Syyskuun 2008 odottajat 4

Moikka!
Nyt kun tuli puhe reissaamisesta, niin mietityttää elokuun alussa olevat häät 400km päässä. Kyseessä nuoret lähisukulaiset, jotka ihan varmasti "pahastuvat" jos jätän juhlat väliin. En haluaisi tehdä tästä raskaudesta mitään numeroa mutta jotenkin nämä pippalot ei vaan nappaa yhtään.
Ensinnäkin raha. Bensoihin, lahjaan ja vaatteisiin sitä menisi ihan sikana. Majoituskin olisi järkättävä jostain hotellista.
Pienen kiukuttelevan takapenkkiläisen kanssa matkaaminen on myöskin kamalaa, saimme sen tuta kesälomamatkallamme.

Sit vielä turvotus.. Kiva mennä ihan porsaana kaikkien simpsakoiden ihmisten joukkoon. Mitkä kengätkin sinne voi laittaa ja mikä puku ylipäätään enää mahtuisi (saati näyttäisi hyvältä..)?
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, aivoon ottaa myös se boolin määrä jota näissä pohjalaishäissä taatusti imetään. Tääkin haluis vähän..

Mitä mieltä te olette, olenko itsekäs limanuljaska jos jätän juhlat niille jotka ne parhaiten jaksavat? Viikolla 33 on kai vielä muuten ihan ookoo matkustaa?

T. Weenie 30+0

 

Kunpa osaisi itsekin ommella. Kone kyllä olisi, mutta taidot ruostuneet, kun viimeksi ollut käsitöitä ala-asteella... Tykkäsin kyllä rättikässästä, mutta nyt ne taidot unohtuneet. Pikkuiselle kylllä neuloin parit villasukat pääsiäisen aikoihin. Voishan niitä vielä neuloa parit lisää, vähän isommat vain.

Weenie, vähän kyllä kinkkinen juttu toi häihin reissaaminen. Mutta kyllähän loppu peleistä luulisi hääparin ymmärtävän, jos et enää kykene reissaamaan heidän häihin... Kyllä minuakin ärsyttäisi mennä simpsakoiden ihmisten joukkoon itse hieman turvonneena. Ja vielä olla selvin päin muiden juhliessa! Niiden vaatteiden löytäminen on kyllä todella vaikeaa, kun vähän turhaa tässä vaiheessa ostella mitään kalliita juhlavaatteita. Onko teillä siellä seudulla sukulaisia/tuttuja kenen luona voisitte yöpyä, ettei tarviisi maksaa hotellista..? siinä voisi säästää, jos päädytte lähtemään.

Mulla olisi kanssa kahdet häät tiedossa elokuussa; toiset elokuun puolessa välissä ja toiset elokuun ihan lopussa. Ne toiset hääthän on mun lasketunajan jälkeen, joten jää nähtäväksi pääsenkö niihin.. Kovasti kyllä haluaisin mennä kumpiinkin juhliin. Ne onneksi on ihan tässä lähellä. Vaatepuoli tulee vaan olemaan ongelma...

Mitäköhän ulkovaatteita vauvalle pitäisi hankkia? meillä on nyt sellainen 56cm kevyt haalari, mutta mitään paksumpaa vanuhaalaria ei ole hankittu. Se äippäpakkauksen haalarihan on tosi iso varmaan syksyllä/talvella vielä..? Mummolta olen pyytänyt villapuvun, mutta pitäisi varmaan jokin fleece välipuku hankkia..? Ja eihän nyt varmaan kaupoissa edes myydä syksyn/talven vaatteita vauvoille...

Minä erehdyin eilen lukemaan vauvan hoito -puolelta synnytyksestä palautumisesta yms. Kuuluuhan se vähän asiaan, että raskausarpia tulee, mahanahka löystyy jne., mutta kyllä se vaan harmittaa, jos iho ihan repee vielä tässä loppuaikana... Olen kovasti rasvaillut, mutta en tiedä sitten onko siitä hyötyä. No eipä kai siitä haittaakaan ole . Saapi nähdä miten sitä sitten palautuu synnytyksestä. Aikaahan se varmaan vähän tarvii, ettei heti ole entisellään (jos koskaan).

Jospa tässä alkais jotain kivaa hommaa kehittelee tälle päivälle. Voisi kirpparilta käydä etsii löytöjä , kun ei jaksa siivotakaan.

 

Weenie:
No et todellakaan ole itsekäs limanuljaska jos et lähde 400 km (!!!) päähän häihin viimeisilläsi raskaana! En minä kyllä todellakaan enää lähtisi. Kyllä minusta kuukausi synnytyksen molemmin puolin on ihan kohtuullista pysyä lähietäisyydellä kotoa/sairaalasta. Ja silloin saa keskittyä omaan vointiinsa eikä miettiä muiden juhlia. Jos sinua ei huvita lähteä niin et lähde. Täytyyhän hääparinkin nyt tämä ymmärtää. Tai siis tottakai he varmaan pahastuvat jos et pääse juhliin, mutta ymmärtävät kyllä, että miksi et tule.

Minun kokemuksieni mukaan ensimmäisestä synnytyksestä palautuu yllättävän äkkiä ja hyvin. Puolen vuoden päästä alkaa olla jo aivan oma itsensä. Toisesta aikaa kului pitempään ja tuntui ettei kurvit enää oikein palautuneet ennalleen, vyötärölle jäi löysää nahkaa ja muutenkin näytti siltä, että on saanut lapsia (ainakin omasta kriittisestä mielestä)... Kolmannesta raskaudesta palautuminen on varmaan jo aivan epätoivoista puuhaa! ;o) Vaikka toisaalta olen kyllä nähnyt aivan simpsakoita, kauniita ja hoikkia kolmen lapsen äitejä, mutta ehkä palautuminen vaatii vain vähän enemmän töitä. Ensimmäisestä kun tuntui palautuvan aivan itsellään ilman mitään ponnistuksia.

Syysvaatteiksi olen ostanut pienokaiselle pörröisen fleecehaalarin ja sitten talveksi hänelle on isoveljen beige pupu-toppahaalari. Näillä varmaan selvitään ensimmäinen talvi. Sitten seuraavana saakin jo ostaa Reima-Tecin haalareita kun pieni pörrää jo lumessa/loskassa/kurassa. ;o)

Taina 31+1

 

Mielestäni ei ole missään määrin itsekästä jättää häät välistä jos tuntuu, ettei jaksa. 400 km on kuitenkin aikamoinen matka istua autossa..itse jätin yhdet rippijuhlat välistä viikko sitten, matkaa ois ollu vajaat 400km, ei innostanut yhtään autossa istuminen Kyllähän tuo lääkärikin ultrassa jo suositteli että pidemmät matkat voi suosiolla jo jättää kun ne lisää suppareitakin. Omantunnon tuskia ei tullu, kun noiden ihmisten kanssa en ole ollut muutenkaan järin tekemisissä.

Ostin lindexin alesta sellasen kivan fleecehaalarin, mutta muuta en oo vielä ostellu syksyksi/talveksi. Pitänee joku paksumpi haalari hommata vielä! Rehellisesti täytyy myöntää, että en edes tiedä miten paljon ja mitä pitää pistää päälle jos pihalle lähtee..Paljon ja lämmintä! Kun toiset on sanonu että vastasyntyneen kanssa ei saa mennä edes pihalle ensimmäisen kuukauden aikana ja toiset hoitelee kaupassakäynnit ym. asiat jo heti lapsi kainalossa? Kunhan se nyytti syntyy niin kyllähän sitä varsin oppii toimimaan oikein.

Raskausarvet/suonikohjut/selluliitti ei kyllä innosta, mutta eihän sille minkä voi jos tulee. Rasvaillu olen kyllä ahkerasti - siitä kun ei ainakaan haittaa ole! Raskausarpia on pakaroissa jo teinivuosilta samoin toisessa jalassa pieni suonikohjun poikanen jo yläasteelta asti. Ja vaikka tällänen hoikka rimpula olenkin niin selluliittiä kyllä riittää reisissä vaikka muille jakaa Hirveästi en ole muuta tehny kun juonu vettä - enemmän ja vähemmän, nostellu jalkoja, kävelly koirien kanssa ja välillä kuorinu ihoa. Sillä ollaan menty!

Joo, tulipahan mieleen tuosta hää-keskustelusta, että meille on tulossa useammaksi viikoksi sukulainen asumaan juuri kun synnytys olisi hippeimmillään. Eli ehkä pahimpaan mahdolliseen saumaan. Ei kuulemma ole välttämättä koko viikkoa aina, välillä muutaman yön vaan, mutta jotenkin ei oikein nappaa ajatus. Asia oli jo sovittu ennen kun kerkesin mielipidettäni sanoa, mutta kerroin kyllä kantani miehelleni ja totesin että on siinä vaiheessa turha mitään täyshoitoa ainakaan odottaa, jos itselläni H-hetket on käsillä. Ja varsinkin kun lapsi on syntyny ja kotiudun niin oma aikani kyllä menee ihan siinä. Että se siitä rauhallisesta viimesenkuukauden kotona olosta ja vastasyntyneen lapsen kanssa elämän opettelusta...

 

Kiitos kaikille ajatuksistanne! Alan olla jo aika varma siitä, että rakkaat sukujuhlat jäävät osaltani väliin. Joskus tuntuu että miellyttää ihmisiä vähän liikaa; olisikohan nyt jos koskaan sopiva aika kuunnella itseään?

Tintti: Voi gnaa kun tympii ajatuskin yövieraasta ennen/jälkeen synnytyksen. Toivotan sinulle kovasti pitkää pinnaa!
Omalla kohdalla kävi appivanhempien kanssa niin, että tunkivat yökylään hippasta vaille synnytystä. En sitten jaksanut takapihallamme olutta siemailevaa appiukkoa iltaysiä pidempää; tästä sain 0,5v tapahtumien jälkeen kuulla kuinka itsekäs ihminen olen. Olinhan mennyt nukkumaan ennen vieraitamme, ihan sivistyneesti ja pahoitellen uupumustani! Tapauksen jälkeen vierailivat meillä vain ristiäisissä, niin syvälle meni herne nenään.. Olen huono emäntä jne.

Tästä seurauksena se, että en missään tapauksessa ota meille ketään yöksi, jos väsy käy liian kovaksi. Ei yksinkertaisesti tarvitse! Pahentaisin kuitenkin vain asioita ja onnistuisin hankkiutumaan "riitoihin"..
Joskaan ongelmaa tuskin on, jos pelisäännöt sovitaan eikä vieras odota mitään täyshoitoa.. .. ..(aika urpo täytyy kyllä olla jos ei tajua vilkaisemalla vatsanseutua

Hitsi, taas saa hermostua.

T. Weenie 30+1

 

Kuulostaa aika karmivalta, etttä tinttiliinille on tulossa sukulainen siis _useammaksi viikoksi_! Tuossahan ois jo ilman raskauttakin kestämistä, vaikkei hän oliskaan teillä joka yö. Meillä oli yhteen aikaan mun kaveri pitkiäkin aikoja, mut diili oli alusta asti se, että hän kävi vuorollaan kaupassa, ja muutenkin ihan kaikki kotityöt jaettiin. Ootteko keskustelleet, miten vieras osallistuu kotitöihin, milloin on aina hänen vuoronsa tehdä ruoka, käyttää koirat ja pestä pyykit? Normaali ihminen ei kehtaa kieltäytyä, kun tällaista reilua meininkiä ehdottaa.

Oliko siis niin, että sun mies ehti tän sopimaan? Ei ne aina ajattele...oli minunkin mies tohkeissaan monen päivän purjehdusreissusta, viikkoa ennen laskettua aikaa.Ei vaan ollut hoksannut katsoa kalenterin seuraavalle sivulle, että mitä äksöniä sinne oli merkattu. Onneksi tässä on aikaa se reissu tehdä ennen h-hetkeä.

 

Tinttiliini: No kyllä on ajattelematon sukulainen (vaikka varmasti teille läheinen ja rakas, mutta tässä asiassa pönttö), että kehtaa tuppautua useammaksi viikoksi kyläilemään perheeseen johon on juuri syntymässä vauva!! Ihan uskomatonta! Ne ensi hetket sen nyytin kanssa kotona kun tutustutaan toisiinsa ja harjoitellaan imettämistä, ei pystytä istumaan, ei nukuta, epparihaavaan sattuu ja tikit kiristää on kyllä kerta kaikkiaan vain perheen sisäisiä hetkiä eikä siihen mahdu ketään ulkopuolinen!!!!!!!!!!!!!!! Se aika on ainut kertaisen herkkää tutustumista ja sisältää paljon myös sellaista "tukka takussa ja tissit paljaana" -hetkiä jolloin ei ole kivaa jos joudut olemaan "siististi" vieraiden takia. Itse en ainakaan olisi haluunut että ketään ulkopuolinen näkee minua sellaisessa tilassa kun maitoa valuu lattialle asti, en ole ehtinyt kammata tukkaa, itku tulee pienimmästäkin asiasta yms. Mä olisin ehdottoman jyrkästi sitä mieltä, että meille olisi ainakaan ihan turha kenenkään yrittää tuppautua. Pistäisin miehen soittamaan ja perumaan puheensa. Asuuko teillä joku muu sukulainen samassa kaupungissa joka voisi majoittaa vieraan? Voihan hänelle sanoa, että on kyllä ehdottoman tervetullut minä tahansa muuna hetkenä kyläilemään pidemmäksikin aikaa, mutta tämä on nyt sellainen hetki jonka haluatte viettää oman perheen parissa!

Taina

 

en siis ole aivan tärähtänyt, kun ottaa päähän tuo yövierailu.Ongelma on se,että muuta paikkaa ei ole tässä lähimailla.Pakko on jossakin olla kun hänellä on jotain koulutusjuttuja joita joutuu täällä suorittamaan. Mieheni mielestä siinä ei siis ollut mitään ongelmaa koska sitä ei tiedä milloin itse joutuu samaan tilanteeseen - eikä siis näköjään tämän sukulaisen mielestäkän. Sen verran kyllä otti päähän, että teki mieli pakata laukut saman tein. Nyt olen ratkaissut asian niin, että jos hermo palaa totaalisesti niin painelen äitini tykö - siellä on koko yläkerta käytössä ja takuu varmaa täyshoitoa! Eri asia on se että mitä tehdä jos kerkeän synnyttämään..täällä kun ei sitä tilaakaan hillittömästi ole ja joudun majoittamaan hänet tulokkaan huoneeseen.Eniten tässä hermostuttaa, se että tiedän saavani neuvoja ja suosituksia MITEN asiat pitää tehdä ja miten ei ja yritä siinä sitten väsyneenä puolustella omia tekojaan ja opetella elämistä..Hänellä itsellään on siis piirua vailla uhmaikäinen lapsi. Toivon pienillä pirunsarvilla, että lapseni huutaa läpi yön ja kovaa - jos vaan on äitiinsä tullut!

Kantani olen tehnyt selväksi kyllä - huonoin mahdollinen hetki, tulkoot kun ei tässä enää näköjään muuta voi, mutta mitään ei kannata odottaa - korkeintaan hel2%#in kiukkuista odottajaa/synnyttäjää. Ja jos sen takia tulee noottia sieltä suunnalta niin voipi painella muualle.

 

toisaalta, turha sitä on etukäteen murehtia..voihan se olla että hänestä on korvaamaton apukin, jos yhtään ymmärtää itse asiaa ajatella. Mutta lomailemaan tänne ei tulla.

 

Voisiko tämä vieras mennä äitisi luo jos siellä yläkerta vapaana? Kyllä äitisi varmaan auttaa tytärtään hädässä ja majoittaa vähän vieraammankin vieraan jos kauniisti pyydät saada tutustua lapseesi rauhassa etkä millään halua omaan kotiisi siksi vierasta? Tai vaikka sovitte tällaisen hätäsuunnitelman jos tilanne menee aivan mahdottomaksi ja meinaa epätoivo iskeä kesken vierailun. Ettei nyt ainakaan sinun tarvitse lähteä vastasyntyneen nyytin kanssa omasta kodista evakkoon!

Kyllä miehet voivat olla sitten ajattelemattomia kun menevät sopimaan tuollaista tajuamatta tilanteen mahdottomuutta....

Taina

 

Sama vaihtoehto tuli mieleen Tainan kanssa, eli voisiko sukulainen mennä äitisi luo? Minusta on aika erikoista, että pienen lapsen vanhempi edes haluaa majoittautua kotiin, jossa ollaan viimeisillään / vastasyntyneen kanssa. Luulisi hänen itsekin tietävän, millaista se on. Mä en ottaisi ketään kotiimme yökyläilemään siinä vaiheessa kun elellään ekoja päiviä isompana perheenä. Esikoisen syntymän jälkeen vietin liioittelematta ekan viikon yläruumis paljaana kotona, kun mulla oli vähän hankaluuksia imettämisen alun kanssa ja nännit niin verillä. Että olis siinä voinut vieraammalla tulla vähän kiusaantunut olo . Tällaisia hankaluuksia ei tietenkään kaikille tule.
Mutta mun mielestä on parempi sanoa ihan suoraan, että nyt vaan ei sovi, vaikka aikaisemmin olisi ollutkin sellaisesta puhetta. Kyllä aikuisen ihmisen se täytyy ymmärtää (niin sun miehesi kun sukulaisenkin). Tai jospa tosiaan hän voisi mennä sinne sun äidin luo?

 

Pitää ihan kyllä itsekin keskustella hänen kanssaan - kyseessä on siis mieheni sisko (helppohan se on siskolleen luvata vaikka mitä..), miten hän on ajatellut tuon yökyläilyn hoidella.Tosiaan äidille tuuppaisin mielelläni, vaikka eivät ole koskaan tekemisissä olleetkaan. Kunhan tässä saa juteltua hänen kanssaan asiasta - jos vaikka järkevät yhteiset pelisäännöt saisi sovittua tai muun ratkasun. Onhan kyse aikuisesta ihmisestä ja luulisi hänen vielä muistavan mitä viimenen kuukausi ja H-hetken odotus oli! Luotan kyllä siihen ettei tässä tarvitse rueta hirveästi rähisemään - vaikka ongelmaa tässä ei tunnu olevan muilla kun minulla ja itsellänikin tuo henkinen puoli on eniten koetuksella..Harmittaa vaan kun noin ovat menneet sopimaan ja nyt saan olla se "pahis".

No, se siitä, saa nähdä miten käy. Ehkäpä tyrkkäsen lapsen hänen hoiviin ja lepäilen antaumuksella illat ja yöt, sehän olisi suorastan taivaallista! Pitää nyt yrittää positiivistakin kulmaa asiaan ajatella, muuten kärvähtää käämit kokonaan..

 

Heh! Minulla on kukka3 ihan samanlainen kokemus tuosta imettämisestä. Esikoisen kanssa vietin valehtelematta viikon tosiaan myös tissit paljaana. Mieskin naureskeli vauvalle, että meillä on tuollainen topless-äiti! ;o) Nännit oli myös niin verillä, että paidan pitäminen sattui.

 

Tinttiliini, voihan olla, että miehen sisko vilpittömästi luulee, että juttelitte tästä asiasta miehen kanssa, ja että hän on sinunkin puoleltasi tervetullut. Tuntuisi myös aika kummalliselta, ettei teidän paikkakunnalta löytyisi mitään, siis mitään majoitusta tuohon aikaan, muuta kuin teidän kotinne. Eiköhän joku ratkaisu löydy. Tuskin se siskokaan haluaa olla se "pahis", joka tuppautuu herkässä tilanteessa toisen kotiin.

Sain eilen itseni tarvikeostoksille ekaa kertaa. En ole ennen tajunnut, että joka juttuun näyttää löytyvän joku hilavitkutin, ja taidan haluta ne kaikki. Mies yritti vähän eilen stoppailla, että onhan meillä jo käytettynä vaikka mitä - juu-u, on, kun en tiennyt, että vauvalle on näin mahtava ostella kaikenlaista. Tää on niin paljon hauskempaa kuin mitä ikinä itselle ostaminen!

 

Tinttiliini, mulla rupesi aivan totaalisesti kiukuttamaan miehesi ja hänen siskonsa ajattelemattomuus. Kihisin ja puuskin niin, että miehenikin ihmetteli ja hän yhtyi puuskintaan kuulutaan tilanteesta. Tsemppiä ja osanottoja täältä.

Varmasti olisi hyvä jo etukäteen sopia ainakin, että jos teille tulee synnytys silloin, kun hän on siellä, muuttaa suoraan äitisi luo tai vaikka hotelliin. En voisi kuvitella mitään kauheampaa kuin sen, että olisi vieras kotona silloin, kun yrittää opetella kaikkia alkutohinoita. Eikä miehenikään haluaisi, että joku olisi silloin häiritsemässä läsnäolollaan. Varmasti myös ihan loppuvaiheessa voi tarvita oloa rauhassa itsekseen ilman, että on esim. velvollisuutta kommunikoida jonkun kanssa. Varmasti olisi hyvä, että miehesi sisko olisi jo alusta asti äitisi luona, jotta sinulla on mahdollisuus akkujen lataamiseen ja elämään täysin omilla ehdoillasi silloin lopussa. Täytyy olla varsinainen höntti, jos loukkaantuisi siitä, että tarjoaisitte majoitusta teidän sijasta äitisi luota.

Täällä kaikki hyvin. Oltiin viikko Kreikassa. Oli ihanaa maata lämmössä ja välillä pulahtaa Välimeren aaltoihin. Kuumuus ei ole onneksi koskaan haitannut. Päin vastoin palelen, jos on alle 25. Nyt palailimme juuri Pohjanmaalta isovanhempieni luota. Yllättävän helppoa vielä reissaaminen, vaikka huomaa kyllä supistusten lisääntyvän, jos on paljon liikenteessä. Mitään turvotuksia tms. en ole kuitenkaan enää havainnut. Muutama kuukausi sitten oli paljon enemmän jalat turvoksissa iltaisin kuin nyt. Pahin on jatkuva selkäkipu. Aamulla, kun nousen sängystä, kuuluu ja tuntuu alaselässä kova rutina. Ja lapojen välistä selkää sattuu välillä tauotta ja esim. syvään hengittäminen on tuskallista. Yritän jumpata ja venytellä selkää joka päivä, välillä useita kertoja päivässä ja mieheni hieroo melkein joka päivä. Silti ei vaan helpota.

Weenie, missäpäin Pohjanmaata sukusi on? Äitini on kotoisin Lapuan ja Ylihärmän välimaastosta ja siellä asustavat edelleen isovanhempani ja äidin puolen serkut. Oli ihanaa ehtiä istuskella ja touhata pari päivää mumman ja paapan kanssa. Juteltiin paljon nelistään synnytyksistä ja kaikesta mahdollisesta käytännöllisestä ja sosiaalisesta siihen liittyvästä. Subjektiivinen näkemykseni on, että mulla on maailman ihanimmat isovanhemmat. Heillä on ikäisikseen pohjalaisiksi maanviljelijöiksi todella vahva tasa-arvon pyrkimys: ovat tehneet kaikki hommat yhdessä sekä kotona että pelloilla. Edelleen tekevät mm. ruuat ja leipomukset yhdessä jne. Heillä on vahva kumppanuus ja huumori, mutta myös riitelevät, naljailevat ja kuittailevat toisilleen. Jo yläasteikäisenä paappa opetti minut sekä ajamaan että huoltamaan autoa ja he ovat aina suhtautuneet tyttöihin ja poikiin samalla tavalla. Heidän kauttaan äidilleni ja sitä kautta minulle on muotoutunut jokin sisäsynytyinen feminismi: ajatus siitä, että ei ole olemassa tyttöjen tai poikien juttuja, tehtäviä kotona, rooleja tms. Nyt taas Pohjanmaalla mietin, että mitenköhän sitä osaa itse välittää eteenpäin mumman ja paapan kasvatusperintöä omille lapsille.

 

Niin siis kirjoitin vähän epäselvästi tuohon loppuun... Tulimme siis juuri pari tuntia sitten Pohjanmaalta isovanhempien luota...

Palmuhiiri + Rusina 29+6
(olen näköjään merkannut listaan lasketuksi ajaksi 15.9. Virallisesti se on 20.9., mutta sikiö on näyttänyt kaikissa ultrauksissa alusta lähtien n. 7 päivää suuremmalta. Virallista laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.)

 

Tinttiliini, samoilla linjoilla olen myös minä muiden kanssa. Ei todellakaan olisi kivaa ottaa vierasta vastaan siinä vaiheessa raskautta/vauva-arkea. Varsinkin, jos sieltä alkaisi sadella jotain tosi fiksuja neuvoja lasten hoidosta... Toivottavasti löydätte jonkun hyvän ratkaisun asiaan!! Luulisi, että miehesi sisko ymmärtää tilanteen, kun hänelle asiasta juttelisi.

Voi, että Palmuhiiri olen niin kade teidän Kreikan matkasta. Me oltiin vuosi sitten Rhodoksella, ja ihanaa oli kölliä rannalla ja polskia Välimeressä. Tänä kesänä ei sitten tän raskaudenkaan takia lähdetty etelään. Vähän ollaan haaveiltu, jos päästäisiin vuoden päästä kahdestaan reissuun jonnekin lämpimään.

Kuulosti kyllä todella ihanilta myös Palmuhiiren sukulaiset Pohjanmaalla. Heillä on kyllä elämänarvot kohdallaan. Mieheni mummo ja pappa on myös hyvin samanlaisia, heillä jaetaan kaikki hommat ja elävät kumppaneina. Hauskan kuulosta kuitenkin toisinaan mummon ja papan pieni kuittailu ja naljailu, jossa kuitenkin huumorimieltä. Sellaisen parisuhteen sitä itsellekin toivoisi, ja että voisi niitä arvoja välittää eteenpäin. Meillä kyllä tahtoo mennä vähän niin, että minä hoidan kotihommat ja mies tekee töitä enempi.

(.) Tänne ei kummempaa. Kävin hierojalla vähän siinä toivossa, että auttaisi tähän sormien puutumiseen oikeassa kädessä. Oli kyllä ihanan rentouttava hieronta! Sormet kyllä edelleen puutuu, mutta siihen alkaa jo tottua . Turvotusta on vähän nilkoissa ja enempi sormissa, mutta ei niin pahasti kuin silloin kun oli vielä töissä. Sormuksia en ole enää viitsinyt pitää, kun ne ahdistaa. Toivottavasti ne vielä joskus saa takaisin sormiin... Vauva mönkii aika paljon mahassa. Välillä oikein naurattaa, kun masu on ihan epämuodostuneen näköinen, kun pikkuisella on jokin ihana jumppa asento.

Synnytys ja vauvan hoito pyörii mielessä aika paljon. Laskettuunaikaan, kun ei ole enää kuin seittemän viikkoa . Neuvolasta sain viimeksi sen lapun mihin pitäisi kirjoitella jotain toiveita synnytyksestä ja sairaalassa olosta. Mitäköhän siihenkin osaa kirjoittaa. Varmaan pitää kirjoittaa, että kaikki lääkkeet ja puudutteet mulle tänne heti ... Vähän kyllä kiinnostaisi se synnytysjakkara. Se oli vaan tosi matala, että en tiedä onko se sitten kätevä...

Hyvät viikonloput kaikille! Tähti rv 33+2

 

kiitos kaikille kovasti ymmärryksestä..luojan kiitos edes jossakin saa purkautua ja että sitä vielä ymmärretään! Tässä onkin mennyt koko viikko aika tulisilla hiilillä kun olen asiaa ajatellut, mutta uskon että sopu syntyy. Miehelleni olen kyllä tulistunut jumalattomasti, koska hän on edelleen sitä mieltä että siitä ei ole mitään haittaa ja voin olla vaikka puhumatta siskolleen jos siltä tuntuu. Mutta ponttihan on se että tänne tulee ylimääränen väärään aikaan. Luotan kuitenkin sopuratkasuun. Olin sitte kenen mielestä tahojaan the bitch. Ehdotin jo siskollenikin (sinkku,ja olis tilaa) että majottaa hänet - siskoni kun ei nähnyt asiassa mitään ihmeellistä miksi en voisi miehen siskoa tänne majottaa, mutta yllätys yllätys alkoi esteitä löytymään siskoni puolelta eikä hän sinne kuulemma ketään ylimääräistä halua..Niin.

Toisilla alkaa olla jo viime hetket käsillä Itselleni iski tässä yks päivä paniikki että kerkeänköhän sittenkään saamaan makuuhuoneen remppaa ym. valmiiksi ennen kun H-hetki on käsillä. Turvakaukalon sentään sain jo hommattua, mutta kaikkea pientä sälää uupuu. Ja se on totta että mieli tekee ostaa vaikka sun MITÄ tavaraa ja asiaa ja juttua mitä kaikeen mahdolliseen tarpeeseen löytyy! Yritän kuitenkin pitää järjen mukana, kun luultavasti ei kaikkea oikeasti tarvitse. Vaikka ne vauva jutskat on niiiiiiiiiin suloisia

Täälläkin masu näyttää välillä siltä että ois syöny säkillisen perunoita! On muhkua ja pattia ja paukuraa miten missäkin! Jotenkin tuo äidin rakkauskin on iskenyt päälle hillittömällä voimalla ja ei malta odottaa että saa pikkutyypin syliinsä

 

Iltamat vaan kaikille!
Palmuhiiri kyseli sukuni sijaintia; itse olen kotoisin tylsästi Keski-Suomesta mutta aviomiehen vanhemmat ja muu suku on Laihialta. Olen kai ihan sinut asian kanssa;D.
Ihan yhtä ideaali ei appivanhempieni, saati eronneiden omienikaan, suhde ole. Olen joskus ihan miettinyt, liittyykö voimallinen "mies määrää kaapin paikan ja naiset keittää kiltisti kaffia"-juttu pohjalaisuuteen. Mutta ihana kuulla Palmuhiiren tarina tasapainoisista ja huumorintajuisista immeisistä, osaisipa itsekin rakentaa jotakin yhtä kaunista!
Omalle kohdalle ei sattunut ehkä ihan niitä.. no, en sano enempää. Appiukon kanssa vaan ollut vähän ongelmaa, onhan hän melkoinen THE MAN ..ja minä kai sitten se WOMAN mitä pelkää?

Haimme tänään ä-pakkauksen, ilman mitään juhlallisuuksia ja tunneryöppyjä (toista oli ekan kohdalla kun suunnilleen käsikädessä se kannettiin kynnyksen yli.

Aion ottaa kestot rouheasti kokeiluun. Jos ei iske niin sitten jatkan tällä pahaisella kertis-tiellä. Mutta pakko kai edes yrittää kun niitä näin tuputetaan. Ja hyvä että tuputetaan, moni jää siten takuuvarmasti koukkuun. Toivottavasti mekin.

Vähän ollut kateissa voimallisin terä "äidinrakkaudesta" mutta en ole asiasta huolissani koska tiedän sen puhkeavan luonnostaan viimeistään syntymän jälkeen. Ehkä tätä vertaa liikaa ensimmäisen odotuksen hekumaan; pitäs vaan muistaa et eka kerta aina eka kerta eikä sen ihmeemmästä kyse. Ja kuten varmaan muutkin jo emoutuneet tietää, arkinen stressikin verottaa rotan lailla. Kun on yhdessä niin kiinni, ei osaa saati jaksa intoutua tulevasta yhtä kiihkeästi.

Odottavin mielin,
Weenie 30+3

 

jep. ajattelin minäkin iskeä kiinni kestoihin. Ainakin avoimin mielin kokeilla miten homma lähtee sujumaan. Lueskelin äippäpakkauksen lehtistä kestoista ja ei se ainankaan luetun perusteella niin hankalalta vaikuttanut - eniten ehkä likaisten säilytys mietityttää..ettei ala haisemaan. Tosin en ole ikinä edes kertakäyttövaippaa (huono huono minä) vaihtanut joten ei tässä ole vertailukohdetta! Äitini sanoi että hän oli alkanu pikku hiljaa koeistuttamaan meitä potalla jo heti muutaman (oisko ollu 5-6kk) ikäsenä, kun maalla asuttiin ja lehmien ym. peltotöiden keskellä joutanu niin vaipparulianssiin lähteä. Opittiin kuulemma nopeesti potalle.

 

Mitenköhän me saatais, Tinttiliini, toi paniikki siihen sun mieheenkin iskemään? Se nimittäin toimii - tai siis meillä toimi. Nyt, kun oon oikeasti aika riippuvainen miehen avusta, hän jotenkin heräsi tähän todellisuuteen, että a) meille syntyy siis VAUVA, herranjumala! b) minä en juuri nyt ole vahva ja reipas, enkä esmes pysty shoppailemaan juttuja ilman apua jne. Jos mua ei auteta, niin tää vauva syntyy tähän maailmaan kuin paljaalle kalliolle, noin vertauskuvallisesti. Sekä minä että vauva _tarvitaan_ mun miestä, ja paljon. Nyt onkin sit ollut äksöniä: viime viikolla hän nikkaroi hoitotasot kylppäriin, hän hankki meille auton käyttöön, että päästään shoppailemaan jne...jotain hyvääkin näytti siis tulevan tästä kenkusta sairastelusta.

Siis onko teidän kaikkien kanssa jo puhuttu neuvolassa synnytyksestä? Meillä ei, seuraava neuvola elokuun alussa. Jospa siellä nyt sentään käsiteltäis vähän tätäkin puolta. Eikö tässä jossain vaiheessa ois ajankohtaista tehdä se synnytystapa-arviokin? Onneksi tuli varattua se yksityinen - ei sillä ettenkö luottais neuvolajärjestelmään, vaan oman mielenrauhan vuoksi.

Aurinkoista viikonloppua!

Iiris 31+6

 

Hopsan, googlehan ton synnytystapa-arvionkin tiesi kertoa juurta jaksain, eipähän tässä mitään hoppua olekaan..

 

Niin,ei tuo tressi taida noihin miehiin iskeä - tuntuu ettei ne oikein edes tajuakkaan mitä kaikkea tässä joutuu tekemään ennen ku nyytti on kotona! Lähinnä tuota tavaraa mitä tarvii hankkia - pelkällä äidinmaidolla ja vaipoilla ei oikein pärjää

Jep, täällä on sitten yksi jalkavammainen joukossa, nilkka nimittäin meni ja se on nyt tiukassa paketissa. Nyrjähtänyt vaan onneksi, mutta liian pitkään sitkuttelin ilman mitään tukea ja nythän se vasta kipeä onkin. Kävelystä ei juuri tule mitään, mutta toivottavasti paranee nopeasti!

Maanataina kävin neuvolassa ja siellä oli taas uusi täti. Ensimmäistä kertaa oli puhe parisuhteesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Tuli jotenki niin puun takaa ne kysymykset, etten tajunnu sanoa muuta ku että kaikki on hyvin. Joo, no vois olla aika paljo paremminki,mutta empä osannu mitään sanoa. Kommunikointi miehen kanssa on kyllä jotenki niin tukossa ollu tässä jo ties miten pitkää, että vähän kauhistuttaa miten sitä käy..

Piti täytellä joku lappunen synnytyssairaalaa varten, mutta ei enempää synnytyksestä ollu puhetta. Synnytystavasta ei ollu juurikaan puhetta, viimeksi ultrassa lääkäri sano, että sektio voi tulla kyseeseen ihan pelkästään jo sen myoman takia. Pitää ottaa puheeeksi ensi kerralla,joudun nimittäin jo viikon päästä uudestaan kun tarkkaillaan tätä tilannetta..

tinttiliini+tyyppi 29+4

 

Moi,

Eipä ole paljon motivaatiota olla töissä. Olen ainoa meidän järjestön työntekijöistä koko pitkällä käytävällä, mikä entisestään vähentää motivaatiota ja houkuttelee surffaamaan erilaisille työhön liittymättömille sivuille. Äärimmäisen tehotonta... :/

Alla pari linkkiä, jos jotakuta kiinnostaa. Babyidean sivuilla oli aika hyvin erilaisia käytännön vinkkejä liittyen synnytykseen. Toisessa linkissä mainostetaan kaupallista synnytysvalmennusta, joka on täällä Helsingissä. Muutama ystäväpariskunta on kehunut sitä tosi paljon. Seuraava valmennus on kuulemma elokuussa, mikäli pääkaupunkiseutulaisia kiinnostaa.

http://www.babyidea.fi/aidille/vaiheet.html
http://www.bebes.fi/bebesinfo.html

Onpa ikävää, että tinttiliininkin jalka meni! Muutenkin hankalaa olla jalka paketissa ja varmasti triplasti rankempaa mahan kanssa. Tsemppiä!

Meillä oli eilen Kätilöopistolla keskustelutilaisuus seksuaalisuudesta raskauden aikana ja sen jälkeen. Ei siellä oikeastaan kauhean paljon mitään uutta tullut, mutta keskustelun vetäjän asenne oli todella hauska. Teki seksuaalisuudesta jotenkin todella helposti puhuttavan. Jäi kyllä tilaisuuden jälkeen vähän mietityttämään välilihan leikkaus. Toivottavasti on mahdollista antaa luonnollisesti revetä ilman leikkausta, jotta hermot ja tunto säilyvät... En myöskään ollut tajunnut, että istukan jättämä haava kohdussa vuotaa jopa 6 viikkoa ja koko sen ajan on infektioriski. Kuulemma juuri niihin istukkahaavan vuoksi tulleet infektiot olivat vielä 40-luvulla synnyttäneiden naisten isoimmista kuolinsyistä. Ns. lapsivuodekuume. Olin jotenkin kuvitellut, että vuodot kestäisivät korkeintaan viikon tai pari. Äh.

 

Heipä hei pitkästä aikaa!
Eipä ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua mitään. Lukemassa olen kyllä käynyt teidän juttuja mut jotenki on vaan aina jäänyt kommentoimatta....
Ilonalle vilkutukset täältä.. Tsemppiä sulle synnytykseen. taidat olla sit ensimmäinen meidän ketjusta joka saa vauvat ekana syliin.. =) Käyhän kirjoittelemassa kuulumisia ainakin sitten viimeistään kun vauvat ovat syntyneet!!!

Tinttiliinille tsempit jalan kans! Tuosta myomasta sen verran et mullakin se löytyi jo viime kesänä ja lääkäri totesi tuolloin et luultavasti ei sit vauvoja enään tule. No tässä sitä kuitenkin odotetaan joten varmaan aika yksilöllistä tuokin. Mulla se myooma sijaitsee vielä limakalvoilla sellasessa paikassa et ihme on kyllä käynyt kun alkio on päässyt kiinnittymään. Mut näin onnellisesti vaan pääsi käymään! =) Ja sen verran vielä et nyt raskauden aikana se on kasvanut noin puolella siitä mitä se oli todettaessa. Mut pienenee kuulemma raskauden päätyttyä. Vaivannut se ei ole millään tavalla joten mulle ei ole puhuttu mistään keisarinleikkauksesta ollenkaa.

Teillä oli täällä aika paljon juttua joten en nyt yhtään muista mistä kaikesta on ollut puhetta joten en kommentoi sen kummemmin.

Omaa napaa sen verran et eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok.
Oletteko miten laittaneet vauvalle tavaroita valmiix?
Minä oon täällä ihan villiintynyt ja pessyt vauvan vaatteet jo valmiiksi. Turvakaukalon päällysteet on kans puhtaina ja vaunut ostettu. Ostin uudet kun entiset heitettiin viime käytön jälkeen roskiin. Vauvan sängyn mies toi eilen varastosta ja nyt sen patjan päälliset ja sängyn ympäryssuojat pyörii tuolla koneessa. Sängyn ajattelin pedata vasta sitten lähempänä laskettua-aikaa mut mulla alkaa kyllä olemaan jo kaikki valmiina vauvaa varten.
Ja mikä ei ole valmiina niin varmasti vielä kerkee myöhemminki laittaa.

Oon nyt kesälomalla ja heti sen jälkeen alkaa äippäloma joten on ollut aikaa touhuilla. =)
Ei enää ole kovin kauaa aikaa kun meidän vauvat syntyy.... Hui vastahan me ruvettiin odottamaan ja nyt jo ollaan näin pitkällä.

Muutapa ei nyt tällä erää!

T. kateke 32+3