Tänne on taas tullu kauheasti lisää tekstiä. Ite en oo joutanu paljon kirjottelemaan sillä täällä ollaan kans oltu
noroviruksen kourissa. Tai jos ei se ollu se niin sitten joku muu raju mahatauti. Ensin sairastu mies, sitten heräsin kun poika oksenti sänkyyn ja seuraavaks sitten poikaa pestessä minäkin. Oli kyllä yksi elämäni kauheimmista öistä. Yrittää nyt lohduttaa vuosikasta poikaa ja siivoilla samalla parhaansa mukaan ja sitten oksentaa välissä ite. Ja poika vielä pelkäs aivan valtavasti aina kun minä oksensin. Miehestä ei ollu paljon apua meille, kun hän itse oli kaikista kipein eikä juuri vessasta ulos selvinnyt koko yönä. Me sitten majotuttiin kylppäriin, kun mies vietti yönsä vessassa. Onneks pojalla meni helpoiten ohi. Mulla vaan nous vielä karmea kuume ja lihassärky oli jotain aivan järkyttävää. Nyt sit koitan nesteyttää itteäni pikku hiljaa. Just kun vasta kerkesin opetella syömään sen sairaalareissun jälkeen, niin iski vielä tällasen.
Ja
paino eikun
putoo huminalla. Koko alkuraskauden siis vaan puonnu. Pojan imetyksen jo siitä syystä lopetin, mut sit tuli tuo sairaalareissu (syömättä ja juomatta 3vrk), ja nyt tämä mahatauti. Jospa nyt pikkuhiljaa pääsis jo nostattamaan painoaan ja nauttimaan raskaudesta *koputtaa puuta*
No viimeyö onneks nukuttiin jo kaikki oksentamatta. Poikaki nukku yli 12 tuntia. Ihana lepo
Että eiköhän se tästä taas elämä ala korjaantua.
Liikkeistä täällä ei vielä tunnu, en tosin näillä viikoilla odotakaan tuntuvan. Ekasta kyllä tuntu jo rv 16, mikä on mun mielestä aika aikaseen. Nyt kuitenkin istukka etuseinässä, joten vaimentaa varmasti. Tai näin olen kuullut. Mut toivottavasti siellä masussa nyt kaikki hyvin on vaikka äippä oksenteleekin ja paino putoaa. Jos senki asian sais vihdoin korjailtua.
Valmennuksesta Mä käyn nyt semmosessa yksityisen järjestämässä yhdistetyssä raskausjoogassa, ja synnytysvalmentautumisessa. Tavotteena mulla siis synnytys ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä, koska viime synnytyksestä jäi semmonen pienonen kammo. Tuntuu että on kyllä helpottanu paljon mieltä painaneisiin asioihin tuo valmennus. Ja tuo varmuutta siihen omaan oloon ja tahtoon synnyttää ihan ilman mitään lääkkeitä. Oisin siihen varmasti pystyny viimenki. Epiduraali kun tuli niin myöhään että ehti vaikuttaa ehkä sen puoli tuntia. Nyt en siis aio sitä ottaa, ellei sit tule pakottava hätätilanne. Kuitenkin avoimin mielin synnytykseen menen, enkä suunnittele liikoja. Tilanteen mukaanhan sitä sitten edetään aina. Etukäteen ei voi tietää mihin päätyy.
Masukuvia oli joillain. Ihanaa kun toisilla on jo ihan vauvamassut. Mulla vaan maha häviää entisestään tän painonputoamisen myötä. Tosin esikoisestakin oli niin pieni maha loppuraskaudessakin, että saa nähä tuleeko nyt sen isompaa. Ja tosi myöhään vasta alko näkyä. Oishan se toisaalta kiva se massu, mut toisaalta helpompaa on liikkua ja elää ilman sitä pullottavaa kiristävää mahaa
Toinen mitä ilman on kans kiva olla on liitoskivut. Viime raskaudessa mulla oli tosi kipeenä paikat. Onneks siis voin nyt nauttia vielä olostani ilman niitä vaivoja
Semmosta täälläpäin. Nyt onneks jo tauti kukistettu, ja pysyy ruuat sisällä *koputtaa taas puuta*. Mukavaa kevätpäivää kaikille, ja toivotaan ettei noro vaivais kovin montaa meistä!
Lynien + nana 13+6 (en oo ihan varma viikoista kun päivät on sekasi tän sairastelun takia, mut suunnilleen noin)