Marta:
Kyllä se siitä, usko pois :hug:
JA sitten kun sinulla tärppää, niin menette kaikille valmennus kursseille joita on tarjolla ja olet positiivisella mielellä. Jos vielä loppuajasta rv30+ pelottaa edelleen, kannattaa käydä juttelemessa siitä...neuvolasta saa lähetteen pelkopolille.
Synnytyshän on aika kokonaisvaltainen juttu ja hämmentävä, kun sitä ei voi mitenkään itse ohjailla, vaan kaikki menee ihan omiin nimiin, itseäni pelotti tämä ihan suunnattomasti esikosta, kun mitään ei voinut oikein ennalta kuvitella tai suunnittella. Hyvin kaikki kuitenkin meni, omat kammoni oikeastaan hävisivät sairaalatutustumis käynnin jälkeen. Siellä oli meillä ihana mieskätilö, joka demontroi eri synnytys asentoja meille mammoille (erittäin koomista kun mies puuskuttaa hajareisin sängyllä)
Ja kertoi paljon kaikista kivunlievityksistä ym. käytännön asioista...helpotti tietää, että epiduraalin saa heti kun pyytää, eikä tosiaan tarvitse odottaa mihinkään tiettyihin sentteihin asti tuskissaan =)
Kaikki meni itsellä enemmän kuin mahtavasti, minullahan synnytys käynnistettiin ja avauduin aika nopeasti siihen ns.ihanteelliseen vaiheeseen epiduraalin kannalta...olisikos mennyt n.4h ja sain epiduraalin 10min:ssa ja sitten olikin taivas...eikä aikaakaan kun jo aloin ponnistamaan ja se meni erittäin helposti, kun oli puudutetta vielä sen verran, että vei pahimman kipupiikin pois, mutta jätti kuitenkin sen ponnistamisen tunteen, niin tiesi mitä tehdä ihan luonnostaan.
Poijan synnytys kesti kaikkineen 6,5h ja ponnistin 14min. Oikein positiiviset muistot jäi, kuten varmaan huomaa kirjoituksestakin.
Eli rohkeasti vain kertoo neuvolassa, he kyllä ymmärtävät oikein hyvin, mutta antavat usein odottaa pelkopolikäyntiä, josko se mieli muuttuisi paremmaksi, kun on sitä hankalaa mahaa tullut tielle ja hormonit pistää kiukkutunteet pintaan, että nyt ulos sieltä vauva, ihan sama miten mutta ulos