Huomenta!
Salliina meillä puhutaan englantia joka on mieheni äidinkieli, ja sitä puhutaan myös koiralle Kasvattaja aikoinaan sanoi että parempi opettaa koiraa yhdellä kielellä....no ei näytä kyllä se yksikään kieli oikein menneen perille Ai niin ja mun mies on -82 syntyny, itse olen siis vm -81.
Sydänmaanlakka & Zasmiini Tiedän hyvin nuo tunteet! Mä olen saanu taistella niin paljo etten stressaisi itseäni kuoliaaksi nyt kun en sinänsä enää tunne olevani raskaana. Vähän väliä livahtaa mieleen se ultra kuun lopulla, että mitä jos sanovatkin että pikkunen ei ole enää elossa. Mutta toisaalta niinhän se vain on että mitään ei asialle ole tehtävissä, oli niin tai näin. Ja ajattelin että voin joko panikoida täysillä nämä 3 viikkoa ja olla valmiiksi surullinen tyyliin "just in case" , mutta voin myös yrittää olla normaalisti ja surra sitten jos joskus oikeasti on aihetta.
Mietin myös sitä että nämä huolet tuskin minulta häviää vaikka pääsisin sinne 12 viikkoon asti, olen ihan varma että löydän raskauden jokaisessa vaiheessa jotain panikoitavaa. Siksi yritän saada tunteet hallintaan jo nyt! (tosin en hirveän suurella menestyksellä vielä.....hih)
Muuten täällä taas kaikki ok....eilen olin tosi ärtynyt ja jotenkin veto pois, mutta kyllä se taas tästä!! =)
Kenzie ja 8+1
Salliina meillä puhutaan englantia joka on mieheni äidinkieli, ja sitä puhutaan myös koiralle Kasvattaja aikoinaan sanoi että parempi opettaa koiraa yhdellä kielellä....no ei näytä kyllä se yksikään kieli oikein menneen perille Ai niin ja mun mies on -82 syntyny, itse olen siis vm -81.
Sydänmaanlakka & Zasmiini Tiedän hyvin nuo tunteet! Mä olen saanu taistella niin paljo etten stressaisi itseäni kuoliaaksi nyt kun en sinänsä enää tunne olevani raskaana. Vähän väliä livahtaa mieleen se ultra kuun lopulla, että mitä jos sanovatkin että pikkunen ei ole enää elossa. Mutta toisaalta niinhän se vain on että mitään ei asialle ole tehtävissä, oli niin tai näin. Ja ajattelin että voin joko panikoida täysillä nämä 3 viikkoa ja olla valmiiksi surullinen tyyliin "just in case" , mutta voin myös yrittää olla normaalisti ja surra sitten jos joskus oikeasti on aihetta.
Mietin myös sitä että nämä huolet tuskin minulta häviää vaikka pääsisin sinne 12 viikkoon asti, olen ihan varma että löydän raskauden jokaisessa vaiheessa jotain panikoitavaa. Siksi yritän saada tunteet hallintaan jo nyt! (tosin en hirveän suurella menestyksellä vielä.....hih)
Muuten täällä taas kaikki ok....eilen olin tosi ärtynyt ja jotenkin veto pois, mutta kyllä se taas tästä!! =)
Kenzie ja 8+1