Syyskuiset 2019

Meillä neuvola ottaa vastaan viimeistä kertaa viikko yli lasketun. Mielellään aiemmin kuulemma. Kontrollin sairaalaan saa 10pv yli lasketun, jossa arvioidaan yksilöllisesti käynnistys. Ei siis automaattisesti ole tuo käynnistysaika.

 

Mulla samoja ajatuksia ja pelkoja @tikkunekku90 ja varmasti monella muullakin täällä ja muualla... Aina välillä käy mielessä että ei se oo itsestäänselvää että tää vauva on tullut jäädäkseen, kaikkea voi sattua. Eniten hirvittää se että joutuis synnyttämään kuolleen vauvan. Elävänä syntyneestä luopuminen on jotain ihan kauheaa sekin mut haluaisin vähintään nähdä vauvan elävänä jos jotain sitte sattuiskin. Enkä ymmärrä miten sais tsempattua ittensä synnytykseen jos tietäis et vauva on jo kuollut. Aivan järkkyä... En tajua miks ees mietin tällaisia mut oon ainakin aivan superkiitollinen jos kaikki menee hyvin! Ja todennäköisesti meneekin, meillä kaikilla. Onneks aika harvoin sattuu mitään ja Suomessa imeväisikäisten kuolleisuus on maailman pienimpiä, oikeesti, se on huikeaa. Samoin äitien kuolleisuus synnytyksissä on maailman pienimpiä, täällä kuitenki osataan yleensä hoitaa todella hyvin kaikkea. Ite en ymmärrä niitä jotka haluaa synnyttää kotona, en ikimaailmassa synnyttäisi. Rentoudun synnytyksessäki heti paremmin ku oon sairaalassa ja tiiän että vauvan vointia seurataan huolella. Lähden heti ku synnytys käynnistyy

 

Mulla tän turhautumisen lisäks on mieleen hiipinyt pelko siitä, että en vaan kykene pitämään tätä tyyppiä elossa mun sisällä että mun kroppa ei vaan osaa toimia oikein ja jotain kamalaa tapahtuu. En tiedä oikein edes mistä tää ajatus kumpuaa mutta on tullut nyt aika voimakkaasti viimeisten viikkojen aikana ja alkaa vaan ahdistus kasvaa. Varmaa tämäkin yksi syy siihen etten nuku kunnolla kun alitajuntaisesti herään kuulostelemaan onko mahassa vielä eloa vai ei. Pelkään, että jos tätä kestää vielä monta viikkoa niin ahdistun oikein kunnolla. vaikka kuinka yritän toitottaa itselleni että olisi kuitenkin aika harvinaista jos kävisi vielä tässä vaiheessa huonosti, ei auta. Ainut mikä tähän auttaa on se, että lapsi syntyy ja näen että hän on kunnossa. Mulla taitaa siis tämä henkinen puoli ottaa kovemmalle loppujen lopuksi kuin fyysinen. Onko täällä kellään samankaltaisia fiiliksiä?

Vähän sama joo, fyysisesti ei niinkään ongelmaa kun näihin kipuihin on jo niin tottunu, mutta juurikin tuo että mitä jos vielä sattuu jotain, varsinkin kun muutamana päivänä ollut hiljaisempaa liikkeiden osalta niin iskee aina pelko perseeseen. Toisaalta olisi vielä hommia tehtävänä ilman sitä vauvan läsnäoloa..

 

Jep, en haluaisi kritisoida muiden valintoja mutta tuo kotisynnytys on kyllä yksi sellainen asia mitä en vaan voi ymmärtää. Itse en voisi ikinä antaa itselleni sitä anteeksi jos lapselle kävisi jotain peruuttamatonta sen vuoksi, että halusin leikkiä jotain supermamaa ja synnyttää kotona. Ihan kylmät väreet tulee kun lukee tuostakin yhdestä pariskunnasta joka on ollut nyt mediassa sen vuoksi, että toinen kaksosista kuoli kotisynnytykseen. Eikun vaan pakastimeen, hyvä tulee! Pääasia että saa toteuttaa omaa ideologiaansa, mitäpä siitä jos toisen henki menee. Huhu.

 

Jep, en haluaisi kritisoida muiden valintoja mutta tuo kotisynnytys on kyllä yksi sellainen asia mitä en vaan voi ymmärtää. Itse en voisi ikinä antaa itselleni sitä anteeksi jos lapselle kävisi jotain peruuttamatonta sen vuoksi, että halusin leikkiä jotain supermamaa ja synnyttää kotona. Ihan kylmät väreet tulee kun lukee tuostakin yhdestä pariskunnasta joka on ollut nyt mediassa sen vuoksi, että toinen kaksosista kuoli kotisynnytykseen. Eikun vaan pakastimeen, hyvä tulee! Pääasia että saa toteuttaa omaa ideologiaansa, mitäpä siitä jos toisen henki menee. Huhu.

Sama. Suuri osa synnytyksistä toki sujuukin suht tavanomaisesti ja jos hyväksyy sen ettei saa kipulääkitystä niin mikäs siinä jos haluaa kotia synnyttää. Mutta kun ikinä ei voi tietää mikä synnytys on se, joka ei pääty hyvin ilman toimenpiteitä. Uudelleensynnyttäjillä ei oo tässä sen enempää etuja puolella ku tietää että ainakin joskus sieltä on joku vauva mahtunut ulos mut mistä voi täysin varmaksi tietää ettei seuraava oo paljon isopäisempi tai muuten isompi. Ja voi sitä sattua muutakin, yhdellä mun tutulla tuli todella voimakas, leikkauksen vaativa verenvuoto neljännen lapsensa syntymän jälkeen. Ois todellakin kuollut jos ei ois ollut sairaalassa. Vauva toki ois selvinnyt koska vuoto alkoi vauvan synnyttyä. Mut aika laiha lohtu siinä tilanteessa sekin. Eh, ei vaan ois minusta kotisynnytykseen, ei todellakaan. Vaikken kaikkea lääketieteen opetusta ite koe oikeaksi, esimerkiksi ite yritän ennemmin hoitaa alkuperäistä syytä kuin oiretta, niin haluan hyödyntää sen että Suomessa hommat hoidetaan sairaalassa niin että synnytykset on täällä maailman turvallisimpia. Mulle on lopulta ihan sama mitä kaikkea ikävää toimenpidettä mulle ja vauvalle tehdään kunhan se tähtää siihen että me pysytään mahdollisimman hyvässä kunnossa ja elossa. Synnytystoiveissa lukee että vältettäis turhaa mut ehdottomasti tehdään se mitä tarvii.

Phuuh, me on muutettu, nyt ekaa yötä uudessa kodissa Hassua. Miehen kans saadaan nukkua kahdestaan pitkästä aikaa, tätä iloa kestää kyllä vain just siihen että vauva syntyy mut noh, ehkä sit sen jälkeen taas joskus Molemmat lapset nukahti hyvin omiin huoneisiinsa, toinen ollu hirveän kärttyinen monta päivää mut jospa sekin nyt asettuisi ku muutto alkaa olla voiton puolella. Vauvakin saa nyt meiltä luvan syntyä joskin mielelläni nauttisin vaikka parista viikosta vielä näinkin, sais vähän levähtää muuton jälkeen Mulla on vasta rv 36+4 joten todennäköisesti hetki meneekin vielä.

 

Nyt kun puheeksi tuli nuo pelot, niin varmasti jokaisella tulee jossainvaiheessa mieleen ne pahimmat kauhuskenaariot. Itellä nyt erityisen lähellä ku kaveri synnytti kuolleen vauvan kesän kynnyksellä Tuli niin syyllinen olo itellekki, että millä oikeudella mun oma tuuppii tuolla mahassa ja toiset koki tällasen menetyksen.
Mutta se on niin harvinaista, silti mahdollista. Ei auta ku luottaa, että kaikki menee hyvin. Ja jos ei mene, niin siitä selvitään
Isoja asioita, mutta kaikki tunteet on sallittuja. Suomessa ollan niin hyvän seurannan alla sairaalassa, että saa olla tyytyväinen. Mulla pelottaa vähän ku on edellinen sektio, että miten kohtuarpi kestää. Ja ku ikääki on.
Mutta ei auta ressata
En kuunapäivänä uskaltais synnyttää kotona. Riittää, että yks tyttö päätti tulla syöksyllä maailmaan ja kätilö ei meinannu keretä ovelta ottaa koppia, mieskään ei ollu sillon mukana ni oli hilikulla etten yksin synnyttäny Sairaalassa toki.
Mutta se on elämää.

 

@M i l j a saako kysyä miten sun synnytykset on nopeutuneet vai onko kesto lyhentynyt vauvojen myötä? Itellä tulossa kolmas ja mietityttää kauankohan tällä kertaa menee

 

Tuttuja nuo pelot täälläkin. Kun on jo näin pitkällä, olis kamalaa jos jotain pahaa tapahtuisi Tai ehkä se ajatus, että miten siitä sitten itse selviäisi, entä muut perheenjäsenet. Itse myös heräilen öisin kun jalkoja kuumottaa/särkee, ja sitten kuulostelen heti liikkuuko vauva. Henkisesti aika stressaavia nämä vikat "piinaviikot".
Äkkiä aika kumminkin lopulta menee♡

Esikoinen syntyi viikolla 39+1, olen ajatellut että ehkä tämäkin...

 

@Miliani, sepä... Mullakin on muuten tuota et jalkapohjia kuumottaa, käsiä myös, siis ne on aivan tulessa, työnnän öisin jalkani pois peiton alta, ku ne paistuu sinne muuten Yleensä pidän villasukkia mut nyt ei oo todellakaan tarvinnut, ei enää moneen kuukauteen.

Huh, limatulppaa taitaa tulla täälläkin, tai ainakin kaks limakikkaretta bongattu Ei mulla tollasia muuten näy, läpinäkyviä pieniä paloja. Kuopuksen raskausaikana meni kaks viikkoa limatulpan bongaamisesta synnytykseen, vähän alkoi jänskättää et meneekö nytkin enää siihen asti Nyt siis rv 36+4, oon varautunut siihenki et menee laskettuun ja yli niin tuntuu hassulta aatella et vauva vois ihan oikeesti syntyä kahden viikon päästä. Oonhan mä pelännyt aiemmin et synnytys käynnistyy liian aikaisin mut en oo jotenkin nyt enää pahimman keskosuuden ajan mentyä ohi miettinyt synnytyksen käynnistymistä vielä ihan tosissani niin tää nyt tuli muka taas jotenkin niin yhtäkkiä

 

@Miliani, sepä... Mullakin on muuten tuota et jalkapohjia kuumottaa, käsiä myös, siis ne on aivan tulessa, työnnän öisin jalkani pois peiton alta, ku ne paistuu sinne muuten Yleensä pidän villasukkia mut nyt ei oo todellakaan tarvinnut, ei enää moneen kuukauteen.

Huh, limatulppaa taitaa tulla täälläkin, tai ainakin kaks limakikkaretta bongattu Ei mulla tollasia muuten näy, läpinäkyviä pieniä paloja. Kuopuksen raskausaikana meni kaks viikkoa limatulpan bongaamisesta synnytykseen, vähän alkoi jänskättää et meneekö nytkin enää siihen asti Nyt siis rv 36+4, oon varautunut siihenki et menee laskettuun ja yli niin tuntuu hassulta aatella et vauva vois ihan oikeesti syntyä kahden viikon päästä. Oonhan mä pelännyt aiemmin et synnytys käynnistyy liian aikaisin mut en oo jotenkin nyt enää pahimman keskosuuden ajan mentyä ohi miettinyt synnytyksen käynnistymistä vielä ihan tosissani niin tää nyt tuli muka taas jotenkin niin yhtäkkiä

Mulla tuli ennen synnytystä se limatulppa ja sitä tuli ihan jäävätä klöntti. On ollut ilo seurata teitä ja lukea kuulumisia. Perustaako kukaan syyskuisten syntyneiden ryhmää vai haluaako/kiinnostaako ketään enää vauvan synnyttyä kertoa kuulumisia tms?

 

@M i l j a saako kysyä miten sun synnytykset on nopeutuneet vai onko kesto lyhentynyt vauvojen myötä? Itellä tulossa kolmas ja mietityttää kauankohan tällä kertaa menee

Ihan eka synnytys v-99 kesti tasan 3,5 tuntia siitä kun heräsin vesien menoon. Toisaalta ei oo nopeutunukkaan. Mulla on kaikki siis käynnistetty, lukuunottamatta viimesin sektio eli oon ollu valmiina sairaalassa oottelemassa supistuksia. Siitä laskien ku supparit on oikeasti alkanu säännöllisesti ja kipeästi ja tietää että nyt tää lähti käyntiin ni 1-2 tuntia on vauvan syntymään. Ponnistusvaihetta mulla ei voi edes ajassa mitata ku ne vaan tulee sieltä Yhessä neuvolakortissa lukee ponnistusvaiheen kesto, 1 työntö Mulla pitää keskittyä siihen, että pijättää mieluummin, ettei syntys niin nopeeta ku aina repeää, ei kiva.
Mutta vaikka nopeita ni kyllä se viimenen tunti on sellanen, etten kotona enää oottelis, tajuais lähteä vähemmästäki. Ja ne supistukset tulee lähes taukoamatta, se on aika tuskasta ku ei oo ku tyyliin minuutti-kaks väliä.
Nyt ku mulla on se synnytyssaliin menoaika sillon laskettuna aamuna ni mää jo täällä itteni kans taistelen, että malttaskohan sitä olla menemättä vielä sillon ja oottelis ihan luomu käynnistystä. Olis kiva kokea seki vielä. Ehkä se olis vähä verkkasempi toimitus. Toisaalta, mitä nopeammin homma on ohi, sen parempi ku ei oo mitään traumoja noista jääny. Kolmannen lapsen synnytin täysin luomuna ilman mitään kivunlievitystä, ilokaasulaiteki oli epäkunnossa
Mutta pitää katella Voi olla, että sitä on taas niin valamista kauraa sillon laskettuna päivänä, että löyän itteni sieltä kuitenki
Nyt on jotenki niin outoa, ku ei oo selkä kipeä ollenkaan. Viimeset kolme vai neljä raskautta mulla on ihan eka viikoista lähtien selkä ihan törkeen kipeä Ja lonkat on jumittanu jne. Nyt tässä raskauessa se taas alko vko 12 ja kävin kiropraktikolla yhesti. Sinne jäi pöyvälle alkavat selkäongelmat, eikä oo senperästä näkyny

 

@M i l j a jos saan kysyä niin miksi sulla on käynnistetty kaikki synnytykset?

 

Minua kiinnostaisi tuo syyskuisten syntyneiden ryhmä jos joku sellaisen luo Tänään jaksanut ihan erilailla, kun ei eilen supistellut kuin vähän. Ihan kuin eri ihminen. Melkoista jumppaa tuo jatkuva suppailu kieltämättä.

 

@Ninnu118 ja @Nyytti19 minä myös haluaisin kyllä syyskuisten vauvaryhmän tänne, yritän ite perustaa tässä jossain vaiheessa jos ei joku muu ehdi ensin Nythän se syyskuukin itse asiassa jo alkoi Suurimmalle osalle taitaa siis tulla syyskuinen vauvakin. Toivottavasti ei tuu montaa lokakuista meidän ryhmään Itellä sen riski on ihan todellinen kun LA on 24.9 Mut en silti jotenkin usko et menis lokakuulle... Saa nähdä sitten.

@M i l j a onpa sulla nopeat synnytykset, ei ainakaan oo kauaa tarvinnut kärvistellä kipujen kans. Vai onko synnytys sitte rajumpi jos se etenee noin nopsaan?

Ihme tuntemuksia taas pitkin päivää, tuikki välillä kipeästi jonnekin tuonne alas ja tuntui jomotusta alavatsalla ja selässä. Muutama tosi napakka harjoitussupistuskin tuli muiden harjoitussupistusten lisäksi. Eh, vähän hirvittää että jos tää touhu kestääkin vielä monta, monta viikkoa niin olen jo ihan hermona lasketun ajan tienoilla Mulla on huomenna neuvola ja aattelin kysyä voisko siellä tsekata kohdunsuun tilannetta kuitenki, ois kiva tietää mitä sinne kuuluu. Mielenkiintoista tietää paljonko nyt on painoa, meidän vaaka, tai sen paristo, hyytyi eikä siis puhua pukahda enää mitään. Ainakin toivon että toimimattomuudessa on kyse paristoista eikä painosta

Miten teillä muuten vauva liikkuu nykyään? Mua stressaa kun liikkeet ei todellakaan oo mitenkään voimistuneet. Päinvastoin oikeastaan. Tunnen kyllä niitä mut ne tuntuu jotenkin vähäisemmiltä.

 

@Lukka täällä ainakin liikkeet muuttuneet selkeesti. Tyyppi ensinnäkin selvästi nukkuu pidempiä pätkiä enkä saa häntä hereille esim. vessakäynnillä yöllä kuten ennen. Mitä enemmän itse lepään niin sitä hiljaisempaa on, sitten kun touhuan jotain ja olen pystyasennossa ylipäätään niin venyttelee jalkojaan ja pyllyä tossa ylävatsalla. Oon ollut huolestunutkin välillä liikkeiden vähyydestä, täytyy myöntää. Sitten taas välillä myllätään niin, että tullaan suunnilleen vatsasta läpi. Lääkärin ultran perusteella hän ois aika hyvässä asennossa nyt että ehkä ei tarvetta sen takia meuhkata ihan koko aikaa, tai sitten alkaa vaan tila loppua mulla myöskin noi supistukset tekee sitä, että kun supistaa aika voimakkaasti niin silloin en tunne liikkeitä. Kestäneet noi voimakkaammat ja tosi pitkät supistukset nyt jo reilun viikon, saa nähdä milloin alkavat tuottaa tulosta. Tänään rv 38+0.

 

Täälläkin pikkuisen liikkuminen vaihtelevaa. Tänään aamulla ensimmäisten parin tunnin aikana tuntui vain viisi liikettä koko aikana. Sitten olikin jumppatunti koko tunnin melkein. Selkeesti pidempiä uni- ja valverytmin vuorottelut.

Onko teillä muilla tullut hakeutumista yksin oleiluun? Minusta tuntuu, että haluaisin välillä vain olla omassa rauhassa, tehden jotain tai vain maaten olla. En jaksais kenenkään seuraa. Nyt valmiiksi ahdistaa, kun kaveri tulossa huomenna kylään. Miestäkään en kaipaa lähelle. Murisemalla sen saa nopeasti kauemmas Ajatukset hakeutuu vähän väliä sairaalaan menoon ja synnytykseen.

 

Joo, täällä kanssa yksi syyskuisten vauvaryhmästä kiinnostunut

Vauvan liikkeet, täällä mennään mielestäni melko aktiivisissa tunnelmissa, on ruvennut liikkumaan selkeästi enemmän tosiaan myös silloin kuin itse olen liikkeellä

Nyt rupeaa täälläkin tapahtumaan jo jotakin tosin varmaan paikkoja avaavia/ pehmittäviä suppareita, koska tulevat enimmäkseen pystyssä ollessa ja rauhottuu kun menen lepäämään ja sitten on häpyluu alue selkeästi kipeytynyt, särkee niin kävellessä kuin makuullakin ollessa, kun vaihdan asentoa... mutta kaikki nämä on eteenpäin

@Nyytti19 täällä ainakin on että ärsyynnyn todella helposti ja siksi kaipaan olla ihan omassa rauhassa. Koko tämä raskaus silti ollut yhtä tunteiden vuoristorataa

Niin toivon että synnytys käynnistettäis tällä viikolla

 

Minä myös kiinnostunut jakamaan kuulumisia jatkossakin

Vauvan liikkeet täälläkin ”vähentyneet” Välillä saa kuulostella ja sit ku syö vaikka jotain niin alkaakin humppa. Taitaa olla aika vähän tilaa tuolla hyöriä ja liikkeessä ollessa ilmeisemmin nukkuu hän.

Mulla on vähän tota samaa kun @Nyytti19 laittoi. Ympäristötekijät vähän ärsyttää, jopa ne omat lapset jotka malttamattomina odottaa veljen tuloa, mutta kun itekkin odotan sitä melkolailla myös niin meinaa hermo mennä. Ja muutkin ihmiset jotka kyselee, onks mitään oloja, millos se olikaan se laskettu, helvetti ku sata kertaa vastaat. Nooh itekki varmaan noita samoja kyselee jos joku viimeisillään. Jotenkin haluis tavallaan tavata muutamia ystäviä tässä vielä mutta sit kuitenkin olisin ihan vaan mielummin täällä kotisohvalla rauhassa.

Toivon niin kovin , että tämä alkaa tämän viikon aikana ilmestymään.

39+2

Ps. Mitä kuuluu @Miina- ??

 

Mulla ekassa alko tulla raskausmyrkytys ni käynnistettiin 38 viikolla. Tokassa meni vedet kotona, mut ei alkanu supistelee ni laitettiin sitte vauhtia.
Toka ja kolmas oli yli 4 kilosia, ni ei sitte oo haluttu päästää yliajalle. Siihen lisäks nuo nopeat synnytykset ja mun oma olo. En oo pystyny enää nukkuu jne.
Voi olla, että on rajumpia sen käynnistyksenki takia, tai enhämmä tiä, mikä se normaali on Sillä mää vähä funtsinki, jos en meniskään vielä sinne saliin ku on aika annettu. Olis kiva kokea se luonnollinen käynnistyminen.
Nyt ei ainakaan tunnu, että olis kovin isoa tulossa. Edellinen se kiireellisellä sektiolla syntyny paino vain 2700 g, mutta hällä oliki tiukka solmu napanuorassa. Liekkö vaikuttanu kasvuun. Apgarpisteet oli 1-5-7 Sydänäänten laskun vuoksi leikattiin. Vajaa tunnin kerkes supistella silleen lunkisti tipalla laitettuna ni meni siinäajassa noin huonoon kuntoon. Ennen tuota tippaa ultrattiin ja kaikki oli hienosti mahassa.
Toivon vaan niin normaalia synnytystä ja parkuvaa vauvaa
Liikkeet on aika vilikkaita kyllä vielä mun sisuksissa nyt, mutta kyllähän ne selvästi vähenee yleensä loppuakohti ku tila alkaa käydä ahtaaks. Nou panik Yleensä ilalla viimestään "kuulostelen" että liikettä tuntuu.

 

Kiitos @Veeja kysymästä, Meille kuuluu tasaista ja itseasiassa aika hyvääkin 15 viikkoa mennyt aika sumussa ja nyt kiire saada kaikki valmiiksi vauvaa varten

Rv 32 näytti siltä että kasvu hidastuu taas entisestään mutta sen jälkeen Pätkis on ottanut noin 250g viikkovauhdilla pulleutta itseensä, 36+2 oli viimeisin arvio ja painoa 2670g odotettu syntymäpaino siis saavutettu ja hän saa tulla kun kokee olevansa valmis. Perjantaina lääkäri sanoi että rv 41 sitten käynnistellään jos ei ennen sitä ole syntynyt, tuntuu kovin kummalta kun viikkokausia on pelännyt saako häntä elossa nähdä
Synnytys jännittää aikalailla, porukkaa kuitenkin ihan eri tavalla mukana kuin aiemmissa ja pari viikkoa synnytyksen jälkeen saadaan varmuus missäpäin kehoa geenipoikkeama on.

Ylihuomenna ollaan täysiaikaisia

Miina & Pätkis 36+5

 

Kiva kuulla @Miina- että kaikki mennyt nyt hyvin.

Mulla on ollut koko päivän vatsa ihan sekasin, ihan totaalisesti. En kyllä oo mitään ihmettä syönyt mikä pitäis näin sekaisin laittaa. Vähän menoja iltapäivästä mutten oo varma uskallanko liikkua

 

Noniin, nyt on käyty verenpaine kontrollissa. Oli verenpaineet tällä kertaa todella hyvät

Sitten kyllä sama täälläkin huomattu että vatsa toiminut todella hyvin/hieman sekaisin nyt paino oli viikossa tullut alas 4 kg

 

Jäi iltapäivämenot väliin, paska lentää ja veto ihan pois. Joka paikkaan särkee, semmonen flunssanen ja höntti olo. Ei kuumetta. Otin särkkärin jos vähän helpottas. Menkkakipuilua selässä ei muuten mitään mikä viittais toivottuun.

 

Mulla kans vatsa elelee omaa elämäänsä käytännössä joka toisen supistuksen kohdalla tuntuu sille et pakko mennä tyhjentää suolta ja tyhjeneekin ihan kiitettävästi. Mukavaa, kun noita supistuksia on se muutama tunnissa ainakin.

Onks täällä kellään kokemuksia siitä peräruiskeen ottamisesta ennen synnytystä? Jos tää mulla on tällästä sittenkin kun ne synnytyssupistukset alkaa niin tuun istuu koko avautumisvaiheen vessanpöntöllä ois helpompi keskittyä hengittelemään supistus ohi jos ei samalla tarviis koko ajan miettiä et tuleeko housuun. Hohhoi. Ja pahoittelut jos/kun tmi

 

Vatsa toiminut melko joutuisasti täälläkin, useita kertoja päivässä, jo pari kolme viikkoa. Onneksi on Bebanthen olemassa Tekis niin jo mieli pitkille kävelylenkeille muttei voi tällä kropalla kuin pieniä pyrähdyksiä käydä.