Hyvää Juhannusta kaikille!
Taitaa porukka olla vetäytynyt jussin viettoon...!? Noh meillä käytiin saunomassa tossa naapurin mökillä ja tulin lasten kanssa jo kotiin. Isäntä jäi kaverinsa kanssa saunomaan ja saa nähdä milloin kotiutuu. Aamulla vain saattaa olla ankea herätys navetalle! Ja rehuntekoa pitäisi jatkaa. Toisaalta tekee varmasti hyvää miehelle rentoutua ja unohtaa pahin stressi sekä hoitaa niitä kaverisuhteita, jotka näillä työönarkomaaneilla tuppaa unohtumaan.
Tinttamaaria: Millaisia töitä miehesi tekee,kun tuntuu olevan aina pellolla? On varmaan miulla menny ohitse. Onko hänellä omaa viljeltävää vai onko urakoitsija? Meillä isäntä on sesonkiaikaan paljon töissä, kun on tuota omaa peltoa viljeltävänä ja ammuja ruokittavana. Ja stressi on meilläkin kovin tuttu juttu. Yleensä se sitten puretaan minuun.
Tästä päästäänkin siihen kiukutteluun ja räjähdysherkkyyteen. Mies on meillä näiltä kohtauksilta säästynyt, mutta lapset joutuvat sitäkin enemmän kärsimään kiukkuavaa ja huutavaa äitiä.:ashamed: Sitä on vain välillä niin väsynyt ettei yksinkertaisesti jaksa uhmaista minä-itte kolmivuotiasta ja tappelevia lapsia. Miehelle saatan suutahtaa ihan jonninjoutavista asioista ja sitten ollaan mykkäkoulussa.
No joo kokemuksesta kyllä pitäisi tietää, että vaivat lisääntyy loppua kohden mutta tämä viimeisin raskaus on kyllä vetänyt pohjat. Ja se pelko, joka asiassa, nostaa päätään. En ole ikinä pelännyt niin paljon kuin tässä kolmannnessa. Sitä jotenkin ajattelee takaraivossa, että kun on jo kaksi tervettä lasta ja kaksi hyvin mennyttä raskautta ja synnytystä niin varmasti nyt tapahtuu jotain ikävää.
BiBa: Joo vähempi mukavaa tuo sairastelu raskausaikana. Ja varsinkin kun hoidat vielä sairaita lapsia ja miestä. Meillä nyt onneksi sairastelut menivät limittäin eli jokainen vuorollaan. Öitä sai valvoa...
! Kaiken pahin oli alkuraskauden aikainen pahoinvointi yhdistettynä kurkunpääntulehdukseen...ääni hävisi melkein kokonaan ja sitten oksensin veriklimppejä jne. Hyi! Kivasti kilot tippuivat kun ei pystynyt syömään mitään ja pelkkä vesikin teki pahaa kurkulle. Niin tämä kurkunpääntulehdus kesti melkein nelisen viikkoa...
Kiloistakin olitte tainneet jossain vaiheessa puhua. Täällä lähtötilanne sen verta korkea, ettei lisäkiloja tarvita paljoa. Alkuun putosikin kolmisen kiloa kun oksensin ja muutenkin oli huono ruokahalu ja sitten aloin tarkkailla ton rd:n takia ruokavaliota. Et olisiko parisen kiloa tullut lähtöpainoon lisää.
Yeppee: Hienoa, että teillä on kaikki mennyt hyvin ja vauvan vointi on kohentunut. Toivottavasti jatkossakin siirrot onnistuvat. Itsellänikin voisi olla tuo sama tilanne, mutta onneksi ei ole vielä ainakaan ollut ongelmia tuon veriryhmän kanssa. Aika hurjalta se kuulostaa kuitenkin, että verensiirtoja kohtuun pystytään tekemään. Kiitos nykylääketieteelle! Tsemppiä!:hug:
Yksi pelonaihe onkin tuo sektio. Kaksi edellistä ovat syntyneet alakautta. Esikoisen synnytys alkoi supistuksilla ja suht pitkälle selvittiin ilokaasulla ja kauratyynyillä. Ammeessakin kävin killumassa. Sen jälkeen laitettiin kohdunkaulanpuudutus, joka tosin vei kivut vain toiselta puolen. Ponnitusvaihe kestikin sitten melkein puolitoista tuntia ja loppuajasta salissa olikin jo enempi porukkaa. Ilmeisesti kohta olisi imukuppi otettu käyttöön. Loppujen lopuksi synnytyksen kesto oli kuitenkin suht lyhyt, eka vaihe 7h55min, toinen 1t27min ja kolmas 10min. Rytäkässä pikkumieheltä murtui solisluu ja muutenkin oli vaisuhko. Sinivalohoitoon joutui, koska bilirubiiniarvot alkoivat nousta liiaksi. Melkein viikko oltiin sairaalassa, koska painokin laski liikaa. Eka oli syntyessään 3660g. Kakkosen synnytys alkoi lapsiveden menolla ja jäin yöksi sairaalaan tarkkailuun. Yöllä ei tapahtunut mitään. Koska supistukset eivät alkaneet itsekseen niin synnytys käynnistettiin oksitosiinilla.Muistaakseni myös antibiootti aloitettiin tulehdusriskin takia. Tässä synnytyksessä ilokaasua ei ollut saatavilla, joten kaurapussit auttoivat jonkin aikaa. Myöhemmin laitettiin spinaalipuudutus, joka vei kivut täysin. Jossain vaiheessa tuli ponnistamisen tarve ja neiti syntyikin paljon nopeammin kuin veljensä hiukan isompana 3680g. Synnytyksen kesto oli 6t45min,10min ja 10min. Neidin kanssa oltiin sairaalassa 2+3pvää. Spinaalipuudutuksesta sain kauhean päänsäryn. Ekassa synnytyksessä tehtiin episotomia ja leikkaushaava tikattiin. Tämä oli suht kipeä aika kauan. Istuminen oli tuskaa ja samoin vessassa käyminen. Toisessa tuli jonkin asteinen repeämä, mutta en ollut yhtään niin kipeä kuin ensimmäisen jäljiltä.
Synnytykset ja raskaudet eivät todellakaan ole samanlaisia vaikka onkin sama ihminen kyseessä. Siksi mietityttää ja pelottaa tämä kolmas, miten kaikki menee. Synnytystä alkaa pikkuhiljaa enemmän miettiä. Koska vaivoja ja harjotussupistuksiakin on ollut huomattavasti enempi kuin aiemmin, sitä miettii onko synnytyskin vaikeampi. Sektioon en haluaisi, koska haavan kanssa eläminen tässä elämäntyylissä voisi olla todella hankalaa. Navetalle kun saattaa joutua lähtemään vaikka juuri olisit tullut laitokselta. Ja itseni tuntien en osaisi varoa ja olla rasittamatta itseäni liikaa. Mutta asioita ei voi suunnitella ja ne eivät mene ikinä niinkuin haluaisit, joten on vain otettava vastaan mitä annetaan.
Olikohan tässä nyt mitään päätä tai häntää...? Jospa tästä unenpöpperöisestä tekstistä nyt jotain selvää sai!
emäntä82 ja möttiäinen 26+5