Moikkamoi!
Mulla on jotenkin epäuskoinen olo raskauden suhteen. Tai siis jotenkin on vaikea oikeasti kuvitella että meille on tulossa kolmas lapsi, että kohta olen KOLMEN lapsen äiti? Ihan hullu ajatus. Tänään 7+1 tai 6+6 riippuen miten lasketaan.
VIikon päästä on neuvola ja sekin tuntuu ihan hassulta
Ja sitten reilun parin viikon päästä lääkärineuvola. Ehkä tässä pikkuhiljaa sitten alkaa kypsymään ajatukseen, että raskaana tosiaan ollaan.
Oloista Huonoa oloa pukkaa... Tähän asti meni hienosti ilman mitään suurempia oloja, mutta nyt viimeiset muutamat päivät on tehny tosi tiukkaa istua koulussa luennoilla kun on huono olo iskeny päälle. Painoa tullu varmaan kolme kiloa ainakin lisää lähtöpainoon, kun en pysty käydä jumpissa tms oloni takia ja jotta joten kuten pysyn voimissani niin koko ajan pitää jotain olla suuhun laittamassa. Mä toivon, että kunhan päästään tän alun yli, niin löytyy taas energiaa liikkumiseen ja josko sitten saisi syötyäkin terveellisemmin. Mua tuo paino stressaa tosi paljon, olen just saanut n. 10kg pois ennen kuin raskauduin, vieläkin muutama kilo ylipainoa. Sen takia en haluaisi saada kiloakaan lisää painoa mitä on pakko. Ja toisekseen mulla on aikaisemmissa raskauksissa ollu lievä raskausdiabetes (yksi arvo rasituskokeessa yli raja-arvo) joten sen takia tiedän että kiloja ei saisi tulla yhtään ylimääräisiä. Mun on varmaan pakko puhua neuvolassa viikon päästä tästä ahdistuksesta
Vaaka pelottaa mua oikeesti... Oon niin huonoja kommentteja aikaisemmin saanu painon noususta vaikka molemmissa raskauksissa on noussu vain n. 11-12kg paino. :/
Nimistä joku kyseli.. Meillä on nimet mietittynä jo
Kolme nimeä tulee, samoin kuin muillakin lapsilla
Enempää en vielä paljasta
Rattaat olen myöskin jo valinnut. Samoin miettinyt sisutuksen uusiksi, että saadaan vauvalle sänky mahtumaan. Turvakaukalo ym on myös hankintalistalla ja se tulee samaa merkkiä kuin rattaat, jotta voi käyttää niitä sitten yhdessä
Suunniteltiin, että ostetaan Brion Smilet- onko mielipiteitä?
Brioja meillä ei ole vielä kertaakaan ollu, kaikkea muuta onkin. Oon aikaisemmin ollu aika hullu vaihtamaan rattaita vähän käytön jälkeen toisiin, mutta toivon että nyt saisin valittua sellaiset, että ei tarvitsis muita ja että noilla pärjäisi koko ratasajan. Noihin rattaisiin toki ostetaan se kova vauvankoppa sitten myös
Mä olin myös todella varma raskautumisestani. Jotenkin naiivisti uskoin että tärppi käy heti kun vaan aletaan yrittämään ja yk1 tärppäsikin. Olin vaan niin varma. Esikoista yritettiin 8kk, joten kaikki lapset ei meille kuitenkaan ole ihan noin vain tullut.
Alkuraskauden ultraan en mene. Ajattelin malttaa odotella sinne viikolle 12. Tässä on viikot menny niin nopeasti muutenkin, että kyllä jaksan sinne odotella
Ei olla muistakaan lapsista käyty aiemmin kuin vasta sillä 12 viikolla.
Kestovaippailua kokeilin esikoisen kohdalla, mutta en vain löytänyt siitä omaa juttuani. Voisihan sitä tämän kolmannen kanssa kokeilla, mutta saa nähdä. En ole sitä sen enempää miettinyt....
Synnytys on käynyt mielessä tietysti myöskin. Kaksi alasynnytystä takana, ei niin helppoja, mutta kuitenkin toivon että alakautta myös tämä kolmas syntyisi. Pelkään sektiota todella paljon. Mä olen molemmissa synnytyksissä aiemmin ottanut kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä sairaalalla on ollut tarjolla, mutta nyt toivoisin, että selviäisin mahdollisimman pitkälle ilman mitään. Jotenkin on epiduraalit ym alkanut nekin kauhistuttaa tosi paljon riskeineen
Tsemppiä kaikille ja tervetuloa uusille!
Terkuin,
suan ja Pärsky 6+6/7+1