
Huhhuh. Tuntuu, että tapahtuu niin paljon, ettei itse pysy mukana..
Eli se
talo, mistä tehtiin tarjous, on nyt suullisella sopimuksella meidän. Meidän tarjous ei ihan riittäny, vaan tarvittiin pari tonnia lisää, mikä luvattiin maksaa. Eli ens viikolla pankkiin. Muutto on näillä näkymin edessä heinä-elokuun vaihteessa. Mielellään muutettais aikasemmin, mutta minkäs sille voi. Minä olen sitten varmaan työnjohtajana ja muonittajana ja jätän kantamisen muille.
Huomenna lähdetään kohti Turkua ja torstai-iltana sitten laivalla kohti
Tukholmaa. Pelotti jo hiukan koko reissun peruuntuminen, kun mies teloi nilkkansa sunnuntaina sulkapallossa. Nivelsiteet venähti, mutta pystyy kuulemma lähtemään.
Sunnuntaiaamuna herätessä ihmettelin, miksi mun yöpaita on märkä. Siinä oli siis pari märkää länttiä edessä. Hetken ihmeteltyäni tajusin, ettei se voi johtua muusta kuin että toinen rinta oli vuotanut "
maitoa". Puristamalla tuli lisää, vaikka ei se kyllä vielä oikein maidolta näytä. Liiveissä en ole läiskiä huomannut, mutta varmaan rinta oli kyljellä nukkuessa jäänyt sen verran puristuksiin, että vuoti sen takia.
Jalkojen väsymistä kyllä helpottaa mulla ainakin ne tukisukat jotka hommasin. Semmoset ihanan ruskeat polvisukat

Tänään kävin ostamassa samanlaiset, mutta stay-upit, että on kivemman näköset hameen tai caprien kanssa. En tiiä olisko ne nyt niin pakolliset, mutta meillä kun on sukurasitteena suonikohjut, niin jos niitä sais vähän estettyä. Myyjä kyllä kauppasi Instrussa niitä äitiyssukkahousuja, jotka tukis myös masua, mutta en halua sukkiksia jalkaan kesällä. Mulle riittää se, että varpaat hikoilee näissä sukissa. :$
Minä en ole
painosta stressannut, mutta eipä sitä minulle ole paljon tullutkaan. Käyn kyllä melkein joka aamu vaa´alla, mutta ihan vain seuratakseni kehitystä. Uudelle kymmenelle olen jo siirtynyt. Herkkuja menee tasaiseen tahtiin, suklaata ja jäätelöä erityisesti. Verenpaineen ei tietysti tarttis kovin nousta..
Nyt lähden etsimään jotain ruokaa ja illaksi pitää taas mennä töihin.
Joe ja pieni 24+5