Syyskuun tulokkaat 2010 **** Elokuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!) 1 vauva syntynyt!
- Viestiketjun aloittaja Lahopää-Liisa
- Ensimmäinen viesti
Mäkin sain piiiitkästä aikaa nukuttua ilman tuuletina. Jossain vaiheessa heräsin että hiki valu, mutta kun otin t-paidan pois, niin helpotti sen verran,että tuli jopa pikkasen kylmä 
Mulla tänään tosiaan veti issias hermoon nii pahasti, että en menny töihin.. liikkuminen sen verran tukalaa. Se onneks meni ohi ja kävin pikkasen polkemassa kuntopyörää ja venyttelemässä niin on heti paljon parempi.. Jos kävelen liikaa, kumartelen tms. makaan, niin selkä menee NIIN jumiin :/ Mutta selän hoitona onkin kevyt liikunta eikä makaaminen.. edes pikkasen pitäs aina liikkua sillonki ku se on tosi kipeenä.
Sellanen henk.koht. kyssäri, että onko KUKAAN ajatellut sellaista kuin välilihan hierontaa? Ceridal öljyllähän sitä voi esim.tehä. Voi kuulemma vähentää välilihan vaurioita.. ceridal.fi
Kuulostaa toisaalta ällöltä (ylipäänsä koko sana Väliliha), mutta sitä voi esim.esileikkinä harrastaa n. 10min päivässä rv 34 lähtien pitäs tehdä..
Itse haluaisin kyllä tehdä kaikkeni, että ei repeäis/leikattais... Mua ällöttää niin paljon toi kohta ku esim. kaverit on kertonut..ja pelottaa että siitä jää jotain vaurioita, kuten yhdyntäkipuja/ inkotenssia.
Onko kellään synnyttäneistä tästä välilihan venytyksestä kokemuksia ennen synnytystä ja onko auttanut? Eihän se meinaan niiden ohjeiden mukaan mitää hierontaa ole vaan venytystä
Joo ja sit toiseen aiheeseen:
Vauva välillä jotenkin painaa /nyrkkeilee mun lantionluita vasten ja se toisaalta sattuu jännästi mutta kutittaa.. Tosi jännä fiilis Ihan ku nappais kädellään kiinni noista luista
Mä sain eilen laitettua vauvan sängyn valmiiks, jei! :heart: Siit tuli nii söde etten malta saada pikkusta nukkumaan sinne
Mulla pyörii nyt lisää kysymyksiä joihin haluaisin kuulla teidän vastauksia:
Miten teidän suhde on voinut raskauden aikana? Tunnetko olevas enemmän huomiota ja ymmärrystä tarvitseva? Ahistaako miehen lähellä olo?
Mä oon ehkä itessäni huomannut sen että tykkään tosi paljon olla lähellä, mutta mitkään sen halaus otteet ei saa tuntua liian puristavilta tms. Ja etenkin helteiden aikana, en välillä halunnut olla kuin omassa rauhassa sohvalla, koska oli niiiin kuuma! Kaikki ahdisti! Onneks mies osaa aika hyvin lukea mua Seksiä ei todellaakaan ole tehnyt mieli niin kuin ennen..ja se on kyllä välillä saanut mut aika ymmälleni, että mikä MUA vaivaa kun ei tee mieli. Olo ei ole kovin seksikäs enemmänkin kömpelö
Läheisyys (halailu ja vierekkäin makailu sohvalla) ja miehen antamat jalkahieronnat ovat ollleet oikein riittäviä..
Mites te joilla on jo lapsia, tunnetteko käyttäyvänne erilailla raskauden aikana kuin ns. normaalitilassa? Suhteessanne mieheen. Ihan kaikella tasolla.
Jees..Ei mulla muuta
Hyvää yötä kaikille!
Lätäkkö
Mulla tänään tosiaan veti issias hermoon nii pahasti, että en menny töihin.. liikkuminen sen verran tukalaa. Se onneks meni ohi ja kävin pikkasen polkemassa kuntopyörää ja venyttelemässä niin on heti paljon parempi.. Jos kävelen liikaa, kumartelen tms. makaan, niin selkä menee NIIN jumiin :/ Mutta selän hoitona onkin kevyt liikunta eikä makaaminen.. edes pikkasen pitäs aina liikkua sillonki ku se on tosi kipeenä.
Sellanen henk.koht. kyssäri, että onko KUKAAN ajatellut sellaista kuin välilihan hierontaa? Ceridal öljyllähän sitä voi esim.tehä. Voi kuulemma vähentää välilihan vaurioita.. ceridal.fi
Kuulostaa toisaalta ällöltä (ylipäänsä koko sana Väliliha), mutta sitä voi esim.esileikkinä harrastaa
n. 10min päivässä rv 34 lähtien pitäs tehdä..Itse haluaisin kyllä tehdä kaikkeni, että ei repeäis/leikattais...
Mua ällöttää niin paljon toi kohta ku esim. kaverit on kertonut..ja pelottaa että siitä jää jotain vaurioita, kuten yhdyntäkipuja/ inkotenssia.Onko kellään synnyttäneistä tästä välilihan venytyksestä kokemuksia ennen synnytystä ja onko auttanut? Eihän se meinaan niiden ohjeiden mukaan mitää hierontaa ole vaan venytystä
Joo ja sit toiseen aiheeseen:
Vauva välillä jotenkin painaa /nyrkkeilee mun lantionluita vasten ja se toisaalta sattuu jännästi mutta kutittaa.. Tosi jännä fiilis
Ihan ku nappais kädellään kiinni noista luista Mä sain eilen laitettua vauvan sängyn valmiiks, jei! :heart: Siit tuli nii söde etten malta saada pikkusta nukkumaan sinne
Mulla pyörii nyt lisää kysymyksiä joihin haluaisin kuulla teidän vastauksia:
Miten teidän suhde on voinut raskauden aikana? Tunnetko olevas enemmän huomiota ja ymmärrystä tarvitseva? Ahistaako miehen lähellä olo?
Mä oon ehkä itessäni huomannut sen että tykkään tosi paljon olla lähellä, mutta mitkään sen halaus otteet ei saa tuntua liian puristavilta tms. Ja etenkin helteiden aikana, en välillä halunnut olla kuin omassa rauhassa sohvalla, koska oli niiiin kuuma! Kaikki ahdisti! Onneks mies osaa aika hyvin lukea mua
Seksiä ei todellaakaan ole tehnyt mieli niin kuin ennen..ja se on kyllä välillä saanut mut aika ymmälleni, että mikä MUA vaivaa kun ei tee mieli. Olo ei ole kovin seksikäs enemmänkin kömpelö Läheisyys (halailu ja vierekkäin makailu sohvalla) ja miehen antamat jalkahieronnat ovat ollleet oikein riittäviä..
Mites te joilla on jo lapsia, tunnetteko käyttäyvänne erilailla raskauden aikana kuin ns. normaalitilassa? Suhteessanne mieheen. Ihan kaikella tasolla.
Jees..Ei mulla muuta
Hyvää yötä kaikille!
Lätäkkö
Endotar, hyvä juttu, ettei ollut raskausmyrkytys! Se on kuitenkin vakava paikka jos raskausmyrkytys tulee, joten varmasti oli hyvä käydä tarkistuttamassa.
Seawind, on varmaan aika jännää, kun tietää milloin lapsi syntyy. Tai ainakin tietää, milloin viimeistään... En osaa yhtään kuvitella, miltä tuntuis odottaa jotain tiettyä päivää... Varmaan vähän niinku lapsena odotti jouluaattoa
Välilihan hieronnasta. Kävin lukasemassa tuolla ceridal.fi:ssä, että mistä on kysymys... Kyllä varmaan koitan tota hierontaa. Pitää vaan vähän soveltaa noita ohjeita. En ole pystynyt olla selinmakuulla puolta minuuttia kauempaa varmaan rv18 lähtien. Mutta itsekin olen kyllä valmis näkemään vaivaa, jos siitä vois olla edes pikkuhiukkasen hyötyä, ettei repeäisi/tarvitsisi leikata.
Parisuhteesta raskauden aikana. Meillä on mennyt oikein hyvin :heart: Ei sinänsä paremmin tai huonommin kuin ennen raskauttakaan, mutta meillä onkin mennyt tosi hyvin jo pidemmän aikaa. Ja tän raskauden aikana mentiin naimisiinkin :heart: Joinain päivinä musta tuntuu, että kaipaan enemmän huomiota kuin mies antaa. Tämäkin on kyllä tuttua jo raskautta edeltävästä ajasta. Joskus niinä päivinä sanon suoraan miehelle, mitä kaipaan, ja hän sitten halailee ja pussailee; joskus ei vaan viiti alkaa pyytämällä pyytämään, että pidäpäs nyt hyvänä... Seksiä tekis mieli sekä mulla että miehellä, mutta viime viikolla tais olla meidän viimeinen kerta ennen vauvan syntymää Mulla seksi aiheuttaa ihan hirveät supparit ja paineen tunteen tonne alakertaan. Mies on kyllä saanut minut tuntemaan itseni haluttavaksi näin raskauden aikanakin, vaikka joskus mulla meinaa tunnelma latistua kesken puuhien, kun on vaan niin hankala liikkua tän vatsan kanssa. En voi kyllä sanoa, että miehen lähelläolo ois missään vaiheessa ahistanu. Me ollaan muutenki joka toinen viikko erillään miehen töitten takia, joten kaikki yhteinen aika tuntuu tosi tärkeältä ja ihanalta.
Me on miehen kanssa myös jonkin verran puhuttu kummankin peloista, että miten pelkää vauva-arjen vaikuttavan parisuhteeseen. Me ollaan jo valmistauduttu siihen, että varmasti tulee tiuskittua väsyneenä enemmän. Ja aina joskushan ne turhanpäiväiset tiuskimiset johtaa ihan turhan suureen riitaan... Mutta sitten ei auta kuin pyytää aina anteeksi. Ja aina pitää vain muistaa, että rakastaahan toista silti =)
Taidanpa minäkin toivotella hyvää yötä kaikille =)
Shuri ja Onni-Ilona 35+1
Seawind, on varmaan aika jännää, kun tietää milloin lapsi syntyy. Tai ainakin tietää, milloin viimeistään... En osaa yhtään kuvitella, miltä tuntuis odottaa jotain tiettyä päivää... Varmaan vähän niinku lapsena odotti jouluaattoa
Välilihan hieronnasta. Kävin lukasemassa tuolla ceridal.fi:ssä, että mistä on kysymys... Kyllä varmaan koitan tota hierontaa. Pitää vaan vähän soveltaa noita ohjeita. En ole pystynyt olla selinmakuulla puolta minuuttia kauempaa varmaan rv18 lähtien. Mutta itsekin olen kyllä valmis näkemään vaivaa, jos siitä vois olla edes pikkuhiukkasen hyötyä, ettei repeäisi/tarvitsisi leikata.
Parisuhteesta raskauden aikana. Meillä on mennyt oikein hyvin :heart: Ei sinänsä paremmin tai huonommin kuin ennen raskauttakaan, mutta meillä onkin mennyt tosi hyvin jo pidemmän aikaa. Ja tän raskauden aikana mentiin naimisiinkin :heart: Joinain päivinä musta tuntuu, että kaipaan enemmän huomiota kuin mies antaa. Tämäkin on kyllä tuttua jo raskautta edeltävästä ajasta. Joskus niinä päivinä sanon suoraan miehelle, mitä kaipaan, ja hän sitten halailee ja pussailee; joskus ei vaan viiti alkaa pyytämällä pyytämään, että pidäpäs nyt hyvänä... Seksiä tekis mieli sekä mulla että miehellä, mutta viime viikolla tais olla meidän viimeinen kerta ennen vauvan syntymää
Mulla seksi aiheuttaa ihan hirveät supparit ja paineen tunteen tonne alakertaan. Mies on kyllä saanut minut tuntemaan itseni haluttavaksi näin raskauden aikanakin, vaikka joskus mulla meinaa tunnelma latistua kesken puuhien, kun on vaan niin hankala liikkua tän vatsan kanssa. En voi kyllä sanoa, että miehen lähelläolo ois missään vaiheessa ahistanu. Me ollaan muutenki joka toinen viikko erillään miehen töitten takia, joten kaikki yhteinen aika tuntuu tosi tärkeältä ja ihanalta.Me on miehen kanssa myös jonkin verran puhuttu kummankin peloista, että miten pelkää vauva-arjen vaikuttavan parisuhteeseen. Me ollaan jo valmistauduttu siihen, että varmasti tulee tiuskittua väsyneenä enemmän. Ja aina joskushan ne turhanpäiväiset tiuskimiset johtaa ihan turhan suureen riitaan... Mutta sitten ei auta kuin pyytää aina anteeksi. Ja aina pitää vain muistaa, että rakastaahan toista silti =)
Taidanpa minäkin toivotella hyvää yötä kaikille =)
Shuri ja Onni-Ilona 35+1
Lätäkölle:
Mulla repes väliliha molemmissa synnytyksissä. Esikoinen oli otsatarjonnassa ja kuopuksella käsi leuan alla. Muutama tikki laitettiin ja ainakin kuopuksen kanssa nekin taisi aueta. Väliliha on kuulemma ihmisen parhaiten parantuva osa Hyvin on parantunut eikä vaivoja ole jäänyt. Repeämäminen ei myöskään tuntunut missään siinä kaaoksessa.... Eli koska venyttely tai hieronta tuntuu ajatuksena niin epämukavalta, niin en aio siihen hommaan ruveta, mutta mäkin oon kuullut, että öljyäminen ja venyttely voisi sitä auttaa.
Ihmeen euforinen olen ollut koko raskauden tai ainakin nyt kesäajan, toki myös paljon aiempaa herkempi. Mieheltä toivoisi paljon hellyyttä tai huomionosoituksia, mutta aika realistiseksi sitä on tullut, ja nuo kaksi lasta työllistävät molempia kohtalaisesti. Seksi on kyllä maistunut ihmeekseni todella hyvin, varmaan paljon paremmin kuin tulevaisuudessa, mitä nyt aiempia vauva-aikoja muistelen. Nyt alkaa raskaus kyllä väsyttää ja tekisi mieli vaan käpertyä omiin oloihinsa ja unohtaa mies ja lapset.
Tsemppiä kaikille loppuaikoihin!
Liisa&Liisa 33+1
Mulla repes väliliha molemmissa synnytyksissä. Esikoinen oli otsatarjonnassa ja kuopuksella käsi leuan alla. Muutama tikki laitettiin ja ainakin kuopuksen kanssa nekin taisi aueta. Väliliha on kuulemma ihmisen parhaiten parantuva osa
Hyvin on parantunut eikä vaivoja ole jäänyt. Repeämäminen ei myöskään tuntunut missään siinä kaaoksessa.... Eli koska venyttely tai hieronta tuntuu ajatuksena niin epämukavalta, niin en aio siihen hommaan ruveta, mutta mäkin oon kuullut, että öljyäminen ja venyttely voisi sitä auttaa.Ihmeen euforinen olen ollut koko raskauden tai ainakin nyt kesäajan, toki myös paljon aiempaa herkempi. Mieheltä toivoisi paljon hellyyttä tai huomionosoituksia, mutta aika realistiseksi sitä on tullut, ja nuo kaksi lasta työllistävät molempia kohtalaisesti. Seksi on kyllä maistunut ihmeekseni todella hyvin, varmaan paljon paremmin kuin tulevaisuudessa, mitä nyt aiempia vauva-aikoja muistelen. Nyt alkaa raskaus kyllä väsyttää ja tekisi mieli vaan käpertyä omiin oloihinsa ja unohtaa mies ja lapset.
Tsemppiä kaikille loppuaikoihin!
Liisa&Liisa 33+1
felessa Juuh, mulla laskettiin 2008 vuoden verotietojen mukaan. Ihmetelin vaan että miksi 2008 eikä 2009?? ja onneksi ei sentään sen vuoden yellin mukaan, koska olen itsekin maksellut aina minimiä Niin ja itse siis merkkasin niihin äitiysrahahakemuksiin rastin siihen yellin kohtaa että jos et ole itse mitään laittanut niin luulisi menenvän niiden verotietojen mukaan. Edellisessä raskaudessa nostin myös puoleksivuodeksi yelliä ja sain kyllä selkeesti parempaa äippärahaa kun nyt :kieh: kyllä harmittaa!!!!! mutta ei auta ajatella sitä enää kun ne on nyt miten on. Plaah
Endotar Onneksi ei ollut raskausmyrkytys! Tuo turvotus on kyllä inhottavaa. Itselläkin on nyt välillä tuntunut käsivarretkin jotenkin turvonneen kireiltä ja puutuu paljon helpommin :|
Näin viimeyönä unta että synnytin vauvan. Aamulla kyllä harmitti kun se olikin ollut vain unta. HÖÖÖÖH. Esikoinen muuten syntyi viikolla 38+1 joten toiveissa olis että tämäkin syntyisi silloin. Tai edes vähän aikaisemmin.
Ceridalia olen jo ostanutkin valmiiksi kaappiin kun lääkäri sitä suosittelikin kuiville limakalvoille (esim. seksin aikana). En ole kyllä kuitenkaan ajatellut lähteä venyttelemään kun ajattelin että olen varmaan jo edellisessä synnytyksessä venynyt mutta miksipä ei, voishan sitä kokeillakin. Repesin myös edellisessä synnytyksessä muutaman tikin verran ja oishan se mukavampi jos ei nyt repeäisi. Puskin viimeksi vauvan niin nopeasti pihalle että nyt ajattelin vähän hitaammin ponnistella jos vaan mahdollista..
Suhteesta Meillä on kyllä suhde heitellyt molempiin suuntiin. Tuntuu että omatkin mielialat vaihtelee päivittäin. Välillä on niiiiiin rakastunut :heart: ja välillä ei taas voi vähempää kiinnostaa nähdä toisen naamaa. Ja meillä kyllä lapsi vaikuttaa paljon yleiseen kireyteen kun ei saa ollenkaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kun ollaan miehen kanssa kaksin niin ei tule riitaakaan.
Haliminen ja helliminen on nyt tuntunut mukavalta, mutta seksiin viittaavatkin välillä ahdistaa. Mut sit on taas välillä ihan eri mieltä ja seksi on ihan jees Että ei sentään ihan seksittömästi olla oltu.
parin päivän päästä olis taas neuvolakin, pitääkin pyytää että tarkistais hempan kun oon välillä ollut niin tajuttoman väsynyt. Nyt Hyvää yötä!
möhömahis 33+4
Niin ja itse siis merkkasin niihin äitiysrahahakemuksiin rastin siihen yellin kohtaa että jos et ole itse mitään laittanut niin luulisi menenvän niiden verotietojen mukaan. Edellisessä raskaudessa nostin myös puoleksivuodeksi yelliä ja sain kyllä selkeesti parempaa äippärahaa kun nyt :kieh: kyllä harmittaa!!!!! mutta ei auta ajatella sitä enää kun ne on nyt miten on. PlaahEndotar Onneksi ei ollut raskausmyrkytys! Tuo turvotus on kyllä inhottavaa. Itselläkin on nyt välillä tuntunut käsivarretkin jotenkin turvonneen kireiltä ja puutuu paljon helpommin :|
Näin viimeyönä unta että synnytin vauvan. Aamulla kyllä harmitti kun se olikin ollut vain unta. HÖÖÖÖH.
Esikoinen muuten syntyi viikolla 38+1 joten toiveissa olis että tämäkin syntyisi silloin. Tai edes vähän aikaisemmin.Ceridalia olen jo ostanutkin valmiiksi kaappiin kun lääkäri sitä suosittelikin kuiville limakalvoille (esim. seksin aikana). En ole kyllä kuitenkaan ajatellut lähteä venyttelemään kun ajattelin että olen varmaan jo edellisessä synnytyksessä venynyt
mutta miksipä ei, voishan sitä kokeillakin. Repesin myös edellisessä synnytyksessä muutaman tikin verran ja oishan se mukavampi jos ei nyt repeäisi. Puskin viimeksi vauvan niin nopeasti pihalle että nyt ajattelin vähän hitaammin ponnistella jos vaan mahdollista..Suhteesta Meillä on kyllä suhde heitellyt molempiin suuntiin. Tuntuu että omatkin mielialat vaihtelee päivittäin. Välillä on niiiiiin rakastunut :heart: ja välillä ei taas voi vähempää kiinnostaa nähdä toisen naamaa. Ja meillä kyllä lapsi vaikuttaa paljon yleiseen kireyteen kun ei saa ollenkaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Kun ollaan miehen kanssa kaksin niin ei tule riitaakaan.
Haliminen ja helliminen on nyt tuntunut mukavalta, mutta seksiin viittaavatkin välillä ahdistaa. Mut sit on taas välillä ihan eri mieltä ja seksi on ihan jees
Että ei sentään ihan seksittömästi olla oltu.parin päivän päästä olis taas neuvolakin, pitääkin pyytää että tarkistais hempan kun oon välillä ollut niin tajuttoman väsynyt. Nyt Hyvää yötä!
möhömahis 33+4
Välilihan hieronnasta ei minullakaan kokemusta. Ekassa repesin pahoin ja epparikin leikattiin, mutta paraneminen sujui siitä huolimatta hyvin. Tokasta ei tullutkaan kuin muutaman tikki.
Parisuhtesta Tuntuu, että meillä jokainen raskaus ja pikkuvauva-aika on ollut aikamoinen kriisi. Mulla kaikki raskaudet ovat olleet hankalia, joten varmaan sekin rassaa. Pieni vauva muuttaa aina perhettä, joten miehelläni varsinkin sopeutuminen vie oman aikansa. Selvitty ollaan kuitenkin aina, vaikka raskasta on ollut. Itse jotenkin laitan raskaus ja pikkuvauva-aikana parisuhteen tauolle ja sitä jatketaan sitten, kun vauvan kanssa arki jo rullaa. Muutenkin meidän suhde on enemmän syvää ystävyyttä kuin kiihkeää rakkautta, vaikka vasta viides hääpäivä on tulollaan ja 6 vuotta sitten alettiin seurustella. Seksiä meillä ei ole oikeastaan ollenkaan raskausaikoina. Jo ihan supparien ja paikkojen ennenaikaisen kypsymisen takia. Harvoin muutakaan hellimistä, kun muksut valtaa sylit. Lapset menee meillä nukkumaan vasta 22.30 maissa ja sen jälkeen, kun saan pienimmän sylistä omaan sänkyyn niin tahdon ihan itsekseni maata sohvalla ja katsella telkkua. Onneksi olemme molemmat samanlaisia.
Ihanaa, kun on viileää ja sade ropisee ulkona. Odotan jo syksyä. Se on lempi vuodenaikani
-Poni 34+0 poksista
vau mitkä viikot jo
Parisuhtesta Tuntuu, että meillä jokainen raskaus ja pikkuvauva-aika on ollut aikamoinen kriisi. Mulla kaikki raskaudet ovat olleet hankalia, joten varmaan sekin rassaa. Pieni vauva muuttaa aina perhettä, joten miehelläni varsinkin sopeutuminen vie oman aikansa. Selvitty ollaan kuitenkin aina, vaikka raskasta on ollut. Itse jotenkin laitan raskaus ja pikkuvauva-aikana parisuhteen tauolle ja sitä jatketaan sitten, kun vauvan kanssa arki jo rullaa. Muutenkin meidän suhde on enemmän syvää ystävyyttä kuin kiihkeää rakkautta, vaikka vasta viides hääpäivä on tulollaan ja 6 vuotta sitten alettiin seurustella. Seksiä meillä ei ole oikeastaan ollenkaan raskausaikoina. Jo ihan supparien ja paikkojen ennenaikaisen kypsymisen takia. Harvoin muutakaan hellimistä, kun muksut valtaa sylit. Lapset menee meillä nukkumaan vasta 22.30 maissa ja sen jälkeen, kun saan pienimmän sylistä omaan sänkyyn niin tahdon ihan itsekseni maata sohvalla ja katsella telkkua. Onneksi olemme molemmat samanlaisia.
Ihanaa, kun on viileää ja sade ropisee ulkona. Odotan jo syksyä. Se on lempi vuodenaikani
-Poni 34+0 poksista
vau mitkä viikot jo
Endotar, hyvä ettei ollut raskausmyrkytystä. Mua pelotti sama, mutta viime viikon neuvolassa pissa ainakin oli puhdas eikä mulla ole mitään muita raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ollut, niin en usko että on syytä huoleen. Normia raskauteen kuuluvaa vaivaa vaan. Mulla on nyt nuo turvotukset aamuisin hieman parempina, kun oon laittanut petarin alle jalkopäähän kasan tyynyjä iltaisin että jalat ovat koko yön koholla. Mutta aamullahan ne pamahtavat sitten taas parissa tunnissa sellaisiksi turvonneiksi puupökkelöiksi.
Välilihan venyttämisestä, musta on ainakin lähiviikkoina tullut niin laiska ja saamaton, että en usko jaksavani lähteä tuommoisiin venytyspuuhiin. Mahdollinen repeäminen mua kyllä hieman pelottaa, mutta turha kai sitä on jänskäillä, kun ei sille sitten mitään mahda. Hyvinhän nuo tosiaan tuppaavat paranemaan, ainakin vauvan saaneet kaverini ovat kertoneet että paikat on synnytyksen jälkeen parantuneet yllättävänkin nopeasti.
Parisuhteesta, mullahan ei tuohon asiaan oikein sanottavaa ole kun miehen kanssa tosiaan erottiin keväällä, mikä on tehnyt tästä raskausajasta mulle mun elämäni rankimman ajanjakson. Mutta reilusti voiton puolella ollaan jo. Ajatukset oli kyllä äärettömän synkkinä alkukesästä, mutta kummasti se aika vaan parantaa haavoja. Tuntuu vaan että pääsen asiat käsittelemään kunnolla loppuun vasta sitten, kun raskaus on ohi.
Mutta vastoinkäymisistä huolimatta mitään en kadu. Mulla on erittäin vahva usko siihen, että kaikella on joku tarkoitus ja vaikka helvetin vaikea, raskas ja henkisesti hajottava parisuhde tuli käytyä läpi, niin ilman sitä mulla ei olis nyt masussa tätä lasta, joka on ja tulee aina olemaan mun elämän paras asia. Pitää vaan toivoa, että lapsen isä jaksaisi pysyä kaidalla tiellä ja olla läsnä lapsen elämässä. Mutta jossei, niin loistavasti me pärjätään pojan kanssa kahdestaankin. Ja mulla on vahva tukiverkko, paljon hyviä ja läheisiä ystäviä, iso kaveripiiri, ihania sukulaisia ja sisaruksia ja maailman paras äiti, joka on ollut korvaamaton mulle tän raskauden aikana - tsempannut ja tukenut joka ikinen päivä ja nostanut mut jaloilleni kun on tuntunut siltä etten enää jaksa.
Ja äitiltä oon aina saanut parhaat eväät elämään, mitä vaan voi saada - hänkin kasvattanut mut yksin ja on vahvin ja itsenäisin nainen, mitä oon koskaan tavannut. Se on jännä, miten tuota omaa äitisuhdetta katsoo nyt jotenkin aivan uusin silmin, kun on itse tulossa äidiksi.
mt & poitsu 33+1
Välilihan venyttämisestä, musta on ainakin lähiviikkoina tullut niin laiska ja saamaton, että en usko jaksavani lähteä tuommoisiin venytyspuuhiin. Mahdollinen repeäminen mua kyllä hieman pelottaa, mutta turha kai sitä on jänskäillä, kun ei sille sitten mitään mahda. Hyvinhän nuo tosiaan tuppaavat paranemaan, ainakin vauvan saaneet kaverini ovat kertoneet että paikat on synnytyksen jälkeen parantuneet yllättävänkin nopeasti.
Parisuhteesta, mullahan ei tuohon asiaan oikein sanottavaa ole kun miehen kanssa tosiaan erottiin keväällä, mikä on tehnyt tästä raskausajasta mulle mun elämäni rankimman ajanjakson. Mutta reilusti voiton puolella ollaan jo. Ajatukset oli kyllä äärettömän synkkinä alkukesästä, mutta kummasti se aika vaan parantaa haavoja. Tuntuu vaan että pääsen asiat käsittelemään kunnolla loppuun vasta sitten, kun raskaus on ohi.
Mutta vastoinkäymisistä huolimatta mitään en kadu. Mulla on erittäin vahva usko siihen, että kaikella on joku tarkoitus ja vaikka helvetin vaikea, raskas ja henkisesti hajottava parisuhde tuli käytyä läpi, niin ilman sitä mulla ei olis nyt masussa tätä lasta, joka on ja tulee aina olemaan mun elämän paras asia. Pitää vaan toivoa, että lapsen isä jaksaisi pysyä kaidalla tiellä ja olla läsnä lapsen elämässä. Mutta jossei, niin loistavasti me pärjätään pojan kanssa kahdestaankin. Ja mulla on vahva tukiverkko, paljon hyviä ja läheisiä ystäviä, iso kaveripiiri, ihania sukulaisia ja sisaruksia ja maailman paras äiti, joka on ollut korvaamaton mulle tän raskauden aikana - tsempannut ja tukenut joka ikinen päivä ja nostanut mut jaloilleni kun on tuntunut siltä etten enää jaksa.
Ja äitiltä oon aina saanut parhaat eväät elämään, mitä vaan voi saada - hänkin kasvattanut mut yksin ja on vahvin ja itsenäisin nainen, mitä oon koskaan tavannut. Se on jännä, miten tuota omaa äitisuhdetta katsoo nyt jotenkin aivan uusin silmin, kun on itse tulossa äidiksi.
mt & poitsu 33+1
menninkäistyttö Ymmärrän hyvin sun tunteet. Esikoista odottaessani mun raskausaika oli yhtä helvettiä kun mies ei oikein sopeutunut uuteen elämäntilanteeseen. Tuntui että koko odotus oli vaan masentelua ja itkemistä ja sit sitä alkoi jo miettiä miten ne tunteet vaikuttaa vauvaan. Lopulta vauva syntyi ja suhde oli ihan perseellään ja erohan meille sitten tuli kun vauva oli 2kk. Ja se tuntui henkisesti niiiiin rankalta kun ei ollutkaan saanut sitä ihanaa perhe-elämää mitä oli kuvitellut. Mutta kaikki menikin aivan loistavasti vauvan kanssa! Oli melkeinpä helpompi olla yksin kun sai käyttää kaiken huomion vauvaan. Välillä väsyneenä pääsi itku, mutta luulen että niin käy jokaiselle oli sitten suhteessa tai ei. Ja ei ainakaan tullut kasvattamiseen liittyviä riitoja! Toisin kuin nyt kun mies on taas mukana kuvioissa. Olin siis yksin vauvan kanssa vuoden jonka jälkeen päätettiin taas kokeilla yhteiseloa miehen kanssa. Nyt jännittääkin minkälaista vauva-aika tälläkertaa tulee olemaan :/
Toisin kuin nyt kun mies on taas mukana kuvioissa. Olin siis yksin vauvan kanssa vuoden jonka jälkeen päätettiin taas kokeilla yhteiseloa miehen kanssa. Nyt jännittääkin minkälaista vauva-aika tälläkertaa tulee olemaan :/:wave: Hei vaan naapuripinosta!
Tuosta päivärahasta on pakko tulla kommentoimaan, että yrittäjällä päivärahan suuruus lasketaan YEL:n mukaan. Eli päiväraha lasketaan 2008 verotuksessa ilmoitetun YEL-työtulon mukaan, ei verotetun tulon.
Jos yel-maksua on maksettu viimosen puolen vuoden aikana 20 % enemmän kuin vuonna 2008, niin päiväraha lasketaan korotettuna tän vuoden maksun mukaan.
Eli jos maksut ovat edelleen olleet minimissä, niin kyllä sitten päivärahatkin ovat sen mukaiset :/
Ennen yrittäjä pystyi valitsemaan, käytetäänkö perusteena yel-tuloa vai verotettavaa tuloa. Koska eläkemaksut olivat lähestulkoon kaikilla minimissä ja käytettiin verotettavaa tuloa tukien hakemisissa, niin tällä on saatu sitten nuita eläketuloja kasvatettua ja tasattua valtion kassoja.
Ja muutenkin, kaikki muu sosiaaliturva on yhtälailla kiinni maksetun yel-tulon määrästä. Eli jos vaikka sairastaa, niin päivärahat ovat sen mukaiset. Kun yrittäjän menot ovat kuiteskin jatkuvat, oli töissä tai ei, niin hyvä saada edes jotain takasin..
Terkuin yrittäjä-joskus myös sairasteleva-puskajussi 31+0 lokakuisista
Tuosta päivärahasta on pakko tulla kommentoimaan, että yrittäjällä päivärahan suuruus lasketaan YEL:n mukaan. Eli päiväraha lasketaan 2008 verotuksessa ilmoitetun YEL-työtulon mukaan, ei verotetun tulon.
Jos yel-maksua on maksettu viimosen puolen vuoden aikana 20 % enemmän kuin vuonna 2008, niin päiväraha lasketaan korotettuna tän vuoden maksun mukaan.
Eli jos maksut ovat edelleen olleet minimissä, niin kyllä sitten päivärahatkin ovat sen mukaiset :/
Ennen yrittäjä pystyi valitsemaan, käytetäänkö perusteena yel-tuloa vai verotettavaa tuloa. Koska eläkemaksut olivat lähestulkoon kaikilla minimissä ja käytettiin verotettavaa tuloa tukien hakemisissa, niin tällä on saatu sitten nuita eläketuloja kasvatettua ja tasattua valtion kassoja.
Ja muutenkin, kaikki muu sosiaaliturva on yhtälailla kiinni maksetun yel-tulon määrästä. Eli jos vaikka sairastaa, niin päivärahat ovat sen mukaiset. Kun yrittäjän menot ovat kuiteskin jatkuvat, oli töissä tai ei, niin hyvä saada edes jotain takasin..
Terkuin yrittäjä-joskus myös sairasteleva-puskajussi 31+0 lokakuisista
Onpa sulla ihana äiti. Kunpa oma(t)kin lapseni vielä ajattelisi minusta noin... Totta, on tullut itsekin pohdittua omaa äitisuhdettaan. Mää en vaan voikaan hyvällä omalla tunnolla kehua äitiäni noin paljon... Meillä on välillä ollut tosi risainen suhde, joka nyt viime vuosina on parantunut. Mies patisti mut terapiaankin pari vuotta sitten selvittelemään lapsuusajan kokemuksiani, ja siitä oli kyllä hyötyä. Olen ainakin pystynyt antamaan äidilleni paljon anteeksi, vaikka vieläkään emme voi monista asioista vapaasti puhua. Tärkeintä on, että olen ymmärtänyt hänen aina rakastaneen minua, vaikkei olekaan aina osannut sitä osoittaa. Omalla kohdallani äitinä minulle on varmaan tärkeintä, ettei lapseni joudu koskaan pohtimaan, rakastaakohan äiti häntä vai ei.Alkuperäinen kirjoittaja menninkäistyttö:
Tuntuipas hyvältä avautua...
Kosketti tuo menninkäistytön kirjoitus muutenkin. Voimia tulevaan! :hug:
Shuri ja Onni-Ilona 35+2
Kiitos Lahopää-Liisalle uudesta pinosta!!Täällä saaristossa tosiaan ollaan...muutettiin kaks viikkoo sitten!!Neuvolassakin tääl jo käyty ja poika voi hyvin!! =)Ylihuomenna olisi Tyksiin meno kun kontrolloivat noi mun verensokerit!!Parisuhteesta:Meillä mies on hermostunut,raivoaa ja huutaa ihan tyhjänpäiväsestä asiasta!!Ei kyllä löydy hellyyttä eikä ymmärrystä
!! :'(
Oon saanut kuulla niin monta kertaa kuin riittämätön ja ilkeä oon!!Olen jopa miettinyt erota hänestä heti,kun vauva on syntynyt!!Mä en jaksaa
enään hänen vallanhakua ja se että kaikkien on tehtävä niin kun hän haluaa ja niinkun hän määrää!!Oli puhe matkasta synnytyssairaan...mulla tulee matkaa n.80-90 km!!!miita40 & Walter 32+5
!!
:'(Oon saanut kuulla niin monta kertaa kuin riittämätön ja ilkeä oon!!Olen jopa miettinyt erota hänestä heti,kun vauva on syntynyt!!Mä en jaksaa
enään hänen vallanhakua ja se että kaikkien on tehtävä niin kun hän haluaa ja niinkun hän määrää!!Oli puhe matkasta synnytyssairaan...mulla tulee matkaa n.80-90 km!!!miita40 & Walter 32+5
ENDOTAR; kiva kuulla ettei kyseessä ole raskausmyrkytys, ite tosiaan kävin sen ekassa raskaudessa läpi, kylläkin onneksi alkoi oirehtia vasta rv.36muistaakseni ja käynnistettiin sitten 38+(joka sitten lopulta meni leikkaukseksi)
MENNINKÄISTYTTÖ: JAksamista siihen yksin odotukseen ja vauva aikaan se on varmasti rankkaa(seurannut siskoni yksiodotusta aikoinaan). On tosi iso ja tärkeä asia että on sitä tukiverkostoa ympärillä , varsinkin kun vauva on pieni jotta saa edes joskus hengähtää. Muistan ensimmäisestä rauskaudestani miten paljon mietti äiti/tytär suhdetta ja niihin liittyviä asioita. valitettavsti omat vanhempani ovat molemmat kuolleet enne näitä meidän lapsia ja muistan kuinka monesti mietin miten ihanaa olisi kun olisi se oma äiti vielä elossa ja voisi pyytää anteeksi tiettyjä asioita jotka ymmärtää vasta kun on tulossa/tullut itse äidiksi!! Muista kertoa se myös äidillesi miten tärkeä ihminen hän on elämässäsi...varsinkin nyt kun olet "yksin" vauvelin kanssa!
PARISUHTEESTA; Meillä on mennyt tämä raskausaika ihan mukavasti miehen kanssa. hän on itseasiassa tässä kolmannessa raskaudessa huomioinut minua paljon enemmän kuin aikaisemmissa...ehkä tämä kolmas ei häntä niin kovasti stressaa kun tietää suurinpiirtein jo mitä on odotettavissa. seksi hommat nyt alkaa jo tuntua tosi hankalilta eli lähinnä yhdessä asennossa sitten yritetään puuhailla koska minulla myös aiheuttaa kovasti suppareita tuo seksi...ja vatsa tuntuu olvan kokoajan edessä =) ...mutta eihän tässä nyt enää niin kovin pitkää aikaa enää olekkaan.
lennilokinpoika 32+4(ehkä)
MENNINKÄISTYTTÖ: JAksamista siihen yksin odotukseen ja vauva aikaan se on varmasti rankkaa(seurannut siskoni yksiodotusta aikoinaan). On tosi iso ja tärkeä asia että on sitä tukiverkostoa ympärillä , varsinkin kun vauva on pieni jotta saa edes joskus hengähtää. Muistan ensimmäisestä rauskaudestani miten paljon mietti äiti/tytär suhdetta ja niihin liittyviä asioita. valitettavsti omat vanhempani ovat molemmat kuolleet enne näitä meidän lapsia ja muistan kuinka monesti mietin miten ihanaa olisi kun olisi se oma äiti vielä elossa ja voisi pyytää anteeksi tiettyjä asioita jotka ymmärtää vasta kun on tulossa/tullut itse äidiksi
!! Muista kertoa se myös äidillesi miten tärkeä ihminen hän on elämässäsi...varsinkin nyt kun olet "yksin" vauvelin kanssa!PARISUHTEESTA; Meillä on mennyt tämä raskausaika ihan mukavasti miehen kanssa. hän on itseasiassa tässä kolmannessa raskaudessa huomioinut minua paljon enemmän kuin aikaisemmissa...ehkä tämä kolmas ei häntä niin kovasti stressaa kun tietää suurinpiirtein jo mitä on odotettavissa. seksi hommat nyt alkaa jo tuntua tosi hankalilta eli lähinnä yhdessä asennossa sitten yritetään puuhailla koska minulla myös aiheuttaa kovasti suppareita tuo seksi
...ja vatsa tuntuu olvan kokoajan edessä =) ...mutta eihän tässä nyt enää niin kovin pitkää aikaa enää olekkaan.lennilokinpoika 32+4(ehkä)
Endotar Kiva, että kaikki oli kunnossa!
lätäkkö Meillä on parisuhteessa parempia ja huonompia päiviä, niinkuin varmaan kaikilla muillakin Meijän esikoinen on aika vaativa (erittäin vilkas ja uhmaa alkaa olla myös), joka syö meijän molempien hermoja ja voimia välillä aika rankasti, joka taas vaikuttaa sitten parisuhteeseen. Mies ei ole hössöttävää sorttia, eli antais mun kantaa vaikka tonnin painoisen kassin vielä viimeisillänikin. Vaikka nyt neuvolassa multa kiellettiin nostelut ym, niin mies ei silti oma-aloitteisesti tarjoa apuaan nosteluihin ym, ei vissiin tajua tai pidä sitä tärkeänä :/ :headwall: Toisaalta sitten taas kehuu välillä mun ulkonäköä ja mahaa ja on muutenkin hellä ja rakastava, mutta on kyllä sellaisia päiviä, että tunnen olevani vaan pakollinen paha, joka pyörii nurkissa :/ Mutta pääosin meillä on oikein onnellinen liitto :heart:
Välilihasta Viime synnytyksessä mulle tehtiin eppari, joka parantu parissa viikossa täydellisesti. Muutamat ekat seksikerrat sattui vielä senkin jälkeen, mutta pikkuhiljaa nekin hävisi. Olen niin laiska edes rasvaamaan mun jalkoja, että en varmasti saa aikaseksi tota hierontaa harrastaa Täytyy toivoa, ettei pahempia repeämiä tule nytkään...
Shuri Tosi hyvä, että ootte keskustellut etukäteen miehen kanssa parisuhteen mahdollisesta muuttumisesta vauvan myötä, siitä on varmasti apua!
menninkäistyttö Mukava kuulla, että sulla on hyvä tukiverkko, jolta saat tarvittaessa apua. Ja tosiaan, jotenkin omaa äitiä katsoo jotenkin erilailla sen jälkeen, kun on itselläkin lapsi. Ja anopin kanssa myös keskustelut pääsee ihan uudelle tasolle (ainakin mulla), joka on tosi kiva juttu!
möhömahis Toivottavasti teidän parisuhde kestää uuden vauva-ajan! :hug:
Voimia miitalle parisuhdeongelmiin! :hug:
Meijän poju oksensi eilen -autoon tietysti-, tänään on ollut vähän väsynyt, mutta ei ole oksentanut. Toivottavasti oli vaan joku yksittäinen juttu, en näiden supistusten ja mahan kanssa muutenkin jaksais mitään oksennustautia tähän enää... Taas vaihteeksi piti irrottaa turvaistuin autosta ja pestä päälliset. Onneksi ne on konepestävät! Kannattaa kiinnittää siihen seikkaan huomiota, kun valitsette turvaistuimia, meillä jo kahdet oksennukset puolen vuoden sisällä on tullut istuimeen! Vyöt ym pitää tietysti pyyhkiä rätillä, mutta kyllä helpottaa suuresti, että päälliset voi vaan heittää koneeseen.
-dask ja typy 32+5
lätäkkö Meillä on parisuhteessa parempia ja huonompia päiviä, niinkuin varmaan kaikilla muillakin
Meijän esikoinen on aika vaativa (erittäin vilkas ja uhmaa alkaa olla myös), joka syö meijän molempien hermoja ja voimia välillä aika rankasti, joka taas vaikuttaa sitten parisuhteeseen. Mies ei ole hössöttävää sorttia, eli antais mun kantaa vaikka tonnin painoisen kassin vielä viimeisillänikin. Vaikka nyt neuvolassa multa kiellettiin nostelut ym, niin mies ei silti oma-aloitteisesti tarjoa apuaan nosteluihin ym, ei vissiin tajua tai pidä sitä tärkeänä :/ :headwall: Toisaalta sitten taas kehuu välillä mun ulkonäköä ja mahaa ja on muutenkin hellä ja rakastava, mutta on kyllä sellaisia päiviä, että tunnen olevani vaan pakollinen paha, joka pyörii nurkissa :/ Mutta pääosin meillä on oikein onnellinen liitto :heart: Välilihasta Viime synnytyksessä mulle tehtiin eppari, joka parantu parissa viikossa täydellisesti. Muutamat ekat seksikerrat sattui vielä senkin jälkeen, mutta pikkuhiljaa nekin hävisi. Olen niin laiska edes rasvaamaan mun jalkoja, että en varmasti saa aikaseksi tota hierontaa harrastaa
Täytyy toivoa, ettei pahempia repeämiä tule nytkään...Shuri Tosi hyvä, että ootte keskustellut etukäteen miehen kanssa parisuhteen mahdollisesta muuttumisesta vauvan myötä, siitä on varmasti apua!
menninkäistyttö Mukava kuulla, että sulla on hyvä tukiverkko, jolta saat tarvittaessa apua. Ja tosiaan, jotenkin omaa äitiä katsoo jotenkin erilailla sen jälkeen, kun on itselläkin lapsi. Ja anopin kanssa myös keskustelut pääsee ihan uudelle tasolle (ainakin mulla), joka on tosi kiva juttu!
möhömahis Toivottavasti teidän parisuhde kestää uuden vauva-ajan! :hug:
Voimia miitalle parisuhdeongelmiin! :hug:
Meijän poju oksensi eilen -autoon tietysti-, tänään on ollut vähän väsynyt, mutta ei ole oksentanut. Toivottavasti oli vaan joku yksittäinen juttu, en näiden supistusten ja mahan kanssa muutenkin jaksais mitään oksennustautia tähän enää... Taas vaihteeksi piti irrottaa turvaistuin autosta ja pestä päälliset. Onneksi ne on konepestävät! Kannattaa kiinnittää siihen seikkaan huomiota, kun valitsette turvaistuimia, meillä jo kahdet oksennukset puolen vuoden sisällä on tullut istuimeen! Vyöt ym pitää tietysti pyyhkiä rätillä, mutta kyllä helpottaa suuresti, että päälliset voi vaan heittää koneeseen.
-dask ja typy 32+5
Kiitos uudesta pinosta!
Painogalluppiin vielä vastaan, kun en oo ehtinyt aikaisemmin, että bmi ennen raskautta oli 26 ja nyt on tullut 10 kiloa lisää painoa. Ei ehkä kauhean hyvä, kun painoindeksi koholla jo ennestään mutta kyllä mä sitten ahkeroin kiloja pois vauvan synnyttyä. Oon semmonen ahkeroija kilojeni kanssa muutenkin, ainainen taistelu käynnissä
Parisuhde voi ihan hyvin, ehkä fyysistä läheisyyttä ei oo niin paljon, kun petipuuhia ei oo osattu kauheasti harrastaa ja nyt kuuman aikaan ei oikein oo haleja ja pusuja enempää nyhjätty kainalossa. Kyllä päivittäin silti ees kerran pussataan Juteltu ollaan kyllä sitten senkin edestä, kaikenlaista vauvaan ja parisuhteeseen liittyvästä. Pelkään neuvovani miestä liikaa vauvanhoidossa ja oon korostanut monet kerrat, että sanoo mulle sitten siitä, jos alkaa ärsyttää ja sanoo vielä siinä vaiheessa, kun voi sanoa rakentavasti eikä sitten tiuskaise, kun siitä taas loukkaannun. Ollaan me mietitty sitäkin, miten suhde muuttuu vauvan syntymän myötä.
menninkäistytölle voimia, toivottavasti vauvan isä pystyy ja haluaa kuitenkin osallistua vauvan elämään mutta hyvä, että sulla on tukijoita ympärillä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kumpaankin vanhempaan mutta lapsi ei myöskään siitä kärsi, jos jompikumpi vanhemmista puuttuisi, jos vaan on muita rakastavia ihmisiä ympärillä.
Vauvan asennosta en taas tiedä, kai se on ainakin jotenkin pää alaspäin Viime tiistain neuvolassa se oli mutta nyt en osaa sanoa, kun mahtuu vielä liikkumaan miten sattuu. Pyllyn kyllä epäilen aika usein tuntuvan tuossa navan yläpuolella mutta varma en ole.
Mä olen nyt ihan kamalan väsynyt, nukuin viime yön tosi huonosti. Pitäs kai mennä päiväunille ennen perhevalmennukseen lähtöä.
Enää 10 työvuoroa eli 12 päivää äitiyslomaan!
Tsempit kaikille!
Sannimarja 33+2
Painogalluppiin vielä vastaan, kun en oo ehtinyt aikaisemmin, että bmi ennen raskautta oli 26 ja nyt on tullut 10 kiloa lisää painoa. Ei ehkä kauhean hyvä, kun painoindeksi koholla jo ennestään mutta kyllä mä sitten ahkeroin kiloja pois vauvan synnyttyä. Oon semmonen ahkeroija kilojeni kanssa muutenkin, ainainen taistelu käynnissä
Parisuhde voi ihan hyvin, ehkä fyysistä läheisyyttä ei oo niin paljon, kun petipuuhia ei oo osattu kauheasti harrastaa ja nyt kuuman aikaan ei oikein oo haleja ja pusuja enempää nyhjätty kainalossa. Kyllä päivittäin silti ees kerran pussataan
Juteltu ollaan kyllä sitten senkin edestä, kaikenlaista vauvaan ja parisuhteeseen liittyvästä. Pelkään neuvovani miestä liikaa vauvanhoidossa ja oon korostanut monet kerrat, että sanoo mulle sitten siitä, jos alkaa ärsyttää ja sanoo vielä siinä vaiheessa, kun voi sanoa rakentavasti eikä sitten tiuskaise, kun siitä taas loukkaannun. Ollaan me mietitty sitäkin, miten suhde muuttuu vauvan syntymän myötä. menninkäistytölle voimia, toivottavasti vauvan isä pystyy ja haluaa kuitenkin osallistua vauvan elämään mutta hyvä, että sulla on tukijoita ympärillä. Mä olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kumpaankin vanhempaan mutta lapsi ei myöskään siitä kärsi, jos jompikumpi vanhemmista puuttuisi, jos vaan on muita rakastavia ihmisiä ympärillä.
Vauvan asennosta en taas tiedä, kai se on ainakin jotenkin pää alaspäin
Viime tiistain neuvolassa se oli mutta nyt en osaa sanoa, kun mahtuu vielä liikkumaan miten sattuu. Pyllyn kyllä epäilen aika usein tuntuvan tuossa navan yläpuolella mutta varma en ole.Mä olen nyt ihan kamalan väsynyt, nukuin viime yön tosi huonosti. Pitäs kai mennä päiväunille ennen perhevalmennukseen lähtöä.
Enää 10 työvuoroa eli 12 päivää äitiyslomaan!
Tsempit kaikille!
Sannimarja 33+2
Kelan paperit tuli ja niis oli et mulla on laskettu nyt äippäraha sen yelin mukaan ja sen takia niin alhainen. Koitan huomenna soittaa kelaan ja saada siihen muutosta, muuten olen aivan k-u-s-e-s-s-a (anteeksi kielenkäyttö). Siis verotuksessa ovat tulot yli puolet isommat mitä olen maksanut yeliä. Ja sairastellut en ole, joten sairaspäivärahoja en ole ikinä hakenut. Nyt huoli siitä painaa kyllä kovasti en pysty keskittymään mihinkään muuhun ja itkettää. Jos olisin tiennyt, että yeli pitää nostaa niin olisin sen ilman muuta tehnyt, mutta mulle sanottiin ettei tarvitse. :'(
Töitä on vielä kaksi päivää ja olen ihan hermoraunio ja flunssankin sain, ei näytä valoisalle.
Felessa 34+4
Töitä on vielä kaksi päivää ja olen ihan hermoraunio ja flunssankin sain, ei näytä valoisalle.
Felessa 34+4
Neuvolassa taasen käyty, olikin varsinainen pikavisiitti kun täti oli aivan myöhässä..
Painoa tullut nyt 12,5kg yhteensä josta osa on turvotusta (painonmuutos 840g/vko!!!)
Samoin sf-mitta pikkasen oli noussut johtuen vauvan asennosta, nyt päästiin pikkasen alakäyrän yläpuolelle. Vauvan pää tuntui vielä aika ylhäällä, joten odotellaan laskeutumista.. onneksi oli ainakin raivotarjonnassa kuitenkin.
Pissa ok ja samoin paineet. Viikon päästä lääkärille sitten
Parisuhteesta oli juttua taasen, ja minusta meillä menee nyt ihan hyvin. Seksiäkin on ollut ehkä useammin kuin esikoisen aikaan, mutta aika vähäistä siltikin. Mulla on tosi kömpelö ja epäseksikäs olo mahan kanssa joten saas nähdä vieläkö ennen synnytystä petipuuhiin lähdetään. Muuten kyllä mies pussailee ja halailee sekä silittelee. Höpöttelee masulle yms. Tää raskaus on mennyt nopeemmin ja muutenkin ei ehkä juuri stressaa niin paljon kun muutos tulevaan ei ole NIIN suuri kuin esikoisen aikaan. Saas nyt nähdä miten kahden pienen kanssa sitten jaksetaan ja ajaudutaanko törmäyskurssille jossain vaiheessa. On tässä nyt 11v oltu kimpassa joten aika hyvin toisemme tunnetaan
Välilihaa en ole aikonut rasvailla/öljyillä mitenkään. Esikoisen synnytyksessä eppari leikkattiin ja se oli ekat 2 vkoa ihan ok se haava, mutten sitten tuli tulehdus joka oli aivan *elvetin kipeä, itku kurkussa hoidin vauvaa kun mies palasi töihin, viikko kesti ennenkuin tulehdus antibioottikuurin avulla taittui. Särkylääkkeistä ei siinä vaiheessa ollut mitään apua. Muutenkinhan repeämät paranevat helpommin kuin nuo leikkuu-haavat. Synnytyksen jälkeen meillä petihommia harrastettiin vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja kun olin aloittanut minipillerit. Eka kerta oli kuin ihan se oikeakin eka kerta.. pirusti jännitti ja kyllä se jonkin verran sattuikin, mutta pikkuhiljaa alkoi taas rullaamaan. varsinkin kun lantionpohjanlihakset sai parempaan kuntoon.
äitisuhde ei täällä ole kyllä oikeastaan muuttunut paljoakaan. Johtuu varmaan osin siitäkin, että äiti asuu eri paikkakunnalla eikä niin usein nähdä. Aina kuitenkin ekana sitten hänelle soitan jos on jotain huolta/murhetta. Ihana äiti on mulla kaikinpuolin.
Olisi kiva nähdä paljon enemmän kuin nykyään ehditään näkemään.
Ylihuomenna alkaa äippäloma!
mp ja kirppunen 34+5 :heart:
Painoa tullut nyt 12,5kg yhteensä josta osa on turvotusta (painonmuutos 840g/vko!!!)
Samoin sf-mitta pikkasen oli noussut johtuen vauvan asennosta, nyt päästiin pikkasen alakäyrän yläpuolelle. Vauvan pää tuntui vielä aika ylhäällä, joten odotellaan laskeutumista.. onneksi oli ainakin raivotarjonnassa kuitenkin.
Pissa ok ja samoin paineet. Viikon päästä lääkärille sitten
Parisuhteesta oli juttua taasen, ja minusta meillä menee nyt ihan hyvin. Seksiäkin on ollut ehkä useammin kuin esikoisen aikaan, mutta aika vähäistä siltikin. Mulla on tosi kömpelö ja epäseksikäs olo mahan kanssa joten saas nähdä vieläkö ennen synnytystä petipuuhiin lähdetään. Muuten kyllä mies pussailee ja halailee sekä silittelee. Höpöttelee masulle yms. Tää raskaus on mennyt nopeemmin ja muutenkin ei ehkä juuri stressaa niin paljon kun muutos tulevaan ei ole NIIN suuri kuin esikoisen aikaan. Saas nyt nähdä miten kahden pienen kanssa sitten jaksetaan ja ajaudutaanko törmäyskurssille jossain vaiheessa. On tässä nyt 11v oltu kimpassa joten aika hyvin toisemme tunnetaan
Välilihaa en ole aikonut rasvailla/öljyillä mitenkään. Esikoisen synnytyksessä eppari leikkattiin ja se oli ekat 2 vkoa ihan ok se haava, mutten sitten tuli tulehdus joka oli aivan *elvetin kipeä, itku kurkussa hoidin vauvaa kun mies palasi töihin, viikko kesti ennenkuin tulehdus antibioottikuurin avulla taittui. Särkylääkkeistä ei siinä vaiheessa ollut mitään apua. Muutenkinhan repeämät paranevat helpommin kuin nuo leikkuu-haavat. Synnytyksen jälkeen meillä petihommia harrastettiin vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja kun olin aloittanut minipillerit. Eka kerta oli kuin ihan se oikeakin eka kerta.. pirusti jännitti ja kyllä se jonkin verran sattuikin, mutta pikkuhiljaa alkoi taas rullaamaan. varsinkin kun lantionpohjanlihakset sai parempaan kuntoon.
äitisuhde ei täällä ole kyllä oikeastaan muuttunut paljoakaan. Johtuu varmaan osin siitäkin, että äiti asuu eri paikkakunnalla eikä niin usein nähdä. Aina kuitenkin ekana sitten hänelle soitan jos on jotain huolta/murhetta. Ihana äiti on mulla kaikinpuolin.
Olisi kiva nähdä paljon enemmän kuin nykyään ehditään näkemään.
Ylihuomenna alkaa äippäloma!
mp ja kirppunen 34+5
:heart:Tänään laitoin esikoisen kanssa vauvalle pinnikseen petivaatteet ym valmiiksi. Hiukan rupes pelottamaan että OIKEESTI kohta se vauva on täällä sängyssä köllimässä.
Vaunun kangasosat kanssa pyöräytin koneessa.
Tyttömme 3v8kk näki eilen kun vatsa oikein muljahti kunnolla ja pelästyi, järkyttyi oli innoissaan näkemästään. Jatkoi innoissaan vatsani kutittelua ja lauleli vatsalleni
Mitäs meinaatte pakkailla sairaalakassiin? Mies löysi uuden Brion hoitolaukun (ovh 75?) torilta hintaan 5? :attn: ja sinne aattelin pakkailla tässä vaikka huomenissa jotakin. Ehdottomasti ainakin huulirasva!!!Siteitä, kotiin tulo vaatteet vauvalle ja itselle, hammasharja+tahna, omat shampoot ja saippuat.
Sairaalamatka:meillä on noin 50km.
Eilen vihloi niin kamalasti kun käveli että meinsin mennä jo näyttämään jonnekin "alamaailmaa", mutta onneksi tilanne rauhoittui.....
Mä taisin voittaa tuon huiman painogallupin :attn: En ole kyllä yhtään ylpeä siitä.......20kg lisää tässä huimassa 164cm rungossa......alkaa tuntumaan jo jossain.....
Meillä parisuhdeon ihan normaalilla mallilla. Nytkin mies hieroo jalkojani
Ninnananna ja Sintti 32+5
Vaunun kangasosat kanssa pyöräytin koneessa.
Tyttömme 3v8kk näki eilen kun vatsa oikein muljahti kunnolla ja pelästyi, järkyttyi oli innoissaan näkemästään. Jatkoi innoissaan vatsani kutittelua ja lauleli vatsalleni
Mitäs meinaatte pakkailla sairaalakassiin? Mies löysi uuden Brion hoitolaukun (ovh 75?) torilta hintaan 5? :attn: ja sinne aattelin pakkailla tässä vaikka huomenissa jotakin. Ehdottomasti ainakin huulirasva!!!Siteitä, kotiin tulo vaatteet vauvalle ja itselle, hammasharja+tahna, omat shampoot ja saippuat.
Sairaalamatka:meillä on noin 50km.
Eilen vihloi niin kamalasti kun käveli että meinsin mennä jo näyttämään jonnekin "alamaailmaa", mutta onneksi tilanne rauhoittui.....
Mä taisin voittaa tuon huiman painogallupin :attn: En ole kyllä yhtään ylpeä siitä.......20kg lisää tässä huimassa 164cm rungossa......alkaa tuntumaan jo jossain.....
Meillä parisuhdeon ihan normaalilla mallilla. Nytkin mies hieroo jalkojani
Ninnananna ja Sintti 32+5
Lohduttavaa lukea, että muillakin painoa kertyy paljon . Mulla pituutta 157 ja 16 kg kertynyt. Mun äiti kyllä eilen juuri tuumasi, että sulle ei varmaan ole paljon kiloja nyt tullut. Ihme, kun hän aina huomaa muiden laihtumiset ja lihomiset. oli mukava kommentti, kun itsellä niin valasmainen olo.
-Poni 34+0
. Mulla pituutta 157 ja 16 kg kertynyt. Mun äiti kyllä eilen juuri tuumasi, että sulle ei varmaan ole paljon kiloja nyt tullut. Ihme, kun hän aina huomaa muiden laihtumiset ja lihomiset. oli mukava kommentti, kun itsellä niin valasmainen olo. -Poni 34+0
Olipahan yö :x ! Aika moinen salamointi kävi niin pihalla kuin mun vatsassakin. Siis ihan ihme supistusmaraton alkoi, kun piti nukkumaan mennä. Olin neljän aikoihin lähdössä itsekseni ajelemaan sairaalaan hakemaan jotakin piikkiä supistusten rauhoittamiseen, mutta sitten rauhoittuivat itsekseen ja sain unen. Ensimmäisenä kyllä äsken herätessäni varasin iltapäivälle ajan neuvolasta, että saavat tarkistaa alakerran tilanteen.
Nyt ei onneksi suppaile yhtään, mutta haluan historiani takia tietää, onko supistukset tehneet mitään kohdunsuulla. Osaa sitten varautua, jos tuo toistuu uudestaan!
-Seawind rv 34+5
Nyt ei onneksi suppaile yhtään, mutta haluan historiani takia tietää, onko supistukset tehneet mitään kohdunsuulla. Osaa sitten varautua, jos tuo toistuu uudestaan!
-Seawind rv 34+5
SEAWIND; täällä ollut myös aikamoinen yö....tällä kertaa ei niinkään suoranaista supistelua, mutta tota alakertaa särkenyt koko yön samoin selkää ja alamahaa juili kovasti.sittenkun ois saanut nukuttua niin eiköhän ukkosta =).varmasti ihan hyvä käydä tarkistuttamassa tilanne...eipä siitä ainakaan haittaa ole!
SAIRAALAMATKA: meillä noin 40km, mutta tosiaan mut sitte pitäs leikata, kylläkin jännittää jos menee lapsivedet niin pitää lähteä tai muuten synnytys käynnistyy...nyt kun tuntuu ettei tonne 39viikolle asti päästä, mutta kaipa meikäläinen kärvistelee 40+ !Meillä on sellanen ongelma kun meillä ei asustele tässä lähellä ketään ketä pääsisi nopeesti hätiin.isovanhemmat tuolla n.130km päässä ja sieltä ajo kestää reilu 1,5tuntia eli sitte ei voi muuta ku lähteä ite taksilla ja mies sitte perässä kun lapsille hoito saapuu!!Viime synnytys kun käynnisty itestään olin jo NIIIIIN kipee kun isovanhemmat saapu paikalle kun ei sitte turhaan viittiny ajeluttaa noin pitkää matkaa!
MEillä tytöt menee mun siskolle huomenna 1yöksi niin saadaan miehen kanssa yks yhteinen vapaa päivä, näitä vapaita kun ei ole tässä 3-4 vuoden sisään ollut kun ihan muutama eli jos nyt ennen kun vauva syntyy niin saatais "nauttia" toisistamme!
lennilokinpoika 32+5
SAIRAALAMATKA: meillä noin 40km, mutta tosiaan mut sitte pitäs leikata, kylläkin jännittää jos menee lapsivedet niin pitää lähteä tai muuten synnytys käynnistyy...nyt kun tuntuu ettei tonne 39viikolle asti päästä, mutta kaipa meikäläinen kärvistelee 40+
!Meillä on sellanen ongelma kun meillä ei asustele tässä lähellä ketään ketä pääsisi nopeesti hätiin.isovanhemmat tuolla n.130km päässä ja sieltä ajo kestää reilu 1,5tuntia eli sitte ei voi muuta ku lähteä ite taksilla ja mies sitte perässä kun lapsille hoito saapuu!!Viime synnytys kun käynnisty itestään olin jo NIIIIIN kipee kun isovanhemmat saapu paikalle kun ei sitte turhaan viittiny ajeluttaa noin pitkää matkaa!MEillä tytöt menee mun siskolle huomenna 1yöksi niin saadaan miehen kanssa yks yhteinen vapaa päivä, näitä vapaita kun ei ole tässä 3-4 vuoden sisään ollut kun ihan muutama eli jos nyt ennen kun vauva syntyy niin saatais "nauttia" toisistamme
!lennilokinpoika 32+5
Täälläkin ukosti tosi rajusti! Ja sähköt meni hetkeks.. Oli pakko laittaa yöks pyyhkeitä pakkasen eteen lattialle ja vati pakkaseen, jos sähköt ois mennyt yöllä nukkuessa pidemmäks aikaa, niin ei ois sit ihan hirvee tulva aamulla ku herää Mut onneks ei tapahtunut mitään.
Äitisuhteesta
Mäo olen ajatellut ihan samoin, että mun äiti on yks vahvimmista ihmisistä. Ja AINA se jaksaa olla tukena.. vaikka aika paljon mulla menee hermotkin siihen. Siitä kyllä tulee huono omatunto, kun ei pahaa tarkoita, mutta mua vaan Ärsyttää :/ Meillä on kans suhde parantunut vuosien myötä. Aina ei lapsuudessa ollut helppoa.. Mäkin oon käynyt terapiat läpi ja käyn vieläkin silloin tällöin moikkaamassa terapeuttiani, kun menee hankalaksi. Siitä on kyllä ollut Suuri Apu ja olen oppinut ymmärtämään itseäni paljon paremmin, kaikin tavoin
Mulla on nyt supistellut tässä jo jonkin aikaa tänä aamuna.. menee ohi, tulee takas, menee ohi--> No pitää rauhassa hengitellä..
Oletteko alkanu HIKOILEMAAN enemmän kuin yleensä? Mä oon nyt muutaman kerran herännyt yöllä siihen, että mulla on SAIRAS hiki päällä! Ei meinaa pystyy nukkuu.. Ja nukun vaan alushousut päällä ja lakanalla, eli ei kauheesti voi enää vaatettakaan vähentää.
Mun kaveri aina puhui hermokivusta jaloissa, jotka alkoi n. 2-3 viikkoa ennen synnytystä. Onko kelleen tuttu vaiva? Miltä se tuntuu??
Mulla on semmonen tunne, että se tunne / kipu, mitä tunsin eilen vas. jalassa oli just sitä.. ei meinannut nukkumaan pystyä.. :|
Mulla kauhea ikävä miestäni.. vielä viikko odottelua!! No mä oon taas kaikkee puuhaa itelleni keksinyt niin eipähän tarvi istuu kotona ja tuijotella seiniä
Nyt meen aamukahvin keittoon.. piti venaa tunti tosta raudan oton jälkeen että saa vettä vahvempaa juoda
Piti vielä sanomani, että tää meidän pino on niin mahtava tukiverkosto :heart: Voi kysyä ja puhua mistä vaan ja se on ihanaa lukea muiden kuulumisia!
Mitäs sitten kun vauvat syntyy? Mihin kastiin me sit siirrytään täältä "odotusajasta"? Sit jaellaan kokemuksia ja neuvoja vauvojen hoidosta.. B)
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Jaksamisia itsekullekin.. :wave:
Lätäkkö + poikaseni 33+4
Mut onneks ei tapahtunut mitään.Äitisuhteesta
Mäo olen ajatellut ihan samoin, että mun äiti on yks vahvimmista ihmisistä. Ja AINA se jaksaa olla tukena.. vaikka aika paljon mulla menee hermotkin siihen. Siitä kyllä tulee huono omatunto, kun ei pahaa tarkoita, mutta mua vaan Ärsyttää :/ Meillä on kans suhde parantunut vuosien myötä. Aina ei lapsuudessa ollut helppoa.. Mäkin oon käynyt terapiat läpi ja käyn vieläkin silloin tällöin moikkaamassa terapeuttiani, kun menee hankalaksi. Siitä on kyllä ollut Suuri Apu ja olen oppinut ymmärtämään itseäni paljon paremmin, kaikin tavoin
Mulla on nyt supistellut tässä jo jonkin aikaa tänä aamuna.. menee ohi, tulee takas, menee ohi--> No pitää rauhassa hengitellä..
Oletteko alkanu HIKOILEMAAN enemmän kuin yleensä? Mä oon nyt muutaman kerran herännyt yöllä siihen, että mulla on SAIRAS hiki päällä! Ei meinaa pystyy nukkuu.. Ja nukun vaan alushousut päällä ja lakanalla, eli ei kauheesti voi enää vaatettakaan vähentää.
Mun kaveri aina puhui hermokivusta jaloissa, jotka alkoi n. 2-3 viikkoa ennen synnytystä. Onko kelleen tuttu vaiva? Miltä se tuntuu??
Mulla on semmonen tunne, että se tunne / kipu, mitä tunsin eilen vas. jalassa oli just sitä.. ei meinannut nukkumaan pystyä.. :|
Mulla kauhea ikävä miestäni.. vielä viikko odottelua!! No mä oon taas kaikkee puuhaa itelleni keksinyt niin eipähän tarvi istuu kotona ja tuijotella seiniä
Nyt meen aamukahvin keittoon.. piti venaa tunti tosta raudan oton jälkeen että saa vettä vahvempaa juoda
Piti vielä sanomani, että tää meidän pino on niin mahtava tukiverkosto :heart: Voi kysyä ja puhua mistä vaan ja se on ihanaa lukea muiden kuulumisia!
Mitäs sitten kun vauvat syntyy? Mihin kastiin me sit siirrytään täältä "odotusajasta"? Sit jaellaan kokemuksia ja neuvoja vauvojen hoidosta.. B)
Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Jaksamisia itsekullekin.. :wave:
Lätäkkö + poikaseni 33+4
Heippa leidit!
Olen ollut kesälomilla ja netissä en ole ehtinyt/jaksanut käydä kovinkaan usein. Pakolliset sähköpostit vaan katsastanut silloin tällöin. Nyt tuntuu, että on ihan pihalla kaikissa verkostoissa, joissa käy yleensä päivittäin.
Uskomatonta ettei meidän pinossa ole vielä syntynyt yhtään vauvaa! Hyvähän se on tietysti vaan, että pysyy vauvat kyydissä mahdollisimman pitkään.
Itselläni on ihan hyvä olo, aika kömpelö ja jättimaha ottaa vastaan aina väärissä paikoissa.
Parisuhde voi hyvin, tosin nämä 'aviolliset velvollisuudet' on jäänet aika harvoiksi kerroiksi, kun ei tunnu löytyvän hyviä asentoja tai sitten 'hölskyttää' liikaa, tms.
Esikoista odottaessa muistelen homman sujuneen helpommin. Tai sitten aika kultaa muistot
Vauva on tukevasti pää alaspäin, eikä ole enää kääntyillyt. Potkut on muuttuneet enemmän möyrimiseksi, alkaa vissiin olemaan jo hieman ahdasta.
Närästykseltä olen selvinnyt, välillä on vaikea hengittää, tuntuu, ettei saa keuhkoihin tarpeeksi ilmaa.
Kaikki tarvikkeet vauvalle alkaa olemaan, sänkykin on koottu ja pedattu :heart:
Vaatteiden ja kestovaippojen pesua olen aloittanut, niitäkin oli sitten kertynyt kuitenkin aikamoinen määrä. Sitä kun ostaa yhden tuolta ja toisen tuolta ja loppujen lopuksi, niitä oli ennestäänkin aika läjä, niin ei varmaan lopu vauvalta päällepukemiset kesken
Sairaalakassia en ole pakannut, täytynee sitäkin alkaa kohta miettimään.
Oikein hyviä vointeja kaikille mammoille!
Mousse 35
Olen ollut kesälomilla ja netissä en ole ehtinyt/jaksanut käydä kovinkaan usein. Pakolliset sähköpostit vaan katsastanut silloin tällöin. Nyt tuntuu, että on ihan pihalla kaikissa verkostoissa, joissa käy yleensä päivittäin.
Uskomatonta ettei meidän pinossa ole vielä syntynyt yhtään vauvaa! Hyvähän se on tietysti vaan, että pysyy vauvat kyydissä mahdollisimman pitkään.
Itselläni on ihan hyvä olo, aika kömpelö ja jättimaha ottaa vastaan aina väärissä paikoissa.
Parisuhde voi hyvin, tosin nämä 'aviolliset velvollisuudet' on jäänet aika harvoiksi kerroiksi, kun ei tunnu löytyvän hyviä asentoja tai sitten 'hölskyttää' liikaa, tms.
Esikoista odottaessa muistelen homman sujuneen helpommin. Tai sitten aika kultaa muistot
Vauva on tukevasti pää alaspäin, eikä ole enää kääntyillyt. Potkut on muuttuneet enemmän möyrimiseksi, alkaa vissiin olemaan jo hieman ahdasta.
Närästykseltä olen selvinnyt, välillä on vaikea hengittää, tuntuu, ettei saa keuhkoihin tarpeeksi ilmaa.
Kaikki tarvikkeet vauvalle alkaa olemaan, sänkykin on koottu ja pedattu :heart:
Vaatteiden ja kestovaippojen pesua olen aloittanut, niitäkin oli sitten kertynyt kuitenkin aikamoinen määrä. Sitä kun ostaa yhden tuolta ja toisen tuolta ja loppujen lopuksi, niitä oli ennestäänkin aika läjä, niin ei varmaan lopu vauvalta päällepukemiset kesken
Sairaalakassia en ole pakannut, täytynee sitäkin alkaa kohta miettimään.
Oikein hyviä vointeja kaikille mammoille!
Mousse 35