Noh niin, jos nyt laittaisi kans jotakin synnytyskertomusta, kun on rauhallinen hetki. Kiukkuinen äiti on tipotiessään, ihme kyllä, vaikka kroppa ja pää onkin nyt väsynyt. Pyytelin tippa linssissä lapsilta ja mieheltä anteeksi kuinka kamala äiti ja vaimo olen ollut viimeiset raskausviikot. :'( Ymmärsivät kai, kukin omalla tavallaan.
Siis maanantaina oli rv 39+5 ja olo tympääntynyt, ei mitään synnytystä enteileviä oireita ja puhelin soi koko ajan, eikö vieläkään mitään, no ei mitään. Vein toisiks nuorinta kerhoon ja hoitelin asioita, siivosin ja muuta.
Sitten iltapäivällä makasin sohvalla ja luin pojan kanssa sen elämänsä ekaan kokeeseen, luonnontiedon kokeeseen, kello oli jotain 16.45. Yhtäkkiä tunsin jotain märkää housuissa ja sanoin pojalle, että täytyy käydä vessassa, jatketaan kohta. Vessassa lorisi jo urakalla. Mies tuli kotiin just töistä ja sanoin, että meni muuten lapsivedet ja tuntui että tuli monta litraa. Kaikki aiemmat viisi synntystä alkaneet suppareilla ja vedet menneet vasta salissa kalvojen puhkaisun jälkneen. Olin siis ihan huuli pyöreenä, että mitäs nyt. Sen tajusin katsoa, että vesi oli ihan kirkasta.
Soitin sairaalaan ja kyselin ohjeita, niin käskivät tulla heti, koska on jo kuudes lapsi, vaikka suppareita ei ollutkaan. Soitettiin lapsille vahti ja päästiin lähtemään ja vettä tuli edelleen koko ajan.
Olin sairaalassa klo 18.10, mies lähti takaisin kotiin, koska ei saatu "pitkäaikaista" lapsenvahtia. Mun äiti lupasi tulla paikalle, on ollut kahdessa synntyksessä aikaisemminkin. Sanoin että soittelen kun kannattaa tulla koska yhtään ei supistele. Mut laitettiin käyrälle ja kaikki oli hyvin. Kätilö sanoi että ei katso vielä kohdunsuun tilannetta ettei mene bakteereita ja kun ei kerran supistele.
No seiskan aikoihin supisteli viiden minsan välein, mutta ei ollut juuri kipua. Kahdeksalta alkoi jo vähän tuntumaan pyysin kaurapussin, supparit oli edelleen 5-6 minsan välein. Olin 4 cm auki ja ajattelinkin että tässä menee vielä kauan. Äiti soitti että tulee yhdeksän-puoli kymmenen aikoihin ja sanoin, että ok, voi jäädä sinne yöksikin jos menee pitkään.
Lääkäriä ei tuolla sairaalassa ole ilta tai yöaikaan, vaan päivystää kotona, ja sanoinkin että halaun epiduraalin kun kivut lisääntyy. Lääkärillä kestäisi tulla noin 30 minsaa.
Vähän ennen yhdeksää sanoin, että lääkärille voisi soittaa ja näin tehtiin ja äiti tuli paikalle puoli kymmenen ja olin jo tosi kipeä.....Lääkäri tuli samoihin aikoihin ja alkoi valmistella epiduraalia....kohta haukoin jo henkeä kivusta ja suppareita tuli ihan koko ajan. Imin ilokaasua ja oli tosi vaikeaa olla paikallaan kun lääkäri laittoi sitä epiduraalia. Kivut oli ihan hirveät ja samalla kun lääkäri teippasi selkään niin mä sanoin, että nyt on pakko päästä ponnistamaan eli epiduraali ei ehtinyt vaikuttaa yhtään ja lääkäri tuli ihan turhaan. Nousin siihen synnytystuoliin ja aloin ponnistaa. ajattelin että kohta se helvetti on ohi, kun edellistä lastakin ponnistin vain minutin. Ponnistin ja ponnistin ja sanoin, että ei helvetti se lapsi e tule, sattui vaan. 20 helvetillistä minuttia ponnistin ja usko loppui moneen kertaan. Vauva oli kai kuulemma niin ylhäällä vaikka laskeutunut olikin. 22.26 vauva syntyi ja "poikamahasta" syntyikin pieni tyttö. Äiti leikkasi napanuoran ja päästiin soittamaan iskälle.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nopeaa ja kipeää, toisaalta oli hyvä kun nopsaan oli ohi, mutta ne kivut oli hirveät. Kun ajattelee että on viisi suht helppoa ja ok synntystä takana, niin sitten tuleekin tosi kamala oman mittapuun mukaan. Tietty olisi ollut kamalaa, jos olisi joutunut kärvistelemään vielä kauemmin.
Vauveli on helppo tapaus, nukkuu ja syö. Sisarukset ihan haltioissaan.
Miia ja Tyyne pian 3 vrk
), pitäis ruveta suunnittelemaan ristiäisten aikataulua.
