(((Tömpsis))) :hug:
O&O: Onnittelut pojasta!
Marja, teilläkin sitten tapahtu nopeesti kun alko tapahtumaan. Ja "nanalla" ja "aamulla" yhteiset synttärit. Hyvä että sokrut kohillaan. Toivottavasti saat paineet laskemaan pian. Me kotiuduttiin myös tänään. Ah, oma sänky!
Marsa, onnittelut pojasta!
Heips, vaan kaikille kotolakanoitten välistä
. Tosiaan kaikki oli lääkärissä kunnossa ja itsekkin siinä kunnossa, että päästiin kotiutumaan. Eilen tulikin vieraita niin yllättäen, että jäi synnärin kirjottaminen kesken ja siitä sitten suoraan iltapalalle ja nukkumaan. Kopsasin eilisen alun tähän ja jatkan mihin jäin:
SYNNÄRIÄ pukkais:
Eli tosiaan torstai illalla viideltä käänsin sängyllä kylkeä ja tuntu että jotain lorahti pöksyyn. Oli vähän vihertävää tai jotain....muuta ku vaaleanpunasta niin aattelin sitten että ehkä sitte pissiä lorahti tai jotain, eikä sitä enempää sitten tullutkaan. Kuitenki supistuksia alko tulla 8minsan välein aika säännöllisesti, mutta eivät kyllä kipeitä olleet.
joskus kymmenen yhentoista aikaan alko tulla 6minsan välein, mutta ei ihan säännöllisesti kuitenkaan. Päätin kuitenki soittaa puol kahentoista aikaan synnärille, että mitäs pitäis tehä ja sanovat, että jos nyt kuitenki tulisitte käymään kun uudelleensynnyttäjä ja reilu puolen tunnin ajomatka. Lähettiin sitten puolen yön jälkeen ajelee, käytiin yöpalalla ABC:llä matkalla. Supparit oli pikkasen koventunu, mutta väli oli sama.
Synnärillä oltiin puoli kahden aikaan. Kahen jälkeen päästiin käyrille ja kätilö tarkasti tilanteen. SAMA kuin viikkoa sitten! Sanoi, että sisäsuu niin kiinni, ettei pääse edes kalvoja puhkasemaan. Epätoivo... Olin ihan varma, että pistää vielä kotiin takasin.
Käyrä ajettiin ja onneksi näytti kätilöllekkin, että supparit on säännölliset, vaikka avautumista ei ollutkaan tapahtunu yhtään. Onneksi ei laittanu kotiin enää, muuten ei olis hyvä heilunu...Päätettiin sitten, että mennään miehen kanssa lepohuoneeseen, että nukutaan aamuun ja katellaan sitten onko edistynyt, että pääsis puhkasee kalvot. Kello oli tuolloin kolme.
Mies kuorsaa, minä suppailen....
Ei siinä tosiaan uni tullut, vaikka ei nyt niin kipeitä olleetkaan, mutta 6minsan välein kuitenki. Kello oli 03.58 suunnilleenabouttiarallaa tasan, kun kuulin ja tunsin ylämahalta kunnon POKSahduksen. Vaikkei moista koskaan ole tapahtunut ennen, niin tiesin heti mitä tapahtui, koska siitä niin moni on puhunut.
Meni hetki ja sitten tunsin kuinka vedet tulvahti kastelemaan joka paikan. Soitin kelloa ja kätilö sieltä kömpikin hetken päästä tiedustelemaan tilannetta. Sanoin, että vedet meni. Suvereenisti kätilö tuli ja kurkkas pöksyihin ja totesi, ettei tuo nyt siltä näytä. Nousin ylös ja ehdin vessan ovelle, kun sääriä pitkin tuli lisää ja pöntölle päästyä sitä tuli lorisemalla. Vesien menosta ei enää ollut epäilystäkään.
Tässä vaiheessa selvisi myös syy, miksi minä epäilin ensimmäistä lorahdusta ja kätilö toista, että onko jotain muuta. Vesi oli oliivinvihreää... Olisiko syytä huolestua? Kuulemma ei.
Nyt kiskottiin sairaalavaatteita päälle ja siivottiin paikkoja. Tässä vaiheessa miehenkin pää jo nousi viereiseltä sängyltä, että mitä tapahtuu. Kätilö lähti käymään jossain ja jäätiin hetkeksi kahdestaan lepohuoneeseen. Suppareiden välit tihenivät kahteen minuuttiin ja kivut kasvoivat kymmenkertaisiksi..
N. vähän ennen puoli viittä mentiin saliin ja käyrille. Sain olla pystyssä ja yritinkin olla mahdollisimman pitkään, että saisin vauhditettua synnytystä, edelleen mielessä hetki sitten tehdyn kohdunsuun tarkistyksen masentava tulos...
Ehkä n. kuuden aikaan kävin istumaan joka pahensi kipuja, joten menin pitkäkseen, koska en jaksanut enää seistä. Muutamien suppareitten jälkeen päätin kokeilla ilokaasua, joka auttoikin heti niin, että hekottelin miehelle kuin päissäni. Miehelle tarjosin myös ja oli myös sitä mieltä, että pullollisen voisi viedä myös kotiin tuliaisiksi
.
Varttia vaille seitsemän kätilö tuli kertomaan vuoron vaihdosta, että menee vaihtamaan raportit ja ettei hän viitsi tehdä nyt tutkimusta, kun seuraava tulee aivan juuri katsomaan mikä tilanne.
Varttia yli seitsemän sanoin miehelle, että mikä hitto siinä raportin annossa kestää, että MUA PONNISTUTTAA!!! Mies painoi kelloa ja pirteä iloinen kätilö tuli kyselemään vointia. Kerroin orastavasta ponnistuksen tunteesta, johon hän totesi, että niiiiin tuossa raportissa juuri edellinen kertoi, että et ollut vielä edes sormelle auki hetki sitten, mutta että tutkitaan. Tulos oli järkyttävä! Tuskat olivat jo aivan järkyttävät tuossa vaiheessa ja kätilö ilmoitta, että olen vasta viisi senttiä auki!
En kestäisi enää pitkään pelkän ilokaasun voimalla, jos tätä jatkuisi vielä tuntikausia. Vanhastaan kuitenkin muistin, että ihan oikeasti se ponnistamis tarve tuntuu tältä ja vänkäsin asiaa kätilölle. Katsoi siinä vieressä pari supparia ja sanoi, että kokeilee supparin aikana miltä tilanne vaikuttaa..
Kokeili sen parin supparin ajan ja totesi, että nyt ootkin kokonaan auki, anna mennä vaan kun siltä tuntuu! Olin siis auennut viidestä-kymppiin n.viidessä supparissa...
Puolisen tuntia siinä kuitenkin meni, että alkoi kunnolla ponnistuttaa, pientä harjoittelua oli tuo aika ja hyvä näin, koska muuten olisi voinut tulla rumaa jälkeä....sen verran järeän kokoinen tuo typy on!
Vähän ennen viimeistä ponnistus rutistusta mies oli katsonut, että miksi tärisen ja ihmettelin, että itkenkö mä kivusta....katsoi mua ilokaasumaskin läpi ja kysyi että NAURATKO SÄ?! Johon olin hytkyen nauranut ja tokaissut "joo, mä tässä nauran ja synnytän".
Olin siinä vaiheessa melkosella tripillä. Olin menossa syöksykierteellä kahta eri rataa pitkin tapahtumia. Toisessa näin mitä tulee tapahtumaan ja toisessa tulin sykäyksittäin fyysisesti perässä. Voisinpa melkein sano kokeneeni jonkinlaisen ruumiista irtautumis kokemuksen. Koko ajan kuitenkin tunsin kivut, mutta hetken olin aivan käsittämättömällä matkalla...
Lopulta alkoi varsinainen ponnistusvaihe, johon sain oksitosiinia nenäsuihkeena, koska ponnistamisen tarve oli melko heikko.
Aloin ponnistaa kyljeltään, mies takanani pitäen toista jalkaa ylhäällä koukussa, minä roikkuen hänen kaulassaan niin, että kuulemma napit meinas lennellä ja raavin hänen kaulansa melkein verille. Toinen kätilö piti mua toisesta kädestä kiinni (pyysin synnärin jälkeen anteeksi hänen kätensä murskaamista...) ja samalla antaen buustia toiselle jalalle, että sain työnnettyä sitä häntä vasten. Tässä vaiheessa olin pyörinyt synnärisängyllä jo 180astetta ja pää oli ulkona sängyltä. Pelkäsivät kuulemma että potkin itseni lattialle siitä...
Nyt oli rakkaalle ilokaasu-ystävälle heitettävä hyvästit ja alettava ponnistaa ihan tosissaan. Kuulin jotain ohjeita jostain tauosta ponnistamisessa kun pää on ulkona. Olin kuulemma katsonut muita hoomoilasena silmät pyörien päässä kuin hedelmäpelissä...Kätilö oli vain todennut, että nyt taitaa olla pieni ilokaasupölly päällä...
Ponnistin ja ponnistin ja aina kun lopetin vauva luiskahti takaisin piiloonsa. Lopulta sain voimaa ponnistaa pään ulos kunnon leijonan karjasun saattelemana.
Tässä vaiheessa karjuinkin tuota alkukantaista karjuntaa suoraa huutoa sillä julmetun kokoinen lihaklöntti törrötti puoliksi ulkona tussusta ja kätilö kieltää ponnistamasta, koska puuroisen lapsiveden takia on hengitystiet siivottava kunnolla ennen ensimmäistä hengenvetoa.
Sitten vielä napanuora irti kaulan ympäriltä. Sitten sain luvan ponnistaa loput ulos ja sekin tuli karjunnan saattelemana...tuntui ettei vauva lopu ikinä! Kunnes....
PLOP* ja koko vauva on ulkona ja taivas aukeaa! Kaikki tuska katoaa ja järki alkaa taas pikkuhiljaa kulkea. Euforista!
Ensiksi todetaan, että napanuoraa riittää täältä Kiinaan asti ja että mitä sieltä kerän keskeltä löytyy. Kyllä vain, TYTTÖ!!!!
Saan hetkeksi limaisen, kakkasen, verisen ja hieman velton prinsessan mahani päälle sotkemaan mutkin kaikkiin maailman eritteisiin, jossa hän päästää ensimmäiset kunnon parkaisut. Sitten aika nopsaan isi leikkaakin napanuoran ja lähtee antamaan tytölle ensimmäisen kylvyn.
Ensin kuitenkin kätilö toteaa, että ei tämä nyt niin iso ole, hyvä jos neljää kiloa. Vaaka väittää aivan muuta, painoa on kertynyt muhkeat 4kiloa300g!
Kätilöltä pääsee "ohhoh"...
Istukkakin oli pakko lopulta synnyttää, onneksi tuo sentään kestää vain sen pikku hetken ja loppukin tuska on ohi ja maha kumisee tyhjyyttään.
Nyt pitäisi kuulemma jalkojen kantaa suihkuun. Vaikka tikkejä ei tullut, vain pari nirhaumaa niin pesulle on mentävä ettei pääse pöpöt vääriin paikkoihin.
Kakkaa kun olikin joka paikassa...
Kätilö toteaa joutuvansa kakun paistoon! Napanuoralla oli pituutta hurjat 103cm ja istukkakin painoi lähemmäs kilon!
Niin, tyttö oli siis ulkona kello 08.10, synnärin pituudeksi merkittiin 4h10minuuttia.
Tissiteltiin aikamme ja odoteltiin salissa perhehuoneen vapautumista ja syötiin aamiais ja onnittelu tarjottimen antimet ihmetellen uusinta perheen jäsentämme liikutuksen vallassa. Siinä hän nyt on pikkuinen "aamu-tyttömme" :heart:
Tälläinen romaanisynnäri tällä kertaa
.
Nyt äkkiä nukkumaan, että saa hetken levättyä ennen seuraavaa irvistelyä! Joo, on VÄHÄN tissit kipeenä, mutta maitoa tulee vaikka muille jakaa...
Tsemppiä ja kaikki jälkisupparit teille jakoon vauhdittamaan nyyttien hakumatkaa!
Hassel ja Aamu-prinsessa 2½pvää
