MolliMelooni > Mulla on nyt yk22.
Eilen pistin kolmannen kerran Puregonia ja tänään pitää tikutella ovista. Fiiliksiä oviksen suuntaan ei juurikaan ole tai sitten tämä turhautuminen latistaa tehokkaasti. Juteltiin taas miehen kanssa tilanteesta ja henkisistä tuntemuksista, sillä kahden vuoden rajapyykin lähestyminen on alkanut ahdistaa melkoisesti. Sovimme, ettei raskaustoive vaikuta seksielämäämme negatiivisesti (emme siis keskitä ovikseen eikä lemmiskelystä tehdä raskautumisyritykseen keskittyvää suoritusta, vaan pidetään siinä tunne mukana). Nyt on kuitenkin ainakin minulla päässyt käymään niin, että tekemisen makua on alkanut ilmetä pahastikin.
Viime kierrossa oli turha haaveillakaan plussasta kystan takia, mutta nyt mahdollisuuksien ollessa aika hyvät onkin fiilis sellainen "no ei kyllä taatusti onnistuta tässäkään kierrossa". Olen tähän asti voinut luottaa kroppaani siinä, että halut lisääntyvät ovista kohti. Viime aikoina on alkanut olla työn ja tuskan takana pitää mieli ja kroppa mukana siinä ajatuksessa, että parisuhteeseen kuuluu kutakuinkin säännöllinen ja aktiivinen seksielämä. On todella ristiriitaista ja hämmentävää tuntea vetovoimaa miestä kohtaan ja haluta hänen lähelleen, mutta jäädä vaille halukkuuden heräämistä. Jos mielen saankin mukaan, niin kropan herättäminen on silti usein oma ongelmansa. Tähän asti on pärjätty, mutta nyt alkaa tuntua ahdistavalta. Taidan ottaa asian puheeksi polilla, jotta vältyttäisiin tilanteen pahentumiselta.
Tuli nyt tämmöinen avautuminen. Mieli on ollut herkillä, itku meinaa nousta kurkkuun ja silmäkulmiin pienimmästäkin. Liekö lääkkeistä johtuvaa ainakin osittain, en tiedä. Tänään on onneksi töitä, joten pistämisajankohtaa lukuun ottamatta en ehdi ainakaan enemmälti pyörittellä mielessäni näitä. Huominen varmaan meneekin nopeasti ja maanantaina onkin sitten kontrolliultra polilla. Toivottavasti pääsen pian loppukierron puolelle, sillä silloin on lääkkeistä huolimatta helpompi ottaa etäisyyttä aiheeseen ja keskittyä muihin asioihin.