Syyskuun söpöläiset <3 - Syyskuussa ** MEIDÄN KUU**

Jep, jep! Supistuslaskuria testattu oikein urakalla. Ei ne supparit oo vieläkään lakanneet. Alko tulemaan siinä kymmenen jälkeen yllättävän säännöllisesti. Heti silleen noin 7 minuutin välein ja kesto noin 40 sekuntia. Nyt on siis tullut tollaset viis tuntia noin 5-7 minsan välein ja kesto on ollut 40-60 sekuntia. Puol kahdesta eteenpäin on ollu kipeämpiä ja sillon otin Panadolin, josta ei ollu mitään apua. Puolisen tuntia oon nyt koikkelehtinut pystyssä, niin ei satu niin paljon. Hirveen vaikee vaan päättää, että onko nää nyt niitä, että pitääkö soittaa äiti jo paikalle lastenvahdiksi vai vieläkö vois odottaa. Kun kyllä mä tätä kipua vielä kestän hyvinkin, mutta sitä pitää kestää tästä hetkestä sitten 1,5 tuntia eteenpäin ennen kuin on ehtinyt sairaalaan sitten kun niin päättää.

No, toivottavasti eivät nyt lopahtais!

Keltakukka 41+0
 
Vau Keltakukka! Pääsitkö tositoimiin vai lopahtiko? Muistithan tarkistaa purppuraviivan? ;)

Täällä lopahti illalla taas parin tunnin päästä supistukset, yön oon nukkunu ku tukki, ei tullu yhtään supistusta yön aikana. Mutta eilisen kävelylenkin jälkeen kyllä häpyluujomot on aika kovia :)

RauRau ja pikku-ukko 39+4
 
Huu Keltakukka! Kovasti kuulostaa käynnistymiseltä ainakin minun korvaani :) Toivottavasti niin olisikin, noilla viikoilla jo enemmän kuin suotavaa.

Purppuraviivasta piti sanomani, että olen siitä kuullut ja sitä kuulemma ihan jotkut kätilötkin käyttävät synnytyksen edistymisen seurannassa, siis muiden keinojen ohella. Ei siis ole ollenkaan humpuukia :)

Täällä ei kummempia, vaikka eilen testattiin kolmesta S:stä kaksi. Äärimmäisen positiivinen asia oli mies, joka oli varannut mulle yllärinä kasvohoidon heti la-aamuksi. Lähti itse pojan kanssa puistoon ja minä sain relata :) Ei ollut synttäreitä tai mitään, mikä tuossa olikin parasta. Ihana mies sanon minä.

-Napsi 37+2-
 
Moikka moi piiiiiitkästä aikaa!! En ole saanut aikaiseksi kirjotella tänne pitkiin aikoihin. Nyt kun kotona olla möllötän, niin aikaa on. Olen kyllä tiiviisti tässä viime viikkoina lueskellut teidän kuulumisianne ja ihanaa että toisilla on jo nyytit kainalossa.

Keltakukalle tsemppiä koitokseen!! :)

Täällä kotona olis kaikki nyt valmiina vauvan syntymää ajatellen, paitsi minä. Sain ihan järkyttävän kovan flunssan ja nyt olen vielä toipumassa siitä. Ei ole kyllä ottanut näin koville ikinä! Ihan kamalaa! Mutta nyt siis alkaa elämä pikkuhiljaa voittamaan ja kerään voimia, jos vaikka sinne synnärille pääsisi pienen ajan sisällä. Mun LA on siis 16.9, että eipä tässä kovin paljoa ole enää aikaa :D

Supisteluja on aina välillä, mutta ne on niitä harjotussuppareita. Tänään sitten heti aamusta oli niitä sukkapuikko -kipuja ja ai hitto että pistelikin kovaa. Mutta eipä mitään merkkejä vielä synnytyksestä ole. Esikoinen on siis syntynyt sektiolla perätilan takia ja toinen imukupilla kun mulla loppu jo voimat/supistuksetkin. Ei siis ole kuin yksi kokemus siitä, milloin sinne sairaalaan lähdetään kipeiden/säännöllisten supistusten takia.

Nyt lueskelenkin mielenkiinnolla tätä palstaa ja aina on niin mahtavaa lukea, että joku on taas päässyt tositoimiin synnärille :D

Tsemppiä siis loppumetreille kaikille ja kertokaahan kun jotain tapahtuu!!

Leijona rv 38+5 (olikohan se ton verran?! emmä pysy perässä näissä luvuissa :LOL:
 
Hei pitkästä aikaa.

Olen taas saanut aikaiseksi vain taustailtua, vaikka lupasin yrittää aktivoitua... Jospa sitä näin loppumetreillä sitten...

Valtavasti onnea jo vauvansa saaneille ja tsemppiä teille, joiden synnytys käynnissä/aluillaan (Keltakukkakin lienee jo sairaalassa..?)

Joku kyseli, että hengaileeko joku vielä palstalla syyskuussa. Ilmoittaudun mukaan siihen sakkiin. Kaikki raskaudet on kestäneet yli la:n. Olisiko tämä neljäs poikkeus..?

Crocus kuuletti pääsevän ensi viikolla käynnistykseen, ei ilmeisesti siis törmätä osastolla. Kovasti tsemppiä koitokseen.

Voikaa hyvin.

Crispy ja vaavi 37+6
 
Hähää! Täällä ollaan vielä yhdessä kasassa! Perhana soikoon. Homma meni silleen, että supistuksia tuli säännöllisesti tänään klo 13 asti, mutta ne ei tehneet mitään. Niinku yhtikäs mitään. Kyllä vaan harmittaa, kun yöunet meni täysin harakoille, minuuttiakaan ei nukuttu ja siihen päälle vielä se turha reissu sinne synnärille. Tai no ei se turha ollut, kyllä se huojensi nähdä, että vauvalla on vielä kaikki hyvin. Ja nyt olen sen verran viisaampi, että tiedän, mitkä supistukset ei vielä tee mitään. Puhalluttaa, puhalluttaa, mutta ei sen enempää. Itku kurkussa lähden seuraavan kerran sitten vasta yrittämään.

Erityisen hienoa tässä on tietysti se, että mies lähtee aamulla töihin ja palaa taas torstaina. Mahtava viikko esikoisen kanssa luvassa. Kai tästä jotenkin selvitään. Nyt supistuksia tulee siis noin puolen tunnin välein. Ovat tosi kipeitä, mutta eivät varmasti tarpeeksi.

Huuuuh... Meinasin tintata sitä kätilöä, kun se sanoi, että "Sullahan onkin sitten se kontrolliaika sinne perjantaille." PERJANTAILLE! :D Tsiisus jos tässä sinne asti kärvistellään.

Keltakukka 41+0
 
Harmi Keltakukka ettet päässyt vielä tositoimiin :( Mutta, jospa se hetki ei olisi enää kaukana!

Täällä on menty pari päivää pää kolmantena jalkana, eli laitettu kotia kuntoon... Nyt alkaa pikkuhiljaa riittämään tämä pesänrakennus, paikat on niin kipeät, en ole nukkunut kunnon yöuonia enkä ole ehtinyt nukkua päikkäreitäkään, tavaran määrä ahdistaa ja ärsyttää, vaikka sitä kovasti olen myynyt/nakannut pois. Vastoin periaatteitani, sulloin viimeiset pahvilaatikoiden sisällöt kaappeihin ilman että kävin sisältöä läpi, palaan niihin joskus pakkaspäivien aikaan. Jotenkin tuli nyt mitta täyteen tätä touhua taas... Ensi viikolla laitan vauvan jutut ja sairaalakassin valmiiksi ja sitten palaan taas näihin maalaus/fiksaushommiin jos näyttää siltä että jaksan ja pystyn.

Hispula ja LL 37+6
 
No voi hö Keltakukka :-( Mutta ei sulla onneksi enää pitkää aikaa ole.

Täällä kivut alaosastolla senkuin pahenee. Häpyluuhun sattuu ku tyyppi heiluu jatkuvaan. Nytkin hirmu elämä menossa ja varmaan kestänyt jo pari tuntia. Tuleekohan pikkumies mun vatsanahkan läpi ihan itse...siltä ainakin tuntuu :/

Keskiviikkona tais olla neuvolalääkäri. Kunpa homma olis edennyt. Sen verta oon nyt täynnä taas näitä vaivoja. Ei pitäis valittaa, mutta ääh....nyt vaan tuntuu siltä ettei mun kroppa kestä enää yhtään tätä :-(

Nukahdin sohvalle seitsemän aikaan ja nyt sit ei yhtään väsytä. Muut nukkunu jo hyvän aikaa, mutta ite ei vaan saa unta. Meneehän se yö tässä luuri kourassa nettiä selaillen.

SuSette ja rv37
 
No niin, tsemppiä teille heille muillekin! On ollu vähän omanapaista kirjoitusta mulla viime päivät, mutta ihan samalla tavalla te muutkin täällä kärvistelette. Kolotukset sun muut on kyllä todella ärsyttäviä, kun tuntuu ettei niistä ole yhtään mitään hyötyä.

Mä olen nyt tällä kertaa kellotellut suppareita tuosta klo 23 asti ja ne tulee nyt 5-9 minuutin välein. Ja täytyypi sanoa, että kun eilen vai koska se nyt olikaan, kyselin RauRaulta niistä suppareista, niin olen nyt kyllä melkoisesti viisaampi asian suhteen. Ei ne eiliset ollut vielä mitään näihin kivuliaisiin verrattuna. Nyt en uskalla enää yrittää makoilla, kun jokasen supistuksen kohdalla tulee sellanen olo, että ei kai tää voi syntyä just nyt. Suppareitten väli on kuitenkin sen verran pitkä, etten usko mitään tapahtuvan ihan vielä. Kivut vaan on jo sitä luokkaa, että haluaisin lähteä sairaalaan takaisin. Sitte tarttis vaan herättää poikakin ja sitä en millään haluais tehdä näin keskellä yötä. Puoli seitsemältä voisi mun mielestä alkaa herätellä eli yritän nyt kärvistellä 1,5 tuntia. Sitten voi taas käydä kääntymässä synnärillä ja palata kotiin...

Jokasella supparilla tulee semmonen olo, että pitää rynnätä vessaan ja mua pelottaa, että se muuttuu vielä ponnistamisen tarpeeksi. Ja sit taas en haluais jäädä sinne sairaalaan piuhojen päähän, ku haluan liikkua ja käydä vessassa vapaasti. Ääääh tää on vaikeeta! Olispa sellanen nettisynnytyspalvelu, mistä vois livenä kysyä, että mitä mää nyt teen. Tarttis varmaan synnärille soittaa, mutta ku tiiän niitten vastaavan, että "Pärjäätkö vielä kivun kanssa, jää sitten vielä kotiin.". No, kattellaan!

Keltakukka 41+1
 
Keltakukka, sepä siinä just onki ku ei yhtään tiedä mitkä supistukset tekee jotain ja mitkä ei. Toivottavasti nyt ei tullu turha reissu!

Täällä ei mitään. Eilen illalla imuroin, pesin lattiat ja tiskasin pannut ja tuloksena illalla sarjana kivuttomat harkkasupistukset :).

RauRau ja pikku-ukko 39+5
 
Keltakukalle tsemppiä suppareiden kanssa! Mulla ehti olla kotona neljä tuntia kivuliaita säännöllisiä suppareita väli 8-5min. Sitä ennen kaksi tuntia vähän pidemmällä välillä. Oksentamassa piti käydä ennen lähtöä ja kirosin miehelle, että kuitenkaan mitään ei ole tapahtunut ja laittavat takaisin. Noh, olinkin jo 5-6cm auki. Aikamoinen helpotus. Olin myös vähän ihmeissäni, että noinkin nopeasti voi edetä ja vielä eka synnytys. Toivottavasti olet päässyt sairaalaan ja hommat etenee.

Muille myös kovasti tsemppiä loppumetreille! Ja onnea vauvan saaneille <3 Käyn täällä edelleen lukemassa ja jännään teidän puolesta. Mukavaa myös lukea synnytyskokemuksia, kun omaakin vielä välillä käy läpi uudestaan. Täällä kahden ja puolen viikon iässä kärvistellään välillä vatsanväänteiden kanssa, muuten poika on tyytyväinen ja supersuloinen <3

Hauska ja poitsu
 
Tsemppiä Keltakukalle! Kuulostaa aika rankalta, mutta hyvä puoli on, että tuskin kauheesti joudutaan käynnistelemään kun noin hyvin nyt jo supistelee. Ajattele, että viikon päästä sulla on varmuudella vauva kainalossa.

Täällä tänään laskettu, joten eipä tullut tämäkään kaveri ajoissa. Yhtään ei supistele (edes harkka), mutta kaikki muut vaivat löytyy. Yö tuli taas valvottua, joten kohta voikin suosiolla painua pehkuihin. Tästä ne jännät kaksi viikkoa sitten alkaa. Ehtiikö kroppa mukaan vai joudutaako käynnistelemään. No, yritän olla miettimättä vaikka koko ajanhan se mielessä pyörii.

Tsemppiä uuteen viikkoon!
Sasse 40+0 (tilastollisesti päivä jolloin lapsi ei ainakaan synny....)
 
Edelleen odottelevalla kannalla täällä. Eilen oli ihanan levollinen ja hyvä olo jostain syystä aamusta pitkälle päivään, kunnes illalla tuli vähän tukalampi olo. Yö olikin sitten hankala, heräilyjä, hikeä, outoja unia, käsipuutumisen pahenemista, ruuansulatuskipristelyä ja kevyitä suppareita. Onneksi yö takana, toivon että päiväsaikaan taas helpompaa.

Tänään jälleen neuvola, täytyy kai sitä raahautua kuulemaan samat jutut. Terkka oli kyllä viimeksi ihana, kun sanoi monen valittelevan LA:n jälkeen, että vielä käynnillä, ja että hän vastaa siihen että neuvolakäynnille on aina tervetullut. :)

Toiv. Keltakukka nyt pääsi tositoimiin, ja muille myös pitkää pinnaa!

Ilokarpalo ja Pipana 40+5
 
On se kumma miten me ollaan niin erilaisia, nuo Keltakukan viimeisimmät supparit oli niitä joista itse viuhdoin synnärille kummempia pohtimatta ja sinne jäin kun olinkin auennut jo 4cm. Ja kyseessä oli ekat "oikeat" supparit, ei mitään muuta ennen niitä. Ei ole helppoa tuo loppurutistus, etenkin kun pitää esikoisen hoidot sun muut järjestää. Sama edessä itselläni joten toivon kovasti, että säästyn hutireissuilta. Toivottavasti olet jo vähintään synnytyssalissa puuskuttelemassa! :)

Itse jatkoin eilen kypsyttelyä latomalla pari kuutiota halkoa puuvajaan miehen kehotellessa alituisesti tauolle. En suostunut kun oli niin hyvä vire päällä, illalla kyllä huomasi selästään, että jotain kummaa on tullut tehtyä. Supistuksia ei tuokaan saanut aikaiseksi.

-Napsi 37+3-
 
Tsemppiä Keltakukalle!

Huomaa, että lasketut ajat ovat käsillä tai jopa ohitettu, sen verran kaikki ovat malttamattomina :) . Kieltämättä ei jaksaisi enää odotella vaan toivoisi, että jotain jo tapahtuisi. Yhtään ei myöskään vähennä omaa malttamattomuutta, kun ihmiset jaksavat kysellä: "Etkö sä jo kohta poksahda?". Jopa kaupan kassa totesi: "Oot vielä yhdessä kasassa.." Niinpä, juu oon.

Kaipa se sieltä joskus ulos tulee. Huomenna on neuvola, tuskin mitään uutta sielläkään.

Syyskuu14 38+3
 
Tsemppiä ja jaksamista Keltakukalle! Jospa se siitä lähtis nyt kunnolla käyntiin ettei nyt päiviä tarvis kärvistellä!

Musta ei oo nyt mihinkään, pelottaa ja jännittää niin kovasti tuo keskiviikon homma ettei oo tosikaan! Oon siis ekaa kertaa menossa käynnistykseen ja oikeasti en jännittäjänä oikein tykkää ku tietää millon pitää mennä..saankohan nukuttua tai syötyä..huh huh..

Napsi, oon ite kans huomannu että mitä enempi touhuaa niin sitä varmemmin kaveri pysyy yksiössään :) mulla on kyllä synnytykset tahtoneet käynnistyä just sillon ku niitä kaikkein vähiten oottaa käynnistyvän ja yleensä kaikki synnytystä enteilevät oireet loppuu niin supistukset ku jomotuksetki..mutta yksilöllisiä nää kaikki on..

Ilokarpalo, jaksamista! Mulla nuo kädet on nyt muutaman pvn sisällä kipeytyneet pahasti, onneksi ei nyt näytä sitä kamalaa hermokipua tulevan, jos ei nyt just pariksi viime päiväksi tuu..puutumiset ja tavaroiden pudottamiset vielä kestää mutta ei sitä ihan hirveää tuskaa...toivottavasti sää säästyt siltä!

Huh pitää vielä töihin mennä..
Jaksamista kaikille tasapuolisesti loppusuoralle ja sitte ponnistusvoimaa ennen maaliviivaa! Kohta meillä kaikilla on tuhisijat rinnalla!

C ja neiti rv 37+4
 
Crocus: kiitos! :) Joo enemmän tää on totaalipuutumista ja tavaroiden pudottelua, mutta välillä (erityisesti öisin) myös sellaista kummallista paineen tunnetta ja sykäyksittäisiä kipuja/kramppeja, kun käsiä yrittää liikutella oli asento mikä vaan. En sitten tiedä, olisiko nuo jotain hermosärkyä. Kovin tukossa tuntuu hermotulset kuitenkin olevan. Onneksi ei enää kauaa!

Ilokarpalo ja pieni "hidastelija" 40+5
 
Ilokarpalo, mulla ainaki ne hermokivut oli jotain sellaista mitä en ole koskaan ennen enkä sen jälkeen kokenu. En tiedä osaanko sitä kipua kuvailla millään lailla.. Mikään särkylääke eikä tuki auttanu, ei kuuma eikä kylmä. Ehkä se oli kuin joku olisi vetäny olkapään kohdilta yksi verisuoni kerrallaan hitaasti niitä ulos. Se alko aina aamuyöstä ja sen jälkeen ei sitten enää nukuttu, istuin sohvalla ja itkin tuskaa.. Pahin kipu jäi saliin, lievemmistä olen saanut nauttia siitä asti. Paineen tunnetta oli ja on ed. mutta kuvailemasi kramppityyppisiä kipuja ei käsissä ollu.. Mutta koita jaksaa, jospa ne sulla jäis kokonaisuudessaan saliin!
 
Keltakukalla lienee nyt jo vauva sylissä.:) Toivottavasto ite säästyis tuolta, mitä jotkut teistä kokee, eli supistuksia tulee pitkään säännöllisesti ja sitten ne lopahtaa ja alkaa taas ja lopahtaa. Varmaan aika kuluttavaa, kun todellakin toivoo että vauva jo syntyisi. Esikoisesta mulla ne ekat kipeät supistukset oli heti merkki synnytyksen käynnistymisestä.

Täällä painoarvio takana. Oli opetustilanne, joten hyvin on nyt tutkittu useaan kertaan. Sisätutkimuksen suoritti sekä miesopiskelija että mieslääkäri ja se lääkäri oli PIKKUSEN kovakourainen. Sanoi, että voi supistuksia aiheuttaa enkä ihmettele miksi!! :D mutta ei oo kyllä aiheuttanu. Vauva tällä hetkellä 3,5-3,6kg. Onneks ei sentään vielä nelikiloinen!

Vuuti, 38+0
 
Heippa kaikki!

Onnea vauvansa saaneille!:heart:
Ja JAKSAMISTA vielä odotteleville!! :hug:

Meille syntyi 2.9, rv 37+3, pieni tytöntyllerö! Mitat olivat kuitenki ihan reilut: 3725g ja 50 cm, pää 36,5cm

Pisteet 10/10/10!

Huomenna pieni rakas täyttää siis jo viikon! Mä oon edelleen ihan ällikällä lyöty ja pillitän täällä päivittäin kuinka ihana toinen on ja mutta myös esikoisen puolesta. 5-vuotias poikani on niin innoissaan ja samalla hämmentynyt uudesta tilanteesta että mun sydämeen oikein koskee kun näkee miten hän käsittelee sitä et äiti ei ookkaan enää kokonaan hänen. Voih mun pientä :'(

Synnytyskertomusta siis;
Heräsin maanantai-tiistai välisenä yönä klo 4.30, ehkä kovaan pissahätään tai ehkä siihen että jalkoväli oli märkä...kipitin vessaan ja pissailin ihan normaalisti ja mietin et tuntuu oudolta, meniköhän lapsivesi? No nousin ylös ja lorahti. Istuin. Nousin toisen kerran ja lorahti enemmän ja nyt näinkin selvästi että jaahas, kyllä meni vesi. Vaaleanpunaista ja kinaista nestettä tuli. Pyyhe jalkojen väliin ja köpöttelin makuuhuoneeseen, mies pomppas heti pystyyn. Huokailin siinä hetken aikaa pala kurkussa ja sain sanottua "nyt ne sit meni...". Mun esikoinen syntyi 36+5 ja oltiin koko viikko jo pohdittu että koska tulee lähtö :) Aloin sitten pakkaamaan rauhallisesti kassia valmiiksi ja mies haki auton rapun eteen. Soitin eläkkeellä olevalle isälleni että vois pikkuhiljaa lähteä ajelemaan meille päin, hän oli täällä sitten siihen asti että esikoinen heräs :) Istuttiin papan tulon jälkeen vielä hetki keittiön pöydän ääressä ja join 2cl konjakkia :D Lähdettiin ajelemaan synnärille (TYKS). Siellä mieskätilö ottaa vastaan ja laittaa käyrille, kello tais olla 6.30 siinä vaiheessa. Olin melkeen tunnin siinä kun heillä oli vuoronvaihto välissä. Ei supistuksia, sykkeet hyvät. Ja osastolle odottelemaan. Pari vuorokautta kuulemma odotellaan että supistukset alkais itellään. Koko päivä sitten odoteltiin ja illansuussa alkoi supistukset olemaan tosi kipeitä, käyrällä makaaminen oli todella tuskaa! Osastolla kuuden maissa illalla menin suihkuun ja olin siellä kuuman suihkun alla kontillaan tunnin verran. Supistukset alkoi olla niin kipeitä ettei ilman äänenkäyttöä siitä selvinnyt, ja pyysin päästä synnytyssaliin kunnen halunnut mennä toisten osastolla odottelevien vieraiden ihmisten kanssa samaan huoneeseen ölisemään. Muutoin olisivatkin pitäneet mut vielä os:lla kunnen ollut kuin 3 cm auki vasta. Pääsin onneksi synnytyssaliin. Jouduin siellä taas käyrälle makoilemaan, ja oli niin kipeetä että, toi makaaminen oli hirveetä! Huh. Osastolla olin keinutellut jumppapallon päällä sen suihkun lisäksi. Käyrältä pääsin takaisin suihkuun, siellä toinen tunti kontillaan, taisin oksentaakin välillä. Papereissa lukee että säännölliset supistukset alkoivat klo 20. Suihkusta tulin pois ja siitä sängyn päälle kontilleen, niin että sängynpääty oli nostettu kokonaan pystyyn, roikuin ja heiluin sitä sängynpäätyä vasten sitten. Tässä vaiheessa kätilöiden vuoro vaihtui ja saimme sen mieskätilön joka oli ottanut meidät vastaan, olin siitä mielissäni, että oli tuttu naama vastassa. Taas piti ottaa sydänkäyrää mutta tämä kätilö ei onneksi pakottanut mua makaamaan vaan sain olla siinä polvillani pystyssä silti. Olin kai auki 6 cm jos muistan. Siinä vaiheessa oli puhetta aqua-rakkuloista ja TENS-laitteesta (jota olin pyytänyt jo aiemminkin mutten halunnutkaan) mutta en halunnut niitä siinä vaiheessa, en itseasiassa halunnut että mua kosketaan ollenkaan. Sisätutkimuksessa selvisi että vauva on vielä liian ylhäällä vaikka mua työnnätti jo ihan hirveesti. Syyksi selvisi avosuinen tarjonta, vauvan takaraivo painoi mun peräpäätä. Mulle tultiin laittamaan akupunktioneulat kipupisteisiin sekä vauvan laskeutumista auttaviin pisteisiin (korvaan, selkään ja alavatsalle, ne teipattiin matalaksi kiinni niin eivät häirinneet yhtään).Olin ilmoittanut että haluan mahdollisimman luonnollisen synnytyksen ilman lääkkeitä, mutta tuon vauvan ylhäällä olon ja mun ponnistustarpeen vuoksi kätilö ehdotti pientä oksitosiinoboostia vielä laskeutumista varten. En ehtinyt vastata kun tuli jo iso supistus. Kätilö katsoi mua ja sanoi että mitä jos kääntyisin kyljelleen ja että mies pitäisi mun ylempää jalkaa ylhäällä ja mä roikkuisin hänen hartioissaan. Käännyin ja kätilö kehoitti ponnistelemaan tuntemusten mukaan. Se tuntuikin melkoisen helpottavalta ja saatiin vauva laskeutumaan ilman oksitosiiniakin. Tässä vaiheessa kätilö poistui hetkeksi ja palasi takaisin purkkapussin ja öljysuihkepullon kanssa :D Aloin ponnistamaan tosissaan. Kohdunsuulla oli reunaa vielä jäljelläjoten joka kerta kun ponnistin, kätilö joutui kädellä avittamaan sitä reunaa pois tieltä. Kun pää oli tuloillaan sain koskea ja oli ihan uskomaton tunne! Ihan kuin kuuma keitetty strutsinmuna jalkojen välissä :D Pian pää oli kokonaan ulkona ja siitä vähän ajan päästä koko vauva! Vauva oli onneksi kääntynyt oikein päin kanavassa eli tuli takaraivo edellä eikä kasvot niinkuin ensin uhkasi. Pää oli vähän vimpulassa tämän takia mutta tasaantui nopeasti :). Sain lapsen vatsan päälle ja sitten napanuoran leikkaamisen jälkeen rinnalle :heart:. 3 päivää oltiin osastolla ja vauva oli koko tämän ajan ihokontaktissa mun paidan alla (poislukien tietty suihku- ja vessareissut). Paino meinasi olla liian laskusuuntainen niin haluttiin tällä tavalla tehostaa imetystä ja se olikin mun mielestä tosi mukavaa :heart:. Luomuna siis onnistuin, paitsi istukka avitettiin ulos pienellä oksitosiinilla, turvallisempaa kuulemma niin ettei tule ylimääräistä vuotoa, varsinkin uudelleensynnyttäjällä.

1.vaihe 3h8min.
2.vaihe 7min.
3.vaihe 10min.
yht. 3h25min., lapsivesien menosta 18 h 45min.

Että näin! Tuskaista oli mutta jäi kyllä niin hyvä mieli koko tapahtumasta ja se kätilö oli niin varma ja rauhallinen ja ammattitaitoinen että oli itsellä niin turvallinen olo siinä <3
Se on hassua miten nyt on jotenkin ikävä sitä tilannetta ja sairaalaa ja kaikkea.

Lähetettiin tänään sille kätilölle kiitoskortti, pari kuvaa vauvasta ja sellainen purkkapussi ;)

Kiitos jos jaksoitte lukea koko tarinan, on itsellekin ihan terapeuttista kirjoittaa juttu ylös :)

Mutta nyt, maitoparta kutsuu!

Terv. Miinajohanna ja "Hilma" 6 päivää
 
  • Tykkää
Reactions: Sasse

Yhteistyössä