Tervehdys!
En ole juuri joutanut lukemaan saatika kirjoittelemaan, kun olen nauttinut ihanista kesäpäivistä! Heinäkuisten suru-uutinen oli aika lamauttava. Siellä toteutui minun suurin ja ainoa synnytykseen liittyvä pelko. Aivan kamalata.
Olotilassa ei suuria muutoksia ole ollut. Nyt on parina päivänä ollut alavatsan vihlontaa. Tuntuu samalta kuin ovulaatio. Tai kun menkat on alkamassa päivän parin sisällä. Ilmeisesti paikat jotenkin venyy. Heti tietysti mietin jotain tulehdustakin, mutta vasta pari viikkoa sitten kaikki tarkistettiin ja oli ok. Eikä mitään tulehduksen oireita ole ilmassa mielestäni. Verneri piti hiljaiseloa muutaman päivän tuossa reilu viikko sitten tai oli kääntyneenä siten, että potkut meni sisuskaluille ja siksi en niitä erottanut. Mutta sen jälkeen olenkin saanut nauttia jytäämisestä. Melko vähillä unilla tuntuu tyyppi selviytyvän... En varmaksi osaa sanoa, mutta luulen hänen olevan pää alaspäin koko ajan nyt. Aikaisemmin on tuntunut siltä, että heittää kuperkeikkaa ja on välillä poikittain jne., mutta nyt liikkeet tuntuu aina samoissa kohdissa ja alapäässä on painetta, ikään kuin päällänsä puskisi. Ja kun dopplerilla kuuntelee, niin tosi alhaalla kuuluu sykkeet.
Helle ei ole aiheuttanut turvotusta, eikä hirveän paljon haitannut eloa. Sen olen huomannut, että aurinkokissasta on tullut heikkopäinen eli huonosti siedän aurinkoa. Tulee heiveröinen olo, vaikka yrittäisi juoda hyvin ja suojata päätä. Pakko on nauttia varjostakin.
Joskus aiemmin kirjottelin veljeltä saamistani vaunuista, joihin olikin ilmaantunut homepilkkuja. Ei ne pilkut mihkään lähteneet, eli vaunuja metsästelemme. Olette varmaan käyneet tätä vaunuasiaa aiemmin läpi, mutta minä olen hyppinyt niiden yli, koska luulin ettei asia kosketa minua... Nyt siis heitän ilmoille kysymyksen: hyvät vaunut? Asumme maaseudulla, joten tulee kestää hiekkateiden ryttyytystä ja lumihangessa tarpomista, mielellään pururadalla menoakin. Toisaalta kuitenkin olemme menevää sorttia, joten olisi hyvä olla suht kevyet ja helpot kuljettaa. Tulevat varmasti paljon näkemään auton takakonttiakin. Minkälaiset pyörät on parhaat? Kääntöaisa varmasti on hyvä, kuten säätövara korkeudessa, kön meillä on kuitenkin 30cm pituuseroa. Mitä muita ominaisuuksia pitäisitte tärkeinä? Kankaiden vedenkestävyys ja helppohoitoisuus ehkä? Minustahan on tulossa ihan varustelija... Turvakaukalo on myös vielä hankkimati. Samalla ajateltiin ostaa sekin sitten. Oltiin jo päätetty, että se olisi Römerin Baby safe plus isofixilla, kun kiireinen lastentarvikeliikkeen täti höpötti jotain, että juu siihen isofixiin ei sitten saa kiinni muutakuin sen kaukalon ja ehkä yhden toisen penkin, mutta että sen penkin tuotanto varmaankin lopetetaan ja sitten se isofix on niin kuin kertakäyttöinen ja että... Ja me mentiin ihan sekaisin ja lähdettiin kotio, jotta tutustutaan internetin kautta tarkemmin tuohon asiaan. Ja netin perusteella ymmärrettiin asia ihan eri tavalla. Että siihen isofixiin saisi siis seuraavankin istuimen kiinnitettyä. Meillä tarttee jokastapauksessa olla sellainen kaukalo, joka on hyvä isofixilla ja ilman, kön toisessa autossa vaan on toi isofix-mahdollisuus.
Muutoin alkaa hankinnat olla plakkarissa. Pinnasänkyyn tarttee hommata patja.
Torstaina on neuvola ja käsittääkseni sen jälkeen tihenee meillä käynnit. Aluksi ainakin kahden viikon välein ja ihan loppumetreillä sitten kerta viikossa.
Voi kun kaikki menisi hyvin loppuun saakka! Meillä kaikilla! Jotenkin välillä hiipii menetyksen pelko. Että mitä jos jokin vielä menee pieleen. Positiivisella asenteella eteenpäin kuitenkin.
Ainiin, joku joskus kirjoitteli, että ärsyyntyy kaikenmaaliman kirjoista ja opuksista, joissa puhutaan raskaudesta ja vauva-ajasta. Minä rupesin nyt loma-aikana lueskelemaan enempi kaikkea aiheeseen liittyvää ja huomasin, että minuakin rupesi ärsyttämään. Vaikka kirjoissa painotettaisiin kaikkien raskauksien, synnytyksien ja vauva-aikojen sekä äitien ja parisuhteiden olevan omanlaisiaan, silti opuksista paistaa tietty yhdenpäistäminen. Tyyliin: "odotahan vain, kohta näet että juuri tällä tavalla kaikki tulee menemään..." Ehkä luen jotenkin asenteellisesti noita, kun tuollainen olotila tuli. Päätin lopettaa lukemisen.
Jahhans, jospa lähtisin nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Joka tosin on hitusen viileämpi kuin viime päivät.
Kaikkea hyvää!