Nyt on äitiysloma sitten alkanut. Päädyin siihen ratkaisuun toissapäivänä, kun tajusin etten vain yksinkertaisesti jaksa enää todella kivuliaita ja pitkään jatkuvia supisteluja työpäivän jälkeen ja töissä jatkuvaa painostusta, jossa jotkut ihmiset eivät tunnu tajuavan ettei samaan tahtiin pysty enää tässä kohti raskausaikaa. Ei, en pystynyt olemaan viittä tai kuutta tuntia syömättä tai juoksemaan täydessä ravintolassa ja kantamaan tarjottimia ilman että aloin oikeasti pelätä kaatumista ja huimasi jatkuvasti. Olen jo liiasta vihasta päässyt, mutta vieläkin vaan kiinnostaa, että onko kukaan muu törmännyt sellaiseen, ettei saa töissä esim. mennä syömään ajoissa tai on joutunut jotenkin oikeasti kieltämään itseltään lepoa kun kukaan ei yksinkertaisesti halua auttaa ja kaikki oma työ pitäisi pystyä hoitamaan, vaikkei jaksa... Asiakkaatkaan ei aina tuntuneet huomaavan että olen raskaana tai sitten vaan ajattelivat tietenkin, että työnantajan syytä, kun ei hanki enemmän työvoimaa, jos joku on raskaana. Mutta minkäs minä sille voin, kun jo oikeasti toimin niin hyvin kuin vain pystyn, mutta välillä vaan on pysähdyttävä hengittämään, kun ei jaksa.
Mutta, enpä joudu menemään tuonne enää töihin ja nyt on loma alkanut. Heti helpotti kyllä paineetkin. Olin eilen neuvolassa, ja verenpaine oli noussut ihan kiitettävästi lähtötasoon verrattuna (oli 130/77 ja lähtötaso 117/66 luokkaa). Luulen että suurimmaksi syyksi se on aiheutunut stressistä. Olen stressanut syömisestä, olen stressannut töistä ja ihmisistä ja siitä että entä jos lapsi kuolee, jos en syö tai lepää jne. Nyt on jo niin paljon parempi olo parin päivän levon jälkeen että uskon, että oireetkin menee. Jopa olen pystynyt käymään lenkillä pari kertaa pidempiä matkoja ja jumpannut taas selkälihaksiä, mikä tuntuu helpottavan oloa. Painoa en haluaisi enää lisää, nyt on tullut 13 kg ja tuntuu että osa kyllä saattaa olla nestettä. Verenpaineen takia aion olla entistä tarkempi sokerin ja suolan kanssa nyt, mutta luulen että se menee rauhoittumisella ohi, niin paljon on olo jo nyt parempi.
No huh, auttoi kun valitin asiaa, vaikka en siihen liikaa halua takertua. Ihmiset kai on joskus vaan ajattelemattomia, ja tärkeintä kai että itse tajuan ajoissa lopettaa, jos joku ei vaan toimi tai työ tuntuu vievän koko elämän.
Muuten menee hyvin. Vatsa on kyllä kasvanut esim. viimeisen viikon aikana paljon. Sf-mitta oli 30 cm eilen ja viikkoja 32+6, aika pitkälti menee keskikäyrällä, mutta en itsekään oikeastaan ole jaksanut suhtautua siihen mitenkään lopullisena. Muutenkin edelleen ajattelen, että lapsen syntymäpaino ei ole niin kamalan olennainen, kunhan on normaali (tietysti normaalikin on aika suhteellista, kun jotkut on luonnostaan isompia ja pienempiä syntyessään). Esim. itse painoin 2800 g syntyessäni ja olin lapsuuden ajan silti isokokoinen ja pitkä, kun taas siskoni painoi 3800 g ja oli tosi hoikka ja pieni lapsena. Nyt ajattelen, että olkoon millainen on, kunhan tulee ja saan lapsen jo pian syliin. Se on niin iso jo, ja oli pää alaspäin, kun lääkäri tarkisti. Liikkuu yhä välillä, mutta vähemmän pyörii, lähinnä potkii ja liikuskelee. Oli myös selkeästi laskeutunut alaspäin. Nyt vain odottelua, lepoa ja loppukesää...