miracle: En oletakaan, mutta kyllä sen verran miestäni tunnen että luulisi hänen kyllä pystyvän sanomaan suoraan ei jos joku ei miellytä.
Tänään olen koko päivän ajatellut vauva-asiaa asiaa ja äsken puhelimessa taisin pimahtaa miehelle.
Vaahtosin että vittuako siinä, mun jaksamistahan siinä enemmän kysytään, minähän se lasten kanssa kotona olen päivät ja mies käy töissä! Sanoin että itse en näe mitään estettä kolmannen lapsen tuloon, ja kysyin näkeekö mies. Kuulemma ei. Niinpä sanoin, että mitähän väliä sillä sitten on jos kerta minä sitä lasta kovasti tahdon ja miehellä ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, niin miksi muka ei. Eli koska minä olen pääasiassa vastuussa lapsista ja pääasiassa hoidan niin minua periaatteessa pitää enemmän kuulla tässä asiassa, jos ymmärrätte mitä meinaan. Suht myöntyvästi se siellä langan toisessa päässä ynähteli eikä suuttunut vaikka aika tomerasti marmatin, olisko hyvä merkki.. Puhelu loppui lyhyeen koska miehellä loppui tauko mutta sanoi että puhutaan myöhemmin lisää. Ja perkele, tänään aion saada jotain vastausta, mitä miettimistä tässä enää on. En tietenkään tahdo että hän myöntyy vasten tahtoaan, mutta siis jos varsinaista estettä ei ole, niin miksi ei (kuten tuossa Mies66 sanoi). Yritän kaikkeni että saisin miehestä jotain mielipidettä edes irti, mutta perkule kun saa niin nyhtää.