Täälläkin alkoi
äitiysloma muuten maanantaina. Ou jes! Ihan kuten
Napsi sanoikin, niin eihän se hoitovapaalla mitenkään arkeen vaikuta, mutta massia alkaa tulla enempi ja sitä odotan kanssa todella innolla. Ihan mahtavaa, kun ei tarvii muutamaan kuukauteen pyytää mieheltä rahaa. Vihaan raha-asioita! Hankalaa tietty, että ekat rahat tulee vasta kuukauden päästä ja sillon saattaa pahimmassa tapauksessa olla jo vauva maailmassa, mutta enikeis. Pikku hiljaa se sitte helpottaa.
Hankinnoista mä en osaa oikeen sanoa. Mä elän ihan siinä kuvitelmassa, että meijän ei tarttis hankkia mitään. Olenkohan ihan väärässä?
Esikoisesta on tallella vielä kaikki. On kehto (esikoinen on vielä pinnasängyssä), turvakaukalo (esikoinen jo turvaistuimessa), hoitopöydän källin siskolta, kun esikoisen pöytä on hänen huoneessaan muussa käytössä (kaappi alla), vaatteita on enemmän kun tarvitaan, lakanat, peitot, makuupussit yms. on, ja mitä ne vauvat sitte vielä tarvii? Kaikkia rasvoja ynnä muita on yllin kyllin. Siinä lähellä laskettua aikaa ajattelin kaupasta kipasta vielä pari uutta tuttipulloa ja tuttiosaa, tavalliset tutit, vaippapaketin ja topspuikkoja. Ehkä pari korviketta kanssa.
Superhellettä joo huh. Toivottavasti ei tulis. Eihän sit voi mennä pihalle oikeesti ollenkaan. Mies on onneks ens viikon lomalla, niin on sit apua pojan kanssa. Mitä viilennyskeinoja sitä mahtais keksiä? Suihku ja tuuletin nyt ainakin, mutta mitä muita viilennysmetodeja teillä on käytössä? Ainakin se märkä pyyhe öisin oli jo käytössä.
Tiistaina tuli pyörähdettyä siellä
synnytyspelkopolilla ja kätilö oli vähän hukassa mun kanssa, kun ei mua varsinaisesti pelota
Keskusteltiin kuitenkin tästä mun huolesta, että seurantaa ei ole riittävästi oikeanlaista (kokoseurantaa siis) ja hän sitten neuvoi mulle, mitä pitää tehdä, jos mua ei kuunnella tai ei ryhdytä toimiin seurannan suhteen. Eli oli se ihan hyödyllinen keikka vaikkei varsinainen pelkokäynti nyt ollutkaan. Sieltä oli hoitsu laittanut mulle vahingossa ajan lääkärillekin ja siitä sitten tältä kätilöltä kysyin ja hän sanoi, että älä vaan peru sitä aikaa, vaan hyödynnä sekin käynti siihen kokoseurantaan. Ja näin mä nyt sit meinasin toimia. Jatkuvasti saa vaan ajella nyt tota sataa kilsaa TYKSiin, mutta on se varmasti sen arvoista.
Ensi viikon maanantaina olis sitten
synnytystapa-arvio sen ekan sektion vuoksi ja samalla pitäis sitte saada joku kokoarvio. Muuten sillä ei olis niin väliä, mutta se on nyt tosi tärkee saada tässä vaiheessa, jotta sitä kokoa voidaan ruveta seuraamaan, ettei taas lopu kesken kaiken.
Ainiin. Tuosta pelkopolista jäi sikäli kauheen helpottunut olo, että tämä kätilö oli ensimmäinen, joka sanoi mulle, että esikoisen ongelmat syntymän aikana ja sen jälkeen viittaisivat siihen, että hän olisi ollut valmis tulemaan ulos jo aikapäiviä sitten. Eli jos nyt näyttää siltä, että koko alkaa taas junnaamaan paikallaan ja joudutaan esim. käynnistämään, niin olen jotenkin luottavaisin mielin, että tämäkin kaveri kuitenkin jo pärjää maailmassa vaikka tietysti yksilöitä ovatkin ja eroja voi olla. Saako tästä nyt mitään tolkkua, kun tulee melkoista tajunnan virtaa?
Turvotukset on jaloissa nyt ekaa kertaa sitä luokkaa, että sen näkee. Jostain syystä oikea jalka turpoaa enemmän ja siitä jalasta ei meinaa saada enää varpaita kunnolla koukkuun. Eivät ole onneksi järjettömän kivuliaat, joten näillä nyt vaan mennään. Mies on onneksi suostunut niitä hieromaan (jos vaan tulisi kotiin) ja hän on myös lainannut mulle lentosukkia ja raahannut kylmäpakkauksia. Nyt kun oon ollut yksin pojan kanssa, niin ihan retuperällä mun jalkojen hoito
Olikohan vielä jotain muuta? Mies tulee huomenna lomille ja meillä on viikko eteenpäin ihan hirveästi ohjelmaa ja kun hän palaa töihin, onkin mulla jo 37 viikkoa kasassa. Ai kauhee miten aika menee nopeesti! Missä välissä mä ne kaikki kouluhommat meinaan tehdä
Keltakukka 35+jotain