Lapsi lähtee ekaa kertaa yökylään...ja äiti on ihan romuna.

[chef]

Esikoisen kanssa oli paljon helpompaa, joten miten ihmeessä tämä voi olla nyt näin vaikeaa?

Lapsi on 2v ja menee yökylään yhdessä isosiskonsa (8v) kanssa. Yökyläpaikkana on 110% luotettava siskoni, joka on monesti pyytänyt että saisi tuon pienemmänkin yökylään. Tällä kertaa sitten hellyin, mutta vähän kyllä nyt ahistaa.

En periaatteessa pelkää mitään, enkä epäile etteikö kaikki sujuisi lapsen puolelta...mutta jotenkin vaan on silti vaikea antaa pidempää köyttä. Hassua.

 

["ninni"]

mua ärsyttää äidit jotka on niin kiinni lapsissaan ettei voi hetkekskään päästää irti. useinmiten miehetkin jo ihan sen näkösiä vieressä että niillä ei oo enää mitään osuutta perheessä. Olishan se suorastaan synti antaa lapsi jo alle 2vuotiaana hoitoon

 

[äitiys]

Minun lapsi oli tällä viikolla yökylässä, ikää alle 10kk.. ja kokoajan oli ikävä, vaikka 110% luotettava siskon luona oli.

 

["niinpä"]

[QUOTE="ninni";23756374]mua ärsyttää äidit jotka on niin kiinni lapsissaan ettei voi hetkekskään päästää irti. useinmiten miehetkin jo ihan sen näkösiä vieressä että niillä ei oo enää mitään osuutta perheessä. Olishan se suorastaan synti antaa lapsi jo alle 2vuotiaana hoitoon[/QUOTE]

Peesiä tälle.

 

["mie"]

Hyvin se menee

Mutta siis onko sun nuorempi tosiaan 2v?!?!? Mä olen aina kuvitellut, että teidän lapsilla on vain 2-3 vuotta ikäeroa! Mistä ihmeestä olen moisen saanut päähäni?

 

[me meinattiin]

Me meinattiin lähtee ihan koko viikonlopuksi miehen kanssa kahdestaan reissuun... lapset on 10,5kk ja 2v 11kk tiedän, että ikävä iskee kun viikot oon töissäkin... mut ihan pakko on tuota parisuhdettakin välillä hoitaa, niin päätettiin nyt näin lapset menee turvalliseen mummolaan hoitoon

 

[chef]

[QUOTE="ninni";23756374]mua ärsyttää äidit jotka on niin kiinni lapsissaan ettei voi hetkekskään päästää irti. useinmiten miehetkin jo ihan sen näkösiä vieressä että niillä ei oo enää mitään osuutta perheessä. Olishan se suorastaan synti antaa lapsi jo alle 2vuotiaana hoitoon[/QUOTE]

Yökylään antaminen ei kuitenkaan liene sama asia, kuin hetkeksikään irti päästäminen?

Eikä tuo mieskään kaiketi liity tähän asiaan millään muotoa? Jos miehen työpäivää ei lasketa kuvioon mukaan, niin meidän perheessä mies viettää lasten kanssa aikaa enemmän, kuin äiti. Ja mummolassa lapset on joka ikinen viikko, välillä kahdestikin.

Joten onko tosiaan mitenkään (siis edes pienesti) mahdollista, että kyseessä ei nyt olisi tapaus jossa äiti ei voi hetkeksikään päästää irti lapsestaan, vaan kyse olisi siitä, että ekaa kertaa yökylään laitto on äidin mielestä vähän jännittävämpi ja isompi asia ja se mietityttää siksi vähän erilailla?

 

[chef]

Minun lapsi oli tällä viikolla yökylässä, ikää alle 10kk.. ja kokoajan oli ikävä, vaikka 110% luotettava siskon luona oli.

Mä olen kyllä senvertaa paska, että tiedän jo valmiiksi etten tule koko aikaa lasta ikävöimään. mä kun toisaalta kyllä nautin siitä että saan olla rauhassa. Nuorin jää kotiin, mutta on se silti ainakin jos ei rauhassa olemista, niin rauhallisemmin olemista

Mutta silti tosiaan vähän jännittää

 

[chef]

[QUOTE="mie";23756397]Hyvin se menee

Mutta siis onko sun nuorempi tosiaan 2v?!?!? Mä olen aina kuvitellut, että teidän lapsilla on vain 2-3 vuotta ikäeroa! Mistä ihmeestä olen moisen saanut päähäni? [/QUOTE]

Nuorempi noista kahdesta on 2v mutta nuorin on 1v. Eli pienillä on ikäeroa 1v, mutta vanhimpaan on ikäeroa sitten enemmän.

 

[kookosta]

Mulla on ollut kummankin lapsen kohdalla vaikea antaa niiden mennä yökylääm. ja tiedän että ne paikat minne lapset yökylään menee ovat sellasia että taatusti lapset sielä viihtyy!
Eikä kyse ole siitä että haluaisin kynsinhampain pitää lapsista kiinni, musta on aika normaalia tuntea haikeutta kun lapset alkaa laajentaa elämänpiiriään.

Tosin musta on ollut vaikeaa huomata että varsinkin esikoinen on rakentanut itselleen ihan omaa maailmaa päiväkodin kautta ja mä en enää tiedä kaikkea mitä hän päivän mittaan touhuaa. Tiedän että lapset kasvaa ja sitä rataa, mutta on se silti haikeaa katsella kuinka noista pikkusista vauvan palleroista kasvaa isoja poikia joiden mielenkiinnon kohteet ei ole enää kodin piirissä.

 

["heh"]

Ajattele niin päin että saat kerrankin antaa pienimmälle jakamattoman huomiosi. Kyllä hänkin on sen ansainnut.

 

["mie"]

Nuorempi noista kahdesta on 2v mutta nuorin on 1v. Eli pienillä on ikäeroa 1v, mutta vanhimpaan on ikäeroa sitten enemmän.

OK, mä olen varmaan vaan jotenkin sekoittanut sut ajatuksissani johonkin toiseen

 

["mumu"]

[QUOTE="ninni";23756374]mua ärsyttää äidit jotka on niin kiinni lapsissaan ettei voi hetkekskään päästää irti. useinmiten miehetkin jo ihan sen näkösiä vieressä että niillä ei oo enää mitään osuutta perheessä. Olishan se suorastaan synti antaa lapsi jo alle 2vuotiaana hoitoon[/QUOTE]

Peesi!!

 

["minna"]

Kyllä se hyvin menee! Mutta nää on näitä äidin tunteita, joita ei ymmärrä itsekään. Vaikka mielellään päästää ja hoitajaan luottaa, mutta silti omat tunteet voi olla tuollaisia. Meidän lapset on ollut melko paljon yökylässä mummuloissa ja kummeillansa. Nyt mä olin just viikon reissussa yksin ja vaikka kuinka odotin matkaa innolla, oli se ahdistavaa lähteä ja jättää lapset. Kaikki meni hyvin, reissussa nautin ja kotona olijat pärjäsi loistavasti. Mukava kuitenkin kun päästät, ei kannata takertua noihin tunteisiin vaan hyväksyä ne, mutta antaa lapselle silti tilaa

 

[kookosta]

Mä olen kyllä senvertaa paska, että tiedän jo valmiiksi etten tule koko aikaa lasta ikävöimään. mä kun toisaalta kyllä nautin siitä että saan olla rauhassa. Nuorin jää kotiin, mutta on se silti ainakin jos ei rauhassa olemista, niin rauhallisemmin olemista

Mutta silti tosiaan vähän jännittää

Mä olen ollut lopulta aika innoissani siitä että lapset menee vaikka yönyli mummulaan. Mutta sitten kun ne oikeasti on sielä tulee sellanen olo et pitäskö ne käydä hakeen kotia (en ole koskaan vielä mennyt hakemaan)