Heippa,
meille syntyi ihana tyttö 16.9. klo 6.11. Painoa on 3356 g ja pituutta 51,5 senttiä.
Laitan tässä nopskaan samantien synnytyskertomusta, meni aika lailla ihan toisin kun saatoin kuvitella...
Olin keskiviikkona äitiyspolilla raskausmyrkytyskontrollissa ja koska paineet olivat koholla edellisiltana ja käynnillä sekä valkuainen plussalla, päätti lääkäri, että aletaan käynnistelemään. Viikkoja jo kuiteskin kasassa 40 + 2.
Keskiviikkona sain kaksi cytotecia ja ne aiheuttivat menkkamaisia, säännöllisiä jomotuksia, muttei varsinaisia supistuksia. Kohdunsuu pysyi kiinni ja ihan takana. Sain petidiinipiikin ja nukuin yön oli. Torstain aikana laitettiin kolme cytotekiä. Kohdunsuu pysyi edelleen takana ja sain illan mittaan säännöllisiä jomotuksia ja ajattelin, ettei edelleenkään tapahdu sinä päivänä mitään. Käynnistyksen varoitettiin voivan kestävän päiviä. Torstaina aloin nukkumaan kipeähköjen jomotusten kanssa, kunnes klo 23 vatsasta kuului naps ja kun menin vessaan, alkoi lorahdella lapsivettä. Saman tien alkoivat kipeämmät supistukset, n. 5-7 minuutin välein. Kätilö tutki kohdunsuun, joka oli edelleen takana ja epäili ettei suu ollut juuri auennut. Käynnistyksen yhteydessä nuo kopeloinnit tuntuivat todella kipeiltä! No, jäin huoneeseeni odottelemaan mitä tapahtuu, en vielä herätellyt miestä, kun edellispäivänä kätilökin sanoi, että yleensä ensisynnyttäjä aukeaa kahdessa tunnissa sentin. Kivut kuitenkin voimistuivat ja tihenivät, kätilä laittoi käyrälle ja sain petidiinipiikin ja kaurapussin selkään, joiden avulla rentouduin torkkumaan nojatuolissa, Heräsin 1.30, olin pahoinvoiva ja supistukset voimistuivat todella kipeiksi muutaman minuutin välein. Kutsuin kätilön, joka totesi, että puudutteita varten pitäisi olla 3-4 senttiä auki ja ei tutkinut. Jäin yksin huoneeseen, kunnes aloin jo ulisemaan ääneen ja en pystynyt juuri liikkumaan huoneessaa. Painoin soittokelloa, ei ketään tullut, myöhemmin uudestaan ja sitten kätilön tullessa hän lähti selvittämään synnytyssalin tilannetta. Hän oli tuolla reissulla mielestäni tosi pitkään ja kun hän tuli hakemaan minua 3.50 olin jo sekaisin kivusta ja minut kuitenkin kävelytettiin pari käytävää saliin, jossa synnytyspuolen kätilö pyysi menemään sängylle tutkittavaksi. En pystynyt nousemaan sille vaan jäin polviltani nojailemaan reunalle ja tunsin tarvetta ponnistaa. Kun pääsin sängylle, totesi kätilö minun olevan melkein auki, sentti reunaa jäljellä. Hän tarjosi ilokaasua, joten en pystynyt kivuilta edes opetalla hengittämään. Soitin vasta sitten miehelle "ala tulla" ja poääsin ponnistamaan 4.20. Mies tuli 4.30 jolloin oli koipi ylhäällä ponnistamassa kyljellään. Ponnistin 1 h 50 min, vauvan sydänäänet laskivat ponnistaessani, mutta homma ei edennyt, kun pää palasi aina sisään... Toinen kätilö tuli mukaan auttamaan ja vihdoin puoli-istuvassa asennossa sain tytön maailmaan. Oli aika rankkaa, mutta nyt se on OHI!
Avautumisnopeus yllätti kaikki, mutta ehkä mulle rankinta oli se, että jäin kipuineni vuodeosastolle yksin kärsimään. Vauvan happisaturaatio oli pitkän ponnistuksen takia alhainen heti synnyttyään, mutta nousi sitten tunnin sisällä normaaliksi. Ja nyt tuossa tuhisee terve ihana tyttö!
Kseena ja tytteli 3 pv