Syyskuun tulokkaat 2010 **** Elokuussa **** (Päivityspyynnöt yksityisviestillä, kiitos!) 1 vauva syntynyt!

Heti piti tulla katselemaan onko SUHURISTA KUULUNUT!!!! Mutta eipä ole ainakaan vielä!

LARALLA näyttää kanssa supistelleen yöllä!

LIIKUNNASTA; Meikäläisen liikunnat on kyllä jäänyt tosi lyhyisiin kevyisiin kävelyihin....vatsa vetää heti ihan kovaksi jos yrittää liikkua hiukankin kovemmin! Ja jotenkin se tuntuu ettei se edes laukea ennen kun pysähtyy. tuntuu siis tosi kurjalta...no nyt sillä ei enää niin väliäkään, mutta sillon +20viikoilla niin ei hirveesti sitte viittiny liikkua jottei vauva lähe syntyy.

ON: Eilen tuli hiukan siivoiltua ja saunottua ja pitihän se isäntä saada vielä hyvälle mielelle sillä kolmannellakin s.llä ja supistuksia kyllä sitte sen jälkeen tuliki ihan kiitettävästi. lisäksi noin tunnin päästä alko tulee ihan hirvee paineen tunne tonne jalkoväliin...lienekkö vauveli jotenki sitte laskeutunu! 3maissa supistelut sitte kyllä jo taas rauhottu.
EI HERKKÄ HIPIÄISILLE
Tällänen henkilökohtanen kyssäri, kun mua nyt ainakin eilen sattu tai tuntu siis ihan hirveen kivuliaalta jo toi ässän harrastus...onko muilla tullu tälläi loppuraskaudesta saman moisia tuntemuksia????! en voi meinaan sanoa että oisin ite eilen nauttinu puuhista....lähinnä aika epämiellyttävää ja tosiaan hiukan sellanen olo kun kakka tulis kohta housuun!
Tänään sitte taas neuvola...kirjottelen illemmalla sitte kuulumisia!

lennilokinpoika 36+3

 

Mikäs seawindin pikkuisen tilanne on? Vieläkö on tipassa?

Lapsettomuudesta oli puhetta. Mulla päättyi ensimmäinen raskaus keskenmenoon ja kesti jonkin aikaa tulla uudelleen raskaaksi. Se oli erityisen vaikeaa aikaa, kun ympärillä kuitenkin vauvoja tupsahteli maailmaan, ja itse muisti vain oman menetyksensä Lisäksi tuttavapiirissä on useammalla lapsettomuutta, joten en todellakaan pidä raskaaksi tulemista (ja sen etenemistä loppuun asti) itsestäänselvänä! Lähinnä nousee karvat pystyyn, kun jotkut ajattelemattomat ihmiset utelevat toisilta, että: "Jokos te rupeatte kohta niitä vauvoja tekemään?" Ihan kun niitä niin vaan tehtäisiin... Sitäpaitsi koskaan ei tiedä, voiko joku edes saada koskaan lapsia. Itse ainakin oon tullut hyvin varovaiseksi puheissani, enkä rupea keneltäkään utelemaan perheenlisäysasioita..

lennilokinpoika: Mulla kans toi ässän harrastus tuntuu nykyään kivuliaammalta kuin aikaisemmin. Aika varovasti saa siis touhustella...

Tänään ois edessä polikäynti, jossa katsotaan onko lapsivettä liian vähän. Jänskättää...

Lenaki 38+4

 

Onkohan Shuri jo tositoimissa tai jopa vauva kainalossa. Ihanaa jännäillä!

imetyksestä Kannattaa tosiaa laitoksella pyytää apua, jotta imetys lähtee oikein käyntiin. Myöskin jo ihan sen mittarin mukaan pysyä siellä, vaikka nykyisin kotiin pääsee jo hyvinkin pian. Meillä esikoisen kanssa oli aikoinaan monia vaikeuksia (tehohoito, ennenaikaisuus, bilit nousi.. ) , mutta sain osastolla niin mahtavasti tukea ja opastusta, että imetinkin 1v5kk, josta täysimetystä reilu 5kk. Rintakumit oli apuna alkuun. Kakkosen kanssa kaikki menikin jo tosi helposti ja häntäkin imetin 1v3kk. Nyt alku on lupaava, mutta kivut on melkoiset, kun rinnanpäät on rikki. Oikea varsinin, mutta rintakumi on nyt apuna, jottei tarvi ihan itkun kanssa imettää. Imetyksen eteen kannattaa tehdä töitä ja pyytää apua, mutta jos ei onnistu niin ei se ketään vauvaa eikä äitiä huononna. Maidon tuloon vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki. Vauvan kanssa kannattaa pesiä ihokontaktissa ja jo laitoksella pitää vauva vieressä mahd. paljon. Oma vointi..lepo, terveellinen ja säännöllinen ruokavalio, runsas juominen, rintojen suojaaminen vedolta ja kylmältä, laihdutuksen unohtaminen. Ei myöskää kannata huolestua, jos maitoa tulee väliin vähemmän. Silloin vain tihennetään imetystä. Minä myös tällöin pumpulla herutan maitoa. Pitää myös muistaa, että vaikka pumpulle ei maitoa irtoa yhtään se ei tarkota ettei maitoa tule. Vauva on monin verroin tehokkaampi imijä kuin mitkään pumput.

Nyt kutsu käy...
-Poni ja prinssi 6pv

 

Kiitos imetyskommenteista Tiinuliini, Poni + muut :flower: Se stressaaminen on varmaan kaikista huonoin juttu asian onnistumisen kannalta, ja juttelinkin tossa yhden äitikaverin kanssa että tosiaan pitää pyytää jo sairaalassa ollessa kätilöiltä apua, et homma lähtee sujumaan. Kun ei kai sitä kukaan ensikertalainen voi tosta vaan osata täydellisesti... (MUOKS: Rintakumit ja pumppu on jo hankittu kaikenvaralle )

Tänään poksuu taas viikot, ja sen kunniaksi ajattelin käydä ostamassa uudet kengät syksyksi, tai jopa kahdet (kävelykengät + jotkut kivat tennarit), jos löytyy. Tää onkin kaikista fiksuin ajankohta lähtee sovittelemaan ja ostamaan kenkiä, ei oo maha yhtään tiellä, eeeiii... Ja sit jos kävis kirpparilla kattelemassa vauvalle jotain pientä kivaa. Neuvolassakin pitäis käydä iltapäivällä.

Endotar + poitsu 38+0 POKS! :heart: (LA 13.9)

 

Huomenta!

Imetyksestä ei todellakaan kannata stressata, vaikka ympäristö kuinka painostaisi ja kertoisi imetyksen hyödyistä. Mulla itsellä imetys ei esikoisen kanssa onnistunut ihan siitä syystä että maitoa ei tullut pisaraakaan. Silloin kyllä olin aika herkillä, kun tuntui että joka puolella vaan kritisoitiin imetyksen ihanuudesta ja kuinka tärkeää se on vauvalle. Mutta minkäs teet jos maitoa ei kaikesta huolimatta tule. Ja mä kyllä yritin vaikka mitä kikkoja ykkösoluesta tiheisiin syöttöihin. Kakkosen kanssa imetys taas lähti lähes heti käyntiin ja maitoa tuli hyvin. Kakkosta täysimetin 5 kk. Ja molemmat lapset ovat olleet yhtä terveitä vaikka toinen on kasvanut ekat kuukaudet korvikkeella ja toinen äidinmaidolla.

Sen kolmannen ässän harrastaminen alkaa täälläkin tuntua aika kivuliaalta. Tai itse aktin aikana ei tee kipeää, mutta sen jälkeen paikat on niin hellänä ettei tosi oo. :O

Supistustuulia kaikille niitä haluaville!

marza ja onnianni rv 35+3 (LA 1.10)

 

Imetyksestä munkin mielestä on outoa miten kaikki vaahtoaa koko ajan imetyksestä : / Jos ei tule maitoa, niin se on huono juttu, jos maitoa tulee liikaa niin sekin on huono juttu. Sit neuvolassa ihan kun syyllistetään niitä äitejä joilta imetys ei olekaan onnistunut :kieh: Mulla on itsellä tullut maitoa yli vauvan oman tarpeen, mutta aikamoista takkuamista se esikoisen kanssa aikanaan oli ennen kuin alkoi sujumaan. Itkin monta kertaa kun koski ja meinasin lopettaa moneen otteeseen, mutta sitten alkoi sujumaan. Sairaalassakin pidetään vauvaa nälässä eikä anneta luovutettua maitoa, vaikka itsellä ei olisi noussut maito vielä ollenkaan :kieh: Kiva sitten kuunnella, kun pikkuinen huutaa nälkäänsä. Mä otin korviketta aina pari purkkia mukaan synnärille, kun maito nousi vasta kotona ja niin meinaan tehdä nytkin

Mä laitoin jo pakkauslaatikon valmiiksi eilen. Tappelin aikani sen reunuslakanan kanssa ja sain kuin sainkin sen paikalleen. Vaatekomeron ylähyllylle piti kuitenkin vielä nostaa, kun lapsia kiinnosti kovasti mennä sinne makaamaan. Jos tohon sohvalle olisin sen jättänyt, niin ei varmaankaan olisi enää ehjä silloin, kun vauva sitä tarviisi

Mäkin toivottelen suppareita kaikille niitä haluaville
smur-ffi ja papu 37+5

 

Nyt täytyy tulla poksumaan kovaan ääneen, kun täysiaikaisuus on saavutettu!

(Tämä on nähkääs kahden keskoslapsen äidille iiiiiso juttu!)

Missä vaiheessa muilla on vatsa laskeutunut? Mä huomasin selkeän eron eilen: rintojen ja masun välissä on nyt reilusti tilaa, vatsa työntyy selkeästi eteenpäin ja roikkuu miltei polvissa, tai siltä se ainakin tuntuu.

Supistuksia puhaltelen minäkin kaikille niitä toivoville , itselläni ei tällä hetkellä ole mitään hoppua. Mielelläni odottelen tuonne ensikuun puoleenväliin. Olo on kaikinpuolin hyvä ja energinen, masussa liikehditäänkin taas entiseen malliin. =)


Epeti 37+0 (LA 20.9.)

 

:flower:

 

Täällä ollaan kotona edelleen, ja vauvakin vielä masussa... :| Yö meni miten kuten. Jossain vaiheessa supparit loppu ja sain nukuttua varmaan yli kaksi tuntia putkeen. Tämän päivän hitti onkin sitten ollut menkkajomotus, joka on kyllä melko helvettiä... Tässä teidän viestejä lukiessa alkoi taas suppaillakin, ja nämäkin on kyllä jo melko pirullisia. Jotenki on tullut sellainen olo, että mää teen tätä vauvaa pitkään ja hartaasti ja synnytyksen kestoksi tulee sit jotain 20h vähintään. Noh, parempi sekin kuin syöksyllä

Kiva kuulla, että Larakin on vielä yhdessä paketissa =) Se on varmasti ihan totta, että vauvalle on hyvä kasvaa mahdollisimman "valmiiksi" kohdussa!

Täällä on puhuttu siitä, ettei kannata vauvan saantia pitää itsestäänselvyytenä. Mulle on kans elämä opettanu, ettei ylipäänsä mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä. Se vaan onkin sitten taito oppia olemaan pelkäämättä ja ressaamatta turhaan kaiken epävarmuutta... Olen siis autokolarissa ollut ja sen lisäksi olin vuoden verran niin sairaana, että muisti puuttuu muutaman kuukauden ajalta. Ja lapsuus oli yhtä helvettiä... että koeteltu on. Mut nyt mulla on maailman ihanin mies ja maailman ihanin koira, ja varmaan maailman ihanin tyttö tuloillaan. Meni vaan pari vuotta tajuta se, että tällainenkin onni voi olla mahdollista, ja vaikka se ei ole itsestäänselvää, niin on turha kuluttaa voimiaan siihenkään, että sen pelkää koko ajan menettävänsä! Kuulunkin ehkä niihin ihmisiin, jotka pitää parhaana hetkessä elämistä. Mun kohdalla se ei vaan tarkoita extreme-urheilua ja hirveiden adrenaliinikiksien hankkimista

Endometrioosista ja ehkäisystä raskauden jälkeen joku kysyi. Mää oon jonkin verran pohtinu tuota asiaa, ja varmaan me jatkekaan ihan vaan kumeilla. Tiedän, että se voi pahentaa endoa, mutta kolme erilaista hormoniehkäisyä kokeilleena luulen kaikkien niiden aiheuttavan mulle masennusta : /

Seksi ei täällä enää satu. Muutama viikko sitten sattui aina, ja luulin sen ilon olevan jo kokonaan ohi pariksi kuukaudeksi. Tosin nykyään meidän puuhastelut on vähän "kevennettyjä" eli härnätään vaan vähän strategisia paikkoja, mut ei mennä tökkimään vauvaa päähän (Saattaahan se periä isältään ne hymykuopat ilmankin )

Tuunpa taas illalla kertoilemaan, jos edelleen yhtenä kappaleena oon... Eli toivottavasti en

Tsemppailut kaikille!

Shuri ja Onni-Ilona 39+1

 

Seawindille ja perheelle onnea!

Mitäs muuta mun pitikään...

Mä kyllä pystyisin tekemään pitkiäkin kävelylenkkejä muuten mut vessahätä alkaa vaivata Eilen ihan kokeilun vuoksi tallasin menemään mäkiäkin oikein vauhdilla ja vaikutukset oli...ei mitään Lauantaina shoppailin kuin en raskaana oliskaan. Olisin jaksanut vielä illalla rientoihinkin mutta miestä väsytti! Kumpihan meistä onkaan raskaana?

Imetyksestä, mä olen jo päättänyt ottaa heti yhteyttä meidän alueen imetystukihenkilöön, jos on yhtään mitään ongelmaa. Sille voi laittaa mailiakin, on kiva ajatella, että sieltä saa ainakin tukea tarvittaessa. Ja mitäpä sitä sitten stressaamaan, jos imetys ei vaan onnistu. Syyllistäminen on kyllä ihan persiistä ja valitettavasti me naiset ollaan siinä todella hyviä.

Vatsan laskeutuminen muakin kiinnostaa, multa asiaa juuri tiedusteltiin mutta ei mun vauva varmaan laskeudu ikinä Tosin ei mun maha mun mielestä koskaan kovin korkeallakaan oo ollut, ei esim. oo missään vaiheessa ollut vaikea hengittää tai mitään närästystäkään. Tuossa samassa kohdassa möllöttänyt ikuisuuden ja varmaan loppuun asti

Mun nuha palasi, ajattelin sitten, että no otetaan rauhallisesti ja levätään, ilmeisesti kroppa käskee hidastaa vauhtia tai jotain. Joten jääköön siivoilut sun muut loppuviikkoon. Neuvolassa sanoi, että nuha yleensä väistyy, ennen kuin lähtee synnyttämään, luonto hoitaa asioita silleen. Vois siis ajatella, ettei synnytys oo todellakaan vielä lähellä

Tsempit kaikille tähän viikkoon!

Sannimarja 37+1

 

Heippati hei!

Yöllä irtosi limatulppaa niin että pikkarit meni kokonaan märäksi, siitä alkoi sitten samantien laimeahkot supistukset. Sain kuitenkin nukuttua ihan ok. Aamulla tuli lisää tulppaa jossa seassa vertakin. Limaa ja supistuksia siis täällä ollut koko aamupäivänkin. Nyt on supparit laantuneet kylläkin.
Esikoisen synnytys alkoi juurikin näin, että vetistä limatulppaa tuli urakalla maanantaina, samantien laimeat supparit ja keskiviikko-aamuna olikin vauva maailmassa. Saas nähdä ottaako nää supparit pontta vai ei

Sadielle piti laittaa vielä :hug: onneksi ei käynyt huonosti!

Vauvatarvikkeista piti jo joku aika sitten laittaa, että älkää vaan ostako sellasta pikkuniistäjää se on aivan turha, vaan hommatkaa NENÄ-FRIDA (Apteekista tai Prismasta niitä on missä vaan) ja sitten apteekista suolatippoja. Toimii miljoona kertaa paremmin

Seksiä ei täällä nyt ole harrastettu, eikä enää varmaan ennen vauvan syntymää harrastetakaan...

Imetyksestä toivon hartaasti, että se nytkin onnistuisi. Esikoisen aikaan lähti alkutakkuamisen jälkeen hyvin käyntiin. Korviketta annettiin lisäksi n. ekat 3kk, mutta sitten oma maito alkoi riittämään kunnolla. Epätoivon tunteita oli täälläkin, mutta onneksi pystyin tsemppaamaan. Pumppu oli tosi tarpeellinen apuväline meillä ainakin.

Nyt toivotellaan kaikille paljon suppareita ja parempia oloja flunssaisille, mä lähden kuulostelemaan lima-tilannetta kun esikoinen meni unille :wave:

mp ja kirppunen 38+4 (la 9.9.)

 

EPETILLE onnea täysaikaisuudesta=)!!

MERIPIHKA: oikein urakalla supistuksia sinnekkin niin saadaan näitä vauvoja täältä maailmaan, tsemppiä jos lähtö koittaa!!!

OMAT NEUVOLA KUULUMISET; eli ei mitään uutta painoa tullut 200g ja alusta 8kg, SF 32, pissa puhdas, RR 119/82, äänet ihan normaalit eli ei mitään ihmeitä....odotellaan siis edelleen vammalaan synnytys suunnittelu aikaa!!!

lennilokinpoika

 

Seawindille hurjasti onnea tytöstä!!:heart:

Onnea Epetille täysaikaisuudesta!!:flower:

Imetyksestä on ollut puhetta: Oon imettäny molempia poikia 6 kuukautta täysimetyksellä ja reilun vuoden sitten osittain.Korviketta eivät oo saaneet.Esikoinen joutu lastenosastolle kuudeksi päiväksi ja sai siellä luovutettua maitoa ja välillä sitten kävin imettämässä.Hyvin sujui imetys huolimatta hieman hankalastas alusta.Toisesta sitten taas nännit vereslihalla imetin alussa ja kipeetä teki,mutta sitkeesti koitin vaan.En käyttänyt mitään rintakumeja.Tää herra olikin sitten vähän haastavampi imetettävä,kun kieltäyty ajoittain kokonaan imemästä.No,tein monesti niin,että nukutin ensin ja sitten vasta imetin.Poika imi hyvin täydessä unessa.Nyt toivoisin,että imetys lähtis hyvin käyntiin,ettei tarvis korvikkeita antaa.Jotenkin en vaan sitä halua.Mietin tässä,josko ostais sähkökäyttösen rintapumpun... Aiemmmin on ollut käsikäyttönen,mutta siinä joutuu haba liian kovalle koetukselle.
Lapsen saannin vaikeuksistakin on ollut puhetta.Meillä ei onneksi sitä ongelmaa ole ollut.Esikoinen lähti aikoinaan ekalla yrityksellä,toinen kolmannella yrityksellä ja tää kolmas ilman yritystä.Saan kyllä olla tosi kiitollinen.Kaverilla on hoitojaksoja lapsettomuuteen takana monta ja nyt heilläkin on sitten kaksoset.Sisko meni painoarvioon noin 35 viikolla,jossa todettiin erittäin vammainen lapsi,joka sitten synnyttyään eli 45 minuuttia.:'( Kaikissa seulonnoissa kaikki oli ollut ihan kunnossa.Joten kaikkea voi sattua,kuten munkin elämässä oon monesti huomannut,että niin se vaan elämä saattaa muuttua kerta heitolla.:'(
Joo,mutta ilosempiin asioihin.
Olin perjantaina ultrassa ja todettiin,että vauva on raivotarjonnassa.Jee!!! Painoa oli sillon 3100g ja vajaa nelikiloinen olis,jos syntyy laskettuna aikana.Mullahan tosin menkoista laskettuna laskettu aika on yli viikon aiemmin kuin se virallinen.Nytkin vauva vastas viikkoa isompaa,joten josko ennen laskettua aikaa tulis.Lääkäri oli sitä mieltä,että valmis on syntymään.Tosin haluan kylläkin,että on vielä valmiimpi vauveli tähän maailmaan,kuin mitä nyt on.Hommatkin on vielä vaiheessa.Verenpaineetkin,jotka neuvolassa oli koholla,on kotimittauksissa ollut hyviä ja pissa labraan vietynä puhdas.
Flunssa pukkas päälle täälläkin ja olo on muutenkin tuskainen.Selkä huutaa armoa ja mitään ei jaksa tehdä.No,ehkä se tästä.Nyt tarvii mennä,heipat!:wave:

Heppuli ja Kerttu 36+1 (LA 26.9)

 

Me ollaan kotona =)! Ihanaa, outoa, sekavaa ja vähän haikeaakin....
Kai nämä hormonit heittelee, mutta olen oikeasti vähän itkua tihruttanut ja ikävöinyt vauvamahaani. Olen siis jossakin määrin kateellinen teille, joilla vauva on vielä vatsassa ja kaikki jännä edessä....

Hullua ensin toivoa supistuksia ja vauvan syntymää ja sitten kun on saanut toivomansa, niin olisikin muka ihanaa olla vielä raskaana . Kai tässä itsellä on vähän viimeisen kerran haikeutta. Meillä kun vauvat on nyt varmasti tässä!
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen siitä, että kaikki sujui hyvin ja vauva on kunnossa!

Paljon näköjään on supistuksia ilmassa syyskuisten pinossa :heart:! Kohta on monella yhdeksän kuukauden odotus ohi ja nyytti kainalossa. Meripihkalla ja Shurilla ainakin on jännät paikat!

-Seawind ja rinsessa kohta 3 vrk

 

Onnea tytöstä seawind :flower: Olen samaa mieltä, että parempi kärvistellä viimeiset viikot ja odotella rauhassa. Nämä viimeiset pari viikkoa ovat kuitenkin aika mitättömiä tähän 9kk odotusaikaan.

Joku kyseli jo useampi sivu takaperin isompien lasten suhtautumisesta vauvaan, meillä kohta 5v tyttö on ollut alusta lähtien todella innoissaan. Halailee ja silittelee mahaa ja puhelee vauvalle. Mutta mustasukkaisuutta on välillä havaittavissa esim. jos vauvalle on ostettu vaatteita ja hänelle ei mitään. Ja välillä hän selvästi testailee reaktioani halailemalla tai taputtelemalla masua liian kovin ottein, se on todella ikävää. Hän esitti tuossa toivomuksen, että haluaa 11 vauvaa meille ja kysyi haluaisinko minä, siihen oli kyllä pakko vastata, että en ehkä ihan niin montaa

Imetyksestä voin kertoa omalta osaltani erittäin hyvästä kokemuksesta, Minulla lähti heti imetys sujumaan todella hyvin, ja esikoiseni saikin pelkkää rintamaitoa ensimmäiset 6kk. Vierotin hänet yötissistä lukuisten yöheräämisien takia muistaakseni n. 8kk ja kokonaan lopetin hänen ollessa n. 10kk. Odotukset ovat nyt imetyksen suhteen korkealla, mutta en stressaa itseäni asialla. Parhaani teen ja se saakoon riittää.

Seksistä sen verran, että minua ei kyllä satu vaan päin vastoin, seksi on tuntunut todella hyvälle viime aikoina =) MUTTA, seksin jälkeen on jotenkin jännä tunne alapäässä, saa koko ajan ravata vessassa eikä mitään meinaa tulla. Ihan kuin virtsarakko jäisi jotenkin puristuksiin, heh, en tosiaan tiedä.

Vatsan laskeutumisesta, minulta kysyttiin viime viikolla koska laskettu aika on, ja kun kerroin, hän ihmetteli miten vatsani on vielä niin korkealla. Saapa siis nähdä milloin laskeutuu, jos laskeutuu.

Liikunnasta, en ole pystynyt kuvitellakaan liikuntaa viime viikkoisen 3 päivän vuodelevon jälkeen. Silloin liitoskivut olivat niin kovia etten yksinkertaisesti pystynyt kävelemään. Nytkin kävely on kivuliasta ja selkäni on kipeytynyt siitä, kun joudun kävelemään väärässä asennossa. Mutta jo se, että ylipäätänsä pääsen ulos kävelemään, on viime viikkoisen jälkeen ihanaa. Luulin todella, että makaan loppuraskauden sängyssä.

Minulla taisi tänään tulla isohko löntti limatulppaa. En tosin pidä sitä minkään merkkinä, koska sitä on tullut enemmän tai vähemmän jo rv30->. Supistuksia on ollut aika vähän täällä suunnalla. Lauantai yönä supisteli toista kertaa kipeämmin ja eilen kauppa reissun jälkeen tuli muutama kipeähkö, mutta siinäpä ne. Saisivat vielä pysyäkin poissa, minulla on erittäin tärkeä asia hoidettavana ens viikon keskiviikkona ja minun pitäisi todellakin olla yhdessä osassa vielä silloin.. Sen jälkeen alkaakin jo rv39 ja voin toivotella tervetulleeksi (niinkun hän hirveästi kuuntelisi toiveitani :xmas

Hyviä vointeja kaikille!

MC 37+4 (la 16.9)

 

ihan kuulla että SEAWIND on päässyt kotiin!!
SEAWIND: Mulla oli edellisestä lapsesta ihan samat fiilikset kun tulin kotiin...olin tosi itkunen ja kuitenkin tosi onnellinen , mielialat vaihteli laidasta laitaan ja oli jotenkin hirmu ahdistava olo. Nyt varaudun ihan samoihin tunnetilohin jottei tule yllätyksiä!Jaksamista sinne vauvantuoksuiseen elämään:hug:!!!

 

Isosti onnea kaikille vauvan jo saaneille! Pari viikkoa meni siskon häiden parissa touhutessa, enkä nyt heti jaksa kahlata koko pinoa läpi. Olen kyllä tosi tyytyväinen ettei tarvinnut h-hetkellä lähteä synnyttämään, vaan sai juhlia iltaan asti. Nyt sitten odotellaan taas rauhallisin mielin.

ON: Selkään ja alas painaa hetkittäin tosi paljon, mutta muuten olo on ok. Ja supisteleekin löhöillessä, mutta ei vielä kovin tiukasti tai säännöllisesti. Ja mitään limatulppaan viittaavaa ei ole näkynyt, esikoisesta sellainen kyllä tuli n. viikko ennen synnytystä.

Lapsettomuudesta ei ole kokemusta, mutta keskenmeno on koettu, ja siksi en lähde huutelemaan kenenkään raskausuutisia tai muutenkaan suuremmin asiaa hehkuttamaan ennen kuin kriittisimmät viikot on takana. Enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi kysellä kenenkään lapsen hankintasuunnitelmista etukäteen. Kyllä sen sitten huomaa, jos joku on tukevasti raskaana!

Epetille onnea täysiaikaisuudesta!

Vetku ja Ruttunen 38+5, la 8.9.

 

Turvottaja, kyselit tarvikkeista yms mitä pitäisi hommata vauvalle. Muistelinkin joskus nähneni kokonaisen aloituksen ko. asiasta täällä odotus sivustolla. Tässä linkki siihen, toivottavasti siitä on jotain hyötyä http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/842837-mita-vastasyntynyt-tarvitsee-lista/

 

Heipä hei kaikille!!ONNEA kaikille jo vauvan saaneille!!Täällä vielä kärvistellään tukalan olon ja kipeiden supistuksien kanssa!!Vatsa lasketui jo pari viikkoa sitten ja nopea kävely ja taivuttelu tekee kipeää,samoin lugn myös seksi!!Silti ollaan mieheni kanssa harrastettut sitä melko usein!!Toka päivä syyskuuta mulla on seuraava neuvola ja 9.9 mulla on taas Tyksissä ultra tämän raskausdiabeteksen takia!!Vauva potkii ihan vimmatusti aamusta iltaan et vaikuttaa kaikki olevan hyvin sillä saralla!!Tänään on meidän 1-vuotishääpäivämme ja huomenna mulla on synttärit eli pliis muuttakaa mun ikä 41V!!Hyviä vointeja kaikille ja tsemppiä supistuksien kanssa kamppaileville!!

miita1969 & Walter 36+4

 

Ensinnäkin onnea Seawind pienestä tytöstä ja kotiin pääsystä.... itse murehdin jo nyt välillä sitä et kohta tää on ohi ja ikävä tulee tätäkin kaikkea mutta toki se oma pieni käärö on ihana saada syliin...

Meripihkalla onkin jännää ....

Ei muutakun supistelutuulahduksia kaikille niitä toivoville !

Imetyksestä voisin sen verran kommentoida ettei tosiaan kannata paineita ottaa vaikka se voikin olla alussa vaikeaa kun on tunteet pinnassa muutenkin .... itse imetin ensimmäistäni n. 3kk kunnes se tyssäsi anopin kommentteihin jotka ajoivat mut maanrakoon ...anoppi suurinpiirtein majaili meillä silloin olihan tämä hänelle ensimmäinen lapsenlapsi .... harmittanut on jälkeenpäin kun en ollut tuon vahvempi mutta kai sitä oli niin herkillä silloin kun odotettiin jo toista tulokastakin.... Pojan imetys ei sitten kaikkia konsteja yrittämällä onnistunut ollenkaan hän ei kertakaikkiaan ikinä oppinut imemään rintaa edes apuvälineiden kanssa , pullosta sitten juotettiin pumpattua maitoa .... nyt toivon hartaasti että imetys onnistuu mutta yritän kuitenkin olla ottamatta siitä paineita !!!!

Tänään oli neuvola .... siellä kaikki hyvin sydänääniä ei meinattu ensin saada kuuluviin kun sisu oleili kyljellään mutta kun täti vähän paineli niin pikkunen vaihtoi asentoa ja syke olikin sitten 160... sisu kosti sitten mulle neuvolatädin painelut tuli käynnin jälkeen semmoisia supistelu,nipistely,vihlonta kohtauksia ettei oo tosi... sisu oli myös kuulemma jo ihan kivasti kiinnittynyt ! kohdunkorkeus oli 36cm pompattiin yläkäyrille .....

Unikeiju + sisu 37+2 (La 18.9)

 

täällä taas,

yhtenä kappaleena tänään alkaa häätö jos jaksaa ässää harrastaa,flunssa on alkanut painua alemmas keuhkoon,mutta en usko että on vakavaa.
tänään on paineen tunnetta alapäässä,enemmän kuin normaalisti on ollut..josko se enteilisi jotain..=)

imetyksestä täällä puhetta,mulla aikaisempien vauvojen kanssa imetys sujunut vaihtelevasti,ja nyt"viisaampana"aloitin sen homeopaattisen kokeilun,että maitoa nousisi että sitä riittäisi vauvalle hyvin,sekä tänään aion keittää ekat mamma-teet haluan että sitä maitoa tulee sitten heti kun vauva syntyy(voihan se olla ettei tule,mutta teen kaikkeni..)ja viimeisin keino on se lääke,minkä saavat antaa,millä maito sit viimeistään irtoo.enää en käy pumpuilla repimään nännejä kipeeksi ja auki.
kylläpä väsyttää kovasti,vaikka olen saanut nukkua aika hyvin yöt(ainut asia minkä olen huomannut öisinkin,on se että häpyluu on kipeempi kuin ennen.

nyt emmerdalen pariin=)

mie ja typy 40 ja POKS (LA 30.8 siis tänään)

 

En oo päässyt koko kaksplussaan moneen päivään, "database error" tuli joka kerta
Paljon ootte taas kirjotellut, seawind oli ainakin saanut jo vauvan ja kotiutunutkin, paljon onnea!! :flower:

meripihkalle supistustuulia!

Meillä meni hääreissu ihan loistavasti, jaksoin olla loppuun asti juhlissa ja häät oli hauskimmat, missä oon ikinä ollut! Kyllä stand up-komiikka on livenä ihan huippua!! Nyt onkin sitten supistukset tervetulleita, kun reissu on heitetty. Toivottavasti vauva ei ihan vielä synny, mutta pikkuhiljaa sais paikat kypsyä, niin olis sitten synnytys nopeampi
Huomenna on neuvola ja perjantaina polilla taas kontrolliultra vauvan kystan takia. Ilmeisesti lääkäri tekee sitten suunnitelmaa, mitä kystalle tehdään ja miten sitä kontrolloidaan...

Voimia ja supistuksia kaikille!

-dask ja typy 36+4

 

Jaiks tunnen vauvan pään jo "tuollanoin"... Tuntu ku ois jotain ylimäärästä siellä ja kokeilin sormella niin päähän se siellä tuntui...

Onko kellään kokemusta, että enteileekö se jotain vai onko se ihan normi homma? Synnäriltä sain ympäripyöreän "voi olla kiinnittynyt tai sitten ei, tulee varmaan kohta tai sitten ei" vastauksen... Suppareita vaan sitten odottelemaan... Viideksi viikoksi :kieh:

 

Lupailin tulla kertomaan, jos olen edelleen yhtenä kappaleena. Ja täällähän minä... :headwall: Alkaa olla sekä henkisesti että fyysisesti raskasti tämä alituinen suppailu. Noh, max 3 vk enää...

Vetistä limatulppaa tullut täälläkin. Limatulppaa lähti tulemaan rv30. Joskus rv37 tienoilla piti viikon pari taukoa. Sit tuli viime torstaina muistaakseni eka kertaa veren kanssa, perjantaina samaten. Nyt on eilen ja tänään tullut niin vetistä, että mietin oiskohan siinä lapsivettä mukana. Mutta tuskin, kun sitä kai pitäisi tihkuttaa koko ajan. Tänäänkin on kyllä kolmet pikkarit jo mennyt vaihtoon.

Miita, onnea vuosipäivästä ja synttäreistä! :flower:

Lara, mun ainakin piti alkaa kävellä jalat haralleen siinä vaiheessa kun vauvan pää oli kiinnittynyt. Muuten tuntuu, että liiskaan raukan pään Ensin kannoin sitä mangoani takapuolessa, mut sit se siirtyi (tai kasvoi) selkeästi tohon keskemmälle. Mut vaikka teijän väkkärä ois jo kiinnittynyt, niin eihän siitä voi ennustaa, milloin lähtee syntymään. Voi mennä vielä monta viikkoa.

Mää en kyllä lähe tästä omasta olostanikaan ennustamaan enää mitään... Jos mulla on onnistunut jo kaks päivää ja yhden yön suppailemaan tätä tahtia, eikä vieläkään ole mukula ulkona, niin varmaan tässä voi mennä samalla lailla vaikka kuinka monta päivää. Sitä mää vaan en käsitä, miks kaikki käskee mua nyt nauttimaan näistä viimeisistä päivistä?! :kieh: Juuh, tiedän, että yrittävät piristää ja ajattelevat mun parasta, mut silti... Alkaa nimittäin aika vaikeaa olla mistään nauttiminen näiden kipeiden supisteluiden ja vihlomisten kanssa.

Visitor nro 39, kertoisitko enempi tuosta homeopaattisesta kokeilusta ja mamma-teestä? En ole moisista kuullutkaan.

Shuri ja Onni-Ilona 39+1

 

Seawind Hieno homma, että ootte päässyt jo kotiin! Mä muistan esikoisesta saman, kun tultiin kotiin, että olin ihan hormoonimyrskyissä. Itketti, ahdisti, pelotti ja vaikka mitä muuta. Itsekin varaudun siihen tämän toisenkin kohdalla, ihan niinkuin lennilokinpoikakin

Tuosta baby bluesista olisin tahtonut esikoisen odotusaikana kuulla hieman enemmän esim. neuvolassa. Olin kyllä kuullut, että tunteet voi heitellä vähän laidasta laitaan mutta minulle se tuli jotenkin tosi voimakkaana. Olin ihan ihmeissäni, kun tosiaan oli niin ahdistava olo ja saatoin jopa kauhulla odottaa, että vauva heräisi :| Illat oli pahimpia, silloin kauhulla odotin yötä. Aloin pelkäämään, että mulla on synnytyksen jälkeinen masennus, mutta nuo tunteet onneksi hävisi sitten ajan myötä.
Että varautukaa mammat aikamoisiin tunteiden vaihteluihin

Meripihka Sulla taitaa olla lähtö tosi lähellä! Tsemppiä!

Shuri, jokohan oot tositoimissa?

Imetyksestä Mulla lähti imetys aika hyvin käyntiin, vaikka vauva viettikin muutaman vuorokauden lastenosastolla syntymänsä jälkeen. Sinä aikana en imettänyt häntä lainkaan. Kävin vaan pumpulla aina kun kerkesin. Kotiin kun päästiin, alkoi maito nousta ja se teki kyllä kipeää Muistaakseni pari ekaa viikkoa imetys sattui aika tavalla. Molemmat rinnanpäät olivat haavoilla, muuta rintakumien avulla siitä selvittiin. Imetys loppui, kun vauva oli 4,5kk, ei kertakaikkiaan enää suostunut rinnalle enkä osannut enää koittaa mitään kikkaa, jolla imetys olisi voinut jatkua.
Nyt toivon, että pystyn imettämään vähintään yhtä kauan. En kumminkaan ota asiasta paineita.

Aplo ja Einari 36+6