SYYSMASSUT '07 syyskuussa
- Viestiketjun aloittaja larvae
- Ensimmäinen viesti
korjaus etusivun tietoihin nimi on miikku78 
ja lisäksi tyttömme syntyi rv 40+2
Niin ja onnea nanna-80, äippä23 ja RouvaHeinonen!
Kiva lukea, että muillakin on ollut vaikeat synnytykset (ettei ole ollut todellakaan ainoa) ja niistä hienosti selvitty läpi. Vaikka jossitteluun on aihetta monessa suhteessa alkujärkytyksen jälkeen kaikki kivut, pelot, tärinät jne. on taakse jäännyttä elämää ja olen onnellinen että tyttömme syntyi lopultakin ja terveenä. Ehkä sitä uskaltaa vielä joskus pakertaa lisää...ken tietää =)
Tsemppiä kaikille ei synnyttäneille ja toivottavasti synnytätte helpoimman kaavan mukaan ! :hug:
ja lisäksi tyttömme syntyi rv 40+2Niin ja onnea nanna-80, äippä23 ja RouvaHeinonen!
Kiva lukea, että muillakin on ollut vaikeat synnytykset (ettei ole ollut todellakaan ainoa) ja niistä hienosti selvitty läpi. Vaikka jossitteluun on aihetta monessa suhteessa alkujärkytyksen jälkeen kaikki kivut, pelot, tärinät jne. on taakse jäännyttä elämää ja olen onnellinen että tyttömme syntyi lopultakin ja terveenä. Ehkä sitä uskaltaa vielä joskus pakertaa lisää...ken tietää =)
Tsemppiä kaikille ei synnyttäneille ja toivottavasti synnytätte helpoimman kaavan mukaan ! :hug:
Elikkäs kirjottelinkin aikasemmin näistä tunnelmista...n. 16.00 alko supistella ja ne onki kestäny tähän asti ja kivuliammiks muuttuu...veristä limaa tulee jatkuvasti....taitaa olla lähtö vielä ens yönä edessä...vihdoin...! Ainenkin itellä sellanen tunne...sais vaan aikaväli ruveta tasaantumaan niin tietäs sit ajoissa lähteä...
Kävin äsken pikku kävelylenkin ja matkallakin sain kipeitä supistuksia...
No kaikki on valmiina...senkun vaan lähdetään...mut odotellaan nyt aikavälin tasaantumista...nyt mennään välillä 5-10min....
Kävin äsken pikku kävelylenkin ja matkallakin sain kipeitä supistuksia...
No kaikki on valmiina...senkun vaan lähdetään...mut odotellaan nyt aikavälin tasaantumista...nyt mennään välillä 5-10min....
nyt tulee tyhmä kysymys
suppareita on päivittäin, siis jo pitempään on ollu kivuttomina, maha menee ihan kovaksi.
viime päivinä ne on napakoitunu ja maha menee jos mahollista vielä kovemmaksi ja nyt joissakin suppareissa on tuntunu semmosta ehkä vois sanoa että menkkamaista lievää särkyä että siitä sitte huomaa kokeilla mahaa ja huomaan sen olevan ihan piukkana.
niin onko nuo niitä kivuliaita suppareita vai minkälaista kipua teillä on tullu suppien kans, eka kertalainen kun olen niin oon vähä pihalla? :ashamed:
nökö rv 39+1
suppareita on päivittäin, siis jo pitempään on ollu kivuttomina, maha menee ihan kovaksi.
viime päivinä ne on napakoitunu ja maha menee jos mahollista vielä kovemmaksi ja nyt joissakin suppareissa on tuntunu semmosta ehkä vois sanoa että menkkamaista lievää särkyä että siitä sitte huomaa kokeilla mahaa ja huomaan sen olevan ihan piukkana.
niin onko nuo niitä kivuliaita suppareita vai minkälaista kipua teillä on tullu suppien kans, eka kertalainen kun olen niin oon vähä pihalla? :ashamed:
nökö rv 39+1
Alma ja Bertta syntyivät suunnitellulla sektiolla (rv38+2 ) tiistaina 11.9.07 klo:11.30 :heart:
Alman mitat 2610g ja 46.5 cm, apgar-pisteitä 9.
Bertan mitat 2075g ja 44 cm, apgar-pisteitä 9.
Tytöt pääsivät heti vierihoitoon osastolle ja eilen päästiin kotiin. Lääkäri arvioi tytöt jänteviksi ja pippurisiksi. Aivan ihanaa, että odotus ja raskaus päättyivät hyvin.
Tulen paremmalla ajalla lukemaan muiden kuulumiset ja nyt takaisin vaaveja hoitamaan.
Päivi ja vauvat 5pv
:heart: :heart:
Alman mitat 2610g ja 46.5 cm, apgar-pisteitä 9.
Bertan mitat 2075g ja 44 cm, apgar-pisteitä 9.
Tytöt pääsivät heti vierihoitoon osastolle ja eilen päästiin kotiin. Lääkäri arvioi tytöt jänteviksi ja pippurisiksi. Aivan ihanaa, että odotus ja raskaus päättyivät hyvin.
Tulen paremmalla ajalla lukemaan muiden kuulumiset ja nyt takaisin vaaveja hoitamaan.
Päivi ja vauvat 5pv
:heart: :heart:
Onnea minunkin puolesta kaikille nyyttinsä syliin jo saaneille!
Minulla alkaa olla jo melkoisen hankala olotila. Jo viides yö kun kuulostelin ja kellotin. Supistuksia tuli viimekin yönä 1-8 minuutin välein, mutta vähän päälle tunnin jälkeen katosivat kokonaan..
Kanavaa ei ole ollut jäljellä enää melkein kahteen viikkoon, limatulpasta lähti viime maanantaina viimeiset palaset, lapsivettä on tihkunut jo viidettä päivää hyvin pieninä pisaroina ja paikat viime tiistaina auki reilulle kahdelle sormelle. Mutta ongelmana on kivuttomat supistukset. Siis kyllä niitä tulee ja toiset tunteekin jotenkin, mutta en tarpeeksi. Jännittää vaan lähtö, koska sairaalaan matkaa n.100km ja matkaan menee helposti tunti. Joka paikka on kipeänä ja alkaa usko jo loppua, ettei tuo pienokainen haluakaan tulla edes.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta, että näin lähellä ollut jo lähtö, muttei sitä viimeistä lähtölaukausta vain kuulu?
Minulla alkaa olla jo melkoisen hankala olotila. Jo viides yö kun kuulostelin ja kellotin. Supistuksia tuli viimekin yönä 1-8 minuutin välein, mutta vähän päälle tunnin jälkeen katosivat kokonaan..
Kanavaa ei ole ollut jäljellä enää melkein kahteen viikkoon, limatulpasta lähti viime maanantaina viimeiset palaset, lapsivettä on tihkunut jo viidettä päivää hyvin pieninä pisaroina ja paikat viime tiistaina auki reilulle kahdelle sormelle. Mutta ongelmana on kivuttomat supistukset. Siis kyllä niitä tulee ja toiset tunteekin jotenkin, mutta en tarpeeksi. Jännittää vaan lähtö, koska sairaalaan matkaa n.100km ja matkaan menee helposti tunti. Joka paikka on kipeänä ja alkaa usko jo loppua, ettei tuo pienokainen haluakaan tulla edes.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta, että näin lähellä ollut jo lähtö, muttei sitä viimeistä lähtölaukausta vain kuulu?
Paljon onnea uusille vauvautuneille!!! :flower: :heart:
Meille vielä odottaville iso :hug:
Tänne ei kuulu mitään uutta... Eilen tuli taas kaikkia kolme ässää kokeiltua, mutta ei niin mitään vaikutusta ollut, ei supparin supparia :headwall: Vaavi on siis päättänyt, että hän tulee juuri silloin kuin itse haluaa
-Niiskuneiti ja Helmi 39+2-
Meille vielä odottaville iso :hug:
Tänne ei kuulu mitään uutta... Eilen tuli taas kaikkia kolme ässää kokeiltua, mutta ei niin mitään vaikutusta ollut, ei supparin supparia :headwall: Vaavi on siis päättänyt, että hän tulee juuri silloin kuin itse haluaa
-Niiskuneiti ja Helmi 39+2-
Onnittelut kaikille vauvautuneille! :flower:
Meitä odottelijoitakin vielä riittää... Itselläni on kivuliaat supistukset loppuneet joitain viikkoja sitten kokonaa. Kivuttomia tulee joitain kertoja päivässä, mutta mutta.... Kovasti yritän jumpata ja puuhata ja touhuta, josko se yhtään edistäis. Saunan ystävä en ole ja jotenkin tän turvotuksen kera se ei houkuttele yhtään enempää. Seksikään ei enää maistu kun on ollut niitä liitoskipuja ihan kiitettävästi...
Viime yönä mietin, että nyt se on vaan asennoiduttava yliaikaan, niin ei ehkä ahdista tuo ens vkon LA niin kauheesti.
Tsemppiä ja suppareita niitä tarvitseville!
t.Piija 39
Meitä odottelijoitakin vielä riittää... Itselläni on kivuliaat supistukset loppuneet joitain viikkoja sitten kokonaa. Kivuttomia tulee joitain kertoja päivässä, mutta mutta.... Kovasti yritän jumpata ja puuhata ja touhuta, josko se yhtään edistäis. Saunan ystävä en ole ja jotenkin tän turvotuksen kera se ei houkuttele yhtään enempää. Seksikään ei enää maistu kun on ollut niitä liitoskipuja ihan kiitettävästi...
Viime yönä mietin, että nyt se on vaan asennoiduttava yliaikaan, niin ei ehkä ahdista tuo ens vkon LA niin kauheesti.
Tsemppiä ja suppareita niitä tarvitseville!
t.Piija 39
Mulla on ihan sama kysymys: Kuinka kipeitä suppareiden pitää olla, että ne ovat ns. kipeitä suppareita?Alkuperäinen kirjoittaja nökö-81:
Mulla nimittäin aikasta lailla samanlaisia tuntemuksia kuin nököllä. Eikä niin lievääkään särkyä, mutta ei nyt mitään mahdotontakaan, mitä olen toisten kuvausten perusteella supparikipujen kuvitellut olevan.
Nimistä: Joudun työssäni paljon käsittelemään ihmisten tietoja nimillä, siis ihan virallisilla ja tosi usein tulee jotain sekaannuksia tai vähintäänkin ylimääräistä vaivaa, kun kutsumanimenä on joku muu kuin ensimmäinen nimi. Siksipä meidän lapselle on tulossa vain yksi nimi... Mutta kukin tavallaan.
Täälläkin vielä odotellaan. Ei ole juuri ollut edes kivuttomia suppareita pariin päivään. Tuttu fysioterapeutti käsitteli eilen jalkapohjien akupisteitä, mutta ei ainakaan vielä oo mitään vaikutusta. Verenpaine on sentään vähän noussu, ja onkin välillä omituinen olo varmaan siitä johtuen. Maanantaina oli neuvolassa noussut pikkuisen ja eilen kotimittarilla mitattuna jo reilummin; 140/95, kun arvot koko raskausajan n. 95-105/65-70. Onko kokemuksia miten verenpaine on lähtenyt nousuun ennen synnytyksen alkua? Hohhoijaa, vielä sitä jaksaa odottaa, mutta vähän alkaa jo kieltämättä puudutta. Kohta 4 viikkoa kiinnittymisestä ja 3 kk ollut pää alaspäin, luulisi että vaavi haluaisi jo kohta ulos... Mieletöntä liikehdintää ollut nyt joka ilta, eilen mietittiinkin että millainen rasavilli on oikein tulossa.
Meille jos tulee poika niin kutsumanimi tulee olemaan toka nimi. Miehen suvussa kun on sama etunimi jo ties monennessa polvessa, ja miehellä sitä nimeä käytetään kutsumanimenä. Oon jo sopeutunu ajatukseen, toivottavasti poikakin aikanaan
40+3
Meille jos tulee poika niin kutsumanimi tulee olemaan toka nimi. Miehen suvussa kun on sama etunimi jo ties monennessa polvessa, ja miehellä sitä nimeä käytetään kutsumanimenä. Oon jo sopeutunu ajatukseen, toivottavasti poikakin aikanaan
40+3
Paljon onnea jakaantuneille, en enää nimissä pysy perässä :heart:
Kopsaan tännekin synnytyskokemukseni..
Synnytystarinaa.. Alkaa aika kaukaa ennen h-hetkeä
En muista kaikkea tarkalleen, koska olin niin töttöröö..
Elettiin sunnuntaita 19.8.07 kun alkoi tulla jotain vaaleanpunertavaa mähmää (jota ensisynnyttäjänä tietysti luulin -ja toivoin- lapsivedeksi). Seuraavana päivänä vuoto lisääntyi ja päätimme lähteä synnärille näytille. Supistuksia saatiin käyrälle muutama mutta ne olivat vielä melko kivuttomia. Ja tutkimusten jälkeen meidät passitettiin takaisin kotiin: ei ollut lapsivettä vaan kohdunkaula teki kypsymistyötään.
Tiistai-keskiviikko-yö ja keskiviikko-torstai-yö olivat jo aika tuskaisia, kipeitä supistuksia tuli epäsäännöllisesti ja laantuivat aamun valjetessa. V*tutti. Torstai-iltapäivänä supistukset kuitenkin palasivat ja tällä kertaa jo todella kipeinä. Sinnittelin yksin kotosalla odottaen miestä töistä. Olisi tehnyt mieli lähteä melkein heti synnärille vaikka supistukset olivat olleet vain n. tunnin verran säännöllisiä (10 min välein), mutta ei auttanut kun piti vielä vanhan pyykkikoneen ostajaa odotella. Voi sitä odottamista! Heti kun ulko-ovi oli sulkeutunut koneen ostajan jäljiltä pakkasin vielä viimeiset tarvikkeet sairaalakassiin ja lähdimme synnärille..
Kello oli 19.35 kun ottivat meidät sisään. Kanava oli kadonnut ja kohdunsuu 3cm auki. Supistukset olivat kipeitä, enemmän ja vähemmän siedettäviä ja väli tiheni. Pääsimme synnytyssaliin. Sinnittelin ilman lääkitystä tai muita kivunlievitteitä klo 23 saakka. Avautuminen ei ollut edennyt mihinkään. Tahdoin lihaspiikin ja ilokaasua. Piikki helpotti pahimpia kipuja muutaman tunnin ja ilokaasu \"leikkasi\" supistuksista pahimman kipupiikin pois. Yritettiin miehen kanssa nukkua ja taisi mies torkahtaakkin välillä mutta itse heräsin aina kun oli tulossa supistus - ja hörpin ilokaasua lisää. Kello 3.40 sain toisen lihaspiikin ja lämpötyynyn alaselkään. Niiden voimalla sinnittelin kello seitsemään kun päätin kokeilla aqua-rakkuloita. SAin niitä 4 kpl. Ei tehoa. Supistuksia tuli jo todella tiheästi ja kipeitä olivat, mutta avautuminen sen kuin antoi odottaa itseään. Aamun valjetessa aurinkoisena (oli muuten 23-vuotissyntymäpäiväni aamu..) suostuin vihdoin epiduraalin laittoon. Lääkäri ja kätilö ihmettelivät että otin epiduraalinlaiton niin iisisti. Totesin vain, että olen jo niin sippi yli vuorokauden valvomisesta, etten jaksanut välittää vaikka sen laitto hieman sattuikin. Onneksi se tehosi nopeasti ja KAIKKI kivut kaikkosivat. Sain uutta puhtia aamuun. Neljä tuntia myöhemmin olin jo täysin auki, epiduraali lopetettiin ja sain tipan. Odoteltiin supistuksia ja ponnistamisen tarvetta. Ponnistamisen tarvetta ei pahemmin tullut, mutta supistuskivut olivat jotain ihan järkyttävää. Mies oli tsempannut minua jo ihanasti läpi piiiitkän yön ja kun vihdoin päätin alkaa ponnistaan, mies pyyhki kasvojani kylmällä pyyhkeellä ja niisti räkänokkaani. Itkin ja huusin tuskasta. Mylvin sängyllä nelinkontin kuin tapettava sonni. Kipu alaselässä oli jotain älyttömän lamauttavaa. Ponnistamisvaiheessa sain enää happea. Kätilöiden neuvot ja kannustamiset olivat ihania, kun paruin etten jaksa enää. Ajattelin vain lastamme ja rutistin itsestäni kaiken sen raivon ja tarmon ponnistamiseen mitä ikinä saatoin itsestäni ottaa irti. Supistusten välillä koitin levätä mutta supistukset olivat sen verran tiheitä että tahdoin vain ponnistaa milli milliltä pienokaista ulos. 42 tuskantäyteisen minuutin jälkeen rakas poikamme oli vihdoin ulkona ja kivut loppuivat kuin seinään. Kätilö hymyili ihmetellen, kun napanuorassa oli solmu! Minä vain itkin ja tärisin, onnesta. Tuore, liikuttunut isä leikkasi napanuoran ja sitten sain pikkuisen, kinaisen lapsemme rinnalleni. Voi sitä onnen määrää!! Juttelin pojalle kovasti, en vain muista yhtään että mitä. Ihastelimme miehen kanssa tulokasta. Kaikki se kärvistely oli päättynyt onnellisesti terveen 3390/50-kokoisen pojan syntymään. Lapsi pestiin ja puettiin ja saimme nyytin jota ihastelimme minua tikkailtaessa. Ei pahoja vaurioita alakertaan.
Tästä eteenpäin olen hieman sekaisin, mitä tapahtui missäkin järjestyksessä mutta kävin suihkussa, joimme kahvit ja imetin pikkumiestä. Pitäisi tarkistaa mieheltä Mutta todellakin: olimme saaneet juuri elämäämme ihanimman lahjan mitä kuvitella saattaa. Ja kolmen sairaalassaolopäivän jälkeen kotiuduimme ja ihana vauva-arki alkoi..
Kipeistä supistuksista nökölle ja villipillille..elikäs itselläni ne olivat TODELLA kipeitä, jos teillä kokemusta hirveistä menkkakivuista niin ne olivat vastaavanlaisia mutta vieläkin pahempia (anteeksi pelotteluni :ashamed: ) Sitä varsinaista supistusta en tuntenut (niin kuin kivuttomissa: siinähän sen kovettumisen todellakin tuntee) mutta se kipu, säteili alaselkään ja reiteen. Ymmärsitteköhän? =)
Ja siittä verenpaineen noususta ennen synnytystä.. Semmosta mulle ei kyllä käynyt, päinvastoin paineet laski aika reilusti. Joten tuli mieleeni, et se verenpaineen nousu voi johtua siittä innosta/pelosta/jännityksestä kun odottaa h-hetkeä eikä niinkään itse synnytyksestä Tosin ammattilainenhan en ole, joten ei voi mennä takuuseen
Ei kai muuta asiaa taustalta (tulipahan raaputus kuitenkin )
mobic & pikkukainen, hyvästi kasvaneena ja käyttäytyneenä :heart: :heart:
Ps. Zennia: taidamme olla "sukulaisia", lapsemme pikkuserkkuja keskenään Nakkaahan y-viestiä, jos kiinnostaa tutustua paremminkin
Kopsaan tännekin synnytyskokemukseni..
Synnytystarinaa.. Alkaa aika kaukaa ennen h-hetkeä
En muista kaikkea tarkalleen, koska olin niin töttöröö..
Elettiin sunnuntaita 19.8.07 kun alkoi tulla jotain vaaleanpunertavaa mähmää (jota ensisynnyttäjänä tietysti luulin -ja toivoin- lapsivedeksi). Seuraavana päivänä vuoto lisääntyi ja päätimme lähteä synnärille näytille. Supistuksia saatiin käyrälle muutama mutta ne olivat vielä melko kivuttomia. Ja tutkimusten jälkeen meidät passitettiin takaisin kotiin: ei ollut lapsivettä vaan kohdunkaula teki kypsymistyötään.
Tiistai-keskiviikko-yö ja keskiviikko-torstai-yö olivat jo aika tuskaisia, kipeitä supistuksia tuli epäsäännöllisesti ja laantuivat aamun valjetessa. V*tutti. Torstai-iltapäivänä supistukset kuitenkin palasivat ja tällä kertaa jo todella kipeinä. Sinnittelin yksin kotosalla odottaen miestä töistä. Olisi tehnyt mieli lähteä melkein heti synnärille vaikka supistukset olivat olleet vain n. tunnin verran säännöllisiä (10 min välein), mutta ei auttanut kun piti vielä vanhan pyykkikoneen ostajaa odotella. Voi sitä odottamista!
Heti kun ulko-ovi oli sulkeutunut koneen ostajan jäljiltä pakkasin vielä viimeiset tarvikkeet sairaalakassiin ja lähdimme synnärille..Kello oli 19.35 kun ottivat meidät sisään. Kanava oli kadonnut ja kohdunsuu 3cm auki. Supistukset olivat kipeitä, enemmän ja vähemmän siedettäviä ja väli tiheni. Pääsimme synnytyssaliin. Sinnittelin ilman lääkitystä tai muita kivunlievitteitä klo 23 saakka. Avautuminen ei ollut edennyt mihinkään. Tahdoin lihaspiikin ja ilokaasua. Piikki helpotti pahimpia kipuja muutaman tunnin ja ilokaasu \"leikkasi\" supistuksista pahimman kipupiikin pois. Yritettiin miehen kanssa nukkua ja taisi mies torkahtaakkin välillä mutta itse heräsin aina kun oli tulossa supistus - ja hörpin ilokaasua lisää. Kello 3.40 sain toisen lihaspiikin ja lämpötyynyn alaselkään. Niiden voimalla sinnittelin kello seitsemään kun päätin kokeilla aqua-rakkuloita. SAin niitä 4 kpl. Ei tehoa. Supistuksia tuli jo todella tiheästi ja kipeitä olivat, mutta avautuminen sen kuin antoi odottaa itseään. Aamun valjetessa aurinkoisena (oli muuten 23-vuotissyntymäpäiväni aamu..) suostuin vihdoin epiduraalin laittoon. Lääkäri ja kätilö ihmettelivät että otin epiduraalinlaiton niin iisisti. Totesin vain, että olen jo niin sippi yli vuorokauden valvomisesta, etten jaksanut välittää vaikka sen laitto hieman sattuikin. Onneksi se tehosi nopeasti ja KAIKKI kivut kaikkosivat. Sain uutta puhtia aamuun. Neljä tuntia myöhemmin olin jo täysin auki, epiduraali lopetettiin ja sain tipan. Odoteltiin supistuksia ja ponnistamisen tarvetta. Ponnistamisen tarvetta ei pahemmin tullut, mutta supistuskivut olivat jotain ihan järkyttävää. Mies oli tsempannut minua jo ihanasti läpi piiiitkän yön ja kun vihdoin päätin alkaa ponnistaan, mies pyyhki kasvojani kylmällä pyyhkeellä ja niisti räkänokkaani. Itkin ja huusin tuskasta. Mylvin sängyllä nelinkontin kuin tapettava sonni. Kipu alaselässä oli jotain älyttömän lamauttavaa. Ponnistamisvaiheessa sain enää happea. Kätilöiden neuvot ja kannustamiset olivat ihania, kun paruin etten jaksa enää. Ajattelin vain lastamme ja rutistin itsestäni kaiken sen raivon ja tarmon ponnistamiseen mitä ikinä saatoin itsestäni ottaa irti. Supistusten välillä koitin levätä mutta supistukset olivat sen verran tiheitä että tahdoin vain ponnistaa milli milliltä pienokaista ulos. 42 tuskantäyteisen minuutin jälkeen rakas poikamme oli vihdoin ulkona ja kivut loppuivat kuin seinään. Kätilö hymyili ihmetellen, kun napanuorassa oli solmu! Minä vain itkin ja tärisin, onnesta. Tuore, liikuttunut isä leikkasi napanuoran ja sitten sain pikkuisen, kinaisen lapsemme rinnalleni. Voi sitä onnen määrää!! Juttelin pojalle kovasti, en vain muista yhtään että mitä. Ihastelimme miehen kanssa tulokasta. Kaikki se kärvistely oli päättynyt onnellisesti terveen 3390/50-kokoisen pojan syntymään. Lapsi pestiin ja puettiin ja saimme nyytin jota ihastelimme minua tikkailtaessa. Ei pahoja vaurioita alakertaan.
Tästä eteenpäin olen hieman sekaisin, mitä tapahtui missäkin järjestyksessä mutta kävin suihkussa, joimme kahvit ja imetin pikkumiestä. Pitäisi tarkistaa mieheltä
Mutta todellakin: olimme saaneet juuri elämäämme ihanimman lahjan mitä kuvitella saattaa. Ja kolmen sairaalassaolopäivän jälkeen kotiuduimme ja ihana vauva-arki alkoi.. Kipeistä supistuksista nökölle ja villipillille..elikäs itselläni ne olivat TODELLA kipeitä, jos teillä kokemusta hirveistä menkkakivuista niin ne olivat vastaavanlaisia mutta vieläkin pahempia (anteeksi pelotteluni :ashamed: ) Sitä varsinaista supistusta en tuntenut (niin kuin kivuttomissa: siinähän sen kovettumisen todellakin tuntee) mutta se kipu, säteili alaselkään ja reiteen. Ymmärsitteköhän? =)
Ja siittä verenpaineen noususta ennen synnytystä.. Semmosta mulle ei kyllä käynyt, päinvastoin paineet laski aika reilusti. Joten tuli mieleeni, et se verenpaineen nousu voi johtua siittä innosta/pelosta/jännityksestä kun odottaa h-hetkeä eikä niinkään itse synnytyksestä
Tosin ammattilainenhan en ole, joten ei voi mennä takuuseen Ei kai muuta asiaa taustalta (tulipahan raaputus kuitenkin
)mobic & pikkukainen, hyvästi kasvaneena ja käyttäytyneenä :heart: :heart:
Ps. Zennia: taidamme olla "sukulaisia", lapsemme pikkuserkkuja keskenään
Nakkaahan y-viestiä, jos kiinnostaa tutustua paremminkin Tulin vain pikaisesti toivottamaan onnea kaikille nyyttinsä saaneille!
Ja tsemppiä yhä odottaville!
Täällä aletaan vauva-arkeen viimein tottua. Tosi kokonaisvaltaista on vanhemmuus, ei voi muuta sanoa! Varmaan kohta pojan kutsuhuuto kajahtaa taas
:wave:
Maarja ja poika tasan 2 viikkoa
Ja tsemppiä yhä odottaville!
Täällä aletaan vauva-arkeen viimein tottua. Tosi kokonaisvaltaista on vanhemmuus, ei voi muuta sanoa! Varmaan kohta pojan kutsuhuuto kajahtaa taas
:wave:
Maarja ja poika tasan 2 viikkoa
Saavuimme pari tuntia sitten kotiin pienen tyttäremme kanssa :heart: :heart: :heart:
Neiti syntyi eilen 15.9 (rv41+6) klo 15.15 ja kestoksi merkittiin 2 h 15min
Painoa neidillä oli 4020g ja 51cm pitkä... pipoa en muista jostain syystä...
Helppo synnytys, eikä tarvittu edes leikata välilihaa JA NYT KOTONA! Kaikki sujui täydellisesti ja LARA :heart: voi hyvin.
Itsekkin voin hyvin ja kirjoitan parempaa kertomusta tässä lähiaikoina
balik ja Lara
ps. profiilissa kuva neidistä
Neiti syntyi eilen 15.9 (rv41+6) klo 15.15 ja kestoksi merkittiin 2 h 15min
Painoa neidillä oli 4020g ja 51cm pitkä... pipoa en muista jostain syystä...
Helppo synnytys, eikä tarvittu edes leikata välilihaa JA NYT KOTONA! Kaikki sujui täydellisesti ja LARA :heart: voi hyvin.
Itsekkin voin hyvin ja kirjoitan parempaa kertomusta tässä lähiaikoina
balik ja Lara
ps. profiilissa kuva neidistä
Onnea uusille pikkuihmisille ja heidän perheilleen!
Täällä on viikonloppu mennyt odottavissa tunnelmissa. Hiukan on kyllä hölmö olo eikä oikein tiedä mitä tekisi. Täytyy myöntää, että jännittääkin jo, ja sen takia on tunteetkin pinnassa. Ja toisaalta ei tunnu oikein miltään (miltähän pitäisi tuntua..?) Eilen siivosin akvaarion ja tänään olen silittänyt verhoja, kastellut kukat, tuulettanut vauvan petivaatteet yms. Sairaalakassiin pitää vielä kurkata ja tarkistaa, että mitä olen sinne pakannut.
Jotakin tuntemuksiakin on. Joitakin supistuksia on tullut, mutta edelleen niitä kivuttomia ja täysin epäsäännöllisesti ja harvakseltaan. Alapäässä on täälläkin sellaista menkkamaista kipua ja välillä vihloo. Tuntuu oikeastaan tosi hyvältä ajatella, että kroppakin valmistautuu hiljalleen synnytykseen, vaikkei se nyt töihin pääsekään.
Saapa nähdä, miten ensi yönä nukuttaa.. Aamulla pitää olla osastolla klo 6.30. Se saattaa tuottaa hankaluuksia, kun klo 2 jälkeen yöllä ei saa enää (syödä eikä ) juoda ollenkaan. Yleensä minä aamulla ensimmäisenä juon melkein puoli litraa vettä.. Eiköhän siitäkin selvitä.
Palailen noin viikon kuluttua. Voimia kaikille tasapuolisesti! :hug:
Tiksu: Kiitos! Minulla on sinun puh.numero vielä tallessa, niin voisin laittaa sinulle strategisia mittoja tänne lisättäväksi kunhan jaksan.
Joe ja pieni 39+3
Täällä on viikonloppu mennyt odottavissa tunnelmissa. Hiukan on kyllä hölmö olo eikä oikein tiedä mitä tekisi. Täytyy myöntää, että jännittääkin jo, ja sen takia on tunteetkin pinnassa. Ja toisaalta ei tunnu oikein miltään (miltähän pitäisi tuntua..?) Eilen siivosin akvaarion ja tänään olen silittänyt verhoja, kastellut kukat, tuulettanut vauvan petivaatteet yms. Sairaalakassiin pitää vielä kurkata ja tarkistaa, että mitä olen sinne pakannut.
Jotakin tuntemuksiakin on. Joitakin supistuksia on tullut, mutta edelleen niitä kivuttomia ja täysin epäsäännöllisesti ja harvakseltaan. Alapäässä on täälläkin sellaista menkkamaista kipua ja välillä vihloo. Tuntuu oikeastaan tosi hyvältä ajatella, että kroppakin valmistautuu hiljalleen synnytykseen, vaikkei se nyt töihin pääsekään.
Saapa nähdä, miten ensi yönä nukuttaa.. Aamulla pitää olla osastolla klo 6.30. Se saattaa tuottaa hankaluuksia, kun klo 2 jälkeen yöllä ei saa enää (syödä eikä ) juoda ollenkaan. Yleensä minä aamulla ensimmäisenä juon melkein puoli litraa vettä.. Eiköhän siitäkin selvitä.
Palailen noin viikon kuluttua. Voimia kaikille tasapuolisesti! :hug:
Tiksu: Kiitos! Minulla on sinun puh.numero vielä tallessa, niin voisin laittaa sinulle strategisia mittoja tänne lisättäväksi kunhan jaksan.
Joe ja pieni 39+3