Syyskuun Söpöliinit 2012 *Kesäkuussa*

pikaisesti vain tulin jakamaan tämän linkin kuin luin uutiset... Satakunnan Kansa: Sairaalassa epäillään epidemiaa - Yksi synnyttänyt äiti kuollut | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi hui kamala, oltiin juuri tuon sairaalan lähistöllä viikko sitten! todella ikäviä uutisia lukea näin itsekin raskaana ollessa :'(

ja kaktuspiikille onnea vakipaikasta ja jännää, että saat kohta jo vauvan kotiin!

 

Elekee nyt vielä jännäilkö! 6 viikkoohan on pitkä aika,eikö?!?! Ei ole vielä mitään kiirettä,eihän??! :O

Kiitos onnitteluista! Kyllä helpottaa kun tietää että on mukava ja tuttu työ mihin palata äippäloman jälkeen!

On kyllä hirveitä uutisia tuommoset.... : /

 

Pikaseen vaan äkkiä kommentoimaan, et tuntuu tosiaan melko "hurjalta" et kaktuspiikillä enää max kuusi viikkoa. Mullakin tää aika vierii niin kauheeta kyytiä, et en ite osais sopeutuu kuuteen viikkoon ollenkaan Mut tosi jännittävää ja mieletöntä aatella et tosiaan ensimmäisiä meistä alkaa täs jo pian saada pienen syliin (Toivottavasti en ite oo ensimmäisten joukossa, koska kaikki ois aivan kesken ) Ja onnea työpaikasta! :flower: Voi ihan huoletta siis äippälomaillakin

Muillekin "kärsiville" isot tsempitys halaukset! :hug:

 

Huomenta kaikki

Pikasesti tässä aamulla kirjottelen ennen töihin lähtöä!! Mä yritän olla tällee aamulla tehokas ja
herätä ajoissa ja pitää huushollia kunnossa , kun töiden jälkeen on kumminkin ihan poikki eikä välttämättä jaksa
tehä yhtään mitään :O

Toi uutinen kolauttaa.. ite sain ton streptokokki A:n viime kesänä keskenmenon seurauksena ja
verenmyrkytyksessähän siinä tuli sit sairaalassa aikaa vietettyä. Nyt taas tajuaa, että kuinka
vakavasta asiasta oli kyse, ja kyllä mä huonossa kunnossa olinkin. Nyt oon tuonu sitä aina neuvolassa
esille, et mites ku mul on ollu toi verenmyrkytys, et katotaanhan se pöpö varmasti sit ennen
synnytystä. Vähän ristiriitasta tietoo tuli, ku lääkäri sano et joo mee nyt heti näytteelle, mut
hoitaja oli sitä mieltä ettei viel tartte (ellei sit tuu vaik kauheesti niitä "harjotussupistuksia" (niitä ei
nyt oo ollu kop kop) Ku mä oon miettiny, et jos mul se pöpö nyt on niin onko sitä ees järkee hoitaa
pois, kun sehän voi tulla takaisn vielä ennen synnytystä? Ja jos sitä ei nyt oo, niin kai se sit jo syskuusa voi olla?!

Täällä osteltu viime päivinä paljon vaatteita vaavelille. Mutta edelleen en tiä onko mulla tarpeeks niitä pienempiä vaatteita... Ja ihanat uudet brio-vaunut oottaa eteisessä ja oon niitä tääl kämpäs työnnelly vaik kuin paljon

Oikein mukavaa päivää kaikille

elvina ja martti ja se ois sit jo 28 viikkoo!!

 

Huomenta

Tuunpas hetkeks turiseen, ku kuopus vielä vetelee yöunia (jonkin sortin ihme tämäkin ).

Niin tervetuloa uusille :wave: Tänne vaan mahtuu, nyt kun palsta selkeesti hiljentyny ja tietenkin muutenkin Osa vielä tippuu siinäkin vaiheessa, kun vauva tulee ja aikaa ei enää olekaan (pelkään pahoin et itellekin käy just niin parin pienen kanssa..), niin parempi vaan mitä enemmän meitä on!

"Meillä" täällä eletään jännittävii hetkii, ku naapuri (ja ystävä) on eilen menny sairaalaan. Hällä siis laskettu aika ois ollu vajaan parin viikon päästä ja eilen ei vielä ollu varma, et tuleeko tänään vielä kotiin vai voimistuuko supistukset. Noh nyt aamulla mies laitto viestin, et naapurin miehen auto ei ollu aamul paikan pääl, eli josko siel ois alkanu tapahtuun =) Pääsee hipelöimään pienen pientä viel täs ennen omaa <3

Täälläkin vatsaa rupee kiristään lenkeillä. Enää ei pysty läheskään niin lujaa käveleen, vaan tahdin selkeesti tarvinnu hidastuu. 50 minuutin lenkissä menee vähintään tunti tällä hetkellä. Vaikka tosi pieni vaiva, niin harmittaa itseä, ku tykkäisin paahtaa mennä, enkä "löntystellä". Mullakaan ei mikään valtava vatsa ees oo, varmaan aika "normaaleissa" mennään (jos normaalia nyt onkaan), sf-mittakin siinä noin keskikäyrällä.
Muita vaivoja on täällä myös närästys ja välillä todella kova kipu vatsassa syömisen jälkeen (eilen jopa aamupalan jälkeen oli pakko soittaa mies kotiin, ku en pystyny muuta kun makaan ja oksensinkin loppujen lopuks pari kertaa..) Harjoitussupistuksia tulee myös jonkin verran ja selkä myös alkanut kipeytyyn, varsinkin jos joutunu tota kymmentä kiloo (nuorimmaista) kanteleen hirveesti päivän aikana.
Mut vieläkin siis, ainakin verrattuna moniin muihin, täällä voidaan kuitenkin loppujen lopuks ihan hyvin Pystyn ja saan liikkua "normaalisti" ym. ja nyt päänsärytkin helpannu, ku viimeks neuvolassa todettiin alhanen hemoglobiini ja nyt raudan avustuksella saatu pirteyttä päiviin =)

Selkeesti muuten huomaa et vatsavauva kasvanu tosi paljon. Tässä nyt hetken aikaa saattanu samalla kun kaivelee tuolta lonkista niin tuntua jotakin myös kylkeen. Yhtään en siis tiedä miten päin siellä ollaan, mut toivon todella et oikein päin, tai et ainakin käännyttäs oikein päin. Itellä jotenkin pelko siitä et joutus keisarileikkaukseen. Mulla on tässä lähipiirissä niitä ollu ja kun se parantuminen oon siitä niin hidasta ja ahdistaa aatellakin ettei välttämättä ainakaan vuorokauteen pääsis ite ees sängystä ylös hoitaan vauvaa. Mutta tietenkin siitä selvitään, jos nyt jostain syystä leikkaukseen joutus ja olishan sekin erilainen kokemus Ja mikä tietenkin tärkeintä, on et vauvan sais hyvinvoivana tähän maailmaan. Mut millasia pelkoja teillä muilla on?

Noh ei kai muuta, nyt ei ainakaan tuu mitään mieleen, vaikka aikaa vielä ois kirjottaakin, ku vieläkin nukutaan =)

Kaikille jaksamisia tähän loppuaikaankin :hug: ja mahdollisimman hyviä vointeja!

kaarja 29+3

 

Pakko muuten vielä äkkiä lisätä, kun tossa ton juttuni luin läpi, et oon kyllä kuullu, et jotkut toipuu leikkauksesta tosi hyvinkin ja jopa toivovat sitä! Et en misään nimessä halunnu siis "manata" sitä, saatika todellakaan ketään pelotella, se on vaan itselle sellanen pelko. Toivottavasti ymmärsitte

 

Huomenta!
Olipas taas tuskanen yö,vessassa sai käydä peräti 4 kertaa ja uni ei meinannu millään tulla! kaiken lisäksi mulla on vatsahapot vissiin ihan sekasi kun närästää ja mahaa polttaa oudosti,ehkä hieman ummettaakin,ainakaan ei oo ihan normaalia toimintaa ollu muutamaan päivään... Auttaskohan ne maitohappobakteeritabletit tähän?

Ei minua ainakaan säikäyttänyt tuo kaarjan oma pelko sektiosta! Oon kuullu että toiset on toipunu nopeemmin sektiosta kuin alatiesynnytyksestä ja myös toisinpäin,että eiköhän se ole ihan tapauskohtasta! Minun siskolla on 2 poikaa ja toisen synnytti sektiolla ja toisen "normaalisti",ei hällä ollu pahaa sanottavaa kummastakaan. Alatiesynnytyksessä vessakäynnit on kuulema "pahempia" alussa kuin sektion jälkeen,varsinkin jos on tikkejä jouduttu laittamaan ja kärsiihän siinä alapää muutenkin hieman. Mutta aikansa se ottaa senkin sektio haavan parantuminen,varsinkin sieltä syvemmältä,haava menee kuulema tosi äkkiä umpeen ja tikit saa jo noin viikossa pois.

Eniten minä pelkään sitä kipua mikä tulee käynnistettäessä,kun kroppa pakotetaan synnytykseen. Edellinen raskaus kun keskeytettiin ja käynnistämällä piti synnyttää niin pahimmat kivut oli just sillon avautumisvaiheessa vaikka sain huoletta kaikki maholliset mömmöt niin kivut oli välillä tosi kovat. Elävää vauvaa tai eloonjäävää vauvaa synnyttäessä ei sellasia mömmöjä edes anneta,paitsi tietty se epiduraali.
Mutta en oo edes huolehtinu sen kummemin siitä synnytyksestä,tulipa kumpi tapa tahansa,kunhan saahaan poika kotiin kunnossa! =)

Mulla oli hemppa muutes 122 vaikka en oo moneen viikkoon syöny rautaa kun en oo muistanu ostaa! Pinaattilettuja oon sen edestä syöny välillä ja ilmeisesti ne on tehokkaita! Kannattaa kokeilla jos rauta ei maistu/sovi!

Pitäs lähtee kiikuttamaan tuo vuorokausivirtsankeräys labraan. Niitä tehäänkin koko loppu aika parin viikon välein!

kaktuspiikki 28+4

 

kaarja mua pelottaa myös tuo sektio. Esikoinen tuli suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Ois mahtunu syntymään alakautta mutta en uskaltanu ottaa mitään riskiä, varsinkin kun ensisynnyttäjä olin. Nyt sitten kovasti haluaisin edes päästä yrittämään alatiesynnytystä, mutta oon jo henkisesti yrittäny varautua siihen että sektio tulee jos tulee. Ja tosiaan poika on nyt oikeinpäin toistaiseksi ainakin, että jos pysyy näin niin sillonhan ois siltä puolin hyvät mahollisuudet yrittää sitä normaalisynnytystä. Mutta tuntuu että ois helpompi käsitellä se asia jos tääkin vauva ois väärinpäin ja siitä syystä leikattais kun sitten kesken alatiesynnytyksen jouduttais jostain syystä leikkaamaan. No synnytystapa-arvio on sitten loppumetreillä, katotaan sitten mitä tässä tehään.

Mä toivuin aika nopeasti sektiosta. Ekana päivänä tosiaan ei sängystä päässy ylös mutta kyllä se sitte seuraavana päivänä lähti jo sujumaan. Söin ehkä yhteensä viikon verran särkylääkkeitä ja se oli siinä. Nyt tietysti vähän kiristelee tuota leikkausarpea kun masu kasvaa taas, mutta ei mitään pahempia kipuja oo ollu.

Onpas taas synkkä ilma täällä itä-suomessa. :/ Toivotaan että juhannuksena ois aurinkoista. Pääsis uimaankin.

Riikka&Niisku 27+2

 

Täällä paistaa =) ,eilen satokin koko päivän. Olipa hyvään väliin se plustv:n haku kun neidit viihty hyvin tellun ääres sisällä!

Tänään kävin neuvolassa (taas sijainen ja outo lekuri), kaikki vaikutti olevan ok. Siitä kohdunpohjan korkeudesta ei sanonu mitään vaik mittas eli siit ei vielkään tietoa... Ja sen kerta-annoksena suun kautta otettavan hiivapillerin sain.
Painoa oli onneks tullu melkosen maltillisesti (n.120gr/vko) ja tosiaan sokereista sain vaan kehuja kun oli hyvät eikä tartte seuraa enää. Kohdunsuun tilanne oli normaali vaikka mahaa onkin kiristelly mutta ei huolta siitä.
Mut eipä siel ihmeitä muuten...seuraava aika sitte jo 3vkon päästä.

Ja nuoremman neidin korvalekurissa oli kans kaikki ok eli nyt toivotaan että nuha helpottais (ja lämpö) ja peukut pystys ettei syksyllä joudu kierteeseen enää!

Viel sen verta, et lyhyesti kerrottuna ite paranin nopeemmin sektiosta (suunniteltu perätilan takia) kuin käynnistetystä synnytyksestä...
Jospa tämä osais täältä sitte tulla ihan itekseen ja silleen sopivasti..

Nyt hetkeks sohvalle...nuorempi nukkuu ja vanhempi isin kyydis pellol eli mamma saa ottaa hetken rennosti

 

Ompas taas muka niin raskasta, huoh. iltapäivästä jo alkaa mahaa kiristeleen niin inhottavasti mutta misä välisä sitä muka makoileen kerkiää, meillä on reilun 2,5vuotias tyttö ja reilun 4,5 vuotias poika. Eihän ne viihy yhtään sisällä ja me ollaan kaikki päivät aamusta iltaan navetalla.

selvästi alkaa kääntyyn loppuraskauden puolelle kun olo ei oo ollenkaan niin mukava ja hehkee mitä kuukausiki sitte, ja selvästi tuntuu raskaammalta tämä raskaus mitä edelliset vaikkakaan en töissä kodin ulkopuolella nyt kuljekkaan.

se mitä minä pelkään... on se että synnytys päättyy taas jotenki muuten kuin "normaalisti" että en saa taaskaan ite vauvaa pihalle, että se on liian iso tai väärässä asennossa. Esikoinen oli 4200 syntyisään ja tuli ulos imukupilla 21 tunnin salissa olon jälkeen ja kuopus huomattiin jonkin aikaa ponnitettuani ja kipujen muututtua hallitsemattomaksi yhtäjaksoseksi, vauvan olevan avosuutarjonnassa ja lopen kun lääkäri viimein suostu tuleen niin otettiin pois imukupilla... joten pelkopolille oon menossa ennen synnytystä. Sectiota en haluais, mutta ihan normaalin synnytyksen, tiedän että sitte siinä tilanteesa pitää ottaa se mitä tulee ei siihen paljoa voi vaikuttaa mutta toivoisin että vauva ei kasvais liian isoksi ja käynnistettäs jos siltä näyttää.

en oo laittanu vielä tikkua ristiin missään asiassa, ei ole yhtään vauvan vaatettakaan kaivettu laatikosta, ei vaan ole ollut aikaa. Herran jestas jos synnyttäis kesällä kun muutenki mies on kokoajan kiinni peltohommissa, onneksi tämä "suunnittelu" onnistu edes jotenki =)

 

Taas ensin pitää päästä nyt valittamaan :kieh: Nyt on ripulia!! Siis minulla eikä muulla perheellä merkkiäkään siitä. Lueskelin tuolta et jotenkin raskausaikana ihan normaaliakin sitten..
Kaarja: Elä turhaan pelkää sektiota Itsellä on nyt kolmas sektio tiedossa ja kahdesta aiemmasta on jo erittäin hyvät muistot. Ainoa huono puoli siinä on se että joutuu olemaan kauemmin osastolla kun siellä itse en ole pahemmin viihtynyt. Kun ensisynnyttäjä on normaalisti 2-3 päivää niin sektion jälkeen ollaan 4 päivää.. :| Itse en osaa sairaalassa nukkua laisinkaan niin on mennyt ihan minimi unilla se aika..

 

Tervehdys!

Jos vain mukaan mahtuu, tulisin jakamaan näitä odottamisen iloja ja suruja kanssanne. Taustaillut olen alusta asti. Täällä tuntuukin olevan samanlaisessa "liemessä" olevia odottajia mukana. Elikäs maalla asustellaan täällä tällä hetkellä harmaassa ja sateisessa Pohjois-Karjalassa. Meillä on lypsykarja, jota miehen kanssa yhdessä hoidellaan. Lto:n koulutus löytyy, mutta nuo ammut ovat vetäneet mukaansa. Ja tilakoon kasvattaminen on vaatinut sen, että emäntäkin osallistuu tilan töihin. Kiirettä siis pitää ja töitä olisi, jos vain kunto kestää.

Meille odotellaan kolmatta lasta viikoilla 26+3. Elikäs la on 23.9. Vahvasti epäilen, ettei tämäkään loppuun asti odottele. Edelliset syntyneet tasan vkolla38 kumpikin. Esikoinen on poika ja täytti 5v ja kakkonen on tyttö, jolla ikää 3v. Eli hieman suurempi ikäero nyt odotettavissa. Pohjois-Karjalan keskussairaala on synnytysairaalana.

Ikää on himpun verran alle kolmekymppiä eli 29v. Mutta täytän pyöreitä ennen vauvan syntymää. Miehen kanssa on yhdessä oltu kohta 10v., joista viisi kihloissa. Naimisiinmenosta ei tietoakaan. Isäntä onkin vitsaillut, että mennään sitten vanhoilla päivillä!

Tämä kolmas raskaus on ollut kaikkein haasteellisin. Pahoinvointia on tosin ollut jokaisen kohdalla, mutta nyt on ilmennyt muita harmeja. Vaikkakin teitä lukiessani olen huomannut, että omat harmit ovat vielä pieniä. Tsemppiä kaikille, joilla on vaikeuksia raskauden kanssa ja voimia loppuraskauteen. Toivotaan, että kaikilla vauvelit kestävät masussa tarpeeksi kauan. Minulla todettiin raskausdiabetes, vaikkakin arvot ovat nyt olleet ihanteelliset sen yhden koholla olleen paastoarvon jälkeen. Epäilemme, että sairastelu on voinut vaikuttaa tohon arvoon. Kävin jo alkuraskaudessa sokerirasituksessa, koska äidillä on todettu diabetes.

En ole ikinä sairastanut niin paljon kuin tässä raskaudessa. Kaikki räkätaudit ovat tarttuneet eikä oikein edellisestä ole ehtinyt toipua, kun uusi on tullut. Nyt koputan puuta, tällä hetkellä ei ole pöpöjä. Edellisen raskauden aikana tulleet pahat suonikohjut vihoittelevat sen verran pahasti, että joudun käyttämään tukisukkia. Ne eivät todellakaan ole mukavat tuolla navetalla. Onneksi tämä kesä on vielä toistaiseksi ollut viileä. Lisäksi vasemmassa jalassa todettiin tulehdus, joten pistelen itseäni mahanahkaan kerran päivässä klexane nimisen piikin, jolla pyritään estämään suurempien tukosten synty. Tätä lystiä jatkuu sitten synnytykseen saakka ja 6vkoa sen jälkeen. Jos jotain positiivista niin pääsen näkemään pikkuista useammin, koska lääkkeen takia vauvan kasvua seurataan useammin. Seuraava ultra on vkolla 30. Minulta löytyy myös negatiivinen veriryhmä, jonka takia juostaan vähän useammin labrassa. Tästä nyt ei toistaiseksi ole ollut harmia tässä eikä edellisissäkään raskauksissa.

Tässäpä tiivistetysti minusta ja tästä odotuksesta. Tämän päivää on siivottu ja vähän väliä huilailtu,kun vatsaa kiristelee. Isäntä jo tuumasi, että pitääkö siulle kotihoitoapua hommata!?

Emäntä82 ja möttiäinen 26+3

 

Tervetuloa emäntä82!
Kyllä tänne mahtuu!

Ei kuulosta kovin monella olevan hehkeetä loppuraskautta! Mutta niinhän se taitaa olla että mitä pidemmälle mennään sen enemmän vaivoja ilmenee.
Mulla taas särkee päätä,onnes verenpaineet ei ole kovin korkeella. Sokerit taas koholla vaikka en ole mitään syönykkään moneen tuntiin eikä taida nykyään paljo kyllä mitään voida syödäkkään,tuntuu että heti nouseevat pilviin ja mikään määrä insuliinia ei auta!
Onnes huomenna se lääkäri,varmaan taas annostuksia lisätään. Toivon vaan että vielä pääsisin kotiin...en todellakaan halua osastolle moneksi viikkoa makaamaan!
Onnes poitsu myllää kunnolla,ei tarvii huolehtia hiljasuudesta! Huomennapa sitä pääsee taas moikkaamaan,josko nyt saatas kunnon kuva kun koko aikana ei ole kuvattavaksi suostunut!

Nyt huilimaan että jaksaa aamulla edes jotenkin kammeta sängystä ylös kello 6!

kaktuspiikki ja tyyppi 28+4

 

Pakko kiukuta jollekkin kun harmittaa..purampa siis nyt harmini teille... :kieh:
Ja syykin on typerä, tiedän...mutta kerroinkin huudelleeni niit tuplakärryi ja innokkaana odottelin kuin niitten kanssa käy (oli siis lähes varma voitostani), mutta viime minuuteilla rupes joku niitä huutamaan ja lopulta luovutin ja nyt harmittaa! Oisin mä niist ehkä vähä viel enempi voinu maksaa...kaduttaa siis jälkikäteen, vaik mist mä tiiän mihin hamaan tulevaisuuteen asti se toinen niit ois huutanu..
Olin vaan jo niin suunnitellu ajelevani ne jo huomenis hakemaan et voi rauhas tutkia ja pestä ne yms... :ashamed:
Juu-u...ehkäpä ajelen huomenna sinne liikkeeseen tutkimaan noita erilaisia kärryjä livenä ja kokeileen mikä meille vois olla paras vaihtoehto enkä huutele sokkona enempää huutiksesta mitään..
Naurattaa kyllä ku harmittelin asiaa kaverille ni se lohdutti mua sanoen; aivan paskat rattaat, ne ei olis ollu sun vaavalle tarpeex hyvät. Ne oikeat super hyvät rattaat löytyvät vielä...paska akka joka osti viel paskemmat rattaat
Tiesi siis heti millä mun mieli paranee...
Ja kai sitä välil pitää harmistua ja hermostua niist pienistä ja mitättömistäkin asioista et muistaa olla iloinen ja onnellinen kaikista niistä hyvistä ja ihanista asioista..?

Nyt yksin pyöriin isoon ja kylmään sänkyyn...se mun uninalle on taas ens yön pellolla ajelemassa ni joudun nukkuun yksin.. :/
Öitä kaikille! Josko aamu ois kirkkaampi...

 

Huomenta.

Mä tuun kans tänne kiukkuamaan! Hitto sentään, mies oli eilen naapurissa (sinne synty pieni poika eilen iltapäivällä <3 ) miesten kesken sitä vähän juhlistaas, mäkin sit illalla valvoin greyn anatomian takia vähän myöhempään ja loppujen lopuks kello oli melkeen kakstoista enneku olin sängys. Ni eik sit jumankauta tän yhden herätyskello rupee soimaan viideltä, eikä tietenkään krapulapäissään herää sitä sammuttaan ja kun se on aikansa soinu ja viimein loppuu, alottaa tää kunnon krapulakuorsauksesn. AAAAARRGGHH!!!! Enhän mä enää sit nukkunu, varsinkin ku tää sama kaava toistui kolme kertaa!! Nyt sit tollasta orastavaa päänsärkyä, mut tiedän et turha enää nukkuunkaan mennä, ku tuo kuopus tuolta kyl ihan justiinsa herää.
Ja tän lisäks, kissa tuli sit aamulla sisälle ja ties missä ollu. Oli aivan märkä ja kuranen. Koitin sitä kyl pyyhkii, mut silti nyt on AIVAN täynnä kämppä kissan paskatassujälkiä!

Ei oo hyvä aamu tää ei.

Nyt siis siivoon, jos sais noi lattiat viel pyyhkästyy enneku tääl muut herää.

 

Tervehdys myös kaikki uudet kirjoittelijat!

Tänään olisi kontrolli-UÄ tuosta istukan paikasta. Kuulin kyllä jo 4d:ssä sen olevan turvallisesti noussut, mutta enpä raaski heittää hukkaan tilaisuutta ylimääräiseen uä/lääk. käyntiin. Niitä kun on muutenkin uudelleensynnyttäjille niin vähän. Mietityttää kanssa tuo, että onko meillä vielä jonkinlaista synnytystapa-arviota ja koska? Kun koko ajan olen terkkarille hokenut, että tahdon päästä sinne synnytyssairaalaan puhumaan tulevasta synnytyksestä (kun viimeksi supistelematon kohtu, käynnistys, sektio) ja aina vain sanotaan, että katsotaan! Mietin, että jos tuo synnytystapa-arvio on rv 36, ehtiikö sitten vielä lähetettä tekemään? Ehkä se lähete voisi jo mennä "pelko-polille", koska sen verran kauhistuttaa sekä alatiesynnytys että sektio.

Eli kun niistä peloista oli puhe, niin kyllähän nuo molemmat pelottaa! Alatiesynnytystä en päässyt siis viimeksi kokemaan ja sektio tehtiin lopulta kiireellisenä ja vaikka toipuminen menikin hyvin, en sitä välttämättä uudestaan haluaisi kokea! Tällä kertaa olen myös enemmän huolissani omasta toipumisesta, sillä vauvan, 2-vuotiaan ja sektiohaavan kanssa eläminen tuntuu nyt juuri mahdottomalta yhtälöltä. Etenkin kun tuo puoliso saattaa joutua samoihin aikoihin viikon tai kahden työmatkalle!

Alatiesynnytys pelottaa - sen tuntemattomuuden vuoksi ja myös siksi, että pelkään siinä yhtälailla jonkin menevän pielee. Ja sitä pelkään, että raskaus menee taas sinne viikoille 42+ ja joudutaan käynnistämään. Ja nuo viimeiset viikot on muistissa piinaavia; viimeksi liikkeet väheni jo rv 39 ja jokapäiväinen pelko kohtukuolemasta jylläsi. Etenkin kun samaana keväänä tuttavapiiristä 3 äitiä menetti vauvansa kohtuun viimeisillä viikoilla. Kun taustalla se sektio ja käynnistyskokemukset, en tuota yliaikaisuutta/lääkkeellistä käynnistystä haluaisi. Tavallaan toivon, että vauva olisi vaikka perätilassa ja sovittu sektio tehtäisiin, vaikka sitten se itse sektio pelottaakin! En kyllä tykkää yhtään ajatuksesta maata siellä leikkauspöydällä toisten armoilla!

Huokaus! Eli oli miten vain, pelot ja kauhukuvat jyllää nyt voimakkaina!

Sitten pelkoja on vielä tuosta lapsen terveydestä; itse kun olen enemmän tai vähemmän kipeänä ollut pitkin raskautta ja pelkään sairastaneeni kaikenmaailman virustaudit ja muut kohtalokkaat taudit.

Hermot edelleen täällä kireällä ja mieliala herkkä. Vielä parisen viikkoa olisi töitä ja sitten äitiyslomailua... Täytyisi yrittää tehdä jotain valmisteluja ennen kuin on vatsa tiellä, mutta olen laiskuuttani lykännyt kaikki myöhemmäksi!


Juhannuksia kaikille! Ja jaksamista muille kireähermoisille ja vaivaisille odottajille!

Bastet ja tyyppi rv 29+

 

Neuvolaterveisiä vain

Kaikki arvot oli taas kohillaan, ei mitään ihmeempiä, hemoglobiini oli yli 130, pysynyt ihan ruokavaliolla ja verenpaine oli 108/72.. ekaa kertaa ahdisti mennä vaa'alle kun tiesin, että painoa oli tullut enemmän kuin vielä kertaakaan tähän mennessä Sf-mitta huitelee ihan omilla käyrillään ja kohdun pohjan todetiin jälleen olevan tosi korkeella.. minä kun ajattelin, että viimeksi ois ollu vaikka mittavirhe tai että nyt ois kasvu tasaantunut, mutta ei.. hurjia lukemia. Ens viikolla saan tietää, kun terkkari neuvolalääkäriltä kysyy, joudunko lisätutkimuksiin sen takia... huah.

Nyt alkaakin siis neuvolakäynnit jo kahden viikon välein!

Tänään poksahtikin muuten jo 30+0!! APUVA! Todellisemmaksi taas vaan nyytin syntymä käy!

Ja tervetuloa vaan uusille, kivaa kun tulee lisää porukkaa matkaan näinkin myöhään vielä! <3 kiva!

Wasabi ja masupallo, jota ei enää kyllä piilotella 30+0

 

Tänään poksuu 29+0

Täällä on keskusteltu sektioista: Mulla on takana siis kolme synnytystä. Ensimmäinen kiirellinen sektio 24 tunnin synnyttämisen jälkeen, toinen vaikea imukuppisynnytys ja kolmas suunniteltu sektio -> Lantioni suosii väärää tarjontaa ja siksi vauvat ei ole mahtuneet kunnolla synnytyskanavaan . Nyt siis edessä suunniteltu sektio elokuun lopulla. Päivä täsmentyy poli käynnillä 13.8, kun tapaan anestesialääkärin. Suunnitelmallisesta sektiosta jäi hyvä mieli ja kotiinkin pääsin kolmantene päivänä synnytyksestä.

Harsoista: Kävin ostamassa harsokangasta edellisen raskauden aikana ja ompelin niistä itse harsoja... tein vähän pienempiä, kuin äitiyspakkausharsot. Mutta kyllä tuo harsokangaskin aika kallista oli, että eipä niille hirveesti hintaeroa tullut.
(.) Onko kellään ollut ulkoisia pukamia??? Mulla ei ole ikinä ennen ollut ja nyt on :C Niin kipeä, että ei voi kunnolla kävellä... olen yrittänyt voidetta ja puikkoja laittaa, mutta ei ole paljon auttanut. Lääkäri sanoi, ettei vielä näytä pahalle, mutta jos menee pahemmaksi, niin ne aukaistaan :O ja se kuulemma sattuu... onko kokemuksia? Muuten on kyllä raskaus menny taas niin hyvin ja sokerit ja muut pysyneet hyvinä

Kaikille jaksuja aurinkoisiin päiviin ja hyvää juhannusta 8)

Minttura piilottelija 29+0

 

Täälläkin poksuu tänään, 27+0

Tervetuloa uudet odottajat, kiva kun tulee lisää porukkaa kun välillä kävi aika hiljaiseksikin. Osa siellä fb:sää jutustelee..

emäntä82 Minäkin olen tässä raskaudessa sairastellut kaikki mahdolliset räkä ja oksennustaudit Yleensä en paljoa sairastele mut nyt meni alkuraskaus ihan sängny pohjalla maaten milloin missäkin taudissa. Nyt onneksi olen pysynyt terveenä

Mulla olo usein aamupäivisin paaljon parempi mut illasta alkaa sit supistelee enempi ja mahaa kiristää. tuntuu, että mahan kasvu on nyt hieman tasoittunut eikä ihan niin isolta tunnu

Mitäs juhannussuunitelmia muilla on? Mullahan ois oikeesti töitä, mut nyt saikulla loppuviikon. Ollaan perheen kanssa kotosalla..hyvää ruokaa grillillä ja saunaa, eikai sitä muuta tarvii

Mukavaa Juhannusta kaikille :heart:

 

Minäkin tulin poksumaan, 30+0! En melkein usko, että ollaan jo näin pitkällä.... Ihanaa <3

Tiistaisen neuvolan jälkeen rautakuuri aloitettu, hemppa oli laskenut 113:een. Muuten kaikki oli ihan hyvin, sf-mitta on kylläkin edelleen iso. Nyt sitten vain odotellaan tiistain ultraa, toivottavasti kaikki on pienellä hyvin ja ei ole superrrr iso vauva.

Wasabi: Missä asti siun sf-mitta huiteli? Miulla se on myös tosi korkeella, tiistaina (29+5) mittaustuloksena 31,5. Toivottavasti sinäkin pääsisit ultraan niin saisi huolet pois!

Ikimuistoista Juhannusta kaikille tuleville mammoille! Nauttikaa masuistanne <3

Oliviaa 30+0

 

Oliviaa, mulla tänään 30+0 oli tuo mitta tosiaan jo 33cm. :/ toivotaan, että ens viikolla rapsahtaa lähete ultraan - parempi kuin tämä tietämättömyys ja pelko jumbolapsosesta. Sokerirasituksessa kaikki arvot kohillaan ni joku syy olis kiva saada...

 

mehän ollaan aika samoilla tulilla sitte emäntä82 minulla vaan syntyy lapset LA jälkeen jos en nyt tällä kertaa joteki pääse siihen vaikuttaa, 1. synty 42+0 ja toinen 41+3

pukamista... on kokemusta minulla tulee aina synntyksessä ja muutenki ne on ollu riesana, yleensä puikot ja rasvat on auttanu mutta kerran on aukastu... ja pukamanhan täytyy olla jo tosi kipiä jos minä meen sitä lääkärille näyttään, sillon koitti lääkäri tieten keventää tunnelmaa tai oli muuten vaan olevinaan vitsikäs kun minun tullessa sisään kätteli ja sanoi että istuppas ensin tuohon, jaa vaan et sää taijakkaan haluata istua kauhiasti... hohohohoo mua ei oikein jaksanu siinä vaiheesa naurattaa, näin jälkikäteen kyllä. no pukamia ei teiten voi puuduttaa ja se että se sattuu tulee siitä että ne leikataan auki että hyytynyt veri tulee ulos ja kun se tehdään ilman puudutusta niin kyllä se jonkin verran sattuu mutta se että sille ei tehdä mitään siinä tilanteessa sattuu vielä enempi.

rautaa pitäs muistaa syyä viimeksi neuvolassa hemppa 105 ja olen on kyllä väsyny mutta kun en muista aina ottaa. Täälä alko juhannuksesta tk:ssa sulku ja se kestää kolma viikkoa, neuvola käynnit menee normaalisti mutta lääkäri on vasta sulun jälkeen. menee mulla johonki siis 31+ viikolle.

 

Heips!
Hyvin meni,kotiin pääsin! Valkuaisarvot oli jopa laskenu ja verenpainekkin ihan ok.
Poitsulla kaikki mainiosti,painoakin jo huimat 1230g Vastasi täysin viikkoja ja keskikäyrillä mennään muutenkin koon kanssa. Siellä se jätkä haukotteli makeesti,hyviä kuviakin saatiin!
Nyt oli eri lääkäri ja hänen mielestään tässä ei ole mitään hätää sen synnytyksen kanssa,mennään niin pitkälle kun päästään ja tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Toki paljo riippuu miten minun vointi etenee,jos arvot nousee ja muut myrkytyken oireet tulee niin sitten vaan päivystykseen ja tarkkailuun. 2 viikon päästä taas uuden kerran,seurataan nyt näin tiheesti loppuun asti.

Mutta nyt kaikki siis hyvin!

Hyvää juhannusta!

Kaktuspiikki ja tyyppi 28+5

 

Huoh, ajatus, että kuuden viikon päästä olisi vauva sylissä, on kyllä tositosi hurja. Justiinsa palstalle tullessa silmiin osui kesäkuulaisten "meidän kuu"-otsikko ja tajus, että kesäkuun jälkeen on vain heinä-ja elokuut ennen syyskuuta. Apua.
peräpukamista, mulla on ollut niitä, ja Scheriproct-voide, mitä niihin yleensä suositellaan, aiheutti mulle ainoastaan polttavaa kipua, mitä kestin pari päivää ja lopetin kuurin kesken. Ostin sit apteekista Ac3-comfort-voidetta, jossa ei ole "vaikuttavia aineita" ollenkaan, eli se lähinnä liukastaa ja rasvaa niitä pukamia. Se on helpottanut oloa, samoin kylmällä vedellä takapuolen huuhtelu. Käytökseni on kylläkin välillä kuin takapuoleen ammutulla karhulla... joten siitä päästäänkin kiukutteluun, mikä on mullekin tuttua. Hermot menee pienestäkin, ja suutahtelen helposti. Olen myös aika väsynyt ja se lisää kiukkua. Ja maha on kasvanut hurjasti, se taas tuo mukanaan tukalan olon. Nyt pitää alkaa varoa tiskipöydällä kurkottelua, viime raskaudessa särjin pari lasia, kun tönäisin ne vahingossa mahallani altaaseen... Supistuksia tulee aika paljon liikkuessa, ja suonenvedot herättelevät välillä öisin. Viimeksi toissayönä kärvistelin moneen otteeseen ja ilmeisesti olikin aikamoinen vetäminen käynnissä, kun toinen pohje on vieläkin arka. Mitäs muuta vielä valittaisi... Kesälomareissulla ollaan ja koti-ikävä on, mutta toisaalta, sitten kun palataan kotiin, valittaa taas yksinäisyyttä. Vähän myös huolettaa, miten esikoinen jaksaa koko reissun, ensi viikolla olisi aika paljon kyläilyä tiedossa.
Synnytystavasta en vielä tiedä, esikoinen syntyi sektiolla ja toivoisin alatiesynnytystä, mutta saas nähdä. En oikein uskalla ajatella koko asiaa vielä.
Mutta loppujen lopuksi kaikki on ihan mukavasti, on kiva, että on kesä ja vielä hetken mahtuu vielä osa omista vaatteista ym. Se on kivaa. Ja mieskin on lomalla ja auttelee lapsenhoidossa. Ja tulee apuun, jos mä sanon, että pitää vaikka päästä pitkälleen. Ihana mies.
Hyvää juhannusta kaikille!

 

Juhannuksen viettoon ollaan täälläkin hiljalleen ryhtymässä...isäntä kyhäsi väliaikasen grillin meille tohon omaan pihaan (ennen grillattu aina anopin pihas, nyt ei jaksais rahtaa tavaroita eestaas vaikkei matka oo pitkä) ja huomenissa sitä päästään testailemaan, täällä tänään ollu kauhee tuuli ni ei tänään sytytelty.

Isäntä se taas hetki sitte lähti pellolle..ja aamulla kuulemma koittaa viel saada loput tehtyä että voisi itsekkin vähän rauhottua oleen kotosalla.. Oli se viime yönä nukkunu n.2,5h ja nyt päiväl pienet päikkärit, josta esikko sen herätti kesken soittamal ovikelloa...käskin ukon kyl takas sänkyyn kun oli ihan zombie..mut sit huomattiinki vessanpöntön olevan tukossa ni joutu sitä alkaa rassaamaan :/ eikä sitte sen jälkeen enää sänkyyn suostunu meneen... kakka homma..melkeimpä kirjaimellisesti!

Juhannusta tosiaan vietellään varmaan täs kotosalla nauttien ja la suunnitelmis ehkä reissu särkkikseen likkojen iloks.. Mökilläki oli tarkotus pyörähtää mutta taitaa loppua aika kesken näillä vapailla...katsotaan nyt

Aijuu..kävin tänään siel vaunukaupas. Nyt luulen et mietinnäs ne carenat tai sitte halpis-malli Z-line. Mietin täs et kuinka kauan niit loppujen lopuks sit tarttee..ehkä n. vuoden verran max.? (nuorempi täyttää kevääl kolme)
Noi halvemmat oli tarjoukses 219e ja carenat 299e eli vois sijottaa uusiinki, käytetyist 3v vanhoist carenoistaki kun pyydetään yli 150e!
Ja kyllä sen harmituksen jälkeen tuli todettua ettei ne emmaljungat ois tainnu pyörien koon suhteen meille sopiakkaan...eli parempi kai etten voittanu

Tulipas omanapaine viesti (tälläkin kertaa), pahoittelen!
Itekkin tuli viime yönä valvottua n. kolmeen asti kun ei väsyttäny joten nyt taidan kipasta suihkuun ja sänkyyn josko se uninallekin sieltä viereen kerkeis

Nyt kaikille hyvää juhannusta! :heart: