Hei vaan!
Onnea kaikille jo jakautuneille!
Minä olen kyllä jo niin kypsä tähän oloon et toivon kovasti vauvan tulevan ensi viikon aikana, jolloinka kyllä perjantaina on la. Tällä viikolla on viel niin paljon hommia ja ja mies on viimestä työpäivää ens ma niin sen jälkeen vois tulla vaikka tiistaina kiitos :heart:. Ostettiin alkuvuodesta omakotitalo, jota ollaan kauttaltaan rempattu maaliskuun lopusta lähtien ja nyt viikonloppuna alotettiin ulkopuolelta maalaus, jonka haluaisin saattaa loppuun ennen kun syntyy. Se kun ei vaan ole ihan nopeaa kun kaikki apurit ja mies on töissä eikä mun toiminta hirmusen nopeeta, enkä pysty kaikkea tekemäänkään, mut uskosin et viikonloppuna saa mies tehtyä sen mitä minä en pysty. Huomenna tulee mulle ystävä apuriksi niin saadaan julkivsivu vedettyä toiseen kertaan, en uskalla nousta tikkaille ja näin ollen en saa ylälaitoja itse maalattua. Ensi viikolle on tilattu miehet asentamaan sadevesijärjestelmää niin pitäisi siihen mennessä pyrkiä saamaan maalit paikoilleen. Siaätiloissa onkin vielä jäljellä listoittaminen, vierashuoneen pintojen maalaus, erillisen vessan kalusteiden vaihto ja putkimiehelle ja sähkömiehelle pikku hommat, joten kyllä se loppu siellä häämöttää. Taloa ei kyllä enää tunnistaisi samaksi, joka paikka on muuttunut. Alustavan suunitelman mukaan pitäisimme ristiäiset kotona 6.11 ja siihen haluaisin talon olevan valmis, saa nähä kerkiämmekö
Minä olen ollut aina suurimman osan päivästä enemmän ja vähemmän liikkellä ja tehdä kaikkea mahdollista, mutta käveleminen on aika vaikeaa ja kaikki jossa pitää jalalla jotain työntää lähes mahdotonta. Esimerkiksi rullalla olevan maton kääntäminen yhdellä jalalla ja paikoilleen vetäminen tekee niin kipeetä, että ennemmin ähisen ja puhisen ja kumarrun tai jätän ruttuun. Kävellessä nivuset vihloo hyvin kipeästi oikeastaan koko ajan ja kävellä pitääkin jalat harallaan. Mies sanoi mun kävelevän kuin äijät.
Vatsa aon valtava ja paljon jo tippunut alaspäin (sf 35cm). Niin kauan kuin vatsa oli yläällä niin se ei musta tuntunut näin häiritsevälle ja valtavalle vaan vielä ihan söpölle. Nyt en kyllä enää tykkää tästä yhtään. Olo on aivan valasmainen ja maha koko ajan tiellä. Eka kerran tuli mullekkin tän raskauden aikana mietittyä, että mihinkä sitä onkaan ryhtynyt. Tuntuu jo niin pitkältä tämä raskaus ja on niin kova ikävä 'itseään', mutta enää ei pitäisi olla pitkä aika edessä, sen viikon tai reilun annan vielä
suosiolla asuinaikaa, mutta sitten minä rupean telepaattisesti savustamaan tota toden teolla pihalle.
En ole itse uskaltanut alkaa kopeloimaan tuntuuko vauvan pääätä, mutta nyt rupesi kyllä kiinostamaan koklata.
Yöt ei mullakaan suju ilman heräilyjä ja kipuja, mutta uni on ollut kumminkin viime aikoina aika hyvää. Viime yö oli kummallinen kun heräsin jokun tunnin nukuttua siihen, että oksetti kauheasti. Kävin vessassa ja hain sankon viereeni, jonka jälkeen valvoin useemman tunnin voiden pahoin. Jossain vaiheessa olin sitten nukahtanut ja aamulla oli vielä jonkun verran paha olo, joka helpotti vasta joskus puolen päivän tienoilla. En siis missään vaiheessa raskautta ole voinut näin pahoin ja mahataudin ja pilaantuneen syöminen ovat epätodennnäköisiä, että mikälie. Vauva oli myös yöllä hyvin hiljainen ja tänäänkin hyvin rauhallinen, mutta välillä kuitenkin ilmoittanut itsestään.
Tsemppiä kaikille!
Felessa ja kääpiö 38+3