SYYSMASSUT '07 syyskuussa

tiltu: renniessä ainakin vaikuttavat aineet on kalsium ja magnesium, eli banaania ja maitoa nassuun. vois kuvitella että helpottais ainakin! mulla närästi jossain vaiheessa, mutta aloin syödä kalsiumia ja magnesiumia tabletteina niin hävis itsestään, toisaalta vauva on vihdoin laskeutunut, sekin auttaa!

ps. rennie on sallittua raskaanakin. toivottavasti löydät avun!

mustajuuri 38+3
 
On varmaan tullut paljon juttua, mutta käyn myöhemmin lueskelemassa niitä.

Eilen tultiin pikku prinsessamme kanssa kotiin :heart:
Tyttö syntyi 12.9 , mitat 3660g, 53 cm ja hattu 35 cm syntyi rv 40+4
synnytyspaikka kaks
 
Josko sitä yrittäis jotain synnytyskertomusta väsätä. :)

8.9.2007 lauantaiaamuna alkoi supistelemaan kipeästi puoli viiden aikaan aamusta. Samalla vessassa käydessä tuli limatulppaa (eli irtosi synnytyksen käynnistyessä.). Kuuden aikoihin supistuksen alkoivat tulla viiden minuutin välein. Nukuttua ei saanut, joten hops ylös ja lämpöhauteen kanssa istuskelemaan ja supistuksen tullessa liikkeelle. Seitsemän aikoihin soitin synnärille, että milloin voi tulla. Sieltä sanottiin, kun tuntuu ettei kestä kipua, niin tervetuloa!

Siinä vielä lämpöhauteen kanssa oleskelin ja sanoin miehelle, että voisi pikkuhiljaa nousta aamupalalle, että lähdetään sairaalaan kohtapuoliin. yhdeksän aikoihin lähdimme kotoa ja tunnin päästä oltiin sairaalassa.

Käyrällä makoilin ensin ja supistuksia piirtyi mukavasti. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kanavaa olevan jäljellä sentin ja auki saman verran. Ei kuitenkaan lähettänyt kotiin, vaan vaihdoin sairaalan vaatteet päälle ja päästiin synnytyssaliin. Siellä miehen kanssa olimme kahdestaan ja minä jumppapallon päällä miestäni vasten heijailin itseäni supistuksen tullessa ja mies neuvoi hengityksen kanssa, kun meinasi unohtua se rentoutuminen..

Sain lounastakin, mutta eihän sen syömisestä tullut mitään, kun ei supistuksilta pystynyt istumaan, saatika sitten syömään. Pyysin kätilön paikalle, että josko pääsisin ammeeseen lillumaan. Siellä loikoilin tunnin verran. Alussa se rentoutti mukavasti ja lievitti kipua, mutta lopussa kivut olivat jo kovemmat! Tämän jälkeen sain kokeilla ilokaasua.. Se ei kyllä sopinut minulle, kun vedin sitä vissiin liian innokkaasti, niin tuli aivan kamala olo ja se vaivalla syöty pieni ruokamäärä tuli ulos.. (ja oli muuten aika humalainen olo! :D )

Kätilö tutkaili paikat ja tilanne ei ollut edennyt paljoa mitään. Olin kuitenkin niin kipeä jo, että ehdotettiin epiduraalia. Siinä vaihtui sitten hoitajilla vuoro ja itsellä rupesi supistukset heikkenemään. Päätin, että lykätään vielä epiduraalin laittoa ja lähdettiin miehen kanssa hakemaan lisävauhtia supistuksille. Takaisin saliin ja keinuun istumaan ja siinä supistukset alkoi pikkuhiljaa voimistua.

Nyt pyysin, että saisin epiduraalin, kun rentoutumisesta ei tullut mitään supistuksen aikana kivun takia, ja tärisin melkein kuin horkassa. Mies yritti neuvoa hengitystekniikkaa ja saikin minut rauhoittumaan. :)

Kuuden aikaan illalla sain epiduraalin ja voi sitä taivasta mikä aukeni, kun kivut hävisivät tyystin!! käyrille kuitenkin piirtyi tosi mojovia supistuksia, jotka tunsin vain paineena takapuolessa. Tämän jälkeen minä rupesin nukkumaan ja mies lähti syömään. Sain torkuttua jonnekin 22 asti ja sitten loppui kipupumpusta lääke ja heräsin laitteen piippaukseen. Tässä välissä vaihtui taas hoitajilla vuoro. Uusi hoitaja totesi, että kohdunsuu oli avautunut vain kolmeen senttiin. (ja synnytys oli käynnistynyt n.17 tuntia aikaisemmin..)

Sain uuden kipupumpun ja laittoivat oksitosiinia tippumaan, että supistuksiin tulisi lisää tehoa. Siinä sitten söin iltapalaa ja sen jälkeen ruvettiin torkkumaan miehen kanssa. minä sängyllä ja mies kiikussa.

Kolmen aikaan yöllä kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi olevan 5cm auki! vihdoin editystä! Jatkoin torkkumista kunne neljän jälkeen alkoi tuntua ulostamisen tarvetta. Kätilö tuli ja teki sisätutkimuksen ja paikat oli auennut lisää. Samalla puhkesi kalvot. Kätilö kokeili vauvan päätä ja sanoi, että on väärässä asennossa, että siksi varmaan tilanne ei ole edennyt nopeammin.

Kalvojen puhkeamisen jälkeen alkoi paineentunne kasvaa huomattavasti ja kuuden maissa su aamuna alkoi ponnistuttamaan hirmuisesti! Sisätutkimus ja en ollut kuin 7cm auki. Oli työn ja tuskan takana, että sain hengittelyllä pidäteltyä ponnistusta. Aina vaan kuitenkin yrityksen kävi heikommaksi ja oli pakko ponnistaa. Sitten päätetiin, että kokeillaan Paraservikaalipuudutusta. Sen sain muistaakseni 7 aikoihin sunnuntaiaamuna ja se veikin sitten pahimman terän ponnistamisen tarpeelta, että sain taas hengittelyillä pidäteltyä ponnistamista. Sitten laitettiin vielä epiduraalista bolus, joka auttoi hieman. Aamuvuoroon tullut kätilö oli muuten sama mikä otti meidät vastaan lauantaiaamuna. Hän vaan huudahti, että vieläkö te olette täällä!

Yhdeksän aikoihin alkoi taas ponnistuttamaan kovasti, ja sisätutkimuksen jälkeen sain luvan ponnistaa, kun olin 10 cm auki viimein! Vauva oli vain vielä kovin ylhäällä ja pää väärässä tarjonnassa, niin sai tosissaan tehdä työtä, että sai sitä alaspäin. Joskus 9 ja puoli 10 välillä kätilöt ja lääkäri juttelivat, että laitetaanko vielä spinaalipuudutus, että tilanne saisi edetä vielä rauhassa omaa tahtiaan vai ruvetaanko auttamaan imukupilla, niin minä vain huusin, että NYT SYNNYTETÄÄN ja laitetaan se imukuppi!! Ponnistin vielä pari kertaa ja sitten lääkäri laittoi imukupin. Seuraavalla ponnistuksella kätilö leikkasi välilihaa lisätilan saamiseksi, ja lääkäri avusti imukupilla vetämällä. Teki kyllä todella kipeää! Mutta kahden supistuksen voimalla ja neljällä-viidellä ponnistuksella oli meidän "pieni" tyttömme ulkona 9.9.2007 klo 9.57 (3940g ja 51cm, pisteet 8/9)! Tyttö ei rupesi itkemään noin minuutin iässä. Hänelle pistettiin myssy päähän ja vietiin lastenlääkärin tarkistetavaksi, koska hartiat oli todella tiukassa, niin varmistettiin, ettei solisluut olleet murtuneet. Ne oli kunnossa ja pieni pääsi peiton alle minun syliini. Olo oli todella väsynyt, mutta helpottunut ja onnellinen, kun viimein oli ohi.

Istukkakin oli tiukassa ja syntyi noin puolen tunnin päästä. Ja ei sekään kevyimmästä päästä ollut kun painoi 800-900g. :D

Sitten iskä pesi tytön ja päästiin tutustumaan toisiimme.

Kesto siis..
ensimmäinen vaihe. 27h15min. toinen vaihe: 42min. kolmas vaihe: 23min.

Synnytys oli rankka ja pitkä, mutta ei jäänyt ollenkaan huonoa fiilistä eikä pelkoa. En sitten tiedä miten seuraavassa raskaudessa alkaa kummitella. Ainoa mikä jäi kaivamaan mieltä synnytyksestä, oli oikein k*sipää anestesialääkäri, joka laittoi epiduraalin. Hän ajoi miehen pois huoneesta. Ei ollut mitenkään kiva olla siinä tilanteessa, kun ensimmäinen kerta kun koko puudutusta laitetaan, niin tietenkin jännittää ja sitten kaikki tutut viedään pois. Ja kätilökään ei saanut jutella minun kanssa siinä ja rauhoittaa. Onneksi sentään sain sentään puristaa hänen kädestään.. Ja lääkäri alkoi minulle napista, että ei tästä tule mitään, kun vedät selkää pois! (minkäs teet kun jännität ja kukaan ei saa rauhoittaa...) Mies kyllä vaihtoi muutaman sanasen ko. lääkäri kanssa. (suorasanainen kun on. :) )
Seuraavalla kerralla on synnytystapa-arvio kun olen itse näin pieni (155cm) ja vauva oli noinkin iso.

Eniten haluan kiittää Miestäni, että hän oli koko synnytyksen ajan tukenani ja kannustamassa hienosti. En olisi varmastikaan jaksanut ilman häntä tuota maratonia..
Ja niitä kolmea mahtavaa kätilöä, jotka jaksoivat kannustaa ja olivat erittäin mukavia!

Mutta kannatti kyllä koko homma, kun sai noikin ihanan palkinnon, mitä meidän pikku Neeamme on.. :)

Bluedrama ja Neea 6vrk
 
Alkuperäinen kirjoittaja mustajuuri:
tiltu: renniessä ainakin vaikuttavat aineet on kalsium ja magnesium, eli banaania ja maitoa nassuun. vois kuvitella että helpottais ainakin!
Mulla ainakin banaani närästi vielä enemmän, että kannattaa kokeilla varovasti... Mulla on närästänyt koko raskauden ajan heti siitä asti kun pahoinvointi loppui, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Riippuu siitä mitä syö, esim. just banaani ja ruisleipä närästävät paljonkin. Riippuu varmaankin myös vauvan asennosta, koska välillä pystyy syömään mitä vaan.

Renniellä olen pärjännyt, niissä ei tosiaan ole muuta kuin kalsiumia ja magnesiumia, joten voi huoletta popsia. Tosin niissä on myös sokeria, mikä ei välttämättä ole hyvä, jos sokerit tahtoo olla koholla.
 
kiitos noista synnytyskertomuksista, niitä on hauska lukia omaa odotellessa.

Vitsit meni jo useempi viikko niin että nukuin aivan yli hyvin, ei mitään särkyä ja kolotusta, mutta nyt ne on näköjään palannu.

lantion luut on todellakipiät kävelessä ja yleesä kun liikkuu ja yöllä on alkanu taas jomottaan. eilen asukki sitte alotti semmosen että tuntu kuin se työntäs itteensä alaspäin ja samalla paikat venyt ja semmosta painetta aiheutti. no jos sillä alkaa tuleen tilan ahtaus ja se haluis vaikka pois =)

toivossa on hyvä elää,vähä on alkanu jo jännitään semmosesti hyvällä tavalla.

Oon muuten nähny kaks kertaa synnytyksestä unta, ja molemmilla kerroilla on tullu poika vaikka ite oon koko raskauden ajan ollu sitä mieltä että tyttö siellä on. toisessa unessa pojan nimeksi tuli Onni, aattelinki että jos sieltä poika tulee niin Onni vois olla vaikka toinen nimi :)

taidan mennä aamupuuron keittoon =) mun pitää olla aina jonki aikaa ylhäällä ennen kuin pystyn syömään oikeen aamupalaa

Nökötys rv 39+1 hui
 
Nökö81: Onni on ihana nimi! Miks ei suoraan etunimeks?

Ootteko muuten kertonu tutuille mitä nimiä ootte suunnitellu? Mä en olis halunnu kertoa, mut mun mutsi on innoissaan kertonu kaikille ja tässä sitä ollaan...tosin kaverit ei oo kuullu pojan nimeä ku keksin sen vasta...

Voi järkytys mitä sitä joutuu synnytyksessä läpi käymään...mut eiks oo vallan kummaa että sinne silti mennään useimmiten mielellään vielä uudestaan ja sitä odotetaan niin innokkaina! Ollaan me jollai tapaa outoja, mut onhan se sen arvosta!!!

Kiitos närästysvinkeistä..! Banaania en oo viel kokeillu mut kaikki muut kyllä. Rennie autto viikolle 24 asti ja siitä eteenpäin mantelit, nyt ei toimi enää mikää, mut se maito helpottaa pahimpaan kuitenki. Mut onneks ei oo muuta valittamista! Ehkä sen kestää ku tietää että vähällä tässä on päästy kokoajan. Ei pahoinvointeja, ei liitoskipuja, turvotusta erittäin vähän, hyvät yöunet (ja päivä-). Raskausarvet jää vaan muistoks ku kilotki on hävinny!

Äippä23: Onnea onnea!!! :heart:
 
Kotiuduimme sairaalasta keskiviikkona illalla ja aika on kulunut yhdessä hujauksessa pikku-ukon kanssa touhutessa yms, etten ole edes täällä kerinnyt käymään kuulumisia kirjoittamassa ja lukemassa.

Nyt kuitenkin vierailta vapaa hetki, joten yritän väsätä teille jonkin näköisen synnytyskertomuksen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoivat ekat kipeät supparit, jotka tulivat säännöllisesti 10 min välein. Keskiviikkona päivällä suppareissa oli parin tunnin taukoja, mutta ne muuttuivat todella kipeiks ja jatkuivat taas säännöllisinä (10 min välein tai useammin) seuraavan yön ja päivän. Eli käytännössä istuin suihkussa tuskssani koko torstain. Perjantaina aamuyöstä supparit tulivat jo 5 min välein ja olivat niin kipeitä, että herätin mieheni ja lähdimme kohti Kätilöopistoa.

Kättärillä paikkojeni todettiin avautuneen pikkuisen, mutta meidät otettiin suoraan sisälle synnytyssaliin voimakkaiden supistusten takia. Aamulla synnytys ei kuitenkaan ollu edennyt ja lähdimme hakemaan vauhia lenkiltä Koska edistystä ei tapahtunut ja olin valvonut supistustei kanssa jo kaksi yötä kätilö puhkaisi kalvot -> ei edelleenään edistystä |O Seuraavaksi otettiin käyttöön oksitosiinitippa ja sain epiduraalin, jonka ansiosta pystyin nukkumaan pikkuisen.

Perjantain vaihtuessa lauantaihin paikat olivat aueneet täysin, mutta pikku-ukkomme ei suostunt laskeutumaan. En saanut enää epiduraalia vaan odottelimme, että synnytys etenisi "luonnollisesti". Ilokaasu oli tuolloin korvaamaton apu, vaikkei kipuja helpottanutkaan. Noin 02.00 aikoihin kutsutiin lääkäri paikalle imukuppisynnytystä varten, mutta ukkomme oli edelleenkin niin korkealla, ettei imukuppia saatu kiinnitettyä, joten suuntasimme leikkaussaliin.

29 tunnin pakertamisen jälkeen poikamme (3650g, 52 cm, pipo 35 ja pisteet 10) syntyi sektiolla ja jälkeen päin lääkäri totesikin, ettei pään väärän asennon takia olisi mahtunut tulemaankaan normaalisti alakautta. Eli onneksi imukuppia ei saatu kiinnitettyä!

Vaikka synnytys oli pitkä ja hankala kuten Bluedramallakin, ei minullekaan jäänyt pelkoa synnytystä kohtaan (tosin voi olla, että paniikki iskee jos tulen uudelleen raskaaksi). Uusi, ihana vauveli vie aika tehokkaasti koko synnytyksen mielestä. Ja oman miehen tuki synnytyksen aikana oli kyllä korvaamatonta :heart:

Vilma ja pikku-ukko 7 vrk
 
Tiltu07: Pojalle on etunimi jo valittu, se oli miehen toive ja passaa mullekki oikein hyvin, voihan se olla että kutsumanimeksi tulee silti muu kuin etunimi, kuten mun miehellä. En ole koskaan kenenkään kuullu sanovan häntä etunimiella vaan toisella nimellä. =)

jos olis ollu kaksoset niin söpöt nimet jotka olis ollu vähä saman tyyppiset, olis ollu Onni ja Ilona

tulevaisuudessa kyllä toivon että tulevat muksut tulee yksi kerrallaan, ihan ihtiäni aatellen :)
 
Nökö81: Mun veljellä käytetään kanssa toista nimeä kutsumanimenä ja hyvin toimii! Ite se vaan tuskailee ku menee uuteen duuniin tms. niin kaikki kutsuu Robertiks ja hää hoomoilasena ihmettelee että ketä ne huutelee :LOL:
Jos mulle tulee tyttö niin siitä tulee Matilda (siks toi nimimerkki, työnimi on ollu nääs Tiltu) jos poika ni Theo. Toiset nimet seuraa suvussa polvelta polvelle periytyvät, itse olen siitä kärsinyt siis laitetaan vahinko kiertämään, ihan kostoks vaan ;) No ei ne pahoja oo, ihan kauniita!
Mun yks tuttu odottaa kaksosia ja oon käsittäny että hälle ainaki kaikki oireetki on tullu tuplana. Ite en toivo että joutusin monikkoja kantamaan, mutta jos niin käy ni ei kai siinä mikä auta!

Voi hel.....in kuustoista mulla paloi parhaan muotoset pullat uuniin!!!!!! Mä oon sanonu tän ennenki ja sanon taas...EN ENÄÄ IKINÄ TEE PULLIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :'(

Onnea vielä vilmalle pojasta! on se söötti!!! :flower:
 
Eli tänään sitten se laskettuaika on... |O |O |O ja tolta tuntuu....
Ei vaiskaan...vähän on kyllä tuntemuksiakin...eli noin tunti puoltoista on supistellu niin et tuntuukin vähän tai oikeestaan tän vois luokitella menkkajomotuksesks...äsken tuli sit taas paperiin vähän veriviirua...en sitten tiedä mitä tuleman pitää mut toivotaan et tää ois hyvä enne...jos vaikka pääsis ens yönä punnertamaan tän babyn pois!

 
Elikkäs meidän "Alvar" tytteli syntyi 11.9 klo 19.03. Painoa 3110g, pituutta 48 cm ja pipo 34cm. Musta pystytukka löytyy myös. Pisteitä neiti sai 8-9-9. Synnytys oli helppo ja eilen kotiuduttiin sairaalasta. Kirjoittelen sitten paremmalla ajalla synnytyksen kulusta. Rv oli siis 38+1

Lämpimät onnittelut....

Lilia:Prinssistä :flower:
Halinalle81:Prinssistä :flower:
Miinuska:Prinssistä :flower:
miikku78:Prinsessasta :flower:
papukaija:Prinsessasta :flower:
Bluedrama:Prinsessasta :flower:
Varjo:Prinsessasta :flower:
roosakaisa:Prinsessasta :flower:
Aku:Prinsessasta :flower:
äippä23:Prinsessasta :flower:

Toivottavasti kukaan ei unohtunut. Oli aikas monta tyttöä syntynyt. =)

Tsemppiä kaikille vatsan kanssa eteenpäin puskeville ja paljon supistuksia niitä kaipaaville :hug:

T: Nanna ja Tyttö 4vrk
 
Torstaina supisteli koko päivän ja loppu sit kuin seinään illalla 10 aikaan.
Eilen illalla suppas ihan kivasti ja tänään ajoittain mut ei mitään säännöllist
Mua ei huvita tehdä mitään, on tosi vetämätön olo. :/ Tekemist kyl olis vaik kuinka jos huvittais...
Mies kyselee tasasin aikaajoin et minkälainen olo? Yritä nyt saada siihen pikkaseen vauhtii et päästäis tositoimiin :( Hitto, se tulee sit kun aika on, eipä täs ite pysty vaikuttaa. Just nyt ottaa päähän tää ns. painostus!
Maanantaina olis la, mut katsotaan miten käy...
Anteeks tää purkaus!!!!

Vointeja kaikille!
Jaana ja masuasukki 39+5
 
:)

Synnytysjuttua..

Tiistaina klo.17 jälkeen rupesi lapsivettä tihuuttamaan. Soitin synnytyssalille ja sanoivat, että jos jatkuu niin ambulanssilla sairaalaan ja niinhän sitä jatkui ja lopulta oltiin puoli 9 illalla salilla.
Supistuksia piirtyi käyrälle vaan niitä en itse tunnistanut kovin kivuliaina ja 23 aikaan sain opamox:n ja siihen viimeisetkin tuntemukset jäivät. Elikkä nukuin yön välillä valvoen.
Keskiviikko-aamuna klo 9.50 puhkaistiin kalvot ja klo 11 aikaan aloitettiin tipalla supistuksia lisäämään.
Klo.12 aikaan alkoivat säännölliset supistukset ja kahden aikaan sai jo kivasti puuskutella kun alkoivat olla jo aikasen kivuliaita. Kuuntelin niitä supistuksia ja lopulta tuntui, että näitä ei enää kestä ja kätilökin katsoi että on niin kipeä että voisi ajatella spinaalipuudutusta kun 5 cm auki, siinä rupesivat valmistelemaan ja llääkärikin ehti paikalle kun minulle tuli hirveä kakatus-hätä ja kätilö heti katsomaan uudelleen tilannetta ja 5 minuutissa oli auennut loputkin 5 cm ja eikun ponnistamaan. 6 minuutin ponnistuksella syntyi sitten meidän ihana pikku prinsessamme
(pistein9-10-10) mustilla paksuilla hiuksilla joita kaikki siellä ihastelivat :heart:
Elikkäs puudutukset jäivät jälleen kerran laittamatta kun synnytys taas lähti etenemään niin joutuin, kestoltaan 4 h 2 min.

Vaikka itse synnytys oli kivulias supistuksineen ei minulle jäänyt siitä kammoa tai muutenkaan pahaa mieltä tms. kätilöt kun sitä minulta kovasti kyselivät.

Onnea vielä kaikille vauvan saaneille ja vauvaa rinnalleen odottaville :hug: :hug:
 
Onnea kaikille vauvansa saaneille :heart: :heart:
Ja kiitos synnytyskertomuksista.

Täällä ei mitään ihmeempiä. Välillä supistaa ja jomottelee, ei kuitenkaan mitenkään kivuliaasti. Eiköhän tässä vielä jatketa odottelua, eipä mulla mikään kiire vielä ole. Kuitenkin kohtalaisen hyvin oon jaksellut.

-pilvi ja vauva 39+6-
 
pikainen visiitti tänne. Palaan lukemaan myöhemmin kuulumisianne. Poika syntyi Käynnistelyn tuloksenalaskettuna päivänä 11.9. klo 17.15. Mitat 4330g ja 52cm. Tänään päästiin kotiin... poika olisi päässyt jo aiemmin, mutta minulla tulehtui eppparihaava pahan kerran. Istumisesta voi vaan haaveilla!
 
Tämä tyttö lähtee nyt synnyttämään. Koko päivän supistellut kipeästi, ja nyt tunnin ajan noin 10 minuutin välein. Ehkä vielä odotellaan hetki mutta kauaa ei pysty. Ei paljon naurata enää.

Cassy ja vautsi matkalla ulos 39+4 :heart:
 
Sama juttu kuin Cassylla...koko päivä tullut kipeitä suppareita (alkoi eilen illalla) ja nyt n. 10 minsan välein....Äsken tuli veristä-limaista vuotoa (limatulppa I hope)...odotellaan miehen kanssa että tahti tiivistyisi.

Voin jo melkein toivoa että VIHDOIN.....Jänskää!

Junnu ja peanut 41+1
 

Yhteistyössä