Syyskuun söpöläiset <3 - Elokuussa

Onnittelut oktonautille! :) Vaikuttaa mukavan kokoiselta synnytystä ajatellen, paikat säästyy kun vauva pienempi. :) En tiedä onko korrektia sanoa näin, mutta tulipa mieleen. Itseä vähän jännittää, jos on isokin vauva kun tietty vielä kasvaa koko ajan...

Ilokarpalo ja Pipana 39+1
 
Tervehdys kaikille! Onnea vauvansa saaneille ja tsemppiä vaivojen kanssa painiville ? Ja tsemppiä ylipäätään kaikille viimeisiin päiviin/viikkoihin, ei nyt enää tolkuttoman pitkä aika kenellekään edessä.

Lukemassa oon käynyt, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoitella. Olo on niinku olis viimeisillään raskaana ???? Ne normaalit vaivat, liitos natisee, kävelytyyli on vaappumista, mitään ei jaksa tehdä, närästää jonkin verran, annoskokoa ollut pakko pienentää.

Neitokainen pyörii yksiössään ihan holtittomasti miten päin sattuu. Painoarvio oli vkolla 35+ noin 2600g eli kolmen ja puolen kilon tuntumassa la:n kohdalla. Samaa sarjaa suunnilleen edellisten kanssa.

Pitikin muuten lähettää erityistsempit pukamavaivaisille, helvetillinen vaiva. Mulla kyllä trombosoitunut pukama avattiin toisessa raskaudessa vkolla 34, että en todella ymmärrä miten niin ei voida tehdä ennen synnytystä mitään. Tällä kierroksella oon säästynyt ilman sen isompia vaivoja tässä asiassa, mut se nyt ei vaadi kuin yhden Pakki sekaisin- ilmiön ja peli on kerrasta menetetty. Toivon parasta, pelkään pahinta.

Älkää suotta pelätkö isomman vauvan synnyttämistä. Siis jos puhutaan nelikiloisista suunnilleen. Itsellä kakkonen painoi 3770g, ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia, ei repeämiä. Ja kaverilla on 4 yli nelikiloisena syntynyttä lasta, kaverini itse on vartaloltaan kuin 12-vuotias tyttö ja helposti ja nopeasti on synnytykset sujuneet. Että se koko ei aina tee hommasta hankalaa.

Niin ja synnytyksestä puheenollen, mä kuulun kans siihen porukkaan joka kyselee "Onko se pakko synnyttääkin?" Mun asenne on se, että joo, hengissä selviää ja palkinto on paras mahdollinen, mutta sattuu se perhana kumminkin...

Tässäpä tätä yleistä höpinää ?

merivellamo ja neiti 36+0
 
Viimeksi muokattu:
Oktonautille onnea! :)

Heh, pohdin samaa kuin Ilokarpalokin, mutta toisaalta voin lohduksi sanoa, että oma 3,5kg ei myöskään aiheuttanut tikintarvetta :) Lienee kudostyypistä kiinni, melko isoksi osaksi ainakin. Toki taitava kätilökin on mukava lisä, puhumattakaan vauvan oikeasta asennosta.

-Napsi 35+6-
 
Oktonautille suuret onnentoivotukset pikkuisesta pojasta!

Oli pakko tulla vielä kommentoimaan tuota kokoasiaa.. Mää oon vääntäny tuolta alakerran kautta 3,5kg (johan oli sopivan kokoinen), esikko oli 4kg, neiti 4,07kg mutta Tää viimesin oli 4,6kg ja tuli vielä väärässä asennossa, niin voi hyvää päivää mikä homma siinä oli! Repesin sisältä ite ja poika taas synty elottomana (apgarpist 2) ja solisluu poikki joten voitte kuvitella etten todellakaan tahdo enää kokea vastaavaa ja miksi niin kovin pelkään että tääki kasvaa niin isoksi ja suunta näyttää pahasti siltä.. Nelikilosen kans ihan pärjää mutta liika on aina liikaa...
siskoni muuten sai pari vkoa Sitte vauvan joka paino vaan 3kg ja viiden nelikilosen jälkeen oli kuulemma helppo rykäsy...
Eihän Se koko tosiaan kaikkea kerro, asentoki vaikuttaa ja äitin rakenne..mutta kyllä Se kummasti helpottaa ku ei sillä vauvalla järettömästi kokoa ois..
mutta katsotaan nyt kuinka käy..mutta rehellisesti sanottuna pelottaa..
 
Onnea pikkuisesta vauvelista Oktonautti :flower:

Mulla myös esikoinen painoi 3500g ja en tiedä olisiko muuten tarvittu tikkejä, mutta kun syntyi käsi poskella niin kätilö leikkasi epparin.

Hui Crocus, varmasti pelottaa! Toivottavasti ei tulisi isoa vauvaa, voihan ne arviot kovastikin heittää.

Ohi kaikesta mutta voi hyvää päivää noita oikealla näkyviä kirjoituksia, tai niiden aiheita lähinnä. En koskaan käy lukemassa tuolla mitäs nyt-osiossa mutta suoraan sanottuna ihmetyttää noi aiheet :D.

Ja sitten taas asiaan eli tähän vauvan odotukseen. Huhhahhei mikä yö takana. Tällä kertaa särki vain toista lonkkaa, supisteli pitkin yötä ja osa niistä oli ihan reippaasti kipeitäkin, osa taas sellaisia menkkajomosupistuksia ja osa kivuttomia harkkareita. Ei tuokaan yhtään haittaa, mutta kun vielä tuli kurkkukipu tähän lisäksi. Bafucii ei tainnut käydä raskausaikana, joten täytyy vaan koittaa juoda kuumaa. Hunajavesi on ihan hyvä. Väsyttää niin että ei tiedä miten päin olisi, tyttökin heräsi jo kuudelta. Hehheh, kunnon valivalikirjoitus :kieh:.

Istuskelin muuten eilen aika paljon jumppapallon päällä, en tiedä aiheuttiko sekin jotenkin noita yöllisiä supistuksia. Sehän on aika hyvä istumapaikka loppuraskaudessa. Nyt on ensikertaa sellainen fiilis, että synnytys voisi lähteäkin käyntiin ihan spontaanisti . En tosin usko mutta voihan tuo olla mahdollista =).

Onko kukaan nyt rasvaillut välilihaa? Tein sitä edellisestä raskaudesta mutta nyt en ole yhtään muistanut koko asiaa. En tiedä minkä verran siitä on hyötyä mutta tuskin haitaakaan.

ZombiRauRau ja pikku-ukko 38+2
 
Täällä oli jo pari kysellytkin perään :)

Su iltana olo huononi ja ma aamuna (36+5) lähdin tarkastettavaksi, koska rr edelleen koholla ja olo oli kamala. Kotona proteiini näytti negaa, mutta kätilön vastaanotolla näytti 2+. Siitä lähdin taustojen vuoksi suoraan käynnistykseen. Aamulla 9 jälkeen oli jo ballonki laitettu paikoilleen. Vointi ja labrat pysyi tasaisena ja minua varoiteltiin, että ballonkikäynnistyksessä voi mennä monta päivää, kuitenkin jo klo 14 se oli irronnut, itse en edes huomannut, lääkäri sen nykäisi irti, kun kävi tarkistamassa tilanteen. Klo 16 olin synnytyssalissa oksitosiinitipassa ja meni melko kauan, että aine alkoi tehdä kunnon supistuksia. Klo 21-22 välillä synnytys lähti käyntiin. Sain Oxanestin, josta ei liiemmin apuja ja epiduraalin, joka vei ihanasti kaikki kivut pois toisin kuin aiemmassa synnytyksessä. Epiduraalin kohdalla olin auki 4-5cm edelleen. Autuaan kivuttomana päätin ottaa torkut ja tunnin päästä heräsin, kun kipu alkoi yltyä. Tällöin olin 8cm auki! Kova paineen tunne alkoi olla ja kätilö tokaisi, että mitä sitä suotta estelemäänkään, että ponnistele vaan jos siltä tuntuu. Klo 1.43 syntyi pieni poika. 46 cm ja 2790g. Synnytyksen kesto virallisesti alle 4h, josta ponnistusvaihe 13 min. Poika ja äiti voi hyvin, kotiin ollaan jo päästy. Valohoidossa meni yksi päivä ja pientä ongelmaa syömisten kanssa, mutta kaikki meni lopulta tosi hienosti :)
 
  • Tykkää
Reactions: Keltakukka
Onnea vauvautuneille! <3

Mä en oo rasvaillu mtn kummastakaan. Yhtään raskausarpea ei tullu. Ekasta lapsesta kaks tikkiä alakertaan (3,6kg 50cm) ja nyt ei yhtään (4kg 47cm) et eipä se koko kerro tosiaan koko totuutta :)

Meillä 8 pvän ikäinen tyty täällä jo. Raskauskilot on lähteneet kaikki 8kg jo :) Olo siis mitä mainioin. Luulin et esikoinen oli helppo vauva, mut tää tyty kyl niin supertyytyväinen. Ehkä tää on tyyntä myrskyn edellä :D En voi käsittää muuten. Tuttia ei oo vielä vilautettu ollenkaan. Syntymäpainokin oltiin saatu jo kirittyä takasin. Nyt vaan odotan et mut revitään täältä pilvilinnoista. Ehkä sit ko mies menee töihin ja todellinen arki astuu kehiin kahden lapsen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Hispula
Simppu ja Sydäntähti: onnea!!

Voi kun itsekin pääsisi jo pian tositoimiin. Kotikin nyt jo valmis, eilen jo hulluna pyyhin pölyjä hyllyiltä ja pinnoilta ihan ylikierroksilla (yleensä en ikinä tee tuollaista). Tänään ollut raukeampi ja väsyneempi päivä. Käsien puutuminen pahenee edelleen, voimat menee ja tavaroita tippuu lattialle. Muuten ok, harkkasupistukset jo ihan napakoita ja alavatsasärytkin helpompi kestää kuin nää sormisäryt.

Ilokarpalo ja Pipana 39+2
 
Onnea Oktonautille ja Sydäntähdelle :heart:

Ilokarpalo, kirjoitpa hyvin tuosta painoasiasta :) Olen samaa mieltä, eri ihmisten on turha vertailla painoa ja sen kertymistä keskenään. Kyllähän raskausaikana myös hormonit vaikuttavat siihen, miten painoa kertyy. Ja minäkin olen nauttinut siitä, että maha saa reilusti pullottaa tuossa edessä. Itse siis pääosin tykkään tästä mahasta, ainoa asia milloin se ärsyttää on kun se tulee johonkin eteen tai estää kumartelun tms. Enkä missään nimessä tunne itseäni lihavaksi tai isoksi, vaan ylpeydellä kannan tätä palloa :)

Minä kans olen ymmärtänyt että myös pienen vauvan synnyttäminen voi olla vaikeaa, ja iso saattaa tulla ulos helpostikin. Mutta kuitenkin, silti itselläkin on sellainen ajatus että ei haittaa ollenkaa vaikka poika olisi pieni syntyessään.. Ehkä eniten jännitän synnytyksessä juuri sitä, että repeäisin pahasti. Muutama kaveri on revennyt niin pahasti, että toipuminen on kestänyt monta kuukautta ja se on ollut tieteysti kivuliasta :( Toivon niin kovasti että pystyn edes joten hallitsemaan ponnistuksia ja kohdalleni sattuisi sellainen kätilö, joka myös pystyisi omilla neuvoillaan auttamaan minua synnyttämään niin, ettei pahoja repeämiä tulisi. Mutta, eihän niiden syntyminen ole yksistään kiinni edes noista asioista. Eli suljen nämäkin ajatukset tehokkaasti pois, etten ala liikaa jännittämään :D

Crocuksella on kyllä ollut pelottava synnytyskokemus, ymmärrän hyvin että nyt pelottaa! Oletko muuten käynyt pelkopolilla puhumassa asiasta, tai onko synnytystä varten jotain "suunnitteilla" niin ettei vastaava pääsisi toistumaan? Sanot sille urpolle lääkärille että kun kerran sinä joudut sen synnytyksen hoitamaan niin käynnistys on ainoa vaihtoehto, jos vauva ei ala itsekseen syntyä! Ihan järjetöntä, jos se vaihtoehto sinulta evätään. Ja siitä painoasiasta, tiedän ettei paljoa lohduta mutta jos kerran olet tehnyt kaiken mahdollisen, ei tilanne ole sinun syysi. Joten yritä olla armollinen itseäsi kohtaan. Sitten kun vauva on syntynyt, voit alkaa testaamaan, mikä keino tepsisi kivikautiseen kroppaan :) Sillä kyllä ne keinot painonpudotukseen löytyy, vaikka se tuntuisi miten toivottomalta!

Välilihan rasvaamisesta en ole koskaan kuullutkaan! Mahaa olen välillä rasvannut mutta en mitenkään ahkerasti, ihan samalla tavalla kuin ennen raskauttakin eli silloin jos tuntuu että sille on ollut tarvetta. Mulle tuli nuoruudessa paljon raskausarpia reisiin ja kylkiin, siksi olin varautunut että niitä tulisi nyt mahaan. Mutta yhtään ei ole vielä ilmestynyt! Vielähän niitä ehtii tulla. Rinnatkin ovat toistaiseksi säästyneet. Ei tuo rasvaaminen taida paljoa auttaa itse arpien muodostumiseen, rasvaamisen vaikutus on niin pinnallista. Mutta auttavathan ne kutinaan ja siihen, jos tuntuu että ihoa kiristää.

Mulla on ollut tänään aivan järkyttävät alapääkivut. Heräsin aamuyöllä neljän aikaan enkä enää saanut unta. Nivusia särki ja alamahaa jomotti. Koko päivän ajan on ollut tuollaista jomotusta sekä ns. sukkapuikkokipuja, eli sellaista pistävää ja vihlovaa. Välillä on käynyt niin kipeää että olen parahtanut ääneen. Supistuksia ei mielestäni ole ollut, edes niitä kivuttomia. Vauva muljuaa ja möyrii ja työntelee jalkoja ja käsiä joka paikkaan. On ollut siis aika tukala päivä. Mutta tämähän kuuluu asiaan, jospa ne kivut vähän kypsyttelis paikkoja pikkuhiljaa.. Nyt olen ottanut tämän ja eilisen päivän rauhallisemmin, sillä alkuviikosta touhusin joka päivä niin paljon, että se selvästi näkyy voinnissa. Pitäisi muistaa myös levätä..

Hispula ja LL 36+4
 
ZombiRauRau mä olen myös noita oikean laidan kirjoitusten aiheita nauranut ja miettinyt, että niitä ei vaan VOI olla kirjoitettu tosissaan :D

Onnea, onnea suuresti sydäntähti!

Ja sitten se ( . ) Tänään siis oli viimenen kasvuseuranta äitipolilla ja voi jestas mä lähdin sieltä tuohtuneena. Siis ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta se lopputulos oli just se mitä mä pelkäsin. Eli kaikki paikat täysin ummessa, vauva niin ylhäällä että ei alakerrassa tunnu yhtikäs mitään, painoarvio 3,8 kg ja käynnistetään vasta, jos menee yli 42+. Olis ollut edes jotain pientä, mikä olisi viitannut vauvan olevan valmis, mutta ei, ei sitten mitään vaan päinvastoin. Erinomaiset oltavat. Vettä tarpeeksi, virtaukset hyvät ja niin pois päin. No, esikoiseen verrattuna tämä tilanne on niin loistava, että en oikeasti kehtaa valittaa, mutta jotenkin sieltä lähtiessä oli fiilis vana ihan kamala. Nyt pitää vaan olla onnellinen, että näyttäisi kasvavan tosi hienosti (eli saan synnyttää jättiläisen...) ja eihän se kahden viikon odotus tässä nyt enää tunnu (eipä!).

Näillä tänään! Keltakukka 39+5
 
Ai niin joo ja sitä piti vielä kirjoittaa, että vitsi mä säikähdin, kun kontrollin jälkeen kävin vessassa ja yllättäen olikin vuotanut sellasta tummaa verta. Mut se on kaiketi ihan vaan siitä limakalvoilta, kun lääkäri vähän ronskimmin kokeili.
 
Mä jatkan sujuvaa yksinpuhelua, kun te kaikki olette viettämässä rentouttavaa viikonloppua tai synnyttämässä :)

Mulla oli tänään aamulla ehkä ekat harkkasupparit. Kolmisen kappaletta sellasta menkkamaista, ei kivuliasta ja siihen perään vielä yksi semmonen napakampi, mutta harmillisesti ne sitten tietty heti loppu. Ja jonkin sortin vuoto on jatkunut, mutta johtunee edelleen siitä sisätutkimuksesta. Joka tapauksessa mulla on vähän herännyt sellanen positiivisempi olo, että ehkä sitten kuitenkin tapahtuisi jotain luonnollisesti. Jännää!

Lisäksi jotenkin kuumeinen olo, toivottavasti ei nyt mikään tauti iskisi.

Keltakukka 39+6
 
  • Tykkää
Reactions: RauRau
Keltakukka, läksi lenkille! Niin mäkin tein tänään ja voi hyvää päivää millaista mahan kiristelyä ja kohdunsuun vihlomista sain aikaiseksi :) Jatkoin reippaasti tuosta huolimatta ja huusin välillä ääneen mikäli en puuskuttanut kuin höytyveturi. Ei hajuakaan onko tuosta hyötyä mutta tositositosi kovasti toivon, että on.

Toivottavasti säästyt kuitenkin flunssalta, silloin tuollaiset lenkit saa unohtaa. Itse olen yöyskää lukuunottamatta melkein parantunut ja seuraavan vuoron aikoo ilmeisesti ottaa esikoinen. Vähän jo lämpöä ja melkoinen nuuskunenä, olisi nyt pieni saanut säästyä tältä ärsytykseltä.

Muuten ei uutta auringon alla, jälleen edessä yö kera valkosipulimurskeen, sipulisiivujen ja telineessä roikkuvan märän pyyhkeen kera, ryyditettynä hunajalusikallisella. Täällä on siis tosi kovat keinot käytössä flunssan hoidossa, niin äidillä kuin pojalla. Isi nukkuu vuodesohvalla kun ei jaksa kuunnella köhinää, ehkä ihan kannatettava ajatus.

-Napsi 36+1-
 
Sydäntähdelle onnittelut pienestä pojasta :flower:.. Hienoa että kaikki meni lopuksi hyvin =). Olitko yksin synnyttämässä?

Keltakukka, juu sen tiedän että ainakin jotkut miehet käyvät kirjoittelemassa provoja vauvafoorumeille ja sitten nauruskelevat kun naiset menevät halpaan.

Ja Napsin kanssa samaa mieltä, kävelylle vaan jos suinkin mahdollista, mullakin tulee aika tujuja supistuksia kun on kävellyt. Voihan olla että sulla se kohdunsuu on alkanut ärsyyntyä siitä kokeilusta ja alkaakin kypsyä pikkuhiljaa. Eikö niitäkin ole, joilla on synnytys itsellään alkanut ja vauva kuitenkaan ei ole laskeutunut. Jumppapallon päällä keikuttelu myös auttaa vauvaa laskeutumaan.

Täällä on aikamoinen flunssa päällänsä, isännällä ei mitään eikä onneksi tytölläkään, itte aivan tukossa niiskutan. Huomasin lisäksi, että maha on parissa päivässä retkahtanut sellaiseksi roikkuvaksi repuksi :O. Viime yön nukuin myös hyvin, edes lonkkia ei särkenyt. Supistuksia tuli vain kaksi joista toinen oli kipeä. Tai no kipeä ja kipeä, laskin sen kipeäksi kun se jomotteli selkään ja reisille. Mulla on näköjään hyvin erilaisia näitä supistuksia, on sellaisia jotka tuntuvat mahassa, niitä jotka tuntuvat mahassa ja selässä, niitä jotka tuntuvat selässä ja reisillä ja sitten sellaisia hassuja menkkajomotuksia supistuksen aikana. Ja tietysti niitä kivuttomiakin on, tosin nekin on napakoituneet paljon.

RauRau ja pikku-ukko 38+3
 
Raurau, mulla esikoinen ei tainnut ikinä laskeutua tai kiinnittyä. Tai no, synnytyssalissa hän sen kyllä teki mutta ei ennen sitä :) Silloin sen kyllä huomasi kun tuntui se kuuluisa keilapallo jalkojen välissä. Eli omalla kokemuksella sanoisin, että synnytys voi käynnistyä itsestään ilman laskeutumista.

Ja johan nyt on flunssaa liikkeellä! Sympatiat minulta kaikille kärsiville, se on viheliäinen vaiva loppuraskaudesta. Itse en uskalla yskäistä ilman pikkuhousunsuojaa kun lantiopohjanlihakset antavat jo sen verran periksi : /
 
Tiiättekö mä luin teijän ajatukset, kun lähdin tuon viestin jälkeen het kävelemään reippaasti koiran kanssa :D Ajattelin huomenna mennä oikeen pitkälle. Jos ei nyt mitään varsinaista synnytystä käynnistäiskään, niin ei siinä nyt varmaan mitään haittaakaan tapahdu. Jotenkin tuntu hyvältäkin kävellä tolleen vähän reippahammin pitkästä aikaa. Ainakin ajankulua, jos ei muuta!
 
Hohhoi mikä yö. Välillä 00-02 tuli supistuksia 10min välein, keikuttelin jumppapallolla ja puolikontallaan jumppapalloon nojaten ja pohdin, nytkö alkaa tapahtua. Väleissä pikku tyyppi aktiivisesti painoi itseään alas päin ja liikkui. Vaikka on siis ollut jo kolme vkoa laskeutuneena ja kiinnittyneenä. Kai sitä on varaa edelleen koettaa alemmas :D No, sitten sup. harveni ja lieveni. Menin takas nukkumaan. Pari vessakäyntiä tuon jälkeen (vauvan pää painaa todella voimakkaasti virtsarakkoa), muuten sain nukuttua. Klo 05 vessakäynnin jälk.supparit loppui kokonaan ja sain ihmeen kaupalla kuluttua 8.30 asti.

Toivottavasti jotain työtä alakerrassa teki tuo yöllinen tuskailu! Ens yö ärsyttää jo etukäteen jos taas sama show ilman että synnytys kuitenkaan käynnistyy... No, näillä mennään.

Ilokarpalo ja Pipana 39+4
 
Voi vitsi ilokarpalo! Toivotaan tosiaan, että olis jotain edes auttanut, ettei turhaan mene valvomiseksi. Tai vielä parempaa, jos ensi yönä jatkuu, niin jos ei ne sitte enää lopahtaiskaan!

Täällä ei oo nyt tänään tapahtunut taas mitään tuolla alakerrassa, joten varmaan ne eiliset oli vaan sen lääkärin aiheuttamia eikä sen pidempään vaikuttaneet. Mieliala menee ihan ylös ja alas koko ajan. Siis olen ihan hyväntuulinen, mutta harmittaa jo valmiiksi, kun mies palaa huomenna töihin ja sitten taas torstaina vissiin näkyy seuraavan kerran. Olis vähän turvallisempi olo, kun täällä kotona olis toinenkin aikuinen, jos lähtö tulee äkkiä. Sit taas oon niin varma, että ei se lähtö tule, joten toisaalta ihan sama. Emmää tiiä! Nälkä on ainakin :D

Keltakukka ja herranjumala 40+0!
 
Meille syntyi 29.8. suunnitellulla sektiolla pieni tyttö, 3479g, 51cm, päänympärys 37cm. Kaikki meni hienosti, vauvalla sokeritkin erinomaiset seurannassa radistani huolimatta. Ollaan vielä osastolla, laitan kertomusta kunhan kotiudumme. Niin, sen kerron vielä, että vauvalla oli kireästi napanuora kaulan ympärillä, eli sitä piti löysätä ennen vauvan ulos ottamista. Napanuorassa oli myös solmu, joka olisi voinut aiheuttaa vauvalle ongelmia! Onneksi tämä vauva siis syntyi sektiolla kun syntyi!

Mimzy ja tytär 2vrk
 
  • Tykkää
Reactions: Sasse
Onnittelut kaikille synnyttäneille. Tuntuu, että täällä ei tapahdu mitään. Välillä painetta alakerrassa ja sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ollenkaan. Pientä menkkakipua välillä, mutta siinä se. Pitäisi vaan osata rauhoittua ja odottaa, mutta hormonit tekee kai jo tehtäväänsä kun mielialat hyppii miten sattuu. Olen yrittänyt analysoida mikä synnytyksessä ahdistaa, mutta en nyt saa oikeen siihenkään selvyyttä. Haluaisin luonnollisen synnytyksen, mutta kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että ei sitä voi kukaan mulle taata. Odottaminen ei ole kärsimättömän ihmisen juttu ;)

Muuten päätä särkee jatkuvasti ja väsyttää aivan kamalasti. Yöt on rikkonaisia ja vaikka päikkäröin tuntuu, että unta ei vaan saa tarpeeksi. Välillä tulee ihan huojentunut olo ettei vielä tarvitse synnyttää; josko ehtisi hieman levähtää ja sitten taas ärsyttää, että mitään merkkejä ei ole. Tästä tekstistäkin varmasti huomaa, että pienoista ärtymystä on ilmassa ;) Tsemppiä kaikille odotukseen ja synnyttäneille vauva-arkeen.

Sasse 38+6
 
Sydämelliset onnittelut vauvan saaneille!!:flower:

Sasse tuossa kuvasikin oivallisesti omaakin olotilaa ja fiiliksiä. Toisaalta olen huojentunut, että saan olla (ikuisesti) raskaana. Toisaalta taas toivoo, että action olisi jo päällä ja ohi!! Mieluiten siis ohi.

Itse lenkkeilen päivittäin koiran kanssa ja ei sillä kyllä mitään vaikutusta ole. No, tänään alkoi jomotella häpyluuta ja nivusta. Suppareita tulee päivin ja öin, mutta sellaisia, joilla ei ole mitään tehoja.

Minähän menen taas huomenna pyörähtämään synnärillä. Tosiaan pyörähtämään, sillä uskon ja tiedän, että tilanne ei ole kypsynyt mihinkään suuntaan sitten perjantaisen visiitiin. Ja epäkypsästä tilanteesta ei ole mielestäni järkevää lähteä kypsyttelemään/ käynnistelemään... Eri asia, jos saisi kalvot puhkaistua, niin synnytys oletettavasti etenisi... mutta eih, ei sitä voi vielä(kään) tehdä... Vaikkakin lääkäri (venäläinen tiukka täti perjantaina, huh huh!) sanoi, että maanantaina puhkaisemme kalvot, kun tulet tänne. Olin ihan, että miten ne voi puhkaista, jos ja kun vauva yhä liian ylhäällä... "No, sitten laitemme scan-elektrodin, pinnin, vauvan päähän ja vedämme vauvaa pinnillä alas! Silloin ei voi napanuora luiskahtaa esiin!" Olin ihan että ei oo todellista... No, kätilölle tätä kauhistelin ja juu EI -ei todellakaan noin voi tehdä!! Kätilöt on aina ollut niin kivoja, mutta muutama paska lääkäri tullu nyt tuolla synnärin puolella vastaan...

Keltakukka: joo, kyllä se sisätutkimus voi ärsyttää ja ärsyttääkin ja voi tulla tommoista vuotelua. Itsellä maanantaina se ballonkin aiheutti ihan kunnon verivuotoa ja ballongin poistumisen jälkeen tullut ihkua rusehtavaa limaa, yöh. Siis koko viikon tullut tuota ällölimaa...

Mutta joo, tulipahan tästä vikasta raskaudesta nyt sitten ensimmäinen, kun paukahdetaan lasketun ajan yli! En usko yhtään, että vauva syntyy ensi viikollakaan. Nyt mennään koko rahalla la:n yli... (ja synnytetään 6+kg vauva)...

Velmutar 39+5
 
Jälleen onnittelut vauvautuneille! Noin monta jo, ja vasta huomenna on syyskuu :)

Mua edelleen kauhistuttaa ajatus synnyttämisestä ja kuitenkin toivon, että syntyis nyt jo. Mut mielellään sit kivuttomasti ;-) Pelko isosta vauvasta kasvaa viikkojen lisääntyessä.

Tänään käytiin parissa vaateliikkeessä ja ei kyllä kauaa enää jaksa. Selkä särkee, supistelee ja oksettaa. Kotona saikin heti mennä päiväunille, kun ei enää pysynyt hereillä. On kyllä niin ikävä kivutonta ja jaksavaa aikaa!

SuSette ja rv 36
 

Yhteistyössä