Syyskuun söpöläiset <3 - Syyskuussa ** MEIDÄN KUU**

Tsemppiä lumi ja mammuttisi =)

Hanix, olipa kiva lukea synnytyskertomustasi, ei heti oltu tyrkyttämässä kaikkia oksitosiineja sun muita tekopolttoja. Varmasti hyvä fiilis jäi =).

Mulla myös takkuaa tämä tekstinkäsitely ja siksi tulee kirjoitusvirheitä aikalailla, olen kuvitellut että syypää on vanha läppärini joka vetelee viimeisiään. Kirjoitan kymmensormijärjestelmällä ja näköjään kaikki kirjaimet eivät ehdi mukaan :D.

Mullakin tulee limatulppaa, mutta valitettavasti vain nenästä :D. Viime yönä supisteli niin että mietin pitääkö jo kellotella, mutta hiipuivat sitten ja sain lopulta nukahdettua. Supistuksia tuli kuitenkin silloin tällöin ja heräilin niihin joka kerta. Pitkin päivää on sitten tullut kivuttomia harjoitussupisteluja ja näköjään taas illaksi muuttuvat napakammaksi ja varmaan yöllä sitten kipuilee. No päiväunilla tuli tosin yksi kipeä supistus.

Ootteko lukeneet tuosta purppuraviivasta? Purppuraviiva takamuksessa kertoo synnytyksen kulusta

Vaikuttaa melko humpuukilta mutta sinänsä aika mielenkiintoinen juttu. Menin tietysti heti omaa pehvaani kattomaan ja sieltähän löytyi sellainen n.1,5cm mittainen viiva, tosin uskon vahvasti sen olleen siellä jo ennen raskauttakin ;). Esikoisellakin on sellainen, eikä hän ole suinkaan raskaana :LOL:.

RauRau ja pikku-ukko 39+0 poks!
 
Eipä ole tullut purppuraviivoista luettua :D

Hanix kiitos synnytyskertomuksesta. Jotekin hurjalta kuulostaa tuo nelinkontin lattialle.

lumi ja mammuttisi tosiaan ansaitsevat tsempitykset!

Joteskin ollut nyt vaikea keksiä kirjoitettavaa, kun ei täällä tapahdu mitään. Tai no tänään oli oikeastaan eilisillasta alkaen vähän huolestuttavan hiljaista, mutta onneksi nyt illalla kaveri on yrittänyt tulla tosta vatsan oikealta puolelta väkivalloin läpi, joten eiköhän siellä ihan hyvissä voimissa olla. Jotenkin taas sellainen tympeä vaihe menossa, ettei vaan jaksais enää odottaa. Mikäs tässä ollessa, mutta ku hermo ei kestä sitä epätietoisuutta. No, huomenna mies pääsee kotiin käymään ja palaileen töihin kai vasta maanantaina, joten nyt olisi sitten taas hyvä sauma synnyttää. Kotona alkaa olla ihan hirveen tylsää!

Keltakukka 40+3
 
Onnea kaikille vauvaantuneille :hug:!
Pikaiset kuulumiset täältäkin suunnalta. Meille syntyi 29.8.2014 ihana pieni poika :heart:(käynnistettynä). Vkot 39+3, strategiset mitat 3590g ja 50cm.
Voi apua tätä ihastumisen määrää.

Käyn lähiaikoina kirjailemassa oman synnytyskertomukseni, tällä kertaa meni toisin kuin esikoisen kanssa - synnytys oli positiivinen kokemus :)!
 
Onnittelut jälleen vauvautuneille! <3

Vuuti: joo naisten ejakulaatio on olemassa. Itselle ehkä kerran nuorempana osui kohdalle. :) Mun käsittääkseni sitä nestettä ei pitäis tulla kuitenkaan isoja määriä. Yhdellä sukulaisella oli lapsivettä lorahtanut pari viikkoa ennen synnytystä, mutta kalvo mennyt kiinni. Lääkäri oli epäillyt vaan virtsankarkailuksi, kätilö oli yrittänyt vihjata, että kyllä äidit yleensä tunnistaa onko virtsaa vai ei. No, synnytyksessä huomattiin, että pikkuisen pää oli tarttunut kalvoon kiinni, kun jossain vaiheessa lapsivettä oli tosiaan lähtenyt, vaikka prosessi jatkuikin. Sulla nyt ei mitenkään välttämättä sama juttu, mut kerroinpa kun tuli mieleen. :)

Keltakukka: joo siis todella tylsää alkaa olla kotona, mullakin mies päivät pitkät nyt töissä. En oikein jaksa tehdä mitään, siivouksetkin on jo riittävästi hoidettu ja yritän levätä ennen h-hetkeä. Kun ei sitä kuitenkaan tiedä, milloin lähtö tulee. Fyysisesti hankalampi oli, tuntuu että vatsa putoaa kun liikkuu! Roikkuu tosi alhaalla siis ja lisäksi lapsivesi vissiin luonnostaan vähän vähenee (uutta ei muodostu niin paljon), mistä johtuen myös maha alentunut ja tuntuu jotenkin epämukavalta.

Neuvolantäti neuvoi nauttimaan vikoista päivistä/maks. parista viikosta, ulkoilemaan ja lepäämään. Täällä pähkäilen, nauttisinko eniten massiivisista fyysisistä rajoitteista tän roikkumahan kanssa, siitä että kävellessä pakko kannatella molemmin käsin vatsaa, sormien ja kämmenten 24/7 puudutuksesta ja voimattomuudesta vai jalkapohjasäryistä? Tai kenties yöllisestä nukkumisesta 1-2h pätkissä yhdessä ainoassa asennossa (vas.kylki 5 tyynyä apuna) ja heräämisten kohdalla aina väh. 1h valvomista?! Ehkä ylös-alas menevistä mielentiloista ja ajan kulumisesta kohtuuttoman h i t a a s t i sekä vaikeudesta keskittyä lukemaan tai katsomaan tv:tä vois myös koettaa nauttia??? (Sarkasmia, sarkasmia... Sori jos pahoitan jonkun mielen...)

Mutta mutta, ei auta itku markkinoilla, niin kuin sanonta kuuluu. :D Helpottava on tieto siitä, ettei tätä enää jatku kahta viikkoa pidempään!

Ilokarpalo ja Pipana 40+1
 
  • Tykkää
Reactions: Keltakukka
Oikein paljon onnea Sisso pikkuisen pojan syntymän johdosta!:heart:

Ponnitusvoimaa niille jotka ovat viimesee urakkaan pääsemässä!

Ihan ku tässä ois niin hehkeä olo muutenki niin meilleppä tuli sitte enterorokko! JEE!! Oon nyt kaks yötä valvonu tuon vajaa kaks veen kans, ku on niin kipeä toinen...toiv ei nyt kaikki sitä saa, tosin voi olla että se mulla on jo ku pää on niin kipeä ollu. Mutta kaikkein eniten toivon että tää menis pois ennen vauvaa, ku ilm se pöpö ei vauvalle mikään kiva juttu oo..

RauRau, sama homma ku ite kirjottaa nii nopsaan ja ihan vaan pelkällä sormituntumalla siis 10-sormijärj. niin ei sitte tuu ees koko aikaa katottua mitä kirjottaa ja sitte korjaillaan ku suurin osa kirjaimista ja välilyönneistä puuttuu...Hauska tuo sun limatulppa, mää jo ehin aatella että sääkö oot seuraava mutta ehkä on väärä pää...Ja tuo purppuraviiva, mulle uus juttu, ukkokullan piti se illalla tarkistaa mutta se tais unohtaa :)

Vuuti, hauska juttu varmasti ku eka kerta, öööh mulle tuttua hommaa (ja siitä määrästä, sitä voi kyllä olla enempi ja vähempi)... Mutta joo oon monesti kans ite aatellu että mitäs sitte jos käy oikeasti niin että siinä kesken lemmen ne veet meneeki oikein kunnolla..? Ku eihän se mikään mahottomuus oo ku toinen tökkii siinä ja jos kalvot siellä vähän jo tyrkyllä pullottaa niin voihan ne siinä tohinassa puheta...tosin tässä oottavassa lopunajan tilanteessa se ei kyllä mua haittais ollenkaan :D

Ja hei te joilla on tylsää!! Tänne vaan!:D Tehdään semmonen "4 tähden talkoot juttu" vitsivitsi.. Välillä tuntuu oikeasti että apua miten selviän tän kaiken kans ku vauvaki tähän tulee...huh huh ei sen hetken lepoaikaa oo (oonki aatellu että sitte haudassahan sitä ehtii)...Mää oon siis kotona kahen kohta kolmen nuorimman kans. Neiti kohta 4v alottaa srk:n kerhon lisäksi on puheterapiaa, mutta muuten ei onneksi päivällä oo muuta menoa, illalla sitte on noita harrastuksia. Mutta niin lisäksi tässä on oman yrityksen pyörittelemistä aina ku ehtii, koti vaatis paaaaljon enemmänki, ruokaa moneen kertaan pvssä, pyykkivuori on semmonen että oon monesti miettiny että miten jotku saa sen joskus tyhjäksi?? Uus talo meillä vielä niin pihahommat tekemättä osin, talo maalaamatta jne jne jne..hiki tulee pelkästään ku kirjottaa noita ja tietää mitkä hommat on tekemättä ja mitä pitäs tehä ennen ku talvi tulee..voih..Ukkokulta niin rakas tekee hyvin vaativaa työtä ja melkein käytännössä käy kotona nukkumassa, syömässä ja vaihtamassa vaatteet...onneksi tän muuton jälkeen reissupäivät on vähentyneet huomattavasti, ei enää oo joka viikko pois, vaan pari kertaa kk:ssa niin pääseepä ainaki toisen kainaloon öisin..

Mää kävin eilen siellä äippäpolilla viimesessä lekuritarkastuksessa. Ilmeisesti dietillä ollaan oltu ku vauvan painoarvio oli nyt 3455g ku se viikko sitte oli se 3600g mutta tämä anto sen pienemmän arvion...Kohdunkaulaa oli pätkä jäljellä, suu sormelle auki. Sen verran iso tuo neiti on että vaikka mulla oli se urpo lääkäri niin nyt senki mieli oli muuttunu että laitto ajan ens ke tulla osastolle käynnistykseen, tapa katotaan sitte mikä se tulee olemaan ku tiietään ensin kohdunsuun tilanne..Mutta näillä näkymin tositoimiin oltais pääsemässä vajaan viikon päästä JOS ei neiti päättäis tulla itekseen ennen sitä (HOPE SO) (paitsi en usko siihen ollenkaan)..

Ai juu lääkäriin pitää kiiruhtaa tuon pöpöpojan kans..

C ja Neiti rv37!
 
Fyi
Hei, nopeasti täältäkin kuulumiset: tyttö syntyi rv 38+5 28.8., 2910 g ja 50 cm. :heart: Synnytyksestä jäi pelkästään hyvät muistot - ehdottomasti tekisin saman uudestaan!

Palailen kertomukseen myöhemmin.

Onnea muille jo vauvansa saaneille ja rutkasti tsemppiä vielä omaansa odottaville! :)
 
Onnea vauvoista Sisso ja Fyi! :flower:

Kukahan saa seuraavana syyskuun vauvelin, Velmutar meistä palstailijoista korkkasi ensimmäisenä syyskuussa =).

Viime yönä ei tullut kuin muutama hassu supistus ja olisin nukkunut yön muuten hyvin mutta esikoiselle on kai tulossa tämä flunssa kans kun niin oli levoton. Nyt taas illalla alkoivat kipeät supistukset, saapa nähdä laantuvatko taas yöksi.

RauRau ja pikku-ukko 39+1
 
Onnea velmutar, Sisso ja Fyi :flower: Ihana että olette saaneet vauvat maailmaan!

Paljon on kaikenlaista flunssaa ja rokkoa liikkeellä :( Sairastaminen on aina toki inhottavaa, mutta ei sitä varsinkaan näin loppuraskaudesta itselleen toivoisi..

Alapään jomotukset vain jatkuu ja jatkuu. Käytiin pari päivää mökkeilemässä, myös metsässä kävelemässä ja olihan se tuskaa. Tänään taisi tulla ensimmäiset kivuliaat supistukset? Kuten RauRaulla, sellaista menkkamaista jomotusta mutta potenssiin kymmenen. Minäkin ajattelin ensin ettei kyse ole supistuksesta kun maha ei mielestäni mennyt ihan kovaksi, mutta sitten kun niitä tuli tunnin aikana neljä, ja se kipu oli sellaista aaltoilevaa ja välillä tosiaan kovaa, niin ajattelin että eikai tässä muustakaan voi olla kyse. Tiedä sitten... Toivon tietysti kovasti että nämä jomotukset ja supistelut saisivat jotain alakerrassa aikaan mutta eihän se ole taattua, teilläkin muutamilla supistuksia on paljon eikä niistä ole ollut taikaa.. Mutta toivoa aina saa! Ihan kuin vauva olisi kääntynyt mahassa, pää on alaspäin edelleen mutta jalat kaivaa nyt oikean kyljen sijasta vasempaa.

Mutta eipä tässä sen kummempaa, touhua ja tekemistä piisaa edelleen joten aika ei käy tylsäksi. Hyvä vointeja kaikille!

Hispula ja LL 37+3
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!

Synnytyskertomusta:
Menin sairaalaan sovitusti osastolle seitsemäksi aamulla mieheni kanssa. Olimme ajoissa, joten yöhoitaja näytti meille huoneeni ja esitteli osaston pääpaikat, kuten päiväsalin (jääkaappi ilta- ja yöpalaa varten, sekä tarjottimien palautuspaikka) ja liinavaatevaraston. Sain osastolla yhden hengen huoneen, jossa oli oma vessa. N. klo 7.20 omahoitajani tuli tapaamaan meitä, selitti mm. leikkaussalivaatteiden käytön, leikkauspäivän normaalia kulkua ja otti verenpaineeni, verensokerini ja kuunteli vauvan sydänäänet. Verensokerini oli vähän liian matala, joten hoitaja aloitti glukoositipan heti vaatteet vaihdettuani. Leikkurista oli tullut tieto, että "pian pääsemme", joka oli siis n. klo 8.50, kun saimme lähtöluvan tulla osastolta leikkaussaliin.

Sain valita kärrätäänkö minut sängyllä vai haluanko kävellä leikkuriin. Koska minulle oli laitettu tippa, en saanut puettua aamutakkia kunnolla päälleni, joten päädyin sänkykyytiin (matka olisi vienyt minut mukavasti hissillä eri kerroksiin, enkä halunnut ottaa riskiä paljaan takamukseni esittelystä hissiaulassa...haha). Hoitaja osastolta kärräsi minut siis leikkuriin mieheni harppoessa vierellä leikkaussalitakissaan ja kamera kourassa. Perillä sänkyni jätettiin salin ulkopuolelle, johon myös jätin aamutakin. Kävelin saliin ja asetuin makaamaan leikkauspöydälle oikealle kyljelleni. Seurantalätkät kiinnitettiin ja oikea käteni asetettiin käsitukeen (tippakäsi).

Kaikki esittelivät itsensä salissa ja varmistivat minulta mm. syntymäaikaa ja leikkausta (sektio). Sain pikavauhdilla pussillisen nestettä suoneen (jestas se tuntuu kylmältä kun se neste pakotetaan paineella suoneen), sekä antibioottia ruiskullisen. Nesteen valuttua selkääni alettiin pestä kylmältä tuntuvalla puhdistusaineella puudutusta varten. Anestesiahoitaja auttoi minua köyristämään selkäni tarvittuun asentoon ja anestesialääkäri tuikkasi spinaalin. Mieheni sanoi sen näyttäneen aika hurjalta, kun lääkäri "sörkki selkää neulalla edestakaisin". Minulle se ei tuntunut niin pahalta, pyrin vain hengittämään normaalisti ja rentouttamaan itseni. Puudutuksen jälkeen minun piti nopeasti kääntyä selälleni. Puudutus alkoi vaikuttamaan nopeasti, lämmin tunne levisi jalkoihin. Joku hoitajista rupesi laittamaan minulle virtsakatetria lohdullisesti sanoen, että puudutuksen pitäisi jo olla niin hyvä, etten tuntisi mitään epämiellyttävää, enkä tuntenutkaan. (jossain tässä välissä leikkavalle lääkärille soitettiin, että salissa olaan valmiita)

Näkösuoja nostettiin rintakehäni alaosan kohdalle ja mahaani alettiin valmistella pesuin ja liinoin. Lääkäri ja opiskelija tulivat ja esittelivät itsensä. Aloin olla hyvin jännittynyt. Oloani tiedusteltiin koko ajan. Ai niin, ja puudutusta testattiin jossain vaiheessa pyyhkäisemällä jollain kylmällä eri kohdista mahaa ja rintakehää, eli puutuneella alueella ei tuntunut kylmää, vaikka pyyhkäisy tuntuikin. Varsinaista leikkauksen alkamista ei kerrottu, mutta katon metallipaneelista näin milloin mahassa oli punainen haava... Mieheni sai katsella leikkausta, hänen ei tarvinnut olla näkösuojan takana. Hän kyseli minulta välillä, haluanko, että hän kertoo leikkauksen kulusta, mutta jotenkin se tuntui liialliselta siinä jännityksessä. Katselin leikkausta kuitenkin siitä kattopaneelista jonkin verran. Edellisestä sektiosta oli tullut jonkin verran kiinnikkeitä, mutta ei pahasti, raportoi lääkäri leikatessaan. Mieheni kertoi lääkärin lähinnä repineen kudoksia auki käsillään veitsellä leikkaamisen sijaan, ja tämä repiminen oli mieheni mielestä hieman etovaa katseltavaa ”koska pöydällä oli niin läheinen ihminen”. Minulle tämä kaikki tuntui tönimiseltä, vetämiseltä ja ”penkomiselta”. Anestesialääkäri aroitti hieman etukäteen, että kohta hän työntäisi vauvaa vatsani yläosasta leikkaushaavaa kohti, ja pian hän tekikin niin. Pian lääkäri huudahti ”hyvänen aika miten paljon tukkaa”, ja siitä ei mennyt kuin hetki, kun vauva parkaisi. Mieheni kertoi vauvan parkaisseen jo ennen kun tämä oli kokonaan ulkona mahasta. Tässä vaiheessa silmäni kostuivat ja melkein nyyhkäisin onnesta, kun vauvaa näytettiin minulle. (Todella, vauvalla on tukkaa hirveästi, paksu, kihara peikkotukka, jonka seasta ei edes päänahka vilku.) Iho oli vielä aika paljon lapsenkinassa. Mieheni lähti tässä vaiheessa kätilön mukaan pesemään vauvaa ja minulta alettiin irrottaa istukkaa. Oloni huononi jonkin verran, päässä tuntui painetta, joka anestesiahoitajan mukaan oli normaalia, kun veri pääsi vertaamaan taas premmin vauvan aiheuttaman paineen poistuttua verisuonten päältä.

Minua kursittiin kokoon pitkältä tuntuva aika, ennen kun mieheni palasi saliin vauvan kanssa. todellisuudessa aika kului varmaan vartti. Ihasteltiin vauvaa miehen kanssa ompelun loppuaika. Meitä muuten onniteltiin vauvasta monta kertaa syntymän ja salistalähdön välillä. Kun ompelu oli tehty, lääkäri puudutti haavan ja teippasi sen, sekä antoi raportin leikkauksesta, mm. sen, että napanuorassa oli ollut solmu. Sitten minut autettiin pöydältä sänkyyn ja kärrättiin heräämöön. Mies kantoi vauvan. Leikkaukseem neni noin tunti, vähän alle. Heräämössä sain ensi kertaa imettää vauvan. Kätilö hieman auttoi, sillä nännin sihtaaminen vauvan suuhun makuultaan oli hieman hankalaa. Maitopisaroita tuli esiin heti, kun rinnasta otti kiinni. Vauva imi hienosti, mutta koska minulla oli radi, vauva sai myös tilkan luovutettua maitoa verensokerien laskemisen ehkäisemiseksi. Olimme heräämössä kaksi tuntia. Sain kohtua supistavaa lääkettä pistoksena, sillä vuosin hieman liikaa verta. Klo 12 meidät hyvästeltiin ja kärrättiin takaisin osastolle. Vauva matkasi osastolle kainalossani.

Osastolla vuotoa seurattiin ja kohtua painettiin useaan otteeseen. Sain lisää supistuksia aiheuttavia lääkkeitä ja kivut olivat suht voimakkaita. Onneksi minulla oli kipupumppu! Henkilökunta oli aivan mahtavaa, tunsin olevani hyvissä käsissä. Seuraavana aamuna, lauantaina, sain nousta ylös, katetri poistettiin ja sain hoitaa itse vauvan hoidot. Tosin minua muistutettiin ottamaan maltillisesti ja soittamaan herkästi apua ”sitä vartenhan me täällä ollaan”. Sunnuntaina pääsin aamulla suihkuun ja sain poistaa haavateipin. Kotiin pääsin maanantaina, mieheni ja tyttäreni hakivat minut illansuussa.

Olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta, se oli kaikin puolin eheyttävä ja positiivinen kokemus. Henkilökunta oli aivan ihanaa, itkeä tirautin kotimatkalla autossa heitä muistellessani, vauvaa sain hoitaa ja imettää niin paljon kuin halusin ja pystyin heti leikkauksen jälkeen (vauva sai nukkua kapalossa kainalossani ekan yön niin, että kätilön soitin paikalle vain vaihtamaan puolta imetystä varten ja vaippoja vaihtamaan) ja jopa ruoka oli niin hyvää, etten ole pitkään aikaan mitään niin hyvää syönytkään. Osaston henkilökuntaa kiitimme sanojen lisäksi myös herkuin.

Mimzy ja tytär 1vko
 
Onnea vauvasta mammuttisi :).

Pikaisesti omaa napaa: täällä supistellut hieman yli kaksi tuntia nyt epäsäännöllisesti. Kesto vaihtelee 40-80 sekunnin väliä ja supistusten väli kaikkea 5-15minuutin väliltä. Uskon että nämä tästä vielä hiipuvat.

RauRau ja pikku-ukko 39+2
 
Viimeksi muokattu:
Mammuttisi: onnea, vihdoin tapahtui! :)

Mimzy: mielenkiintoinen kertomus, kiva kuulla onnistuneesta leikkauksesta ja hyvästä henkilökunnasta. :)

Omaa napaa: Eilen kyllästyin kotona oleiluun ja lähdin ex tempore Kansallisoopperaan katsomaan Mozartin Figaron häitä! On viime vuoden puolella töistä hamstrattuja kulttuuri- ja liikuntaseteleitä pino käyttämättä (alkuvuodesta en jaksanut/pystynyt kuntoilemaan ja käymään riennoissa raskautumisen takia). Elokuussa kävin kolme kertaa teatterissa ja kerran leffassa, mutta silti seteleitä jäi. En viitsinyt enää ostaa elokuun loppuun, jos olisi jo alkanut tapahtua. Nuo menee vanhaksi 2014 lopussa, joten oli paineita käyttää ennen vauvan ulostuloa.

Vähänkö oli hauskaa, kun kerrankin oli hyötyä, että oli mahd.kallis tapahtuma. Otin tietty kalleimmasta osastosta! :D Sattui vielä niin hyvin, että siinä 1. parven vikalla rivillä ei ollut ketään useiden metrien päässä vieressä istumassa, joten sain rauhassa vaihtaa asentoa vähän väliä ja nojata vuoroin taakse ja eteen. Myös oopperan katsomon sisäänmenoeteisestä lainaamani koroke-/pehmustetyyny oli hyvässä käytössä, eikä sen ansiosta pahemmin puutunut paikat. Vieläkin mielessä upeat 1700-luvun tyylin värikkäät puvut ja lavasteet. Puvuissa mm. vaaleaa turkoosia, keltaista, oranssia ym. Lavasteet tosi tyylikkäät, väreinä mm. hillittyä turkoosia, toisessa lavasteessa voimakasta oranssia ja lämmintä violettia. Ja tietty ihanan hilpeä ja kevyt Mozart-musiikki sekä saippuaoopperamainen juoni. :)

Eilen tosiaan puol tuntia ennen esityksen alkua ostin oopperalta liput (tarkistin lippupalvelun netistä etukäteen, että kalleimpia oli vielä jäljellä :D ). Ja olisihan sieltä päässyt kesken pois, jos...

Suosittelen, jos jollain muullakin pk-seudulla asuvalla liikaa noita seteleitä ja tylsistyminen uhkaa! :)

Ilokarpalo ja Pipana 40+2
 
Onnea mammuttisi!

Ja RauRaulle tsemppiä, jos sattuiskin jo olemaan sitä itseään!

Ilokarpalon seikkailu kuulostaa kyllä mukavalta vaihtelulta.

Täällä maailman turhin ja viimeinen neuvola takana. Vauva edelleen ylhäällä ja sitä rataa.

Keltakukka 40+5
 
Keltakukka: höh, harmi. Mutta eikös toisilla laskeudu vasta synnytyksen ollessa käynnissä, eli voi käynnistyä tuosta huolimatta? Mulla taas laskeutuneena ja kiinnittyneenä jo 4-5 vkoa, muttei silti ulos tulon merkkejä :/

Mulla tänään alavatsa kamalan "väsynyt", ja sormipuudutukset pahenee edelleen. Joka päivä mietin, ettei tästä vaikeammaksi voi enää mennä, mutta näköjään voi. Toivon niin kovin, että pian helpottaisi...

Ilokarpalo ja Pipana 40+2 (edelleen)
 
Keltakukka, muistan hyvin nuo vikat neuvolat edelliseltä kerralta, juma että söi naista istua siellä viikosta toiseen kuuntelemassa samat uutiset kerta toisensa jälkeen. I hear you!

Ilokarpalo, omani laskeutui ja kiinnittyi n. 2 minuuttia ennenkuin sain luvan ponnistaa :D Eli juu, kyllä voi synnytys alkaa ilmankin tuota, tosin itselläni ainakin reippaasti yliaikaisena. Tuohon nyt luotan kun kaveri hilluu edelleen pitkinpoikin mahaa.

(.) Pallean seudulle sattuu kamalasti. En tiedä onko kyse ihon venymisestä vai hepun varpaiden oikomisesta, mutta kipeää tekee. Olo alkaa olla muutenkin melko "kypsä", niinkuin muistaakseni oli tässä vaiheessa viimeksikin.

Miehellä oli hauska teoria synnytyshetkestä: koska pieni on kulkenut kokoajan parisen viikkoa edellä mitoissaan, olettaisi hänen syntyvän myös saman verran ennen. Eli pari viikkoa ennen la:aa, joka onkin sopivasti ensi perjantain paikkeilla. Saapa nähdä onko herran logiikassa perää :)

Uskaltauduin jo eilen täyttelemään vauvakirjaa odotusajan juttujen osalta ja tänä viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa hiukan sänkyä ja muuta tykötarvetta paikoilleen. Voidaan sitten esikoisen kanssa harjoitella vaikka vauvan sänkyyn laittamista nuken avulla jne. :)

-Napsi 37+0-

Ja jälleen onnea vauvautuneille!
 
Kaikki vauvautuu.... Onnittelut! Jatkan täällä sitten yksin kuun loppuun asti ;-)

Sattuu, koskee, väsyttää, sattuu taas....eikö tää loppuaika mitään muuta voi olla. Tänään kaupoilla tuli ylikipeä supistus ja sitten loppupäivä onkin ollut sellaisia tuntuvia täynnä. Ja tää vihlonta kohdunsuulla....aiiiii!!!! Pelkkää valitusta siis tämäkin viesti.

Eilen illalla vasen jalka turposi nilkasta kaksinkertaiseksi. Ja on sitä edelleen. Ihan nestettä täynnä. Oikeassa jalassa ei mitään. Johtuu varmaan siitä, kun vasen jalka on täynnä suonikohjujakin. Tuntuu kyllä ikävältä tämäkin vaiva.

Voimia itse kullekin!

SuSette ja rv37
 
Onnea mammuttisi :flower:

Ja Mimzylle kiitos synnytyskertomuksesta :)

Ilokarpalo, tuollaiset irtiotot ovat kyllä juuri niitä parhaita! Harmi kun sellaisia tulee tehtyä ihan liian harvoin. Meidän mökkireissukin oli aika poikkeuksellinen mutta ehkä juuri sen vuoksi ah niin ihana. Tarkoitus oli alunperin mennä omalle mökille vähän kauemmas, ja minulla oli (yllätys yllätys) lista asioista, jotka pitäisi saada tehtyä. No lopulta päädyttiin kuitenkin vuokramökkiin suht lähelle, meren äärelle. Oli aivan ihanan rentouttavat pari päivää! Syötiin hyvin, ulkoiltiin, luettiin kirjoja, nautittiin... Hintaahan tuolle reissulle toki tuli mutta se oli joka pennin arvoista.

SuSette, ihan samat aatokset on täälläkin. Koskee vain koko ajan ja se alkaa tosissaan jo masentaa.. Eihän se auta kuin kärvistellä ja toivoa että tämä loppuu pian! Kun saisi edes nukuttua, olisi vähän helpompi olla.
 
Eilen illalla piti vähän googletella, kun toi jalka oli niin turvonnut. No sen seurauksena soitto päivystykseen ja sieltä kyseltiin tarkkaan kaikki. Yön sain ottaa iisisti, mutta aamusta sit lääkäriin. Voipi olla jalassa syvälaskimotukos tai tulehdus... Tavallisesti turvotus raskaudessa tulee kumpaankin jalkaan. Nyt kuin vain toisessa ja vieläpä samassa kuin suonikohjut, niin tarkistettava on. Jalka kuumottaa ja kipuilee. Että sellainen viikonloppu täällä. Uskon, että kaikki jees kun ainakaan ihomuutoksia ei näkyvissä.

Siinäpä omaa napaa taas...

SuSette ja rv 37
 
Yksinpuhelua :)
Lääkärillä käyty. Laskimotukkotulehdus jalassa. Täytyy seurailla, ettei pahene. Nyt sain rasvaa siihen, jonka pitäisi tulehdusta lievittää. Kaikki jees siis siltä osin!

Mulla tais irrota limatulppaa....seurailen tuleeko lisää. Nyt päiväunet!

SuSette jälleen...
 
Oijjee Susette! Täällä ei limatulppaa ole näkynyt. Kuulostaa kurjalta tuo jalan tilanne, toivottavasti helpottaa pian.

Yrittää vissiin käynnistellä tuota synnytystä. Toissayönä tuli 5 1/2 tuntia kipeitä supistuksia 5-12 minuutin välein ja sen jälkeen päiväksi vaihtuivat kivuttomiksi joita en kellotellut. Illalla kipeytyivät taas tunniksi ja väli oli 6-8 minuuttia mutta kun menimme nukkumaan, loppuivat yöksi. Nyt on päivällä satunnaisesti tullut kipeitä supistuksia, saa nyt nähdä kuinka kauan tätä kestää ennenku alkaa tapahtua.

Palatakseni vielä tuohon purppuraviivaan, kun mullahan oli se punainen viiva, niin eilen huomasin järkytyksekseni että sinne on tullut vahva SININEN VIIVA! :eek:. Eli ehkä sillä saattaa kohdunsuun avautumisen kanssa ollakin jotain tekemistä?! Mutta en tiedä pitääkö olla kauttaaltaan auki vai sisäsuu vai ulkosuu. En jotenkin usko että mulla olisi avautumista tapahtunut, jotain pehmenemistä ehkä..

Keltakukka, eikö sulla ole neuvolakäyntejä enää? Täällä päin on loppuun asti, vissiin la:n jälkeen viikottain kunnes käynnistetään tai käynnistyy itsellään.

RauRau ja pikku-ukko 39+3
 
On nämä meidän vaivat kyllä surkuhupaisaa luettavaa. Nauraisin jos en itse olisi niin samassa jamassa. Oikeen naiset parhaassa iässä ;)

Eilen oli neuvola ja hempat oli vihdoinkin laskenut 112. En ole syönyt rautaa koko aikana ja nauvolatäti totesi, että jos en halua vatsaongelmia nyt tähän samaan kaaokseen niin ei kannata aloittaa. Ummetusta löytyy ihan omastakin takaa. Viime yönä rikkonaista unta sellaiset nelisen tuntia. Lonkat särkee ja nyt myös uutena tulokkaana joku perhanan hermojumi olkapäässä ja kipu säteilee koko käsivarteen. Hedari jatkuu ja oksettaa. Vieläkään ei supistele (kaikenmaailman sukkapuikkomeininkiä ja nippailua kyllä löytyy) eikä varmaan tulekaan supistamaan ennen kuin tosi supparit alkaa. Mielialat heittelee ja suht hullu olo. Onhan tämä aika villiä aikaa kun on fyysisesti ja psyykkisesti suht paskana eikä yhtään tiedä koska käsky maratonille tulee....

Olen yrittänyt valmistautua, että reippaasti yliajalle taas mennään. Silti salaa toivon, että yht'äkkiä vedet vaan menis jolloin jotain on tehtävä, että lapsi saadaan pihalle. Kovin vastoin sitä periaatetta, etten missään tapauksessa halua käynnistykseen tai joutua sektioon. Selittämättömiä ovat raskaana olevan naisen aivotukset.

Onnea kaikille joilla vauva on jo kainalossa. Haasteita kyllä löytyy varmasti synnytyksen jälkeenkin. Ekalla kierroksella jotenkin oma ajatuksenkulku pysähtyi synnytykseen, mutta nyt kun tietää, että siitähän se show vasta alkaa on vaikea päättää mitä tässä oikein haluaa. Levätä vielä viikon pari (ja tuskailla jatkuvasti) vai lähteä 24/7 imetysrumbaan ja yövalvomiseen. Heh heh valitusta valitusta. Sori. Tsemppiä kaikille missä tilanteessa sitten olettekin. Ilokarpalon irtiotto kuulosti mahtavalta ja synnytyskertomuksia on aina yhtä kiehtovaa lukea.

Sasse 39+5
 
Susette Hyvä kun soitit tuosta jalasta ja asia selvisi. Toivottavasti nyt helpottaa.

RauRaun purppuraviivaseurantaa on hauska seurata :D Ja siis meillä on kanssa toki neuvolat loppuun asti, mutta kun yliaikakontrolli oli viikon päästä vikasta neuvolasta, niin eivät siihen väliin enää laittaneet aikaa. Hyvä niin, koska kyllä siellä niiiiin turha oli käydä. Terkka vaan selitti, että "No nyt on puoli senttiä vähemmän tämä SF-mitta, että varmaan on hyvä merkki synnytyksen alkamisen suhteen". Joo... viimeksi se oli merkki siitä, että vauva oli lakannut kasvamasta, muttei ollut aikeissakaan syntyä. Siitä kun mainitsin, niin totes tyyliin vaan "ainiin...".

Niin joo ja jatkan vielä noista RauRaun supistuksista, että mistä sen sitten tietää, millon pitää lähteä sairaalaan, kun jos nyt jo oli supistellut sulla 5,5 tuntia kipeästi yön ajan ja silti olit vielä kotona? Ja sit just ne lakkaskin vielä. Just tota mä pelkään, että mä innostun, jos tässä jotain supistuksia tuliskin. Ja sit kauhee pettymys, jos joutuu vielä palaamaan kotiin. Sen mä nyt muistan ainakin, että niin kauan on ohjeistettu pysymään kotona, kun vaan kestää. Eli sulla ei oo vielä siis ihan törkeesti ne supparit sattuneet?

Sasse, kyllä! Todellakin selittämättömiä ovat raskaana olevan ajatukset :D Ihan ristiin rastiin menee fiilikset, mutta tänään olen ollut ehdottomasti sitä mieltä, että tervetuloa unettomat yöt ja selittämättömät itkut 24/7 + mahdolliset omat kivut siihen päälle. Kyllä se siitä sitten taas ennen pitkää iloksi muuttuu.

Täällä on tänään tullut jotain vuotoa (ällövaroitus), semmosta kellertävää tai rusehtavaa. Oliskohan eilisten ässien ansiota. Ja sen lisäksi kaveri puskee ihan huolella tonne takapuolen suuntaan. Koko ajan semmonen olo, että tarttis mennä vessaan, mutta en mä jaksa enää mennä, kun ei mulla oo oikeesti hätä vaan se vauva vaan painaa tonne suoliin. Mut vitsi ku ei vieläkään supista!

Keltakukka 40+6
 
Keltakukka, mulla sellanen ohje että uudelleensynnyttäjän pitää lähteä sairaalaan kun supparit tulee säännöllisesti 5 minuutin välein tunnin ajan. Mulla ne ei säännöllistyny vielä siihen, eivätkö tosiaan olleet lähellekään yhtä kipeitä kun ne oksitosiinisupistukset esikoisen aikoihin. Mutta lähden kyllä sairaalaan jos säännöllistyvät eivätkä mitään hirveän kipeitä olekaan vielä siinä vaiheessa :).

Nyt taas alkoi supistelut, kävin aiemmin lenkillä jos sais niistä vähäm vauhtia. Väli on kylläkin vielä 10-15 minuuttia, katsotaan nyt loppuvatko vai jatkuuko.

Latasin muuten pari päivää sitten puhelimeen supistuslaskurin, on tosi kätevä ohjelma!
 
Onnea jälleen vauvautuneille! Ihana lukea synnytyskertomuksia ja kiva kun mimzy kerroit noin kattavasti sektiosta,ei ollut siitä juurikaan tietoa, kamala peikko vaan, mutta sinä kerroit siitä kivasti!

Onko täällä ketään muita kellä ei oo kauheesti kipuja eikä odottaminen vielä ärsytä? Itellä tuntuu edelleen se synnytys kamalan kaukaiselta asialta, ehkä siksi ei kyllästytä. Lonkkakivutkin loppui jostain syystä (hyvä niin) ja muutenkin olen todella paljon paremmassa kunnossa kuin esikosta tähän aikaan, joten täytyy sanoa, että tämä raskaus on ollut kyllä huippuhyvä ja miellyttävä. Eikä tässä joutais vielä synnyttämäänkään, kun on vielä niin paljon kaikkea tekemättä ja pitää omia vanhempia auttaa kun siellä vakava sairaus jonka takia toinen poissa pelistä ja toisellakin menee suurin osa ajasta sen toisen hoitamiseen. En siis jouda keskittymään omaan raskauteen, kun on ajatukset muualla.

Tänään käytiin kattomassa sairaalassa synnytysvalmennus. Kesti yli 2,5h. Sisälsi power pointteja ja synnytysvideon. Muuten ei ois menty, mutta sairaala on molemmille uusi ja koko synnytys miehelle, niin toivoin että saisi sieltä jännitykseensä ja epätietoisuuteensa vähän apua. Se kun meinas että soittaa ambulanssin heti kun valitan kovia kipuja. Ja sairaalastakaan ei oo kuulema kiire kotiin, kun sen pienen kanssa on turvallisempi siellä sairaalassa olla. :D

Susette, onneksi pääsit näyttämään jalkaa, toivottavasti turvotus pian helpottaa! Äläkä huoli, kyllä täällä ainakin odotetaan loppukuuhun asti omaa nyyttiä. Maanantaina on tosin viimenen painoarvio, saa nähdä mitä siellä kuulee..

Meinaatteko muuten synnytyksen jälkeen jatkaa keskustelua vielä jollain palstalla vai keskityttekö perhe-elämään?

Muuten te, joilla kokemusta raskausdiabeteksestä. Pitääkö osastolla olla kauemmin tuon takia seurannassa ja seuraako ne siellä vaan vauvan sokereita vai myös äidin? Että uskaltaako kassiin pakata itelle palkinnoksi suklaalevyn vai onko se parempi syödä vasta kotona? Vaikka nyt on kyllä tullu taas herkuteltua niin paljon, että parempi olis jättää palkintosuklaat kauppaan. :( miten sitä onkin niin vaikea olla ilman sokeria.

Vuuti, 37+5
 
Mä en voi itekään uskoa tätä todeksi, mutta mua supistaa! Mun keho siis pystyy siihen! Ihan uskomatonta. Äsken meni jotain limatulppaakin, joten nyt on vahva usko siihen, että tämä tästä vielä lähipäivinä itsekseen alkaa syntyä. Nyt ei saa vaan liikaa innostua, kun tuskin nämä nyt ihan heti mihinkään johtaa, mutta suunta on nyt oikea! Upeeta!

Vuutille tsemppiä vanhemman sairauden kanssa. Ymmärrän oikein hyvin, että silloin ei oikein pysty itseensä keskittymään. Ikävä tilanne, mutta toivottavasti siellä on suunta parempaan.

Mä alan nyt kanssa metsästää tollasta supistuslaskuria, niin on sitte valmiina.

Keltakukka 40+6
 

Yhteistyössä