Heippa taas!
Onnittelut vauvoista jokaiselle! :heart: :heart: :heart: Vieläkö joku joutuu odottelemaan? No, palkinto on Oikeasti sen arvoinen! :hug:
Nyt vihdoin jaksoin kirjottaa edes jonkunlaista synnytyskertomusta, piti jo aikasemmin kirjottaa... No, ehkä joku vielä näitä lukee
Eli synnytys meni loppujenlopuksi hyvin
Menimme siis käynnistykseen aamulla ja iltapäivällä oli jo synnytys käynnissä toden teolla. Vain 2 murusta cytotecia tarvittiin. Olin suihkussa aika kauan, kun ammesali ei ollut vapaana ja sain tarpeeksi apua kipuun siitä ja kun mies murjoi selkää ja reisiä. Akupunktioneulat laitettiin myös, mutta en tiedä auttoivatko ne ollenkaan.
Saliin kun siirrettiin niin taisin olla n. 5cm auki, mutta kaulaa jäljellä ja se oli todella takana (syy tähän selvisi paljon myöhemmin). Hölmö kätilö päätti tilata mulle epiduraalin, kun en osannut muuta vaatia - ei siinä tuskan keskellä pystynyt kyselemään mitään ja tämä kätilö ei ilmeisesti muista kivunlievityksistä paljoa välittänyt - jota sitten ei kuitenkaan edes yritetty antaa vaan spinaalia (jossa on ohuempi neula) kun olin jo niin paljon auki.... tässä kohtaa synnytys ei ollutkaan enää kivaa kun puudutusta yritettiin antaa yli puoli tuntia, vaikka huusin ja itkin kivusta kun neula tökkäsi lihaksiin koko ajan....
Kaikki lihakset kramppasivat niin pahasti, ettei neula mahtunut menemään, joten puudutus jäi saamatta. Tässä välissä kätilö vaihtui todella ihanaan ja tsemppaavaan, joka suositteli jo muitakin kivunlievityksiä. sain aquarakkulat mahaan, jotka oikeasti auttoivat todella hyvin!
Alkoi vaan voimat loppua tuon puudutuskidutuksen jälkeen ja pelottaa, että miten tästä selvitään kun ei kerta puudutusta saada annettua...
Vedet menivät yhtäkkiä keskelle salin lattiaa, kutsuttiin kätilö paikalle ja joku hoitsu tuli tätä asiaa katselemaan niinkuin olisin tehnyt jotain kauhean väärääkin, sotkenut salin lattian! :O No, siltä se jostain syystä tuntui vaikka varmasti sillä lattialla on ennenkin vettä ja pissaa lainehtinut
Eipähän tarttenut vessaan kömpiä, en olisi siitä enää selvinnyt tuossa vaiheessa.
No, yhtäkkiä vauvan sydänäänet putosivat ja kätilö huomasi, että on raukka tulossa käsi edellä. Eli siinä vaiheessa tehtiin päätös sektiosta, joka oli todellinen helpotus! Nukutuksessa se jouduttiin tekemään, tietenkin, kun ei puudutusta pystynyt antamaan. Nukutuksen odottaminen oli tuskaa! Sidottuna siihen kapeaan ja kallellaan olevaan pöytään, mies salin ulkopuolella ja kamalat supistukset!!! Ne minuutit olivat aivan liian pitkiä... Leikkauksessa huomattiin, että hyvä että oli tulossa väärässä asennossa, sillä napanuora oli kiertynyt 3 kertaa kaulan ympärille
Tämä olikin se syy miksi synnytys ei edennyt ihan normaalisti, kun napanuora piti vauvaa liian ylhäällä koko ajan eikä pää päässyt painamaan kohdunkaulaa auki. En vieläkään ymmärrä miksi me juuri sillä hetkellä katsoimme sydänäänikäyrää, ei oltu seurattu sitä juurikaan, mutta miten me juuri tuon sydänäänten putoamisen kohdalla satuttiinkin katsomaan monitoria ja huomattiin ajoissa, että vauvalla oli hätä. Onneksi sitä ei ollut kestänyt kauaa, ja kaikki arvot olivat hyviä syntymän jälkeen
Mies sai vauvan pian syntymän jälkeen, ja taisteli anestesialääkärin kanssa, ettei mua kärrätty heräämöön vaan sain jäädä saliin heräilemään. Siellä mies ja vauva odottivat mun heräämistä muutamia tunteja, ja olivat läsnä koko ajan :heart: Kun heräsin niin tuska oli valtava, suu oli aivan kuiva ja rikki ja nieleminen kamalan hankalaa pitkän aikaa. En uskaltanut kysyä vauvasta mitään vaan kyselin jotain ihan muuta pitkän aikaa. Lopulta uskalsin kysyä, että onko se terve ja sitten mies nosti sen mulle nähtäväksi. Kosketin varovaisesti vauvan poskea ja kuiskasin hiljaa "tervetuloa" :heart:
Mulle jäi yllättävän hyvä kuva synnyttämisestä, mutta ei puuduttamisesta... pelottaa, että miten sitä tulevaisuudessa selviää... kun tästä nyt kyllä mun neulakammo vaan paheni... Pari päivää myöhemmin yksi hoitsu antoi kipupiikinkin reiteen huonosti, ja menin jo siitä kivusta ihan paniikkiin...
Oli muuten iso ero kätilöiden ja hoitsujen välillä. Toiset oli tosi ihania ja tarjosivat kunnolla eri vaihtoehtoja, toiset taas tylsiä ja "kylmiä". Harmi, ettei niitä ihania päässyt mitenkään kiittämään, täytyy lähettää kiitoskortit tai jotain kunhan tässä ehtii.
Imetys ei oikein suju, tai sujuisi se jos maitoa riittäisi
Joko se ei noussut kunnolla sektion takia tai sitten sen takia, kun heti alusta asti jouduttiin antamaan niin paljon lisämaitoa, kun tytön sokeriarvot olivat liian alhaiset. Ja stressasin sitten imetyksestä kotonakin juuri kun tuntui, että nyt maitoa tulisi kunnolla, kun oli äiti siinä vieressä kyyläämässä ja kyselemässä... äh, imetys ei mun mielestä vaan kuulu muille, saatika kuulu näkyä... no nyt me syödään tissiä sen mitä tulee ja loput korviketta, eli paljon
Onneksi paino jo nousee kunnolla ja tyttö on tyytyväinen, paitsi silloin kun on nälkä
Sektioarpi on alkanut olemaan jo parempi. Mahakaan ei ole enää kauhean kipeä, vielä pari viikkoa pitää ottaa iisisti sen kanssa. Leikkauksen jälkeen on kyllä kipeä! Ja olin ihan pihallakin niiden kipulääkkeiden takia, onneksi mies ja kätilöt hoiti vauvaa hyvin vaikka mä olin taju kankaalla
Mun mies osaakin imettää!
Tosin ei omilla tisseillään
Heh. Imetys lähtee helppoon alkuun kun toiset hoitaa sen sun puolesta...
Heräilin välillä vaan siihen, että joku vetää nännistä ja sitten taas taju pois... ja jossain välissä kysyin kätilöltä, että "eikös kaikki aina sano että imetyksen pitäisi sattua alussa, miksei tää satu?" ja se vastasi siihen, että "varmaan johtuu noista kipulääkkeistä..."
Uskomatonta katsella tuota vauvaa, sairaalassakin vaan itkin yhden päivän kun katselin sitä ja mietin miten ihmeellinen asia se on
:heart: Vieläkin sitä herkistyy helposti, ja voi miten kaunis voikaan pieni ihminen olla... :heart:
raskaus on muuten maailman paras laihdutuskuuri, kaikki raskauskilot ja parit ylimääräsetkin lähti synnytyksessä ja parin viikon sisällä! Mutta nyt ne taitaa tulla takasin, kun tää suklaanhimo on pikkasen paha... 9kk ilman kostautuu ja kunnolla...
Anteeksi, että tulee sekavaa tekstiä... Ei oikein ehdi kirjottamaan kunnolla ja aivotkin on vielä vähän raskausdementian kourissa, tai oiskos tää imetysdementiaa nyt?
Ja koska sain eilen jännetupintulehduksen toiseen käteen vauvan nostelusta on tää näpyttelykin aika tuskaa, ja pitäis kättä säästää... saa taas pyytää miehen apua kaikkeen! raivostuttavaa, mutta onneksi on maailman paras mies :heart:
toivottavasti saitte jotain selkoa... vauva nukkuu sylissä ja täytyy lähteä taas muihin puuhiin...
Kiitos ihanista kuukausista ja vertaistuesta jokaiselle! :heart: Jatketaan vauvapuolella! :heart:
tömpsis ja Super melkein 3viikkoa kohta :heart: