Huomenta
Tuunpas hetkeks turiseen, ku kuopus vielä vetelee yöunia (jonkin sortin ihme tämäkin
).
Niin
tervetuloa uusille :wave: Tänne vaan mahtuu, nyt kun palsta selkeesti hiljentyny ja tietenkin muutenkin
Osa vielä tippuu siinäkin vaiheessa, kun vauva tulee ja aikaa ei enää olekaan (pelkään pahoin et itellekin käy just niin parin pienen kanssa..), niin parempi vaan mitä enemmän meitä on!
"Meillä" täällä eletään jännittävii hetkii, ku naapuri (ja ystävä) on eilen menny sairaalaan. Hällä siis laskettu aika ois ollu vajaan parin viikon päästä ja eilen ei vielä ollu varma, et tuleeko tänään vielä kotiin vai voimistuuko supistukset. Noh nyt aamulla mies laitto viestin, et naapurin miehen auto ei ollu aamul paikan pääl, eli josko siel ois alkanu tapahtuun =) Pääsee hipelöimään pienen pientä viel täs ennen omaa <3
Täälläkin
vatsaa rupee
kiristään lenkeillä. Enää ei pysty läheskään niin lujaa käveleen, vaan tahdin selkeesti tarvinnu hidastuu. 50 minuutin lenkissä menee vähintään tunti tällä hetkellä. Vaikka tosi pieni vaiva, niin harmittaa itseä, ku tykkäisin paahtaa mennä, enkä "löntystellä". Mullakaan ei mikään valtava vatsa ees oo, varmaan aika "normaaleissa" mennään (jos normaalia nyt onkaan),
sf-mittakin siinä noin keskikäyrällä.
Muita
vaivoja on täällä myös närästys ja välillä todella kova kipu vatsassa syömisen jälkeen (eilen jopa aamupalan jälkeen oli pakko soittaa mies kotiin, ku en pystyny muuta kun makaan ja oksensinkin loppujen lopuks pari kertaa..) Harjoitussupistuksia tulee myös jonkin verran ja selkä myös alkanut kipeytyyn, varsinkin jos joutunu tota kymmentä kiloo (nuorimmaista) kanteleen hirveesti päivän aikana.
Mut vieläkin siis, ainakin verrattuna moniin muihin, täällä voidaan kuitenkin loppujen lopuks ihan hyvin
Pystyn ja saan liikkua "normaalisti" ym. ja nyt päänsärytkin helpannu, ku viimeks neuvolassa todettiin alhanen hemoglobiini ja nyt raudan avustuksella saatu pirteyttä päiviin =)
Selkeesti muuten huomaa et vatsavauva kasvanu tosi paljon. Tässä nyt hetken aikaa saattanu samalla kun kaivelee tuolta lonkista niin tuntua jotakin myös kylkeen. Yhtään en siis tiedä miten päin siellä ollaan, mut toivon todella et oikein päin, tai et ainakin käännyttäs oikein päin. Itellä jotenkin
pelko siitä et joutus
keisarileikkaukseen. Mulla on tässä lähipiirissä niitä ollu ja kun se parantuminen oon siitä niin hidasta ja ahdistaa aatellakin ettei välttämättä ainakaan vuorokauteen pääsis ite ees sängystä ylös hoitaan vauvaa. Mutta tietenkin siitä selvitään, jos nyt jostain syystä leikkaukseen joutus ja olishan sekin erilainen kokemus
Ja mikä tietenkin tärkeintä, on et vauvan sais hyvinvoivana tähän maailmaan. Mut
millasia pelkoja teillä muilla on?
Noh ei kai muuta, nyt ei ainakaan tuu mitään mieleen, vaikka aikaa vielä ois kirjottaakin, ku vieläkin nukutaan =)
Kaikille jaksamisia tähän loppuaikaankin :hug: ja mahdollisimman hyviä vointeja!
kaarja 29+3