Syyskuun söpöläiset <3 - Heinäkuussa

Täältä taas ultraterveisiä :) Vauva voi hyvin, painoa tällä hetkellä 2,5 kg. Vettä normaalisti, kohdunsuu kiinni ja pitkä kaula. Vauva on nyt perätilassa, aiemmin ollut poikittain ja vieläkin kyllä möyrii kovasti, eli tarjonta jää nähtäväksi. Saatiin aivan ihana kuva vauvan kasvoista! Selvästi näkyi myös ultrassa, kun vauva imi lapsivettä, työnsi kielen ulos ja mutristeli huuliaan. Nyt alkaa olemaan malttamattomat fiilikset, haluaisi jo tuon mutruhuulen rinnoille :) Näin "maitounenkin" tossa, maitoa pumppasin unessa ja sitä tuli niin, et valui vaan pumpun ohi ja sormien välistä valtoimenaan. Onneksi todellisuudessa ei ollu valunu, vaikka mulla sitä maitoa jonkin verran heruukin. Helle ei ole mua ehtinyt vaivaaman, Suomeen palaamme kohta. Täällä on ilmastoidut paikat ja nyt olen tästä niin kiitollinen teidän viestejä lukiessa! Onhan täällä ulkona yli 40 astetta, mutta ei siellä paljon tule aikaa vietettyä. Lennot kotiin jännittää nyt tosi paljon, ihan kohta lähdetään. Olen nyt puhelimella, kommentoin paremmin kun pääsen taas jossain vaiheessa koneelle. Tsemppiä kaikille!

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 34 ja 2 (en löydä plusmerkkiä...)
 
Piti tulla vielä ihan ajatuksella tarkentelemaan tota mun "hysteeristä itkukohtausta" ja miehen reaktiota siihen. En tarkoita sitä, että olisin ekaa kertaa vähän itkeskelly ja mies olis siitä heti panikoitunut ja hommannut mulle hotellihuoneen :) On vaan aika pitkältä ajalta huonoa nukkumista takana - kärjistäen vois sanoa että reilu kolme vuotta. Yhtenä aamuna oikein ihmettelin kun olin nukkunut noin klo 23-7.20 heräämättä kertaakaan. En muista koska sellasta ois tapahtunut! Ja joskus "entisessä elämässä" toi olis ollu aika normi. Harmittaa kun oon niin herkkäuninen ja huono nukkuja ja nyt unentarve olis selvästi suuri. Pelkään tulevassa vauvassa eniten sitä että koliikista tai muusta syystä johtuen yöt menee ihan repaleisiksi : /

Vielä piti tosta avun ottamisesta vastaan tai "äitiyskortin käyttämisestä" kirjottaa. Sisko ihmettelee kun en kehtaa vaan pyytää apua tai sanoa että nyt en jaksa. Viimeset pari vuotta oon painanu hullun kiilto silmissä ja yrittänyt väkisin pärjätä. (Siinä on siis yks tärkein syy miks muutetaan suvun lähelle. Ei tunnu enää mielekkäältä pyörittää täällä arkea kolmisin.) Viime viikkoina on ollu pakko myöntää et en tän mahan kanssa jaksa ihan normaaliin tahtiin ja oon tietosesti yrittäny löysätä tahtia. On vaan ollu jotenkin niin vaikeeta pyytää apua, edes mun mieheltä. En tiedä, saatteko ajatuksesta kiinni. Mut olis kiva kuulla, ootteko jo osannu mahanne kanssa rauhottua?

Rentoa iltaa :)!

Sinadrius ja mimmi 31+6
 
Sinadrius ei se avun pyytäminen kyllä helppoa ole. Jotenkin sitä vaan toivoo, että se toinen näkis, kuinka sitä apua tarvitsee ja tarjoais sitä itte. Välillä tekis mieli sanoa just miehelle, että voitko sä hoitaa nyt ton vaipan tai juosta hetken ton pojan perässä, kun ei ite meinaa jaksaa. Mut ei vaan saa sanottua. Muistelen ekan ultran aikoihin, kun olin oksennustaudissa ja pojalla oli samaan aikaan yöllä jotain uusia hampaita tms., minkä vuoksi sitten huusi ja keskellä yötä päätettiin kokeilla, jos kipulääke auttaisi. Menin itse tosi huonovointisena vessaan annostelemaan liuosta ja pidättelin koko ajan oksennusta. Jotenkin sain tyrkättyä ruiskun miehelle ja sanottua "Voitko sä antaa tän?", johon mies vilkaisi silleen Onks pakko-tyylisesti ja jatkoin vielä, että "Mulla on vähän huono olo" ja käännyin saman tien oksentamaan. Että miks pitää mennä noin äärimmäisyyksiin, ennen ku sitä apua pyytää! Hyvin sai mies annettua lääkkeet ihan keskenäänkin ja varmasti olisi nytkin enemmän apuna, kun sanoisin vaan. Ihan hölmöähän tää on marttyyrina hoitaa poikaa yksin, kun toinenkin kerran on olemassa. Niin ja täsmennetään nyt vielä sen verran, että kyllä meillä mieskin siis osallistuu tosi paljon pojan hoitamiseen, esim. miehen vapaapäivinä herätään aina vuorotellen ja toinen saa nukkua pitkään. Mutta nyt vaan alkaa olla sellanen olo, että hän vois sillon tällön ottaa vielä suuremmankin roolin.

Huh. Avautuminen :D

Keltakukka 34+6
 
Avun pyytäminen on vaikeaa minullekin, ymmärrän hyvin mistä puhutte! Olen itse hirveän kiltti, ja teen paljon toisten ihmisten pyynnöstä ja ihan myös tekemisen halusta, siitä että haluan saada toiselle hyvän mielen. Tietysti myös ympärilläni olevat ihmiset tekevät vastaavaa minulle, minulla on ihana mies ja perhe. Mutta joskus pitäisi myös osata pyytää sitä apua, varsinkin nyt. Tai edes ottaa sitä apua vastaan, jos sitä tarjotaan, silloinkin tulee monesti vastattua että ei tarvitse, hoidan itse.. No, puoliväkisinkin sitä apua välillä onneksi tulee, ja jälkeenpäin voin todeta että apu oli tarpeen.

Välillä kyllä ärsyttää se, kun tuntuu että puolisolla ei ole ihan hoksottimet aina terävimmillään. Muutaman kerran olen vetänyt itkupotkuraivarit, kun apua ei ole tullut pyynnöistä huolimatta ja kyseessä on ollut oikeasti asia, jota en enää tässä tilassa haluaisi tehdä. Esim. tavaroiden siirtäminen varastosta sisälle. Ja sitten marttyyrinä olen hoitanut homman itse. Puoliso on kyllä pyytänyt anteeksi jälkeenpäin, mutta silti mulla jää ärsyttämään se, että miten se välillä on niin ajattelematon. Eikä pidä käsittää väärin, kyllä hän on myös huomaavainen, tänäänkin laittoi ihan puskista herkkuaterian :) Mutta ei hän "huolehdi" minusta ja olostani aina sillä tavalla kuin haluaisin, tai kuten itse huolehdin hänestä. Vaikea selittää, ja välillä voin olla liian vaativakin.. Enkä välttämättä huomaa kaikkia arkipäiväisi asioita, joita hän tekee minua ajatellen, kuten ei hänkään huomaa niitä juttuja mitä minä teen ;) Tästä on joskus puhuttu, että ei toisen ajatuksia voi lukea ja että ei nyt ihan kaikesta tarvitse olla kiittämässä ja toista ylistämässä :D

Mutta, palatakseni vielä tuohon avun pyytämiseen, niin ehkä sen vaikeus johtuu osaltaan siitä ettei pysty itsellekään ihan myöntämään sitä, ettei nyt vain pysty kaikkeen siihen mihin ennen pystyi. Mulla ainakin on ollut monta hetkeä, jolloin olen ajatellut että kyllähän mä voin mutta sitten on pitänytkin myöntää etten tosiaankaan voi, ja on alkanut ärsyttämään ja harmittamaan. Ja itse olen ainakin suorittajaluonne, eli pitää pystyä tekemään ja hoitamaan asioita itse, en tykkää olla toisista riippuvainen.

Sinadrius, tuohon unettomuuteen liittyen vielä, että kaikki sympatiani sinulle. Olen kärsinyt itse unettomuudesta vasta tämän raskauden myötä, mutta puolisoni on kärsinyt siitä välillä pitkiäkin aikoja, ja kun sitä on läheltä katsonut niin rankkaahan se on. Ja käy jaksamisen päälle kyllä. Ainoa asia, jonka tässä vaiheessa voit tehdä on lienee se, että yrität olla pelkäämättä sitä tai huonounista vauvaa etukäteen. Pitää vain yrittää luottaa siihen, että kaikki menee loppujen lopuksi kuitenkin hyvin, ja keinot jaksamiseen löytyvät vaikka välillä tekisi tiukkaakin!
 
Hispula: jalkapohjien särky ihmetyttänyt täälläkin! Ilmaantui yhtäkkiä, välillä päkiät kipeät, välillä koko jalkapohjat, erityisesti sivuilta ja kantapään läheltä. Varmaan liittyy raskausviikkojen lisäksi helteeseen (turvotukseen). Alkoi tosiaan vasta muutamia päiviä sitten, ja on voimistunut.

Tällainen pikakommenti, myöhemmin muihin.

Ilokarpalo ja Pipana 34+3
 
Täällä myös jalkapohjasärkyä kun yöllä tai aamulla nousee sängystä. Varmaan painon lisääntymiselläkin on asian kanssa tekemistä. Mulla kipuilee kantapäät lähinnä vain.

Hyvin ymmärrän myös tuon avun pyytämisen hankaluuden. Itse olin joskus nuorempana samanlainen, että ei vaan pyytänyt apua vaikka olisi tarvinnut, yritti selvitä itsekseen. Nyt kyllä käskytän surutta tuota isäntää, varsinkin kun olen itse toimeliaampi ja suoraan sanottuna joskus ottaa nuppiin kun se tulee töistä niin samantien koneelle könnäämään ja siihen jää jos yhtään ei pyydä tekemään mitään :D. Ymmärrän kyllä että on tapa rentoutua mutta se ei vain onnistu tuollainen lapsiperheessä. Ja nyt kun uusi vauva syntyy niin ihan varmasti saa kyllä jättää sen koneensa huomioisen vähemmälle ja huomioida tuota esikoista senkin edestä. Eilen mulle marisi kun kalsarit loppuu. Sanoin sitten että osaat sinäki tuota pesukonetta käyttää :D:D.

Nojoo, se siitä. Mulla on näköjään kausia noiden supistusten kanssa. Välillä on viikkko niin, että ei tule rekisteröityä juuri yhtään niitä ja välillä taas monta päivää että tulee vajaa kymmenen supistusta päivässä joista nyt se yksi yöllä on sellainen kipuilevampi.

Huomenna viedään kasa esikoisen vaatteita ja muuta rompetta kirpparille. Koitin laittaa hinnat niin alas, että takaisin ei tarvitsisi tuoda juuri mitään. No kyllä varmaan puolet tulee takaisin kun vaatteita on kirpparit muutenkin pullollaan. Keskiviikkona sitten olisi seuraava neuvola.

RauRau ja pikku-ukko 33+4
 
Jalkapohjasärkyä mulla oli ekassa raskaudessa 10v. sitten. Sellaista, että kun lähti esim. yöllä vessaan/ nousi aamuisin ylös, niin ei kärsinyt kävellä kuin jalkaterän ulkoreunalla. En edes tajunnu mistä johtuu -oli sitten joskus myöhemmin kaverin kanssa puhetta ja ymmärsin, että turvotuksestahan se johtui. Muista raskauksista en tuota muista.

Avun pyytäjänä olen tosi onneton. No oma äiti auttoi paljonkin ihan pyytämättä, mutta häntä ei enää ole. :'( Isäni auttaa silloin kun pystyy töiltään (paljon ulkomailla töissä). Tässä on todella se jännitys, että jos isäni ei ole maisemissa, kun synnytyksen aika koittaa, niin joudun yksin synnyttämään. Miehen jäätävä sitten lasten kanssa kotiin. Tosin kai mä siitä yksinkin selviin. Minähän sen työn kuitenkin teen ja kivut kärsin. Appivanhemmatkin kyllä asuu samalla paikkakunnalla, mutta ei ole yhtään kysymystä tai kommenttia sieltä suunnasta tulevaan vauvaan/ raskauteen tullut, joten en ole ensimmäisenä sieltä apua/ lapsenvahtia kyselemässä.

Mä vaan mietin synnytystä ihan kamalasti. Hermostuttaa, jännittää ja kaikkee. Esikoinen sanoi eilen, että hän haluaa tulla äidin mukaan pikkusisaruksen synnytykseen. No joo, ei ole mahdollista...

Vaikka tykkään kesästä ja auringosta tosi kovasti, niin en jaksa enää tätä keliä!! Koko ajan hiki!! Ja en jaksa tehdä mitään! Huh huh. Elokuisten ketjua oon käyny katselemassa ja siellä niitä vauvoja putkahtelle. Millonkahan meille ekat!? Toistan itseäni: jännää!!

Velmutar hien valtaamana 34+5
 
Velmutar mä mietin eilen ihan samaa, että koskakohan mahtaa tupsahtaa tämän ketjun ensimmäinen vauva :) Toivotaan nyt, että ei ihan vielä, mutta kyllä elokuun puolella varmasti alkaa jo vauvoja syntyä.

Laskettuunaikaan olis tänään niinku viis viikkoa ja jotenki on alkanu tuntumaan, että sehän on ihan justiinsa! Vielä pitäis ehtiä tehdä aika paljonkin kouluhommia valmiiksi, etten tipahda kärryiltä sitten syksyllä. Syksy on pyhitetty lapsille ja kouluhommat saa sen aikaa odottaa. Eli kuten velmutartakin, niin jollakin tapaa muakin on jo alkanut jännittää. Tiistaina vielä se pelkopolikäyntikin, niin varmaan sekin vielä enempi konkretisoittaa tätä hommaa, että maali häämöttää.

Keltakukka 35+0
 
Oon päättäny, etten kesällä kuumuudesta valita, kun niitä kylmiä kelejä on kuitenkin enemmän, mutta nyt on pakko valittaa siitä, että täälläkin sisällä ihan liian kuuma! Hiki tursuaa joka paikasta ja on selvästi tukalampi olla kuin muulloin. Keskiviikkona käveltiin asuntomessuilla 5h ja seuraavana päivä kesämaassa 5h ja metsämuseossa 2h, niin kylläpä huomas ettei oikein enää jaksaisi! Seuraavat kaksi päivää kiristi alamahassa ihan kunnolla. Pari viikkoa sitten kävin vielä pyöräilemässä 30km, mutta eilen 30 metriäkin tuntu pahalle kun maha oli pinkeenä ja tiellä, tuntu että reidet hakkaa mahaan.

Velmutas taisit sokereista kirjoitella. Minullakin ilokseni pysyny nyt koko ajan sallituissa rajoissa ja saa syödä herkkujakin ilman että arvot nousee korkealle! Parin viikon skarppaus ilmeisesti tasoitti vähän elimistöä. Nyt olenkin lipsunut, pitää huomenna aloittaa taas tiukempi linja ihan jo painon nousun ja vauvan kasvamisen takia. Mutta jätskiä saa kyllä näillä keleillä syödä!

Minä luulen, että mulla on harkkasupistus sillon kun maha menee ihan kovaksi. Eilen ekaa kertaa tuntui hetken aikaa kipu myös ristiselässä, en kyllä kaipaa ja odota niitä oikeita supistuksia yhtään, kääks!

Täällä 8 viikkoa laskettuun. Aika on menny hurjan nopeasti! Tuleva isoveli odottaa malttamattomana pikkuveljen syntymistä ja iloisena puhuu mahalle ja pussaa sitä, liikuttavaa. :)

Joko teillä on kaikki hommattuna vauvaa varten? Minä haluaisin lipaston vauvan vaatteille ja sen päällä voisi aluksi vaippaakin vaihtaa, muuten taitaa nyt kaikki olla. Vaatteita on siellä ja täällä, osa mummolassakin, kai niitä kohta pitäisi rueta lajittelemaan koon mukaan.

Vuuti 31+6
 
Jalkasäryistä ollut täällä puhetta. Mulla ei varsinaista särkyä ole, mutta jalkateriä kuumottaa ja illalla on vaikea saada unta. Hyvää asentoa jaloille ei tahdo löytyä millään ja ilta kuluu pyörien ja kieppuen. Uskon, että helteillä on vaikutusta asiaan. Yleensä pidän auringosta ja lämmöstä, mutta nyt täytyy toivoa, että voisi jo vähän viilentyä.

Yöuniin vaikuttaa myös jatkuva pissalla ramppaaminen. Joudun käymään vessassa useamman kerran yön aikana. Kai tää nyt valmistaa tulevaan ja jatkuviin yöheräämisiin ;) . Kunnon yhtäjaksoisia yöunia kyllä kieltämättä kaipaan..
 
Fyi
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen, kun alkaa viimeiset viikot häämöttää. =)

Hellehän on ihan järkyttävä, tukalaa sisällä ja ulkona. Lohduttaudun sillä, että parempi kärsiä vain omissa nahoissaan kuin hätäillä vastasyntyneen puolesta tällä säällä. Vauvahan köllii kaikessa rauhassa vedessään eikä piittaa tuon taivaallista äidin hikoilusta. ;)

Nukahtaminen alkaa olla työn ja tuskan takana ja yölliset vessareissut ovat tuttuja täälläkin. Onneksi pahemmalta turvotukselta olen toistaiseksi välttynyt (ei siis normaalia helleturvotusta kummempaa). Tosin levottomat jalat vaivaavat etenkin iltaisin ja vaikeuttavat omalta osaltaan nukahtamista. Ja painoa tulee vauhdilla, toivottavasti lähes kokonaan nestettä...

Kaikki alkaa olla valmista vauvaa varten. Viime viikolla tilattiin rattaat, joiden pitäisi saapua tällä viikolla. Kissaverkko pinnikseen pitäisi vielä jostain hommata, mutta ehtiihän sen.


Fyi 34+2
 
Voi hyvää päivää, että osaa olla lämmin...tosin pieni sadekuuro nyt hiukan virkisti, mutta enemmänkin olisi kelvannut. Ja ensi viikolla muka pahenee, huhhuh. Voipahan kertoa pienelle sitten isompana, että minäpäs odotinkin sinua kun samalla nautittiin kaikkien aikojen ennätyshelteistä :D Arvaa oliko äiskällä lämmin.

Vauvan liikehdintä on kokoajan vain enemmän mönkimistä ja ryömimistä, potkuista voi enää harvemmin puhua. Masukin muuttuu ajoittain tosi toispuoleiseksi kun tyyppi ilmeisesti siirtää itsensä kokonaan toiseen kylkeen. Pienet jalat tuntuvat tuupivan jo vatsalaukkuakin ja närästyksen määrä pahenee kokoajan. Onneksi on tukkupakkaus Rennietä! Kunnolla en pääse enää kumartumaan kun tyyppi painaa vastaan, esimerkiksi lautasen luokse kumartuminen alkaa olla mahdotonta. Siinä sitten tasapainoillaan haarukan kanssa :)

Luin tänään lehdestä jutun tulevasta synnäristäni, Hyvinkään aluesairaalasta. Kertoivat siinä tämän vuoden olevan melkoinen ennätysvauvavuosi, muutama sulkukin oli kuulemma jo koettu. Voi kääk, en ollut ollenkaan ajatellut tuota vaihtoehtoa. Haluaisin niin kovasti päästä uudestaan Hyvinkäälle kun sieltä on niin mahtavat kokemukset. Ainakin hautaan jo nyt toiveeni mahdollisesta max 2:n hengen huoneesta...en tule nimittäin saamaan silmällistäkään unta mikäli majoitun kolmen muun äidin ja 4 vauvan kanssa, eivätkä varmaan katso hyvällä jos yksi äiti turvautuu korvatulppiin. Esikoisen kanssa oltiin perhehuoneessa ja olihan se ihan unelmaratkaisu kahdelle noviisille, päästiin harjoittelemaan yhdessä tärkeät ensimmäiset askeleet. Nyt täytyy vain toivoa pääsevänsä nopeasti kotiin!

Tajusin muuten tänään, että jään huomenna virallisesti äitiyslomalle, hihii! Vaikkei tuo nyt elämää kauheasti muuta kun hoitovapaalla olen ollut, mutta silti. Todettiin miehen kanssa, että hyvinhän tuo vuoden kestänyt hoitovapaan kituuttelu meni eikä tehnyt edes tiukkaa. Ilmeisesti onnistuimme budjetin kanssa ja samaa rataa uskaltaa mennä vielä toisen rupeaman :) Siitä huolimatta kieltämättä hiukan odotan sitä ensimmäistä äitiysloman korvausta, tulee olemaan outo olo kun tilillä on jotain muuta kuin kymppejä. Jos veisi vaikka rakkaan aviomiehensä syömään hääpäivän kunniaksi!

Tällainen omanapailu tällä kertaa, parempaan ei tämä helteen pehmittämä pää pysty : /

-Napsi 31+4-
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos ymmärryksestä ja vastauksista! Samanlaisia tuntemuksia on muutenkin monen kanssa: turvottaa, maha on tiellä, ensimmäiset kivuliaat supistukset koettu. Tähän asti kesti myös mun pinna helteen kanssa mut nyt alkaa tuntua aika toivottomalta. Kämppää ei saa viilennettyä enää millään. En yleensä luota Iltalehden lööppiennustuksiin, mut jos ens viikolla tulee +35, alan oikeesti itkeä :kieh:

Hankinnoista on vielä osa työn alla. Lupasin itelleni viime imetysrumban jälkeen et hommaan kunnon imetystyynyn. Toi vanha on kun joku säkkituoli joka karkaa alta. Ja sit haluisin uudet yhdistelmävaunut. Tai siis käytetyt, mut oon alkanu miettiä, miten oikeesti kuskaan vauvan, 3-vuotiaan ja ostokset. Vanhat vaunut on muuten hyvät, mut niissä on onneton kuljetuskori. En muista, ootteko jo keskustellu vaunuista, mut otan vinkkejä toimivista merkeistä vastaan! Tiedättekö muuten, käykö seisomalaudat kaikkiin vaunumerkkeihin, vai onko niillä jotain eroja?

Nyt kylmään suihkuun!

Sinadrius ja mimmi 32+2
 
Heip vaan kaikille =)

Minäkin täällä hikoilen ja sulan, huh huh. Ihan sama fiilis kuin Sinadrius -en vaan kestä, jos ensi viikolla vielä kuumemmaksi muuttuu... Tykkään auringosta ja lämmöstä ja en tod talvea ikävöi, mutta rajansa kaikella. Mutta hei, on sen vauvan helpompi olla tuolla kohdun suojissa kuin hikisenä sylissä. Saati miten hiki itsellä olisi vauva sylissä. Kokemusta löytyy kesältä 2010 pikku vauvan kanssa -silloinhan oli ihan järkyttävän kuuma ja Venäjän metsäpalot toi kamalaa savun hajua Suomenkin puolelle.

Vauvalle on kaikki valmiina. Tänään tein viimeiset hankinnat. Nyt sitten vaan odotetaan koko rahalla.

Tänään tuli taas (viimeksi torstaina) kurja vatsakipukohtaus. Paha olo, järkyttävää röyhtäilyä ja mahaan koski kovaa. Ei mielestäni kuitenkaan supistuksia. Ehkä se vauva painaa suolia ja kaikkee ja siitä johtuvaa, en tiedä. Mutta kamala olo oli. Puolisen tuntia pahin osuus ja reilun tunnin päästä ihan normiolo. Ylävatsakipuiluakin ollut ja raskausmyrkytys tietty käynyt mielessä. Tuommoista vastaavaa ylävatsakipuilua mulla vaan ollut useinkin vuosien ajan stressin yhteydessä. No, ei kai nyt pitäs olla stressiä... paitsi todellakin kyllä on! Synnytysstressi! No, seurailen ja soitan neuvolaan tarvittaessa. Viikon päästä seuraava aika-

Mulla alkoi muuten eilen äitiysloma eli n. 5 viikkoa laskettuun aikaan. Edelleen vaan pidän kiinni siitä itsepintaisesta ajatuksesta, että elokuun lopussa tämä vauva saapuu. Hah, saapa nähdä, siinähän sitten olen ketutuksesta soikeena syyskuun puoleen välissä vielä!

Velmutar 35+1
 
Jee tännekin tuli ukkonen ja sade! Nopeesti meni ohi mutta nyt on ihanan vilpoinen pihalla. Vielä kun se vilpoisuus tulisi tänne sisällekin, tuntuu ettei viilene edes vaikka kaikki räppänät on auki yön. Viime yönä sain pitkästä aikaa nukuttua hyivn, kun laitoin märän kylmän pyyhkeen jalkojen ympärille. Ei ollut edes kuuma koko yönä, ja kun ikkuna oli auki niin pyyhe pysyi viileänä koko ajan =).

Ja sitten neuvolakuulumisia jossa piipahdin tänäaamuna, suluissa edellisen käynnin tiedot:

RV 34+0 (30+6)
Paino +350g/vko (+250)
Turvotus +/- (+)
RR 135/76 (122/70)
Pissa -- (--)
HB 136 (-)
SF-mitta 30 (28)
Tarjonta RT
Syke 150

Lisärautaa ei tarvitse enää ottaa, olen sitä ottanut nyt pari kertaa viikossa ja hb on noussut 125:sta hienosti. Vaikka ei tuokaan huono ole niin haluan silti synnytyksen lähestyessä sen olevan tavallisella tasolla jos tapahtuu jotain ja menetän verta enemmänkin. Vauva ei kuulemma käsiin tuntunut isolta vaikka maha tuntuu olevan täynnä vauvaa. Täällä Seinäjoella myös ohjeistuksena, että jos vedet menee niin heti synnärille eikä jäädä odottelemaan supistuksia. Tuntuu olevan kans monenlaisia käytäntöjä. Siitä tämä kaupunki on hyvä, että nämä äitiysneuvola ym. asiat hoituu tosi hyvin. Nytkin on kahden viikon päästä lääkärineuvola, jossa ultrataan kokoarvio. Odotan tosi jännityksellä vaikka uskonkin, ettei tuolla kohdunsuulla ole kauheasti mitään tapahtunut.

Anteeksi tämä omanapainen kirjotus. Nyt hammaspeikot pois ja unten maille.

RauRau ja pikku-ukko 34+0 poks!
 
Täälläkin alkoi äitiysloma muuten maanantaina. Ou jes! Ihan kuten Napsi sanoikin, niin eihän se hoitovapaalla mitenkään arkeen vaikuta, mutta massia alkaa tulla enempi ja sitä odotan kanssa todella innolla. Ihan mahtavaa, kun ei tarvii muutamaan kuukauteen pyytää mieheltä rahaa. Vihaan raha-asioita! Hankalaa tietty, että ekat rahat tulee vasta kuukauden päästä ja sillon saattaa pahimmassa tapauksessa olla jo vauva maailmassa, mutta enikeis. Pikku hiljaa se sitte helpottaa.

Hankinnoista mä en osaa oikeen sanoa. Mä elän ihan siinä kuvitelmassa, että meijän ei tarttis hankkia mitään. Olenkohan ihan väärässä? :D Esikoisesta on tallella vielä kaikki. On kehto (esikoinen on vielä pinnasängyssä), turvakaukalo (esikoinen jo turvaistuimessa), hoitopöydän källin siskolta, kun esikoisen pöytä on hänen huoneessaan muussa käytössä (kaappi alla), vaatteita on enemmän kun tarvitaan, lakanat, peitot, makuupussit yms. on, ja mitä ne vauvat sitte vielä tarvii? Kaikkia rasvoja ynnä muita on yllin kyllin. Siinä lähellä laskettua aikaa ajattelin kaupasta kipasta vielä pari uutta tuttipulloa ja tuttiosaa, tavalliset tutit, vaippapaketin ja topspuikkoja. Ehkä pari korviketta kanssa.

Superhellettä joo huh. Toivottavasti ei tulis. Eihän sit voi mennä pihalle oikeesti ollenkaan. Mies on onneks ens viikon lomalla, niin on sit apua pojan kanssa. Mitä viilennyskeinoja sitä mahtais keksiä? Suihku ja tuuletin nyt ainakin, mutta mitä muita viilennysmetodeja teillä on käytössä? Ainakin se märkä pyyhe öisin oli jo käytössä.

Tiistaina tuli pyörähdettyä siellä synnytyspelkopolilla ja kätilö oli vähän hukassa mun kanssa, kun ei mua varsinaisesti pelota :D Keskusteltiin kuitenkin tästä mun huolesta, että seurantaa ei ole riittävästi oikeanlaista (kokoseurantaa siis) ja hän sitten neuvoi mulle, mitä pitää tehdä, jos mua ei kuunnella tai ei ryhdytä toimiin seurannan suhteen. Eli oli se ihan hyödyllinen keikka vaikkei varsinainen pelkokäynti nyt ollutkaan. Sieltä oli hoitsu laittanut mulle vahingossa ajan lääkärillekin ja siitä sitten tältä kätilöltä kysyin ja hän sanoi, että älä vaan peru sitä aikaa, vaan hyödynnä sekin käynti siihen kokoseurantaan. Ja näin mä nyt sit meinasin toimia. Jatkuvasti saa vaan ajella nyt tota sataa kilsaa TYKSiin, mutta on se varmasti sen arvoista.

Ensi viikon maanantaina olis sitten synnytystapa-arvio sen ekan sektion vuoksi ja samalla pitäis sitte saada joku kokoarvio. Muuten sillä ei olis niin väliä, mutta se on nyt tosi tärkee saada tässä vaiheessa, jotta sitä kokoa voidaan ruveta seuraamaan, ettei taas lopu kesken kaiken.

Ainiin. Tuosta pelkopolista jäi sikäli kauheen helpottunut olo, että tämä kätilö oli ensimmäinen, joka sanoi mulle, että esikoisen ongelmat syntymän aikana ja sen jälkeen viittaisivat siihen, että hän olisi ollut valmis tulemaan ulos jo aikapäiviä sitten. Eli jos nyt näyttää siltä, että koko alkaa taas junnaamaan paikallaan ja joudutaan esim. käynnistämään, niin olen jotenkin luottavaisin mielin, että tämäkin kaveri kuitenkin jo pärjää maailmassa vaikka tietysti yksilöitä ovatkin ja eroja voi olla. Saako tästä nyt mitään tolkkua, kun tulee melkoista tajunnan virtaa?

Turvotukset on jaloissa nyt ekaa kertaa sitä luokkaa, että sen näkee. Jostain syystä oikea jalka turpoaa enemmän ja siitä jalasta ei meinaa saada enää varpaita kunnolla koukkuun. Eivät ole onneksi järjettömän kivuliaat, joten näillä nyt vaan mennään. Mies on onneksi suostunut niitä hieromaan (jos vaan tulisi kotiin) ja hän on myös lainannut mulle lentosukkia ja raahannut kylmäpakkauksia. Nyt kun oon ollut yksin pojan kanssa, niin ihan retuperällä mun jalkojen hoito :D

Olikohan vielä jotain muuta? Mies tulee huomenna lomille ja meillä on viikko eteenpäin ihan hirveästi ohjelmaa ja kun hän palaa töihin, onkin mulla jo 37 viikkoa kasassa. Ai kauhee miten aika menee nopeesti! Missä välissä mä ne kaikki kouluhommat meinaan tehdä :D

Keltakukka 35+jotain
 
Voihan helteet! Alkaa kyllä pikkuhiljaa riittää. Turvotukset ei oo nyt ollu niin pahana, mutta muuten kyllä olo tuskainen. Ja ihan älyttömästi alkanut tulla supistuksia. Eilen käytiin parilla kirpparilla ja kävelystä ei meinannut tulla mitään. Supistuksia sateli ja ne aiheuttaa aina hirveän pissahädän. Liikkumaan ei supistuksen aikana pysty.

Vauva liikkuu edelleen paljon ja on milloin mitenkin päin. Liikkeet tuntuu niin kovina, että alan jo epäillä onko lapsivettä tarpeeksi. Potkut kylkiluihin on pahinta. Vauvan jalat tuntuu niin selkeästi, että ihan kuin mitään eristystä ei olisikaan. Viikon päästä neuvola.

Mieliala tuntunut olevan nyt tosi matalalla. Miehellä alkaa työt ens viikolla ja hieman jännitän kuinka jaksan viikot. Miehellä kun ei ole mikään 8-16 työ, vaan päivät voi venyä iltaan saakka. Huoh...

Mä kaipaan niin kovasti jo rankkaa liikuntaa!!!! Sen puutteen takia epäilen mielialankin laskevan entisestään. Tällä hetkellä kun lepokin aiheuttaa supistuksia, niin ei kyllä pysty kuntosalia tai kunnon spinning tuntia kuvittelemaankaan. No vielä 2kk....

SuSette ja rv 32
 
Täällä koettiin eilen hiukan säikytystystä verrattuna tähän pitkään rauhalliseen jaksoon. Ihmettelin kun en ollut tuntenut kunnon liikkeitä muutamaan tuntiin ja liikelaskennallakin sain vain hädin tuskin neljä liikettä kasaan sen tunnin aikana. Soitin synnärille jonne kutsuivat makaamaan käyrälle joten sinnepä läksin heti. Onneksi huoli oli turha ja kaikki oli lopulta hyvin, mitä nyt syy tuohon tuntemusten muuttumiseen oli ei niin haluttu: pikkuinen on kääntynyt tukevaan perätilaan. Voi perä!

Esikoinenkin majaili pää ylöspäin jopa viikolle 36 jolloin olimme ehtineet miettiä jo sektiota synnytystapana. Pitääköhän tässä aloittaa jälleen sama pohdinta, voi perä... ulkokäännökseen en tule suostumaan se riskien takia ja ilmeisesti jo tuo etuseinämäistukka hankaloittaa toimenpidettä melkoisesti. Perätilavauvaa en edelleenkään suostu synnyttämään alateitse joten jäljelle jää tosiaan vain sektio, joka taas ei innosta yhtään. Että plää. Noh, vielä on vauvalla aikaa tehdä voltti :)

-Napsi 31+6-
 
Toivotaan, että Napsin vauva tosiaan heittää vielä voltin, kun aikaa on näin hyvin! Ja Susettelle taas toivon parempaa mieltä! Eihän sitä liikuntaa oikein voi korvata millään ja se on kurja juttu, mutta kyllä ne ajat vielä koittaa, kun pääsee taas kunnolla rehkimään.

Mulla tuli eilen kaks sellasta jotakin hirveen kipeetä juttua, mutta en usko niitten olleen supistuksia, kun kohtu ei mennyt kovaksi. Pisti vaan niin pirusti tonne alakertaan ja ei pystyny kunnolla kivulta hengittämään. Mut asentoa vaihtamalla sain menemään ohi. Tai jos noi on niitä harkkasuppareita, niin hiukan rupee jännittää, että mitä ne oikeet sitten on.

Keltakukka 35+4
 
Keltakukka, muakin vihloo välillä samaan kohtaan mihin sattuu kun papakoetta otetaan, eli oletan sen olevan kohdunkaula joka kipuilee. Siis sellainen tosi ilkeä vihlaisu kuin puukolla tuikattaisiin. Lääkäri sanoi eilen uskovansa sen olevan vauvan jalka, joka voimalla tunkee kipuherkkään kohtaan. Käsi saa saman aikaan sopivaan kohtaan osuessaan.

Kipu on yksilöllinen asia, mutta vaikka noista vihlaisuista aina ääneen älähdänkin, niin ihan eivät kyllä avautumissuppareihin yllä :/ Mutta sitä ei kannata murehtia etukäteen, tositoimissa on arsenaalillinen kivunlievittäjiä tarjolla :)

-Napsi 31+6-
 
  • Tykkää
Reactions: Keltakukka
Voi miten mukava olo on ollut pari päivää, kun on ollut vähän viileämpää! Eihän nyt oikeasti kovin viileää ole ollut, sillä hiki valuu edelleen, mutta on kuitenkin jaksanut touhuta jotain. Jalkakivut ovat helpottaneet kun turvotus on helpottanut, mutta viimeksi maanantai-iltana jalat olivat illalla niin kipeät että itku pääsi kävellessä.. Ensi viikolla luultavasti samaa luvassa, kun helteet kerran jatkuvat :( Eikai se auta kuin ottaa kylmiä suihkuja, käydä uimassa ja yrittää viilennellä muuten..

SuSette, minä olen miettinyt ihan samaa, että onkohan lapsiveden määrä normaali kun vauvan liikkeet tuntuvat niin kivuliailta ja tosiaan vauvan jalkaterä/polvi näkyy ja tuntuu ihan selvästi tuossa oikealla puolella vähän väliä. Ajattelin soittaa huomenna asiasta neuvolaan ja kysyä, seuraava käynti kun on vasta parin viikon päästä. Ja liikuntaa kaipaan minäkin! Nyt kun on ollut niin kuuma, niin en ole edes uskaltanut ajatella pitkiä pyörälenkkejä tai salilla käymistä, sillä ylikuumenemista ja liiallista hikoilua on lienee tässä vaiheessa jo syytä välttää, oman sekä vauvan hyvinvoinnin vuoksi.

Napsi, toivotaan että teidän vaavi vielä pyörähtää sieltä oikein päin. Itsekään en kyllä perätilasynnytystä lähtisi kokeilemaan, ja ulkokäännöskin kuulostaa aika hurjalta touhulta...

Hankinnoista, tänään kävin katsastamassa vaunuja, ja taidamme ostaa Britaxin matkarattaat, joihin saa kaukalon. Lisäksi meille on tulossa pitkiä vaunulenkkejä varten ystäviltä muutaman vuoden vanhat Emmaljungan yhdistelmärattaat. Sitten pitäisi vielä hankkia hoitotaso ja pikkukrääsää, kuten tuttipulloja ja hoitotarvikkeita, mutta ehtiihän sitä vielä. Imetystyynyn hankin myös, olen nyt katsellut että jos käytettynä löytäisin hyvän. Vaatteita on jo riittävästi, olen ostanut niitä käytettynä ja muutamia uutena, joitakin on myös saatu sukulaisilta.

Oletteko täyttäneet esitietolomakkeen sairaalaan? Sellaisen sähköisen? Minä kävin sitä kirjoittelemassa kun ensi neuvolakäyntiä varten sen pitäisi olla valmis, mutta vähän meni sormi suuhun yhdessä kohtaa. Lomakkeella voi esittää toiveita sairaalalle. No mitä toiveita olette esittäneet? Ymmärtäisin että tämä liittyy kivunlievitykseen ym. juttuihin, mutta näin ensikertalaisena on vähän vaikea tietää mitä haluaa. Muuta kuin että joo, kivunlievitystä saa antaa ja toivottavasti kätilö osaa hommansa :D Eniten minua pelottaa tulevassa synnytyksessä se, että repeäisin alapäästä pahasti. Muutamalla tutulla näin on käynyt, ovat menettäneet kamalat määrät verta ja menneet huonoon kuntoon, toipumisajat ovat olleet järkyttävän pitkät jne... Sellaisen haluaisin välttää mutta niin kai kaikki? Eli onko jotain vinkkejä mitä kannattaa toivoa?

Vielä vähän omaa napaa, tänään kävin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen syömässä sushia. Vaihdettiin kaikki pakatusta kalasta tehdyt annospalat tuoreista raaka-aineista tehtyihin, merilevääkin uskalsin syödä sillä muuten sitä ei tule syötyä ollenkaan. En tiedä johtuuko soijasta vai mistä, mutta nyt on ihan järkyttävä turvotus käsissä, saa nähdä siirtyykö se jalkohin. Käsiä kuumottaa ja tuntuu ettei saa sormia kunnolla koukkuun. Onneksi parin kuukauden päästä saa syödä taas mitä haluaa!

Hispula ja LL 32+3
 
Mä olen joo täyttänyt sen esitietolomakkeen ja jätin sen toiveet kohdan ihan tyhjäksi. Jos sulla on se Ipana-lomake, niin muista tallentaa joka sivu erikseen (toisin kuin minä....). Mutta niistä toiveista, niin mä en ainakaan osaa sitä etukäteen sanoa, mitä toivon. Kivunlievitystä kyllä joo, paljon, sen mukaan mitä tarvitsee, mutta ajattelin sitä sitten huutaa siellä synnärillä. Ei ne mitään lomakkeita siinä kohtaa kuitenkaan käy lukemassa.
 
Täälläkin ukkosti tänään! Ilma on nyt selvästi viileämpää ulkona, vaikka sisällä ei viileys niin tunnukkaan. Oon miettiny, onkohan mulla koskaan enää kylmä. On niin huvittavaa kun normaalisti oon aikamoinen vilukissa, mut nyt kuumottaa jatkuvasti.

Esitietolomakkeen täytin. En laittanut siihen mitään erikoistoiveita. Ei tullut mieleen. Nyt täytyy muutenkin olla tarkkana et tiedot siirtyy oikein paikkakunnalta toiselle muutettaessa. Mua jotenkin ahistaa muutenkin kaikki nettilomakkeet, ei se tietotekniikkakaan aina aukottomasti toimi.

Napsi, hyvä että pääsit käyrille. Mut on tuo perätila kyllä harmi. Siskon perätilavauvalla yritettiin ulkokäännöstä, ei onnistunut. Sitten yritettiin käynnistää synnytystä, ei käynnistynyt. Ja lopulta tyttö syntyi sektiolla. Tämän kokemuksen perusteella oon tullut siihen tulokseen, etten yrittäisi perätilavauvaa synnyttää alakautta.

Tuli muuten tänään testattua Ikean vaikutus supisteluun ja kyllä sillä selvä yhteys on. Eli varma synnytyksen käynnistyskeino siis :)
 
Keltakukka ja Hispula, mä täytin sen synnärin "toivelomakkeen" ekalla kierroksella oikein ajatuksen kanssa. Vain todetakseni, ettei sitä kukaan viitsinyt edes lukea :D Joten tällä kertaa kun terkka sitä virkansa puolesta tarjosi, kieltäydyin kohteliaasti. Toiveet muuttuu sitä mukaa kun tilanne etenee ja ajantasaisimmat toiveet saa esitettyä suoraan kätilölle. En tarkoita, että unohtakaa koko lapuska, vaan että ei kannata stressata tuosta :)

Ainiin, yksi toive mulla kyllä on edelleen sama kuin viimeksi. EI aquarakkuloita! Ajatuskin puistattaa, hrrrrr. Vähän lisää kipua kivun päälle niin kroppa tajuaa tuottaa omaa helpotustaan eli endorfiineja? Ei mene jakeluun ja suosiolla pysynkin tietämättömänä.

-Napsi kohta jo 32+0-
 

Yhteistyössä