Noniin! Ruodussa taas! Tosin ei enää niin aktiivisesti, sattuneesta syystä..
Heti alkuun, että en oo ehtinyt lukemaan MITÄÄN juttujanne täältä sitten 10. päivän, joten pahoittelen! Mutta
paljon onnea kaikille nyyttinsä saaneille!
Aattelinpa tuota synnytyskertomusta rustata, vielä kun muistaa tapahtumat kunnolla.
Jeps, eli laskettuna päivänä 10.9. kävin täälläkin avautumassa, että kun ei mitään merkkejä ollut jakautumisesta... siinä se päivä meni ja illalla menin normaalisti nukkumaan. Klo.1 heräsin vessaan tavallisesti ja olikin sitten alkanut verinen vuoto. Soitin synnytyssaliin ja käskivät lähteä näytille. Niinpä me lähdettiin, otettiin varoiksi kaikki kamat mukaan, mutta jotenkin oli sellanen olo, että kotiin viel palataan. No tunnin ajomatkan jälkeen, melkein perillä sairaalassa alkoi alaselässä kummallinen jomotus, jotka sit myöhemmin osottautui supistuksiksi, Mutta voitteko kuvitella, mä en tajunnut niiden olevan supistuksia! Sairaalan vastaanotossa kun laittoivat käyrille ja kysyivät onko supistuksia, niin vastasin:"en tiedä, ei kai." Mutta kun seuraavan kerran tuli se outo jomotus selkään, sanoin, että nyt ehkä supistaa, ja sitähän se sitten oli käyränkin mukaan. Käyrien jälkeen lääkäri katsoi tilanteen ja ultrasi, ja totesi, että jäätävä tarkkailuun. Kaikki hyvin, mutta synnytys saattoi olla alkamassa. Olin tiukasti kahdelle sormelle auki. Mutta supistukset alkoikin siitä heti säännöllisinä (noin klo.2.30) ja väli oli koko ajan maksimissaan 5min. Klo.8 aamulla olin vasta 3cm auki, ja supistukset voimistui. Joten meidät siirrettiin vihdoin saliin. Siellä aloitin ilokaasun, josta olikin apua seuraavat pari tuntia. Miehestä oli suuri apu tässä, osasi aina katsoa käyrältä, koska supistus oli tulossa. Puolen päivän maissa ei ilokaasu enää tuntunut missään vaan laitoivat kohdunkaulan puudutuksen. Tästä jäi kauhu! Itse laitto oli niin kamalaa ja kivuliasta ja niitä laitettiin kaikenkaikkiaan 4 ja ainoastaan ensimmäinen tehosi muhun puolen tunnin ajan! epiduraalia halusivat pitkittää, koska pelkäsivät avautumisen hidastuvan. no, noin klo.15.30 vihdoin tilattiin epiduraali ja kaikki oli valmiina, mulla tippa ja kaikki muut ja olin jo kylkiasennossa ja lääkäri takana piikin kanssa, kun kiljahdin, että "nyt ponnistuttaa!". Kätilö tsekkas paikat ja tokas, että juu ei enää laitetakaan epiduraalia, ei ehdi. Ja siinä sitten odoteltiin, että sain alkaa ponnistaa ja 16.26 syntyi pikkumies<3 ponnistusvaihe kesti 15min. Synnytyksen jälkeen sain jonkin vahvan lääkkeen, kun repeemä oli kivuliaassa paikassa ja menetin aika paljon verta, joten olin ekan tunnin ihan pihalla. synnytys itsessään ei ollut maailman ihanin kokemus, olin jopa vähän järkyttynyt jälkeen päin.. mutta nyt jo paremmalla mielellä ja onneksi lopputulos on mitä parhain!<3
sairaalassa jouduttiin olemaan 6vrk, kun poika tuppasi pienen kokonsa vuoksi olemaan keltanen. ja pieni yllätti kaikki pienellä koollaan, onhan meitä käytetty synnytystapa-arviossakin, kun povasivat isoa...
mutta kakki on hyvin ja arkea lähdetään nyt pyörittelemään.
mutta siinä lyhykäisyydessään, nyt taidan mennä vauvan viereen päikkäreille!
tsemppiä vielä kaikille masukkaille!
suhveli ja pikkumies 8vrk