Tiistaina 28.8 irtosi aamulla limatulppa. Esikoiselta supistukset alkoivat samana iltana kun limatulppa irtosi, joten salaa toivoin että jospa tämäkin etenisi samalla lailla. Tosin epäilin, koska viikkoja oli kasassa "vasta" 38+6. Aamupäivällä oli neuvola, ja koska kaikki arvot (verenpaine, pissa, hb) oli ihan päin pyllyä, niin terkkari antoi lääkärille ajan iltapäiväksi, saisipahan katsoa samalla alapään tilanteen.
Tulin välissä kotiin ja soitin mummulle Seinäjoelle, että varautua, että mahdollisesti olisi esikoinen vailla yöhoitoa, kun toinen mummu oli juuri sopivasti Virossa työmatkalla (koska eihän näin aikasin vauva voi vielä syntyä...hehe...). Niinpä mummu ja paappa rupesivat järjestämään asioita että mahsollisesti olisivat täälä illalla.
Lääkärissä tuumattiin, että kohdunsuu on kahdelle sormelle auki ja kanava miltei kokonaan kadonnut. Niinpä lähdin kotiin, odottelemaan josko niitä supistuksia rupeais tulemaan. Mies soitteli töistä vartin välein, joko, joko...Käskin vaan olla töissä että saa kaikki hommat tehtyä, jos tässä nyt lähtö tulee, niin saa olla sitten loppuviikon kotona.
Viiden aikaa alkoi supistukset n. 10 min välein, ja n. klo 19 oli supistusten väli enää reilut viisi minuuttia. Ne oli kuitenkin jänniä, kun mitään ei tuntunut maatessa tai istuessa, mutta liikkuessa koko ajan säännöllisesti ( tiedätte siis varmaan mitä tein koko illan...kävelin...).
Kotosalla sitten kärvistelin illan ja vähän ennen klo 22 soitin synnärille, että jokos sais tulla, sanoivat että tervetuloa! Laitettiin vielä poitsu nukkumaan (oli muuten kiva laulaa unilaulua, ku supistuksia tuli ja kipeitä sellasia) ja jätettiin mummu ja paappa poitsun kaa. Sitten menoks. Automatkallakin tuli vaan yks kipee supistus, tosin matka ei oo ku muutama kilometri, ja aattelin että tuleekohan tästä mitään. Sairaalassa makasin käyrillä noin parikymmentä minuuttia ja muutama heikko supistus vaan tuli, mutta heti ku nousin seisoon, niin tuntui että supistukset vie jalat alta. Kohdunsuu 3cm auki ja siirryttiin saliin. Kello tuolloin joku 23.
Tunnin kävelyn jälkeen, menin kuumaan suihkuun, joka helpotti kovasti. Yhen aikaan olin jo niin kipee, että epiduraalin laittoon tilattiin lääkäri. Ei meinannut millään löytyä suonta kädesta, joten laitto kesti KAUAN, lääkäri jo tuumasi että keretäänköhän tässä mitään puudutusta antaakaan, kun supistukset tuli jo 2min välein. Onneksi kuitenkin kerettiin, ja se oli jälleen kun taivaan lahja. On se ihana aine!
Kivut hävisi lähes kokonaan ja synnytys eteni kuitenkin nopeaa. Avautumisvaiheen lopussa puudutusaineen teho rupesi hieman vähenemään, eikä kätilö meinannut uskoa silmiään, kun viimiset 4cm aukeni kymmesessä minuutissa. Ponnistusvaihe oli ihanan nopea, vain 11minuuttia. Kysyin moneen kertaan että joko sieltä kaikki tuli, kun vauva oli ulkona, kun esikoisen ponnistaminen kesti muutamaa minuuttia vaille tunnin.
Vauvalla oli napanuora kaksi kertaa nilkan ympärillä ja todella lyhyt, joten kätilö nosti vauvan vain hieman ilmaan, jotta saivat leikattua napanuoran, ja siinä samalla äiti ja iso vaivat todeta, että ukkovalta oli vahvistunut meidän perheessä entisestään. Mustatukkainen, 3510grammainen ja 51senttinen poitsu oli nähnyt päivänvalon 29.8.2007 klo 03.26.
Synnytksen jälkeen vauvalla oli ongelmia hapetuksen kanssa, mutta muutama tunti happikaapissa korjasi tilanteen. Samana iltana vauvan verensokeri laski niin paljon, että edessä oli muutama päivä lastenosastolla, sokeritipassa. Onneksi kuitenkin äiti sai osallistua koko ajan vauvan hoitoon, ja syöttämiseen, joten imetyskin lähti kaikista huolimatta hyvin käyntiin.
Nyt poitsu voi hyvin ja on erittäin tyytyväinen vauva. Syö, nukkuu ja kakkantaa...hih. Syntymäpaino on nyt jo saavutettu, vaikkakin laski sairaalassa n.200grammaa. Äiti on palautunut synnytyksestä hyvin, kyllä se niin taitaa olla että ensimmäinen tekee tilaa toisille lapsille, sillä kyllä tämä toinen koitos oli huomattavasti ensimmäistä "helpompi".
Nimi on jo vauvalle päätetty, ja vahvistuksenkin on jo epäilylle saanut, sillä sekä toinen mummu että pappa on sanonut molemmat (kuulematta toisiaan) että onpas ihan ...piip.... näköinen, eikä kumpikaan siis tiedä mikä vauvan nimeksi tulee!