**Syyskuun Sydäntenmurskaajat** ELOKUUSSA 2009

Hiljaisuus Onnea!!! :heart:
O&O rintatulehdushan on niin kamala ja tuskallinen tauti että varmasti sen erottaa kun sellaisen saa ja tosiaan siinä tulee korkea kuume myös..

taas yöllä supisteli ja välillä kipeestikki, olo oli taas sen verran tukala että aattelin et nytkö mennää.. Onneks rauhottu siitä :) Hitto yöllä varsinkaa en haluis lähtee mihinkää :D Mulla tuntuu voimistuvan aina iltaa myöde noi supistelut.. Eilenki koko päivän taas supisteli.. Illallaki 8aikaa alko kovemmat ja rauhottu sit ku makasin vaa aloillani, 10aikaa sit menin housut vaihtaa nii johan ne alko uudestaa ja siinä tuli kans ihan muutama kipeeki sit ku sohvalla makasin ja uudestaa vie yöllä.. En tosiaa kyl jaksa uskoo et kauaa olisin kasas :D Hitto ku mun pitäs siivota, tiskata pestä pyykkii vaihtaa petivaatteet ja lattiat pestä mutta mitää en uskalla tehä etten ala poksuu :headwall: :D Taas supistelee.. yllätys.. :D

Viivi ja 37+1
 
Terve

Hiljaisuudelle onnittelut tyttö vauvan johdosta :heart:

koko eilinen päivä meni remonttia tehdessä ja en siks jaksanut avata konettakaan. eilen olikin sitten taas ihan normi päivä eli kyl mul oli aikas kovat supistukset tollon perjantaina. oikein selkään sattu.

kukas kysykään siitä et oli luvattu käynnistystä ku olen niin lyhyt. Näin tosiaan mulle sanottiin viime maanantaina neuvolassa :whistle: en tiedä miten se liittyy mihinkään? mut kai ku vauvakin on jo aikas ison kokoinen ja mun masu siis keskivartalo on niin lyhyt et vauvalla jo nyt tosi tukala olla ja jos on äidilläkin :LOL: meen vauveli paino rv:lla 36 jo 3100g eli noin 100g yli keskikäyrän. no en mä tiedä. Edelleen odotan soittoa naistenklinikalta, mutta mitää ei ole kuulunut ja neuvolasta jo pian viikko :eek: No onneks synnytys ei ole viel lähtenyt käynnistymään.

Oletteko huomanneet et sukulaiset alkaa olee ns. kuumilla hiilillä ku la lähenee. Mulel tulee jatkuvasti soittoja et mikä olo ja onko supistanu jne.., huh huhh ehkä me ilmoitetaan siten kun sen aika on :p Ihanaa ku on niin huolestuneita sukulaisia

Jooseppi & Möykky 38+4 :heart:
la:han enää 10 päivää :eek: Mihin aika katosi??????????? :heart:
 
Moi vaan taas...
Hiljaisuudelle onnittelut alkuun :flower: :flower:
Mä kävin taas pari yötä (to-la) oleen sairaalassa, yrittämässä käynnistystä, mut ei se meidän kaveri vaan tahdo ulos! :) Eipä ole mulla ainakaan ollut niistä hemmetin cytotek:eistä mitään apua! Niinpä lääkäri teki lauantai aamuna suunnitelmiin muutoksen ja lupasi leikata kaverin ulos keskiviikko aamuna jos ei sitä ennen itsestään tule. Ihanaa kun tietää että sitten tää odottaminen ihan oikeesti loppuu! :)
 
Hiljaisuudelle hirmuisesti onnea!!!! :heart: :heart: :flower: :flower:

Koko yön poltti mahaa niin helkutisti, että... aina ku yritti liikuttaa itteensä ni aiaiaiaai!!!! Nyt sitten taas hädin tuskin pääsen käveleen, ku alakerran kaikki luut huutaa hoosiannaa!! On se nyt perkele!!! :headwall: ....ja vali vali vali!!!!!

Jos vaikka menis viel vähä peiton alle köllöttelemään, ku kerranki mahdollista!!!

mama ja kääpiäinen 39+5 (apua, ylihuomen LA)
 
kerttuneiti: Nuppu09:n mies tais olla vapaalla viikonlopun joten siksi ei oo ollut täällä. Eivät olleet ruvenneet tekemään hälle mitään kun ei ollut vielä tarpeeksi viikkoja (rv35+ eivät kuulemma käynnistä, oli äidin olo mikä tahansa kun ei oo vauvan keuhkot vielä kypsät). Kai se kuitenkin vielä yhtenä kappaleena on.

Olkkis ja Ötzki 39+0
 
joo sukulaisista mulle mutsi soittaa nykyää joka ilta.. sen jälkee ku limatulppa meni ja se jätti oman läppärinsä mulle lainaa nii on soittanu joka ilta että miten voin :) Isä onki AINA soittanu mulle joka ikinen päivä ja väliin montaki kertaa olin sit raskaana tai en :LOL: Mutta hirveesti se isäki kyselee mun vointia tarkkaa joka päivä, kyselee kuinka vauva liikkuu ja onko supistellu ja mitä oon tehny :D Siskon kanssa jutellaanki fbssä ja veli kuulee kuulumisia galleriassa :D
Mulla supistelee taas ihan koko ajan.. leffan kattelin nii siinä tuli pari kipeetä ja nyt taas noita kivuttomia ihan koko ajan..
 
Ensimaidosta vähän kysymyksiä fiksummille ja kokeneimmille. Mulla kun ei ole vielä tihkunut pisaraakaan maitoa niin onko tietoa enteileekö se jotenkin huonoa maidonnousua? Onko pelättävissä etten pysyisi sitten imettämään kun nyytti tulee maailmaan? Kuulin tuossa viime viikolla että äitini ei pysynyt minua imettämään maidon vähyyden takia mutta jos ystäväni Google pitää paikkansa niin ilmeisesti maidon eritys ei ole perinnöllistä. Toivottavasti! Tämmösiäkin asioita jo stressaan :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cummastelija:
Ensimaidosta vähän kysymyksiä fiksummille ja kokeneimmille. Mulla kun ei ole vielä tihkunut pisaraakaan maitoa niin onko tietoa enteileekö se jotenkin huonoa maidonnousua? Onko pelättävissä etten pysyisi sitten imettämään kun nyytti tulee maailmaan? Kuulin tuossa viime viikolla että äitini ei pysynyt minua imettämään maidon vähyyden takia mutta jos ystäväni Google pitää paikkansa niin ilmeisesti maidon eritys ei ole perinnöllistä. Toivottavasti! Tämmösiäkin asioita jo stressaan :/
No ei mullakaan oo herunut vielä yhtään maitoa mutta kirkasta nestettä tulee aina saunan ja seksin jälkeen kivasti... Ei muistaakseni tullut esikoisestakaan. Esikoisen imetys loppu 2kk:n jälkeen kun ei tullut riittävästi maitoa mutta se johtu siitä etten juonut itse tarpeeksi vettä. Eli ei mun mielestä pitäis olla yhteyttä mitenkään tuolla esimaidon valumattomuudella tuohon imetyksen onnistumiseen. Siihenhän vaikuttaa enemmän nännin muoto ja asentokin...

Olkkis ja Ötzki

 
Prismassa se baby björnin balance sitteri on normaalisti 129e, joten siitä pois 15%, jolloin jää 109,65e. Siellä oli niitä sitterileluja myös. Tampereen seudun vauvaliikkeissä tuota sittenriä myydään 130-140 euron tienoilla. Mutta itse ei sitten tarvitsekaan mennä ostamaan sitä, kun tänään kirpparilta löysin sen 1-2-3 mallin musta/pepitaruutuisena lelukaarella hintaan 25 euroa. Ja se oli ihan hyväkuntoinenkin. Joten tulipa taas säästettyä kivasti
:) Huuto.netistä olen katsellut niitä sittereitä jo jonkin aikaa, mutta siellä hinnat on pilvissä ja sitten tulee vielä postarit päälle, niin sillä hinnalla saa jo uuden.

Helinä
 
Hiljaisuudelle oikein suuret onnittelut typykän johdosta :flower:

Cummastelija, mulla ei ainakaan esikoista odottaessa tullut esimaitoa odotusaikana, mutta silti kykenin täysimettämään 4,5kk (iso poika alkoi jo kaipaamaan selvästi muuta sapuskaa -> aloitettiin kiinteät imetyksen ohella) ja jatkoin imetystä 11kk ikään saakka, joten eipä tuolla taida olla mitään merkitystä varsinaisen maidonnousun ja riittävyyden kanssa. Enemmän on vaikutusta sillä, kuinka imetys lähtee käyntiin heti alussa ja kuinka sinnikkäästi jaksat luottaa kysynnän ja tarjonnan -lakiin =) Poika ei ole siis koskaan saanut korviketta, kun sain omaa maitoa pumpattua pakkaseenkin poissaolojani varten. Nytkään esimaitoa ei ole näkynyt, ajattelin luottaa imetyksen onnistumiseen tälläkin kertaa :whistle:

Mun kiukkuisuus jatkuu edelleen, joten jatkan pahojen päivien viettämistä :kieh: Miehenkin ajoin pois kovien sanojen saattelemana jo aamupäivällä ja marttyyrinä olen tapetoinut ja maalannut seiniä ja siivonnut koko kämpän yksin ja hoitanut pikkujäbää tässä ohessa :/ Ihan rikkipoikki olo, josko seuraavaksi vaikka söis, en ole klo 7 aamupalan jälkeen ehtinyt vielä syömään muuta kuin nektariinin :/
 
Mä oon tässä taas ruvennut miettimään että mitenkähän tuo Ötzki tuolla masussa taas majailee... Liikkeet on viime hetkinä tuntuneet joko ihan alamahaan tai sitten kylkiin, ylävatsaan ei oikeastaan ollenkaan. Ylävatsassa on pehmeää tilaa, mutta kyljissä tuntuu taas kovat, samoin pehmeätä on tuolla Ötzkin alla. Hermostuttaa tosi paljon. Tiistaina olis neuvola ja perjantaina poliaika. Toivottavasti nyt pysyis jo pieni paikoillaan niin sais jotain tolkkua tähän mahdolliseen synnytysaikatauluun. Ottaa oikeasti päähän tää Ötzkin halu leikkiä kompassineulaa....ARGH!


Kristelle: Mulla oli eilen oikein kunnon kiukkupäivä... Aina kun joku kysy jotain niin reagoin huutamalla.. Ei ollut itsestä yhtään kivaa eikä kyllä kenenkään muunkaan kanssa. Tänään on onneksi ollut jo helpompaa kun sai nukuttua yhden hyvän yön taas parin pieleen menneen yön jälkeen niin se helpotti.

Olkkis ja Ötzki
 
Onnea Hiljaisuudelle tyttövauvan johdosta!!! :heart: :hug: :flower:

Me käytiin taas hoitelemassa pikkumiestä..siellä se tyytyväisenä nukku ja söi hyvin pullosta.. toinen niin rakas :heart: Eivät vieläkää uskaltaneet luvata vauvan kotiutumista, pitäis kuulemma syödä täydellisesti pullosta ja olla virkeämpi,että kotiin pääsis.. Miehellä on viikon päästä kertausharjoitukset ja menee sinne viikoksi..oli sitte siitä puhetta,ni vähän suunnittelivat että josko vauveli kuitenki kotiutuis sitä ennen,ni ehdittäs alotella yhteiselämä,ennen ku mies lähtee kertaaman. Mut saa nyt nähä miten käy...

Voi että mua harmittaa..jyväskylässä oli tänään kävelykadulla tosi iso katukirppis ja lähettiin koko poppoolla sinne, ajatuksena että löydetään varmaan hyviä vaatteita lapsille jne. Noh, siellä oliki niiiiiin järkyttävän paljon ihmisiä,ettei mahuttu kaksostenrattaitten kans sekaan ollenkaa..sinne jäi sit meiän ostokset.. :kieh: Noh, aina ei voi voittaa...

Anrika & Tepi :heart:
 
Anrika :hug: pidetään peukkuja että saatte vauvan kotiin pian :heart:

ja Helinä kiitos infosta.. mullakin on tosin kaikkea muuta ei-vauvaan-liittyvää hankittavaa tällä hetkellä niin kovasti et pitää miettiä tota hintaa. kuitenkin sitteri on kans suht lyhytkäyttönen. sä ootkin sit tehnyt hyvän löydön! pitääpä itsekin käydä vaik viialassa tsekkaan josko siellä vaik ois jotain :whistle:

angi voi hurja että millään ei meinaa tehota noi cycotekit! onnea jo näin etukäteen keskiviikolle..jossei vauva meinaa sitä ennen lähteä tulemaan ;)
 
Aika monella ilmeisesti alkaa olla supistuksia vähän enemmän tai vähemmän. Ihtel pari päivää supistellut nyt jotenkin oudosti. Tulee pirunmoinen paine alavattalle ja ennenkaikkea kohdunsuulle tai johkin tonne sisälle. :LOL: Samoi ollut oksettavaa oloa aina välillä. Eilen tuntui että vatta olisi koko ajan ollut pikkasen supistuksella, koko ajan kovana ja tosi epämiellyttävä se paine mikä oli sit tuolla alakerrassa.
Lisäks mies eilen peittojen heiluttelun yhteydessä yhtäkkiä tokas että "herjuma miten sul on tääl pehmeetä ja kohdunsuukose on joka on tullu alemmas ja jotenkin lerpollaan" :LOL: Räjähdin siin sit kesken kaiken nauruun miehen sanoille, mietin vain että voikohan olla että eilinen se supistelu olisi painanut tosiaan vauvaa alemmas ja kohdunsuutakin ja samoin aukonut enemmän paikkoja.

Ja noita omia mietteitä, mut eiköhän niit meillä jokaisella ole välillä.
Onko muut ajatelleet kokeilla vyöhyketerapiaa tai akupainantaa. Juuri kuulin serkultanikin et hää on kokeillu ja sanoi että siksi luultavasti (neljäs lapsi kyseessä, ja kolme aijempaa meni yliaikaseks ja synnytkset pitkät) aloitti akupainannan 37 vk paikkeilla ja tämä pienokainen syntyikin sitten 39 viiikolla ja paikat oli auki synnärille mennes jo 6 cm, vaikka hää sanoi ettei säännöllisiä suppareita ehtiny olla kui tunnin ajan, mutta ku lääkäriski oli ollu jo 38 paikkeilla 3 cm ja hän uskoi että akupainanta ja vyöhyketerapia oli aukonu paikkoja "hellemmin" etukäteen ja synnytyskin oli ollut paljon helpompi ja nopeempi.

Mä ihte aattelin kokeilla akupisteiden painantaa kun on läheisiä jotka sen osaa. Tänää kävin ja kyl sen jälkeen suppaili kipeesti, vaikkakin nyt on ne hiipuneet.

Ny juomaan ku tahtoo huimata taas, taitaa verenpaineet olla hiukka alhaiset.
 
Ah... olo paranee päivä päivältä. Edelleen ihan hemmetin väsynyt, mutta tänään ei ole kertaakaan ollut päänsärkyä, enkä ole ollut niin "sumussa" kuin viime päivät... Ehkä se elämä tästä voittaa. Noh, nyt voisin vaikka vähän kertoilla mun 10pv reissusta TAYSin ihanassa ihmemaassa.... Vaikkapa päivä-päivältä ja mitä siitä sitten aina seuras... Vaikee vieläkään kiteyttää itelle mitä kaikkee mulle tapahtu ja kuin sairaana mä oikeesti oon ollu!!

Eli silloin su-ma-välisenä yönä lähti mies viemään mua päivystykseen äippäpolille, kun otti rintakehästä tosi pahasti, pallean kohalta... Vaikee hengittää ja olla missään asennossa kun ylävatsa oli ihan krampissa. Siellä lääkäri sitten tutki ettei ole mitään veritulppaa tms. ja sisätutkimuksen ym. Lopulta totes, että parempi lähtee yläkerran 4A-osastolle tarkkailuun, missä siis hoidetaan raskaana olevia.. Koska alkoi näyttää siltä, että se raskausmyrkytys olis alkamassa.

Osastolla maanantaina välittömästi verikokeet ja pissakokeet heti aamusta, myös keuhkokuvat otettiin kun valittelin keuhkokipua ja hengenahdistusta edelleen. Verikokeissa näkyi muutoksia maksa-ja ties missä veriarvoissa, myös tulehdusarvot olivat nousseet uhkaavasti. Pissa oli vielä "puhdas"... Illalla sanottiin, että keuhkot olivat kuvassa puhtaat, mutta röntgen-lääkäri oli havainnut mun aortassa jotain poikkeavaa. Lisää verikokeita ja kardiologi kutsuttu tutkimaan mun sydän. Ei näkynyt sille päivälle.

Tiistai-aamuna otettiin taas verikokeet, arvot edelleen enemmän ja enemmän sekaisin ja lisäksi virtsassa oli jo yksi + Lääkäri oli myös sitä mieltä, että synnytys on käynnistettävä mitä pikimmin, sillä raskausmyrkytys saattaa edetä hyvinkin nopeasti, ja olla vaarallinen äidille ja lapselle. Samaan hengenvetoon sanottiin, että kardiologin pitäisi tälle päivälle tulla tutkimaan mun sydän, että onko normaali alatiesynnytys edes mahdollinen. Kardiologia ei näkynyt taaskaan, ja virtsankeräilyssä pissat menossa huonompaan. Myös verikokeet edelleen näyttävät pahemmilta.

Keskiviikkona olo oli yhä kurjempi ja väsyneempi. Joka paikkaa särki, enkä pystynyt enää nukkumaan keuhkokivun takia. Verikokeet näyttivät edelleen surkeilta, ja lääkäri lupaili kardiologia samalle päivälle. Aamun kierroksen jälkeen lääkäri tuli takaisin, että koska mulla oli paha yskä, olisi syytä testata sika-influenssa... Eli käytännössä: mut siirretään eristyksiin omaan huoneeseen, otetaan kokeita ja aloitetaan Tamiflu-lääkitys. Edelleenkään ei näkynyt kardiologia, eikä käynnistystä pystytä aloittamaan. Makasin monta tuntia sängyssä itkien. Olo ei ollut millään tapaa flunssainen, ja monta päivää jatkunut arpapeli siitä, mikä mun sydämessä on vikana. Lisäksi kukaan ei tullut tunteihin kertomaan, mitä nyt tapahtuisi, mihin mä joudun ja käynnistetäänkö synnytystä vai ei. Lopulta en jaksanut enää edes itkeä. Makasin vaan, ja sitten tajusin soittaa hoitajan paikalle. Vedin maailman isoimmat itkuraivarit, että mikä helvetti siinä nyt kestää, missä kardiologi on, koska mun synnytys käynnistetään, kuinka vakava mun tila nyt on, ja MIKSI HELVETISSÄ ne nyt jotain possu-flunssaa epäilee, kun mulla ei selkeesti ole edes tavallista lentsua!!! Sitten alkoi tapahtua, hoitaja meni selvittelemään asioita, ja lopulta mut kärrättiin johonkin mihkä lie-osastolle "eristyksiin"... Puoli tuntia sen jälkeen tuli vihdoin kardiologi paikalle, ultrasi 15minuutissa mun sydämen ja sanoi, että kaikki on ihan ok, ja näytti vihreää valoa käynnistykselle. Niin, ja tässä vaiheessa tosiaan kaikki mun huoneessa kävijät oli puettu suojakaapuihin, visiireihin ja hengityssuojiin. Lisäksi mies joka tuli mun luo, joutui myös pukeutumaan niihin. Itkin lisää. Mies raivosi hoitajille hurjana, ja uhkasi haastaa sairaalan, jos mun myrkytystila menisi siihen pisteeseen, että jotain sattuu, tai joudutaan leikkaukseen, koska asioita on viivytelty niin monta päivää. Koko illan, monta tuntia. Hoitajat kävivät paikalla tuomassa ruokaa ja ottamassa vauvan sydänkäyrää. Samalla sovittiin, että synnytys vihdoin käynnistetään seuraavana aamuna. En nukkunut koko yönä kuin pieniä pätkiä.

Torstai-aamuna sain ekan käynnistys-tabletin palasen. Jossain vaiheessa päivää hoitajat tulivat myös ilman suojamaskeja huoneeseen onnittelemaan, että mulla ei ole sika-influenssaa, että turha pelätä sitä enää. No VITTU EN MÄ SITÄ OLE PELÄNNYT! Daa - tyhmempikin sen ties, että ei mulla sitä ole!! Pääsin takaisin omalle osastolle, ja sain lisää käynnistystabletteja. Illalla pikkuisen vahvempia supistuksia, mutta kohdunsuu ei ollut sen enempää avautunut kuin aiemminkaan.

Perjantaina aamulla verikokeiden jälkeen lääkäri tuli ilmoittamaan, että mulla kaikki veriarvot heittää nyt niin vakavasti, että lapsi on saatava tänään ulos, tavalla tai toisella. Lisää käynnistystabletteja, ja samalla tippa käteen ja hyvästit syömiselle ja juomiselle - oli varauduttava siihen, että jos synnytystä ei saada käyntiin illalla, joudutaan hätäsektioon. Mies ei mennyt enää töihin, vaan tuli mun luo sairaalaan. Käveltiin koko päivä sen mitä jaksoin, ja sitä mukaa alkoi enemmän supistamaan.
Iltapäivän lopulla tuli lääkäri tarkistamaan paikat. Kohdunsuu oli 2cm auki, ja hän kovakouraisesti vielä "joudutti" hommaa kädellä. "Eiköhän kohta lähdetä tuonne salin puolelle." Siinä sitä sitten odoteltiin, supistukset muuttuivat kipeämmiksi, ja lopulta mut kärrättiin siinä n.klo 17 synnytyssaliin.
Synnärille kun päästiin, kätilö tutki mut ja lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot n.klo 17.30. Siitä alkoi mun kipuhelvetti... Ekaan tuntiin supisti ihan kamalasti, ja kohdunsuu ei ollut avautunut yhtään. Mulle laitettiin Trombosyytteja tipalla, jos auttaisivat asiaa: sillä epiduraali näytti olevan mahdotonta mun veriarvojen takia. Sain kivunlievitykseen ilokaasua, kohdunkaulan puudutuksen ja oxynormia 10mg kankkuun. Kivut eivät kadonneet mihinkään. Jossain vaiheessa hoitaja tuli paikalle kun karjuin niin kovaa. Hän tarkisti tilanteen, ja totesi mun avautuneen melkein kokonaan, se oli tapahtunut siis sittenkin melko nopeaa tahtia. Siinä vaiheessa myös näytti siltä, että saan sittenkin epiduraalin.
Sen jonkun vahvan kipulääkepiikin ansiosta olin tosin niin pihalla, että olin nukahdellut pöydälle, enkä edes muista että mulle laitettiin koko epiduraali. jossain vaiheessa alkaa muisti palautua... sillä ponnistusvaiheen muistan niin selkeästi. Huusin vaan hoitajalle, että "nyt paskattaa", ja hän tuli katsomaan. Lapsen pää alkoi olla jo näkyvissä. Siinä meni sitten loppujenlopuksi 4 supistusta ja poika plopsahti maailmaan 21.8.2009 klo 22.11 painaen 2960g, ja 47cm pituutta.

Mä muistan todella selkeänä ja ihanana kokemuksena sen jälkeen kaiken, kun sain sen epiduraalin. Voin sanoa, että itse synnytyksestä ei ole jäänyt traumoja. Kaikki kamalat ajatukset ovat ajalta ennen sitä, ja pari päivää synnytyksen jälkeen.

Lääkärin tikattua mut, hän totesi verenvuodon olevan liian rajua, ja että joutuisi toimittamaan mut teholle. Synnytyksen aikana lähti litra verta. Poika jäi isän kanssa pariksi tunniksi synnärille, ja sieltä lapsivuodeosastolle yöksi. Teholta mulla ei ole mitään dokumentteja, mutta koko yön mulla tuli jälkisupistuksia, ja lääkäri kävi pumppaamassa mun kohdusta verta... Ja sitä kyllä tuli! Muistaakseni sain 2 litraa lisäverta aamulla... Mulle laitettiin myös virtsakatetri, sillä pissakin oli mennyt ihan oudoksi ja sakeaksi. En muista ollenkaan mitä mulle siellä tehtiin, ja mikä tilanne oli... Mutta aamuyöstä alkoi olo parantumaan ja normalisoitumaan. Olin täynnä piuhoja ja tippapusseja ym.

Lauantaina klo 13 rakas mieheni ja pienenpieni poikamme tulivat teholle mua "hakemaan". Sain vihdoin pojan vierelleni, ja tunne oli mitä mahtavin. Pääsin iltapäivällä normaalille lapsivuodeosastolle.

Seuraavat päivät ovat ihan sumun peitossa, mutta selvisi, että mulla oli raskausmyrkytyksestä johtuen myös joku helpp-syndrooma, joka oli ilmeisesti jonkinnäköinen maksan vajaatoiminta. Verenhukan vuoksi hemoglobiinit laskivat alle 80, ja muutenkin olin vieläkin ihan tööt. Jossain vaiheessa alkoi sitten näyttää jo valoisammalta, ja vihdoin lääkäri näytti peukut pystyyn, ja sanoi, että voimme lähteä kotiin. Samana päivänä kuitenkin eri lääkäri ilmoitti, että pojan bilirubiiniarvot ovat nousseet, ja joudumme tarkkailemaan niitä vielä. Noh, nousivathan ne vielä lisää, ja poika joutui "sinivalohoitoon" 24 tunniksi.
Torstai-aamuna otettiin pojusta verikokeet, ja niiden valmistuttua meille ilmoitettiin, että vihdoin pääsisimme kotiin. KOTIIN. 10 päivän sairaalassaoloajan, monien tyhjien lupausten ja ihmeellisen odottelun jälkeen pääsimme lähtemään KOTIIN miehen kanssa.

Perjantaina mies käytti pojua vielä lastenpolilla verikokeissa, joissa varmistui, että bilirubiinit eivät olleet lähteneet takaisin nousuun. Kävimme myös neuvolassa pikapunnituksessa, ja mun hempat olivat edelleen 86... Käskettiin lepäämään ja lepäämään ja lepäämään. Ja levännythän mä olen, sen mitä oon malttanut. Aivan ihanaa tämä on ollut, perjantaina käytiin ekan kerran pojan kanssa kylvyssä, eilen tippui napatynkä ja käytiin myös ekalla vaunulenkillä, ja tänään tuli mummi ja iso-mummi katsomaan. Nyt on tyyni olo. Arki alkaa muodostumaan ja tuntuu niin ihanalta.

Vividistä ei ilmeisesti ole vielä kuulunut mitään. Toivottavasti hekin päässeet nyt vklp pois... Voisin laittaa tänne pari valokuvaa, kun kaikki eivät vissiin ole fb-ryhmäläisiä... Pitäähän sitä nyt Tampereen Lukonmäen sydäntenmurskaajat julkaista palstalla harvinaisessa yhteiskuvassa! Taidan myös laittaa profiiliini "kauniin" kuvan itestäni... ja tietty poika sylissä ekan kylvyn jälkeen. Tosi freesin näköinen olen!! Ja olo edelleen sen mukainen!!!

Toivottavasti jaksoitte lukea :)

Roona & Tahvo 9pv
 
Huh, kun tänne tulee tekstiä! Pari päivää on pois, niin saa urakoida monta sivua. Hyvä vaan! :D

Hiljaisuudelle paljon onnea pikkuneidistä! :flower:

Täällä ei kyllä oo mitään oireita synnytyksen lähestymisestä. Edelleenkään en tiedä, mitä ne supistukset on.. Tai niitä mahan kiristelyjä toki on, mutta ne on ihan täysin kivuttomia. Maha ei oo juurikaan tiellä ja musta on ihana touhuta kotona kaikkee kotijuttuja, siivoilla, leipoa jne. Juttelen aika paljon masuasukin kans. Ihanaa, että viimeistään kolmen ja puolen viikon päästä nähdään. :heart:

Ainiin, Rekkumaaria, mä toivon kovasti että se paino on vaan nesteturvotusta. Nesteistä olis helpompi päästä eroon kuin läskistä. ;) Tänä aamuna ainakin oli turvotusta havaittavissa, kun mun lempikengät ei meinanneet mahtua jalkaan. Ja joo, jos rakko on täynnä, niin täälläkin esim. aivastuksen tai yskäkohtauksen yllättäessä saattaa tulla tippa tai toinenkin housuun. :ashamed:

Nyt iltapalalle! Itsetehtyä pizzaa, mmm. :p

Rosehip ja pamula 38+4
 
Hurja seikkailu sulla Roona siellä sairaalassa on kyllä ollut. Onneksi kaikki kuitenkin sitten loppujen lopuksi sujui hyvin ja pääsit vauvan kanssa kotiin. Voimia sulle ja toivotaan että hemppa lähtee nousuun, niin väsymyskin katoaa.

Helinä
 
Tässä kuvassa siis vasemmalla köllii siis meidän "Tahvo", ja oikealla Vividin "Hippu":

http://www.aijaa.com/v.php?i=4777772.jpg

....Ja tässä nyt toi mun perjantainen "hehkeä" kuva... Kun en saanut sitä profiiliin toimimaan:

http://www.aijaa.com/v.php?i=4777800.jpg

*muoks..*
Hui kamala kun on naama niin valkoinen ja tupea, ja nuo silmäpussit! Että kyllä kuva kertoo paremmin kuin 1000 sanaa. Ja toisaalta toi ilo, kun vihdoin ollaan kotona.
:heart: :heart: :heart:

Roona
 

Yhteistyössä