Syyskuun söpöläiset <3 - Syyskuussa ** MEIDÄN KUU**
- Viestiketjun aloittaja RauRau
- Ensimmäinen viesti
Oi täällä syntyy lisää vauvoja koko ajan, ihanaa! Tuhannesti onnea!
Täällä kotiuduttiin lauantaina eli vauvan kanssa oltiin neljä yötä sairaalassa. Piti saada pojan paino nousuun ennen kuin päästivät pois. Nyt sius mennään tissillä + korvikkeella, kuten esikoisestakin. Toinen tissi nyt hetken vain pumpattavana, kun vuotaa imettäessä verta ja on ihan helvetin kipeä.
Näin facessa kuvan kaverin vauvamahasta ja vitsi tuli haikea fiilis. Itse ei varmaan enää koskaan oo siinä tilassa. Mut nautitaan nyt tästä hetkestä!
Synnytyskertomusta rustailen vieläkin
Täällä kotiuduttiin lauantaina eli vauvan kanssa oltiin neljä yötä sairaalassa. Piti saada pojan paino nousuun ennen kuin päästivät pois. Nyt sius mennään tissillä + korvikkeella, kuten esikoisestakin. Toinen tissi nyt hetken vain pumpattavana, kun vuotaa imettäessä verta ja on ihan helvetin kipeä.
Näin facessa kuvan kaverin vauvamahasta ja vitsi tuli haikea fiilis. Itse ei varmaan enää koskaan oo siinä tilassa. Mut nautitaan nyt tästä hetkestä!
Synnytyskertomusta rustailen vieläkin
Onnea Crocus ja Tine :flower: Ja Crocukselle erityistsempit toipumiseen. Kurjaa, ettei kaikki ole mennyt hyvin... Mutta kunhan toipuminen lähtee käyntiin niin toivottavasti vaikeudet ovat kohta muisto vain! Kirjoitelkaahan tarkempia kertomuksia jahka jaksatte ja ehditte.
Ilokarpalolle tsemppiä, toivottavasti synnytys lähtee nyt kunnolla käyntiin!!!
Olen edelleen ihan varma että se eilinen lorahdus ja vuoto sen jälkeen oli lapsivettä, tänään nimittäin ei ole tullut kuin valkovuotoa, eikä sitä hajua enää ole. Eikä ole ollu housut samalla tavalla märät kuin eilen... Eilinen paikkojen kokeilu tuntuu tehneen jotain, koko päivän on ollut pientä jomotusta ja supistelua. Kävin koiran kanssa kaksi vajaa tunnin lenkkiä ja hampaat irvessä kävelin, kun vihloi tuota alapäätä ja supisti välillä tosi kovasti. Toivon niin että jotain alkaisi nyt tapahtua! Eikä tässä olla vielä edes ylitetty laskettua aikaa Ärsyttää että päästin tämän odotusmielialan vallalle jo nyt, kauan jaksoin suhtautua asiaan niin että vauva syntyy sitten kuun lopussa mutta nyt onkin sellainen olo että antakaa se minulle heti nyt! Eli voi olla tuskaiset viikot edessä...
Särkylääkkeistä sen verran, että itse olen tosi huono syömään niitä. Se johtuu varmaan siitä kun minulla on se krooninen haavainen paksusuolentulehdus, ja se ei särkylääkkeistä tykkää. Olen siis oppinut välttelemään niitä jo yläasteelta saakka, ja syön niitä vain kun on ihan ihan pakko. Tiedän, että parasetamolia voisin kyllä syödä sillä se ei ole mahalle ja suolistolle niin paha kuin ibuprofeeni, mutta jostain syystä en osaa sitäkään ottaa... Mikä on kyllä typerää. Sitten kun synnytys käynnistyy niin aion kyllä käyttää kivunlievitystä, mutta siihen asti yritän pärjätä ilman.
Mittasin verenpaineenkin RauRaun innostamana mutta ei se poikennu aikaisemmasta mitenkään. Höh. Maitoa kyllä heruu, on herunut jo kauan.. Yleensä yöllä, niin että aamulla sen vasta huomaan. Liekkö johtuu siitä että tissit on välillä puristuksissa kun kylkiasennossa makaan. Kova väsymys on iskenyt minuunkin! Ihan hassua kun monta kuukautta on menty vähillä yöunilla ja nukkuminen on ollut tosi vaikeaa, nyt olen useampana yönä nukkunut ongelmitta n. 7 h, sitten päivällä vielä päikkärit tai jopa kahdet. Noudatan neuvolatätin ohjetta ja lepään kun kerran kroppa kertoo että se lepoa nyt tarvitsee. Tekemättömät hommat kyllä odottaa, niistä en nyt enää stressaa. Edessä kun voi olla sitä valvomista aika paljonkin... No, eikai sitä voi taaskaan muuta kuin toivottaa tsemppiä kaikille odottelijoille, eiköhän me kaikki kuitenkin jakaannuta jossain vaiheessa
Ilokarpalolle tsemppiä, toivottavasti synnytys lähtee nyt kunnolla käyntiin!!!
Olen edelleen ihan varma että se eilinen lorahdus ja vuoto sen jälkeen oli lapsivettä, tänään nimittäin ei ole tullut kuin valkovuotoa, eikä sitä hajua enää ole. Eikä ole ollu housut samalla tavalla märät kuin eilen... Eilinen paikkojen kokeilu tuntuu tehneen jotain, koko päivän on ollut pientä jomotusta ja supistelua. Kävin koiran kanssa kaksi vajaa tunnin lenkkiä ja hampaat irvessä kävelin, kun vihloi tuota alapäätä ja supisti välillä tosi kovasti. Toivon niin että jotain alkaisi nyt tapahtua! Eikä tässä olla vielä edes ylitetty laskettua aikaa
Ärsyttää että päästin tämän odotusmielialan vallalle jo nyt, kauan jaksoin suhtautua asiaan niin että vauva syntyy sitten kuun lopussa mutta nyt onkin sellainen olo että antakaa se minulle heti nyt! Eli voi olla tuskaiset viikot edessä... Särkylääkkeistä sen verran, että itse olen tosi huono syömään niitä. Se johtuu varmaan siitä kun minulla on se krooninen haavainen paksusuolentulehdus, ja se ei särkylääkkeistä tykkää. Olen siis oppinut välttelemään niitä jo yläasteelta saakka, ja syön niitä vain kun on ihan ihan pakko. Tiedän, että parasetamolia voisin kyllä syödä sillä se ei ole mahalle ja suolistolle niin paha kuin ibuprofeeni, mutta jostain syystä en osaa sitäkään ottaa... Mikä on kyllä typerää. Sitten kun synnytys käynnistyy niin aion kyllä käyttää kivunlievitystä, mutta siihen asti yritän pärjätä ilman.
Mittasin verenpaineenkin RauRaun innostamana mutta ei se poikennu aikaisemmasta mitenkään. Höh. Maitoa kyllä heruu, on herunut jo kauan.. Yleensä yöllä, niin että aamulla sen vasta huomaan. Liekkö johtuu siitä että tissit on välillä puristuksissa kun kylkiasennossa makaan. Kova väsymys on iskenyt minuunkin! Ihan hassua kun monta kuukautta on menty vähillä yöunilla ja nukkuminen on ollut tosi vaikeaa, nyt olen useampana yönä nukkunut ongelmitta n. 7 h, sitten päivällä vielä päikkärit tai jopa kahdet. Noudatan neuvolatätin ohjetta ja lepään kun kerran kroppa kertoo että se lepoa nyt tarvitsee. Tekemättömät hommat kyllä odottaa, niistä en nyt enää stressaa. Edessä kun voi olla sitä valvomista aika paljonkin... No, eikai sitä voi taaskaan muuta kuin toivottaa tsemppiä kaikille odottelijoille, eiköhän me kaikki kuitenkin jakaannuta jossain vaiheessa
Onnea Tine ja Crocus! Tsemppiä Crocus sinne vastoinkäymisiin, toivottavasti pääsette pian kotiin! Ilokarpalolle myös tsempitys, kohta se on ohi! Toivottavasti Napsi myös sai kotiutumisluvan!
Täällä edelleen alaselkä toiselta puolelta niin kipeä, että kävellessä on linkutettava ja sekin on tuskaista. Lähinnä yritän vaan sisällä kävellä.
Tänään uusi hassu tunne tullut. Vajaa kymmenen kertaa on nyt päivän aikana ihan alamahassa tuntunut parin sekuntin ajan kerrallaan hentoista värinää. Ihan kun olis vaikka puhelimessa värinä päällä ja siihen tulee viesti. Syntyykö nykyvauvat jo puhelin kourassa? En tiedä siis aiheuttaako vauva tuon, tuntunee siellä jossain ihan vauvan pään tuntumassa vai onko se joku minun lihas tms. Mutta hassu tunne kun yhtäkkiä rupeaa värisemään.
Vuuti, 39+0
Täällä edelleen alaselkä toiselta puolelta niin kipeä, että kävellessä on linkutettava ja sekin on tuskaista. Lähinnä yritän vaan sisällä kävellä.
Tänään uusi hassu tunne tullut. Vajaa kymmenen kertaa on nyt päivän aikana ihan alamahassa tuntunut parin sekuntin ajan kerrallaan hentoista värinää. Ihan kun olis vaikka puhelimessa värinä päällä ja siihen tulee viesti. Syntyykö nykyvauvat jo puhelin kourassa?
En tiedä siis aiheuttaako vauva tuon, tuntunee siellä jossain ihan vauvan pään tuntumassa vai onko se joku minun lihas tms. Mutta hassu tunne kun yhtäkkiä rupeaa värisemään.Vuuti, 39+0
Hei, meille syntyi tyttö rv:llä 41+6, 15.9.2014 klo 12.00. Paino 4190g ja pituutta ei ole vielä mitattu. Kaikki hyvin!
Käynnistys alkoi balonkilla, joka oli kokonaisen vuorokauden irtoamatta. Supisteli sitten koko ajan silti. Se irrotettiin eilen aamulla ja puhkaistiin kalvot. Siitä kaks tuntia ja vauva maailmassa, meni tosi nopeasti! Niin että saan kyllä sulatella hetken koko asiaa vielä ????
Käynnistys alkoi balonkilla, joka oli kokonaisen vuorokauden irtoamatta. Supisteli sitten koko ajan silti. Se irrotettiin eilen aamulla ja puhkaistiin kalvot. Siitä kaks tuntia ja vauva maailmassa, meni tosi nopeasti! Niin että saan kyllä sulatella hetken koko asiaa vielä ????
Morel: Onnea! Sulla meni aika lailla päin vastoin kuin mulla. Mulla ballonki irtosi itsestään jo 2-3h kuluttua, mutta kalvojen puhk. jälkeen ensin 8h ihan rauhallista, vasta yöstä 00 lähtien supistellut nyt melko säännöllisesti ja kivuliaasti. Yökätilö antoi särkylääkettä (Litalgin) ja käski vaan koettaa nukkua. Eiköhän tän päivän aikana tapahdu... Mulla tosin käynnistyksen syy vähäinen lapsivesi, minkä vuoksi ilmeisesti sitä vettä ei lähtenyt lorisemaan, kun ei se paine muodostu niin isoksi...
Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. <3
Ilokarpalo ja Pipana 41+6
Mulla ballonki irtosi itsestään jo 2-3h kuluttua, mutta kalvojen puhk. jälkeen ensin 8h ihan rauhallista, vasta yöstä 00 lähtien supistellut nyt melko säännöllisesti ja kivuliaasti. Yökätilö antoi särkylääkettä (Litalgin) ja käski vaan koettaa nukkua. Eiköhän tän päivän aikana tapahdu... Mulla tosin käynnistyksen syy vähäinen lapsivesi, minkä vuoksi ilmeisesti sitä vettä ei lähtenyt lorisemaan, kun ei se paine muodostu niin isoksi...Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. <3
Ilokarpalo ja Pipana 41+6
Onnea vauvautuneille! Tsemppiä Ilokarpalo!
Huhuu, onko täällä vielä joku muukin yhdessä kasassa kuten mä??? :-D
Vuuti mulla on tuota ihan samaa ollut muutaman päivän, että ihan vauvan pään kohdilla jokin "värisee". Liekö sit tosiaan vauvalla jo puhelin valmiina Tuntuu vähän siltä kuin lapsivesi hetken kiehuis siinä kohdassa, poreilisi ;-)
Eilen kun kävelin tytön kerholta kotiin, niin alkoi älyttömästi sattua koko vatsan alueelle ja varsinkin tuohon ylös. Kotona sit nukuin koko tytön kerhon ajan ja helpotti. Viime yönä heräsin muutamaan kunnolla kipeään supistukseen ja aamulla selkä särki sekä maha toimi. Tänään jo ohjelmaa sovittu, mut saas nähdä kuinka sitä jaksaa ja pystyy kävelemään pitkälti.
Onko muilla painonnousu pysähtynyt loppuraskaudessa? Käyn usein aamuisin puntarilla ja ei oo paino noussut 4 viikkoon. Viime viikolla neuvolassa jopa laskenut (kotona ja neuvolassa puntarit näyttää eriä, joten kotona helpompi seurailla aina tyhjällä mahalla mikä on tilanne). Syön kyllä hyvin ja herkuttelen joka päivä. ..
Tsemppiä tositoimissa oleville, vauvan kanssa alkutaipaleella oleville ja vielä raskaana kärvistelijöille!
SuSette ja rv 39 lähtis käyntiin
Huhuu, onko täällä vielä joku muukin yhdessä kasassa kuten mä??? :-D
Vuuti mulla on tuota ihan samaa ollut muutaman päivän, että ihan vauvan pään kohdilla jokin "värisee". Liekö sit tosiaan vauvalla jo puhelin valmiina
Tuntuu vähän siltä kuin lapsivesi hetken kiehuis siinä kohdassa, poreilisi ;-)Eilen kun kävelin tytön kerholta kotiin, niin alkoi älyttömästi sattua koko vatsan alueelle ja varsinkin tuohon ylös. Kotona sit nukuin koko tytön kerhon ajan ja helpotti. Viime yönä heräsin muutamaan kunnolla kipeään supistukseen ja aamulla selkä särki sekä maha toimi. Tänään jo ohjelmaa sovittu, mut saas nähdä kuinka sitä jaksaa ja pystyy kävelemään pitkälti.
Onko muilla painonnousu pysähtynyt loppuraskaudessa? Käyn usein aamuisin puntarilla ja ei oo paino noussut 4 viikkoon. Viime viikolla neuvolassa jopa laskenut (kotona ja neuvolassa puntarit näyttää eriä, joten kotona helpompi seurailla aina tyhjällä mahalla mikä on tilanne). Syön kyllä hyvin ja herkuttelen joka päivä. ..
Tsemppiä tositoimissa oleville, vauvan kanssa alkutaipaleella oleville ja vielä raskaana kärvistelijöille!
SuSette ja rv 39 lähtis käyntiin
Täällä vielä visusti yhtenä kappaleena. Neuvolavisiitti olis kyllä tiedossa, mutta tuskin sielläkään mitään uutta ilmenee. Odottelen jo yliaikaistarkastusta, jos siitä sitten lähtis supparit.
Ilokarpalolle tsempit! Vaikka nyt tuntuu, että on vielä pitkä matka edessä niin olet kuitenkin jo loppusuoralla. Eihän sitä koskaan tiedä koska homma alkaa vaan edetä ja pääset synnyttämään oikein toden teolla Morelille onnittelut vauvasta! Siinähän sitä ajatukseen tottuu kun saa tuijotella pienokaista
Sasse 41+1
Ilokarpalolle tsempit! Vaikka nyt tuntuu, että on vielä pitkä matka edessä niin olet kuitenkin jo loppusuoralla. Eihän sitä koskaan tiedä koska homma alkaa vaan edetä ja pääset synnyttämään oikein toden teolla
Morelille onnittelut vauvasta! Siinähän sitä ajatukseen tottuu kun saa tuijotella pienokaista Sasse 41+1
Huomenta!
Onnea vauvautuneille oikein sylintäydeltä!! :flower: jään odottamaan teidän synnytyskertomuksianne.
Täällä minäkin vielä "kärvistelen" ja odotan vauvan syntymää. Muuten on ollut kaikki ok, mutta viime yö oli ihan jotain muuta. Heräsin yöllä kovaan kipuun jalassa ja mahassa. Tätä kesti jonkin aikaa ennenkuin helpotti. Supistelujakin tuli, kipeitä sekä vähemmän kipeitä. Sitten olenkin nukahtanut ja aamulla herätessäni ajattelin, että eipä ollut minun vuoroni vielä. LA on siis tänään ja olisihan se ollut jo aika erikoista jos olisi synnyttämään lähdetty juuri LA päivänä. Ei tällaisia öitä kyllä kovin montaa haluaisi kokea, vaan päästä jo itseasiaan ja ihastelemaan omaa nyyttiä :heart:
Tsempit vielä kaikille näin loppumetreille!!
Leijona rv 40!
Onnea vauvautuneille oikein sylintäydeltä!! :flower:
jään odottamaan teidän synnytyskertomuksianne. Täällä minäkin vielä "kärvistelen" ja odotan vauvan syntymää. Muuten on ollut kaikki ok, mutta viime yö oli ihan jotain muuta. Heräsin yöllä kovaan kipuun jalassa ja mahassa. Tätä kesti jonkin aikaa ennenkuin helpotti. Supistelujakin tuli, kipeitä sekä vähemmän kipeitä. Sitten olenkin nukahtanut ja aamulla herätessäni ajattelin, että eipä ollut minun vuoroni vielä. LA on siis tänään ja olisihan se ollut jo aika erikoista jos olisi synnyttämään lähdetty juuri LA päivänä. Ei tällaisia öitä kyllä kovin montaa haluaisi kokea, vaan päästä jo itseasiaan ja ihastelemaan omaa nyyttiä :heart:
Tsempit vielä kaikille näin loppumetreille!!
Leijona rv 40!
Vuhuu, täällä koettu tänään jopa ekat kipeät supistukset! Ja harkkasupistuksia on tosi paljon, jatkuvasti liikkeessä on maha ihan pinkeänä, välillä muulloinkin. Ja haarojen väliin on myös ilmaantunu sekä sukkapuikkokipuja, että liikkuessa muitakin. Ehkä siellä jotain siis tapahtuu! Kävelessä vaapun pahemmin kuin Martti Ahtisaari kun sattuu. Alkaa jo itteäkin huvittaa, kun näyttää niin naurettavalle.
Painnonnousua en uskalla edes ajatella, tuskinpa on pysähtyny. Torstaina neuvola ja pelottaa vaakalle nousu, vois vauva syntyä sitä ennen.
Vuuti, 39+1
Painnonnousua en uskalla edes ajatella, tuskinpa on pysähtyny. Torstaina neuvola ja pelottaa vaakalle nousu, vois vauva syntyä sitä ennen.
Vuuti, 39+1
Onnea Morel! :flower: Mikähän Ilokarpalolla on tilanne, joko vauva on syntynyt?
Itsellä on neuvolakäynti takana. Ei mitään ihmeellistä, paitsi että vauva on nyt kiinnittynyt ja lujasti. Parin päivän aikana on tuntunutkin siltä, että se kaivaa tietään tuonne alas.
Koko alkuviikon on ollut supistuksia, jomotusta ja vihlontaa, viime yönäkin heräsin muutamaan supistukseen. Mutta ne ovat tosi epäsäännöllisiä. Nyt kipu tuntuu jo tuonne häntäluun puolelle. Maha ei edelleenkään mene pinkeän kovaksi mutta kai ne supistuksia on, kun samanlaiset piirtyivät sunnuntaina käyrälle synnärillä... Olen yrittänyt tässä "purkaa" tätä odotusmielialaa, eli keskittyä tekemiseen ja siihen, että tuleville päiville olisi aina jotain ohjelmaa tiedossa. Painonnousu ei ole pysähtynyt, nyt oli tullut viikossa n. 200 g lisää. Mutta ruokahalu on huonontunut, onneksi olen niin hyvä pitämään huolen syömisistä että syön siitä huolimatta Väsymys on edelleen kova, joten nukuttua tulee paljon. Toinen pohje on ollut jo muutaman päivän kipeä, ärsyyntyy kävellessä. Mielestäni se on kuitenkin selvää lihaskipua, joku jänne siellä on saattanut vähän tulehtua.. Jalka ei ole sen enempää turvoksissa kuin toinenkaan, sitä ei kuumota eikä jalassa tunnu mitään pattia joten tuskinpa se laskimotukoskaan on. Mutta sen verran tuntuu kävellessä, varsinkin alkulenkistä kun paikat ei ole vielä lämmenneet, että olen nyt vähän lyhentänyt lenkkiä ja askelta.
Tässäpä tämän päivän valitusvirsi Tsemppiä kaikille ja toivottavasti moni pääsee pian synnyttämään!
Hispula ja LL 39+2
Itsellä on neuvolakäynti takana. Ei mitään ihmeellistä, paitsi että vauva on nyt kiinnittynyt ja lujasti. Parin päivän aikana on tuntunutkin siltä, että se kaivaa tietään tuonne alas.
Koko alkuviikon on ollut supistuksia, jomotusta ja vihlontaa, viime yönäkin heräsin muutamaan supistukseen. Mutta ne ovat tosi epäsäännöllisiä. Nyt kipu tuntuu jo tuonne häntäluun puolelle. Maha ei edelleenkään mene pinkeän kovaksi mutta kai ne supistuksia on, kun samanlaiset piirtyivät sunnuntaina käyrälle synnärillä... Olen yrittänyt tässä "purkaa" tätä odotusmielialaa, eli keskittyä tekemiseen ja siihen, että tuleville päiville olisi aina jotain ohjelmaa tiedossa. Painonnousu ei ole pysähtynyt, nyt oli tullut viikossa n. 200 g lisää. Mutta ruokahalu on huonontunut, onneksi olen niin hyvä pitämään huolen syömisistä että syön siitä huolimatta
Väsymys on edelleen kova, joten nukuttua tulee paljon. Toinen pohje on ollut jo muutaman päivän kipeä, ärsyyntyy kävellessä. Mielestäni se on kuitenkin selvää lihaskipua, joku jänne siellä on saattanut vähän tulehtua.. Jalka ei ole sen enempää turvoksissa kuin toinenkaan, sitä ei kuumota eikä jalassa tunnu mitään pattia joten tuskinpa se laskimotukoskaan on. Mutta sen verran tuntuu kävellessä, varsinkin alkulenkistä kun paikat ei ole vielä lämmenneet, että olen nyt vähän lyhentänyt lenkkiä ja askelta. Tässäpä tämän päivän valitusvirsi
Tsemppiä kaikille ja toivottavasti moni pääsee pian synnyttämään!Hispula ja LL 39+2
Heipä hei ja terveisiä vauvantuoksuisesta kodista! On tässä tekemistä tuon taaperon kanssa mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois Tulin kertomaan pikaisesti omasta kokemuksestani kun siihen vihdoin sopiva hetki vapautui.
Kävin siis tiistaina neuvolassa jossa tulin sivulauseessa maininneeksi muutama viikko sitten kokemani kämmen- ja jalkakutituksen. Lisäksi olin tuntenut tylppää ylävatsakipua jo jonkin aikaa ja muistin vihdoin mainita siitäkin. Neuvolantäti päätti varmuuden vuoksi tehdä lähetteen maksa- ja sappiarvojen määritykseen ja vihdoin torstaina siellä ehdin käymään. Perjantaina hän sitten soitti ja kertoi ko. arvojen olevan yllättävän korkealla. Oli kuulemma ottanut äitipoliinkin yhteyttä ja sieltä oltiin pyydetty näytille mielellään samana päivänä.
Sinnepä siis läksin, reteästi itsekseni ihan autoillen miehen ja pojan jäädessä kotiin. Lääkärin tutkittua tilanteen hän ilmoitti, että kyllä tämä nyt käynnistetään ettei suurempaa vahinkoa ehdi syntyä. Olin tuossa vaiheessa aika hiljaista naista, olin nimittäin kotiin ilmoittanut kohta varmaan palaavani takaisin kun tuskin tässä mitään hätää on. Heh.
Jäin siis sairaalaan ja minulle kuten monelle muullekin asennettiin ballonki klo 18:00, jota laittaessa myönnän huutaneeni ääneen ja paljon. Teki kipeää ja hurjasti tuli vertakin sen jälkeen. Kaikilla tuskin sattuu samalla tavalla mutta itse en jäänyt kokemusta kaipaamaan. Kapistus oli paikallaan vain 1,5h ja tyhjenikin jo ilmeisesti hommansa hoitaneena. Olin tullessa auki n. 2-3cm ja nyt olin edistynyt 4cm:iin. Seuraavaksi vauvan päähän asennettiin sydänääniä seuraava pinni, ja samalla kalvoihin puhkaistiin reikä.
Tuossa odotellessa mieskin oli saatu paikalle, kun jotenkin ounastelin tilanteen voivan edetä nopeasti. Saimme onneksi oman tarkkailuhuoneen jossa aloimme odotella supistusten ilmaantumista. Asiaa vauhdittaaksemme lenkkeilimme milloin sairaalan ulkopuolella ja milloin käytävillä. Juuri kun kävimme nukkumaan kätilön kehotuksesta, supistukset yllättäen alkoivat. Meni ehkä puoli tuntia, kun sain ähkiä jo ihan kunnolla ääneen. Synnytyssaliin siirryimme muistaakseni puolen yön paikkeilla.
Puuskuttelin aikani ilokaasun voimin mutta kun tunsin kipujen yltyvän tarpeeksi, pyysin jotain vahvempaa. Kätilö päätyi spinaaliin vaikka hiukan epiduraalista haaveilinkin, jälleen tuon etenemisvauhtini takia. Spinaalin laiton jälkeen supistustuntemukset vaimenivat hurjasti, mutta tilalle tuli helvetillinen kutina. Toisaalta, kumman sitä mieluummin ottaisi jos valita pitäisi Säännölliset supparit merkittiin alkaneeksi klo 01:00 ja ponnistamaan pääsin vihdoin 3:50. Töitä sai tehdä olan takaa ja vauva todella tuntui isommalta kuin esikoinen. Saman päivän painoarvio oli 3900g. Ponnistusvaihe tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka homma oli valmis jo 16 minuutin päästä. Ponnistin aluksi puoli-istuvassa asennossa, mutta jossain vaiheessa kätilö kehotti kyljelleen ja kilttinä tyttönä käännyin.
Ponnistamistarpeen rankkuus selvisi kun vauvan pää tuli ulos, hänellä kun oli napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja kerran kainaloidenkin alta solmussa. Onneksi tuosta ei ollut suurempaa vaaraa vaikka hurjalta kuulostikin ja voimia meni pienen kylän verran. Itse huipennus kesti kaikkiaan 10h, siis 0-tilanteesta vauva maailmaan. Koitoksesta sain muistoksi yhden tikin jonka olisi kuulemma voinut ehkä jättää laittamattakin, lisäksi pientä nirhaumaa limakalvoilla. Ja hemmetin isot peräpukamat, mutta se oli niin odotettavissa ettei asiasta viitsi edes mainita Microlax on muuten ihana tuote näin jälkikäteen ajateltuna. Ei tarvitse liikoja ponnistella.
Kirjauduimme siis sisään perjantaina, vauva syntyi lauantain puolella ja kotiin pääsimme maanantai-iltana. Tuona aikana vauvalta ehdittiin seurata verensokeritasoa, happisaturaatiota ja bilirubiinia kun kaikki arvot meinasivat hiukan heitellä. Lopulta poika kuitenkin todettiin kotiutumiskuntoiseksi ahkeran syöttämisen ansiosta ja pääsimme vihdoin pois osastolta. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, olin aluksi 4:n hengen huoneessa jossa majaili myös kaksi todella itkuista vauvaa enkä saanut nukuttua hetkeäkään. Valvoin itse asiassa yli 50h putkeen joten olo oli aika tööt kun vihdoin sain kinuttua meille siirron rauhallisempaan 2:n hengen huoneeseen. Näytin melko zombilta tuossa vaiheessa joten se auttoi varmaan asiaa Kätilöt ja hoitajat olivat Hyvinkäällä muutenkin niin ammattitaitoista porukkaa, että teki mieli antaa ruusu kaikille kun vihdoin pääsimme lähtemään.
Arki kotona on lähtenyt sujumaan mainiosti, esikoinen otti vauvan ihaillen vastaan ja vauva ei turhista kitise. Mitä nyt haluaa seurustella ainoastaan klo 03-05 keskellä yötä joten unta ei ole vieläkään ehtinyt liikoja kertymään. Mutta hormonihuuruissaan sitä pärjää ihmeen vähällä levolla! Vauva on uskomattoman suloinen ja lupsakka kaveri, taitava syömään ja kova nukkumaan. Koville otti koko 9 kuukautta mutta tällä hetkellä olisin valmis vaikka tupla-aikaan jos se vaadittaisiin tähän onnentunteeseen
Onnea minunkin puolestani kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä omaa kääröään odottaville! :hug: Kuten omassakin tapauksessani, käärö saattaa tupsahtaa syliin yllättävänkin vikkelällä aikataululla joten älkää vielä manatko lokakuun lähestymistä :flower:
Napsi ja Nuppunen 4vrk :heart:
Tulin kertomaan pikaisesti omasta kokemuksestani kun siihen vihdoin sopiva hetki vapautui.Kävin siis tiistaina neuvolassa jossa tulin sivulauseessa maininneeksi muutama viikko sitten kokemani kämmen- ja jalkakutituksen. Lisäksi olin tuntenut tylppää ylävatsakipua jo jonkin aikaa ja muistin vihdoin mainita siitäkin. Neuvolantäti päätti varmuuden vuoksi tehdä lähetteen maksa- ja sappiarvojen määritykseen ja vihdoin torstaina siellä ehdin käymään. Perjantaina hän sitten soitti ja kertoi ko. arvojen olevan yllättävän korkealla. Oli kuulemma ottanut äitipoliinkin yhteyttä ja sieltä oltiin pyydetty näytille mielellään samana päivänä.
Sinnepä siis läksin, reteästi itsekseni ihan autoillen miehen ja pojan jäädessä kotiin. Lääkärin tutkittua tilanteen hän ilmoitti, että kyllä tämä nyt käynnistetään ettei suurempaa vahinkoa ehdi syntyä. Olin tuossa vaiheessa aika hiljaista naista, olin nimittäin kotiin ilmoittanut kohta varmaan palaavani takaisin kun tuskin tässä mitään hätää on. Heh.
Jäin siis sairaalaan ja minulle kuten monelle muullekin asennettiin ballonki klo 18:00, jota laittaessa myönnän huutaneeni ääneen ja paljon. Teki kipeää ja hurjasti tuli vertakin sen jälkeen. Kaikilla tuskin sattuu samalla tavalla mutta itse en jäänyt kokemusta kaipaamaan. Kapistus oli paikallaan vain 1,5h ja tyhjenikin jo ilmeisesti hommansa hoitaneena. Olin tullessa auki n. 2-3cm ja nyt olin edistynyt 4cm:iin. Seuraavaksi vauvan päähän asennettiin sydänääniä seuraava pinni, ja samalla kalvoihin puhkaistiin reikä.
Tuossa odotellessa mieskin oli saatu paikalle, kun jotenkin ounastelin tilanteen voivan edetä nopeasti. Saimme onneksi oman tarkkailuhuoneen jossa aloimme odotella supistusten ilmaantumista. Asiaa vauhdittaaksemme lenkkeilimme milloin sairaalan ulkopuolella ja milloin käytävillä. Juuri kun kävimme nukkumaan kätilön kehotuksesta, supistukset yllättäen alkoivat. Meni ehkä puoli tuntia, kun sain ähkiä jo ihan kunnolla ääneen. Synnytyssaliin siirryimme muistaakseni puolen yön paikkeilla.
Puuskuttelin aikani ilokaasun voimin mutta kun tunsin kipujen yltyvän tarpeeksi, pyysin jotain vahvempaa. Kätilö päätyi spinaaliin vaikka hiukan epiduraalista haaveilinkin, jälleen tuon etenemisvauhtini takia. Spinaalin laiton jälkeen supistustuntemukset vaimenivat hurjasti, mutta tilalle tuli helvetillinen kutina. Toisaalta, kumman sitä mieluummin ottaisi jos valita pitäisi
Säännölliset supparit merkittiin alkaneeksi klo 01:00 ja ponnistamaan pääsin vihdoin 3:50. Töitä sai tehdä olan takaa ja vauva todella tuntui isommalta kuin esikoinen. Saman päivän painoarvio oli 3900g. Ponnistusvaihe tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka homma oli valmis jo 16 minuutin päästä. Ponnistin aluksi puoli-istuvassa asennossa, mutta jossain vaiheessa kätilö kehotti kyljelleen ja kilttinä tyttönä käännyin.Ponnistamistarpeen rankkuus selvisi kun vauvan pää tuli ulos, hänellä kun oli napanuora kahdesti kaulan ympärillä ja kerran kainaloidenkin alta solmussa. Onneksi tuosta ei ollut suurempaa vaaraa vaikka hurjalta kuulostikin ja voimia meni pienen kylän verran. Itse huipennus kesti kaikkiaan 10h, siis 0-tilanteesta vauva maailmaan. Koitoksesta sain muistoksi yhden tikin jonka olisi kuulemma voinut ehkä jättää laittamattakin, lisäksi pientä nirhaumaa limakalvoilla. Ja hemmetin isot peräpukamat, mutta se oli niin odotettavissa ettei asiasta viitsi edes mainita Microlax on muuten ihana tuote näin jälkikäteen ajateltuna. Ei tarvitse liikoja ponnistella.
Kirjauduimme siis sisään perjantaina, vauva syntyi lauantain puolella ja kotiin pääsimme maanantai-iltana. Tuona aikana vauvalta ehdittiin seurata verensokeritasoa, happisaturaatiota ja bilirubiinia kun kaikki arvot meinasivat hiukan heitellä. Lopulta poika kuitenkin todettiin kotiutumiskuntoiseksi ahkeran syöttämisen ansiosta ja pääsimme vihdoin pois osastolta. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, olin aluksi 4:n hengen huoneessa jossa majaili myös kaksi todella itkuista vauvaa enkä saanut nukuttua hetkeäkään. Valvoin itse asiassa yli 50h putkeen joten olo oli aika tööt kun vihdoin sain kinuttua meille siirron rauhallisempaan 2:n hengen huoneeseen. Näytin melko zombilta tuossa vaiheessa joten se auttoi varmaan asiaa
Kätilöt ja hoitajat olivat Hyvinkäällä muutenkin niin ammattitaitoista porukkaa, että teki mieli antaa ruusu kaikille kun vihdoin pääsimme lähtemään.Arki kotona on lähtenyt sujumaan mainiosti, esikoinen otti vauvan ihaillen vastaan ja vauva ei turhista kitise. Mitä nyt haluaa seurustella ainoastaan klo 03-05 keskellä yötä joten unta ei ole vieläkään ehtinyt liikoja kertymään. Mutta hormonihuuruissaan sitä pärjää ihmeen vähällä levolla! Vauva on uskomattoman suloinen ja lupsakka kaveri, taitava syömään ja kova nukkumaan. Koville otti koko 9 kuukautta mutta tällä hetkellä olisin valmis vaikka tupla-aikaan jos se vaadittaisiin tähän onnentunteeseen
Onnea minunkin puolestani kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä omaa kääröään odottaville! :hug: Kuten omassakin tapauksessani, käärö saattaa tupsahtaa syliin yllättävänkin vikkelällä aikataululla joten älkää vielä manatko lokakuun lähestymistä :flower:
Napsi ja Nuppunen 4vrk :heart:
Meille syntyi pieni tyttönen 11.9 klo 1.53 viikolla 41+3. Painoa 3545gr ja pituutta 50cm, py 34cm. Synnytys käynnistyi itsestään iltaysiltä suoraan minuutin supistuksilla joita tuli alle viiden minuutin välein. Synnytys kesti 4,5tuntia joista sairaalassa oltiin alle 2 tuntia. En ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun mutta hyvin Se meni näinkin
Onnea kaikille muille vauvatuneille ja tsempit loppuun kaikille masulaisille!
Lintetsa ja tyttö kohta viikon vanha <3
Onnea kaikille muille vauvatuneille ja tsempit loppuun kaikille masulaisille!
Lintetsa ja tyttö kohta viikon vanha <3
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille vauvautuneille! Nyt selvästi alkaa tässä pinossa tapahtua!
Tai sitten se tunne tulee siitä kun itselläkin alkaa tapahtua. Eilen illalla klo23-24 vauva möyri valtavasti ja jotenkin tuli sellainen olo, että hän olisi valmis saapumaan. Supisteli jo ihan oikeita supistuksiakin pitkin yötä ja 5-6 aikaan olin varma että lähtö tulee. Kuitenkin nukahdin ja supistukset hiipuivat. Oon päivän yrittäny touhuilla normaalisti, mitä nyt näillä kolmen tunnin unilla pystyy.. Päiväunilla supisteli taas, mut heti kun nousen ylös, niin ne loppuu. Jotain ässiä tässä pitäisi kai kokeilla. Pisti saunankin päälle.
Piti kysyä teiltä, joilla on kokemusta yöllisistä suppareista, kuinka monta yötä niitä tulee ennen kuin alkaa tapahtua? No, varmaan mitään kaavamaista vastausta ei ole olemassa. Mutta tällaista on/off -vaihetta mulla ei edellisessä raskaudessa ollut. Vois mennä sinne on-puolelle nyt ihan kunnolla=)
Sinadrius ja mimmi 39+3
Tai sitten se tunne tulee siitä kun itselläkin alkaa tapahtua. Eilen illalla klo23-24 vauva möyri valtavasti ja jotenkin tuli sellainen olo, että hän olisi valmis saapumaan. Supisteli jo ihan oikeita supistuksiakin pitkin yötä ja 5-6 aikaan olin varma että lähtö tulee. Kuitenkin nukahdin ja supistukset hiipuivat. Oon päivän yrittäny touhuilla normaalisti, mitä nyt näillä kolmen tunnin unilla pystyy.. Päiväunilla supisteli taas, mut heti kun nousen ylös, niin ne loppuu. Jotain ässiä tässä pitäisi kai kokeilla. Pisti saunankin päälle.
Piti kysyä teiltä, joilla on kokemusta yöllisistä suppareista, kuinka monta yötä niitä tulee ennen kuin alkaa tapahtua? No, varmaan mitään kaavamaista vastausta ei ole olemassa. Mutta tällaista on/off -vaihetta mulla ei edellisessä raskaudessa ollut. Vois mennä sinne on-puolelle nyt ihan kunnolla=)
Sinadrius ja mimmi 39+3
Ihana lukea vauvauutisia ja synnytyskertomuksia! Kiitos niistä ja onnittelut!
Sinadrius: etköhän pääse pian synnyttämään. Jos noita öitä ei oo ennemmin ollut, niin uskon että synnytystä käynnistelee Toivotaan niin! Itsellä kun supistuksia on piisannut öin ja päivin useamman viikon, niin enpä enää aamulla hätkähdä vaikka yö mennyt supistellen. Aika turhauttavaa.
Tänään laitoin pinnasängyn valmiiksi, pakkasin sairaalakassin itselle ja kotiutumiskassin vauvalle valmiiksi. Olen pysytellyt tänään kodin lähistöllä, sillä vauva on eilisestä saakka painanut jotain hermoa niin kovasti puristuksiin, että jalka lähtee ihan yhtäkkiä alta. Eilen lenkillä putosin melkein polvilleni saakka. Sähköisku tulee niin kovana, että jalat vaan pettää. Eli pää on todellakin vauvalla lähtökuopissa...
Muuten ei uutta. Odottelua kuten muinakin päivinä.
SuSette ja rv39
Sinadrius: etköhän pääse pian synnyttämään. Jos noita öitä ei oo ennemmin ollut, niin uskon että synnytystä käynnistelee
Toivotaan niin! Itsellä kun supistuksia on piisannut öin ja päivin useamman viikon, niin enpä enää aamulla hätkähdä vaikka yö mennyt supistellen. Aika turhauttavaa. Tänään laitoin pinnasängyn valmiiksi, pakkasin sairaalakassin itselle ja kotiutumiskassin vauvalle valmiiksi. Olen pysytellyt tänään kodin lähistöllä, sillä vauva on eilisestä saakka painanut jotain hermoa niin kovasti puristuksiin, että jalka lähtee ihan yhtäkkiä alta. Eilen lenkillä putosin melkein polvilleni saakka. Sähköisku tulee niin kovana, että jalat vaan pettää. Eli pää on todellakin vauvalla lähtökuopissa...
Muuten ei uutta. Odottelua kuten muinakin päivinä.
SuSette ja rv39
Onnittelut jälleen kaikille vauvan saaneille :flower: ja paljon tsemppiä odottajille :wave:
Täällä myös ollaan edelleen yhdessä koossa. Sinadrius, mulla on ollut supistuksia pitkin yötä ja päivisinkin aika paljon. Silti se ei ole merkinnyt synnytyksen alkua. Välillä jopa pari tuntia supistellut säännöllisesti ja napakasti, mutta aina ne vaan hiipuvat vähitellen ja odotus jatkuu..
Syyskuu14 39+6 (Huomenna LA )
Täällä myös ollaan edelleen yhdessä koossa. Sinadrius, mulla on ollut supistuksia pitkin yötä ja päivisinkin aika paljon. Silti se ei ole merkinnyt synnytyksen alkua. Välillä jopa pari tuntia supistellut säännöllisesti ja napakasti, mutta aina ne vaan hiipuvat vähitellen ja odotus jatkuu..
Syyskuu14 39+6 (Huomenna LA
)Kiitos vastauksista Susette ja Syyskuu! Löysin Kaksplussasta jotain muitakin ketjuja aiheesta ja pistin vähän jäitä hattuun. Aika normaalia kai on että supistelee, mutta ne ei tarkotakaan mitään. Jotenkin vaan unohdin että se arpomisvaihe voi olla aika pitkäkin... Mut toivottavasti pääsis helpommalla kun viimeksi - kipeitä supistuksia oli yli kaksi vrk ja eteneminen toivottoman hidasta. Toivotaan et toissynnyttäjyys merkitsee vähän nopeempaa edistystä sentään...
Hispulalle tuolla ylempänä piti kommentoida, että mäkin nyt sitten päästin tän odotusmielialan vallalle, vaikka suunnitelmissa oli malttaa ainakin LA:n yli. Esikoinen syntyi siis 40+6. Toisaalta viimeks meni ehkä vähän yli sen odotusmielialan lykkääminen kun vielä ponnistusvaiheessakin tuntui ihan absurdilta ajatukselta että sieltä mitään vauvaa on tulossakaan=)
Nyt vaan täytyy viikonlopuks keksiä kaikkea kivaa perheen kanssa ettei ajatukset pääse pyörimään liikaa samaa kehää! Täytyy vielä nauttia näistä ilmoista kun ensi viikolla kai jo viilenee.. Ois kyllä kiva jakaantua sitä ennen kun mulla ei ole mitään paksumpaa takkia joka mahtuis päälle
Sinadrius ja mimmi 39+4
Hispulalle tuolla ylempänä piti kommentoida, että mäkin nyt sitten päästin tän odotusmielialan vallalle, vaikka suunnitelmissa oli malttaa ainakin LA:n yli. Esikoinen syntyi siis 40+6. Toisaalta viimeks meni ehkä vähän yli sen odotusmielialan lykkääminen kun vielä ponnistusvaiheessakin tuntui ihan absurdilta ajatukselta että sieltä mitään vauvaa on tulossakaan=)
Nyt vaan täytyy viikonlopuks keksiä kaikkea kivaa perheen kanssa ettei ajatukset pääse pyörimään liikaa samaa kehää! Täytyy vielä nauttia näistä ilmoista kun ensi viikolla kai jo viilenee.. Ois kyllä kiva jakaantua sitä ennen kun mulla ei ole mitään paksumpaa takkia joka mahtuis päälle
Sinadrius ja mimmi 39+4
Pikapäivitys: ti oksitosiinitipalla käynnistettäessä klo 12 jälkeen vauvan sydänäänet laski heti ekan ja tokan supistuksen jälkeen ja tuli hätäsektio nukutuksessa. Klo 12.40 syntyi poika! Samana iltana sisäistä verenvuotoa alavatsalla ja uusi kiireellinen leikkaus nukutuksessa. Eilen ke olin ihan veto pois sänkypotilaana. Hemoglobiinit 80ym. Lisäveren ym avulla tänään vihdoin normaalimpi olo ja pääsin hitaasti sängystä ylös. Katetri poistettiin ja nyt tarvii tehdä vessaretkiä. Äsken meinasin pyörtyä paluumatkalla, mutta pääsin takas. Joka tapauksessa kuntoutus käynnissä ja vauvalla onneksi kaikki hyvin. Palataan ja voimia kaikille.
Ilokarpalo
Ilokarpalo
Onnea kaikille taas vauvan saaneille :flower:. Ilokarpalolle voimia ja tsemppiä kuntoutumiseen!
Täälläkin vielä yhtenä palana, venäytin vielä selkäni eilen kun uunia pesin ja nousin kumarasta asennosta huonosti. Naps vaan ja sitten oli lihakset ihan juntturassa, nyt hyvä kun kävelemään pääsee. Parasetamolilla pystyy tunnin verran menemään ennenkuin säryt alkavat taas.
Keskiviikkona eli eilen oli sitten viimeinen neuvola ja nyt maanantaina on äitipolille yliaikaisuuskontrolli. Yritän saada käynnistyksen samalle päivälle, eihän tästä mitään tule rampana. En edes tiedä miten tuo selkä pääsee parantumaankaan kun on tuota painoa tossa edessä. Turvotus on lähtenyt kovasti nousuun, oli alle viikossa tullut kilo lisää painoa ja maksa-arvot kävin testauttamassa labrassa tuon mahan kovan kutinan vuoksi. Ei onneksi ollut mitään, eli ihan vaan ihon venymisestä ilmeisesti kyse. Sf-mitta oli laskenut 32:n.
Eipä tässä muuta, anoppi ottaa onneksi lauantaina esikoista päiväksi hoitoonsa niin saa vähän levähtää ja valmistautua tulevaan. Jaksamisia meille kaikille =)
RauRau ja pikku-ukko 41+1
Täälläkin vielä yhtenä palana, venäytin vielä selkäni eilen kun uunia pesin ja nousin kumarasta asennosta huonosti. Naps vaan ja sitten oli lihakset ihan juntturassa, nyt hyvä kun kävelemään pääsee. Parasetamolilla pystyy tunnin verran menemään ennenkuin säryt alkavat taas.
Keskiviikkona eli eilen oli sitten viimeinen neuvola ja nyt maanantaina on äitipolille yliaikaisuuskontrolli. Yritän saada käynnistyksen samalle päivälle, eihän tästä mitään tule rampana. En edes tiedä miten tuo selkä pääsee parantumaankaan kun on tuota painoa tossa edessä. Turvotus on lähtenyt kovasti nousuun, oli alle viikossa tullut kilo lisää painoa ja maksa-arvot kävin testauttamassa labrassa tuon mahan kovan kutinan vuoksi. Ei onneksi ollut mitään, eli ihan vaan ihon venymisestä ilmeisesti kyse. Sf-mitta oli laskenut 32:n.
Eipä tässä muuta, anoppi ottaa onneksi lauantaina esikoista päiväksi hoitoonsa niin saa vähän levähtää ja valmistautua tulevaan. Jaksamisia meille kaikille =)
RauRau ja pikku-ukko 41+1
Onnea "uusille" vauvautuneille! Ilokarpalolle ekstratsempit, kertomuksesi kuulosti hurjalta...
Mitenkähän Crocuksella menee?
Tsemppiä olojen kanssa tuskaileville (ilmoittaudun tähän ryhmään). Supistuksia, enemmän ja vähemmän kivuliaita, ollut, muttei mitään säännöllistä. Vauva painaa kovasti pyrstöä kohti. Neuvolassa totesi, että se on hyvä merkki. Antoi seuraavan käynnin reilun viikon päähän, kun kuitenkin yli menee... Huoh. Toisaalta tekemistäkin vielä riittää, ylihuomenna järjestetään raksatalkoot, jospa oisin vielä miesvahvuudessa mukana...
Palataan taas.
Crispy ja vaavi 39+3
Mitenkähän Crocuksella menee?
Tsemppiä olojen kanssa tuskaileville (ilmoittaudun tähän ryhmään). Supistuksia, enemmän ja vähemmän kivuliaita, ollut, muttei mitään säännöllistä. Vauva painaa kovasti pyrstöä kohti. Neuvolassa totesi, että se on hyvä merkki. Antoi seuraavan käynnin reilun viikon päähän, kun kuitenkin yli menee... Huoh. Toisaalta tekemistäkin vielä riittää, ylihuomenna järjestetään raksatalkoot, jospa oisin vielä miesvahvuudessa mukana...
Palataan taas.
Crispy ja vaavi 39+3
Hyi mikä olo. Oksensin aamulla aamupalat pihalle ja koko päivän heikottanut. En usko, että on mistään taudista kyse vaan ihan raskaudesta vaan. Pääkin särkee. ..taas! Illalla olis tarkoitus mennä miehen kanssa leffaan ja lapset kaverille yökylään. Saa nähdä koheneeko olo yhtään siihen mennessä.
Mulla otettiin eilen verikokeet. Iho kutisee ja jalkapohjat kihelmöi. Oli kuitenkin ok arvot eli ei hebatoosia. Hyvä niin!
Näillä oloilla eteenpäin. ..
SuSette ja rv39
Mulla otettiin eilen verikokeet. Iho kutisee ja jalkapohjat kihelmöi. Oli kuitenkin ok arvot eli ei hebatoosia. Hyvä niin!
Näillä oloilla eteenpäin. ..
SuSette ja rv39
Lintetsaslle ja Ilokarpalolle paljon onnea! Ja Ilokarpalolle voimia paranemiseen, kuulostaa hurjalta ja kurjalta tuo sun tilanne.
Napsille kiitos kertomuksesta, kiva lukea miten synnytys meni ja miten arki on lähtenyt teillä sujumaan. Nauttikaahan nyt pienestä nyytistä koko perhe :heart:
Melko odottava on tunnelma tässä ketjussa, kenelläkään ei taida olla muuta päivitettävää kuin että mikä on ollut päivän isoin vaiva SuSettelle tsempit, toivottavasti pahoinvointi hellittää niin että saatte nauttia yhteisestä illasta. Ja hyvä ettei kutina tarkoittanut mitään vakavampaa!
Itselläni väsymys alkaa ehkä vähän taittua, luultavasti siksi että olen laiskotellut ja nukkunut ihan kamalasti. Viikonloppuna ajattelinkin vähän reipastua ja tehdä pihahommia. Ensi viikolla tosiaan säät kylmenee, ja kuten Sinadrius kirjoitti, minullakaan ei ole mitään ulkovaatteita joita voisin pitää.. Tähän asti on menty miehen fleecepusakalla ja farkuilla, mutta jos mennään lähelle nollaa ja tulee niin eihän niillä enää tarkene. Vaivoja on, mutta silti olo on kohtuu hyvä. Supistuksia on edelleen mutta tulevat harvakseltaan, eivät ole kovinkaan kipeitä. Toissailtana vauva painoi itseään tuonne alas niin että teki tosissaan kipeää, tuli sellaisia viiltäviä kipuja ja ääneen piti vähän vaikeroida.
Mutta siis, odotellaan, odotellaan, poltetaan kynttilöitä ja tunnelmoidaan, haaveillaan vauvasta ja helposta synnytyksestä ja sitä rataa.. Mies oli muuten nähnyt ensimmäisen vauvaunen. Hän oli ollut yksin vauvan kanssa jossain liikenteessä ja kovasti oli kuulemma ollut vauvassa hoitamista, ihan stressi oli iskenyt
Hispula ja LL 39+5
Napsille kiitos kertomuksesta, kiva lukea miten synnytys meni ja miten arki on lähtenyt teillä sujumaan. Nauttikaahan nyt pienestä nyytistä koko perhe :heart:
Melko odottava on tunnelma tässä ketjussa, kenelläkään ei taida olla muuta päivitettävää kuin että mikä on ollut päivän isoin vaiva
SuSettelle tsempit, toivottavasti pahoinvointi hellittää niin että saatte nauttia yhteisestä illasta. Ja hyvä ettei kutina tarkoittanut mitään vakavampaa!Itselläni väsymys alkaa ehkä vähän taittua, luultavasti siksi että olen laiskotellut ja nukkunut ihan kamalasti. Viikonloppuna ajattelinkin vähän reipastua ja tehdä pihahommia. Ensi viikolla tosiaan säät kylmenee, ja kuten Sinadrius kirjoitti, minullakaan ei ole mitään ulkovaatteita joita voisin pitää.. Tähän asti on menty miehen fleecepusakalla ja farkuilla, mutta jos mennään lähelle nollaa ja tulee niin eihän niillä enää tarkene. Vaivoja on, mutta silti olo on kohtuu hyvä. Supistuksia on edelleen mutta tulevat harvakseltaan, eivät ole kovinkaan kipeitä. Toissailtana vauva painoi itseään tuonne alas niin että teki tosissaan kipeää, tuli sellaisia viiltäviä kipuja ja ääneen piti vähän vaikeroida.
Mutta siis, odotellaan, odotellaan, poltetaan kynttilöitä ja tunnelmoidaan, haaveillaan vauvasta ja helposta synnytyksestä ja sitä rataa..
Mies oli muuten nähnyt ensimmäisen vauvaunen. Hän oli ollut yksin vauvan kanssa jossain liikenteessä ja kovasti oli kuulemma ollut vauvassa hoitamista, ihan stressi oli iskenyt Hispula ja LL 39+5
Tervehdys! Onnittelut juuri ja hiukan aiemmin vauvautuneille ja todellakin tsemppiä odottajille!
Me saimme omamme 15.9. Synnytys oli toisaalta ehkä pitkä, toisaalta mentiin aika haipakkaa. Vauva syntyi siis maanantaiyönä. Torstaina olin äitiyspolilla 3 cm auki ja tarkoituksella raju käsittely sai supistuksia aikaan. Hälyttelimme jo miehen äitiä pe-aamuksi (jolloin oli LA) paikalle mutta peruimme kutsun, kun supistuksen hävisivät illan mittaan. Pe ja la ei juuri supistellut, supparit olivat aina kipeitä mutta niitä tuli tosi harvakseltaan, käytiin vielä mökillä puuhommissa jne. Sunnuntaiksi kuitekin kutsuimme anopin, kun tuli jonkin matkan päästä ja arkena ei naapurien hätäapua ollut niin saatavilla. Sunnuntain supistelikin säännöllisesti ja kipeästi koko päivän mutta ei tiheästi ja pystyin puuhaamaan kaikenlaista, mm. kirpparilla käytiin vaikka siellä muutaman kerran pitikin keskittyä hengittelemään. Ylipäätään ohje "kun alkaa olla vaikea puhua" oli mulle kyllä vaikea, kun kyllä siinä aina supistuksen aikana sai aikalailla keskittyä, mutta väli ei ollut missään vaiheessa alle 10 min. Menin su-illalla aikaisin nukkumaan ja sainkin unta. Supistuksiin heräsin alkuun maks. 4 kertaa tunnissa ja selvisin niistä jotenkin jalkoja epämääräisesti pyörittelemällä. Sitten kipeytyivät ja pomppasin aina supistuksen aikaan juoksemaan ja kiemurtelemaan kipua karkuun . Lepäsin kuitenkin aina välit geelipussin ja Panadol hotin (myös flunssa kun oli/on) avulla. Sitten lepo ei enää onnistunut, en pystynyt olemaan hiljaa supistuksen aikana ja käskin miehen lähtövalmiiksi. Ajattelin vielä lievittää kipua suihkulla kun olin muutenkin hikinen. Pari supparia kärvistelin suihkussa ja ajattelin, että paljonkohan olen auki, kun alkaa tuntua aikamoista painetta takapuolessa. Muutama suppari (lasken ajankulua näistä, muistan viimeiset kymmenkunta suunnilleen kaikki) meni ennen kuin oltiin taitettu lyhyt sairaalamatka. Ja sitten, vähän koomistakin kyllä, tuli yksi supistus synnytysvastaanotossa, josta tajusivat että nyt ei kysellä turhia etukäteistietoja, yksi salissa sängyn vieressä vielä omissa vaatteissa jolloin meni myös lapsivesi, ja kolme supistusta sängyssä joiden aikana vauva syntyi. Oltiin sairaalassa siis alle puoli tuntia ennen kuin vauva oli maailmassa. Enpä olisi uskonut moista pika- (tosin aluksi hidasta) ja luomusynnytystä omalle kohdalleni, mutta hienoa kokea tällainenkin. Mun kohdalla ei siis myöskään ohje "supistukset alle 5 min välein" pitänyt paikkaansa, kun ei niitä tullut sen tiheämmin missään vaiheessa... siksipä niin kauan viivyteltiin enkä meinannut tajuta sitä ponnistuksen tunnettakaan. Raju synnytys teki mullekin uuden vaivan, peräpukamat, mutta jospa ne häviäisi itsellään?? Estää vaan kunnollisen liikkeellepääsyn mutta ehkä on ok lähteä painattamaan maltillisesti. Muuten menee hyvin, vauva on toistaiseksi tosi helppo mutta vajaat 2-ja 4-vuotiaat pitää huolta menosta ja meiningistä.
Nyt ei enempää yhden käden naputusta imetyksen ohessa vaan vaipanvaihtoon!
Syyslauma ja :heart: tyttö s. 15. 9. (rv 40+3, 3020/48,5) :heart:
Me saimme omamme 15.9. Synnytys oli toisaalta ehkä pitkä, toisaalta mentiin aika haipakkaa. Vauva syntyi siis maanantaiyönä. Torstaina olin äitiyspolilla 3 cm auki ja tarkoituksella raju käsittely sai supistuksia aikaan. Hälyttelimme jo miehen äitiä pe-aamuksi (jolloin oli LA) paikalle mutta peruimme kutsun, kun supistuksen hävisivät illan mittaan. Pe ja la ei juuri supistellut, supparit olivat aina kipeitä mutta niitä tuli tosi harvakseltaan, käytiin vielä mökillä puuhommissa jne. Sunnuntaiksi kuitekin kutsuimme anopin, kun tuli jonkin matkan päästä ja arkena ei naapurien hätäapua ollut niin saatavilla. Sunnuntain supistelikin säännöllisesti ja kipeästi koko päivän mutta ei tiheästi ja pystyin puuhaamaan kaikenlaista, mm. kirpparilla käytiin vaikka siellä muutaman kerran pitikin keskittyä hengittelemään. Ylipäätään ohje "kun alkaa olla vaikea puhua" oli mulle kyllä vaikea, kun kyllä siinä aina supistuksen aikana sai aikalailla keskittyä, mutta väli ei ollut missään vaiheessa alle 10 min. Menin su-illalla aikaisin nukkumaan ja sainkin unta. Supistuksiin heräsin alkuun maks. 4 kertaa tunnissa ja selvisin niistä jotenkin jalkoja epämääräisesti pyörittelemällä
. Sitten kipeytyivät ja pomppasin aina supistuksen aikaan juoksemaan ja kiemurtelemaan kipua karkuun . Lepäsin kuitenkin aina välit geelipussin ja Panadol hotin (myös flunssa kun oli/on) avulla. Sitten lepo ei enää onnistunut, en pystynyt olemaan hiljaa supistuksen aikana ja käskin miehen lähtövalmiiksi. Ajattelin vielä lievittää kipua suihkulla kun olin muutenkin hikinen. Pari supparia kärvistelin suihkussa ja ajattelin, että paljonkohan olen auki, kun alkaa tuntua aikamoista painetta takapuolessa. Muutama suppari (lasken ajankulua näistä, muistan viimeiset kymmenkunta suunnilleen kaikki) meni ennen kuin oltiin taitettu lyhyt sairaalamatka. Ja sitten, vähän koomistakin kyllä, tuli yksi supistus synnytysvastaanotossa, josta tajusivat että nyt ei kysellä turhia etukäteistietoja, yksi salissa sängyn vieressä vielä omissa vaatteissa jolloin meni myös lapsivesi, ja kolme supistusta sängyssä joiden aikana vauva syntyi. Oltiin sairaalassa siis alle puoli tuntia ennen kuin vauva oli maailmassa. Enpä olisi uskonut moista pika- (tosin aluksi hidasta) ja luomusynnytystä omalle kohdalleni, mutta hienoa kokea tällainenkin. Mun kohdalla ei siis myöskään ohje "supistukset alle 5 min välein" pitänyt paikkaansa, kun ei niitä tullut sen tiheämmin missään vaiheessa... siksipä niin kauan viivyteltiin enkä meinannut tajuta sitä ponnistuksen tunnettakaan. Raju synnytys teki mullekin uuden vaivan, peräpukamat, mutta jospa ne häviäisi itsellään?? Estää vaan kunnollisen liikkeellepääsyn mutta ehkä on ok lähteä painattamaan maltillisesti. Muuten menee hyvin, vauva on toistaiseksi tosi helppo mutta vajaat 2-ja 4-vuotiaat pitää huolta menosta ja meiningistä. Nyt ei enempää yhden käden naputusta imetyksen ohessa vaan vaipanvaihtoon!
Syyslauma ja :heart: tyttö s. 15. 9. (rv 40+3, 3020/48,5) :heart:
Ihanaa, taas paljon vauvauutisia! Onnea kovasti kaikille. Ilokarpalolle tsemppiä, kuullosti hurjalle. Onneksi nyt kaikki hyvin. Samoin syyslaumalla melkonen kertomus, onneksi lähditte lopulta sairaalaan! Ei tarvinnut ainakaan kauan siellä kärvistellä.
Täällä supistellut kolmena päivänä, keskiviikkona tunnin ajan säännöllisesti, mutta aina ne loppui. Torstaina oli neuvola, toivotti tsemppiä matkaan ja sanoi, että nähdään seuraavan kerran kotona. Mahan päältä arvioi kooksi n. 3,9kg. Ensi perjantaina painoarvio jos ei aiemmin synny ja sanoi, että varmasti käynnistävät silloin tai voin ainakin vaatia sitä. Nyt ei pariin päivään ole juurikaan supistellut.
Yöllä tuntuu, ettei vauva enää mahdu mahaan. Olipa kummalla kyljellä tahansa, niin vauva painaa kylkeä ja selällään ei pysty nukkumaan. Ja närästys on ihan hirveää. :/ ja selkä- ja pakarakipu. Kuitenkin käytiin tänään vielä esikoisen kanssa hoplopissa, yritetään viettää laatuaikaa kun vielä voi. Kohta on yhteinen aika vähissä.
Vuuti, 39+5
Ei tarvinnut ainakaan kauan siellä kärvistellä.Täällä supistellut kolmena päivänä, keskiviikkona tunnin ajan säännöllisesti, mutta aina ne loppui. Torstaina oli neuvola, toivotti tsemppiä matkaan ja sanoi, että nähdään seuraavan kerran kotona. Mahan päältä arvioi kooksi n. 3,9kg. Ensi perjantaina painoarvio jos ei aiemmin synny ja sanoi, että varmasti käynnistävät silloin tai voin ainakin vaatia sitä. Nyt ei pariin päivään ole juurikaan supistellut.
Yöllä tuntuu, ettei vauva enää mahdu mahaan. Olipa kummalla kyljellä tahansa, niin vauva painaa kylkeä ja selällään ei pysty nukkumaan. Ja närästys on ihan hirveää. :/ ja selkä- ja pakarakipu. Kuitenkin käytiin tänään vielä esikoisen kanssa hoplopissa, yritetään viettää laatuaikaa kun vielä voi. Kohta on yhteinen aika vähissä.
Vuuti, 39+5