Huh, miten paljon ootte viikossa kirjotellut. En jaksa nyt niitä lukea, vaan itsekkäästi kerron vaan omia uutisia ja
onnittelen lämpimästi kaikkia vauvan saaneita!:flower:
Meille syntyi "Jooseppi" 10.9. (RV 40+4). Paikkana oli TYKS. Painoa pojalla oli 3430g ja pituutta 53cm.
Kuten tänne kirjoittelin, niin mulla oli perjantaina 7.9. aika äitipolille, kun epäilin lapsiveden tihuttelevan jo torstaina. Testitikku värjäytyikin ja mut siirrettiin osastolle. Sanottiin, ettei ilman vauvaa sitten enää lähdetä kotiin ja että lauantaina 8.9. käynnistävät, jos ei itsestään synnytys ala. Lauantaina lääkäri tutki tilanteen. Kaulaa jäljellä 2cm ja suu auki noin 1cm. Kalvot tallella! Otti uudestaan testitikun, joka ei tällä kertaa värjäytynytkään! Niinpä..Kiitos ja hei..Pääsin kotiin siis lauantaina. Oli tosi outo olo, kun oltiin miehen kanssa jo varauduttu, että synnytys käynnistettäisiin, mutta mä tulinkin vielä kotiin!
Sunnuntaina 9.9. puolen päivän maissa multa sitten meni lapsivedet komeasti keittiön lattialle. Supituksia ei ollut, joten rauhassa odoteltiin pesukone loppuun ja ilmottelin vanhemmille, että se onkin menoa vasta nyt. Siskolle myös soitin. He olivat perjantaina syntyneen vauvan kanssa juuri lähdössä Tyksistä kotiin. Matkalla vaan heiluteltiin, kun tultiin vastakkain
Tyksissä mut otettiin taas osastolle, koska supistukset oli niin pieniä ja epäsäännöllisiä. Kohdunsuun tilanne sama kuin lauantaina. Lähdettiin miehen kanssa salaa kävelemään Tyksin ympäristöön. Käveltiin joku pari tuntia ja supistukset muuttui. Niitä tuli 4 minuutin välein klo 16 alkaen. Kipu säteili selkään ja mies hieroi kaurapussilla. Liikkuminen helpotti kipua, joten vaeltelin ympäri osastoa ja nojasin seinään supistusten aikana. Tätä jatkus klo 23 asti, jolloin meidät ohjattiin synnytyssaliin. Taas tutkittiin kohdunsuun tilanne..ei muutosta! Aloin olla jo ihan puhki, koska olin viimeksi nukkunut yli kolme tuntia putkeen joskus alkuviikosta! |O Kaurapussit oli edelleen kova sana! Suihkussakin kävin muutamia kertoja, mutta se ei kauheesti tuntunut auttavan. Kätilö huomasi mun väsymyksen ja antoi joitain kipulääkettä, minkä avulla sain mentyä sänkyyn ja kaurapussien kanssa torkahdettua hetkeksi. Mieskin sai oman sängyn mun viereen =) Kymmenen maissa aamulla pyysin ilokaasua, kun kivut oli kauheat. Samalla tutkittiin kohdunsuun tilanne: kaulaa jäljellä 2cm ja auki 2cm :headwall: Itku tuli, olin niin epätoivoinen! Päättivät antaa suoneen oksitosiinia, jos lähtis kunnolla käyntiin. Ja lähtihän se. Supistukset voimistui ja ilokaasua kului. Onneksi osasin alusta asti ottaa sitä kunnolla (en ymmärrä, mitä varten siitä on niin kauheesti höpötetty, että olis vaikeeta ottaa..). Yhdeltä pyysin epiduraalin, vaikka olin ajatellut synnyttäväni ilman sitä. Lääkärin tulo kesti melkein tunnin. Mulle laitettiin aquarakkuloita, mutta niiden vaikutus kesti mulla vartin ja laittaminen sattui melkein enemmän kuin supistukset. Siinä vaiheessa mulla on itseltä mennyt muisti, oli niin hel..tilliset kivut. Mies on kertonut syöttäneensä mulle jogurttia supistusten välillä =) Epiduraali mulle laitettiin kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla kokeiltiin normaalin lääkityksen lisäksi jotain vielä vahvempaa lääkettä. Ei auttanut..Olin itkenyt kunnolla ja mies sanoi, ettei ollut itselläänkään itku kaukana, kun oli niin avuton olo katsella mun taisteluja kipujen kanssa. Kuuden maissa olin kertonut, että pakko ponnistaa..Ponnistin ja ponnistin..Luulin, etten jaksa ja kerroinkin sen, mutta kätilö kertoi tietävänsä, että jaksan ja niinhän mä jaksoinkin
Kello 18.37 meille syntyi pieni poika ja mä unohdin kaikki kivut! En edes kunnolla huomannut istukan tuloa, niin keskittynyt olin pienokaiseen :heart: Jälkeenpäin kuulin, että paikalle oli hälytetty lastenlääkärikin, koska pikkuisen sydänäänet oli alkaneet heiketä. Vähän oli lääkäri joutunut imukupilla auttamaan pojan tuloa, mutta kaikki meni onneksi hyvin! :heart:
Kotiin päästiin perjantaina. Olen vieläkin ihan väsynyt..Mies on ollut hyvänä tukena, ilman sitä en ois varmaan kotona jaksanut. Pojalla on kovat ilmavaivat ja sen vuoksi valvottaa. Olen koittanut nukkua aina kun mahdollista, joten eiköhän tää tästä. Enää en itkekään kun kerran päivässä
Väsynyt, mutta erittäin onnellinen Paveliina