Syyskuun 2008 odottajat 4

[Taina/81]

Mä kävin muuten ostamassa uuden täkin, reunapehmusteet pinnasänkyyn, hoitopöydän alustan, vaipppoja, tutteja, tuttiketjun ja perusrasvaa vauvalle. ) Sänky odottaa uutta maalia ja kokoamista makuuhuoneessa ja auton turvakaukalo kököttää siinä vieressä. ;o) Kyllä alkaa tuntua konkreettiselle, että pian se elämä taas muuttuu peruuttamattomasti. Jaiks! )

Synnytys on itselläkin mielessä vähän väliä. Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta yritän taas keskittyä siihen syntymän jälkeiseen euforiaan. Siitä ei mikään tunne tässä maailmassa paremmaksi muutu kun sen kaiken kivun jälkeen sitten saa sen nyytin syliin, se korvaa niin tuhat kertaisesti sen kaiken kivun!!

Taina 33+0

 

[tinttiliini]

Oon pähkäillyt tuota nimi asiaa tässä viime aikoina. Tyttö siis tulossa ja toinen nimi on selvä juttu - se on sellanen äidinäidinäidin äidin peruja oleva nimi joka on kulkenu suvussa tytöltä toiselle. Ite tykkään siitä hirmusesti! Sille pitäisi keksiä vaan pari, kahta etunimeä ollaan ajateltu. Piti täyttää synnytysosastolle yks lappu, missä oli jotain toiveita, henkilötietoja ym. synnytystä varten ja siinä jo kysyttiin nimiehdotusta - varmaan hätäkastetta varten, mutta en osannu mitään laittaa.

Asiasta ihan toiseen: satuin viime viikolla kattomaan Dr.Phill ( ei oo mikää lemppariohjelma kylläkään) jakson ja siinä käsiteltiin koiria ja lapsia. Siinä oli yks perhe jossa koira oli vanhuuttaan ja oisko ollu kuurokin, purassu lasta kasvoihin ja hirveet tikit ja arvet oli tullu. Jotenki vaan pelotttaa suunnattomasti noi koirat. Toinen on vanhus ja höseltää menemään ihan miten sattuu, se ei paljoa kato mihin kävelee tai hyppii. Ja toinen on se pieni ja ärhäkkä joka puree. Pari kertaa se on purassu lapsia äkkinäisten liikkeiden takia vaikka on alussa näyttäny että ei ole mitään hätää ja antaa silittää. Ärsyttää vielä suunnattomasti se että olen aikuisille sanonu vaika kuin monta kertaa että sen koiran lähelle ei saa mennä että se puree - ja sitä ei sitten uskota kun se on niin pieni ja söpö.. Vaikka ne ei purisikaan eikä muuta vastaavaa tekisi niin en uskalla ajatella tässä vaiheessa että pitäisin lattialla lasta ja koiria samassa tilassa ilman valvontaa. Leikkikehä, matkasänky pitää varmaan ottaa käyttöön heti ja portti lastenhuoneeseen, muuta en keksi! Kunhan lapsi on isompi niin sitten voi olla jo helpompaa kun ymmärtää että koirat on koiria. On vaan aika tiukka paikka, koska koirat on miehen koiria (ex-nainen luovutti ne) ja hän ei oikein osaa suhtautua asiaan saati halua keskustella - sano että muuttaa sitten koirien kanssa omaan asuntoon jos ei muuten onnistu..Olin itsekin alussa sitä mieltä että koirat kyllä pysyy oli miten oli, mutta jotenki mieli on alkanu muuttumaan ja huoli kasvamaan. Mutta sittenhän sen näkee miten tuo lähtee sujumaan!

 

[Iiris*]

Tinttiliini; sun miehes taitaa olla vielä siinä vaiheessa, että koirat on hänelle todellisempia kuin vauva. Tilanne saattaa muuttua, kun vauva on siinä, ihan oikeasti, ja hänenkin pitää sitä suojella ja hoitaa. Meillä minä stressasin alussa tuosta koirasta tosi paljon, vaikka se onkin lapsille mukava (itse asiassa se on silloin tällöin mun mukana lapsiryhmien opastuksissa, eikä mitään ikävää ole koskaan sattunut.) Nyt, kun ollaan saatu siltä noi kohtauksetkin kuriin talven ja kesän aikana, niin mun stressi on hellittänyt ja ajattelen että katsotaan miten käy. Kun koira oireilee, voin kuitenkin ennakoida kohtauksen jo pari tuntia ennen, ja huolehtia ettei lapsi ole lähettyvillä. Minä en millään haluaisi antaa koiraa hoitoon, varsinkin kun sen kanssa on nyt tullut puuhattua päivät, ja se on nykyään todella suloinen.

Mies taas on vasta heräämässä siihen, millainen avuton pötkylä meille on tulossa, ja miettii nyt noita leikkikehäjuttuja ja lapsen suojelemista koiralta. Vauva ei taida olla miehille ihan todellinen ennen kuin vasta loppuraskaudessa, jos ihan silloinkaan. Meille siis tulee leikkikehä, ja koiraportit on jo. Koiran nukkumapaikkaa mietitään vielä - nythän on viimeiset hetket se siirtää, ettei se yhdistä sitä lapsen syntymään. Sekin täytyy miettiä, ettei se saa alkaa vahtia vauvaa vierailta, tai että se ymmärtää jättää heti vauvan tavarat lainaan, eikä esimerkiksi hakeudu nukkumaan lapsen leikkimatolle.

Mut, me itse asiassa tultiin viikonloppuna kesken pois mökiltä, kun sinne tuli sukulainen sekopäisen koiransa kanssa, ja päätti että se saa olla irti. (Koira ei ole kärttyinen, vaan päästään vialla). Kun tuli selväksi, että meidän koira on sen käsittelyssä kohta vainaa, eikä omistaja aio siltikään pistää koiraansa hihnaan (ja muut ei siihen voi koskea, koska se tikkaa kiinni) niin pakattiin koira autoon ja lähdettiin. Me ei voida enää tavata häntä, jos koira on paikalla, eli ei suurinpiirtein ikinä. Niin käsittämättömän itsekästä on pitää tuollaista koiraa irti, ja vaarantaa muiden turvallisuus. Pelkkä ajatus siitä, että mun lapsi ois lähelläkään tuollaista aikapommia, saa kyllä kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Harmittaa, kun kyseessä on lähisukulainen, ja nyt pitää mökkiviikonloppujen kanssa sitten säätää ja vuorotella. Mut toisaalta, ihmisellä ei ole kaikki pääkopassa kunnossa, jos nauttii siitä, että ihmiset ympärillä säikkyy omaa koiraa. Enpä tiedä jäänkö tuota seuraa kaipaamaan...

 

[Iiris*]

Tein muuten ton liikelaskennan, ja ihan hyvin tuolla massussa sen mukaan voidaan. Taitaa vaan olla rauhallinen tyyppi ja pitää päivät matalaa profiilia.

Kyllä miehet on joskus aika sokeita. Jaan työhuoneeni nuoren miehen kanssa jota en ole viikkoihin nähnyt. Hän oli täysin ällistynyt, kun kerroin että jään äippälomalle. Oli parka luullut, että olen lihonut niin hirveästi, eikä siksi ole kommentoinut mun mahtivatsaa. Näin ne nuoret miehet yrittävät olla tahdikkaita ja kunnioittaa muiden yksityisyyttä. Ja hän on sentään isä itsekin!!

 

[tinttiliinin]

Mietin itekki tuota että mieheni ei varmaan ole vielä oikein konkreettisesti tajunnu, että pikkunen on tulossa. Välillä tuntuu, että asioista saa puhua vaikka kuinka ja ite luulee että ne on käsitelty sitten kunnolla ja kappas kun asia on sitten käsillä niin mies havahtuu vasta sitten siihen tosiasiaan että jotain oikeasti tapahtuukin! Vaikka tänne on ilmestyny pinnasänkyä, pikku vaatetta, vaunua ja turvakaukaloa, niin silti tuntuu että siinä kohtaa miehellä lyö vähän tyhjää..Että mitäs ne täällä tekee, kun ei ole lastakaan

Iiris* :täysin käsittämätöntä meininkiä tuo sukulaisen koiratouhu..Oma koira kun on ärhäkkä niin kyllä se kiinni pidetään, oltiin kotona tai missä tahojaan, kun tiedän ettei se täysin "turvallinen" tapaus ole. Ei tulis mieleenkään antaa sen juosta ja hillua - jos jotain tapahtuisi, syyttäisin itseäni paljon! Mutta toiset vaan ovat ajattelemattomia ja itsekkäitä..

Tuosta koiran nukkumispaikasta. En edes ajatellutkaan että se voisi yhdistyä koiran mielessä vauvan kotiin tuloon jos sen siirtää vasta siinä vaiheessa. Tosin koirat on aina (läpi elämänsä) nukkunu sängyssä, joten en tiedä miten sitten jatkossa. Olen kyllä ajatellut, että lapsi saisi nukkua omassa sängyssään alusta saakka. Onkohan muuten mitään oppaita olemassa koirista ja vauvasta? On kuitenki niin uus tilanne, että neuvot voisi olla tarpeen..

Joo, noi miehet on kyllä hassuja kun ne on sokeita raskaudelle! Viime kuussa yks mies tuli iskemään terassilla ja sanoin että nyt on huono kohde, oon 6kk raskaana ni se oli täysin yllättyny Tosin olin minäki moisesta!

 

[sanni-77]

meillä on myös appivanhempien tuttavilla sellainen lintukoiran ketale, johon ei ole saatu minkäänlaista otetta ja se hyppii ja pomppii kuin mielipuoli ja hajottaa paikkoja. esikoinen pelkää sitä tosissaan ja puhuu peloissaan koirasta usein pitkään tapaamisen jälkeenkin. koira on asunut maalla ja on tottunut olemaan pihassa vapaana (mitä nyt välillä karkaa ja sitten sitä etsitään autolla ajaen ympäri metsäteitä), joten ei ole tottunut millään muotoa hihnassa olemiseen. oven taakse teljettäessä raapii oven kynsillään piloille. jostain ihmeen syystä nämä ihmiset haluavat kuljettaa sitä autolla aina mukanaan kyläilemään ja pelkkää terroriahan se aina aiheuttaa.

muutenkin tuo koko perhe on todella kovaäänistä porukkaa ja tykkäävät istua appivanhempieni mökillä iltaa istumassa viiniä juoden pitkälle yöhön vaikka paikalla on nytkin ollut minä raskaana ja selvinpäin kuuntelemassa kovaäänistä örveltämistä ja 2v lapsi yrittämässä nukkua. tod ärsyttävää. täydet empatiat Iirikselle.

 

[Iiris*]

Tää koira on rotuna haasteellinen ja "epäsosiaalinen" ja pilattu jo pentuna. Pistetty sit kiertoon ja tullut tälle sukulaiselle, jolle elämän ensimmäinen koira. Mut, pointti on todellakin tuo kiinni pitäminen - meilkein kaikilla on jonkinlaisia ongelmia koiransa kanssa jossain vaiheessa, eikä mistään koirasta saa täysin varmaa, superhelppoa lelukoiraa. Minusta tuntuis kurjalta, jos tietäisin, että mun koiran takia joku ois peloissaan ja pahoilla mielin - esmes juuri kuten Sanni kirjoitti. Kun niin vähällä sen vois estää.

Me ollaan saatu sellaisia neuvoja, että laitokselta on hyvä tuoda kotiin vauvan pissavaippa, ja jättää se johonkin, josta koira voi sen "löytää". Näin se saa rauhassa nuuskia ja tutkia sitä, ja kun vauva tulee kotiin, niin siinä on koiralle jo tutut tuoksut, mikä helpottaa tilanteen tajuamista. Kuulemma heti vaan tervetuliaispusut saa koirakin antaa, kunhan ei ihan hurjaksi mene. Myöhemminkään koiraa ei saisi eristää vauvasta, vaan järjestää niin, että vauva on turvattuna (sylissä, leikkikehässä ym.) mut koirakin saa tulla ja mennä vapaasti. Tää nyt ei tuota vaikeuksia; en tiedä ketään, joka vois muutenkaan jättää vauvaansa vahtimatta vaikka yksin lattialle. Samalla kai sitä valvoo ton koiran, mitä vauvankin...ongelmia tulee meillä todennäköisesti sitten, kun lapsi liikkuu, mutta älli ei vielä riitä varomaan koiraa ja antamaan sille ruoka - ja leporauhan. Sit täytyykin vähän jo miettiä - en mitenkään pysty vahtimaan koiraa ja lasta joka sekunti.

Vauva on ollut tänään tosi aktiivinen, olen tuntenut potkuja päivälläkin! Lieneeköhän sattumaa, että nyt tulis pari vuorokautta siitä, kun lopetin särkylääkkeiden syönnin..ehkä ne rauhoitti vauvaakin. Kiva tuntea taas mönkimistä ja potkuja!

 

[tinttiliini]

Olen tutustunut kantoliinojen ja kestovaippojen maailmaan tänään. Jotenki toi kestoilu alkaa tuntumaan siltä että sitä on kokeiltava: varsinki kun ne vaipat on niin tajuttoman sulosen näkösiä kaikkine eläin-, karkkiväri- ym. kuosineen Onhan ne kertakäyttövaipat helppo heittää vaan roskiin ja aikaa ja vaivaa säästyy, mutta ei kai ne kestotkaan ihan tajuttoman hankalia voi olla? Ehkä se pesu ja likasten säilytys arvelluttaa eniten ja se että löytyy sellaset mallit että pitää "tavaran" sisällä..

Huomenna taas neuvola, johan tässä viime viikolla vasta kävin. Mutta seurataan tätä painoa ja sen kehitystä niin mentävä se on. Vauveli on tuntunut taas superaktiiviselta- viime yönä en saanu kunnolla nukutuksi kun niin viuhto menemään..Voi olla outoa kun syksyllä ei kukaan siellä masussa mekastakaan!

 

[tähti*]

Koira asiaa:

Minäkin kaipaisin jotain hyvää koira & vauva -opasta. Meillä on myös ärhäkkä koira, joka ei ole tottunut lapsiin. En ole kyllä stressannut asiasta, mutta neuvoja kyllä kaivattaisiin. Meillä koira on erittäin arka, ja sitten puolustautuu puremalla tai räkyttämällä. Meillä tuskin onnistuu koiran nukkumapaikan siirtäminen, kun on nukkunut aina sängyssä ja peiton alla. Itse olen myös ajatellut, että vauva nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn vieressä, vähän niin kuin sivuvaunussa. Pelkäisin muuten varmaan, että vauva tippuu sängystä. Meillä, kun ei ole täysleveätä parisänkyä niin ahdasta voisi olla, jos kaikki nukuttaisiin samassa sängyssä.

Oletteko te miten ajatellut hoitaa koirien hoitamisen silloin, kun olette synnyttämässä ja sairaalassa? meillä koirat varmaan menee hoitoon appiukolle siksi aikaa. Joutuisivat varmaan muuten olemaan liikaa yksin kotona, jos mies viettää sairaalassa meidän kanssa aikaa tai sitten jos mies joutuu olemaan vielä töissä... Ei varmaan sitten meillä onnistu tuo pissavaipan tuominen koirille ellei sitten appiukko tule käymään sairaalassa ja ota mukaan vaippaa .

Minkähänlaisia ne leikkikehät on? pitäisi varmaan sellaiseen tutustua ja hankkia sitten, jos näyttää, että on mahdotonta vahtia koiraa ja vauvaa. Meidän koira on vaan niin pikkuinen (n.3kg), että onkohan mahdollista, että se luikahtaa sinne leikkikehään...

Omaan oloon ei sen kummempaa. Turvotusta on edelleen, ja varmaan pahenee tulevien helteiden myötä ;(. Lääkäri olisi ensi viikolla. Toivottavasti olisi jo jotain edistystä alakerrassa tai edes vauva kiinnittynyt. Nyt kyllä tuntuu, että vauva on vielä jotenkin väärässä asennossa, vähän vinossa vartalo, pää alaspäin kuitenkin.

Itse en ole laskenut vauvan liikkeitä, mutta niitä yleensä on nyt tuntunut pitkin päivää ja iltaa. Ei kylläkään koko ajan tunnu liikkeitä eli hiljaisempiakin hetkiä on. Neuvolassa, vaan sanoivat, että kunhan tuntee joka päivä reippaampia liikkeitä, ettei vain pientä töytäisyä, on kaikki kunnossa.

Oltiin parin päivän reissussa Helsingissä. Kyllä tuntui jo pidempi automatka tuskaiselta ja enempi käveleminen raskaalta jaloissa. Nyt pitäisi varmaan vähän malttaa levätäkin.

Ei meilläkään mies taida ihan tajuta, et meille on tosiaan tulossa sellainen pikkuinen vauva. En kyllä varmasti itsekään tajua, kun esikoista odottaa, mitä se tuleva arki tulee olemaan. Aika paljon sekä minulla että miehellä on ajatuksissa se tuleva synnytys. Ei sitten osaa oikein vielä ajatella, mitä se elämä sen jälkeen on.

Synnytyksestäkin on alkanut mietityttää, miten mies sinne pääsee, kun on sitten töissä. Tai saattaahan olla hyvä tuuri, että mies on silloin vapaalla, mutta minun tuurilla kuitenkin jossain monen sadan kilometrin päässä töissä. Mieheni ajaa rekkaa, niin työpäivät on pitkiä eikä sieltä töistä noin vaan lähdetä takaisin ajaa kotia. No, sehän yleensä esikoista odottaessa synnytys kestää pidempää niin onhan tässä hyvät mahdollisuudet, että mies pääsee synnytykseen mukaan ainakin jossain vaiheessa.

Nyt tulee taas romaani... Jospa tästä kohta lähtisi kauppaan...

Tähti rv 35+0

 

[Iiris*]

Mun mielestä noitten leikkikehien hienous just on siinä, että, sen pohjan saa nostettua, eikä meillä koira (säkä 40 cm) jaksa hypätä sinne tai voi sohia vauvaa tassulla pinnojen välistä. Noita on aina välistä kirppareilla myynnissä ihan kohtuuhintaan.

Oon ollut töissä tippa silmässä, kun nää viimeiset päivät menee vaan ihmisiä kahvitellessa ja yhteistyöstä kiitellessä, takaisin kun en sit tähän työhön pääse. Monia tietenkin vielä lisäksi säälittää tää mun invalidin muumin olomuoto, joten saan sit puolitutuiltakin ihan liikaa empatiaa ja onnentoivotuksia, joita en oikein välittäis saada. Oisin niin tahtonut jäädä äippälomalle reippaana, että huphei, tässä sitä synnytettäis suorilta jaloilta vaikka koripallo, ja sitten keväällä takaisin sorvin ääreen, eiks jee! Mut no, eihän se näin näytä menevän..onneksi tiedän, et mieli sit muuttuu, kun lomalle pääsen ja pääsen kuitenkin reissuun muihin maisemiin.

 

[Palmuhiiri]

Tinttiliini, meilläkin kestoilu suunnitelmissa. Ollaan saatu kavereilta jo paljon erilaisia kuoria ja imuja. Kuulemma tosi helppoa ja paljon halvempaa kuin kerttareiden kanssa. Eikä tarvitse jatkuvasti olla viemässä roskia ja kaupassa hankkimassa kalliita vaippoja. Jos suunnitelmissa on useampi lapsi, seuraavien kohdalla kustannuksia ei tule paljon ollenkaan. Ja kuulemma vauvaa ei oikeastaan tarvitse rasvata ollenkaan eikä kestovaippojen kanssa tule mitään ihottumia, koska ne hengittävät niin hyvin. Mutta on kyllä melkoinen perehtyminen kaikkiin erilaisiin imuihin sun muihin. Kuulemma iso osa paranee käytössä ja siksi kannattaa ostaa käytettynä. Tavoitteena on käyttää mahdollisuuksien mukaan pelkkiä kestoja. Tosin varmaan reissussa saatetaan käyttää kerttareitakin.

Yksi ystäväpariskunta on onnistunut kasvattamaan vauvansa vaipattomaksi tosi hyvin. Heillä toissaviikonlopun nelipäiväisellä festarireissulla meni vain 3 vaippaa. Ja vauva on siis 6kk vanha. Hän on oppinut ilmoittamaan sellaisella "käninällä" milloin on pissahätä ja vauva on myös oppinut inhoamaan märkiä vaippoja. Ihan uskomatonta, että niinkin pieni todellakin oppii vaipattomaksi. Olimme heidän kanssa viime viikonloppuna mökillä ja vaikutti kyllä tosi helpolta, kun ei tarvinnut pakata mitään likaisia vaippoja mukaan. Vauva pissasi ja kakkasi pensaaseen.

Itse asiassa nyt muutama päivä sitten oli myös Hesarissa juttu vaipattomuudessa. Siinäkin haastatellut vanhemmat kehuivat vaipattomuuden kätevyyttä. Ystävämme sanoivat, että alku oli rankkaa, kun lasta piti opettaa tunnistamaan pissahätä ja vessassa sai rampata yhtenään. Nyt puolivuotiaan vaipattoman vauvan kanssa he ovat tyytyväisiä, että jaksoivat. Saa nähdä, jaksammeko me. Olisihan se kätevää.

Meillä ollaan siitä ihanassa tilanteessa, että mies miettii vähintään yhtä paljon kuin minä lapsen tuloa ja kaikkea mahdollista siihen liittyvää. Hän on lueskellut muutamia hyviä kirjoja ja suositellut minullekin. Kuitenkin vauvan tulo vaikuttaa jotenkin todella epätodelliselta edelleen. Pesin eilen meille kertyneitä vauvanvaatteita. Kehotin miestäni kurkkaamaan pyykkitelinettä. Pitkään aikaan viereisestä huoneesta ei kuulunut mitään. Menin kurkkaamaan ja hän seisoi katselemassa vaatteita puoliksi kauhuissaan, puoliksi liikuttuneena. Illalla, kun tajuttiin, kuinka pian vauva on tulossa, alkoi molemmilla tulla vähän hermostunut hihitys. Tajuttiin myös, että vauva ei kyllä todellakaan mahtuisi vielä mihinkään. Asutaan kaksiossa ja pitäsi saada pari kirjahyllyä tyhjennettyä sängyn ja vaatelipaston tieltä pois. Vauvapakkaustakaan ei olla vielä saatu, joten meillä ei olisi mitään, mihin laittaa vauva nukkumaan, jos se nyt päättäisi ilmaantua maailmaan. (käytetään siis vauvapakkauksen laatikkoa ensisänkynä) Vähän hupaisan epätoivoiselta tuntuu. Samalla jännittää, hermostuttaa, innostuttaa, kauhistuttaa ja tuntuu ihanalta. Hui.

 

[Taina/81]

Palmuhiiri:
Just noinhan se on, jännittää, hermostuttaa, innostuttaa, kauhistuttaa ja tuntuu ihanalta! Söpösti sanottu. )

Mua vaan harmittaa kun ei ole miestä ollenkaan jakamassa tätä asiaa. Tai siis mies toki on mutta hänen päähänsä mahtuu nyt vain talonrakennusasioita. Harmi kun molemmilla on näin iso projekti meneillään eikä kumpikaan jaksa ja osaa tukea toista kun on niin kiinni siinä omassa isossa myllerryksessä. Eilenkin vihjailin pinnasängyn maalaamisesta vauvalle, niin mies tuumasi, että "osta vaikka uusi, minä en halua lisää hommia". Jaahas! Taidan sitten maalata itse... Kai joku hengityssuojain päässä vois yrittää sutia käytettynä lainaan saatua sänkyä kuntoon? Meillä on kyllä hyvä pinnasänky, mutta (tuleva) keskimmäinen nukkuu siinä, enkä viitsi häntä vielä laittaa lasten sänkyyn, joten siksi vauvalle on lainattu väliaikaisesti muualta sänky.

Iiris: haikeaa on täälläkin toimistossa kun 6 työpäivää enää jäljellä. Olen kyllä tulossa takaisin, mutta silti on jotenkin haikeeta kun kaikki suunnittelevat syksyn juttuja joihin minä en osallistu ollenkaan. Pomo kyllä kävi sanomassa, että voin tulla jo vuoden vaihteessa osa-aikaisena jos haluan. Mehän miehen kanssa puhuttiin, että pidetään vanhempainvapaa puoliksi.

Taina

 

[tinttiliini]

palmuhiiri: kuulosti kyllä unelmalta toi jo 6kk ilman hirveetä vaipparumbaa! Tosin oma äitiniki oli alkanu opettaa meitä jo alta puolenvuoden kuivaksi ja hyvin opittiin! Kyllähän se jaksamista vaatii, mutta jos suinkin on aikaa niin maksaa ittesä varmasti takas. Mutta kestoilua aion yrittää. Vaikkakin eräs tuttavani kertoi kaveristaan joka oli hulluna ommellu ja ostanu kestoja ja muutaman viikon jaksanu niiden kanssa peuhata ja sitten oli loppunu jaksaminen. Tuttavani oli jopa TYYTYVÄINEN kun toinen oli niin ensin niistä höyrynny ja sitten ei jaksanukkaa! Kun tää tuttuni on sitä mieltä että ne on niin hankalat ja ei niiden kansa kukaan jaksa koko aikaa rumpata, että helpommallaki pääsee. Suoraan sanottuna jopa nostattaa tätä meikäläisen taistelu intoa todistaa asia vääräksi.

Taina: ostin vanhan pinnasängyn joka oli jo kulunu, mutta muuten kivan mallinen. Ite hioin siitä kaiken lakan pois ja vahasin myrkyttömällä ja luonnonmukaisella vahalla, sellasella tummemmalla sävyllä. Kiva tuli ja vaha oli nopea ja helppo levitttää. Hiominen oli se suurin työ. Muutenki oon "tuunannu" kaikkee pientä ja kivaa (tää sisustussuunnittelijan ammatti puskee välillä esiin..) kaikesta ylimääräsestä rojusta mitä varasto tuntuu olevan pullollaan. Remontista jää aina ylimäärästä maalia, tapettia ym. ja siitä sitte pistelen tulemaan mitä millonki

tinttiliini+tyyppi 30+6

 

[Luna_81]

Hei taas!

Mä tässä jo mietin sairaalakassin pakkaamista ja kysyisinkin jo aikaisemmin synnyttäneiltä: mitä kaikkea oikeasti kannattaa pakata itselle ja vauvalle mukaan? En halua raahata sinne mitään ylimääräistä, mitä ei sitten tule kuitenkaan käytettyä.

Meillä on kans tutuilta saatu vanha pinnasänky, joka kaipaa hiomista ja uutta maalia. Kun vielä sais miehen hommiin, niin hyvä olis. Sanoin jopa sille, että jos ei itse jaksa /ehdi kunnostaa sänkyä, niin mä voin itsekin hoitaa sen, kunhan mulle ensin näytetään, miten esim. hiotaan. Se ei kuulemma käy, mutta eipä herra itsekään saa mitään aikaiseks. Kyllä välillä meinaa hermot mennä tohon ukkoon..

 

[tinttiliini]

oma pinnasänkyprojekti oli sinänsä helppo, koska lakkapinta oli kulunu ja rapistunu - lähti aika kepeästi hiomalla (90 karkealla vetäsin eka ja sitte 120, käsipelillä). Ihan puupinnalle en hionu,sen että lakka lähti, vaha tarttu ihan hyvin eikä vanha värisävy paista läpi kun tää uus on aika lähelle sama, astetta tummempi. Vanha pinta on varmaa ollu jotain värillistä lakkaa. Ei siitä mitään priimaa ja uutta tullu, mutta siisti kuitenki Liikkeessä myyjät kyllä sano että en tuu hiomalla sitä irti saamaan ja ehotti jotain maalinpoistomyrkkyä joka vedetään pintaan ja annetaan vaikuttaa ja vanha maali kupruilee irti. Sottasta touhua, ainaki omasta mielestäni kun oon joskus kokeillu.

Yhden lipaston tein niin että kuumailmapuhaltimella kuumensin vanhaa maalipintaa (oli aika monta kerrosta maalattu ja ois saanu hioa loputtomasti) ja sitte sitä mukaa lastalla kaavin irti, lähtee näppärästi ja ihan hyvä konsti kunhan ei polta pintaa! Mutta ei varmaan kätevä konsti pinnasänkyyn.

 

[Iiris*]

Totta tosiaan, eipä tätä aikaa enää paljoa ole, pitäis tota sairaalakassiakin pakkailla!Ensi viikolla on tutustuminen synnärille, ja sit alkaa valmennus.
Mä en jotenkin käsitä, että meidän pinniksessä nukkuis kohta pieni ihminen, eikä mun vatsassa enää melskattaiskaan.

Synnytyksestä puheenollen; treenaako kukaan noita lantionpohjalihaksia? Neuvolassa siitä ei oo sanottu kertaakaan mitään, mutta kaikkialla muualla kehotetaan opettelemaan toi jumppa jo heti kättelyssä, että sitä tulee tehtyä sit synnytyksen jälkeenkin. Entä rasvaako kukaan välilihaa, ettei se repeytyis niin helposti? Ois ihan loogista, että siihen vois jo nyt vaikuttaa,kun vatsaakin rasvataan, en vaan oo koskaan kuullut kenenkään tekevän niin, ainoastaan lukenut kirjasta. Ajattelin kyllä babyoilin huomenna ostaa tähän tarkoitukseen.

Me saatais käytetty turvakaukalo, mut en tiedä kuinka tarpeellinen se on. Kauanko sitä turvakaukaloa voi vauvalle käyttää, ennen kuin tarvitsee ostaa uusi? Voiskohan sitä käyttää myös ensimmäisenä sitterinä? Meillä ei oo autoa, ja jos autoiluun on tarvetta, niin vuokrataan sit toi kaukalokin. Synnäriltä meidät hakee ystävä, jolla on autossa kaukalo omalta vauvaltaan. Ihmiset näyttää kuljettelevan noita vauveleita noissa kaukaloissa kaupoissa ym, mut meillä hän nukkuis ne ajat rattaissa. Joten onko se jotenkin välttämätön myös muuten, kuin autoillessa?

 

[Weenie]

Heipsis! Nyt ne helteet sitten iskivät, huhheijaa!

Laittelin tuossa vauvan tulevaa pesää kondikseen ja hulmahti omituinen olo itsellekin. Vastahan mä ompelin pellavaiset reunarimpsut ja muut edelliseen äitiyspakkaukseen..!? Btw on tosi hyvä idea pitää sitä vauvan ekana pesänä, toimii.

Noista alaosaston rasvailuista sen verran, että lienevät melkolailla hömppää. Repee jos on revetäkseen, vaikkei niistä tietenkään mitään haittaakaan ole. Tietääpähän yrittäneensä. Ennemmin panostaisin niihin lantionpohjalihaksiin.. vai oliko se lihiksiin.. hmm, tuli nälkä, jääkaapille.

Itsellä sarvi otsalla kasvaa vatsan myötä (ja läskin myötä). Ihanaa että kaikki mennyt tähän asti näin hyvin, meinaa vaan paukut loppua kesken. Nukkuminen on vähän mitä sattuu ja päiväunet jos itselleen sallii, ei nuku yöllä senkään vertaa. Näillä koivilla vois vatkata pullataikinat vaikka pohjalaisiin perinnehäihin.

Puhelin teille taannoin lähestyvistä sukuhäistäni. Tein päätöksen olla lähtemättä. Pientä tekosyyn poikasta ovat varmaan kaikki haistavinaan. Ja tottahan se on että jos olisin ko. liiton kannalla muutenkaan, olisin varmaan suuremmalla halukkuudella istumassa sen 400km suuntaansa. Mutta nyt näin, jokainen joka näkee muhevan vatsani tajuaa ettei istuminen autossa olisi herkkua (saati terveellistä). Saan alvariinsa kuulla ihmettelyä, eikö se jo synnykään, miten se onkin noin suuuuri..

Luna: Meille naurettiin Kättärillä kun näkivät tavara-arsenaalimme. Vähän kyllä hävettäny itteekin kun tajusin miten vähällä pärjää. Tällä kertaa otankin niin niukasti kuin suinkin, talohan "tarjoaa" melkein kaiken ihonpesuaineista vaatteisiin.

Pikkuvaatteita ottaisin 1-2kpl 50-koon bodya ja lämpimähkön päällysasun. Samat vaatteet mitä tullessa menee varmasti, maha kun ei juuri synnytyksestä heti pienene.
Ja niitä kamalia alushousuja mitä sairaalasta saa, pidin todella mielelläni. Omat pysyivät puhtoisina + niitä piti vaihtaa kokoajan.
Ainoa mistä ehkä syytä mainita, on mieleinen ruoka ja JUOMA. Olisin imetyksen käynnistyttyä voinut oikeasti juoda vaikka tynnyrillisen limsaa. Ottakaa siis kaikenvaralta juotavaa mukaan, niin ei tartte laittaa miestä kauppaa metsästämään, kuitenkin eksyy raukka matkalla (kanttiinin pikkulimut mihkään riitä).

Se mistä voisi kans mainita, on sairaalan käyttämät puhdistusaineet. Sain yllättäin voimakkaan allergian niistä jalkoihini ja siksi suosittelen sukkien, tossujen ja omien petivaatteidenkin käyttöä herkkäihoisille. Mutta tämä nyt siis vaan yhtenä detaljina joka mieleen pulpahti. Varmaan nauraisivat siellä tällekin.

Ps. Muakin vähän alkanut hirvittämään synnytys ja se kipu. Koitetaan silti nauttia siitä tosiasiasta että tämä on kai kuoleman lisäksi sarjassamme asioita joihin emme pysty vaikuttamaan. Carpe diem! Heittäydytään!

Psst. Mies pyysi lisäämään tarveasioiden listaan kuoharin - se siis sairaalakassiin päälimmäiseksi!

Weenie 32+3

 

[Taina/81]

Hei!
Sairaalakassista:
-Ensimmäisenä ja tärkeimpänä kamera ja siihen vara patterit. Ihan kaikkea muuta ilman pärjää, mutta jos kamera unohtuu eikä niitä vauvan ensihetkiä tässä maailmassa saa ikuistettua niin sitten on kyllä ketuttaa vielä viidenkymmenen vuoden päästäkin
-Mulla oli omat shamppoot ja hoitoaineet, talon puolestakin kyllä on tarjolla, mutta mulla on pitkät ja paksut hiukset ja ne jää takkuisiksi ja sähköisiksi noilla yleispesujutuilla
-Sit tietty kaikki perushygienia jutut, omat naamarasvat, dödöt, hammasharja, hiusharja, huulirasva yms.
-Ne sairaalan vaatteet on rumia, mutta musta ihan loistavia. Ne on siis tosi käytännölliset (esim. imetyksen ja jälkivuodon kannalta) ja kaikista parasta on, että ne saa heittää pyykkikoriin muiden pestäväksi. Sitä jälkivuotoa tulee niin paljon, että kaikki (varsinkin ne verkkopikkarit) on koko ajan veressä, joten on ihanaa, että saa vaihtaa puhtaat päälle aina tarpeen vaatiessa.
-Omat imetysliivit mulla oli mukana ja ne oli mun mielestä tarpeelliset, olis vaan saanut olla kahdet tai kolmet kun tulivat niin äkkiä maitosotkuun.
-Sit pyysin miestä tuomaan liivinsuojia ja maidonkerääjän eli nämä pakkaan tällä kerralla valmiiksi mukaan.
-Mä oon tosi herkkäuninen ja sairaalassa tunnetusti ravaa pitkin yötä henkilökuntaa ja naapurivuoteen vauva itkee juuri kun olet saanut omasi nukahtamaan yms. joten mulle TOSI tärkeet oli korvatulpat. Niiden avulla sain itse hyvät yöunet (vauva oli ekan yön vauvalassa että sain levätä ja muutenkin heräsin kyllä korvatulppien kanssakin oman vauvani itkuun)
-Mitään syömistä tai juomista mulla ei ole ollut mukana, enkä ole kyllä kaivannutkaan. Sairaalassa on osastolla jääkaappi josta saa käydä hakemassa yogurttia, leipää, mehuja, hedelmiä yms aina kun haluaa ja ruokailuaikojanhan siellä on tosi tiheään eli nälkä ei ole kyllä päässyt koskaan yllättämään, pikemminkin ihan ähky koko ajan. Ja sitten kaikki vierailijat ovat tuoneet jotain naposteltavaa ja luettavaa sairaalaan elis suklaata ja muuta herkkua on kyllä sitten ollut yllin kyllin.
-Ja mieshän tuo kotoa tai kaupasta kaikki mikä unohtuu eli ei hätää
-Mä en ole koskaan pakannut vauvalle sairaalakassiin mitään mukaan. Sehän puetaan sairaalassa sairaalan vaatteisiin ja mies on tuonut sitten kotoa vauvalle vaatteet kotiutuspäivänä. Olen toki kotona viikannut vauvan vaatteet valmiiksi ettei miehen tarvitse pähkäille miten vauva puetaan.
-Itselle on olen pakannut kotiutus vaatteet samaan pussiin/kassiin kun vauvan kotiututsvaatteet ja mies on tuonut pussin siis mukanaan kun on tullut hakemaan meitä kotiin. Siellä sairaalassa ne on vaan tiellä kun niitä ei kuitenkaan tarvita ennen kuin kotiinlähtöpäivänä.
-Niin ja neuvolakortti pitää tietty pakata mukaan
-hmm, mitähän muuta. No täydennetään sitä mukaan kun tulee mieleen.
-Ja mä aion ottaa myös ton kuoharin kmukaan mitä Weenien mies suositteli! ) Se on siis se meidän hääpäivän pikkupullo joka jäi tän raskauden takia kippistämättä. )

 

[Taina/81]

Hei vielä!

Alaosastoa en ole rasvaillut enkä kyllä myöskään harjoittanut lantionpohjan lihaksia (vaikka tietty olis pitänyt).

Sen olen muuten unohtanut sanoa, että hoitakaa kanssasisaret kaikki hiivaoireet kuntoon ennen synnytystä!!!! Mä menin ensimmäiseen synnytykseen hoitamattoman hiivan kanssa. Se oli siis loppuraskaudesta ihan kroonisena ja neuvolan ohjeesta jätin hoitamatta orastavan hiivan koska kuulemma häviää synnytyksen jälkeen itsestään. Repesin tosi pahasti, tikkejä ommeltiin lähemmäs 30 moneen kerrokseen. Synnytyksen jälkeen kun hoitaja tuli käymään läpi synnytystä niin hän sanoi, että repeämät johtuivat siitä, että hiiva haurastuttaa ihokudosta ja siksi kudos ei veny normaalisti vaan repeää. Eli kaikki hiivan oireet pois ennen synnytystä!

 

[tinttiliini]

En ole muuta ajatellu vielä ottaa synnärille mukaan kun tuon kuoharin! Luin jostain vauva-aiheisesta lehdestä siitä ja se onkin ollut listalla ensimmäisenä! Kyllä tässä alkaa jo vähän jänskättämään kun viikkoja alkaa olemaan jo ihan hyvissä määrin - loppu aika menee varmaan hujauksessa.

Itelläni voi olla kanssa aikamoinen tavara arsenaali mukana,varmuuden varmuudeksi..Sen mitä olen meidän sairaalalla käynyt niin ne vaatteet on tajuttoman isoja! Kun olin talvella tiputuksessa niin housutki oli niin isot että piti pitää kiinni toisela kädellä ettei tipu ja sukat oli makkaralla nilkoissa. Ehkä oma aamutakki tai vastaava voi olla pelastus. Ja korvatulpat oli ERITTÄIN hyvä idea!

 

[Luna_81]

Kiitos kaikille sairaalaan mukaan -vinkeistä! Täytyykin alkaa pikkuhiljaa kerätä tavaroita kasaan, ettei mitään tärkeetä unohdu.

Ihanaa, kun on lämpimät kelit! Meikäläinen on joka päivä istunut parvekkeella ottamassa auronkoa ja mukamas lukemassa tenttiin. Kaikkea muuta siellä kyllä tuleekin luettua paitsi niitä tenttikirjoja Kun vielä pääsis uimaan, mut yleiselle rannalle en tämännäköisenä kehtaa lähteä. Paino on noussut järkyttävän nopeasti. Mielenkiinnolla odotan, miten pääsen noista kaikista kiloista eroon, mutta enpä voi syyttää kuin itseäni enkä oikeastaan jaksa tällä hetkellä stressata asiasta. Pääasia, että mies tykkää

Suunnittelin tässä muuten yks päivä jo alustavasti vieraslistaa ristiäisiin. Ai miten niin mulla on liikaa vapaa-aikaa?

-Luna rv 31+0

 

[Iiris*]

Kiitos Tainalle tarvikelistasta! Oliko noissa imetysliiveissä se nyrkkisääntö, että kuppikokoa isommat pitäis ostaa, mitä normaalit liivit? Mulla on jo nyt tosi uhkea olo, minkähänlaiset näistä tulee..=:Ö

Mites teidän sosiaaliset piiirit on pysyneet mukana raskaudessa? Musta alkaa tuntua, että oon jo tosi tylsää seuraa, kun mietityttää vaan lähinnä nää synnytys- ja lapsenhoitoasiat. Ja sen tiedän, että vauvaläpinöitä ei ihmiset jaksa kuunnella, jos ei ole omia lapsia, kun en itsekään niitä ole jaksanut kuunnella - niihin kun ei oo mitään kommentoitavaa. Muutenkin oon vähän hajamielinen, enkä oikein jaksa keskittyä keskustelun kulkuun, mikä ei oo kyllä mulle tyypillistä. Kummallista, että ympärillä ois tosi mielenkiintoinen keskustelu, ja minä vaan mietin, kuinka ihanaa on päästä kohta kotiin laittamaan tavaroita ja vaatteita vauvalle.Ei puhettakaan, että mulla ois mitään älykästä sanottavaa mihinkään. Mun aivoparat on jotenkin ylikuormittuneet tästä tulevasta elämänmuutoksesta, mikään muu ei mahdu päähän. Tuntuu et aikaa on niin vähän, ja mulla on niin paljon tekemistä...tän täytyy olla jotenkin hormonaalista. Järjellä mietittynä meillä on kaikki reilassa, ei tässä nyt ihan oman navan ympärillä pelkästään tarvitsis pyöriä!

Iiris 34+0

 

[Weenie]

Ihan samat fiilikset kuin Iiriksellä. Elämä, tai ajatukset, pyörii nyt yksinomaan tulevan ympärillä. Aivot käy tyhjäkäynnillä, muiden läpinät näyttelyistä, keikoista ja uusista ravintoloista, joihin on ihan pakko päästä, nappaa pätkääkään. Tai mistä ihmiset nyt puhuukin (paitsi VAUVOISTA)? Ihan mukavaa tavata ihmisiä joskus mutta touhuun ryhtymisessä olen täys nolla. Hyvin vähän tulee enää yhteydenottojakaan, aivan kuin ne vähätkin kaverit olisivat kaikonneet. Olis niin ihana vaan käpristyä oman navan ympärille ja hautoa. Mun puolesta, jos eivät ymmärrä niin saavat pitää tunkkinsa ja upean, hektisen elämänsä.

Imetysliiveistä: Suositus on ostaa kokoa isommat, tai mikä parempaa, vasta kun tilanne tasaantunut ts. imetät. Tietty kaikenvaralta ei kande ostaa superkalliita jumbojettejä; jos vaikka eivät kasvakaan imetyksen myötä niin paljoa. Kauppaan päässee sitten pikkuisenkin kanssa. Itsellä oli yhdet isommat hankittuna etukäteen, jotka sittemmin tulivat tarpeeseen. Onneksi, olivat nimittäin kalliit.

Ps. Taina: oliko sun hiivaoireissa kutinaakin? Ei kutise mutta muuten saattais täsmätä.. Hitsinhitsi.

Weenie 32+5

 

[tinttiliini]

Sosiaaliset kuviot on jotenki pienentyny - tai lähinnä niin, että ite oon (kaikki työkaverit ovat just lomilla) yrittäny pyytää esim. torille kahville/jädelle ym. mut ei oikee oo ottanu tuulta alle. Kaikki on vasta heränny tai muuten vaa ei kerkee. Eikä kyllä viikonloppusi enää pyydellä terasseille! Oon vielä suht aktiivisesti jaksanu kulkea tapahtumista toiseen, mutta väsymys on seuraavana päivänä hirvittävä. Ei pitäis enää tässä vaiheessa yötä myöten kukkua..

Ajatukset on hyvin pitkälti tässä lapsessa, vaikka en niin kamalan paljoa kavereiden kanssa siitä juttele. Siskon kanssa lähinnä. Tosin sen kanssa se on haasteellista, kun sillä ei oo mitään sympatiaa raskaana olevia kohtaan, kun ei ite niitä lapsiakaan halua. Ite olen kyllä niin täpinöissäni etten olis ikinä uskonu että tällänen pikkunen mahamöyriä saa näin paljon tunteita peliin, ennekun on edes syntynykkään! Oon muutaman kerran jo nähny uniaki uudesta tulokkaasta

Kohta varmaan alkaa täälläkin aika tressaamaan, tapetit vasta tuli ja ne pitäis laittaa makkariin, eikä vauvelin huoneessa ole muuta kun tajuton kaaos! Kaikki tavara ja sälä on siellä edelleen ja huone toimii varastona..No, huomenna on tarkotus laittaa kaikki ylimääränen (miehen mielestä ei siis mitään) joko kierrätykseen tai kaatopaikalle - varastokin (siis se OIKEA varasto) on niin täynnä ettei sinne mahdu juuri mitään.

Siis tekemistä riittää!

 

[Palmuhiiri]

Töissä pikaisesti vilkaisin keskustelua, kun yhteinen serveri kaatui ja muu työnteko kävi hankalaksi.

Välilihan rasvaamisesta: Meille kätilöopiston synnytysvalmennuksessa sanottiin, että välilihan öljyäminen kannattaa aloittaa viimeistään 34 viikolla. Siihen käy mm. ceridal tai vaikka oliiviöljy. Välilihan hieronta ja säännöllinen öljyäminen on kuulemma tutkitusti vähentänyt repeämiä ja nykyään kättärillä suositellaan sitä valmennuksissa. Muutama kaveri kertoi öljynneensä ja hieroneensa ja vähän venyttäneensä päivittäin usean viikon ajan ja heistä kellekään ei tarvinnut laittaa kuin 2-5 tikkiä, vaikka olivat ensisynnyttäjiä.

Synnytysvalmennuksessa sanottiin, että halvimmilla öljyillä pärjää hyvin eikä tarvitse hankkia mitään vauvaliikkeiden ihmeellisyyksiä. Hierominen yhdistettynä öljyämiseen kuulemma lisää välilihan kimmoisuutta ja venyvyyttä sekä palautumista. Ilmeisesti välilihan iho voi olla muutoin aika kuiva ja hieronta taas vaikuttaa lihaksien ja ihon venymistä lisäten.

Eipä kokeilusta ainakaan haittaa ole. Ja ehkä tämä voi olla kiva tapa myös lisätä seksiä tai ainakin koskettelua: jos ei itse yllä öljyämään ja hieromaan välilihaa, voi pyytää miestä puuhaan...