Huomenta kaikille!
Täällä on vauva-arki vienyt niin mukanaan, ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan ollenkaan. Onnea kaikille vauvan saaneille ja isosti tsemppiä sekä supisteluja vielä yhdessä kasassa oleville!
Synnytyskertomusta voisin hieman rustailla, kun neiti nukkuu...
Eli su-ke yöt supisteli niin ettei voinut nukkua. Ei kipeästi, mutta kuitenkin tuntuvasti 10 minuutin välein. Päivisin ei kuitenkaan mitään tietoa mistään. Keskiviikkona päivällä näytti että sama tahti jatkuu, eikä yhtään supistusta kuulunut. Kuitenkin noin klo16 alkoi pikkuhiljaa taas supistelemaan, ei kipeesti mutta 10minuutin välein. Illalla klo19 soitin jo synnärille, että kuinka monta yötä joudun valvomaan vielä ennen kuin jotain aletaan tekemään. Alkoi päässä jo pyöriä tuo unettomuus. "Voi voi kun et voi nukkua, ota panadolia" oli vastaus. Huoh...
Puhelu oli kuitenkin sen verran tehokas, että supistukset tiheni ensin 5-7minuuttiin ja siitä sitten klo22 yhtäkkiä jo 3,5minuuttiin. Edelleenkään supistukset eivät olleet ihan hirmu kipeitä. Tuntuivat lantiolla kipuna ja hieman sisäreisiä repi. Vertailukohtaa kivuille ei ollut, koska esikoinen kyseessä. Odotin kuitenkin niitä polttoja mistä moni oli puhunut. Kävin suihkussa ja hetkeksi supistusten väli piteni, mutta palasi 3,5minuuttiin suht nopeesti. Tässä vaiheessa sanoin miehelle, että lähdetään käymään tarkastamassa tilanne, että toivottavasti edes jotain olisi alakerrassa tapahtunut, muuten leviäisi pää. Niinpä lähdettiin kohti synnäriä, ihan vaan pyörähtään olin siis menossa.
Sairaalassa tekivät tulotarkastusta ja yllätys yllätys olin 3cm auki. Siis missä ne hirveet tuskat ja ne poltot? No parempi tietty noin. Siitä sitten saliin. Kätilö kyseli kipulääke toiveita ja kerroin vielä pärjääväni ilman mitään. Miestä passitin nukkumaan, koska olin ihan varma ettei ainakaan 10tuntiin mitään tapahtuisi. Puoli kaks tuli kätilö sanomaan että nyt saisin epiduraalin. Mietin siinä hetken, etten sitä kyllä vielä tarvitsisi, mutta seuraavasta mahdollisuudesta ei tietoa, joten otin sen vastaan. Tällöin olin 4cm auki ja epiduraalin jälkeen ihan kaikki kivut pois, supistuksia sai ihan kuulostella että tunsi ne. Tämän jälkeen yritettiin nukkua.
Kätilö tuli kolmen aikaan kyseleen miten menee ja kerroin että takapuolessa tuntuu omituiselta. Kysyi halusinko että tutkii tilanteen ja kun tutki, niin sanoin ettei ihmekkään jos tuntuu omituiselta olin nimittäin 9cm auki ja seuraavaksi työnnettäisiinkin pieni pihalle. Silloin alkoi ekaa kertaa jännittään ihan kunnolla, olin odottanut että tämä tapahtuisi vasta pitkän ajan kuluttua. Hieman siinä ponnistamista kokeilin, ei siis ollut tarvetta ponnistaa. Tämä kohta oli kyllä synnytyksen ikävin vaihe, kun tuntui että pieni tulee takapuolesta ulos! No sitten piti alkaa ponnistaan ja oikein kuulemma ponnistin, vaikken mitään tuntenut. 15minuutin ponnistusvaiheen jälkeen ihana täydellinen neitokainen syntyi to 22.9 klo3.50. Koko synnytyksen kesto 5h59min. Molemmat oltiin miehen kanssa hölmistyneenä, että tässäkö se nyt oli?? Ei kai se nyt näin helposti ja nopeasti mennyt??
Eli synnytys meni kyllä erittäin hyvin ja itselle jäi erittäin hyvät muistot. Tuon voi kyllä tehdä vielä monta kertaa uudelleenkin..
Neiti on yli suloinen ja täälläkin on montakertaa ihmetelty, miten noin ihanan olennon onkin saanut aikaan. :heart:
Taisikin tulla melko romaani.. hups... Täällä näyttää olevan aika hiljaista.. Jos sitä itsekin liittyisi fb:n... Eli santulle yksäriä laitan tulemaan seuraavaksi..
Hauskaa päivää kaikille ja mahakkaille paljon supistuksia!!!
Miranna- ja möykky-neiti 13vrk