Tänään 9+0, eikä pisaraakaan verta ole näkynyt vessapaperissa tai pikkupöksyissä sitten edellisten kuukautisten joulukuun puolivälissä. Syyt on olla iloinen, siis, vaikka ekaan ultraan pääseekin vasta kuukauden päästä (eilen tuli viimein hartaasti odottamani kutsukirje sinne!) Tuijottelin eilen suihkun jälkeen rintojen välistä masuani ja ihmettelin että herranjestas, miten se voi jo nyt olla noin iso.
Mielialavaihteluistani kyllä kärsin. En niinkään siitä että itken pikkuasioista, vaan siitä, että ärsyynnyn ja suutun ja jopa raivostun helpommin kuin normaalisti
Perheenjäsenet kärsivät. Luulen kyllä että ei tämä ihan vaan suoraan raskaushormoneista johdu, vaan välillisesti ihan väsymyksestä. Eli jos ei nuku tarpeeksi, on aina vaikeampi hillitä itseään, vaikkei olisikaan raskaana!
Hämy22, samat fiilikset, olen tottunut olemaan hyväuninen, tämä unenpuute on kyllä aika rassaavaa. Eikä se vaiva tosiaan lopu raskauden loppuessa ;-)
Ilokarpalo, luulen että niistä 110 jäljellä olevasta osalla on mennyt kesken eivätkä vaan ole käyneet ilmoittamassa... Koska sitä tilastollista tosiasiaa ei käy kieltäminen että 25 % 120:stä on paljon enemmän kuin 10. Eli 120 raskaudesta pitäisi aina mennä kesken noin 30 ja näistä 30:stä 27 juuri ekan 12 viikon aikana. Siksi en ole yllättynyt, haikea kylläkin, kun näitä keskenmenouutisia ryhmäläisiltä aina vaan tulee.
