Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*

Jännää tosiaan seurata sivusta kun viimeisetkin sydänkäpyset syntyy. Kohta kaikilla jo vauvat ja vastahan me kirjoiteltiin ihan raskauksien alkumetreillä kaikista vaivoista. Aika menee nopeaan, vuosi alkaa olla lopuillaan...

Tulkaahan kerhon puolelle kirjoittelemaan!!!

äippäliini & pikku-ukko 1 kk
 
Heheiiii!

Nyt on sitten mopotyttökin saanut hemmon syliinsä :heart: Kannatti pistää yliaikaiskontrollissa keskiviikkona vastaan etten vielä jää, synnytys käynnistyi seuraavana yönä. Sairaalaan mentiin torstaiaamulla kahdeksaksi kun oli kerran sali jo varattu. Loppujen lopuksi poitsu autettiin imukupilla ulos klo 16.05 enkä voi sanoa että olisi ollut mitenkään helppo synnytys. No, jos ei lehmät lennä niin minä en enää synnytä. Poju on ihana pakkaus :heart:

Ja vielä tsempitetään odottelijoita, kyllä se siitä!

mopotyttö ja ulkoistunut hemmo
 
Onnea mopotytölle!

Täällä odotus jatkuu vaan. Ya-kontrollissa kävin tänään, tiistaina seuraavan kerran jos ei käynnisty sitä ennen. Vauvalla kaikki hyvin, painoarvio 3,2kg. Paikat vähän auenneet, ei onneksi ihan epäkypsä tilanne enää. Tiistaina saan mennä jo kassin kanssa, silloin en enää kyllä kotia tule, saavat käynnistellä jo! Mutta onhan tässä vielä hieman aikaa toivoa, että pääsisi lähtemään jo aikaisemmin.

Olen muuten varmaan ketjun viimeinen odottaja?

nessu ja pieni 41+3
 
Nessu86 ja Liinukka81 Viimeiset odottajat? Koittakeehan puskea ne vauvanpallerot pihalle. Helpommin sanottu kuin tehty :D Ei enää montaa päivää ja teilläkin se vauva-arki alkaa :)

Mopotytölle onnittelut pienestä hemmosta :flower:

Kuulaita syyspäiviä kaikille!

miirikki ja pööpö eilen tasan 1kk
 
Mä lähden huomenna puskemaan oikein toden teolla. :D Kahdeksalta ois määrä olla sairaalalla ja sitten käynnistetään. Olisin toivonut, että ois tullut ihan luonnostaan, mutta minkäs teet. Onhan tässä tietty vielä ensi yö aikaa, mut vähän epäilen... Kaikki häätökonstit on kokeiltu a:sta ö:hön, eikä niistäkään oo mitään apua ollut. :D

Toivottavasti seuraavan kerran palaan asiaan kera nyytin. :heart:

Liinukka + Antero 41+6 (huh huh!)
 
  • Tykkää
Reactions: miirikki
Onnea mopotyttö vauvasta!:flower: ihmeitä tapahtuu...

liinukka ja nessu voimia!!! ei mee montaa päivää niin ne nyytit on teilläki kainalossa!:heart:

täällä ollan kuurilla,rintatulehus pukkas päälle,ei auttanu muu. kuumetta oli 2 päivää. nyt jo helpottaa!!!!

vauva oli 3 päivässä kasvanu 300g joten syöny on tuhtisti :heart:

Pai ja inana rinsessa 8vrk:heart:
 
mopotytöllä huomaavainen vauva kun liki virka-ajan puitteissa syntyi, viis minsaa vain ylitöiksi meni ;) Onnea, onnea!!! Ja onnea myös kiipulle ja muillekin, tuolla FB:n puolella olen tainnut onnitellakin jo :)

Tsemppiä liinukka ja nessu :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Ihana tyttö (3735 g ja 52 cm) saatu maailmaan rv 42+0 kiireellisellä sektiolla. Synnytys käynnistettiin ti klo 10 ja tuskien yön jälkeen siirryttiin saliin ke aamuna klo 9. Tyttö syntyi torstaina klo 04.47 ja tosiaan sektiolla. Eilen päästiin kotiin toipumaan ja sitähän tässä nyt piisaa... Synnytyskertomusta en jaksa edes ajatella kirjoittavani vielä, sen verran hurjaa menoa oli tämänkin kanssa. Tyttö on maailman suloisin :heart: Onnea vauvansa saaneille! :flower:
 
heips!
minusta tulikin sitten lopulta syyskuun mamma. odotusajan kirjoittelin tuolla lokakuisissa, laskettu aika kun oli 1.10. mutta pikkuinen poikamme starttasikin elämänmittaiselle matkalle jo 26.9. elikkäs kaksi viikkoa on meillä täällä jo nuuhkittu vauvan tuoksua. ja olo on mitä onnellisin.

synnytys oli mielestäni helppo. jos sitä sanaa nyt voi synnytyksen yhteydessä käyttää... esikkoa kun synnytettiin kaksi päivää, ja tämä perheemme uusin tulokas putkahti neljässä tunnissa. pikkuinen imukuppiavustus saatiin loppuun, sillä sydänäänet romahtivat puolen tunnin ponnistelun jälkeen. mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

olisi hieno juttu, jos pääsisin tuonne syntyneiden puolelle sinne syyskuisten kerhoon, olenkin jo käynyt liittymisnappia painamassa, mutta vielä ei minua ole hyväksytty.
 
mätky: Kerhon puolell hyväksymme yhteisen sopimuksen mukaan vain ne jotka ovat jo odotusaikana ketjussa kirjoittaneet ja ovat listalla mukana. Henkilökohtaisesti en halua kuin "tuttuja" kirjoituksiani lukemaan.

Miksi et jatkaisi kirjoittelua lokakuisten kanssa? Itse aikanaa sain kakkosen helmikuussa ja kun raskausajan olin maaliskuisissa ollut niin siellä jatkoinkin. Ei tullut mieleenkään vaihtaa porukkaa sen takia.
 
Hei! Saatiin jäädä synnyttämään silloin maanantaina.
Poika syntyi tiistaina 4.10 klo 00:46. Mitat 56cm, 4212g.
Viikkoja neuvolan laskujen mukaan 41+2, äippäpolin mukaan 41+1 ja silti papereis luki että 41+0. Tiiä sitte mikä noista nyt olis lähimpänä.
Synnytys kesti n. 14h ja meni hyvin. Verta vuosin vähän tavallista enemmän, melkein litran kun normaaliksi lasketaan 5dl. Pari tuntia mulle tiputettiin jotakin lääkkeitä, mm. kohtua supistavia ja sitten kun päästiin osastolle haluttiinkin vielä tutkia vauvan hapetusta. Poikaa ei ruvennu kuulumaan takasin ja kun soitin kelloa tultiin kertomaan että vauvan pitää jäädä teholle.
Sai lisähappea ehkä n. vuorokauden eikä lääkärikään tiennyt missä vika. Tiistai-iltana rupes tulehdusarvot nousemaan ja saatiin aloitettua antibiotti. Lisäksi vauva sai keltasuuteen valoa.
Perjantaina pääsin teho-osastolle vierihoitoon ja lauantai-iltana kotiin.
Oli henkisesti tosi rankkaa olla ti-to samalla osastolla vauvatta äitien kanssa joilla oli vauvat vieressä. Ekoina päivinä kun en saanut vauvaa hoitaakaan, ainoastaan syliin pari kertaa.
Jännitti vähän lähteä yhden vierihoitoyön jälkeen kotiin, mutta tosi hyvin on mennyt.
Maitoakin tulee hyvin vaikka pelkäsin että ei nouse kun vauva ei ollut lähellä.
Odotan kovasti että päästään vaunuttelemaan! Eilen kävin koirien kanssa parinkymmenen minsan lenkillä, oli ihanaa päästä pihalle viiden sairaalapäivän ja viikon sisällä olon jälkeen.
Onnea muillekin vauvansa lunastaneille, Liinukalle ja nessulle tsempit!
 
  • Tykkää
Reactions: Zophie
Heippa taas! Onnittelut vauvoista jokaiselle! :heart: :heart: :heart: Vieläkö joku joutuu odottelemaan? No, palkinto on Oikeasti sen arvoinen! :hug:

Nyt vihdoin jaksoin kirjottaa edes jonkunlaista synnytyskertomusta, piti jo aikasemmin kirjottaa... No, ehkä joku vielä näitä lukee :)

Eli synnytys meni loppujenlopuksi hyvin :) Menimme siis käynnistykseen aamulla ja iltapäivällä oli jo synnytys käynnissä toden teolla. Vain 2 murusta cytotecia tarvittiin. Olin suihkussa aika kauan, kun ammesali ei ollut vapaana ja sain tarpeeksi apua kipuun siitä ja kun mies murjoi selkää ja reisiä. Akupunktioneulat laitettiin myös, mutta en tiedä auttoivatko ne ollenkaan.

Saliin kun siirrettiin niin taisin olla n. 5cm auki, mutta kaulaa jäljellä ja se oli todella takana (syy tähän selvisi paljon myöhemmin). Hölmö kätilö päätti tilata mulle epiduraalin, kun en osannut muuta vaatia - ei siinä tuskan keskellä pystynyt kyselemään mitään ja tämä kätilö ei ilmeisesti muista kivunlievityksistä paljoa välittänyt - jota sitten ei kuitenkaan edes yritetty antaa vaan spinaalia (jossa on ohuempi neula) kun olin jo niin paljon auki.... tässä kohtaa synnytys ei ollutkaan enää kivaa kun puudutusta yritettiin antaa yli puoli tuntia, vaikka huusin ja itkin kivusta kun neula tökkäsi lihaksiin koko ajan.... :( Kaikki lihakset kramppasivat niin pahasti, ettei neula mahtunut menemään, joten puudutus jäi saamatta. Tässä välissä kätilö vaihtui todella ihanaan ja tsemppaavaan, joka suositteli jo muitakin kivunlievityksiä. sain aquarakkulat mahaan, jotka oikeasti auttoivat todella hyvin! :) Alkoi vaan voimat loppua tuon puudutuskidutuksen jälkeen ja pelottaa, että miten tästä selvitään kun ei kerta puudutusta saada annettua...

Vedet menivät yhtäkkiä keskelle salin lattiaa, kutsuttiin kätilö paikalle ja joku hoitsu tuli tätä asiaa katselemaan niinkuin olisin tehnyt jotain kauhean väärääkin, sotkenut salin lattian! :O No, siltä se jostain syystä tuntui vaikka varmasti sillä lattialla on ennenkin vettä ja pissaa lainehtinut :p Eipähän tarttenut vessaan kömpiä, en olisi siitä enää selvinnyt tuossa vaiheessa. :D

No, yhtäkkiä vauvan sydänäänet putosivat ja kätilö huomasi, että on raukka tulossa käsi edellä. Eli siinä vaiheessa tehtiin päätös sektiosta, joka oli todellinen helpotus! Nukutuksessa se jouduttiin tekemään, tietenkin, kun ei puudutusta pystynyt antamaan. Nukutuksen odottaminen oli tuskaa! Sidottuna siihen kapeaan ja kallellaan olevaan pöytään, mies salin ulkopuolella ja kamalat supistukset!!! Ne minuutit olivat aivan liian pitkiä... Leikkauksessa huomattiin, että hyvä että oli tulossa väärässä asennossa, sillä napanuora oli kiertynyt 3 kertaa kaulan ympärille :( Tämä olikin se syy miksi synnytys ei edennyt ihan normaalisti, kun napanuora piti vauvaa liian ylhäällä koko ajan eikä pää päässyt painamaan kohdunkaulaa auki. En vieläkään ymmärrä miksi me juuri sillä hetkellä katsoimme sydänäänikäyrää, ei oltu seurattu sitä juurikaan, mutta miten me juuri tuon sydänäänten putoamisen kohdalla satuttiinkin katsomaan monitoria ja huomattiin ajoissa, että vauvalla oli hätä. Onneksi sitä ei ollut kestänyt kauaa, ja kaikki arvot olivat hyviä syntymän jälkeen :)

Mies sai vauvan pian syntymän jälkeen, ja taisteli anestesialääkärin kanssa, ettei mua kärrätty heräämöön vaan sain jäädä saliin heräilemään. Siellä mies ja vauva odottivat mun heräämistä muutamia tunteja, ja olivat läsnä koko ajan :heart: Kun heräsin niin tuska oli valtava, suu oli aivan kuiva ja rikki ja nieleminen kamalan hankalaa pitkän aikaa. En uskaltanut kysyä vauvasta mitään vaan kyselin jotain ihan muuta pitkän aikaa. Lopulta uskalsin kysyä, että onko se terve ja sitten mies nosti sen mulle nähtäväksi. Kosketin varovaisesti vauvan poskea ja kuiskasin hiljaa "tervetuloa" :heart:


Mulle jäi yllättävän hyvä kuva synnyttämisestä, mutta ei puuduttamisesta... pelottaa, että miten sitä tulevaisuudessa selviää... kun tästä nyt kyllä mun neulakammo vaan paheni... Pari päivää myöhemmin yksi hoitsu antoi kipupiikinkin reiteen huonosti, ja menin jo siitä kivusta ihan paniikkiin...

Oli muuten iso ero kätilöiden ja hoitsujen välillä. Toiset oli tosi ihania ja tarjosivat kunnolla eri vaihtoehtoja, toiset taas tylsiä ja "kylmiä". Harmi, ettei niitä ihania päässyt mitenkään kiittämään, täytyy lähettää kiitoskortit tai jotain kunhan tässä ehtii.

Imetys ei oikein suju, tai sujuisi se jos maitoa riittäisi :( Joko se ei noussut kunnolla sektion takia tai sitten sen takia, kun heti alusta asti jouduttiin antamaan niin paljon lisämaitoa, kun tytön sokeriarvot olivat liian alhaiset. Ja stressasin sitten imetyksestä kotonakin juuri kun tuntui, että nyt maitoa tulisi kunnolla, kun oli äiti siinä vieressä kyyläämässä ja kyselemässä... äh, imetys ei mun mielestä vaan kuulu muille, saatika kuulu näkyä... no nyt me syödään tissiä sen mitä tulee ja loput korviketta, eli paljon :p Onneksi paino jo nousee kunnolla ja tyttö on tyytyväinen, paitsi silloin kun on nälkä ;)

Sektioarpi on alkanut olemaan jo parempi. Mahakaan ei ole enää kauhean kipeä, vielä pari viikkoa pitää ottaa iisisti sen kanssa. Leikkauksen jälkeen on kyllä kipeä! Ja olin ihan pihallakin niiden kipulääkkeiden takia, onneksi mies ja kätilöt hoiti vauvaa hyvin vaikka mä olin taju kankaalla :D Mun mies osaakin imettää! :D :D Tosin ei omilla tisseillään :D Heh. Imetys lähtee helppoon alkuun kun toiset hoitaa sen sun puolesta... :p Heräilin välillä vaan siihen, että joku vetää nännistä ja sitten taas taju pois... ja jossain välissä kysyin kätilöltä, että "eikös kaikki aina sano että imetyksen pitäisi sattua alussa, miksei tää satu?" ja se vastasi siihen, että "varmaan johtuu noista kipulääkkeistä..." :D :D

Uskomatonta katsella tuota vauvaa, sairaalassakin vaan itkin yhden päivän kun katselin sitä ja mietin miten ihmeellinen asia se on :) :heart: Vieläkin sitä herkistyy helposti, ja voi miten kaunis voikaan pieni ihminen olla... :heart:

raskaus on muuten maailman paras laihdutuskuuri, kaikki raskauskilot ja parit ylimääräsetkin lähti synnytyksessä ja parin viikon sisällä! Mutta nyt ne taitaa tulla takasin, kun tää suklaanhimo on pikkasen paha... 9kk ilman kostautuu ja kunnolla... :p

Anteeksi, että tulee sekavaa tekstiä... Ei oikein ehdi kirjottamaan kunnolla ja aivotkin on vielä vähän raskausdementian kourissa, tai oiskos tää imetysdementiaa nyt? ;) Ja koska sain eilen jännetupintulehduksen toiseen käteen vauvan nostelusta on tää näpyttelykin aika tuskaa, ja pitäis kättä säästää... saa taas pyytää miehen apua kaikkeen! raivostuttavaa, mutta onneksi on maailman paras mies :heart:

toivottavasti saitte jotain selkoa... vauva nukkuu sylissä ja täytyy lähteä taas muihin puuhiin... Kiitos ihanista kuukausista ja vertaistuesta jokaiselle! :heart: Jatketaan vauvapuolella! :heart:

tömpsis ja Super melkein 3viikkoa kohta :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Olin laittanu poijan pituudeks vahingos 56cm. Ei se nyt ihan niin pitkä ollu:D 53cm olis oikea pituus..
Neuvolatäti kävi tänään punnittees vauvan, paino oli sama kun kotiinlähtöpaino, huomenna pitää mennä neuvolaan tarkemmalle vaa'alle.. Poitsu tankkaa yöllä kerran oikeen kunnolla ja sit päivällä tuntuu että pitää rintaa vaan huvituttina. Ihmekkös sitte kun paino ei nouse:(
Eliiisa ja poika 1vko
 
santtu81 ahaa, ok, enpä tuota tiennyt. toki olen juu lokakuisisten kerhossa kirjoittelemassa. olisi vaan ollut kiva syyskuisissakin ihmetellä ja ihastella vauvan tuoksua ja tuhinaa. mutta eipä sitten taida onnistua. harmin paikka. mukavia keskusteluja teille.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan nopeasti omaa napaa. Tyttö syntyi viimein 10.10.11 viikoilla 41+4. Painoa oli 3535g ja pituutta 50cm. Sunnuntaina olin siis ya-kontrollissa ja illalla alkoi supistella klo 23. Klo 24 tulivat jo 5 min välein, puoli kaksi mietin kotona lähdenkö vai en, supisteli 2-3min välein. Mies laittoi taksiin ja onneksi niin teki Vajaa 3 h ehdin olla sairaalassa, spinaalin ehdin onneksi saada. Kokonaiskesto synnytyksellä oli 5h55min. Tänään päästiin kotiin. Huomenna käydään vielä huomenna bili-kontrollissa, jospa ei tarvitsisi valoon mennä. Vielä tänään ei tarvinnut valohoitoa.

Nessu ja tyttö 2vrk
 
Kerkesin tänne eilen pitkät tarinat kirjoitella, mutta jonnekin ne taas katosivat. Ärh!

No mutta, viimen 11.10. meille syntyi pieni punatukkainen tyttö (3420g/51cm). Käynnistys aloitettiin maanantaina ja tiistaina klo 16.15 oli pikkuruinen sylissä. Synnytys sujui melko nopsaan, vaikkei meinannut käynnistyä ensin millään. Hyvä fiilis jäi ja nyt ollaan jo yksi yö oltu kotona. :heart:
 

Yhteistyössä