Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*

Niin ja kiva kun meitä on täällä monta Nikit on täälläkin välillä hukassa, mutta tuskin kukaan siitä pahastuu, en minä ainakaan! Porukka tulee tutummaksi tässä ajan myötä, aivan varmasti, pysytään vain aktiivisina Onnitteluja vielä ultrassa kävijöille!

 

Nyt meni ihan pikalukemisella läpi kun oli taas tekstiä tullut niin paljon Meitä on tosiaan niin paljon, että voitaisiin melkein jakautua alku- ja loppukuun ryhmiin

Ultrassa käyneille taas rutkasti onnea :heart:

Kehomuutoksista, masun kasvu on minusta ihan mukavaa, joskin tässä alussa ehkä vähän harmittaa juuri tuo lihomiselta näyttävä vatsa.. Arvet pelottaa ihan hirveästi, niitä tuli aika vähän edellisissä raskauksissa, mutta jokainen arpi sai itkun aikaan. Eniten minua tällä hetkellä harmittaa se että olen todella kulahtaneen näköinen! Todella mustat silmänaluset ja vaikka mitä tekisin, niin näytän jyrän alle jääneelle

Äitiyspakkausta emme tällä kertaa ota. Noita pieniä vaatteita on ihan liikaa jo nyt! Toisaalta harmittaa kun sitä laatikon sisältöä on niin ihana penkoa ja hypistellä niitä pikkuisia vaatteita :heart:

Tuosta Belly banditista oli mainittu. Minulla oli edellisen synnytyksen jälkeen käytössä ihan tukialushousut, eli ne sellaiset korviin asti vedettävät vatsaa tukevat :ashamed: Vaikea sanoa auttoivatko palautumisessa, mutta melko nopeasti palauduin ja aion ehdottomasti käyttää tämänkin jälkeen, silläkin uhalla että ovat melkoiset seksintappajat

Minulla ainakin edellisissä raskauksissa rinnat kasvoivat koko raskauden ajan, mutta etenkin tietysti sitten kun synnärillä maito nousi rintoihin

Rattaista, olen itse tehnyt sellaisen havainnon että teleskooppiaisa on huonompi vaihtoehto bussissa liikkuvalla, koska ei mene niin "pieneksi" mitä taitettava ja sitten ohikulkevat ihmiset törmäävät aisaan koko ajan.. Iso tavarakori on meille autottomille ehdoton, jotta ostokset mahtuu kyytiin. Kolmipyöräisiä en ostaisi koska ovat mielestäni niin heppoiset (kokemusta on..). Muutenkin mielestäni parhaat on sellaiset missä on neljä isoa pyörää. Kulkevat sitten hyvin lumessa ja ovat tukevat. Tuleviin tuplarattaisiin haluaisin heittoaisan. Välillä ärsyttänyt huomattavasti kun tuulee tai sataa suoraan lapsen kasvoihin, niin työntösuunnan vaihtaminen on melkoisen hankalaa istuinta kääntämällä.


Moonchaser 13+2

 

Viinika mie meinaan ottaa tota Postafenia, kun lähetään sille laivareissulle. Kiva kuulla että siitä on jotain apua ollut! Voi olla että uskaltaudun sitä sitten muutenkin syömään ellei tää olo ala muuten helpottumaan.

 

Adora: kiitos hyvästä vaunubriiffauksesta! Loistavan kattava teksti, sisälsi ekakertalaiselle arvokasta tietoa. Meillä ainakin varmaan päädytään noihin yhdistelmävaunuihin ja niin hyvät täytyy olla, että mun on helppo työntää niitä vaikka lumessa. Kiva kun viitsit kirjoitella noin kattavasti

Belly banditista: kiitos tästäkin tiedosta, en muista kuka linkin laittoi. Voisi kuvitella että auttaisi jonkun verrankin palautumisessa - eikös vatsanalueen/selän leikkaustenkin jälkeen käytetä jotain vastaavaa tukivyötä? Kokeilemisen arvoinen varmasti.

Mulla oli eilen oli todella kuvottava olo illalla, lähdin ulkoilemaan kun tuntui ettei happi riitä sisätiloissa. Lenkillä hengittelin syvään ja yritin rentoutua. Kuvotus jatkui pitkin iltaa ja yritin jotain syödäkin, mikä yleensä auttaa. Tänään onkin sitten täyskymppi täynnä, vaikka hitaasti tuntuu tuo aika edelleen menevän... Vielä pitäisi runsas kaksi viikkoa jaksaa odottaa nt-ultraan.. ja siitä vielä viikko yhdistelmäseulan tuloksia. Kuten jo aiemmin totesin - on tää yhtä odotusta

Onnittelut minunkin puolestani kaikille ultrassa hyviä uutisia saaneille <3 Kunpa voisin liittyä teidän joukkoonne sitten parin viikon päästä!

Vanilla Whip (10+0) - 25% raskausajasta takana, oho!

 

Huomenta kaikille! Nelikymppisiä odottajia näyttäisi löytyvän muitakin kuin minä, hienoa . Viidettä odotan ja neljäkymmentä tulee täyteen ennen lapsen syntymää. Huomaa kyllä, että ikä tekee jo odotuksen hieman haastavaksi. Tuntuu että kroppa on kovemmalla koetuksella.. Ensimmäinen ultra ja verikokeet käyty viime viikolla,vitonen oli kokonsa puolesta 4pv pidemmällä mutta la aika pysyi kuitenkin samana, niskaturvotus lukemat ok, verikokeiden tulokset lääkärikäynnillä ensi viikolla.

Kevättä odotellessa, rauha räppääjä + vitonen 12+5

 

Huomenta:flower::wave:

Täälä etelä-pohjanmaalla on ihan hirvee lumi myrsky ei kivaa yhtään :|

(.)Eileen illalla oli aivan yli tukalainen olo, selkää vihlo aivan yli lujaa, ja varsinki silloon ku meni makuu asentoon ja jos teki nopeita liikkeitä vihlaasi oikeen kunnolla tuonne alaselkään: /
Eileen rupes niin tuntumaan että maha on kokoajan tiellä!! APUVAAAAA tästä se lähtee hihihihihihih:ashamed: Voisin tänään koittaa ottaa kuvaa niin lisäilen sitten niin saatta arvostella sitten jotta onko se raskaus maha vai ei kun itse ei sitä osaa niin katsoa

Muutes nyt ku puhuttiin tuossa aijemmin näistä mieltymyksistä ruokiin ja juomiin, niin kysympäs nyt sitten sellaasta jotta mitkä ruuat ja juomat tuottaa kuvotusta ja tökkii, mitä on silti ennen syönyt?
Mulla on ainakin pekoni yks sellaanen mitä ennen kyllä tuli syötyä, niin nyt se pelkkä haju kuvottaa ja en voi eres ajatella syöväni sitä enään.Ja kiva kun mies on nyt niin rakastunut pekoniin niin paistelee sitä melkeinpä joka päivä jos vain sitä on yök. Juustot on kans vähän ruvennut tökkimään maistuvat kummalliselta.

Kakaa ja Toukka 12+5

 

eläimistä Meillä oli kaksi kissaa ennen esikoista ja molemmat jouduttiin antamaan pois, koska ei olleet lapsiperheeseen sopivia. Toinen raapi ja puri kaikkia muita paitsi minua ja toinen oli niin hellyyden kipeä tuli aina meidänkin päälle makoilemaan kun nukuttiin. Kovan tuskan kautta niistä luovuttiin ja ikävä on vieläkin todella kova. Tuo mitä kaktuspiikki kirjoitit koirastanne kuulostaa vain johtajuus ongemalta. Ymmärrän, että annatte pois koska aikaa ei ole, mutta se että kissat annettaisiin pois sen takia että hiekkalaatikko haisee? Ymmärrän, että kissat annetaan pois jos selvästi ei luonteeltaan sovi lapsiperheeseen, mutta se miten kirjoitit antoi minulle kuvan että annatte eläimet pois aivan muista syistä kun siitä että ne ei soveltuisi lapsiperheeseen. Lähipiirissäni niin moni antaa eläimet pois kun lapsi tulee. Tämä ei vaan minun kaaliin uppoa. Toissapäivänä siskoni viittasi siihen että miksi ei anneta koiraamme pois kun tulee toinen lapsi, siis miks luovuttais meidän perheen jäsenestä eihän kukaan anna lastansakkaan pois kun toinen on tulossa. Tämä on aihe joka saa minut todella vihaiseksi. Tottakai pitää ajatella lapsen ja eläimen parasta, mutta minusta niitä pitäisi miettiä jo silloin kun niitä eläimiä ollaan ottamassa.

äitiyspakkauksesta ei varmaankaan sitä oteta. Esikoisen kohdalla se oli hyvä kun sieltä tuli kylpylämpömittari ja kynsisakset, mutta nyt ne jo onkin. Vaatteet jäi melkeenpä kaikki käyttämättä. Lämpöpussi oli hyvä mutta sekin jo on.

Minä oon nyt ollut esikoisen kanssa sukuloimassa ja tänne oli 9.5h junamatka ja nyt pikkusen yöt ihan sekasin

 

Täälä pohjois-savossakin työntää lunta ihan kunnolla!

Flunssaa pukkaa,piru vie! muutenkin ärrrsyttävä olotila,tähän jos vielä räkätaavin lyöpi,niin oksat pois!

Ruuissa ei oikein kunnolla taida tökkiä mikään...ainut ehkä nuudelit,mitä ennen teki aina mieli niin nyt ei ole tehny pitkiin aikoihin. ja se lihan himokin on väistynyt. lämmintä ruokaa ei kauheesti kyllä mieli tee,tai sit se johtuu siitä ettei sitä millään kehtais ite tehä! muuten kyllä melkein kaikki uppoo edelleen!

Tuntuu ettei olis raskaana ollenkaan! :O eilenkin oli ihan normipäivä,en edes pahemmin ajatellu koko raskautta,sitten illalla ykskaks pärähti mieleen että hyväntähen,minähän olinkin raskaana! minkäänlaisia ostohimoja ei ole tullu vieläkään. pelottaa hieman se torstain nt-ultra... kaipa se jossain vaiheessa pärähtää päähän,viimestään sitten varmaan jos ultrassa on kaikki taas hyvin. muutama päivä menee hehkuttaessa ja sitten varmaan taas tämä olotila... niin kävi viime ultrassakin.

masuilija kuten kirjotin,ei ole helppo päätös meille luopua eläimistä. jos luet uudestaan sen minun viestin niin siellä sanoin että kissa on jo aika vanha,karvaa joka paikassa ja epäilen että se tunkee pinnasänkyyn nukkumaan. sen takia siitä luovutaan,ei pelkän paskan hajun takia.
koiran "ongelmista" ollaan hyvin tietosia,siksi se menee myyntiin jotta pääsisi parempaan kotiin,missä se saisi aikaa ja huomiota sen mitä se tarvitsee. ja koiran myynnistä oli puhetta jo ennen kun tulin raskaaksi. koiran parasta ajatellen.
Tällä hetkellä ja tulevaisuudessakin tämä mahassa kasvava ihmisen alku on meille tärkeempi kuin yksikään eläin.
kuten sanoin,kaikki ei ymmärrä miksi elukoista luovutaan.

kaktuspiikki ja tyyppi 12+3

 

Huomenta!
Koirista Siskoni sanoi minulle 3,5 vuotta sitten kun aloimme yrittämään lasta että joudutte antamaan sit koirat pois. Minä suutuin sille samantien edes tästä ajatuksesta. Vanhempi koira on mitä ihanakäytöksisin kunhan sitä osaa ymmärtää ja komentaa. Nuorempi haukkuu rähisee toisille koirille mutta senkin saa hallintaan. Molemmat koirista ovat tottuneet olemaan lasten kanssa. Niiden päälle on "puettu" prinsessamekkoja ja niitä lapset on halaillu ja niille on lapset heitellyt palloa jota koira noutaa. Koirakouluja koirien kanssa olen käynyt yli kymmenen kurssia ja kaikki sen takia jos jossain vaiheessa tuleekin lapsi niin osaavat käyttäytyä ja tietysti muutenkin. Ovikellolle haukkuminen on vielä työn alla mutta kyllä se tästä. Karvoja siivoan kun jaksan. En aijo siitäkään ottaa stressiä Siskoni on ottanut aikoinaan kissan jonka antoi pois koska se sotki paljon. Molemmat veljeni ovat ottaneet jo kaksi koiraa jotka ovat antaneet ajanpuutteen vuoksi pois. Miksi ihmeessä kaksi kertaa, sitä en ymmärrä. Minulle vanhemmat sanoivat kun otettiin koira kerrostaloon että ei tuu onnistumaan. Koska veljilläkään ei ole onnistunut. Mutta kas kummaa. Toinenkin koira tullut taloon ja ovat ja pysyvät meillä. täytyy pitää peukkuja että lapsi ei olisi noille allerginen, koska nuokin ovat minulle yli rakkaita <3

Anteeksi avautuminen. Koirat tulevat aina kuulumaan elämääni.

Kusma ja hattivatti 10+0 POKS!!!

 

saitte vissiin kaikki sitten sellaisen käsityksen että koira ei merkitse meille mitään kun siitä nyt luovutaan?!
Koirat on aina kuuluneet meidänkin elämään,tämäkin on meidän toinen sakemanni. ja edelleen painotan sitä että koiran myyntipäätös kypsyi jo ennen raskautta! emme halua että vauvan tultua taloon,koira jää ilman huomiota ja omiin oloihinsa,tylsistyy ja alkaa keksimään muuta puuhaa itselleen. vaikka se on meille hyvin rakas perheenjäsen,etsimme sille kotia sen itsensä parhaaksi. olemme miettineet päämme puhki,itkeneet ja tapelleet tästä asiasta,mutta järellä ajateltuna,ja edelleen koiran parasta ajatellen,joudumme luopumaan siitä. joskus sitä on vaan ajateltava muutakin kun itseään.
mahtavaa että te olette pystyneet sompailemaan lemmikkienne ja lastenne kanssa niin että kaikille riittää aikaa ja huomiota.
meillä ei pelkästään ajasta tässä ole kysymys,vaan koirasta,jonka koulutukseen ja pitämiseen meidän tieto/taitomme ei riitä,vaikka kokemusta rodusta löytyykin. tämä tapaus on vaan omanlaisensa kuten jokainen koira. lapsiin on tämäkin tottunut,mutta käytöksestä ei voida mennä takuuseen sitten kun oma lapsi tulee ja kokeilemaan ei rueta. on sen verran mustasukkainen koira kyseessä. eläin on aina eläin ja sillä on eläimen vaistot. en menisi ihan ihmislapseen vertaamaan.

mutta olen pahoillani,jos siellä nyt joku vihastui tai pahoitti mielensä meidän koiran kohtalosta ja meidän päätöksestä ajatella koiran parasta.

 

Itellä on ollu viimeiset 16 vuotta vähintäänkin se 1 koira. Nyttenkin on tuossa pentu kasvamassa harrastuskaveriksi, eikä pois lähde, vaikka vauva tuleekin. Nauroin just kaverille, että onhan mulla viileät ja valoisat kesäyöt aikaa koulutella sitä
Mutta jos itsellä ei ole inspistä ja tuntee että se koira on rasite, niin parempi luopua ja nopeasti. Ei tee hyvää kummallekkaan osapuolelle vitkutella asian kanssa. Mitä nuorempana pääsee paikkaan, missä viitsitään panostaa edes peruskoulutukseen ja riittävään liikuntaan on kaikille osapuolille paras ratkaisu. Toki sakemanneille ottajia riittää (varsinkin jos on paperit), mutta millaisia onkin juttu erikseen. Tämä siis mun mielipide asiasta.

 

Kyse ei varmaankaan ole viitsimisestä tai inspiksestä vaan siitä ettei taidot välttämättä riitä yrittämisestä huolimatta. Koirat kun ovat luonteeltaan erilaisia, toiset helpompia toiset taas vaikeampia. Nyt mielestäni turhaan heitetään kaktuspiikin niskaan tervaa ja höyheniä, rohkeaa kun uskaltaa myöntää asian :hug:. Meillä myös koira, joka onneksemme on kiltti tapaus. Edellinen ei ollut, ei tullut toimeen lasten kanssa yrityksistä ja kolutuksesta huolimatta, ja löysikin hyvän kodin lapsettomasta perheestä. Eihän olla liian tuomitsevia :stick:

 

Täytyy kyllä yhtyä Rauhan mielipiteeseen. Oma koirani on otettu siskolta n. puoli vuotiaana juurikin siitä syystä ettei hänen taidot riittäneet tämän koiran kouluttamiseen. Hänellä ei ollut lapsia vaan mulla oli ja silti otin koiran, vaikka mulle sanottiin että älä ota sitä, rodut, jotka siinä on ovat vaikeat koulutettavat ja siitä tulee niin iso, sanottiin. Mutta, nyt koira on oppinut olemaan lasten kanssa ja oppi olemaan myös myöhemmin tulleen pentukoiran kanssa, vaikka olis varmaan ensin tappanu sen jos olis vaan saanu sen heti kynsiinsä. Varmaan tulevan vauvankin se ensin haukkuu, mutta kun huomaa ettei se mihkään häviä niin ottaa senkin omakseen, niin se on tehny muillekin uusille perheenjäsenille Luotan siis kyllä siihen ihan täysin.

Mutta Kaktuspiikin tilanne on se, ettei itse tunne voivansa kasvattaa ja kouluttaa koiraa tulevaan lapsiperheeseen sopivaksi ,niin ymmärrän täysin jos koiralle etsitään koti, jossa se osataan ja saadaan kasvatettua ja ehkä irti myös voimakkaasta mustasukkaisuudesta. Koira voi olla todella arvaamaton mustasukkaisuudessaan, eikä varmaan kaktuspiikki halua kokeilla, mitä voi seurata... Joten ei siis syyllistetä häntä heidän päätöksessään :heart: :hug:

 

yhdyn samaan rauha räppääjän kanssa!
Kyllä jokainen ajattelee mikä on parasta itselle ja toiselle!

Miehen kanssa tuossa taannoin puhuimme että antaisimme tuon pennun (sekarotuinen husky) kaverillemme kun tuntui aluksi että ei sen kans pärjää mitenkään, mutta nyt on se asia muuttunut, ja rauhallinen koira on huskyksi ja vielä 7kk ikäiseksi . Mutta sen olemme päättäneet että sitten kun tässä kevät/kesä koittaa rakennamme kunnon aitauksen koirille pihalle jotta ne saa olla päivisin pihalla. Mutta tässä nyt on onneksi syyskuuhun aikaa ja pentukin kasvaa ja muuttuu varmasti vielä jotta mielenkiinnolla odotan että minkälainen siitä tulee, nyt tällä hetkellä alistuu mulle samantien jos vähänkin katson sen päälle I´M THE BOSS

Mutta siis kyllä se on jokaisen oma asia mitenkä näkee parhaakseen sovittaa eläimet, lapset ja oma aika yhteen! Joillekkin se sopii tosta noin vain, mutta joillekkin ei!

Kakaa ja Toukka 12+4

 

niin siis kyse ei todellakaan ole viitsimisestä ja inspiksestä. tätä rotua kun ei oteta pelkästään sen takia että se on sakemanni! tai me ei ainakaan otettu.
kaikkemme ollaan yritetty tämän yksilön kanssa mihin meillä rahkeet riittää. mutta kun maalla asutaan niin ei täällä ole mahdollisuuksia lähteä tokoon yms. mikä olisi varmaan tehnyt pentuna tälle kaverille hyvää. Koira on jämäkän peruskoulutuksen saanut,on tottelevainen ja kiltti,mutta sitten tämä vahti/isännöinti puoli onkin eri asia. koira täyttää kesällä 2 vuotta,uhmaa ja pennun viuhauksia siis vielä on,kaikkea ei voi siis laittaa luonteenkaan piikkiin.
kokemusta siis tästä rodusta on ja muistakin,että ei myöskään meitä voi täysin syyttää,ei olla ihan untuvikkoja koirien kanssa.
jokainen koira kun on omanlaisensa ja ikinä ei voi tietää millaisen siitä tulee.
koiralle on ollut kyselijöitä ihan kivasti,mutta puoli ilmaseksi pitäisi saaha ja aina ne paikatkaan ei miellytä. aikaa meillä onneksi tässä on,joten ihan rauhassa saadaan kunnon koti etsiä.

mitään syytähän minulla ei ole täällä teille selitellä miksi näin ja mitään syytä ei teillä ole meitä täällä tuomita,kun ette meitä tai koiraa tunne. joten jos nyt sopii niin annetaan tämä asian olla. kivahan se tietysti on että keskustelun aihetta riittää!
kiitos teille,jotka ymmärsitte,ettekä heti tuominneet.

 

Hei Moi!

Kaikkiko on käyneet jo ultrassa?! Onnittelut ihanista ultrakuulumisista pienesti harmittaaa että meillä vasta 16.3. Tämänviikon perjantaina on neuvolalääkäri ja hänkin kuulemma ultraa. Enemmän odotan nt- ultraa, tehdään varmasti paremmilla vehkeillä kun neuvolan koneet..

Nyt vähän paniikissa seuloista, kävin neuvolassa viikko sitten maanantaina ja sain lähetteet labraan. kävin siellä perjantaina ja viikkoja oli 9+3 ja nt-ultra on tästä tasan 3 viikon päästä. Pärkkele!!! ei mulle sanottu mitää "käy kaksi viikkoa aikaisemmin" Jos se on niin päivälleen ja justiinsa ja jos kävin liian aikaisin, tahdon kyllä uuden lähetteen.

En oikeen muista mistä on juttua käyty, mutta kommentoinpa johonkin.

Kehonmuutokset olo on kuin norsulla vaikka paino ei ole noussutkaan. Tissit on valtavat ja tuntuu että hanurikin levinnyt :| Tietty, en ole liikkunut paria pikkulenkkiä lukuunottamatta oikeen yhtään. Ei vaan jaksa!!! Ei vaan huvita!!!! Aika vaikeaa hyväksyä oma väsymys ennen niin aktiivisena ja liikkuvana ihmisenä. Nyt kahtena iltana pakottanut itseni polkemaan hetken kuntopyörällä. Maistui ihan puulta! Kun tämä väsymys loppuu ja kelit alkaa helliä pakko lähteä lenkkeilemään. Pelottaa niin missä kunnossa on syksyllä jos ei jaksa tehdä mitään..No siinä sitä tuli vähän liikunnastakin Kroppa ei tunnu omalta : /

Belly banditista Mulle ainakin kaksosten sektion jälkeen synnärillä suositelivat käyttämään vatsaa kiristäviä riittävän korkeita alushousuja, ostinkin sellaisia korsetti alkkareita ja kai niiden käytöstä jotain apuja oli..

Eläimistä / Koirista meillä on 2 omaa valkoistapaimenkoiraa (jollain muullakin oli) ja yksi "lainalapsi" myöskin valkkari. Isommat tytöt nuolee minua enemmän ja selkeästi tunkevat itsensä lähelle. Vanhempi on 5vuotias ja nuorempi tulee 2, niillä ei ole pikkuvauvoista kokemusta mutta koska ovat niin taipuisia ja sopeutuvaisia ei varmasti tule ongelmaa. Ja tämä meidän rescue tapaus, tuskin pikkuisella on käsitystä yhtään mistään on vaan niin kiintynyt ihmiseen ja kaipaa läheisyyttä. Hän jos meillä vielä on syksyllä, tuskin aiheuttaa ongelmia sekään.

Tästä päästäänkiin kätevästi aiheeseen vaunut, normitilassahan liikutaan ihan mahdottomasti ja lenkkeillään paljon, kun ei olla raskaana ja väsyneita . vaunujen on siis oltava sellaiset jotka kulkevat lumessa eivät keikkaa eivät kaatua (kolmipyöräiset on mulle ihan hirvityksiä) ja koska tavallaan talvivauva, tahdon ihan vaununkopan jossa saan vauvan pidettyä lämpöisinä lenkeillä kovillakin pakkasilla. Todennäköisesti vaunut tulee olemaan emmaljungan duo combit? olikohan ne nämä, kuitenkin erillinen vaununkoppa ja ratasistuin.
Esikoisella ja toisella oli brion vaunut erillisella kopalla ja ratasistuimella, oli ihan loistavat, kaksosten kanssa tuli kokeiltua koko kirjo kolmipyöräisistä, oraan, brion emmaljungaan ja emmaljunga vei voiton ylivoimaisesti. Muutamat oikein kivat vaunut jo löysinkin, mutta säilytystilaa kun on heikosti en ota tientukkeeksi vielä. Käytettynä aion ostaa. Ihmiset vaihtaa niin mielettömästi vaunuja jotta ihan lähes uudenveroiset voi saada kukarolle lempeämmällä hinnalla kun kaupasta hakemalla.

Muutenkin, kun olen vähän vastaan yltiöpäistä kulutushysteriaa, kirpparit rockkaa! Ja kierrätys kunniaan! Käytettynä ostan jalustalla olevan kaukalon, ja lainaan saan kattoon ripustettavan "kehdon" Äitiyspakkaus varmaan otetaan. Ehkä. Saa nähdä. Ja kestovaipat, kestoilin kaksosten kanssa puolivuotiaasta 1½vuoden ikään, eli siis sain ne opetettua kuivaksi. Nyt jos ostettukin kestoja tulokkaalle. Hänen kanssaa meinaan aloittaa ihan alusta alkaen.
Mies vaan ei ole samaa mieltä, hänen kommentti asiasta "paskaisia rättejä, hyi saakeli". Mutta ajatusmaailma varmasti muuttuu kun huomaa kuinka helppoa ja mikä RAHA siinä säästyy ja ja mikä parhainta emme kuormita maailmaa sillä vaippakasalla..(kääk, taisin alkaa vähän saarnata ja kiihkoilla asiasta )

Nyt en enää muista mihin muuhun piti kommentoida. Ainiin, pahoinvointi alkaa hellittää!!!

Eipä muuta tähänpäivään
Myssypingviini rv 10+0 *POOOOOKS*

 

Ei kai tässä kukaan ketään tuomitse, vaan kertoo oman mielipiteensä. Jokainen tekee omat ratkaisunsa oman perheen kesken.

Itse ajattelen, että jo koiraa ottaessa tiedetään millaista koiraa ollaan ottamassa. Esim sakemanni tarvii koulutuksen ja jos sitä itse ei osaa/kykene antaa niin silloin pitää hakeutua koulutuksiin ja opetella. Tai ostaa helpompi rotu (joka sekin on peruskoulutettava). Äärettömän harvoin on itse koiran vika, jos se käyttäytyy sopimattomasti. Koiran pitää elää kurissa ja nuhteessa, että se muistaa oman paikkansa

Mitä tulee 10v kissaan niin mielestäni se on kissa parhaassa iässä. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan 10v kissaa vanhaksi. Karvaahan kissoista lähtee, senhän tietää jokainen. Ruokinnalla voi saada karvan irtoamista hallintaan. Ei kai kukaan varmuuden vuoksi pistä eläimiä pois? Ei kissaa pidä ottaa jos ei voi pitää sitä seuraavaa 20v Toki jotain voi sattua, allergisoituu tms...

Nämä siis minun mielipiteitä, jokaisella on omansa. Ei kai yhtä ainoaa oikea ole!

Meillä oli vanha belgi kun lapset syntyivät. Koira inhosi lapsia ja kaikki sukulaiset painostivat lopettamaan koiran. Kuitenkin kun vauvan kotiin sairaalasta toi, otti koira lapsen heti perheenjäsenekseen. Koskaan ei ollut mitään ongelmia vaikka lapset laittoi häntää solmuun. Lapsillekin täytyy heti alusta opettaa miten eläintä käsitellään ja että eläimelle täytyy antaa oma rauha jne...

Vanha belgi sairastui ja se jouduttiin lopettamaan. Ostettiin uusi belgi pentu joka on nyt 2,5 vuotias. Parempaa koiraa lapsiperheeseen saa etsiä. Koira leikkii lasten kanssa ja on aina menossa mukana. Kuitenkin iso uros belgi on pidettävä perheen alempiarvoisena ja muistutettava koiralle aika ajoin, että se todella myös on alin. Toki koira saa hellyyttä ja rapsutuksia, mutta pienintäkään ihmisen alistamiskäytöstä ei hyväksytä! Vaikka meillä oli pienet lapset kun pentu tuli niin tiedossa oli että koira on koulutettava. Itse en osaa kouluttaa, joten mentiin tottis ryhmään ja nyt kesällä bh-kokeeseen. Luonnetestiin sitten vuoden päästä. Koira on kotikoira, mutta mielestäni tälläiselle rodulle täytyy olla käytynä peruskokeet ja koulutukset. Meillä on myös kanoja jotka saa olla kesäisin aivan vapaana pihalla, kera koiran ja lapsien. Ja kissan haluaisin, mutta inhoan niitä kissan karvoja Ja tiedän, että se karvaa joten en ota kissaa! Nih, se meidän eläimistä.

Milla 10+5

 

joo,me ostellaan elukoita ihan huvin vuoksi ja sitten me lopetetaan/luovutaan niistä kun loppuu mielenkiinto.
ja btw,kissa on saanu kaikki maholliset vitamiinit ja ruuat mitä karvanlähtöön on. ei auta.
tässäkään tapauksessa ei olla hetken mielijohteesta eläintä otettu tai olla pois pistämässä. ja koiran ottamisesta ja sen rodusta en viitsi enää mitään kommentoida.

vetäydynpä tästä hetkeksi taustalle miettimään mitä tänne uskaltaa vastasuudessa kirjottaa ettei heti olla lynkkaamassa.
melko tuomitun olon tässä osan mielipiteistä saa,vaikka jokaisella on toki mielipiteeseensä oikeus.
tyhmä minä kun menin suuni aukaisemaan.

 

Ei kai kukaan täällä mitenkään pahalla kommentoinut tuota eläin asiaa? Kaikki kertoi vaan oman mielipiteensä ja jokaisella on omansa Ei kannata loukkaantua, kun kukaan ei pahaa tarkoittanut!

 

Kaktuspiikille halitukset Meillä ei ole koiraa, eikä kissaakaan. Vain marsuja ollut. Mutta ymmärrän aivan täysin valintaanne johtaneet perustelut. On rohkeaa myöntää itselleen nuo asiat, koska liian moni ei uskalla tehdä tuota radikaalia ratkaisua vaan jää roikkumaan ikävään tilanteeseen, etenkin lemmikkiä ajatellen.

Meillä on paljon tutuilla koiria ja mm. veljeni otti juuri sakemannin pennun. Tiedän koirista enemmän kuin moni muu koiraton, jos nyt näin voi sanoa Rakastan koiria. Mutta meille ei koiraa tule, koska tiedostan ettei meistä olisi koiraa kasvattamaan. Jo molempien vuorotyö asettaa haasteensa pelkästään nykyiseen elämään. Koira ei vain saisi sitä tarvitsemaansa hoitoa tässä perheessä, joten tyydymme leikkimään tuttujemme koirien kanssa

Meillä vietetään leppoisaa hiihtolomaa - kera omien muksujen ja siskon pojan Syötiin juuri lasten lemppariruokaa muussia ja kalapuikkoja kera fetasalaatin ja ruisleivän. Namsk, syöminen on kohta mun elämän keskipiste

Adora ja Ruu 10+0 ! *poksutipoksuti* Nyt paistelemaan lapsille lettuja jälkkäriks

 

Myssypingviini Täällä ei ole käyty nt-ultrassa :wave: Lähetteet lähti eteenpäin vasta viime torstaina, joten hetken saadaan odotella itse ultra-aikaakin.

Kaktuspiikille vielä - En usko että monikaan suoraan kohdistaa jokaisen sanansa juuri sinulle. Tämä aihe vaan herättää erilaisia ajatuksia/mielipiteitä. Herkkä aihe varmasti monelle ja siksi mielipiteet rönsyilee, itse liittymättä suoraan kuitenkaan juuri Teidän tilanteeseen.

Vieraisiin pöytiin on aina helppo huudella Kaikkea hyvää sulle!

 

Milla: Mikäs belgialainen teiltä löytyy? Mulla tollanen huhtikuussa 10v. täyttävä tervu ihanuus <3 Uros myöskin. Lapsista ei oo ihan pentuikää lukuunottamatta oikeen koskaan välittäny, mutta ikinä ei oo tarvinnu pelätä et kellekään mitään tekis. Koiriin ei ikinä saa luottaa 100% tietenkään, mut omaani kyllä luotan 99%. Huippurotu Paljonh toki joutunu sen kanssa aikoinaan töitä tekemään, mikä kaikki palkitaan viimeistään nyt.

Musta on kans hienoa, et osaa myöntää ettei pärjää, ja vielä hienompaa et näkee vaivaa ja aikaa, jotta löytää uuden hyvän kodin koiralle <3 Täytyy myöntää, että ihan en ehkä täysin kissasta luopumista myöskään ymmärrä, mutta, en ole teidän tilanteessa, ehkä sitten ymmärtäisin, jos olisin. Kaikki tekee omat ratkasunsa, ja toivottavasti kaktuspiikki et nyt tän takii mihkään hävii Aina näillä palstoilla tällasia kärhämiä tuntuu syntyvän juurikin näistä "herkistä aiheista" ja niinkuin joku sanoikin, suurin osa ei keskity suhun, vaan yleisesti aiheeseen, joka on tunteita herättävä.
Vauvoja me täällä yhdessä ootellaan, eikä olla toisten elämäntapoja tai -valintoja arvostelemassa Ihanaa et kaikki jakaa osan elämästä ja kiva et syntyy kirvokkaitakin keskusteluja!

Nyt täytyy rientää taas katsoon, mitä tuhoja toi pienin on tällä kertaa kirjahyllyn kirjoille tehnyt, sillä aikaa ku äippä vaan tääl kirjottelee

 

Myssypungviini täälläkään ei olla käyty ultrassa. Se olisi vasta 19.3. Pitkä aika mutta toisaalta ei haittaa. Sitten se on kehittynyt jo huimasti (viikkoja silloin 12+6).
Saikulla taas ollaan iskee masennus kun jaksa enää oksentaa. Vähän kun on paha olo tai kun koira näkee että itken niin se tulee nuolemaan naamaa <3 ihana huolehtia.

Kaktuspiikki tiedän miltä sinusta tuntuu. Avasin kerran suuni myöskin koirista, paitsi että kyse oli vanhempieni koirasta.(jota ei enää ole) Jätän kertomatta siitä sen enempää, mutta jokaisella siis on mielipiteensä asiaan eikä kukaan halua tuomita sinun päätöstäsi. Kouluttaminen on rankkaa ja on ollut lähellä etten itsekkin ole luopunut nuorimmaisesta. Toisien koirien kohtaaminen oli hirveää. Mutta onneksi hain apua ja asia on hallinnassa. Syy koirille haukkumiseen löytyy koiran pentuajoista Mutta jokainen puntaroi asioita varmasti enemmän kun yhden kerran. Tsemppiä!

Kusma ja hattivatti 10+0

 

Kaktuspiikille - elä ota nokkiis. Tämä on aihe joka herättää tunteita. (minullekin, mulla on 8kk "ongelmakoira" nyt kotona enkä ole vielä keksinyt koiratsa ongelmia, omistajista kylläkin. ) Se on vahvuutta että myöntää ettei pärjää ja etsii huolella paikan jossa pärjätään ja jos ei pärjätä tehdään koiralle se viimeisin palvelus eikä laiteta kiertolaiseksi. Nokka pystyyn vaan =)

Kevennykseksi, kuka tahtoo kokeilla (kertokaa tulos muillekin!)

Testi, kumpi tulossa,
Punakaalitesti
-Punakaali silputaan pieneksi silpuksi
-Keitetään 10min kiehuvassa vedessä
-Kipossa sekotetaaan aamupissaa 50/50 verran
tuohon punakaalin keitinvettä. Pieni määrä riittää kumpaakin.

Tulos:
Jos väri ei muutu eli pysyy tummanlilana tai muuttuu tummansiniseksi tulos =TYTTÖ
Jos muuttuu vaaleanpunaiseksi tai punaiseksi = POIKA

 

kaktuspiikki: älä loukkaannu, äläkä lähre mihinkään!!
Kaveripiirissäni on tosi paljon koira ihmisiä jotka ovat vannoneet että eivät ikinä luovu koirasta, ja kumminkin ovat sen ratkaisun joutuneet tekemään myöhemmin kun ei koiran kanssa pystynyt elämään. Mun mielestä teit rohkeasti kun kerroit ääneen tuosta, joillekkin se vain on kova paikka. Itse olen joutunut luopumaan viirestä koirasta (ensimmäinen katosi, toinen sairastui epilepsiaan ja jouruttiin lopettamaan, kolmas kärsi kauheasta eroahristuksesta ja ei sopinut rivitaloon, neljännen koiran ex-kihlattu vei mennessään ja viidennen jouduin palauttamaan takaisin vanhalle omistajalle) Ja se ei ole helppoa mutta joskus vaan pitää pystyä tekemään sellaisiakin ratkaisuja elämässä!! Älä lannistu kommenteista vaan nokka pystyyn ja jatketaan keskusteluja joistain muista aiheista!!! Johan tässä soppa tuli keitettyä....

Adora VOIH miksi menit kirjoittamaan lettuja MÄKIN TAHRON!!

Kakaa ja toukka 12+5