Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*

Suffi, juu, noi eikö vieläkään kyselyt on niin raskaita. Tänään vastasin yhdelle että "joo, kyllä syntyi muttei vaan kerrottu kenellekään. Ei kai, ei vieläkään". Ei vastannut siihen mitään, tajus kai että hiton tyhmä kysymys. Vielä tyhmempiä ne on niiltä ku päin naamaa kysyy et eikö vieläkään, no, miltä näyttää??? Huoh.

 

Tästä päivästä selvitty, kerhon puolella lisää...

 

Onnea uusille nyytin syliin saaneille :flower:

La oli ja meni toissapäivänä... Tänään käytiin esikon kanssa kävellen (n. 1,5km) perhekahvilassa ja lupaavasti menomatka oli yhtä supistusta (mutta siis sillai että pystyi kävelemään). Kotiin tullessa ei sitten taas mitään merkkejä. Voi pöh.

Supistuksia ja lapsivesien menoja odottelijoille opcorn:

mopotyttö ja hemmo 40+2

 

pikaista synnäriä pukkaa..

eli meille syntyi tänään 23.9. kello 2.14. pikkuinen prinsessa, 3780gr, 50cm <3 (keskiviikon painoarvio 3700gr!)

loppujen lopuksi kaikki kävi aika nopeesti, vaikka kivulias olinkin. illalla kuuden jälkeen tultiin sairaalaan, pääsin käyrille ja siitä tarkkailuhuoneeseen. tässä kohtaa olin 2cm auki, vrk:ssa edistystä siis vain sentin.. :| ekaks pistettiin petidiiniä suoraan lihakseen, vaikka tiesin edellispäiväisestä käynnistä ettei se auta. sit kokeiltiin aquarakkuloita, ei hyötyä. mies lähti kotiin, kun aateltiin et tää ei tästä edisty. seuraavana olikin sitten vuorossa ilokaasu josta koin olevan apua. joskus 20-21 alkoi tuntua et supistuksia tulee koko ajan. ennen yhtätoista siirryttiinkin sitten synnytyssaliin ja sain epiduraalin. haastavinta tässä oli kun alkoi ponnistuttaa niin aikaisessa vaiheessa (olin 5cm auki, kun ponnistamisen tarve alkoi..) ja koitapa siinä sitten pidätellä.... :stick:
epiduraalin jälkeen, n. klo 00.00 soitin miehen paikalle. synnytys lähti etenemään vauhdilla, tosin kerkesin vielä saada parakervikaalipuudutuksen. ja suht lyhyen(?) ponnistusvaiheen jälkeen tyttö oli ulkona :heart: kovasti sain kehuja ponnistamiseen liittyen, meni kuulemma ku vanhalta tekijältä

tyttö on ihanan rauhallinen herää vain 3 tunnin välein syömään. imetys on lähtenyt sujumaan hyvin, pikkasen on jouduttu antamaan lisämaitoa, mut eiköhän tää tästä

tiikkonen ja "neiti pötkö" vajaa 1 vrk :heart:

 

No nyt sit esikoisella enterorokko...miten kaikki voi tulla tällai päällekäin, haluais lähtee synnyttää, mut nyt sit esikon takia ei haluakaan. Täytyykin alkaa tutkia netistä, että miten tarttuu sit vauvaan ja onko vaarallinen vauvalle. Onko kellää kokemusta?

epätoivoinen MioMio

 

MioMio, eikös täällä juuri jollakin ollut enterorokko (Kiippu tai Kurpitsainen, jos en ihan väärin muista...) ja ei ilmeisesti olisi vaarallinen vauvallekaan. EN vannomaan mene, mutta tälläistä muistelen.

 

Mädchen, eikös se ollut Kiippu? Samat muistikuvat ku sullakin...

 

Totta, niin olikin Kiipulla.

Soitin terveysneuvontaan ja kysyin sieltä ja käskivät vaan ilmoittaa synnärillä sit heti, et kotona on enterorokkoa.

Täytyy nyt toivoa, ettei itselle tulis...salee nyt mun tuurilla pusken tän vauvan maailmaan yli 40-asteen kuumeessa ja kaikki limakalvot rakkuloilla....

 

Täällä oltiin äsken menossa nukkumaan, kun sänkyyn holahti märkää. Vatta meni myös ihan totaalisen sekasin. Nyt on semmosia pikkumääriä tullu kun on käyny vessassa tai noussu seisomaan. Eli siis vedet ilmeisest menny osaks ainaki.

Nyt ootellaan siskoa että saadaan kyyti synnärille. Soitin sinne ni käskivät parin tunnin sisään mennä.

mies tossa pakkaa innoissaan eväskassia =)
Laitan sitte myöhemmin tietoa että miten käy. Jos en saa tätä 2+ toimimaan puhelimella, niin sitte fb:n puolella.. Toivottavasti olis tosi kyseessä ja jäätäis sitte sinne nyyttiä hakemaan. =)

Santzuu & poitsu 39+6

 

Onnea matkaan Santzuu!

 

Huomenta!
Alkaako sitä käymään pikkuisen ylikierroksilla kun 6h yöunien jälkeen alkaa aamuseitsemältä siivoamaan vessaa... :ashamed:
Mies naureskeli kun illalla sanoin että sitä toivois yöllä heräävänsä helvetinmoisiin supistuskipuihin eikä vaan joka aamu samoihin kolotuksiin ja särkyihin, jotka ei johda mihinkään. Kuulemma on aika huvittavaa kun itselleen toivoo oikein kipuja. No onhan se , mutta mä palan halusta jo päästä synnyttämään! Ja musta tuntuu että mitä enemmän asiaa odotan ja stressaan, sitä kauemmin tää mahassa viihtyy...

Tuli muuten tuossa mieleen, että mullahan on se Klexane-lääkitys joka on verta ohentava. Sheivasin jalat tuossa edellispäivänä ja sain kaksi haavaa jotka vuosikin kohtalaisesti normaalia enemmän. Mietin juuri, että mahdanko vuotaa ihan hitosti synnnyttäessä...No, kaipa ne on sen huomioon ottanut, että saattaa olla enemmän vuotoriskiä...

Joka tapauksessa huomenta kaikille, ei taida tämä mamma synnyttää tänäkään viikonloppuna, ja alan jo asennoitua siihen, että ya-kontrolliin joudun(en muuten poistu sieltä ainakaan ilman ballongia...taas uhoan ja itkien saa varmasti poistua...) ja käynnistämällä lähtee joskus lokakuussa. Turha skidin itkeä mulle kun kaverit on jo saanu ajokortin ja päässeet baareihin, että miks teitte mut niin myöhäiselle ajankohdalle, kun ei ite kerran ymmärtänyt tulla aikanaan ulos

Zophie+murunen 40+4

 

Mio Mio: Meillä oli juuri koko perhe enterorokosssa. Tytöllä oli vähän rakkuloita suussa ja jaloissa sekä parin päivän kuume, miehellä oli kurkku ihan tulessa ja meikäläinen sai kaikki oireet; jalat, kädet ja kurkku ihan tulessa ja rakkuloilla sekä viikon mittainen kuume.. Mutta tasan 7 päivää mulla oireet kesti ja sit oli kerralla ohi. Mun tk-lääkäri ja neuvolan täti eivät olleet moksiskaan, sanoivat, että nythän vauvalla on sitten myös valmiiksi vastustuskyky kyseistä rokkoa vastaan. Ja sanoivat myös, että ei kroppa yleensä laita synnytystä käyntiin äidin olematta siihen kunnossa. Sanoivat vain, että kärsi ja lepää rauhassa, bebanthenia, kylmäkääreitä ja panadolia... Toivottavasti sä et saa tartuntaa, tai jos tulee, niin tulis vaiks vaan kurkkukipuna. Ei ollu nimittäin kivaa. Toiovottavasti teidän muksukin säästyy pahimmilta oireilta!

(.) Ei mitään uutta. Ei supparin suparia, ees mitään harkkareita. Oksettaa ja väsyttää. Alanpa tässä imuroida, jee, jee, jee. Kuka tekis meijän pihahommat? Mä haluisin, mut en kykene Jos vauva tulis ennen lunta, niin ehkä mä saisin edes tulppaaneiden sipulit maahan asti..

Ikävistä omista fiiliksistä huolimatta kaikille aurinkoa ja hyvää mieltä viikonlopulle! Synnytyskertomuksia odotellessa
Kiippu & kj (39+4)

 

Santzuuu, jee pääset tositoimiin

Anoppi luuli eilen et lähden synnyttää ku oltiin kylässä ja mulla tulee varsinki kovalla tuolilla istumisesta selkä kipeeks ja siin sitten kärvistelin seisaaltani ja venyyttelin ja näytinki varmaan viel tuskaiselta ku oon nukkunu niin huonosti. Olin vaan sillai et ei täs ny mitään, älä turhia panikoitte. Se oli silti ihan varma et kyllä sää pian synnytät. Mies totesi aamulla et ihme ku ei oo soittanu viel tai pistäny viestiä ja kyselly mitään Mä mihinkää synnyttää lähde varmaan ku vasta joskus kolmen viikon päästä....

Hyvää viikonloppua kaikille

 

Täällä myös odotellaan. Tylsä ilmakin kun sataa ja tuulee, ei huvita kauaa ulkona olla. Sama fiilis täällä kuin Zophiella ettei nyt viikonloppuna synnytetä.

nessu ja pieni 39+2

 

Ymmärtäisköhän tää vauveli, että nyt ois aika tasan 9kk siitä kun sai alkunsa... Tule ulos!!!!! Aamusta selkää kolotti hiukan ja muutenkin oli olo "erilainen", nukuin lisää ja avot, kaikki niinkuin ennenkin! Mitä nyt hiukan päätä särkee. Hiukan hiljaisempi kaveri mahassa köllii, keräisköhän voimia tulevaan? Sen verran mönkii kuitenkin, etten paniikkia itselleni järjestä.

M :heart: 41+1

 

Tyttö syntyi kuuden tunnin urakan jälkeen 23.9. auringon noustessa :heart: 3880g ja 51cm, rv 39+1.

Branwen ja Neito 1 vrk

 

Onnea Branwen :heart:

 

Onnea Branwen ja Sanzuulle zempit tulevaan!

Ootte te kyl mahdottomia, ku ohittelette mua kokoajan

Kiitos Kiippu kun vastailit koskien enteroa. Luulen kyllä, että oon onneks säästyny rokolta ja jos se viikon kestäis se kuume ja kroppa ei suostuis synnyttää, niin olisinhan onnellisesti 44:llä viikolla sitten raskaana, hih! Maailman pisin raskaus!! Meillä neitosella onneks lääkkeet tepsii oloon hyvin, kurkku on aikalailla liekeissä ja säärissä kunnon rakkulat, mutta onneks tosiaan lääkkeet pitää kuumeen ja kivut suht kurissa ja on jo paljon parempi tuulinen kuin koko viikkoon.

Ennen ku tajusin, että esikoinen on kipeenä, ni panikoin jo, että nytkö alkaa kunnon reagointi tulevaan pikku sisarukseen. Kaikki tuntui hänelle tosi vaikealta ja kiukutteli kaikesta ja kukaan hoitaja ei kelvannut ja isikään ei ollut suosiossa, äiti vaan. Aloin jo pelkää, että tätäkö tää tulee olemaan sitten, mutta nyt onneks kun hänellä on parempi olo, niin tulee tuttu ihana ja kiltti neiti sieltä taas esille...

MioMio ja pikku jättiläinen hurjat 41+6!!

 

Onnea Branwen! :flower: Kuusi tuntia kuulostaa inhimilliseltä synnytyksen kestolta, hienoa!

Hyvä ku MioMio on säästyny itse enterolta ja esikoinenkin on taas oma itsensä. Nyt vaan kovasti toivotaan sulle synnytysvuoroa seuraavaksi, johan tuo olis aika!!! :hug:

( . ) Nyt alkaa olla jo suuri huoli suuresta vauvasta ja idioottimaisesta kehosta, joka ei tajua taaskaan käynnistää synnytystä. Mussa on jotain pahasti pielessä, ku synnytys ei käynnisty luonnostaan. Miksi tuon vauvan pitää paisua kohdussa viimeiseen asti ja sitte ei ees mahu varmaan taaskaan tulemaan! ÄÄÄÄH!!!!!!!!!!!!! Voi itku! :'( Pää meinaa hajota lopullisesti. Kamala turvotus, kuuma, päätä särkee ja ahdistaa. Selkä hullun kipee (ei supistuskipee, vaan muuten), kaikenmoisia kipuja ja särkyjä, mutta EI kunnon supistuksia. MIKSI?!?!?!? Ei tää mahu oikeesti enää kohta syntymään ja taas mennään leikkauspöydälle, mä en halua!!! Tärkeintä tietysti olis saada pieni elävänä ja ehjänä ulos, mutta kyllä tää on alkanu pelottaa. Kaikki menee pelottavan samaa rataa ku esikoisen kohdalla. Huh huh. Miehen kavereilla olis tänään tuparit, mutta minähän en tän turvonneen naamatauluni kanssa lähde mihinkään ihmisten ilmoille ihmeteltäväksi. Anteeksi kamala valitus

Kenellä oli ballongista kokemusta? Miten se toimii? Millainen se on? Kaikki kokemukset otetaan kiitollisina vastaan! Ne meinaa mulla käynnistää sillä ed. sektion takia, jos sinne asti joudutaan menemään.

Nyt toivottelen vain SYNNYTYKSIÄ!!!!!!!!!!

Mayah ja Pupu 40+2 :heart:

 

Mä komppaan sua Mayah täysillä...en ymmärrä, et miks toiset vauvat ei vaan tajua tulla pois vaan haluaa kasvaa jättiläisiks masussa, jossa kuitenkin se kasvuvauhti on paljon suurempi kuin masun ulkopuolella...Minkä kokoinen sun esikoinen oli syntyessään? Meillä oli 3,8kg ja sen yli en kyllä olisi halunnu, että tää menis, mutta niinpä se taitaa kyllä kauniisti mennä yli neljän kilon...

Missä meidän supistukset ovat???...olis niiiiiin ihanaa, että lähtisi spontaanisti käyntiin, ku se käynnistys pelottaa ihan hurjasti!

Must on tullut nyt niin super epäsosiaalinen, ettei tosikaan. En jaksa olla, ku tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä ja en halua nähdä ketään ja enkä jaksa vastata viesteihin tai puheluihin...ihan hävettää, mut toivottavasti pian taas pääsen ryhdistäytymään, kun vauva on pihalla..

 

Mä peesailen nyt teitä MioMio ja Mayah Kaksi edellistäkin venyivät 42+1 ja 41+6 ja olivat 4,3kg/55,5cm ja 4,2kg/54,5cm, että mitähän jättiläistä tässä taas kasvatetaan, kun ei ulos taho tulla!!! Mä en oikeasti ala mitään jos joudun keskiviikkona yhtenä kappaleena yliaikaiskontrolliin menemään Vaan kun ei supista, niin ei supista!!! :headwall:

|O 41+1

 

Voi meitä!!! Kiitos vertaistuesta, koitetaan jaksaa kaikki! :hug:

Meillä esikoinen syntyi siis kahden päivän käynnistelyn ja järkkyjen tuskien päätteeksi sektiolla rv 42+2 ja painoa hurjat 4,7 kg!!!!!!!!!!!!!!! :O

 

Jestas Mayah! 4,7 :O

 

Hurjasti onnea vauvansa saaneille:heart:

Omaa synnytyskertomusta sitten sadepäivän iloksi teille omaansa odottaville ( toivon niiin supistustuulia )!!!!!
Eli menin ma 19.9 äitipolille verenpainekontrolliin. ja paineet oli yhä lääkityksestä johtuen nousussa ja oireena jatkuva päänsärky,kiristys rinnassa ja näköhäiriöt. Edellisyönähän mulla oli n.4tuntia supistellut säännöllisesti ja aamupäivän aikanakin tuli,kun lapsukaisia koulumatkoille saattelin..no suppareita piirtyi äitipolillakin käyrään, ei todellakaan mitään kipeitä-sellaista kiristystä alaselässä ja sisäreisien polttelua. Lääkäri kuiten tuumasi,että aletaan käynnistelemään,koska kaikki kolme aiempaakin on mennyt samalla kaavalla ( yli l.a ja paineet vaan nousee ja päädytty käynnistyksiin ) niin tuskin nyt poikkeaa ja nyt sentään oli jo jotain omaa supistustoiminaakin! Saleissa oli tilaa ja lääkärikin totesi,että eihän sulla ole kauaa mennyt aiemmissakaan (2-3 tuntia kestäneet ) niin tuskin viet saliaikaa kauaa
Ei muutakuin kassi kainaloon ja lompsin synnärin puolelle ( hiukan epäuskoisena että nytkö se sitten tapahtuu ja soitan miehelle,että ei kiire,mutta jos nyt jossain vaiheessa voisi lähteä sairaalaan tulemaan. Äitini oli onneksi varattuna koko päiväksi kotia isompia kaitsemaan ja kassinkin olin ottanut kaikenvaralta mukaan..
Suoli huuhtelun ja tulohaastattelun jälkeen saliin, jossa ensiksi puhkaistiin kalvot, auki siis siinä vaiheessa olin reilu 2cm ja kanavaa sentti jäljellä. Vettä ei kuitenkaan tule koska lapsi aika alhaalla..sitä sitten lorahteli aina kun liikahtelin tai nousin ylös. Lääkärin kanssa oli sovittu että otetaan alku varoen,koska muut tulleet niin räjähtäen että nyt pysyisi hallinnassa. Eikä edes harkita tabletilla käynnistystä,vaan tipalla hallitusti. Supistukset lisäänty siis vain hiukan,joten rinnalle laitettiin oksitosiinitippa..aluksi pienellä annoksella ja lisättiin lopuksi maksimiin. Mieskin tuli sitten paikalle:heart: ihmetteli vain kun olin kivuton,kävelin,seurustelin ym.kun yleensä ehtinyt paikalle,kun roikun tippatelineessä tai jossain kahvassa ja huudan ja vaikerran ja häilyn jossain hämärän rajamailla.
Supparit muuttui säännölliseksi n.18.15,ei vieläkään kivuliaita,vaan istuin kiikkutuolissa ja luin lehtiä Kätilön kanssa sovittiin,että aletaan synnytyksen kesto laskemaan siitä,koska suppareita tuli n. 5-7 min.välein. ja kestivät 1min-1,5min. Tätä jatkui jonnekin vähän vaille yhdeksään,jolloin jouduin jo nousemaan tuolista ja ottamaan supparit seisaltaan vastaan. Kätilö tulikin tarkistamaan tilanteen ja kehoitti käymään vessassa ja tutkitaan tilanne sitten. Vessaan kun pääsin niin iski sellainen kipu että huhhuuuhh. Yritin pissata siis kun olin jo pytyllä ja iskee sellainen supistus eikä pääse nousemaan ettei kuse pitkin kinttuja Huusin ja roikuin sitten housut polvissa telineeseen nojaten,kun yritin vessasta pois. Mies parka onnettomana vieressä kattoo!! Jotenkin könköilin sänkyyn ja kätilö tarkistaa että paikat auki 5cm,että nyt voisi olla kohdunkaulanpuudute paikallaan,että anestesia lääkärit on vuoronvaihdossa että spinaalia ei ole nyt just mahdollista laittaa. Kyllähän raivostutti,koska viimeksi olin spinaalin saanut ja voi että se helpotti loppua ja ponnistusvaihetta!!! No siinä vaiheessa kuitenkin ihan sama mitä saisi kunhan saisi helpotusta.Supparit oli kuin tuli persuuksissa ja selässä ja niitä tuli n.2-3min välein. Lääkäri laittoi onneksi tosi nopeasti ne puudutteet ( klo 21.10 ) vaikka on se tuskaa maata selälleen, jalat koukussa paikallaan kun tulee supistusta ja polttaa koko keskikroppaa. Mutta onneksi se puudute vei pahimman tuskan ja ehdin 5 min. hengitellä ja hieman rauhoittua. Kätilö meni antamaan raporttia yövuorolaisille ja tuli takaisin n21.15 ja rupesi sanomaan,että onpa harmi kun ei ehtinyt hänen vuorolle syntyä,mutta pian tulee yököt ja jatkavat tästä ja heti kun tuntuu niin pyydä se spinaali. Ja samassa mulle iskee kamala paineen tunne ja tunnen kuinka lapsen pää valuu pitkin selkärankaa alemmas ja ähkäisen kätilölle että nyt painattaa ja se hiukan epäuskoisena että niinköhän? ja kiskaisee hanskat käteen ja sanoo,että joo annahan tulla,paikat auki että nyt sitten ponnistamaan!!! Vaikka itse tunsi että nyt lapsi pian tulee niin silti ei mennyt heti jakeluun että nytkö jo auki ja nytkö saa jo ponnistaa,missä mun spinaali?! ja varsinkin se ponnistamiskivun pelko muistui heti kahdesta muusta synnytyksestä mieleen! Aluksi se ponnistaminen oli sitä lapsen alaspäin tulemisen helpottamista,ei vielä kovin kipeää vaan enemmänkin helpottavaa paineen vapautttamista. No sitten se iskikin se tuska,voi luoja, eihän sitä voi kuvailla. Helv...kipeää ja sitten tietää ettei se helpota ennenkuin on ponnistanut ja tuottanut itselle vielä enemmän kipua!!! Tunne että koko perse repeää! Pää tuli muistaakseni kolmen supparin aikana, piti välillä yrittää olla ponnistamatta ettei paikat repeä,kätilö kyllä hienosti ohjasi ja neuvoi ja koetti sormilla venyyttää ja rasvata että ehtii paikat sinkua. Muistan kun pää oli tullut ja kätilö pyysi koskettamaan päätä,hieman kait sitä silitin=) mutta ajattelin samalla että viekää koko hiton pää,pitäkää ja antakaa mun nyt jo olla!:O Loppu vartalo solahtikin sitten nopeasti ja kipu kyllä taas heti katosi mutta ei me naiset helpolla päästä ei!!! Ponnistusvaihe oli 8min. Sain heti tytön syliin,se keväinen ulrta piti paikkansa vaikka kolmen pojan jälkeen olikin loppuun asti epäuskoinen. Ehtipä se iltavuorolainen sitten nähdäkin vauvan!!!! Oli ne yököt kuitenkin ihmeissään,kun soitettiin avuksi ottamaan lapsi vastaan,että nytkö jo se syntyy,vasta oli raportti ja 5cm auki=) Tikkejä tuli,mutta tunsikin sen ettei tämä lapsi helpolla sieltä pois tullut...mitat siis 3825g/49,5cm pää 36cm. Pojat olleet samanpainoisia mutta 4-5cm pitempiä:kiss: On siis emäntä tiukkaa lihasta!!

Kotona siis pari päivää oltu ja olo paranee kaiken aikaa,kun saa nukkua. sairaalassa oli niin täyttä ja levotonta etten ole koskaan niin huonosti nukkunut. Jos minulla ei olisi ollut verenpaineongelmien takia riskiraskautta niin olisin ottanut ja lähtenyt sairaalasta vaikka heti synnytyksen jälkeen kotia,mutta joutuvat tosiaan mun lääkkeen takia seuraamaan vauvan verensokereita. ja ne heittelin aluksi aikalailla. Mutta nyt kotona mennään lapsen tahtisesti ja tahti oikeen hyvä. Heräilee 2-4tunnin välein ja jaksaa välillä hetken jo katsella muuta perhettä. Maitoa tulee niin että saan pakkaseen pahan päivän varalle ja jospa jossain välissä uskaltaa kauemmaksikin niin mies pärjää=)

Jaksaa jaksaa loputkin vaikka tuskaa se on!!!!! Hurjia viikkoja jo joillakin

Klematis ja pieni prinsessa 5vrk

Että näin

 

Kiitos synnäristä Klematis!

Niinpä, arvatkaa vaan miten pelottaa tän koko!!! :O TULIS JO!!!!!!!!!