Hurjasti onnea vauvansa saaneille:heart:
Omaa synnytyskertomusta sitten sadepäivän iloksi teille omaansa odottaville ( toivon niiin supistustuulia )!!!!!
Eli menin ma 19.9 äitipolille verenpainekontrolliin. ja paineet oli yhä lääkityksestä johtuen nousussa ja oireena jatkuva päänsärky,kiristys rinnassa ja näköhäiriöt. Edellisyönähän mulla oli n.4tuntia supistellut säännöllisesti ja aamupäivän aikanakin tuli,kun lapsukaisia koulumatkoille saattelin..no suppareita piirtyi äitipolillakin käyrään, ei todellakaan mitään kipeitä-sellaista kiristystä alaselässä ja sisäreisien polttelua. Lääkäri kuiten tuumasi,että aletaan käynnistelemään,koska kaikki kolme aiempaakin on mennyt samalla kaavalla ( yli l.a ja paineet vaan nousee ja päädytty käynnistyksiin ) niin tuskin nyt poikkeaa ja nyt sentään oli jo jotain omaa supistustoiminaakin! Saleissa oli tilaa ja lääkärikin totesi,että eihän sulla ole kauaa mennyt aiemmissakaan (2-3 tuntia kestäneet ) niin tuskin viet saliaikaa kauaa
Ei muutakuin kassi kainaloon ja lompsin synnärin puolelle ( hiukan epäuskoisena että nytkö se sitten tapahtuu
ja soitan miehelle,että ei kiire,mutta jos nyt jossain vaiheessa voisi lähteä sairaalaan tulemaan. Äitini oli onneksi varattuna koko päiväksi kotia isompia kaitsemaan ja kassinkin olin ottanut kaikenvaralta mukaan..
Suoli huuhtelun ja tulohaastattelun jälkeen saliin, jossa ensiksi puhkaistiin kalvot, auki siis siinä vaiheessa olin reilu 2cm ja kanavaa sentti jäljellä. Vettä ei kuitenkaan tule koska lapsi aika alhaalla..sitä sitten lorahteli aina kun liikahtelin tai nousin ylös. Lääkärin kanssa oli sovittu että otetaan alku varoen,koska muut tulleet niin räjähtäen että nyt pysyisi hallinnassa. Eikä edes harkita tabletilla käynnistystä,vaan tipalla hallitusti. Supistukset lisäänty siis vain hiukan,joten rinnalle laitettiin oksitosiinitippa..aluksi pienellä annoksella ja lisättiin lopuksi maksimiin. Mieskin tuli sitten paikalle:heart: ihmetteli vain kun olin kivuton,kävelin,seurustelin ym.kun yleensä ehtinyt paikalle,kun roikun tippatelineessä tai jossain kahvassa ja huudan ja vaikerran ja häilyn jossain hämärän rajamailla.
Supparit muuttui säännölliseksi n.18.15,ei vieläkään kivuliaita,vaan istuin kiikkutuolissa ja luin lehtiä
Kätilön kanssa sovittiin,että aletaan synnytyksen kesto laskemaan siitä,koska suppareita tuli n. 5-7 min.välein. ja kestivät 1min-1,5min. Tätä jatkui jonnekin vähän vaille yhdeksään,jolloin jouduin jo nousemaan tuolista ja ottamaan supparit seisaltaan vastaan. Kätilö tulikin tarkistamaan tilanteen ja kehoitti käymään vessassa ja tutkitaan tilanne sitten. Vessaan kun pääsin niin iski sellainen kipu että huhhuuuhh. Yritin pissata siis kun olin jo pytyllä ja iskee sellainen supistus eikä pääse nousemaan ettei kuse pitkin kinttuja
Huusin ja roikuin sitten housut polvissa telineeseen nojaten,kun yritin vessasta pois. Mies parka onnettomana vieressä kattoo!! Jotenkin könköilin sänkyyn ja kätilö tarkistaa että paikat auki 5cm,että nyt voisi olla kohdunkaulanpuudute paikallaan,että anestesia lääkärit on vuoronvaihdossa että spinaalia ei ole nyt just mahdollista laittaa.
Kyllähän raivostutti,koska viimeksi olin spinaalin saanut ja voi että se helpotti loppua ja ponnistusvaihetta!!! No siinä vaiheessa kuitenkin ihan sama mitä saisi kunhan saisi helpotusta.Supparit oli kuin tuli persuuksissa ja selässä ja niitä tuli n.2-3min välein. Lääkäri laittoi onneksi tosi nopeasti ne puudutteet ( klo 21.10 ) vaikka on se tuskaa maata selälleen, jalat koukussa paikallaan kun tulee supistusta ja polttaa koko keskikroppaa. Mutta onneksi se puudute vei pahimman tuskan ja ehdin 5 min. hengitellä ja hieman rauhoittua. Kätilö meni antamaan raporttia yövuorolaisille ja tuli takaisin n21.15 ja rupesi sanomaan,että onpa harmi kun ei ehtinyt hänen vuorolle syntyä,mutta pian tulee yököt ja jatkavat tästä ja heti kun tuntuu niin pyydä se spinaali. Ja samassa mulle iskee kamala paineen tunne ja tunnen kuinka lapsen pää valuu pitkin selkärankaa alemmas ja ähkäisen kätilölle että nyt painattaa ja se hiukan epäuskoisena että niinköhän? ja kiskaisee hanskat käteen ja sanoo,että joo annahan tulla,paikat auki että nyt sitten ponnistamaan!!! Vaikka itse tunsi että nyt lapsi pian tulee niin silti ei mennyt heti jakeluun että nytkö jo auki ja nytkö saa jo ponnistaa,missä mun spinaali?!
ja varsinkin se ponnistamiskivun pelko muistui heti kahdesta muusta synnytyksestä mieleen! Aluksi se ponnistaminen oli sitä lapsen alaspäin tulemisen helpottamista,ei vielä kovin kipeää vaan enemmänkin helpottavaa paineen vapautttamista. No sitten se iskikin se tuska,voi luoja, eihän sitä voi kuvailla. Helv...kipeää ja sitten tietää ettei se helpota ennenkuin on ponnistanut ja tuottanut itselle vielä enemmän kipua!!! Tunne että koko perse repeää! Pää tuli muistaakseni kolmen supparin aikana, piti välillä yrittää olla ponnistamatta ettei paikat repeä,kätilö kyllä hienosti ohjasi ja neuvoi ja koetti sormilla venyyttää ja rasvata että ehtii paikat sinkua. Muistan kun pää oli tullut ja kätilö pyysi koskettamaan päätä,hieman kait sitä silitin=) mutta ajattelin samalla että viekää koko hiton pää,pitäkää ja antakaa mun nyt jo olla!:O Loppu vartalo solahtikin sitten nopeasti ja kipu kyllä taas heti katosi mutta ei me naiset helpolla päästä ei!!! Ponnistusvaihe oli 8min. Sain heti tytön syliin,se keväinen ulrta piti paikkansa vaikka kolmen pojan jälkeen olikin loppuun asti epäuskoinen. Ehtipä se iltavuorolainen sitten nähdäkin vauvan!!!! Oli ne yököt kuitenkin ihmeissään,kun soitettiin avuksi ottamaan lapsi vastaan,että nytkö jo se syntyy,vasta oli raportti ja 5cm auki=) Tikkejä tuli,mutta tunsikin sen ettei tämä lapsi helpolla sieltä pois tullut...mitat siis 3825g/49,5cm pää 36cm. Pojat olleet samanpainoisia mutta 4-5cm pitempiä:kiss: On siis emäntä tiukkaa lihasta!!
Kotona siis pari päivää oltu ja olo paranee kaiken aikaa,kun saa nukkua. sairaalassa oli niin täyttä ja levotonta etten ole koskaan niin huonosti nukkunut. Jos minulla ei olisi ollut verenpaineongelmien takia riskiraskautta niin olisin ottanut ja lähtenyt sairaalasta vaikka heti synnytyksen jälkeen kotia,mutta joutuvat tosiaan mun lääkkeen takia seuraamaan vauvan verensokereita. ja ne heittelin aluksi aikalailla. Mutta nyt kotona mennään lapsen tahtisesti ja tahti oikeen hyvä. Heräilee 2-4tunnin välein ja jaksaa välillä hetken jo katsella muuta perhettä. Maitoa tulee niin että saan pakkaseen pahan päivän varalle ja jospa jossain välissä uskaltaa kauemmaksikin niin mies pärjää=)
Jaksaa jaksaa loputkin vaikka tuskaa se on!!!!! Hurjia viikkoja jo joillakin
Klematis ja pieni prinsessa 5vrk
Että näin