Ihanaa, että ne joilla on vuotoja ollut, on asiat kunnossa. Ja paljon on löytynyt plussanneita mukaan. Paljon vauvoja vain, ihanaa.
Itsellä ihan haaleaa turhrua tuli viikko sitten muutaman kerran ja tänään taas. Aina jotenkin menen ihan lamaannuksiin kun tätä tulee. Mutta vielä ei ole lopullisesti ulos tullut, niin kai niin kauan on toivoa.
Päivät matelee ja varhaisultraan vielä viikko, pelonsekaisin tuntein sitä odottelen.
Liityn Facebook ryhmään sitten jos varhaisultrassa näyttää oikeasti elämää olevan. Viimeksi se poistuminen ryhmästä sitten km:n alettua oli niin surullista, että odottelen vielä. Niin sitä vain itseään yrittää suojella.
Omalle äidille ja lähimmille ystäville olen kertonut, he tietävät yrityksestä ja keskenmenostakin, on sitten tukiverkostoa ympärillä. Muutoin ei uskalleta vielä kertoa.
Oireet aika samanlaisia kuin usealla muullakin. Väsymys iski päälle viime viikolla kuin lekalla olisi lyöty takaraivoon, kotikin ihan rempallaan kun ei vaan jaksa mitään. Kuin sieniä olisi syönyt (en siis tiedä mitä oireita sienistä tulee, kuhan epäilen).
Ellotusollotuskuvotus päällä 24/7, vielä ei ole ylen tullut, mutta hyvin epämiellyttävää. Tissit turvonneet ja kiristää, hieman vaihdellen välillä ihan oireettomat ja sitten taas vihloo. Sellainen menkkakipu ja paineen tunne alavatsalla ja siitä en tykkää, se saa taas ajatukset liikaa pelokkaaseen suuntaan.
Toisaalta kaikki oireet luovat toivoa, että josko siellä oikeasti joku niitä aiheuttaisi.
Toivottavasti en luo mitään negatiivistä fiilistä näiden pelkojeni ja epäilyjeni kanssa. Se ei ole todellakaan tarkoitus. Siitä ei vaan pääse irti mitenkään ja pelko on läsnä vahvasti koko ajan. Ehkä se tästä pikkuisen helpottaa jos ultrassa jotain näkyisi.