Moikka kaikki!
Toivottavasti ootte jo parantuneet - tuntuu että kaikki on nyt tai on ollu kipeenä!
Mä ajattelin ottaa kantaa tohon Kenzien kirjotukseen siitä, että on alkanut esiintyä pientä itseinhoa... Mulla on taustaa tästä asiasta jo pitkältä, eli eroan vartalomalliltani täysin mun muista sisaruksista ja sitte mä oon nuoresta saakka oppinu, että tällänen ei oo kovin hyvä, että pitkä ja laiha on hyvä. Mä oon kyllä ollu jossai vaiheessa ihan hoikkakin, mutta mulla on ollu sellasta syömishäiriöö (ahmimishäiriö), joka tietty sitten lihottaa aika paljon, jos sitä ei saa kuriin. Mä oon yrittäny viime vuosina laihduttaa (taas) aika huonolla tuloksella, ja kun tulin raskaaksi, oli ylipainoa sellanen 8 kg. Nyt tietenkään ei saa, enkä edes tahdo ajatella laihduttamista, koska se ei todellakaan ole vauvalle hyväksi, mutta mä pelkään, että mun vartalo muuttuu tosi paljon raskauden aikana ja ehkä eniten pelkään sitä, että tästä jää vielä lisää ylimääräsiä kiloja... :ashamed: Tää on jotenki kauheen noloa, koska kuitenkin kyseessä on ihana asia, ja mä välillä mietin vaan painoo! Mutta mä en voi sille mitään, että tulee mietittyä, koska oon tehny sitä jo yli 10 vuotta reilusti ja vaikka oon painanu mitä tahansa, niin aina oon ollu tyytymätön. Miten teillä kestää se muuttumisen pelko kurissa, ja onko kellään vastaavaa taustaa ku mulla? Mä en tahtois miettiä tällästä nyt, kaverikin sano, että raskauden aikana kokemus omasta kehostaan muuttuu, mutta onko se niin?
Sitten ilosempiin asioihin!
Nyt kun on ollu ihana ilma ulkona, oon jaksanu paljon paremmin olla ja tehä - ehkä se alkuraskauden väsymyskin alkaa hellittää! Kyllä se varmaan on ihan normaalia, että kun oireet vähenee, niin sitä miettii vaikka mitä, mutta ei kai meidän auta muuta kuin luottaa. Alle 2 viikon päästä on mulla se ultra, siellä sitten ainakin selviää jotain
Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
Toivoo Salliina ja mm rv 10+4
Toivottavasti ootte jo parantuneet - tuntuu että kaikki on nyt tai on ollu kipeenä!
Mä ajattelin ottaa kantaa tohon Kenzien kirjotukseen siitä, että on alkanut esiintyä pientä itseinhoa... Mulla on taustaa tästä asiasta jo pitkältä, eli eroan vartalomalliltani täysin mun muista sisaruksista ja sitte mä oon nuoresta saakka oppinu, että tällänen ei oo kovin hyvä, että pitkä ja laiha on hyvä. Mä oon kyllä ollu jossai vaiheessa ihan hoikkakin, mutta mulla on ollu sellasta syömishäiriöö (ahmimishäiriö), joka tietty sitten lihottaa aika paljon, jos sitä ei saa kuriin. Mä oon yrittäny viime vuosina laihduttaa (taas) aika huonolla tuloksella, ja kun tulin raskaaksi, oli ylipainoa sellanen 8 kg. Nyt tietenkään ei saa, enkä edes tahdo ajatella laihduttamista, koska se ei todellakaan ole vauvalle hyväksi, mutta mä pelkään, että mun vartalo muuttuu tosi paljon raskauden aikana ja ehkä eniten pelkään sitä, että tästä jää vielä lisää ylimääräsiä kiloja... :ashamed: Tää on jotenki kauheen noloa, koska kuitenkin kyseessä on ihana asia, ja mä välillä mietin vaan painoo! Mutta mä en voi sille mitään, että tulee mietittyä, koska oon tehny sitä jo yli 10 vuotta reilusti ja vaikka oon painanu mitä tahansa, niin aina oon ollu tyytymätön. Miten teillä kestää se muuttumisen pelko kurissa, ja onko kellään vastaavaa taustaa ku mulla? Mä en tahtois miettiä tällästä nyt, kaverikin sano, että raskauden aikana kokemus omasta kehostaan muuttuu, mutta onko se niin?
Sitten ilosempiin asioihin!
Nyt kun on ollu ihana ilma ulkona, oon jaksanu paljon paremmin olla ja tehä - ehkä se alkuraskauden väsymyskin alkaa hellittää! Kyllä se varmaan on ihan normaalia, että kun oireet vähenee, niin sitä miettii vaikka mitä, mutta ei kai meidän auta muuta kuin luottaa. Alle 2 viikon päästä on mulla se ultra, siellä sitten ainakin selviää jotain Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!
Toivoo Salliina ja mm rv 10+4