Hantta06: Olen huomannut ihan samaa, kaverit aika vähän pitävät nykyään yhteyttä, ja pitäisikö juuri minun olla heihin aina yhteydessä... Toki varmaan vaikuttaa sekin että on kesä, kaikki pitävät lomaa ja monenlaista menoa on jne.. Mutta tosiaan ei enää kutsuja illanistujaisiin/ päiväkaffelle jne. Tosin tuossa keväällä olin muutamilla illanistujaisilla ja kun ihan vesilinjalla on niin onhan se ollut hieman outoa olla lähes ainoa joka on ihan selvin päin. Ja monen mielestä olin varmaan aika "kummajainen".
Ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa että höpisen kavereille paljon raskauteen liittyviä juttuja, voipi olla että ovat kyllästyneet ja välttelelevät
Meillä on kaveripiirissä vain parilla pariskunnalla lapsi/lapsia. ELi HYVIN suuri enemmistö on niitä lapsettomia. JOtenkin jo pelkään etukäteen että ihmissuhteet suppenee syntymän jälkeen entisestään. Ja moni saattaa aatella että "no eipähän saada niistäkään enää biletysseuraa" Ja "ei niitä voi sen pienen lapsen kanssa minnekään pyytää" tai "eihän niille voi mennä kun niillä on se pieni vauva"jne.. Mutta onneksi on tosiaan niitä kavereita joilla on jo lapsia ja heidän kanssaan on enemmän yhteistä. Ja täytyy vaan ootella että lisää lapsia siunaantuu kaveripiiriin.
Toinen asia joka tuli mieleen: kun lapsi on syntynyt, ja olemme sairaalassa, on isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla ym lähisukulaisilla varmaan hirmuinen hinku päästä katsomaan uutta ihmisenalkua kun saavat tiedon lapsen syntymästä... KÄttärillä on ainakin se käytäntö että vierailuaikaa on illalla se 2 h. Me kyllä aika tarkkaan mietitään ketä sinne halutaan JOS halutaan. Kun vielä esikoinen on kyseessä niin voipi olla että ollaan ihan ilman vieraita ne päivät sairaalassa ja kotiudutaankin ihan rauhassa. Jos vaikka reilun viikon kuluttua kotiutumisesta voisi lähisukua visiitille pyytää, ja pieniä vierasmääriä kerrallaan... Mietin että ainakin itse haluan tutustua pienokaiseen rauhassa, opetella imettämään jne.. Ja vasta kun on pientä rutiinia tullut vauvan hoitoon, eikä enää menisi IHAN KAIKKI huomio siihen pikkuiseen, niin voisi niitä vieraitakin ottaa sitten vastaan. Ja ainakin itse olen väsyneenä NIIN huonoa seuraa.. Ja jos koti ei ole siisti niin en halua ketään sitä sotkua katsomaan.. Mulla on joku neuroosi että pitää siivota ennenkuin ketään tulee kyläilemään. Olenko ainut ? :ashamed:
LÄhinnä mieheni vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikamoisia hössöttäjiä. Pitäisi heille hienovaraisesti kertoa noista toiveistamme.. saa nähdä suuttuvatko...
Ja ainakin omalla kohdallani voin sanoa että höpisen kavereille paljon raskauteen liittyviä juttuja, voipi olla että ovat kyllästyneet ja välttelelevät
Meillä on kaveripiirissä vain parilla pariskunnalla lapsi/lapsia. ELi HYVIN suuri enemmistö on niitä lapsettomia. JOtenkin jo pelkään etukäteen että ihmissuhteet suppenee syntymän jälkeen entisestään. Ja moni saattaa aatella että "no eipähän saada niistäkään enää biletysseuraa" Ja "ei niitä voi sen pienen lapsen kanssa minnekään pyytää" tai "eihän niille voi mennä kun niillä on se pieni vauva"jne.. Mutta onneksi on tosiaan niitä kavereita joilla on jo lapsia ja heidän kanssaan on enemmän yhteistä. Ja täytyy vaan ootella että lisää lapsia siunaantuu kaveripiiriin.
Toinen asia joka tuli mieleen: kun lapsi on syntynyt, ja olemme sairaalassa, on isovanhemmilla ja isoisovanhemmilla ym lähisukulaisilla varmaan hirmuinen hinku päästä katsomaan uutta ihmisenalkua kun saavat tiedon lapsen syntymästä... KÄttärillä on ainakin se käytäntö että vierailuaikaa on illalla se 2 h. Me kyllä aika tarkkaan mietitään ketä sinne halutaan JOS halutaan. Kun vielä esikoinen on kyseessä niin voipi olla että ollaan ihan ilman vieraita ne päivät sairaalassa ja kotiudutaankin ihan rauhassa. Jos vaikka reilun viikon kuluttua kotiutumisesta voisi lähisukua visiitille pyytää, ja pieniä vierasmääriä kerrallaan... Mietin että ainakin itse haluan tutustua pienokaiseen rauhassa, opetella imettämään jne.. Ja vasta kun on pientä rutiinia tullut vauvan hoitoon, eikä enää menisi IHAN KAIKKI huomio siihen pikkuiseen, niin voisi niitä vieraitakin ottaa sitten vastaan. Ja ainakin itse olen väsyneenä NIIN huonoa seuraa.. Ja jos koti ei ole siisti niin en halua ketään sitä sotkua katsomaan.. Mulla on joku neuroosi että pitää siivota ennenkuin ketään tulee kyläilemään. Olenko ainut ? :ashamed:
LÄhinnä mieheni vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikamoisia hössöttäjiä. Pitäisi heille hienovaraisesti kertoa noista toiveistamme.. saa nähdä suuttuvatko...