Syyskuun söpöläiset <3 - Heinäkuussa

Kesäisiä terkkuja täältäkin! Vauveli tuolla vatsassa on vihdoin aloittanut rumban alkeiskurssin ja saan nauttia potkuista koko alkuraskauden odottamisen edestä. Ihanaa! Raskaudesta ei juuri muita kuulumisia, odotan vain jännityksellä miten nuo helteet vaikuttavat olotilaan. Alkaa olla jo sellainen pötsi, että ihme jos ei tunnu missään.

Sain viikonloppuna pitkästä aikaa pienen vauvan syliin ja olihan se mahtava tunne taas sellaista kääröä hellitellä Jännittävintä oli seurata esikoisen reaktiota kun kyllähän tuollainen oikea pikkuinen nukeista eroaa. Hiukan meni kulmat kurttuun ja ihastelevaa "vaaaauvvva"-kommenttia ei kuulunut. Hmmhmm, mitenköhän mahtaa pikkuveljen vastaanotto sujua...

Minäkin muuten eilen pohdiskelin, että näinköhän tämä jää viimeiseksi masuksi. Tavallaan vähän haikailisin kolmannen perään eikä mieskään ole ajatusta täysin tyrmännyt, mutta miten se sitten käytännössä onnistuisi. Tiedän ainakin, että kummatkin haluaisivat pitää tämän jälkeen taukoa lisääntymisprojekteista. Ja nykyisessä kämpässä on vain kaksi pientä makkaria lapsille, joten teinivaiheessa täällä ei ainakaan asuttaisi kolmen kanssa. Ja autokin pitäisi sitten vaihtaa jajaja... onko tuollaisilla käytännön asioilla edes järkeä ratkaista lapsiluvun lopullista kokoa? :/

-Napsi 28+3-

 

Meilläkin on koira. Otettiin hänet puolisen vuotta ennen esikoisen syntymää, jotta ehdittiin saada arki rullaamaan ennen kuin vauva saapuu. Kyseessä siis nyt noin 11-vuotias koiramummo, joka saapui meille aikuisena. Alkuun suojelin vauvaa ihan hullun tavalla koiralta, mutta pikku hiljaa olen osannut ottaa rennommin. Nyt tuo 1v4kk poika osaa jo leikkiä koiran kanssa ja heittelee esim. palloa tai vinkulelua. Vieläkään en niitä uskalla kuitenkaan kaksin jättää. Vaikkei olisikaan koiralla pahaa mielessä, niin nuo yhteiset leikitkin voi välillä olla niin vauhdikkaita, että jotain voi sattua. Poika saa taputtaa ja silittää koiraa vain jos aikuinen on vieressä, kun vielä ei oikein voi luottaa siihen, etteikö poika yhtäkkiä kalauta koiraa täysille päähän tai jotain muuta vastaavaa. Mutta meillä siis koira suhtautunut tosi hienosti, mikä tuli itselle ihan yllätyksenä, kun olin mielessä jo varautunut pahimpaan.

Napsi musta ainakin tuntuu siltä, että ei lapsilukua kannata ajatella käytännön asioiden kautta, elleivät ne ole ihan oikeasti rajoittavia. Suuremmat asunnot ja autot sun muut järjestyvät ihan varmasti jollain tapaa, jos tosiaan perheessä tuntuu vielä olevan vajetta. Meillä, tai siis miehellä, tuntuu päätökseen eniten vaikuttavan se, että hän pelkää itselleen olevan liian vaikeaa hoitaa kolmea lasta. Olen nyt jollain tavalla alkanut ymmärtää häntä vaikka eri mieltä olenkin. Olishan se oikeesti aika kauheeta, jos mies kokis kolmannen lapsen vaan rasitteena. Niin parempi varmaan sitten tyytyä kahteen erittäin toivottuun lapseen, jos tämä toinenkin nyt vaan meille suodaan Mutta jokainenhan tekee päätökset varmaan eri pohjalta, mutta musta tuntuu tosiaan siltä, että käytännön jutut järjestyy aina.

Keltakukka 32+1

 

LEMMIKEISTÄ: Meillä on kaksi kissaa ja tuntuu, että ovat vaistonneet raskauden jotenkin. Toisella ihan älytön nälkä vähän väliä, toinen taas tunkee kihnaamaan ja polkemaan mun viereen/yrittää mennä vatsan päälle ja kaipaa läheisyyttä nimenomaan multa, vaikka aiemmin viihtyi paremmin miehen vatsan päällä. Saa nähdä, miten sopeutuvat. Tosi kilttejä sisäkissoja, iät 6 ja 7v. Ikinä eivät oo purreet tai raapineet ihmistä. Jos lapsia kylässä, pysyttelevät kauempana. Ihan toiveikas oon, säälittää vaan tuo "kihnaaja"ja toinenkin vähän, kun menettävät "vauvan" roolin eikä niitä sitten voi huomioida yhtään niin paljon kuin nykyisin.

LAPSILUVUSTA: oon itse jotenkin ajatellut, että 2-3 olisi mukava lapsiluku. Nyt mies mun yllätykseksi ilmaissut, että kyllä yksi vois hyvin riittää. Sanoin sille, että palataan asiaan parin vuoden kuluttua. Eihän sitä edes tiedä, saako toista, mutta näillä näkymin aion sitä lämmitellä ainakin yritykseen sitten myöhemmin.

Oon tosi kiitollinen, että helteet alkaa vasta nyt, kun omia työpäiviä 2 jäljellä. Tänään on ollut niin tukala olo, että kyllä olisi työteho ollut murto-osa siitä, mitä kesäkuun aikana pystyin tekemään. Kuitenkin oli tietyt jutut, mitkä oli hyvä saada loppuun tehtyä, kun niitä ei olisi voinut siirtää seuaajalle.

ilokarpalo ja Pipana 31+5

 

Meillä ei ole enää lemmikkejä. Oli kaksi marsua vielä esikoisen vauva-aikana, mutta toinen piti lopettaa ja toinen pääsi eläkekotiin takaisin kasvattajalleen. Koirasta haaveillaan, mutta tosiasia on se, että jonkun se pitäisi jaksaa hoitaa ja lenkittää päivittäin. Ehkä sitten joskus kun meillä on omakotitalo niin tulee otettua koira tai pari.

Viime yönä näin ekan kunnon synnytysunen! Siinä menin neuvolaan ja neukkutäti mittasi sf-mitan, mutta unohti merkitä sen korttiin. No soittelin iltapäivällä perään ja sanoi että on sairaalalla jotain luentoa pitämässä ja mun piti mennä sinne uudestaan mitattavaksi. No sitten siinä olikin jotain häikkään ja ultrassa selvisi että lapsivesi oli jotenkin mahan yläosassa ja vauva alaosassa eikä hyötynyt vedestä mitenkään, joten jouduin kiireelliseen sektioon. Sitten unessa seuraava havainto oli punainen isopäinen vauva mun vierellä joka husoi käsillään joka suuntaan ja yritti ottaa mun tissistä kiinni. Ja me maattiin huovan päällä sairaalan käytävällä ja odoteltiin pääsyä vierihoito-osastolle .

Jee, huomenna on oikeastikin neuvola. Tykkään käydä neuvolassa. Toivottavasti muistaa merkitä sf-mitan korttiin . Saas nähdä onko seuraava aika sitten kuukauden vai kahden viikon päästä.

Huomenna iltapäivällä lähdetään myös mökille pariksi yöksi oman perheen kesken. Sitten perjantaina Ikeaan ja sunnuntaina uudestaan mökille tällä kertaa isommalla porukalla. Näkee esikoinenkin pitkästä aikaa tätiään =).

Mulla on nännit alkaneet olla arat. Samalla lailla särkee suihkussa kun vesi osuu niihin kuin esikoisesta kun maitoa erittyi. Hieman alkanut sitäkin tulemaan, mutta ei vielä edes niin paljoa että yöpaita kastuisi yöllä.

Lapsiluvusta olette keskustelleet. Minä haluaisin myös kolme lasta, eikä isäntä nyt siihen ole sen kummemmin sanonut eitäkään. Mutta sen ajankohta olisikin sitten vasta ehkä neljänkin vuoden päästä vasta, ja silloin ei ole edes sanottua että enää tulisi kolmatta. Jotenkin ajattelen, että lastenhoitomaksut olisivat ihan hirveät kolmesta. Minä olen itse ainokainen, niin sitä jotenkin kaipaa sitä mekastusta ympärilleen =).

Minä en ikävöi raskausmahaa. Muistan vielä elävästi sen, kuinka julmetun ihanaa oli päästä kääntymään sängyssä vapaasti ilman monen kilon painoa. Onhan tuo ihanaa kun vauva potkii ja myllää, mutta yöt ovat loppuvaiheessa kauhean hankalia, se verottaa kyllä rajusti tuosta masusta nauttimista.

RauRau ja pikku-ukko 30+5

 

Ja sitten neuvolakuulumisia:

Pissa -- (--)
RR 122/70 (129/72)
Painonmuutos/vko +250g (+24g)
Turvotus + (-)
HB - (125)
Sf-mita 28cm (24cm)
Tarjonta RT
Syke 150

Kaikki oli oikein mallikkaasti, turvotteleepi vähän mutta mikäs ihme tuo on näillä helteillä =). Seuraava neuvola kolmen viikon päähän ja lääkäri varattiin kans, kuulemma ultrataan painoarvio silloin. Nyt jatkamaan pakkaamista, miten paljon kolmihenkinen perhe tarviikaan tavaraa mökille kolmeksi päiväksi... Mukavaa viikonjatkoa kaikille :wave:.

RauRau ja pikku-ukko 30+6

 

Nonii, näyttää RauRau saaneen sf-mitan neuvolakorttiin

Mulla ei viime raskaudessa vatsa tuntunut missään vaiheessa hirveän isolta ja tiellä olevalta. Siis tokikaan en enää kenkiä saanut jalkaan ja kääntyminen sängyssä oli lähinnä naurettava ajatus, mutta kun sitä se oli sektion jälkeenkin, niin jotenkin en missään vaiheessa kokenut sitä helpotusta, että ah, nyt se on poissa tieltä! Pikku hiljaa se elämä vasta helpotti. Ehkä siitä johtuu tuo, että en osaa kaivata mahan katoamista.

Mulla tuli tänään postissa ajat synnytyspelkopolille. Mä luulin, että sinne pitää soittaa, mutta näköjään olivat omatoimisia asian suhteen. Eka aika on kätilölle 29.7. ja toka aika lääkärille 19.8. En tiennyt edes sitä, että käyntejä on kaksi. No, jollain tapaa kuitenkin kiva, että on tuollaisia mahdollisuuksia, vaikka näillä helteillä ei yhtään haluaisikaan turhaan ajella noita tunnin reissuja TYKSiin. Mutta ehtii ne helteet tässä välissä vielä laantuakin

Mutta sitä piti tulla kirjoittamaan, että naurattaa ja hämmästyttää miehen äskeinen toiminta. Poika nukkuu päikkäreitä ja saatiin juuri miehen kanssa syötyä. Mies totesi, että hän lähtee koiran kanssa lenkille "..nosta sinä jalat sillä aikaa ylös." Jäin ihan suu auki tuijottamaan, että mitä v*ttua Mutta selvisihän se sitten. Naispuolinen työkaveri oli käskenyt, että näin kannattaisi nyt toimia. Mikäs siinä, tässä mä nyt jalat ylhäällä pötköttelen.

Keltakukka 32+2

 

Keltakukka: ihanasti ajateltu sun miehen teko! Joskus työkavereilta/ulkopuolisilta kuullut vinkit tehoaa paremmin kuin oman naisen vihjailut kankeasta olosta ja levon tarpeesta.

Mulla tuntuu muuten pikkuinen viihtyvän poikittain ihan alavatsalla. Ilmeisesti tilaa vielä on, kun siellä viihtyy. Toivon, että ennemmin tuli myöhemmin alkaa itseänsä asetella synnytyksen kannalta suotuisampaan asentoon.

Ilokarpalo ja Pipana 31+6

 

Ilokarpalo täällä ihan sama homma! Poikittain siellä makoillaan. Ja ihan hirveetä myllerrystä käy välillä. Eilen potki oikealle ja tänään vasemmalle, joten on jossain vaiheessa heittänyt ittensä vielä silläkin tavalla ympäri.

 

Keltakukka: kiva kuulla, että en oo ainoa. Mulla tuntuu mukeltavan miten sattuu, vaikea hahmottaa, kumpaan suuntaan jalat

 

Onkohan tämäkin tyyppi poikittain, kun usein kummatkin kyljet kolisee samaan aikaan. On 3 viikon takaisen ultran mukaan raivotarjonnassa (hassu sana) mutta miten ihmeessä siitä asennosta saisi tuollaisia tuntemuksia aikaan. Haarahyppyjäkö se siellä hyppelee? :/ Tuntuuko teillä Ilokarpalo ja Keltakukka potkut yhtään samalta?

Keltakukka, oot kyllä varmaan ihan oikeassa tuossa käytännön asioiden ja lapsiluvun yhteensovittamisessa, jotenkinhan ne asiat yleensä lutviutuu. Täällä ehkä tehdään nyt niin, että odotetaan kovasti tämä nyytti saapuvaksi ja sen jälkeen pidetään n. 4 vuoden pohdintatauko Tiedän, etten itsekään halua kolmatta samalla ikäerolla muiden vaippapyllyjen jatkoksi. Ja kun heput olisivat 6 ja 4v, voi tarkkaan miettiä haluaako aloittaa koko homman alusta. Esikoisen kouluunlähtö olisi kyllä houkuttelevan lähellä tuossa, hmmhmm...tai sitten luonto päättää asian puolestamme, suuntaan tai toiseen

Huomenna lähdetään pariksi päiväksi reissuun, kivaa! Tosin 3h autossa istumista hiukan jännättää. Valitsin jo sopivan teltan matka-asuksi, ei sitten ainakaan vaatetus kiristä

-Napsi 28+4-

 

Napsi: mulla ei tunnu kylkiin (kylkiluihin) yhtään mitään. Vain tuolla navan alapuolella sivuilla ja navan korkeudella keskellä ja sivummalla. Eli ehkä ei ihan samanlaisia tuntemuksia?

Ilokarpalo ja iltajumppaaja 31+5

 

Mukava kuulla teidän kokemuksia lemmikkieläimistä ja vauvoista. En ole muuten huolestunut tuon meidän koiruuden käytöksesta, kuin että jos se alkaa vahtimaan vauvaa niin se on rasittavaa. Ihmisille se ei ole vihainen, mutta vahtiminen ilmenee niin että se seuraa koko ajan kannoilla, ilmoittaa kaikista tulijoista (niin tutuista kuin vieraista), ja kiihtyy ja koheltaa jos meillä on vieraita ja heistä lähtee ääntä ja elämää. Eli koira stressaa sillä vahtimisella myös itseään ihan turhaan. No, kasvattajan neuvojen mukaan on nyt valmisteltu koiraa vauvan tuloon, eli laitettu sitä vähän enemmän käskyn alle ja hyvin toimii. Koira siis kyllä tottelee kun siltä vain vaatii

RauRaulla on ollut kunnon synnytysuni Itse en ole nähnyt unia alkuraskauden jälkeen (tai siis en muista niitä), silloin näin aivan mahdottoman paljon kaikenlaisia mielenkiintoisia unia. Pitäisi kirjata niitä ylös että voisi nauraa niille myöhemminkin. Keltakukka, mikä aikaisemmassa synnytyskokemuksesta tekee sellaisen, että käyt nyt pelkopolilla? Olet varmaan kertonut aikaisemmin, en vain muista.. Itsellä ei synnytys pelota kun siitä ei ole kokemusta, edes lähipiirin kauhukokemukset ei ole pelkotiloja saaneet aikaiseksi. Mutta minusta on myös hienoa, että tuollainen palvelu on tarjolla. Kertoo siitä, miten hyvin meistä raskaana olevista pidetään huolta ja miten vakavasti synnytyksiin suhtaudutaan

Täälläkin vauva paukuttelee välillä ihan mihin sattuu, eli vaihtaa asentoa tiuhaan. Välillä on poikittain ja välillä viistosti pää alaspäin oikealla puolella. Ei koskaan vasemmalla...? Ja potkut ovat välillä niin napakoita että ihan sattuu, myös kääntyminen aiheuttaa ikävän tuntuisi muljahduksia. Mutta samalla ne on niin ihania. Pidetään peukkuja että kaikkien vauvat kääntyvät pää alaspäin kunhan tila alkaa vähentyä!

Lapsiluvusta, me haluaisimme kaksi lasta, se tuntuu sopivalta määrältä meille. Mutta milloin sen toisen aika on, sitä en tiedä. Toisaalta en halua tehdä lapsia kovin suurella ikäerolla, mutta haluan kyllä piipahtaa töissäkin välillä. No, kaikki selviää aikanaan... Kummasti niitä käytännön asioita miettii, vaikka järki sanookin ettei lapsilukua pitäisi niiden perusteella päättää. Meillä on hyvän kokoinen talo kolmella makuuhuoneella, mutta rakennusajan tyyliin yksi makuuhuoneista on takkahuone ja siitä mennään myös saunaan. Eli meillä on kaksi oikeaa makuuhuonetta, isoja mutta se ei auta jos lapset tarvitsevat kummatkin oman huoneen. Ja tämä talo on sellainen, että aika paljon saa tapahtua että tästä johonkin muuttaisimme, toivomme että tämä on se meidän loppuelämän koti. Itse olen ajatellut että tämä ongelma ei ole oikeasti ongelma, mies tätä enemmänkin miettii Kyllä se yksi lapsi kasvaa vaikka siinä takkahuoneessa tarpeen vaatiessa...

Oloista, nyt on ollut pari päivää ihmeellisen mukavaa! Siis vaikka en helteistä tykkää ja olo niiden vuoksi tukala, niin selkä ei ole juuri vaivannut, tänään istuin koko päivän ilman tukivyötä eikä tuntunut missään! Toivottavasti se ei kostaudu huomenna. Olen jaksanut ja ehtinyt liikkua, ja mahakin on pitkästä aikaa toiminut kunnolla, ilman poppaskonsteja. Tänään itse asiassa ravasin vessassa varmaan parin kuukauden edestä, kumma jos ei painoakin lähtenyt samalla muutama kilo Turvotusta vähän on mutta ei se vielä haittaa. Kerääntynyt univelkakaan ei haittaa, kun tiedän että loma alkaa perjantaina. Sitten nukun aina kun siltä tuntuu, pitää nauttia nyt kun se on vielä mahdollista

Hispula ja LL 29+2

 

Kävin tsekkaamassa nyt kelan sivuilla, niin siellä luki että 17.6. on saapunut sekä äitiysavustus- että lapsilisähakemus ja molemmat on käsittelyssä. Toisessa oli arvioitu käsittelyaika 2vkoa ja toisessa 3. Eli asia on nyt sentään edennyt, vaikka tuo aiempi olis pitäny jo ratketakin (tais olla just se pakkaus). Jospa se pakkaus sieltä siis kohta tulisi ihasteltavaksi.

Ahvenanmaan reissu takana ja hyvin kesti paikat monta päivää kävellä paljon ja istua autossa pitkiä matkoja. Huh! Sokeritkin ollu ihan ok. Tosi paljon vaan joutuu rajottamaan syömisiään ja juomisiaan, mutta mitäpä sitä ei tekisi vauvan ja itsensä hyvinvoinnin eteen ja onneks sentään välillä voi vaikka yhen jätskin syödä. En oo ihan kokonaan sokeria heittäny pois, mutta radikaalisti kyllä vähentänyt. Ja mieskin on ollut minusta ylpeä.

Lapsiluvusta: tämä nyt minun toinen, mutta miehen eka lapsi. Minulle varmaan piisaisi kaksikin, mutta luulen,että mies, ainakin aiempien puheiden mukaan haluaisi myös kaksi ihan omaa, enkä siinä tapauksessa kyllä varmaan vastustele yhtään. Ollaan ostamassa taloa, jonne mahtuu kyllä hyvin kolmekin lasta.

Laivalla muuten yksi myyjä kysyi, että koskas nuorimmaisen on aika syntyä, kun teillä on niin kaunis pyöreä vauvamaha. Tuli hyvä mieli, kerrankin se oli kaunis eikä iso! Itse kyllä odotan mahasta eroon pääsemistä, että pystyy taas kyykkimään paremmin ja kääntämään kylkeään heräämättä! Ja etenkin oleskelemaan ja nukkumaan mahallaan!

Vuuti 28+2

 

Heippa! Kirjottelu tänne on viimeaikoina jäänyt, vaikka lukemassa oonkin käynyt. Ihanaa olla kesälomalla, saapa nähä kertaantuuko helteen vakiutukset jossain kohtaa Lomaa vielä sen nelisen viikkoa, sitte pariksi viikkoa töihin ja sitten mammalomalle.. Hui

Oltiin viimeviikolla reissussa länsinaapurissa neitin 3,5-v kanssa. Muutama etappi lentäen ja sitten paluumatka autolla, joka kestikin sellaset 6 tuntia +tauot. Etukäteen jänskätin tuota automatkaa, että mitenhän sen jaksaa. Mutta se menikin ihan mukavasti. Kaikki jakso reippaasti matkustaa! Huomasi kyllä, että käveleskely Tukholmassa piti ottaa todella rauhallisesti. Tuntu jaloissa, pakaroissa ja selässä..vaan tulipahan käytyä.

Neuvola oli maanantaina ja kaikki ok. Painoa on jo sellaset +10kg, kaivoin ed. äippäkortin ja yllätyksekseni sillon oli näillä viikoilla saman verran tullut. Sen ipana-lomakkeen täyttöohjeet sain. Uuden ajan varasi jo kahden(?) viikon päähän, no mikäpä siinä, käydään pois.

Oloista: kyllä huvittaa yöllä kyljen kääntäminen. On niin työlästä. Muutaman kerran herään kyljenkääntöön ja kerran kipasen vessassa. Toistaiseksi oon saanu hyvin unenpäästä kiinni..saapa nähä millon se yövalvominen alkaa. Pitäs varmaan hommia jotain hyvää lukemista jo valmiiksi.

Muakin tavallaan harmittaa jäädä nyt töistä pois joksikin aikaa. Mulla on niin kiva työ. Oon ollu tuossa vasta pari vuotta ja sain vakipaikan viime syksynä. Oon alustavasti suunnitellut palaavani v.2016 alusta.. Otetaan tuo esikko tarhasta kotihoitoon ja haemme sellasta kerhopaikkaa (kolmesti viikossa aamupäivän ajan). Jospa se tuolle nassikalle riittäisi. Toinen on kyllä tykännyt tarhailusta, niin sillä miettii, mikä olisi hyvä ratkasu.

Miumaukku ja sintti 28+5

 

Meilläkin on kaksi koiraa. Ennen ekaa lasta olin huolissani toisen koiran suhtautumisesta, koska se pelkäsi lapsia. Strategia taisi lähinnä olla, että koira saa tutustua ihan omaan tahtiin, aina on tilaa väistää ja olla omassa rauhassa, yhtään ei hössötetä eikä koiraa ennen vauvan syntymääkään pidetty ihan sylikoirana, joka saisi aina huomiota kun haluaa. Meni tosi hyvin, samoin toisen koiran kanssa ja toisen lapsen kohdalla, joten nyt en ole enää huolissani. Sekin helpottaa, että tulokas ei pitkään aikaan liiku uhkaavasti kohti (tai muuallekaan), vaikka ääntä siitä toki lähtee. En voi väittää, ettei koirat sitä melua ja ajoittaista omaa pinnan kiristymistä vähän stressaisi, mutta siihen ei vaan pidä lähteä liikaa mukaan ja koirille pitää yrittää tarjota säännöllisesti omaa rentouttavaa, mukavaa tekemistä. Juuri jaksaminen ja ehtiminen onkin isompi ongelma; meillä on aktiivisia harrastuskoiria joita ei nytkään voi eikä halua jättää sohvalle. Eiköhän jotenkin järjesty aikaa sekä pelkästään koirien kanssa että lapsia mukana kiikuttaen, ovat tottuneet siihenkin ja keksivät tekemistä esim. treeneissä. Koiriin tottuneet lapset eivät ole omista tai vieraista koirista kiinnostuneita, joten eivät häiritse. Treenatessa muksut välillä saavatkin olla häiriöksi, kun treenaan juuri sitä, että tehdään jutut mun kanssa vaikka vieressä lentää palloja jne. Ylipäätään lapset + tavoitteellinen harrastus-yhdistelmä on meillä onnistunut, juurikin oltiin isoissa kisoissa. Kaksi päivää tiukkaa keskittymistä ja liikkumista jaksoi helteessä hyvin, kun puuha on niin kivaa ja palkinto hieno (sm-mitali).

Muutenkin otan kovin rennosti tämän raskauden kanssa, toivottavasti se ei kostaudu (kop kop kop!!!). "Tiedän", että meidän lapsi on taas huono nukkuja, mutta turha sitä vielä on stressata. Nukun itsekin jo nyt huonosti, mutta en ole kuitenkaan kovin väsynyt, joten ei kai sillä väliä. Ollaan taas kasvukontrollissa loppuun asti, kun kaveri on vähän laiha ja ehkä laihtumaan päin, mutta on silti luottavainen olo. Maha on pieni, mutta onpahan pääosin helppo olla. Syömisissäkin olen varsin huoleton, siitä vain pitäisi huolehtia, että söisi riittävän säännöllisesti, ei liikaa kerralla eikä liian turvottavia ruokia.

Koittakaahan muutkin relata mahdollisuuksien mukaan

Syyslauma 30+5

 

Napsi täällä potkut tuntuu siis aina selkeästi jommalla kummalla puolella mahaa tuossa vähän navan yläpuolella. Esikoisesta potkut tuntuivat tässä vaiheessa aina oikealle puolella juurikin tuonne kylkiluihin. Esikoinen ei siis lähtenyt enää kääntyilemään, vaan tapitti tyytyväisesti samassa paikassa loppuun asti, mutta tämä tapaus onkin sitten vähän vilkkaampaa sorttia. Ja täytyy myöntää, että olen siitä aika iloinen, kun ajattelin, että loppukin menisi sitten paremmin, jos jaksaa kerran jumppailla.

Edit: tulinpas heti korjaamaan, kun tunsin tämän illan potkusarjan, niin nytpä ne tuleekin suoraan alas. Kaveri on tänään siis melko lailla suoraan perätilassa.

Hispula sehän tässä onkin erikoista, että minulla ei ole synnytyspelkoa vaan päin vastoin pelkään, että en pääsekään synnyttämään. Ylipäätään en käyttäisi sanaa pelko. Tämä pelkopolihässäkkä tuli minulle itsellekin yllätyksenä, kun neuvolasta soittivat, että TYKSistä oli tällaista minulle suositeltu. Ekassa synnytyksessä meni siis pieleen se, että 41+1 päivänä havahduin siihen, ettei vauva liiku. Lähdimme TYKSiin tarkistukseen ja siihen mennessä en ollut koko raskausaikana tuntenut supistuksen supistusta. Käyrillä huomattiin, että sydänäänet laskevat ja ultrassa näkyi, ettei poika ole enää kasvanut viimeisen viiden viikon aikana ja lapsivettä ei ole enää jäljellä, vaikkeivät lapsivedet ikinä menneet. Lääkäri ilmoitti, että nyt leikataan heti ja sektion jälkeen poika vietti muutaman päivän teholla, mutta onneksi lähinnä vain sokereiden takia. Itsellä toipuminen sektiosta kesti tosi pitkään ja siksi haluaisin nyt kaikin keinoin välttää sen. Samalla stressaan sitä, että kasvu pysähtyy taas eikä kukaan nytkään huomaa sitä. Toisin sanoen: synnytys ei pelota vaan se, mitä vauvalle voi vatsassa käydä.

Keltakukka 32+3

 

Keltakukka: on ollut kyllä pelottava tilanne teillä. Onneksi kuitenkin kaikki päätynyt hyvin! <3

Synnytyspelosta sanon omasta puolestani sen verran, että kakkosen synnytys oli hurjan nopea ja raju (4-10 cm avautui reilussa puolessa tunnissa), oli yhtä rajua-kipeää-kovaa-lamauttavaa supistusta se ja en tietenkään ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, kun ei kätilökään tajunnut, että niin nopsaan menisi. Esikoiselta kuitenkin meni se n. 20 h, vaikka siltäkin meni loppupätkä sitten ns. keskivertoa nopsemmin. Pelkään siis sitä avautumisvaiheen rajuutta. Vaikka olen luullut, että omaan aika hyvän kipukynnyksen, niin kyllä se kova supistuskipu lyö ällikältä. Kolmoselta mentiin samalla tyylilla (4-10 cm reiluun puoleen tuntiin), mutta sain spinaalipuudutuksen tosi nopeasti sairaalaan tulon jälkeen, kiitos pelkopolikäynnin. Joten menen nyt tässäkin raskaudessa pelkopolille hakemaan turvaa ja merkintöjä papereihin, niin uskovat mua, että mahdollisesti mennään taas vauhdilla eikä auta aikailla, jos meinaa tuskia helpottaa ehtiä. Tosin jos tää käynnistetään, niin tilannehan voi edetä kovin eri laillakin, saa nähdä Ponnistusvaihetta odotan -sitten pääsee tekemään jotain konkreettista asian eteen! Siinä kohtaa ei haittaa, vaikka mentäis luomuna... ollut kuitenkin suht äkkiä ohi se osuus.

Tosin kyllähän muakin eniten jännittää vauvan vointiin liittyvät asiat, vaikka aiemmin syntynyt hyväkuntoiset vauvat. Mutta se on tää "peruspelko persiissä"-juttu, joka seuraa mua vahvasti tässä raskaudessa.

ThermaCell hyttyskarkottimesta: onko kellään tietoa sen turvallisuudesta/ turvattomuudesta raskausaikana? Meillä ei siis sellaista ole eikä tule, mutta altistuin vahingossa sille. Istuin oikein aikani sen vieressä, kunnes tajusin, että mikä helvetti tuo on... Netistä ei löydy tietoa. Raidin vastaavan oloinen laitehan kielletty raskaana olevilta ja olikohan alle 3-vuotiailta. Ja sama vaikuttava aine eli oletettavasti ei hyvä hengata sen thermacellinkään lähettyvillä. Mutta minkäs teet, kun ihmiset kuljettelee niitä mukanaan eikä ymmärrä sanoa niistä... jossain tais kyllä olla, että jos esim. kylässä altistunut raidin laitteelle vähäksi aikaa, niin nou hätä. Enkä kyllä jaksa sitä hätäillä (enää).

Stevia-makeutusaineesta: Popsin eilen muutaman dietorelle-namin ja nehän makeutettu stevialla. Onkos teillä tietoa sen käytöstä raskausaikana? Netistä katselin ja ristiriitaista tietoa näky olevan. Joillekin kyllä sanottu nla:ssa, että ok käyttää. No, muutaman namin tosiaan söin enkä nyt jaksa skitsoilla sitäkään. =)

Lapsiluvusta: meillä miehelle olisi riittänyt kaksi lasta. No, nyt 4. tulossa. Kolmonen oli kovan puhumisen takana ja nelonen yllätti molemmat. Meillä on vain kolme makkaria, joten käytännössä kellään lapsella ei tule olemaan omaa huonetta tulevaisuudessa. Tällä hetkellä esikoinen ja kakkonen nukkuvat omissaan ja kolmonen vanhempien makkarissa. Voi olla, että vauvankin tultua kolmonen nukkuu edelleen samassa huoneessa meidän kanssa. Meillä on tosin vähän erillisenä tilana (kulku kylpyhuoneen kautta) ns. askarteluhuone (jossa meillä pakastin, työpöytä, pyykkien kuivatusta) -siitä ehkä saisi muokattua isommalle lapselle (teinille) oman huoneen, jos joku sellaista haluaa. Tykätään meidän talosta ja sen sijainnista kovasti, joten hevillä ei siitä muuteta. Voihan vähän ahtautta pukata, kun lapset alkaa teini-ikää saavuttaa... mutta tosiaan ajattelen, että kyllä sitä pienemmissäkin tiloissa mahtuu, kun laittaa mahtumaan. =D

Syyslauma:Mä harrastin meidän edellisen koiran kanssa tokoa. Tää nykyinen parivaljakosta jäljelle jäänyt on semmonen häslä, ettei sen kanssa ole tullut lähdettyä. Sillä vois olla hyvin paukkuja esim. agilityyn, mutten ole sitä lajia kokenut koskaan niin omakseni. Ja onhan tuollakin koiralla ikää jo 8v. Mutta hyvä seurakoira, oikea mammanpoika. Kulkee mun perässä joka paikkaan. Ollaan mökillä nyt ja huussin oven takanakin pitää pojan istua itkemässä mun perään. Ja hieno lenkkikaveri!

Velmutar 32+2

 

Repivät kivut alavatsalla: onko kenelläkään ollut kovia kipukohtauksia alavatsalla? Tai kipu tuntuu vatsan alla, siinä mistä raskausmaha lähtee nousemaan. Kipu on repivää. Tuntuu suoraan sanoen siltä, kuin vauvamasu repeäisi irti. Näitä on tullut jo viikkoja sitten, mutta alkoi siten että tuli vain öisin. Kipuun heräsi ja ei meinannut pystyä asentoa edes vaihtamaan. Nyt tänään täällä reissussa 4 kipukohtausta päivällä. Tulee yhtäkkiä ja ottaa niin kipeetä! En usko että on supistus, koska kohtu ei kovetu. Kaupungilla kun tuli, niin kestää ennen kuin menee ohi (ehkä 15min, mutta hotellilla kun pääsi heti lepäämään, niin helpotti parissa minuutissa. Lähiaikoina en ole öisin näihin herännyt. Kenelläkään kokemusta?

SuSette ja rv 29

 

Terveisiä matkoilta! Kävin tänään täällä ulkomailla ultrassa äitiyspolin suosituksesta kasvuseurannassa (mulla se radi, niin seuraavat vauvan kokoa polilla) ja kaikki on hyvin. Vauva painaa tällä hetkellä (32+0) 1,9kg ja ultra näytti lasketuksi ajaksi juurikin oman lasketun aikani 4.9. Kolmas ultraaja, joka tyttöä meille tarjoaa, eli kait mä uskallan nyt ostella pinkkiä Vauva liikkui ihan hirveästi ultrauksen aikana, koko maha heilui ja lääkäri ei meinannut saada pysähdyskuvia mitattavakseen. Poikittain tämä neiti pötköttelee edelleen mahassa, tosin taas aivan toisin päin kuin viimeksi. Musta ainakin tuntuu, että tuo vauva heittää kuperkeikkaa vatsassa ainakin kerran vuorokaudessa, eli tarjonnasta on vissiin turha sanoa vielä yhtään mitään, vaikka virallisesti poikkitila.

Mua alkaa jännittämään lennot kotiin päin. Tänne suuntaan lennot meni ihan hyvin, mutta takaisin tullessa lennetään yöllä, sitten aamulla ja Suomessa kentältä on vielä ajettava pari tuntia kotiin päin. Toivottavasti jaksan (vaikka mies ajaa siis, mutta istuminen paikallaan on nyt jo tosi vaikeaa).

Ollaan ostettu täältä vauvalle bodeja, jotka on tosi edullisia. Vielä voisi ostaa lisää vähän isompia kokoja. Hurjaa, että kohta tulee meidän vuoro! Elokuisissakin näkyy jokunen vauva jo syntyneen!

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 32+0

 

Syyslauma, onneksi olkoon mitalista! Itse aikoinani haaveilin myös koiran kanssa harrastamisesta, siis sellaisesta tavoitteellisesta harrastamiseseta, mutta se on jäänyt, ilmeisesti ei sitten mielenkiinto itsellä riittänyt, sillä aikaa ja vaivaahan se vaatii. Siksi tuollaiset palkinnot varmasti tuntuvat mahtavalta!

Keltakukka ja velmutar, kyllä noiden kokemuksien jälkeen on ymmärrettävästi halu käydä pelkopolilla juttelemassa. Voisi kuvitella, että teidän kummankin tapauksessa tilanteeseen suhtaudutaan sen ansaitsemalla vakavuudella, eli Keltakukka pääsee jonkinlaiseen seurantaan ja velmutar saa sellaisen merkinnän papereihinsa, että kivunlievitys annetaan tarpeeksi pian Jospa kaikki menisi hyvin!

Hyttyskarkottimesta ja steviasta sen verran, että tuskin tuollaisilla määrillä on syytä huoleen. Noille karkottimille tosiaan altistuu väkisinkin välillä, ja stevialle ym. makeutusaineille helposti myös.. Mutta käsittääkseni steviankin osalta sitä pitäisi käyttää reilusti ja jatkuvasti, että sillä mahdollisesti olisi jotain haittavaikutuksia. Varmuudella en toki osaa sanoa mutta maalaisjärki sanoo, että pienet määrät eivät vaikuta, tuleehan niitä muitakin "myrkkyjä" kehoon koko ajan, ilman että itse tiedämme tai voimme asialle tehdä mitään.

SuSette82, ei ole kokemusta tuollaisista kivuista. Mutta voisivatko olla ihan vain liitoskipuja?

Minä kirjoittelen tätä viestiä viimeisen työpäivän lomassa. Hirveän kiireenhän se tietysti pukkasi tähän loppuun, mutta kyllä tästä päivästä vielä selvitään. Haastavampaa onkin sitten se, että saisi hommat hoidettua loppuun niin etteivät ne seuraa enää lomalle. Varmaan joudun elokuussa hoitamaan pari pikku juttua mutta se ei haittaa, sähköpostia ja varsinkaan puheluita en kuitenkaan haluaisi ottaa vastaan lomalla.. Mutta tämä meidän homma on vähän sellaista että joskus on vain pakko, asiakkaat määrää tahdin.

Vauva tuolla taas tunkee jalkateriä mahasta läpi, tekee ihan kipeää kun se samaa kohtaa kaivertaa. Nyt tuntuu että se on vähän koko ajan liikkeellä, varmaan johtuu siitäkin että se on kasvanut ja siksi liikkeet tuntuvat selvemmin. Yöllä oli tullut toisesta rinnasta maitoa, ilmeisesti ihan normaalia..? Toivottavasti ei ala kovasti vielä tässä vaiheessa vuotamaan.

Hispula ja LL 29+4

 

Susette82: Oiskohan mulla ollut jossain vaiheessa samantyylistä kipua... yöllä kun liikahdin, niin tuli sairaan kova kipu alamasulle, uskoakseni ns. repäisykipua... No, en nyt tiedä, oliko yhtään samanlaista kuin sulla, mutta kovaa se oli. Nykyisinhän vaivaa epäsäännöllisen säännöllisesti se kohdunkaulan kova juilinta. Pitää lääkäriltä ensi viikolla kysellä siitä vielä...

Ja kiitos Hispula kommenteista. =) Ja kyllä sitä maitoa voi tulla runsaastikin ennen pienen syntymää. Mulla ei oo ikinä valuttanut, mutta kahdessa vikassa raskaudessa tullut, jos kevyesti puristanut. Mitä en kyllä erityisemmin harrasta, mutta kokeillut huvikseen. Maitotehdas siis käynnistelee itseään. Odotan kyllä sitä imetystäkin, se on ollut ihanaa mulle ja vauvalle... kunhan alkuvaikeuksista selviää! Ekat pari viikkoo voi olla kivuliaat, vauvan imuotteen korjaamista ja ties sun mitä, mutta kun alkuun pääsee, niin avot!

vuuti: mä oon vähän testaillut pienesti, kestääkö verensokeri satunnaisia pieniä määriä sokeria ja kyllä kestää. Joten pääsääntöisesti pidän tiukkaa linjaa, mutta voin välillä nauttia jotain hyvää esim. juhlissa ja nyt täällä mökillä ollessa olen syönyt lapsilta muutamia nameja. Plus mansikat on ehdottomasti mun heikoin kohta! Olen niitäkin kahtena päivänä ostanut.

Ja tosiaan onnittelut vielä syyslaumalle mitalista! Me kisattiin sen ekan koirani kanssa ihan vaan paikallistasolla. En tiedä, oisko mun hermot riittänyt isompiin kisoihin. Mutta tosi upeaa, että joillain riittää. =)

Mulla on tosiaan ensi viikolla lääkäri. Mä toivon, että hän osaisi sanoa jotain vauvan sukupuolesta. Hirveesti kiinnostaa, vaikka itselle se poikatunne onkin... mutta jos oiskin tyttö, niin oishan se tylsää pukea häntä alkuun sinisiin ja vihreisiin vaatteisiin... Rakastan itse vaaleanpunaista, lilaa ym. tyttömäistä... joten jos vauva tyttö olisi, niin kyllä menisi vaatekaappi uusiksi! Voitte uskoa, että kolmen pojan jäljiltä sinistä/ vihreää/ ruskeaa ym. löytyy omiksi ja parin naapurinkin tarpeiksi. Olisi se tyttö ihana yllätys. Mutta poika yhtä rakas. Kai se elo-syyskuun vaihde sen vasta lopullisesti kertoo, kun vauva syntynyt. <3 Että ei tässä nyt enää niin montaa viikkoa... ja tosiaan, ei tässä nyt enää kamalan kauaa ole, kun meidän vuoro koittaa! Elokuussa varmasti syntyy joitakin vauvoja ja sitten syyskuun puolella alkaa tupsahtelemaan enemmän! <3

Velmutar 32+3

 

Susette82: mulla saattaa olla jotain samantyyppistä. Herkästi särkee alavatsa, juurikin sieltä, mistä vauvamaha alkaa ulkonemaan. En mm. oo pystynyt tukivyötä käyttämään, kun se aiheuttaa niihin alsvatsan kudoksiin niin järkyttävää kipua. Yleensä kiputuntemuksia tulee kävellessä tai muuten rasituksessa, mutta myös yöllä kylkeä kääntäessä esim. sattuu, välillä vähemmän, välillä enemmän. Varsinaisia pahoja kipukohtauksia oli vain yksi pari viikkoa sitten. Silloin en voinut liikahtaakaan ja silti sattui kamalasti (epäilen sen liittyneen vanhoihin endometrioosivaivoihin, tai ainakin alkoi ihan samalta alueelta alavatsalta ja levisi koko mahan kipukohtaukseks). Levolla se sit meni ohi onneksi. Vähän oli arat kudokset vielä seuraavanakin päivänä, en pystynyt mm. istumaan. Oon todennut, että vältän vaan rasitusta niin paljon kuin pystyn ja kehtaan, niin pysyy kivut kurissa. Toivottavasti sulla helpottaa säryt!

Tänään kävin päiväristeilyllä Tallinnassa ja eteneminen oli kyllä erittäin Monen Pysähdyksen Taktiikalla. Oikeasti aika kamalaa, kun ei meinaa sataa metriä saada kävellyksi ilman että alkaa alavatsan kudoksia särkeä. Alaselässä ja lantion luissa/nivelissä oli vain pieniä särkytuntemuksia, mutta vatsan kudosten väsymisen ja alavatsan särkyjen takia täytyi pysähtyä vähän väliä penkille/rappusilla tai seinää vasten nojaamaan. Kyllä oli vammainen/rajoittunut olo.

Ai niin jaan vielä eilisen erikoisen kohtaamisen bussipysäkillä. Istuin penkillä, kuten myös vanha nainen. Penkkiä kohden käveli vanha mies, joka alkoi vimmatusti huitoa kävelykepillään ja ärähti: "painukaa vittuun siitä". Sanoin "olen raskaana", johon mies totesi: "ai, minä olen yli 90". Ei se enää häätänyt mua pois, mutta jäi kyllä paha maku suuhun, kun toinen puolustaa oikeuksiaan istumiseen noin raivokkaasti. Sitä paitsi penkillä oli hoikan miehen mentävä väli, ja jos olisi nätisti kysynyt, väli olisi varmasti leventynyt. Eniten mua hämmästytti vanhan naisen reaktio. Se nousi ylös, antoi reilusti tilaa miehelle ja rauhallisesti totesi, että hän kyllä voi seistä, vaikka odottaakin pääsyä polvileikkauksen. Nainen jutteli miehelle rauhallisesti niin, että mieskin rauhoittui ja alkoi kertoa jostain viimeisimmistä lääkärikäynneistään naiselle. Mulla ei tod. riittänyt empatiaa tuollaista määrää vanhalle äkäpussille, vaan lähinnä olin loukkaantunut ja hämääntynyt koko tilanteesta.

Ilokarpalo ja Pipana 32+2

 

Heh, katsokaapas tämä uutinen, jo on meillä käynyt tuuri

Http://m.iltasanomat.fi/terveys/art-1288713318455.html?pos=pagination-prev

Ilokarpalo, voi jösses mikä setä! :O Kunnioita tuossa nyt sitten vanhuksia...kamalaa. Aika hienosti toimit kun et kummempia äsähtänyt takaisin, olisi itsellä ollut varmaan melko tiukassa.

Kipukohtauksia täälläkin, samassa kohtaa mistä kirpaisee papa-koetta ottaessa. Eli oletan kohdunkaulan juilivan. Kipu on välillä tasoa "epämiellyttävää", välillä "huutaa tuskasta". Ei kai tuollainen voi kieliä paikkojen pehmenemisestä tai kypsymisestä? Ensi to neuvola, taidan kysäistä samaa sieltä :| Samalla olen huomannut mahan valahtaneen alaspäin, eli voisikohan se olla vauva joka porailee päätään asemiin. Melko aikaisessa kyllä...

Eilen tultiin lomareissulta ja kyllä se 3h autossa meinasi tehdä vähän tiukkaa. Ei siis sellaisia reissuja enää ennen synnytystä. Muuten oli tosi mukava käydä sukuloimassa ja esikoinen tapasi isoisovanhempansakin Saatiin 4 sukupolvea kerralla paikalle!

-Napsi 29+1-

 

Täällä mökkireissu takana, samoin Ikean reissu. Tänään kasattu kaappeja ja selkä kiittää ja kumartaa. Varmaan ihan kivasti yöllä supistaakin. Tänä aamuna muutes heräsin kipeähköön supistukseen, oli aivan ensimmäinen tässä raskaudessa. Legendaarinen Ikea...

Napsi, mä kans eilen huomasin että mun maha on lähteny valumaan alaspäin! Esikoisesta lähti laskeutumaan rv 33+ mutta nyt vähän aikasemmin. Vauvan pään liikkeitä tuntuukin kyllä välillä aika hassusti tuola takapuolessa ja välillä vihloo jonnekin kohdunsuun alueelle. Joillakin se voi tehdä jotain mutta itselläni tuskin mitään.

Ilokarpalo, kylläpä oli paapalla viksusti sana hallussa.. :O Täytyy sanoa että itse olisin jäänyt joko haavi auki toljottamaan tai sitten olisin alkanut saarnata että vanhuksena oleminen ei anna erivapauksia puhua epäkunnioittavasti muille tms

Mimzy, mulle myös iskostui tässä yksi päivä ajatus päähän, että ensimmäiset syyskuiset saavat jo ensikuulla nyyttinsä. Hurjaa! Heinäkuukin jo näin "pitkällä".

Keltakukka, voisikohan sitä vauvan kasvua ja vointia lopussa seurata esim. äitipolilla säännöllisesti?. Neuvolassa ainakin mulle neukku sanoi, että vauvan jäsenet eivät tunnu niin selvästi paineltaessa, eli lapsivettä kuitenkin on. Oli katsonut että mun maha oli hirveän pinkeän näköinen, mutta sitten selinmakuulla ollessa olikin ihan pehmeä. Ihan lopussa tietysti vähän hankalampaa, kun masu on täynnä vauvaa.

RauRau ja pikku-ukko 31+3

 

Ilokarpalo, minä en varmaan ois voinu samassa tilanteessa pysyä hiljaa, onneksi olkoon vain kärsivällisyydestä Ja se nainenhan hoiti tilanteen tyylikkäästi! Raskaus on tehnyt musta herkän ja nopeasti "kiehahtavan". Pari viikkoa sitten olin ystäväni kanssa bussissa jossa kanssamatkustaja käyttäytyi ystävääni kohtaan todella törkeästi, ja mulla paloi lakki saman tien. Sanoin pari valittua sanaa ja sain tämän törkyilijän hiljaiseksi, mutta kyllä se olin minä jota ystäväni tuijotti haavi auki ja sanoi sitten jälkeenpäin että taitaa nuo raskaushormonit tehdä susta vähän tulisen

Kivuista, minulla ei tuollaista kovaa ja repivää kipua ole onneksi ollut, mutta nyt on monena päivänä tuntunut sellaista menkkamaista jomotusta alavatsalla. Pitää nyt seurata ettei se pahene, ensimmäisenä tuli mieleen pissatulehdus... Minulla se kyllä aikaisemmin on oireillut ihan eri tavalla ja paljon kipeämmin.

Vauvan liikkeistä, onko teidän muiden vauvat olleet laiskempia näin helteillä? Meidän vaavi oli ainakin eilen todella laiska ja hidas liikkeissään, päivän aikana ei tuntunut potkuja vaan sellaista pelkkää möyryämistä välillä. Illalla sitten kun viileni niin vähän monotteli tuonne oikeaan kylkeen taas.

Eilen kävin vielä aamupäivästä lopettelemassa töitä kun perjantaina en ehtinyt saada kaikkea valmiiksi, ja nyt siis töihin paluu on edessä joskus ensi syksynä. Olo on suoraan sanoen hämmentynyt. Ihana olla lomalla mutta samalla tuleva vuosi alkoi mietityttää ihan todella. Tykkään olla kotona, ja ajatus kodinhoitoon ja lapseen keskittymisestä tuntuu ihanalta, silti kuitenkin jännittää, että miten kestän sen ettei omaa aikaa enää olekaan samalla tavalla kuin ennen? Sanoinkin jo miehelle että ainakin treeneihin minun on pakko päästä heti kun se on mahdollista, ja useamman kerran viikossa, sillä jos se minulta viedään kokonaan niin sitten olen kyllä tuuliajolla.. Ehkä tässä jännittää se kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa. Se jännistyskin on kuitenkin sellaista hyvää jännitystä, en mitenkään ole kauhuissani tms. Mutta olo on jännä kuitenkin