Snowgrass - toisella puolella jo kyselinkin lapsosen munuaisjutusta. Toivot se paranee hyvin!
Ail - käy tsekkaamassa CRP (tulehdusarvot) verikokeella, jos mietityttää onko tulehdus parantunut, multakin se otettiin kun kävin eilen haavaa esittelemässä. Ekaa kertaa oli CRP 8 puoleen vuoteen itse asiassa! 10 on siis tulehdusraja, mulla oli sairaalassa ylimmillään nyt 138.
Niihu - mahtavaa että maitoa noin riittää, mulla ei. Kuulostaa tuo vinkuminen maitokrohinalta, olisko sitä?
Me kotiuduimme siis sairaalasta pikkumiehen kanssa maanantaina. Sairaalassaoloaika meni mukavasti, etenkin ku saimme olla perhehuoneessa 4 vrk omissa oloissamme. Leikkaushaavani tosin vähän tulehtui ja sain antibioottia suoneen muutaman päivän ja pillerit päälle. Eilen kävin esittelemässä leikkaushaavan Koskiklinikan kirurgille ja hän totesi, että antibiootteja ei tarvitse jatkaa. Olen antanut vauvelille Rela-tippoja n. viikon ajan, koska olen syönyt antibiootteja ja omakin maha sekasin, itekkin siis syönyt maitohappobakteereja. Lisäksi Burana 600, Paratabseja ym. joten nyt mukava nähdä miten noista lääkkeistä eroon pääseminen vaikuttaa vauvaan...
Vauva on nimittäin varsinainen UNIKEKO, älkää nyt valvovat mamit vihatko mua, mutta mm. viime yönä kävimme muutaman tiheän iltasyömingin jälkeen unille 23.30 ja herättelin kello 5 syömään, sitten söimme taas muutaman kerran tiuhaan ja klo 6.30 jatkoimme unia ja heräsimme 10.30.!!! Tai siis minä ekana taas... Mietin, että onko ollut syntymästään asti jonkinmoisessa lääketokkurassa, tosin kyllä olen antanut joka toisen syötön ostettua äidnmaitoa pullosta, kun oma maito ei vieläkään riitä. No kohta se nähdään, varmaan viimeistään maanantaina.
Ja huomenna pitäisi aloittaa d-tipat meidänkin. Ai niistä tulee vatsavaivoja, voi ei... Niiltä kun olemme toistaiseksi täysin välttyneet, vaikka kakkaa tuleekin ehkä sen seitsemän kertaa päivässä, mutta oletan että osasyynä mun lääkkeet. Jekovit-nimisistä ei kai putäs tulla yhtä paljon vatsavaivoja, sanoi neuvolantäti...
Napa lähti jo sairaalassa. Nyt navasta irtoaa tummaa veristä thnää ja kun pyöräyttää pumpulipuikolla hiukan verta - onkohan tämä normaalia, pitäisikö puhdistaa septidinillä, onko jollain kokemusta.
Vauvan syntymäpaino oli 36+6 viikolla 2775g ja laski kolmen päivän päästä 2613g, mutta sitten alkoi nousta, kun lähdimme sairaalasta 8. elinpäivänä olimme ylittäneet syntymäpainin 5g:lla. Eilen olimme neuvolassa punnituksessa ja nyt 2880 eli 100g 4:ssä päivässä. Sairaalasta suosittelivat, että käymme neuvolassa vähintään viikon välein punnituksessa ainakin ekan kukauden ajan. Ensi perjantaina siis taas. Vauva kyllä syö paljon, mutta ei siis usein. Tuntuu vaan tosi hoopolta herätellä toista syvimmästä unesta syömään. Sitten kun ollaan hereillä syödään usempaan otteeseen. Yleensä eka rinnat ja vähän pästä 60-80 ml pullosta. Sairaalassa herätin päivällä 3 h ja yöllä 4 h välein syömään. Kotona en ole enää herätellyt.
Vauveli on muutenkin vähemmän kranttu tapaus, kaikki veteen liittyvä pesuhommaon ihanaa, aivan sama onko vesi vähän liian kylmää tai lämmintä, myös hiusten harjaus on nautinto! Kylmä tulee oienelle hoitopöydällä ja yritänkin vaihtaa pika pikaa vaatteet ja vaipat ja peittää mahdolliset kohdat harsovaipalla. Useimmiten vauva on tyytyväisin kun kiedon hänet ohuella peitolla melko tiukkaan kapaloon. Sairaalassa opin tämän tekniikan, tiukka käärö antaa turvaa kun ei ole äidin käsivarsilla.
Sairaalassa bilirubiineja mitattiin usein ihotestillä ja pari kertaa verikokeesta, meillä ylhäisin arvo oli 195 ja valohoidon raja oli 260, eli sitä emme tarvinneet. En kyllä olisi itse mitenkään osannut arvioida keltaisuutta kotona, että siksi olen tyytyväinen, että saimme olla sairaalassa noin pitkään.
Sekä lastenlääkäri että kotikäynnin tehnyt neuvolantäti tekivät refleksitestit, kaikki ok. Sairaalassa vauva sai myös käsivarteen Calmeten toivomuksestani.
Pikkumieheni on kaiken kaikkiaan elämäänsä tyytyväinen tapaus ja äitikin pysyy hyvällä mielellä ilman baby bluesia, kun tuntee onnistuneensa vauvan hoidossa alkumetreillä!