Syyskuiset 2019

Minä myös kiinnostunut jakamaan kuulumisia jatkossakin (y)

Vauvan liikkeet täälläkin ”vähentyneet” Välillä saa kuulostella ja sit ku syö vaikka jotain niin alkaakin humppa. Taitaa olla aika vähän tilaa tuolla hyöriä ja liikkeessä ollessa ilmeisemmin nukkuu hän.

Mulla on vähän tota samaa kun @Nyytti19 laittoi. Ympäristötekijät vähän ärsyttää, jopa ne omat lapset :oops: jotka malttamattomina odottaa veljen tuloa, mutta kun itekkin odotan sitä melkolailla myös niin meinaa hermo mennä. Ja muutkin ihmiset jotka kyselee, onks mitään oloja, millos se olikaan se laskettu, helvetti ku sata kertaa vastaat. Nooh itekki varmaan noita samoja kyselee jos joku viimeisillään. Jotenkin haluis tavallaan tavata muutamia ystäviä tässä vielä mutta sit kuitenkin olisin ihan vaan mielummin täällä kotisohvalla rauhassa.

Toivon niin kovin , että tämä alkaa tämän viikon aikana ilmestymään.

39+2

Ps. Mitä kuuluu @Miina- ??
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
Mulla ekassa alko tulla raskausmyrkytys ni käynnistettiin 38 viikolla. Tokassa meni vedet kotona, mut ei alkanu supistelee ni laitettiin sitte vauhtia.
Toka ja kolmas oli yli 4 kilosia, ni ei sitte oo haluttu päästää yliajalle. Siihen lisäks nuo nopeat synnytykset ja mun oma olo. En oo pystyny enää nukkuu jne.
Voi olla, että on rajumpia sen käynnistyksenki takia, tai enhämmä tiä, mikä se normaali on :D Sillä mää vähä funtsinki, jos en meniskään vielä sinne saliin ku on aika annettu. Olis kiva kokea se luonnollinen käynnistyminen.
Nyt ei ainakaan tunnu, että olis kovin isoa tulossa. Edellinen se kiireellisellä sektiolla syntyny paino vain 2700 g, mutta hällä oliki tiukka solmu napanuorassa. Liekkö vaikuttanu kasvuun. Apgarpisteet oli 1-5-7 o_O Sydänäänten laskun vuoksi leikattiin. Vajaa tunnin kerkes supistella silleen lunkisti tipalla laitettuna ni meni siinäajassa noin huonoon kuntoon. Ennen tuota tippaa ultrattiin ja kaikki oli hienosti mahassa.
Toivon vaan niin normaalia synnytystä ja parkuvaa vauvaa :love:
Liikkeet on aika vilikkaita kyllä vielä mun sisuksissa nyt, mutta kyllähän ne selvästi vähenee yleensä loppuakohti ku tila alkaa käydä ahtaaks. Nou panik (y) Yleensä ilalla viimestään "kuulostelen" että liikettä tuntuu.
 
  • Tykkää
Reactions: Lukka
Kiitos @Veeja kysymästä, Meille kuuluu tasaista ja itseasiassa aika hyvääkin :) 15 viikkoa mennyt aika sumussa ja nyt kiire saada kaikki valmiiksi vauvaa varten :D

Rv 32 näytti siltä että kasvu hidastuu taas entisestään mutta sen jälkeen Pätkis on ottanut noin 250g viikkovauhdilla pulleutta itseensä, 36+2 oli viimeisin arvio ja painoa 2670g :love: odotettu syntymäpaino siis saavutettu ja hän saa tulla kun kokee olevansa valmis. Perjantaina lääkäri sanoi että rv 41 sitten käynnistellään jos ei ennen sitä ole syntynyt, tuntuu kovin kummalta kun viikkokausia on pelännyt saako häntä elossa nähdä :eek:
Synnytys jännittää aikalailla, porukkaa kuitenkin ihan eri tavalla mukana kuin aiemmissa ja pari viikkoa synnytyksen jälkeen saadaan varmuus missäpäin kehoa geenipoikkeama on.

Ylihuomenna ollaan täysiaikaisia :love::barefoot:

Miina & Pätkis 36+5
 
Kiva kuulla @Miina- että kaikki mennyt nyt hyvin.

Mulla on ollut koko päivän vatsa ihan sekasin, ihan totaalisesti. En kyllä oo mitään ihmettä syönyt mikä pitäis näin sekaisin laittaa. Vähän menoja iltapäivästä mutten oo varma uskallanko liikkua :poop:
 
Noniin, nyt on käyty verenpaine kontrollissa. Oli verenpaineet tällä kertaa todella hyvät(y)

Sitten kyllä sama täälläkin huomattu että vatsa toiminut todella hyvin/hieman sekaisin nyto_O paino oli viikossa tullut alas 4 kg:eek:
 
Jäi iltapäivämenot väliin, paska lentää ja veto ihan pois. Joka paikkaan särkee, semmonen flunssanen ja höntti olo. Ei kuumetta. Otin särkkärin jos vähän helpottas. Menkkakipuilua selässä ei muuten mitään mikä viittais toivottuun.
 
Mulla kans vatsa elelee omaa elämäänsä :cautious: käytännössä joka toisen supistuksen kohdalla tuntuu sille et pakko mennä tyhjentää suolta ja tyhjeneekin ihan kiitettävästi. Mukavaa, kun noita supistuksia on se muutama tunnissa ainakin.

Onks täällä kellään kokemuksia siitä peräruiskeen ottamisesta ennen synnytystä? Jos tää mulla on tällästä sittenkin kun ne synnytyssupistukset alkaa niin tuun istuu koko avautumisvaiheen vessanpöntöllä :unsure: ois helpompi keskittyä hengittelemään supistus ohi jos ei samalla tarviis koko ajan miettiä et tuleeko housuun. Hohhoi. Ja pahoittelut jos/kun tmi:LOL:
 
Vatsa toiminut melko joutuisasti täälläkin, useita kertoja päivässä, jo pari kolme viikkoa. Onneksi on Bebanthen olemassa :whistle: Tekis niin jo mieli pitkille kävelylenkeille muttei voi tällä kropalla kuin pieniä pyrähdyksiä käydä.
 
@Nyytti19 itekin nautin kyllä nyt tosi paljon niistä hetkistä kun saa olla yksin. Jostain luinkin et raskaana ollessa oman tilan tarve on suuri. Kai sitä pitää saada keskittyä välillä itteensä ja vauvaan... :)

@Veeja mä veikkaan että siellä on synnytys tuloillaan jos toi ripuli tuli ihan puskista eikä sulla yleensä oo :barefoot::D Toivotaan! Muista juoda hyvin.

Itselläkin on ollut ripulia aina välillä ja nyt muuton aikaan tosi paljon, tyyliin vähintään 5 x/pv ihan vesiripuli. Mut mulla saattaa olla ripulia muutenkin todella herkästi niin oon todennut et liittyy mulla nyt tähän loppuraskauteen, kai vauva painaa jonnekin ja ärsyttää suolta, joka mulla herkästi ärsyyntyy kaikesta.

Olin aamulla neuvolassa ja vauva todellakin majailee nyt superalhaalla, pää on täysin kiinnittynyt ja tuntu kuulemma hyvin alakautta tunnustellen. Sf-mitta oli pienentynyt sentillä. Toivottavasti johtuu vain vauvan asennosta ku on niin alhaalla, hoitajan mielestä vauva ei vaikuta isolta vaan ennemminkin hoikalta, arvioi että ois vielä alle kolmekiloinen ja sais oikeastaan kasvaa vielä viikon pari... Se vähän stressas, mietinki et toivottavasti istukassa ym. kaikki hyvin :unsure: Kohdunsuu oli pehmeä ja ulkoa auki, sisäpuolelta kiinni, kanavaa jäljellä arviolta 1,5 cm. Kohdunsuu oli kuitenkin yhä aika takana. Mulla on kädet ja jalat turvonneet, siltikin paino noussut ihan normitahtiin vain eikä verenpaineet olleet koholla. Sain uuden ajan ens viikon keskiviikolle joskin se täti mietti ehdinköhän enää tulla :eek: Apua, jännittävää, tuntuu että oon milloin tahansa poksahtava ilmapallo :whistle: Ja kuitenki käy sit niin että vauva syntyy vasta lokakuussa :cautious::ROFLMAO:
 
@Lukka mä niin toivon, että sä oot oikeassa! Oon kyl yrittänyt juoda, tuntuu et hirvee jano onkin koko aika. Mä oon siis normaalisti ummella ja kunnolla.

Sehän tässä onkin sitä jännintä, et voihan näitä muka oireita itseltään hakea ja toivoakkin mutta sitten se homma vaan naps alkaa kun on tarkotus. Kun vaan osais olla ja odottaa iihan rauhassa mutta kun ei vaan malttais!!!:mad:
 
Nopea kommentti tohon radi ja imetys -keskusteluun: tosiaan muakin ohjeistettiin aloittamaan rintojen lypsy etukäteen. Oliko ohjeissa, että hyvä sitten olla radivauvalle pakkasessa valmiiksi maitoa. Toisaalta, kun en koko odotusaikana herunut tipan tippaa, niin neuvolatäti lohdutti, ettei rinnoista oikeasti tarvitse tulla mitään, kunhan vain tulee lypsäminen tutuksi. No, kattelin kaikki ohjevideot, ajatus tuntui vähän vastenmieliseltä (mulla on aika herkät rinnat), ja ajattelin aloittaa ”heti huomenna”. Kunnes sitten ei enää ollut aikaakaan ottaa hommaa haltuun, koska: meidän syysvauvasta tulikin elovauva!

On pitänyt huikata tänne uutiset jo päiväkausia sitten, mutta niin siinä vain kävi, että nämä yövalvomiset yllättivät ensikertalaisen ja tässä ollaan nyt reilu viikko ihmetelty uutta tulokasta. Mutta nopeasti nyt mun synnytyskertomus iloksenne. :)

Eli meidän homma starttasi siinä mielessä rytinällä ja ehdottomasti ennalta varoittamatta, että nousin aamuyöstä vessaan ja vedin lipat omaan lapsiveteeni, jota tulikin sitten lammikollisia. Soitto sairaalaan, kehottivat tekemään liikelaskennan ja joka tapauksessa tulemaan aamupäivällä päivystykseen. Liikelaskenta tuotti ehkä 2 liikettä, joten lähdettiin päivystykseen jo aamusta. Ottivat streptokokki- ja lapsivesinäytteet, seurasivat sikiön sykettä ja tehtiin samalla liikelaskentaa (vauva selvästi heräsi siinä aamun kuluessa) pari tuntia: kaikki hyvin, eikun kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Ja jos ei käynnistyisi, niin seuraavana aamupäivänä piti ilmestyä suoraan käynnistysosastolle.

No, koko raskauden ekat supistukset alkoivat tuntua sen aamun aikana, mutta tulivat aika satunnaisina sarjoina, ja jossain vaiheessa iltapäivästä lakkasivat kokonaan. Kipu oli sellasta kuukautiskivun tasoa, tai asteen kovempaa. Ennakoin meille tästäkin syystä maratonsynnytystä, joten yritin levätä mahdollisimman paljon. Illalla vielä saunaan, mikä käynnisti supistukset uudestaan, yritin vielä jumppapallolla pyöritellä lantiota ja saada hommaa kunnolla käyntiin, mutta kesynä pysyivät: otin panadolin ja heräsin yön läpi puolen tunnin tai tunnin välein supistukseen, mutta sain muuten hyvin nukuttua.

No, seuraavana aamuna alkoi sitten lääkkeillä käynnistetty synnytys näyttää aika todennäköiseltä. Yritin vielä pari tuntia kotona jouduttaa asiaa joraamalla ja rentoutumalla ja pyörittelemällä lantiota hyvän musiikin tahdissa, kunnes oli pakko lähteä sairaalaan.

Käynnistysosastolla lekuri totesi, että olin yhdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa vielä pari senttiä jäljellä. Koska lapsivesien menosta oli yli 24h, enää ei odoteltaisi, koska infektioriski, vaan synnytys käynnistettäisiin oksitosiinitipalla. Tämä oli meikäläiselle surkea hetki, kun valkeni, että oksitosiinitippa tarkoitti sitä, että vauvan sykettä ja mun supistuksia pitäisi seurata antureilla, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että olin ”tuomittu” loppuajaksi hengaamaan osastolla sänkyni luona. Eli haaveet fyysisesti aktiivisesta synnytyksestä voitiin unohtaa.

Tähän väliin voisi selventää, että en suinkaan kuvitellut joogaavani koko synnytykseni läpi, mutta toisaalta halusin välttää ”turhia” lääkkeitä ym kemikaaleja ennen kuin olisi ihan pakko niihin turvautua, koska olin mm. lukenut epiduraalin mahdollisesta synnytystä hidastavasta/pysäyttävästä vaikutuksesta ja muista riskeistä. Ja siis sektiota halusin välttää kuin ruttoa. Joten minulla oli kova tsemppi päällä siihen, että pystyisin liikunnallisin ja muin mekaanisin keinoin ja rentoutumalla selviämään kivun kanssa mahdollisimman pitkälle ja synnyttämään alateitse.

Kätilöt kuitenkin pyrkivät tukemaan toiveitani mahdollisimman paljon: sain jumppapallon, guashakamman ja TENS-laitteen. Guasha jäikin kokonaan käyttämättä, koska TENS toimi meikäläisellä todella hyvin: minulla supistukset tuntuivat sekä alaselässä että vatsassa, joten TENS vei puolet kivusta pois, kun käytännössä selkä oli kivuton, niin saattoi keskittyä hengittelemään vatsan kivut pois. Käynnistysosasto muutoin jäi mieleen sellaisena helvetin esikartanona, kun päivä alkoi kääntyä iltaan ja supistukset oksitosiinitippaa pikkuhiljaa nostettaessa alkoivat sekä voimistua että tihentyä, etkä enää oikein pystynyt olemaan vieraskorea: kolmen hengen huoneet, joissa luonnollisesti istuivat koko päivän myös synnyttävien tukihenkilöt/puolisot, ja vessa käytävällä matkan päässä, eikä edes mikään invavessa, vaan vessakopit, joihin piti saada tippalaite mukaan mahtumaan. Kun supistuksia tuli pahimmillaan 2,5 minuutin välein, niin jokainen vessakäynti oli kilpajuoksu aikaa vastaan, että ehti vessaan alas istumaan ennen seuraavaa supistusta. Aina ei ehtinyt, vaan roikuin sitten tippalaitteen varassa. TENS auttoi todella pitkälle - ihan lopussa se tosin saattoi olla osittain myös enemmän henkinen kuin fyysinen tuki - kunnes sekin piti jättää pois, koska häiritsi antureita. Sitten olikin todella luomu fiilis... :LOL: Tuskallista oli myös epätietoisuus siitä, milloin osastolta pääsisi synnytyssaliin: vastaus ”kun synnytys on käynnistynyt tai kun et enää pärjää näillä meillä tarjolla olevilla kivunlievityskeinoilla” ei oikein lohduta henkilöä, joka yrittää välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Minulle oli myös hämärää, kuinka kipeäksi ja toimintakyvyttömäksi piti tulla ennen kuin voitiin todeta synnytyksen käynnistyneen. No sittenhän se selvisi...

Olin osastolla yhteensä 12h, oksitosiinitippa alkoi tippua kolme tuntia osastolle tuloni jälkeen. Viimeinen tunti osastolla on ihan sumua: supistuksia tuli niin tiheään, että yökkö kysyi, onko kipu supistuksia vai jatkuvaa; puoliso oli joutunut poistumaan huoneesta (koska osasto sulkeutui vierailta) mutta sai onneksi jäädä odottelemaan synnytyksen käynnistymistä osaston olohuoneeseen, joten ei hajuakaan enää supistusten tiheydestä siinä vaiheessa; aloin vuotaa verta; anturit eivät toimineet; ja lopulta ei auttanut enää puuskutella kipua pois, vaan huusin suoraa huutoa supistuksen kohdalla... Kätilöt totesivat synnytyksen käynnistyneen, ja päästiin synnytyssaliin, jonne minut rullattiin rullatuolissa, koska jalat eivät enää toimineet.

Synnytyssali olikin sitten ihan mahtava kokemus. Ensinnäkin, sai oman vessan, jonne sain kävellä välittämättä kaikesta sotkusta, jonka jälkeeni jätin. Siellä oli synnytysjakkara (vaikka se jäikin käyttämättä, kuten jäi kaikki muutkin lelut, ammeet ym., joita olin luullut ehtiväni synnytyksessäni käyttää), puolisolle sänky, tilaa olla. Sain ilokaasun, josta vedin tyytyväisenä kunnon pöllyt. Ennen kaikkea saatiin ihana no nonsense -synnytyskätilö, joka totesi mun saaneen ihan tarpeeksi oksitosiinia (jota oltiin lopulta luukutettu mulle maksimiannoksella usean tunnin ajan) ja puolitti annostuksen, jolloin supistuksiin tuli taas järkevän pituisia taukoja ja kykenin keskustelemaan kätilön kanssa.

Halusin edelleen seivailla epiduraalin kanssa, koska synnärille tullessani sain kuulla olevani kuitenkin vasta 4cm auki, joten ajattelin meidän olevan salissa vielä tovin ja pitäisi sitten vielä jaksaa ponnistaakin. Halusin kuitenkin jotain, jotta saisin pari tuntia levättyä. Kätilö totesi epäilevänsä, ettei lihakseen pistettävä oksikodoni enää auttaisi mua siinä vaiheessa, koska kuulemma vaikutin jo aika kipeältä. Halusin kuitenkin sitä kokeilla. Kokeiltiin. Tuntia myöhemmin totesin, että kätilö oli oikeassa. Pyysin epiduraalia: kävi ilmi, että olin siinä vaiheessa jo 7cm auki, joten sen kanssa alkoikin olla viime hetket. Epiduraalikatetrin asennus olikin sitten jo melko horroria, kun supistukset olivat siinä vaiheessa jo sen verran kipeitä, että vaadittiin kunnon ilokaasupöllyt ja tahdonvoimaa pysyä paikallaan asennuksen ajan.

Sitten asetuin sängylle odottelemaan kipujen loppumista ja valmistautumaan ottamaan pienet torkut ennen loppusuoraa. Ehkä tuntia myöhemmin tajusin, että minulla oli ollut useampi ponnistava supistus peräkkäin (siihen asti ponnistavia supistuksia oli tullut satunnaisesti pitkin yötä) ja ponnistamisen vastustaminen alkoi olla vaikeaa. No, kävi ilmi, ettei enää tarvinnut niitä vastustaa vaan sai alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti huimat 10 minuuttia, hintana siitä sitten olikin toisen asteen repeämät, jotka suoraan sanottuna eivät kyllä tunnu kauhean kamalilta. Hieman tikit nyt kiristelevät, siinä kaikki.

Synnytyssalissa oltiin alle 4 tuntia. Homma sujui siis ihan käsittämättömän nopeasti, oliko syynä sitten oksitosiinin luukuttaminen osastolla vai mikä. Pystyin vain ihmettelemään jälkikäteen, että millaisessa tilassa ihmiset yleensä pääsevät synnärille, että ehtivät kokeilla ammetta ja muita keinoja, koska itse saavuin saliin jo niin kipeänä ja supistukset niin tiheinä, etten olisi pystynyt sängyltä liikkumaan eri asentoihin tai muuten olemaan kovin liikkuvainen. Juttelin myöhemmin lapsivuodeosastolla käynnistysosastolla samassa huoneessa olleiden kanssa, ja heillä oli mennyt synnytyssalissa noin 8h ja 12h (ja ammettakin kuulemma ehditty kokeilla), joten aika yksilöllisiä juttuja nämä käynnistetytkin ovat.

Ja vauva: no, hänhän nyt oli aivan täydellisen ihana meidän silmissämme.:love:

Imetyshaasteista tuossa olikin aiemmin jo kertoiltu juttuja, jotka ovat täälläkin päässä jo tulleet tutuiksi. Mutta muuten kaikki mennyt todella hyvin.

Tsemppiä kaikille loppusuoralle!! Ja käykääpä sitten jakamassa synnytyskertomuksenne, odottelen niitä mielenkiinnolla!

Ai niin, kysymys vauvan vaatteista: meidän kokemus oli, että lapsivuodeosastolla vauvalle löytyy sairaalan vaatteet, kyllä, mutta suositus on pitää vauva vaippasillaan myssy päässä ja jatkuvassa ihokontaktissa rintaa vasten paidan tai peiton alla lämpimässä. Mikä sopi meille oikein hyvin.:love: Yöksi sitten virallinen suositus oli pukea lapselle vaatteet ja kapaloida lämpimästi omaan sänkyyn nukkumaan.
 
Mietin osaisko ja viitsiskö joku päivittää sitä meidän listaa aina tänne et millä viikolla kukakin sitten synnytti? Kulkis tässä vaikka mukana niin ei tarttis etsiä.

Paljon onnea @Tupuli Ihan loistava synnytyskertomus, kiitos. Missä sä synnytit? Mietin tota kun ite edelliset synnytin pienessä sairaalassa ja koko ajan oli oma huone siinä, kauhistuttaa ajatus, että samassa huoneessa olis avautumassa muitakin ja vielä heidän omaiset. Nythän haaveilin naistenklinikalle menosta ja mietin onko siellä just tolleen et avaudutaan yhdessä.

Niin @Tupuli meidän äiti aina neuvoo ottamaan ykkös-olutta että maito nousee. Toimii kuulemma hyvin. Muutenkin mä tsemppaan todella yrittää panostaa siihen vaikka tuntuis vaikealta, siis jos haluaa imettää. Mulla meni ekan kanssa imetys metsään, luulin et se vaan onnistuu ja sit kun sairaalassa jo työnsivät radin vuoksi lisämaitoa niin en saanu ees kunnolla ohjausta imetykseen ja eihän se sit kotonakaan lähteny. Oon potenu siitä huonoa fiilistä ja kakkosen kohdalla painotin koko ajan että haluan imettää ja vaadin siihen myös kunnolla ohjausta, ei annettu lisämaitoa muttei ollut siinä kyllä radiakaan. Onnistuin ja nyt aion onnistua myös vaikka nyt onkin taas radi. En ollu itseasiassa ikinä ees kuullu et radi vaikeuttais maidon nousua, se oli varmaan osasyy et ekan kaa epäonnistu ja et ei oikeesti vaan osannut enkä tajunnut vaatia apuja eikä kehokaan tiennyt mitä tehdä. Nyt on taas radi mut maitoa tihkuttelee jo, ainakin kroppa heräilee jo.

Tulipa pitkä viesti. Koko yön poltteli, nukuin hyvin mut heräilin tasasesti polttoihin. Alaselkä nytkin kipee. Muutama napakampi supistus tullut. Luotan, että tän viikon aikana tulee tapahtumaan. Ei kuitenkaan näillä tapahdu vielä mitään.
 
Huh, mikä synnytys @Tupuli, hienosti jaksettu, kuulostaa aika rankalta toi käynnistys kaiken kaikkiaan. Varmaan toi tiheä oksitosiinitiputus teki synnytyksen niin rajuksi, toki voi olla naisestakin kiinni mut veikkaan oksitosiinitippaa. Ite ehdin kakkosesta olla synnärillä useamman tunnin ennen ku poika syntyi ja ehdin kävellä käytävillä, lillua ammeessa ja jumpata sängyn laidalla pystyssä ennen ku kaaduin petiin :D Synnytys käynnisty itekseen ja kesti 8 h ja eteni omaan tahtiin muutoin mut vauva autettiin imukupilla virhetarjonnan takia. Pikaista toipumista ja hurjasti onnea vauvasta :love::love: Ja maidon nousuun auttaa parhaiten rentoutuminen, lepo ja ihokontakti vauvan kans. Kyl se siitä. Jos on hankaluutta imuotteen kans niin kannattaa pyytää imetystukiäitiä avuksi ja ylipäätään hyödyntää sairaalassa kätilöiden osaaminen. Toiset kätilöt osaa paremmin ku toiset, kannattaa kysyä useammalta vinkkejä.

Ite heräsin viime yöstä vessaan ku maha oli ihan outo. Sen reissun jälkeen huomasin et supistaa ekaa kertaa kipeästi, sitte muutaman kerran sen jälkeenkin ja sit loppu ku ehdin ajatella et nytkö tää käynnistyy :ROFLMAO: Aamulla mietin näinkö unta vai supistiko tosiaan kipeästi. Muistan kuitenki etten yöllä viittiny ekasta supistuksesta herättää miestä, me kuultiin eilen että sen äidillä on pitkälle edennyt sisäelinten syöpä ja sillä on huono ennuste :cry: Mies oli niin stressaantunut eilen ihan kaikesta että aattelin ilmoittaa sille synnytyksestä vasta sitte ku se on ihan varmana käynnissä...
 
Mulla menee kohta järki tähän jonkun vuodon x holahteluun :mad: eikö ole oikeesti olemassa mitään testiliuskoja tm mitä voisi käyttää kotona? Osaisin sellaisen kyllä itsekin tyrkätä sisään tarvittaessa ettei aina tarttis lähtee tonne synnärille. Tätä jotain neste vuotoa tulee oikeesti aika reippaasti, kahteen kertaan jo todettu tämän raskauden aikana olevan valkovuotoa mutta mitä hittoa. Miten tätä voi tulla näin paljon? Tunnissa pikkarit märät kun jätin siteen pois, alkaa toi pikkuhousun suojilla hautominenkin ärsyttää paikkoja että tällei kotona ollessa vaihdan ennemmin sit alusvaatteita. Voisko tää tyyppi nyt vaan syntyä kiitos. :cautious:
 
@tikkunekku90 ai että, toi on kyl jännä tilanne :whistle: Onko sulla pitkästi synnärille? Mulla tuli viime viikolla erityisen reippaasti vuotoa mut se ei ollu noin runsasta, lopuksi tuli muutama kiinteä möykky joten oletan et limatulppaa vuoteli kohdunsuulta. Voisko olla sullakin sitä, toisilla se on tosi vetistä. Mut toivotaanpa et oli mitä hyvänsä niin vauva ilmaantuis pian :barefoot:

Mä en tiedä ärsyttääkö vai stressaako mua enemmän tää jo jotenkin kipeä supistelu o_O Pitkin iltapäivää tuntunut taas sellasia aiempaa napakampia ja ikävämpiä, vähän kipeitä supistuksia... Mut ei nää tästä oo pahentuneetkaan joten ei ole tosi kyseessä. Vielä ainakaan. Mutta tiedä sitten näistä käynnistyykö tositoimet huomenna vai vaikka neljän viikon päästä :ROFLMAO::unsure: Helv... jos tää on tätä monta viikkoa. Silti voisin kyllä yrittää jaksaa ootella vielä ainakin viikon verran ennen synnytystä. Sais lepäillä ja tehdä muuttoa loppuun ja vauva ehtisi vähän vielä kasvaa. Mut ei tällaista viikkotolkulla jaksais...
 
@Lukka ei oo onneks pitkä matka synnärille että sinällään asian tarkistaminen on helppoa. Mutta hoituis kyllä kotonakin vähä samaan tyyliin kuin vaikka ne pissa testitikuilla proteiinien seuraaminen kun se testihän on vaan sellanen testiliuska. Täällä on aika paljonkin synnytystä enteileviä tuntemuksia mutta saapa nähdä johtavatko lopulta mihinkään. :unsure:
 
Onnea kovasti @Tupuli :)
Mulla myös aiemmassa synnytyksessä meni vedet, eikä käynnistynyt sitten itsekseen (varmaan kun olin niin stressaantunut sairaalassa). Käynnistettiin sitten ja muistikuvat siitä heikot. Nyt toivon että käynnistyisi spontaanisti. Mutta pääasia että kaikki meni hyvin

Täällä ei mitään ihmeempää.. Samoja tuntemuksia kuin jo pidempään eli ajoittain supistelee ja jalat on öisin levottomat. Ja vessassa saa juosta päivin öin :D

Tämä vauva on aina aamuisin/aamupäivisin hiljainen ja iltaa kohden sitten saattaa virkistyä ja melskata. Monet kerrat olen huolestunut kun aamulla ei meinaa liiikkua juurikaan.