Syyskuun Söpöliinit 2012 *Maaliskuussa*

Jumppapallo: käsittääkseni kaikki monisikiöiset raskaudet lukeutuvat aina nk. riskiraskauksiin. Tarkoitus ei ole pelotella, mutta jos etsit käsiisi tietoa kaksosraskaudesta niin huomaat, että tietyt riskit ovat moninkertaiset yksöisraskauteen nähden. Oletan että sen vuoksi monisiköistä raskautta myös monitoroidaan paljon tarkemmin. Mikä tarkoittaa sitä, että näet vauvasi useammin kuin me "normiraskautta" läpikäyvät Kaikki on yksilöllistä, varmasti on tapauksia joissa yksöisraskaudessa on moninkertaisesti ongelmia hyvin sujuvaan kaksoisraskauteen nähden jne. joten näistä on varmaan turha murehtia sen enempää.

Itse olen semmoinen tiedon haalija ja imuroin kaiken mahdollisen asiallisen, saatavilla olevan tiedon siitä, mistä kulloinkin olen kiinnostunut. Raskaustietoutta lukiessa on tullut vastaan myös kaksoisraskautta koskevaa tietoa ja se on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Tuntuu ettei hoitohenkilökunnalla ole aikaa kertoa asioista niin perinpohjaisesti kuin haluaisin, niin oikeastaan ainut vaihtoehto on hakea tietoa itse..

Kaktuspiikki: koska sinulla on seuraava ultra tai koska tilannetta seuraavan kerran katsotaan? Varmasti raastavaa tuo epätietoisuus, mutta toisaalta paino ei välttämättä kerro yhtään mitään - esim. minulla painoa ei ole tullut yhtään, päinvastoin, olen laihtunut edellisestä neuvolakäynnistä.. Toivottavasti saatte pian varmistuksen siitä, että kaikki on hyvin! Eikö mitään ole tehtävissä tuon lapsiveden määrän suhteen? Mitään lääkitystä avuksi tms?

Kertomisesta: Mulla on ilmeisesti niin taaksepäin kallistunut kohtu, ettei raskaus näy vielä yhtään! Joten mitään syytä kertomiselle ei ole ollut. Omalle siskolleni kerroin, vanhemmille ja kahdelle läheiselle ystävälle, mutta muille ei vielä ole kerrottu - eikä todellakaan töissä! Ajattelin pitää tämän salaisuutena täällä toimistolla niin kauan kuin mahdollista. Syksy taimi: Minäkin laskeskelin tuossa, että mulla on vielä 13 työviikkoa jäljellä, joista 4 on vajaita eli on ns. arkipyhiä (helatorstai, pääsiäinen, vappu jne.). Pidän kesäloman ja talviloman jonka jälkeen alkaakin sitten mammis, ihanaa!

Onnittelut vielä kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille ja kovasti tsemppiä niille jotka joutuvat toistaiseksi elämään epätietoisuudessa <3

Vanilla Whip (12+3)

 

opcorn: Mukavasti tullut taas tekstiä, täälä mässäilen karkkia samalla ja lueskelen

adora:'( kylmän väreet tuli heti ja kyyneleet vain tippui poskelle viestiäsi lukiessa, jotenkin sitä ajatteli ettei tälläisiä uutisia tarvitse enään lukea, niin kauhea shokki iski.. Jaksamista sinulle oikein paljon vaikka nämä sanat olet kuullutkin moneen otteeseen:hug: ja voimia lapsille kertomiseen <3 <3

Kiitos kaikille kommenteista tuohon parisuhde kysymykseen:flower:
Meidän suhteemme on sellaista että riitelemme TODELLA harvoin, ehkä liiankin harvoin =) hmmmm itse asiassa emme ole tainneet ikinä riidellä oikein kunnolla. Mutta jos joku riita tulee niin aina se on saatu heti selvitettyä puhumalla. Itse olen huono aloittamaan jonkun mieltä painavan keskustelun, "odotan aina sitä oikeaa hetkeä" mutta sitten kun suuni saan auki ja jutun aloitettua niin asiat saadaan yhdessä puhuttua läpi, ja mies on aina sanonutkin että kertoo minulle kaikki jos vain mieltä painaa jokin.
Ja kaveri piireissäkin me olemme se positiivinen pariskunta heheh viime vuoden juhannus ainakin todisti sen niin hyvin, kaikki muut pariskunnat riitelivät toistensa kanssa ja aina kun me olimme poissa paikalta niin satoi vettä ja sitten kun tulimme pihalle katokselle takaisin aurinko paistoi komeasti, se oli kyllä huvittavaa

Voi kaktuspiikki aawwww ihanaa kun mainitsit sanan grillaus, tänä viikonloppuna voitaisiin mekin avata jo grillikauden omn omn omn piffiää, makkaraaa, juusto taskuja omnomnomnomn aivan kuola valuu jo

(.) nyt tuli jotenkin kaktos mitä pitäisi kirjoittaa jäin vaan ajattelemaan grillausta ja juustotaskuja voi kauhea! hmmmmm noh eipä tänne mitään uutta vähän vielä on sellainen olo ettei osaa suhtautua tähän asiaan että on raskaana, mutta sitten on sellainen olo että pelkään hirveästi jos menetän pikkuisen, koska en todellakaan sitä tahdo menettää. Täytyy vieläkin todeta jotta on tää vaan niin niin niiin outoa, ihmeellistä, pelottavaa, jännää, ja ihanaa. Ja se nyrkkeilysäkki tai oma pieni kupla olisi tosi mukava aina välillä.

Kakaa ja Toukka 14+2

 

Heippa vaan kaikille pitkästä aikaa!!

Ja ihan ensimmäiseksi, voi adora, sanattomaksi vetää! Voimia teidän perheelle, hakekaa lohtua toisistanne ja halatkaa toisianne paljon! Olen niin, niin pahoillani!

Itse viimeksi kirjoitin pikaisesti ultrakuulumisia ja olin niin kiireissäni ja tohkeissani, etten muistanut kertoa, että lopullinen la on nyt sitten 23.9 eli viikkoja nyt 12+5. Aiempaa arvelua ei oltu kirjoitettu ylös mihinkään papereihin, koska se oli niin hakuammuntaa epäselvän kierron vuoksi, niin sillä tuollainen parin päivän muutos edelliseen

Parisuhteen muutoksista ensimmäisen lapsen jälkeen.. Itse sanoisin kyllä, että meillä on tullut muutosta vain parempaan suuntaan! Jotenkin rakkaus,kunnioitus ja arvostus miestäni kohtaan on vain kasvanut maksimaalisiin mittoihin, kun näen joka päivä miten mahtava, ihana isä hän on lapsellemme!!
Omaa aikaa jää tietenkin vähemmän, mutta se riittää meille, että saadaan illalla käpertyä toisten kainaloon kun lapsi on jo nukkumassa Tietenkin kaikki pienet hellyydenosoitukset, halit ja pusut päivänmittaan merkitsee paljon, ja se, että muistaa kertoa toiselle miten rakas ja tärkeä hän on, kun aikaa muuten on vähemmän. Mutta kun näen, miten mies tulee kotiin ja pikkuinen kiiruhtaa hänen syliin ja siinä ne rakkaat sitten halailee ja pusuttelee, niin sydän on pakahtua <3

Itselläni nyt PÄIVÄ YKSIN!! Tekee kyllä hyvää Mies lähti tyttösen kanssa mummoloimaan ja itse suuntaan kohta ostoksille, etsiskelemään neidille 1-v synttärilahjaa yms.
Ja synttäreille saammekin isovanhemmat ja isoisovanhemmat kaikki paikanpäälle, osa tulee senverran kaukaa, että on harvinaista herkkua <3
Pari viikkoa enää, tuskin maltan odottaa!!!

Nyt laittautumaan ja ostoksille!!
Hyviä vointeja kaikille mammoille!!

Kiki1 ja pikkuinen 12+5

 

Äääh, olipa surullista lukea adoran uutiset Nuo aina pysäyttää, että tosiaan näilläkin viikoilla vielä voi tuollaista sattua, tai siis ainahan voi, mutta jotenkin sitä ajattelee, että alkais olla jo vähän niinku turvassa, mut eipä sitä kai ole kuitenkaan. Kauheesti voimia, vaikkei se varmasti nyt lohdutakaan :heart:

Täällä nt-tulos on sitten normaali, kun ei kukaan alkuviikosta tai siis muutenkaan tällä viikolla poikkeavasta tuloksesta soittanut. Tosin eihän mulla ollut syytä muuta olettaakaan, mut pelkäsin silti sitä yhteistulosta. Neuvolassa ensi viikolla sitten kertovat sen lopullisen tuloksen, mutta siis ei riskiä kuitenkaan.
Muullahan ei väliä olekaan.

On tullu itekin mietittyä tuota parisuhde-asiaa, varmaan väsymys syö suhdetta ainakin aika tehokkaasti, kun se tekee sitä joskus jo nytkin. Mutta meillä mies ainakin osallistuu vauvanhoitoon, kun sitä niin hirvittävästi odottaa ja on toivonu jo kauemmin kuin minä.

Tää väsymys on vaan jotain lamaannuttavaa. Kävin mittauttamassa hempparin, 119, eli laskenu 130:stä parissa viikossa. Nukun aina 10 tunnin yöunet, herään seiskalta ja pakko päästä ysiltä nukkumaan. Eilenkin nukahdin kesken Linnan tähtien. Jumpassakin tuntuu, ettei todellakaan samalla tavalla enää jaksa ja jotkut liikkeet tuntui vähän haljulta masussa.

Huomasin muuten tänään, kun otin masukuvan ja vertasin pari viikkoa sitten otettuihin, että kyllä se sittenkin on jo vähän alkanu kasvaa

Syrän 13+2

 

vanilla whip mulla on seuranta ultra ens torstaina. eipä tässä oikein ole mitään tehtävissä,odottelua vaan. sinälläänhän vähäinen lapsivesi ei ole kovin haitaksi jos sitä on tarpeeksi vauvan keuhkojen kehitykseen. Mutta meillä vähäinen lapsivesi voi tarkoittaa sitä että lapsen munuaisissa on jotain häikkää. Edellinen keskeytys johtui juuri siitä kun vauvan munuaiset ei toiminu ollenkaan niin hän ei voinut virtsata niin ei tullu myöskään lapsivettä. Ja ei,sitä ei voi mitenkään sinne lisätä.

Minä ajattelin tehä grilliin nyyttejä broilerista,kasviksista ja perunasta! ja tietty jotain LIHAA pitää olla kans! tänne on ainaskin lupaillu aurinkoista keliä,joten toivottavasti suunnitelma onnistuu! Meinasin muutenkin ottaa tämän viikonlopun extra rennosti ja nauttien,kun ei tiedä millä mielillä ollaan sitten ensiviikonloppuna... :/

tuntuu ettei hoitohenkilökunnalla ole aikaa kertoa asioista niin perinpohjaisesti kuin haluaisin, niin oikeastaan ainut vaihtoehto on hakea tietoa itse.. Totta,itse olen huomannu saman! ja minusta se on todella ikävää. Varsinkin tämmösissä tilanteissa kuin meillä nyt on,tuntuu että meidät jätettiin vaan roikkumaan kysymysmerkkeinä ja toivoteltiin onnea raskauden jatkumiseen...

Minä oikeastaan odotan innolla että mitä muutoksia mahdollinen vauva tuo tullessaan parisuhteeseen! no joo,kenties lyhyitä yöunia,hätäilyä ja huolta sekä rahanmenoa ja ei ollenkaan kahdenkeskeistä aikaa,mutta kahestaan on saatu olla jo vuosi kaudet! lähinnä kai odotan sitä rakkauden määrää minkä se paketti tuo tullessaan! <3

oikein maukasta ja aurinkoista viikonloppua kaikille mammoille ja masuasukeille!
Kaktuspiikki 14+6

 

Kaktuspiikki: Tosi kurjaa että teidät on tuossa tilanteessa jätetty roikkumaan kysymyksinenne ilman riittävää tietoa. Toivotaan, että viikon päästä saisitte sitten hyviä uutisia ja raskaus jatkuisi normaalisti. Minusta sulla on hyvä asenne, hienoa että viikonlopun aiot ottaa rennosti ja nauttia elämästä Mun mies aina sanoo kun mä olen semmoinen murehtija, ettei ne asiat murehtimalla muutu - tehdään se mikä voidaan tilanteen eteen ja koetetaan luottaa siihen, että elämä kantaa. Musta toi on hyvä elämän filosofia vaikkakin helpommin sanottu kuin toteutettu.

Olen 1/6 osaa noita ja minun noidanvaisto sanoo, että teille tulee torstaina hyviä uutisia. Aurinkoista viikonloppua sinulle

 

Voi adora, ihan kyyneleet tuli silmiin täällä. Voimia ja jaksamista kovin teille. Oliko sikiö menehtynyt siis viikolla 13 vai aiemmin ja se havaittiin vasta viikolla 13? Joka tapauksessa suuret pahoittelut sinne.

Guitar 16+3

 

Adoralle osanotto :'(.

Kaktuspiikillä tuntuu olevan kunnioitettava asenne raskauteen kaiken epävarmuuden keskellä. :hug:.

Itse oon flunssan takia saikulla nyt ja turhauttaa, kun pitää olla neljän seinän sisällä. :$ Tänään on pakko päästä pienelle kävelylenkille. Raskaus etenee mukavasti omalla painollaan, välillä on liitoskipuja ja etomista, normimeininki .

Nyttynenä ja Pätkis 17+1

 

Adora: Olen tosi pahoillani menestyksestänne! :hug:

Tänään täällä oli neuvolakäynti. Ne tuntuu kyllä niiiiin turhilta! Juurikin tuosta syystä, mitä Vanilla Whipkin sanoi, että kun ei henkilökunnalta saa tietoa. Enemmän selviää, kun itse googlettelee.

Tuolla muutama sivu sitten pari henkilöä ainakin oli kommentoinut mun vuodatukseen painonnoususta. Kiitos, kun kommentoitte! Oli lohduttavaa kuulla, että joillakin muillakin on itseä hirvittävä määrä tullut jo painoa lisää. Joillakin kuulostaa vaan lähtöBMI olleen niin minimaalinen, että pelkästään iän myötäkin saattaa painoa helposti tulla eikä sitä edes huomaa. Mutta toki se aina itseä häiritsee, tiedän. Nyt mulla on tullut 5 kiloa lisää ja neljännellä kuulla vasta mennään. Ajattelin aluksi, että jos nyt max. kilo per kuukausi tulisi, niin se voisi olla siedettävää, mutta nyt sekin on jo ohittunut... :ashamed: Ruokahalu on hieman tullut siedettävämmäksi ja oon katsonut vähän tarkemmin mitä syön, mutta erityisesti väsymystä on tosi vaikea olla kompensoimatta virkistävällä ruoalla, kun kahvia ja energiajuomiakin pitää välttää. Edelleenkään en tosin hirveästi itse sitä vaatteista tai muusta huomaa, mahaan enimmäkseen on mennyt. Tää on siksi mulle niin kauhea issue, että muut meidän perheestä on ylipainoisia ja tähän mennessä oon onnistunut itse olemaan hoikka. En halua joutua sille ylipainon tielle... Anteeksi kauhea vuodatus! Tiedän, että ihmisillä on vakavampiakin paino-ongelmia.

Parisuhteen muuttumisesta on keskusteltu. Mua kanssa se hirvittää, näin kun esikoista odotamme. Meillä keskustelu sujuu tosi hyvin, mutta ollaan herkästi aika känkkäränkkiä väsyneinä ja herkästi ollaan väsyneitäkin. Mä pidän lujasti kiinni hellittelystä ja tarvitsen sitä, mutta pohjalainen mieheni ei itse sitä niin herkästi ole antamassa, tosin tykkääkin siitä, kun vain osani otan, kun sitä tarvitsen.

Ehkä parisuhteen muuttumistakin enemmän pelkään yleisesti ottaen vain sitä muutosta, mitä vauva tuo ja sitä, että miltä se TUNTUU tunnetasolla. En osaa yhtään kuvitella, miltä tuntuu se, että on oma lapsi. Sen vuoksi ehkä erityisesti hirvittää, että meillä ei ole kummallakaan ollut koskaan mitään vauvakuumetta, eikä pienten vauvojen näkeminen aiheuta mitään värähdyksiä meissä edelleenkään. :ashamed: Me ollaan vaan järkitasolla ikäänkuin ajateltu, että halutaan lapsia ja tiedetään, että jossakin viimestään nelikymppisenä kun muu elämä rauhoittuu, saattaisi tulla sellainen olo, että jotakin puuttuu ja sitten se olisi myöhäistä. Ollaan tosi huojentuneita siitä, että pystyin tulemaan raskaaksi ja halutaan kovasti tämä lapsi, pelkään jatkuvasti vieläkin keskeytymistä ja kaikenlaisia ongelmia ja komplikaatioita, mutta en silti osaa jotenkin kohdistaa tunteitani siihen vauvaan, jota en vielä tunne ja joka on jokin epäkonkreettiselta tuntuva asia. Toivottavasti ketään ei järkytä nämä mun ajatukset. Tuntuu, että kaikilla muilla on ollut vähintään jonkinlaista vauvakuumetta... Odotin, että se tulisi itsellekin tämän raskauden myötä viimeistään, mutta eipä ole kuulunut. Muita järkyttääkseni voin sanoa, että koiran- ja kissanpennut aiheuttaa mussa edelleen enemmän hoivaviettiä kuin vauvat... argh. :headwall:

Dopplerilla kuunnellut sydänäänet on kuulunut nyt noin viikon ajan paljon voimakkaampina kuin aikaisemmin. Vauvan sydän lienee vahvistunut.

Minnianna ja Tirri 15 + 4

 

voi Minnianna kun oli ihana lukea viestisi ja tunteesi!! voisin sanoa että tismalleen samanlainen tunne tääläkin on, juuri tuo vauvakuume, itsellä nyt ei sellaista ole ollut ja tuossa toissa vuonna olinkin sillä kannalla että tahronko lapsia ollenkaan, kun kaikki pelot niin vahvasti jylläs, mutta tosiaan miehen kanssa ollaan lapsista puhuttu ja molemmat niitä haluaa niin kyllä itsellä on kans kauhea pelko siitä että jos jotain ikävää taphtuu kun ei halua tästä luopua mutta silti ei tunne niin vahvaa tunnetta masussa olevaan Toukkaan, ehkä sitten kun se oikein rupeaa sielä jylläämään....
Muita järkyttääkseni voin sanoa, että koiran- ja kissanpennut aiheuttaa mussa edelleen enemmän hoivaviettiä kuin vauvat... argh. <-- itsellä täysin sama fiilis hehkutan täälä pupu vauvoista ja siitä kun kissani odottaa pentuja, omasta raskaudesta en pahemmin ole vielä hehkuttanut, tänäänkin töissä siivojan kanssa piti jotakin keskustella tästä niin tuli jotenkin että hmm mitähän sitä sanois.....

ja itse tykkään kans tuosta hellyydestä ja siitä että mies on täälä kanssani, niin pelottaa tosi paljon se että kuinka se aika riittää sitten kun vauva tulee mutta yhdessä pysytään se on varma

Nyt kaivelemaan grilli esiin

Kakaa ja Toukka 14+2

 

Adoralle suurensuuret pahoittelut

Minianna, tämä on siis mun toinen raskaus, mutta ensimmäisen ollessa kyseessä en ollut mitenkään vauvakuumeinen (en siis ole kyllä nytkään ). Olin ollut vauvakuumeinenkin elämässäni ennen, mutten koskaan parisuhteessa ollessani, joten lähinnä se oli kaipuuta jostain mitä ei voinut saavuttaa. Mutta siis meidän esikoista alettiin myös odottaa enemmänkin "järkiperustein", koska ikääkin jo oli ja vihdoin oli se tilanne minunkin elämässäni, että oli miesasiat kunnossa . Minulla ei koko raskausaikana ollut mitään vahvaa tunnesidettä vauvaan ja ihmettelin monesti kovasti, että miten joku voi jo rakastaa syntymätöntä lastaan, jota ei ole koskaan nähnyt. Tietenkin jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin niin suru olisi ollut valtava, mutta siis en kokenut oikein mitään tunteita vauvaa kohtaa hänen mahassa ollessaan. Rakkaus ei myöskään syttynyt vielä synnytyssalissa, tai siis en itsenyt siellä tai muutenkaan kokenut mitään suuria tunteita. Tunteet tulivat parissa päivässä syntymän jälkeen ja vahvistuivat päivä päivältä. Aika pian oli kuitenkin selvää, että rakkaus omaan lapseen on just niin ainutlaatuista kuin aina sanotaan. Se on niin ylitsevuotavaa, että sitä ei pysty mitenkään kuvailemaan, mutta uskon, että sen löytyminen sitten vauvan synnyttyä ei todellakaan ole ongelma. Omalla kohdallani uskon, että rakkaus tähän toiseen lapseen kehittyy samoin. Vielä en ainakaan tunne juuri mitään muuta kuin huolta tyttöä kohtaan ja uskon tilanteen pysyvän samanlaisena syntymään asti.

Liikkeistä haluaisin kysyä. Kuinka moni jo tuntee niitä? Tai oikeastaan kuinka moni jo äiti ei tunne niitä? Olen nyt itse niin malttamaton, kun tiedän istukankin olevan takaseinässä, että alan pien huolestua jos ei liikkeitä kuulu!

rouva saga 15+5 (tai 15+6 en ole ihan perillä)

 

Voi ei Suuret pahoittelut adoralle menetyksestä :'(

rouva saga : Minä olen tuntenut jotain pientä kutittelua vatsassa..vaikea sanoa onko ne liikkeitä vai mitä, mutta ihan harvakseltaan olen jotain tuntenut. Esikoisesta tunsin ekat liikkeet rv 16.. Eiköhän ne kohta sinullakin ala tuntumaan

Itsellä ei ole vielä paino noussut vaan laskenut, mutta johtunee osittain sairastelusta. Nyt parina päivänä ruoka on maistunut paremmin ja etova olokin pysyy poissa kun syö. Jos nälkä yllättää niin sitten alkaa yököttämäänkin :/
Mutta näin kävi esikoisestakin..alussa paino laski muutaman kilon ja sitten kun niitä alko tulemaan niin ei meinannut saada kuriin sitä! 16kg tuli kokonaisuudessaan..mut onneksi aika pian sain ne karistettua pois
Mut tuo painonnousu on niin yksilöllistä, että ei kannata sitä rueta liikaa stressaamaan

Nyt on mentävä iltahommiin tytön kanssa! Vointeja kaikille!

Biba ja pikkunen 13+1

 

liikkeistä Muutaman kerran olen selkeitä liikkeitä tuntenut, muttei todellakaan mitenkää säännöllisesti.

painosta en halua edes tietää. Edellisissä raskauksissa tullut noin 20kg, jotka lähteneen kaikki ilman mitään painonpudotustoimia jälkitarkastukseen mennessä. Tälläkertaa tosin lähtöpaino oli melkein saman verran, kuin esikoisesta alkupaino -_-

Menhit ja Touho 14+3

 

Moikka!

Täällä olis uus mamma jolla la 9.9.2012 :wave:
Kolmas kyseessä ja TAYS on kohteena sitten kun aika koittaa

 

vanilla whip miehes on kyllä siinä ihan oikeessa,ei ne murehtimalla muutu! en nyt tiijä niin asenteesta,tuntuu itestäkin että ihmeen "rauhallisesti" on tullu tämä otettua. kylläkin sinä päivänä kun saatiin ultrassa kuulla että vettä vähäsen,märysin suihkussa yksikseni kun mikäkin! :O
Mutta eipä tässä tosiaan murehtiminen ja itsensä sääliminen(siihen olen kyllä syyllistynyt välillä) paljoa auta,on vain odoteltava. tiijä sitten murtuuko millaset padot jos tässä käy huonosti! vai onko sitä jo niin kovettunu ettei osaa edes kunnolla surra.
Vai noita,toivottavasti oot vaistoinesi oikeessa!

Tervetuloa muumimammu83! :wave: Onnellista odotusaikaa!

Koitan nyt kuunnella taas välistä dopplerilla ja sit saunaan!

Kaktuspiikki

jumputijumputijumputi!!!!! nyt löysin eka kerran!!!:heart:

 

Hihhii....Katsoitteko äsken korkojen kera-ohjelmaa? Vappu Pimiälläkin on laskettu aika syyskuussa... Ihan julkisesti uskalsi jo asiasta kertoa.

Adoralle suuri halaus ja paljon voimia asian käsittelyyn! :hug: :'(

LS ja pikkuinen 15+4

 

Adora: osanottoni. En ole itkuherkkä ihminen edes nyt raskausaikana, mutta nyt tuli itku silmään:'(

Minnianna: Minulla on ihan samanlainen olo. En ole sen jälkeen tuntenut juuri mitään lapsia enkä vauvoja kohtaan, kun täytin 17-vuotta. Hauvoihin olen aivan hulluna ja niitä meillä onkin monta. Kaupungilla ihastelen hauvoja, mutten vauvoja. Minäkin olen odottanut raskauden muuttavan tilannetta, mutta mitään ei ainakaan vielä ole tapahtunut.

Tänään tuli kaksplussalta sähköpostia, jossa kerrottiin odottavien äitien unien olevan villejä. Sattuipa sopivasti. Juuri viime yönä näin aivan kamalan painajaisen ja heräsin kirkuen ja läpsien miestäni. Mies siis unessa petti minua työntekijäni kanssa...en ole koskaan vielä nähnyt tuollaista unta! Muutenkin tämä oli eka painajainen koko raskausaikana. En pystynyt nukkumaan sen jälkeen ja sydän löi tavallista nopeammin kaksi ja puoli tuntia heräämisen jälkeen. Iltapäivällä jo nauroimme juttua ja mieheni kertoi, että hän oli säikähtänyt yöllä niin pahanpäiväisesti kirkumiseeni, että oli unenpöppörössä ajatellut, että oli tosiaan pettänyt minua! Uni oli niin todentuntuinen, että se oli kamalaa. Kotimme oli siinä aivan samanlainen kuin oikeastikin, eikä unenomaisia vääristymiä ollut. Sanoinkin miehelle, että miten hän voi pettää minua unessani juuri nyt, kun olen raskaana! Sanoin, että kostan hänelle ensi yönä HÄNEN UNESSAAN pettämällä häntä hänen työntekijänsä kanssa

Jatkuva etominen on ollut ohi jo parisen viikkoa, mutta iltayökkäily on jatkunut. Jopa niin pahasti, että oksennus on ollut jo kurkussa ja itku silmässä muutaman kerran. Tämä yökkäily on niin outoa, sillä sitä ei oikeastaan edellä lainkaan paha olo. Yhtäkkiä vaan refleksi toimii ja pitää alkaa nieleskellä.

Paino on noussut jo viisi kiloa! Alkupaino 47-48 kiloa ja nyt jotain 52-53 kiloa! Maha näkyy jo niin selvästi, että vieraatkin ovat onnitelleet kadulla. Nyt tietää jo molempien suvutkin.

Ei vielä ja katkis 14 ja jotain tai 15 ja jotain...olen ihan sekaisin laskuissa, kun jokaisessa ultrassakin päivät vaihtelevat!

 

Moikka kaikille!
Täällä on ollut puhetta tosta parisuhteesta. No kerronpa vähän meitin tilanteesta.
Mies on tosi innoissaan myös tästä raskaudesta ja näyttää kyllä sen. Sillä on 4 lasta ennestään ja tämä on mun ensimmäinen. Itellä on harvasepäivä hirvee paniikki kohtaus päällä,et enhän minä tiedä mistään mitään ja en osaa tehdä mitään - sitten taas pillitetään. enhän mä osaa ees keittää tuttipulloja...
Lisä stressiä on tuonut tää päällä oleva seksikielto noiden verenvuotojen ja supistelujen takia- kerran ollaan tän raskauden aikana sekstailtu ja se päätty siihen massiiviseen verenvuotoon ja sairaalakeikkaan.. Jotenki on sellainene stressantunu olo, kun himot olis kyllä kohdillaan ja mitään ei saa tehdä.. Meillä varsinkin tuo makkarielämä on ollu aina melko vilkasta. Ja muutenkin halaillaan ja pussaillaan paljon. Nyt oon sit ite ottanu sellaisen torjuvan asenteen noita hellyyksiä kohtaan, kun yrittää pitää ittensä coolina,et ei tulis mitään "kiellettyjä" tuntemuksia..
Justiin illalla kysyin siltä, et miten se jaksaa jos joudutaan koko raskausaika selibaatissa olemaan- kovasti vakuutteli, et kyllä me selvitään, mut tiedän kyl et tiukkaa se molemmille tekee.
Muuten kaikin puolin mukavasti on ainakin tähän saakka mennyt. Mies jopa yhtenä iltana lähti 25km päähän kauppaan hakemaan mulle munkkeja ja jäätelöä, kun niitä sattu sillo NIIIIIN kovasti haluttamaan... Ihana mies.

Sit oli puhetta tosta koirien/vauvojen herättämästä hoivavietistä. Nolottaa myöntää,et täällä kans noi pienet koirat herättää enemmän hoivaviettiä, kun jonkun toisen vauva.
Vaikea käsittää niitä tunteita, mitä se oma lapsi sitten herättää, kun ei oo aikaisemmin kokenut. Varmaan sit kun on se oma pieni siinä, niin muuttuu toikin tilanne.

Ai niin ja tänään taas poksuu!!!!

Tillu&Hippu 15+0 :heart:

 

eikä!! missä se auringon paiste on?! täälä tulee lunta kuin esterin pe*seestä! grillaan kyllä vaikka väkisin!!

Tääläkin poksutaan!

kaktuspiikki 15+0

 

Kiitos kaikille osanotoista! Niistä saa voimaa

Eilen oli itse toimenpide, eli tyhjennys. Totean vain että kaikki meni hyvin Aluksi näytti siltä ettei etene ja varauduttiin jo siihen että jään yöksi ja aamulla kokeillaan uudestaan, mutta sitten se etenikin nopeasti ja pääsin illalla pois. Vointi on kaikin puolin hyvä

Guitar keskenmeno siis todettiin rv 13, eli nyt olisi pitänyt olla rv 13. Sikiö oli kuollut muutama viikko aikaisemmin. Eri ultraajat saivat sen verran eriäviä mittatuloksia, että ei sitten arvioitu sen tarkemmin milloin oli kuollut. Omaan silmään pöntössä kelluva vauva näytti n. 8cm pitkältä.

Tästä lähtee henkinen toipuminen etenemään. Uutta yritystä ei edes vielä ajatellakaan. Toivutaan tästä ensin Joskus sitten kun olemme siihen valmiita.

Onnellista odotusta kaikille syyskuisille! :heart:

 

Ihana kuulla,että toimenpide meni hyvin adoralla . Paljon voimia sinulle

Ajattelin tehdä pienen gallupin siitä,että millä viikoilla,teillä on loppunut etominen pahoinvointi?

Musta tuntuu,että tämä on ihan toivotonta. Nyt on mennyt viikko,ettei ole oikein mikää pysynyt sisällä ja koko ajan on aivan järkyttävä olo. Sen etomisen jotenkin vielä sietää,mutta tämä,että kaikki tulee ulos. Mietin jo kauhuissani,että kuinka monta viikkoa tätä vielä kestää?!?!

Anteeksi,että heti lauantai aamusta valitusta

Jumppapallo ja tuplat 12+0 POKS!

 

Voi hurja, adora! Onneksi kaikki meni ilmeisesti niin hyvin kuin tuollaisessa nyt voi mennä. Voimia!

Kiitos vauvakuumeeseen ja painonnousuun liittyvistä kommenteista! Huojentavaa, etten taidakaan olla luonnonoikku. Itsekin oon kovasti vaan luottanut siihen, että rakkaus vauvaa kohtaan syntyy sitten synnytyksen jälkeen vähitellen. Tai varmaankin aika exponentiaalista vauhtia sitten.

Viime yö oli taas aivan kamala! Mulla kävi vähän niinku sulla Kakaa sillon yksi päivä, kun sait lohduttoman itkukohtauksen. Olin ollu koko viikon sairaan väsynyt ja yleensä aina tän pe-la yön nukun tosi hyvin ja pitkään, mutta nyt valvoin 2h ja sit tuli sellainen tuska, kun olin kuoleman väsynyt, mutta uni ei mistään keinoista huolimatta tullut. Sitten tuli vaan itku. Mies oli ihana, kun se heräsi siihen ja otti mut syliin. Itkulle ei meinannut millään tulla loppua. Meinasin nousta sängystä jonnekin saunaan yksin itkemään, jotta voisin vollottaa oikeen kovaan ääneen koko tuskan ulos. Mies kyllä nukahti itse aika pian uudelleen ja mä jatkoin valvomista vielä kolmannen tunnin. Aamulla heräsin jo kasilta eikä unta enää jatkunu... Nyt on sit silmät ihan ristissä. Toivoa sopii, että väsymys kasaantuu taas niin, että ensi yönä saisi nukuttua.

Hyvää lauantaita kaikille!

Minnianna ja Tirri 15+5

 

Minnianna hyvin samanlaisia tuntemuksia täälläkin. Paino nousee ja yritän pysyä muutoksessa henkisesti jotenkin mukana...

Mitäs muuta olitte puhuneet. Vauvakuumeesta, musta tuntuu, että oli enemmän ennen raskautta! Nyt vaan toisaalta odottaa innolla ja toisaalta kauhulla, että millaista se oikein on. En oikein osaa kuvitella tähän meille sitä vauva-arkea, vaikka sitä siis odotankin. Esikoinen tulossa ja ei sitä osaa jotenkin ajatella, mitä kaikkea se muuttaa ja miten kaikki menee. Tosi avuttomaksi sitä itsensä tuntee, että osaanko mä sitten mitään : / Tänään käytiin ystävän kuukauden ikäistä pikkunyyttiä katsomassa ja oli sitä vähän erilaista pitää kun tiesi, että syyskuussa on samanlainen nyytti itsellä. Mutta ei vauvat musta mitenkään erityisen hellyyttäviä ole, ne nyt on sellaisia vauvan näköisiä

Vaunuja käytiin kattelemassa ja saatiin Vauvatalo Johannasta tosi hyvää palvelua ja kunnon opastus vaunujen saloihin. Brion Happy malliin tykästyttiin, täytyy pohtia josko sellaiset hankkis, käytettynä yritetään löytää. Kellään kokemusta? Niissä olis sellaset tukevat kääntymättömät ilmapyörät, että pääsee lumessakin, säädettävä teleskooppiaisa ja suht näppärän ja kapean oloiset, että menee julkisissa.

Liikkeistä, nyt oon alkanut niitä pieniä hipaisuja ja muksahteluja tuntemaan :heart: Ihanaa! Tuntuu aina vaan välillä ja voi olla päiväkin väliä etten huomaa ja sitten taas kuplii.

Adoralle vielä jaksamista!

Guitar 16+4

 

Auringon paisteesta viis,me grillattiin! lumisade onnes loppu.
Nyt onkin maha vieläkin täynnä piffiä ja kasvisnyyttejä
Sydänääniä taas kuunneltiin ja kovasti jumpsutteli. Nyt sit alko muljahtelu ja nypläys,ei ilmeisesti tykänny kun sorkittiin!
Rinnat on ihan älyttömän kipeet,ei oo vielä näin kipeet ollukkaan! enkä ole etes selvinny ostamaan isompia ja tukevampia rintsikoita. Muutenkin oon tosi huono niitä ostelemaan!
Vesi ei uppoo enää ollenkaan,hanavesi siis. vissyä oon nyt vetäny monta pikkupulloo,ihanan hapokasta!
vauvakuume on kova,tosin nyt ehkä huonojen uutisten myötä hieman laantunut,mutta en jaksa odottaa että saisin nyytin syliin!!

brio happyihin oon minäkin ihastunu! oon käyny kattelee kuvia niistä,näyttäs ihan käteviltä ja hyviltä vaunuilta.

Leppoisaa lauantai illan jatkoa!

kaktuspiikki 15+0

 

Hienoa adora, että tilanne on nyt ohi ja pääsette sikäli pikkuhiljaa asiasta eteenpäin, vaikka kauheen rankkaa tollanen varmasti onkin Onneks sulla (jossen ymmärtäny väärin) on aiemmin saatuja pikkusia siellä, kenestä voit iloita!

rintojen tuntemuksista sen lisäks, että tissit on kasvaneet, niin ne on jotenkin aika sellaset turpeet ja kovat!! Onks kellä muulla?? Ja välillä oikeen siis nipistelee molempia etenki tuolta ulkosivuilta....mietin jo, et pitäiskö huolestua, mut kaipa tää kuuluu asiaan. Aika vaan inhottavan tuntuset on...

vauvakuumeesta mulla se on nyt iskeny aika kovana, kun pääsi tästä nt-ultrasta, niin nyt jotenki oikeesti todella odotan sitä vauvaa. Joskus vähän huolettaa mahdolliset ongelmat, joita raskausaikana voi tulla. Erityisesti siis toi mun selkä, joka oikuttelee iskiaksen muodossa jo nyt! Välillä siis miettii, että miten käy liikunnan jos sama meno vielä pahenee...

Guitar musta oikeestaan kenenkään "vieraan" vauvat ei oo koskaan mitenkään hirvittävän söpöjä. Siis ainahan vauvat omalla tavallaan ovat sulosia, mutta useimmiten niissä näkee vanhempiensa piirteitä ja näyttävät sillai jotenki vaan vierailta ja ei-niiiiin-söpöiltä, kuin esim. oman veljen lapset vauvoina tai parhaan kaverin. Että en mäkään kauheesti ihastele vieraiden vauvoja tai saa niistä sellasta hulluuskohtausta, mutta omastani varmasti

tunteiden heittelystä mä saan joskus ihan sairaita naurukohtauksia joistain asioista, että nauran vedet silmissä, että se on sillä hilkulla itkenkö vai nauranko En osaa selittää, mutta siis se tunne on niin jotenki OUTO, ei oo ikinä aiemmin tällasta ollu. Ja samoin voisin käydä itkemään hyvinki pienistä asioista, mutta olen saanu aika hyvin hillittyä...toistaiseksi.

Jumppapallo pahoinvointi loppui aika tarkalleen tossa 11-12 viikon välissä. Enää ei hajutkaan sillai käy nenään, vaikka huomaaki, että edelleen haistaa paremmin kuin ennen. Syömisistä kuitenki nykyään menee melkeinpä jo kaikki paitsi se paprika ja ajatus uuniperunoista oksettaa edelleen sekä lihakastikkeesta. Mutta muuten menee ihan hyvin ja tosiaan makeakin alkanu siis maistumaan taas...:S

Hmm, pitäsköhän munkin hankkia vaaka...tähän mennessä olen kyllä vaan luottanut peilikuvaan, mutta ehkä se ois ihan hyvä seurata vähän faktojakin

Ootteko hankkineet äitiysvaatteita? Mä en muuta kuin yhet farkut ja sit eilen tilasin henkkamaukalta yhen mustan takin ja mustan haalarin. Se haalari etenki oli aika söpö. Hyvä sinänsä kun maha on isoin sillon kesäaikana, niin on helppo pitää kaikkia löysiä mekkoja ja tollasia, ettei tarvii juurikaan äitiysvaatteita edes hankkia.

Syrän 13+4