onko täällä henkilöitä, jotka on viettäneet joskus joulua yksin

ja miltä se on tuntunut. onko se ollut kauhea itkettävä asia. vai oletteko nauttineet yksin olosta. ja oletteko silti laittanut itsellenne joulun

 

Joo nuorempana, kun olin reissussa, mutta silloinkin olin aika ajoin muiden kanssa. Mutta siis ilman perhettä silloin (lapsuudenperhettä).

 

Mikä yksin vietetyssä joulussa voisi itkettää?

 

Mikä yksin vietetyssä joulussa voisi itkettää?

no joillekin se joulu, yksin, tuntuu olevan kovakin paikka.

 

no joillekin se joulu, yksin, tuntuu olevan kovakin paikka.

Miksi?

 

Juu, nuorena eri kaupungissa töitä tehden

 

Muistan yhden joulun vuosien takaa todennäköisesti koko loppelämäni ajan.
Avioeron jälkeen olin koditon, asuin tilapäisesti matkailuautossani ja ajelin joulun aikana kaupungilla miettien mitähän sitä tekisi loppuelämälleen.
Ikävä entiseen oli suoraansanoen saatananmoinen ja katselin kyyneleitäni pidätelleen omakotitaloissa loistavia jouluvaloja, ihmisiä jotka kiireessä kiertelivät vielä hakemassa viime hetken ostoksiaan, kunnes jouluaaton aamuna menin aamiaiselle ABC asemalle.
Oli tarjolla puuroa, jossa yhdelle onnekkaalle mantelin löytäjälle luvattiin 10:n euron arvoinen lahjakortti.
Tilasin kahvit ja aamupuurot ja lusikoin sitä puuroa haluttomasti, mutta tajusin, että jotain sitä on suuhunsa laitettava pysyäkseen vielä toimintakykyisenä.
Tunsin jotain kovaa suussani ja sylkäistyäni köntsän servettiin, löysin sen stanan mantelin.
SIinä vaiheessa purskahdin itkuun. Kaikki koettu paska purkautui minusta ulos melkein huutona, enkä mennyt lunastamaan lahjakorttia kassalta.
Ikimuistoinen joulu, josta selvisin ilman itsemurhaa, vaikka syvissä vesissä tulikin uitua vielä pitkälle seuraavan vuoden puolelle.

 

Muistan yhden joulun vuosien takaa todennäköisesti koko loppelämäni ajan.
Avioeron jälkeen olin koditon, asuin tilapäisesti matkailuautossani ja ajelin joulun aikana kaupungilla miettien mitähän sitä tekisi loppuelämälleen.
Ikävä entiseen oli suoraansanoen saatananmoinen ja katselin kyyneleitäni pidätelleen omakotitaloissa loistavia jouluvaloja, ihmisiä jotka kiireessä kiertelivät vielä hakemassa viime hetken ostoksiaan, kunnes jouluaaton aamuna menin aamiaiselle ABC asemalle.
Oli tarjolla puuroa, jossa yhdelle onnekkaalle mantelin löytäjälle luvattiin 10:n euron arvoinen lahjakortti.
Tilasin kahvit ja aamupuurot ja lusikoin sitä puuroa haluttomasti, mutta tajusin, että jotain sitä on suuhunsa laitettava pysyäkseen vielä toimintakykyisenä.
Tunsin jotain kovaa suussani ja sylkäistyäni köntsän servettiin, löysin sen stanan mantelin.
SIinä vaiheessa purskahdin itkuun. Kaikki koettu paska purkautui minusta ulos melkein huutona, enkä mennyt lunastamaan lahjakorttia kassalta.
Ikimuistoinen joulu, josta selvisin ilman itsemurhaa, vaikka syvissä vesissä tulikin uitua vielä pitkälle seuraavan vuoden puolelle.

 

Seurakunnille on paljon kaikenlaista toimintaa myös joulun pyhinä.

 

Viimeiset puolikymmenta joulua viettänyt yksin.
Päivä muiden joukossa.

 

Jouluna on parasta olla töissä.

 

En ole uskonnollinen niin minulle joulu on ihan tavallinen päivä.

 

No voi hellanduudeli. Ei kai se joulu ole sen ihmeellisempi päivä kun tavallinenkaan päivä, jolloin ollaan yksin?? Tai kait se sit jollekin on. Mä en pidä joulua minään. Ja nyt kun muksukin on jo lähtenyt pesästä, niin vielä vähemmän mulle on merkitystä koko joululla. Tai on, sillä ne on hyviä "tienauspäiviä" ja siinä joutuu hoitamaan sen sosiaalisen puolen samalla. Olen ollut oikeastaan aina joulut töissä, vaikka muksukin on ollu. Joten ei. Ei tuota minkäänlaista tuskaa olla vaikka yksinkin jouluna. Ihanaa olla omissa oloissa, kun ei tarvi edes puhua kellekkään.