Syyskuiset 2019
- Viestiketjun aloittaja Jeppis92
- Ensimmäinen viesti
@Nyytti19 itekin nautin kyllä nyt tosi paljon niistä hetkistä kun saa olla yksin. Jostain luinkin et raskaana ollessa oman tilan tarve on suuri. Kai sitä pitää saada keskittyä välillä itteensä ja vauvaan... 
@Veeja mä veikkaan että siellä on synnytys tuloillaan jos toi ripuli tuli ihan puskista eikä sulla yleensä oo Toivotaan! Muista juoda hyvin.
Itselläkin on ollut ripulia aina välillä ja nyt muuton aikaan tosi paljon, tyyliin vähintään 5 x/pv ihan vesiripuli. Mut mulla saattaa olla ripulia muutenkin todella herkästi niin oon todennut et liittyy mulla nyt tähän loppuraskauteen, kai vauva painaa jonnekin ja ärsyttää suolta, joka mulla herkästi ärsyyntyy kaikesta.
Olin aamulla neuvolassa ja vauva todellakin majailee nyt superalhaalla, pää on täysin kiinnittynyt ja tuntu kuulemma hyvin alakautta tunnustellen. Sf-mitta oli pienentynyt sentillä. Toivottavasti johtuu vain vauvan asennosta ku on niin alhaalla, hoitajan mielestä vauva ei vaikuta isolta vaan ennemminkin hoikalta, arvioi että ois vielä alle kolmekiloinen ja sais oikeastaan kasvaa vielä viikon pari... Se vähän stressas, mietinki et toivottavasti istukassa ym. kaikki hyvin Kohdunsuu oli pehmeä ja ulkoa auki, sisäpuolelta kiinni, kanavaa jäljellä arviolta 1,5 cm. Kohdunsuu oli kuitenkin yhä aika takana. Mulla on kädet ja jalat turvonneet, siltikin paino noussut ihan normitahtiin vain eikä verenpaineet olleet koholla. Sain uuden ajan ens viikon keskiviikolle joskin se täti mietti ehdinköhän enää tulla Apua, jännittävää, tuntuu että oon milloin tahansa poksahtava ilmapallo Ja kuitenki käy sit niin että vauva syntyy vasta lokakuussa
@Veeja mä veikkaan että siellä on synnytys tuloillaan jos toi ripuli tuli ihan puskista eikä sulla yleensä oo
Toivotaan! Muista juoda hyvin.Itselläkin on ollut ripulia aina välillä ja nyt muuton aikaan tosi paljon, tyyliin vähintään 5 x/pv ihan vesiripuli. Mut mulla saattaa olla ripulia muutenkin todella herkästi niin oon todennut et liittyy mulla nyt tähän loppuraskauteen, kai vauva painaa jonnekin ja ärsyttää suolta, joka mulla herkästi ärsyyntyy kaikesta.
Olin aamulla neuvolassa ja vauva todellakin majailee nyt superalhaalla, pää on täysin kiinnittynyt ja tuntu kuulemma hyvin alakautta tunnustellen. Sf-mitta oli pienentynyt sentillä. Toivottavasti johtuu vain vauvan asennosta ku on niin alhaalla, hoitajan mielestä vauva ei vaikuta isolta vaan ennemminkin hoikalta, arvioi että ois vielä alle kolmekiloinen ja sais oikeastaan kasvaa vielä viikon pari... Se vähän stressas, mietinki et toivottavasti istukassa ym. kaikki hyvin
Kohdunsuu oli pehmeä ja ulkoa auki, sisäpuolelta kiinni, kanavaa jäljellä arviolta 1,5 cm. Kohdunsuu oli kuitenkin yhä aika takana. Mulla on kädet ja jalat turvonneet, siltikin paino noussut ihan normitahtiin vain eikä verenpaineet olleet koholla. Sain uuden ajan ens viikon keskiviikolle joskin se täti mietti ehdinköhän enää tulla Apua, jännittävää, tuntuu että oon milloin tahansa poksahtava ilmapallo Ja kuitenki käy sit niin että vauva syntyy vasta lokakuussa @Lukka mä niin toivon, että sä oot oikeassa! Oon kyl yrittänyt juoda, tuntuu et hirvee jano onkin koko aika. Mä oon siis normaalisti ummella ja kunnolla.
Sehän tässä onkin sitä jännintä, et voihan näitä muka oireita itseltään hakea ja toivoakkin mutta sitten se homma vaan naps alkaa kun on tarkotus. Kun vaan osais olla ja odottaa iihan rauhassa mutta kun ei vaan malttais!!!
Sehän tässä onkin sitä jännintä, et voihan näitä muka oireita itseltään hakea ja toivoakkin mutta sitten se homma vaan naps alkaa kun on tarkotus. Kun vaan osais olla ja odottaa iihan rauhassa mutta kun ei vaan malttais!!!
Nopea kommentti tohon radi ja imetys -keskusteluun: tosiaan muakin ohjeistettiin aloittamaan rintojen lypsy etukäteen. Oliko ohjeissa, että hyvä sitten olla radivauvalle pakkasessa valmiiksi maitoa. Toisaalta, kun en koko odotusaikana herunut tipan tippaa, niin neuvolatäti lohdutti, ettei rinnoista oikeasti tarvitse tulla mitään, kunhan vain tulee lypsäminen tutuksi. No, kattelin kaikki ohjevideot, ajatus tuntui vähän vastenmieliseltä (mulla on aika herkät rinnat), ja ajattelin aloittaa ”heti huomenna”. Kunnes sitten ei enää ollut aikaakaan ottaa hommaa haltuun, koska: meidän syysvauvasta tulikin elovauva!
On pitänyt huikata tänne uutiset jo päiväkausia sitten, mutta niin siinä vain kävi, että nämä yövalvomiset yllättivät ensikertalaisen ja tässä ollaan nyt reilu viikko ihmetelty uutta tulokasta. Mutta nopeasti nyt mun synnytyskertomus iloksenne.
Eli meidän homma starttasi siinä mielessä rytinällä ja ehdottomasti ennalta varoittamatta, että nousin aamuyöstä vessaan ja vedin lipat omaan lapsiveteeni, jota tulikin sitten lammikollisia. Soitto sairaalaan, kehottivat tekemään liikelaskennan ja joka tapauksessa tulemaan aamupäivällä päivystykseen. Liikelaskenta tuotti ehkä 2 liikettä, joten lähdettiin päivystykseen jo aamusta. Ottivat streptokokki- ja lapsivesinäytteet, seurasivat sikiön sykettä ja tehtiin samalla liikelaskentaa (vauva selvästi heräsi siinä aamun kuluessa) pari tuntia: kaikki hyvin, eikun kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Ja jos ei käynnistyisi, niin seuraavana aamupäivänä piti ilmestyä suoraan käynnistysosastolle.
No, koko raskauden ekat supistukset alkoivat tuntua sen aamun aikana, mutta tulivat aika satunnaisina sarjoina, ja jossain vaiheessa iltapäivästä lakkasivat kokonaan. Kipu oli sellasta kuukautiskivun tasoa, tai asteen kovempaa. Ennakoin meille tästäkin syystä maratonsynnytystä, joten yritin levätä mahdollisimman paljon. Illalla vielä saunaan, mikä käynnisti supistukset uudestaan, yritin vielä jumppapallolla pyöritellä lantiota ja saada hommaa kunnolla käyntiin, mutta kesynä pysyivät: otin panadolin ja heräsin yön läpi puolen tunnin tai tunnin välein supistukseen, mutta sain muuten hyvin nukuttua.
No, seuraavana aamuna alkoi sitten lääkkeillä käynnistetty synnytys näyttää aika todennäköiseltä. Yritin vielä pari tuntia kotona jouduttaa asiaa joraamalla ja rentoutumalla ja pyörittelemällä lantiota hyvän musiikin tahdissa, kunnes oli pakko lähteä sairaalaan.
Käynnistysosastolla lekuri totesi, että olin yhdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa vielä pari senttiä jäljellä. Koska lapsivesien menosta oli yli 24h, enää ei odoteltaisi, koska infektioriski, vaan synnytys käynnistettäisiin oksitosiinitipalla. Tämä oli meikäläiselle surkea hetki, kun valkeni, että oksitosiinitippa tarkoitti sitä, että vauvan sykettä ja mun supistuksia pitäisi seurata antureilla, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että olin ”tuomittu” loppuajaksi hengaamaan osastolla sänkyni luona. Eli haaveet fyysisesti aktiivisesta synnytyksestä voitiin unohtaa.
Tähän väliin voisi selventää, että en suinkaan kuvitellut joogaavani koko synnytykseni läpi, mutta toisaalta halusin välttää ”turhia” lääkkeitä ym kemikaaleja ennen kuin olisi ihan pakko niihin turvautua, koska olin mm. lukenut epiduraalin mahdollisesta synnytystä hidastavasta/pysäyttävästä vaikutuksesta ja muista riskeistä. Ja siis sektiota halusin välttää kuin ruttoa. Joten minulla oli kova tsemppi päällä siihen, että pystyisin liikunnallisin ja muin mekaanisin keinoin ja rentoutumalla selviämään kivun kanssa mahdollisimman pitkälle ja synnyttämään alateitse.
Kätilöt kuitenkin pyrkivät tukemaan toiveitani mahdollisimman paljon: sain jumppapallon, guashakamman ja TENS-laitteen. Guasha jäikin kokonaan käyttämättä, koska TENS toimi meikäläisellä todella hyvin: minulla supistukset tuntuivat sekä alaselässä että vatsassa, joten TENS vei puolet kivusta pois, kun käytännössä selkä oli kivuton, niin saattoi keskittyä hengittelemään vatsan kivut pois. Käynnistysosasto muutoin jäi mieleen sellaisena helvetin esikartanona, kun päivä alkoi kääntyä iltaan ja supistukset oksitosiinitippaa pikkuhiljaa nostettaessa alkoivat sekä voimistua että tihentyä, etkä enää oikein pystynyt olemaan vieraskorea: kolmen hengen huoneet, joissa luonnollisesti istuivat koko päivän myös synnyttävien tukihenkilöt/puolisot, ja vessa käytävällä matkan päässä, eikä edes mikään invavessa, vaan vessakopit, joihin piti saada tippalaite mukaan mahtumaan. Kun supistuksia tuli pahimmillaan 2,5 minuutin välein, niin jokainen vessakäynti oli kilpajuoksu aikaa vastaan, että ehti vessaan alas istumaan ennen seuraavaa supistusta. Aina ei ehtinyt, vaan roikuin sitten tippalaitteen varassa. TENS auttoi todella pitkälle - ihan lopussa se tosin saattoi olla osittain myös enemmän henkinen kuin fyysinen tuki - kunnes sekin piti jättää pois, koska häiritsi antureita. Sitten olikin todella luomu fiilis... Tuskallista oli myös epätietoisuus siitä, milloin osastolta pääsisi synnytyssaliin: vastaus ”kun synnytys on käynnistynyt tai kun et enää pärjää näillä meillä tarjolla olevilla kivunlievityskeinoilla” ei oikein lohduta henkilöä, joka yrittää välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Minulle oli myös hämärää, kuinka kipeäksi ja toimintakyvyttömäksi piti tulla ennen kuin voitiin todeta synnytyksen käynnistyneen. No sittenhän se selvisi...
Olin osastolla yhteensä 12h, oksitosiinitippa alkoi tippua kolme tuntia osastolle tuloni jälkeen. Viimeinen tunti osastolla on ihan sumua: supistuksia tuli niin tiheään, että yökkö kysyi, onko kipu supistuksia vai jatkuvaa; puoliso oli joutunut poistumaan huoneesta (koska osasto sulkeutui vierailta) mutta sai onneksi jäädä odottelemaan synnytyksen käynnistymistä osaston olohuoneeseen, joten ei hajuakaan enää supistusten tiheydestä siinä vaiheessa; aloin vuotaa verta; anturit eivät toimineet; ja lopulta ei auttanut enää puuskutella kipua pois, vaan huusin suoraa huutoa supistuksen kohdalla... Kätilöt totesivat synnytyksen käynnistyneen, ja päästiin synnytyssaliin, jonne minut rullattiin rullatuolissa, koska jalat eivät enää toimineet.
Synnytyssali olikin sitten ihan mahtava kokemus. Ensinnäkin, sai oman vessan, jonne sain kävellä välittämättä kaikesta sotkusta, jonka jälkeeni jätin. Siellä oli synnytysjakkara (vaikka se jäikin käyttämättä, kuten jäi kaikki muutkin lelut, ammeet ym., joita olin luullut ehtiväni synnytyksessäni käyttää), puolisolle sänky, tilaa olla. Sain ilokaasun, josta vedin tyytyväisenä kunnon pöllyt. Ennen kaikkea saatiin ihana no nonsense -synnytyskätilö, joka totesi mun saaneen ihan tarpeeksi oksitosiinia (jota oltiin lopulta luukutettu mulle maksimiannoksella usean tunnin ajan) ja puolitti annostuksen, jolloin supistuksiin tuli taas järkevän pituisia taukoja ja kykenin keskustelemaan kätilön kanssa.
Halusin edelleen seivailla epiduraalin kanssa, koska synnärille tullessani sain kuulla olevani kuitenkin vasta 4cm auki, joten ajattelin meidän olevan salissa vielä tovin ja pitäisi sitten vielä jaksaa ponnistaakin. Halusin kuitenkin jotain, jotta saisin pari tuntia levättyä. Kätilö totesi epäilevänsä, ettei lihakseen pistettävä oksikodoni enää auttaisi mua siinä vaiheessa, koska kuulemma vaikutin jo aika kipeältä. Halusin kuitenkin sitä kokeilla. Kokeiltiin. Tuntia myöhemmin totesin, että kätilö oli oikeassa. Pyysin epiduraalia: kävi ilmi, että olin siinä vaiheessa jo 7cm auki, joten sen kanssa alkoikin olla viime hetket. Epiduraalikatetrin asennus olikin sitten jo melko horroria, kun supistukset olivat siinä vaiheessa jo sen verran kipeitä, että vaadittiin kunnon ilokaasupöllyt ja tahdonvoimaa pysyä paikallaan asennuksen ajan.
Sitten asetuin sängylle odottelemaan kipujen loppumista ja valmistautumaan ottamaan pienet torkut ennen loppusuoraa. Ehkä tuntia myöhemmin tajusin, että minulla oli ollut useampi ponnistava supistus peräkkäin (siihen asti ponnistavia supistuksia oli tullut satunnaisesti pitkin yötä) ja ponnistamisen vastustaminen alkoi olla vaikeaa. No, kävi ilmi, ettei enää tarvinnut niitä vastustaa vaan sai alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti huimat 10 minuuttia, hintana siitä sitten olikin toisen asteen repeämät, jotka suoraan sanottuna eivät kyllä tunnu kauhean kamalilta. Hieman tikit nyt kiristelevät, siinä kaikki.
Synnytyssalissa oltiin alle 4 tuntia. Homma sujui siis ihan käsittämättömän nopeasti, oliko syynä sitten oksitosiinin luukuttaminen osastolla vai mikä. Pystyin vain ihmettelemään jälkikäteen, että millaisessa tilassa ihmiset yleensä pääsevät synnärille, että ehtivät kokeilla ammetta ja muita keinoja, koska itse saavuin saliin jo niin kipeänä ja supistukset niin tiheinä, etten olisi pystynyt sängyltä liikkumaan eri asentoihin tai muuten olemaan kovin liikkuvainen. Juttelin myöhemmin lapsivuodeosastolla käynnistysosastolla samassa huoneessa olleiden kanssa, ja heillä oli mennyt synnytyssalissa noin 8h ja 12h (ja ammettakin kuulemma ehditty kokeilla), joten aika yksilöllisiä juttuja nämä käynnistetytkin ovat.
Ja vauva: no, hänhän nyt oli aivan täydellisen ihana meidän silmissämme.
Imetyshaasteista tuossa olikin aiemmin jo kertoiltu juttuja, jotka ovat täälläkin päässä jo tulleet tutuiksi. Mutta muuten kaikki mennyt todella hyvin.
Tsemppiä kaikille loppusuoralle!! Ja käykääpä sitten jakamassa synnytyskertomuksenne, odottelen niitä mielenkiinnolla!
Ai niin, kysymys vauvan vaatteista: meidän kokemus oli, että lapsivuodeosastolla vauvalle löytyy sairaalan vaatteet, kyllä, mutta suositus on pitää vauva vaippasillaan myssy päässä ja jatkuvassa ihokontaktissa rintaa vasten paidan tai peiton alla lämpimässä. Mikä sopi meille oikein hyvin. Yöksi sitten virallinen suositus oli pukea lapselle vaatteet ja kapaloida lämpimästi omaan sänkyyn nukkumaan.
On pitänyt huikata tänne uutiset jo päiväkausia sitten, mutta niin siinä vain kävi, että nämä yövalvomiset yllättivät ensikertalaisen ja tässä ollaan nyt reilu viikko ihmetelty uutta tulokasta. Mutta nopeasti nyt mun synnytyskertomus iloksenne.
Eli meidän homma starttasi siinä mielessä rytinällä ja ehdottomasti ennalta varoittamatta, että nousin aamuyöstä vessaan ja vedin lipat omaan lapsiveteeni, jota tulikin sitten lammikollisia. Soitto sairaalaan, kehottivat tekemään liikelaskennan ja joka tapauksessa tulemaan aamupäivällä päivystykseen. Liikelaskenta tuotti ehkä 2 liikettä, joten lähdettiin päivystykseen jo aamusta. Ottivat streptokokki- ja lapsivesinäytteet, seurasivat sikiön sykettä ja tehtiin samalla liikelaskentaa (vauva selvästi heräsi siinä aamun kuluessa) pari tuntia: kaikki hyvin, eikun kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Ja jos ei käynnistyisi, niin seuraavana aamupäivänä piti ilmestyä suoraan käynnistysosastolle.
No, koko raskauden ekat supistukset alkoivat tuntua sen aamun aikana, mutta tulivat aika satunnaisina sarjoina, ja jossain vaiheessa iltapäivästä lakkasivat kokonaan. Kipu oli sellasta kuukautiskivun tasoa, tai asteen kovempaa. Ennakoin meille tästäkin syystä maratonsynnytystä, joten yritin levätä mahdollisimman paljon. Illalla vielä saunaan, mikä käynnisti supistukset uudestaan, yritin vielä jumppapallolla pyöritellä lantiota ja saada hommaa kunnolla käyntiin, mutta kesynä pysyivät: otin panadolin ja heräsin yön läpi puolen tunnin tai tunnin välein supistukseen, mutta sain muuten hyvin nukuttua.
No, seuraavana aamuna alkoi sitten lääkkeillä käynnistetty synnytys näyttää aika todennäköiseltä. Yritin vielä pari tuntia kotona jouduttaa asiaa joraamalla ja rentoutumalla ja pyörittelemällä lantiota hyvän musiikin tahdissa, kunnes oli pakko lähteä sairaalaan.
Käynnistysosastolla lekuri totesi, että olin yhdelle sormelle auki ja kohdunkaulaa vielä pari senttiä jäljellä. Koska lapsivesien menosta oli yli 24h, enää ei odoteltaisi, koska infektioriski, vaan synnytys käynnistettäisiin oksitosiinitipalla. Tämä oli meikäläiselle surkea hetki, kun valkeni, että oksitosiinitippa tarkoitti sitä, että vauvan sykettä ja mun supistuksia pitäisi seurata antureilla, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että olin ”tuomittu” loppuajaksi hengaamaan osastolla sänkyni luona. Eli haaveet fyysisesti aktiivisesta synnytyksestä voitiin unohtaa.
Tähän väliin voisi selventää, että en suinkaan kuvitellut joogaavani koko synnytykseni läpi, mutta toisaalta halusin välttää ”turhia” lääkkeitä ym kemikaaleja ennen kuin olisi ihan pakko niihin turvautua, koska olin mm. lukenut epiduraalin mahdollisesta synnytystä hidastavasta/pysäyttävästä vaikutuksesta ja muista riskeistä. Ja siis sektiota halusin välttää kuin ruttoa. Joten minulla oli kova tsemppi päällä siihen, että pystyisin liikunnallisin ja muin mekaanisin keinoin ja rentoutumalla selviämään kivun kanssa mahdollisimman pitkälle ja synnyttämään alateitse.
Kätilöt kuitenkin pyrkivät tukemaan toiveitani mahdollisimman paljon: sain jumppapallon, guashakamman ja TENS-laitteen. Guasha jäikin kokonaan käyttämättä, koska TENS toimi meikäläisellä todella hyvin: minulla supistukset tuntuivat sekä alaselässä että vatsassa, joten TENS vei puolet kivusta pois, kun käytännössä selkä oli kivuton, niin saattoi keskittyä hengittelemään vatsan kivut pois. Käynnistysosasto muutoin jäi mieleen sellaisena helvetin esikartanona, kun päivä alkoi kääntyä iltaan ja supistukset oksitosiinitippaa pikkuhiljaa nostettaessa alkoivat sekä voimistua että tihentyä, etkä enää oikein pystynyt olemaan vieraskorea: kolmen hengen huoneet, joissa luonnollisesti istuivat koko päivän myös synnyttävien tukihenkilöt/puolisot, ja vessa käytävällä matkan päässä, eikä edes mikään invavessa, vaan vessakopit, joihin piti saada tippalaite mukaan mahtumaan. Kun supistuksia tuli pahimmillaan 2,5 minuutin välein, niin jokainen vessakäynti oli kilpajuoksu aikaa vastaan, että ehti vessaan alas istumaan ennen seuraavaa supistusta. Aina ei ehtinyt, vaan roikuin sitten tippalaitteen varassa. TENS auttoi todella pitkälle - ihan lopussa se tosin saattoi olla osittain myös enemmän henkinen kuin fyysinen tuki - kunnes sekin piti jättää pois, koska häiritsi antureita. Sitten olikin todella luomu fiilis...
Tuskallista oli myös epätietoisuus siitä, milloin osastolta pääsisi synnytyssaliin: vastaus ”kun synnytys on käynnistynyt tai kun et enää pärjää näillä meillä tarjolla olevilla kivunlievityskeinoilla” ei oikein lohduta henkilöä, joka yrittää välttää lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään. Minulle oli myös hämärää, kuinka kipeäksi ja toimintakyvyttömäksi piti tulla ennen kuin voitiin todeta synnytyksen käynnistyneen. No sittenhän se selvisi...Olin osastolla yhteensä 12h, oksitosiinitippa alkoi tippua kolme tuntia osastolle tuloni jälkeen. Viimeinen tunti osastolla on ihan sumua: supistuksia tuli niin tiheään, että yökkö kysyi, onko kipu supistuksia vai jatkuvaa; puoliso oli joutunut poistumaan huoneesta (koska osasto sulkeutui vierailta) mutta sai onneksi jäädä odottelemaan synnytyksen käynnistymistä osaston olohuoneeseen, joten ei hajuakaan enää supistusten tiheydestä siinä vaiheessa; aloin vuotaa verta; anturit eivät toimineet; ja lopulta ei auttanut enää puuskutella kipua pois, vaan huusin suoraa huutoa supistuksen kohdalla... Kätilöt totesivat synnytyksen käynnistyneen, ja päästiin synnytyssaliin, jonne minut rullattiin rullatuolissa, koska jalat eivät enää toimineet.
Synnytyssali olikin sitten ihan mahtava kokemus. Ensinnäkin, sai oman vessan, jonne sain kävellä välittämättä kaikesta sotkusta, jonka jälkeeni jätin. Siellä oli synnytysjakkara (vaikka se jäikin käyttämättä, kuten jäi kaikki muutkin lelut, ammeet ym., joita olin luullut ehtiväni synnytyksessäni käyttää), puolisolle sänky, tilaa olla. Sain ilokaasun, josta vedin tyytyväisenä kunnon pöllyt. Ennen kaikkea saatiin ihana no nonsense -synnytyskätilö, joka totesi mun saaneen ihan tarpeeksi oksitosiinia (jota oltiin lopulta luukutettu mulle maksimiannoksella usean tunnin ajan) ja puolitti annostuksen, jolloin supistuksiin tuli taas järkevän pituisia taukoja ja kykenin keskustelemaan kätilön kanssa.
Halusin edelleen seivailla epiduraalin kanssa, koska synnärille tullessani sain kuulla olevani kuitenkin vasta 4cm auki, joten ajattelin meidän olevan salissa vielä tovin ja pitäisi sitten vielä jaksaa ponnistaakin. Halusin kuitenkin jotain, jotta saisin pari tuntia levättyä. Kätilö totesi epäilevänsä, ettei lihakseen pistettävä oksikodoni enää auttaisi mua siinä vaiheessa, koska kuulemma vaikutin jo aika kipeältä. Halusin kuitenkin sitä kokeilla. Kokeiltiin. Tuntia myöhemmin totesin, että kätilö oli oikeassa. Pyysin epiduraalia: kävi ilmi, että olin siinä vaiheessa jo 7cm auki, joten sen kanssa alkoikin olla viime hetket. Epiduraalikatetrin asennus olikin sitten jo melko horroria, kun supistukset olivat siinä vaiheessa jo sen verran kipeitä, että vaadittiin kunnon ilokaasupöllyt ja tahdonvoimaa pysyä paikallaan asennuksen ajan.
Sitten asetuin sängylle odottelemaan kipujen loppumista ja valmistautumaan ottamaan pienet torkut ennen loppusuoraa. Ehkä tuntia myöhemmin tajusin, että minulla oli ollut useampi ponnistava supistus peräkkäin (siihen asti ponnistavia supistuksia oli tullut satunnaisesti pitkin yötä) ja ponnistamisen vastustaminen alkoi olla vaikeaa. No, kävi ilmi, ettei enää tarvinnut niitä vastustaa vaan sai alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti huimat 10 minuuttia, hintana siitä sitten olikin toisen asteen repeämät, jotka suoraan sanottuna eivät kyllä tunnu kauhean kamalilta. Hieman tikit nyt kiristelevät, siinä kaikki.
Synnytyssalissa oltiin alle 4 tuntia. Homma sujui siis ihan käsittämättömän nopeasti, oliko syynä sitten oksitosiinin luukuttaminen osastolla vai mikä. Pystyin vain ihmettelemään jälkikäteen, että millaisessa tilassa ihmiset yleensä pääsevät synnärille, että ehtivät kokeilla ammetta ja muita keinoja, koska itse saavuin saliin jo niin kipeänä ja supistukset niin tiheinä, etten olisi pystynyt sängyltä liikkumaan eri asentoihin tai muuten olemaan kovin liikkuvainen. Juttelin myöhemmin lapsivuodeosastolla käynnistysosastolla samassa huoneessa olleiden kanssa, ja heillä oli mennyt synnytyssalissa noin 8h ja 12h (ja ammettakin kuulemma ehditty kokeilla), joten aika yksilöllisiä juttuja nämä käynnistetytkin ovat.
Ja vauva: no, hänhän nyt oli aivan täydellisen ihana meidän silmissämme.
Imetyshaasteista tuossa olikin aiemmin jo kertoiltu juttuja, jotka ovat täälläkin päässä jo tulleet tutuiksi. Mutta muuten kaikki mennyt todella hyvin.
Tsemppiä kaikille loppusuoralle!! Ja käykääpä sitten jakamassa synnytyskertomuksenne, odottelen niitä mielenkiinnolla!
Ai niin, kysymys vauvan vaatteista: meidän kokemus oli, että lapsivuodeosastolla vauvalle löytyy sairaalan vaatteet, kyllä, mutta suositus on pitää vauva vaippasillaan myssy päässä ja jatkuvassa ihokontaktissa rintaa vasten paidan tai peiton alla lämpimässä. Mikä sopi meille oikein hyvin.
Yöksi sitten virallinen suositus oli pukea lapselle vaatteet ja kapaloida lämpimästi omaan sänkyyn nukkumaan.Itse tilasin Aventin rintatyynyt, pitäisi lämpimänä käytettynä parantaa maidon herumista, muttei ole vielä fakta tietoa
Mietin osaisko ja viitsiskö joku päivittää sitä meidän listaa aina tänne et millä viikolla kukakin sitten synnytti? Kulkis tässä vaikka mukana niin ei tarttis etsiä.
Paljon onnea @Tupuli Ihan loistava synnytyskertomus, kiitos. Missä sä synnytit? Mietin tota kun ite edelliset synnytin pienessä sairaalassa ja koko ajan oli oma huone siinä, kauhistuttaa ajatus, että samassa huoneessa olis avautumassa muitakin ja vielä heidän omaiset. Nythän haaveilin naistenklinikalle menosta ja mietin onko siellä just tolleen et avaudutaan yhdessä.
Niin @Tupuli meidän äiti aina neuvoo ottamaan ykkös-olutta että maito nousee. Toimii kuulemma hyvin. Muutenkin mä tsemppaan todella yrittää panostaa siihen vaikka tuntuis vaikealta, siis jos haluaa imettää. Mulla meni ekan kanssa imetys metsään, luulin et se vaan onnistuu ja sit kun sairaalassa jo työnsivät radin vuoksi lisämaitoa niin en saanu ees kunnolla ohjausta imetykseen ja eihän se sit kotonakaan lähteny. Oon potenu siitä huonoa fiilistä ja kakkosen kohdalla painotin koko ajan että haluan imettää ja vaadin siihen myös kunnolla ohjausta, ei annettu lisämaitoa muttei ollut siinä kyllä radiakaan. Onnistuin ja nyt aion onnistua myös vaikka nyt onkin taas radi. En ollu itseasiassa ikinä ees kuullu et radi vaikeuttais maidon nousua, se oli varmaan osasyy et ekan kaa epäonnistu ja et ei oikeesti vaan osannut enkä tajunnut vaatia apuja eikä kehokaan tiennyt mitä tehdä. Nyt on taas radi mut maitoa tihkuttelee jo, ainakin kroppa heräilee jo.
Tulipa pitkä viesti. Koko yön poltteli, nukuin hyvin mut heräilin tasasesti polttoihin. Alaselkä nytkin kipee. Muutama napakampi supistus tullut. Luotan, että tän viikon aikana tulee tapahtumaan. Ei kuitenkaan näillä tapahdu vielä mitään.
Paljon onnea @Tupuli Ihan loistava synnytyskertomus, kiitos. Missä sä synnytit? Mietin tota kun ite edelliset synnytin pienessä sairaalassa ja koko ajan oli oma huone siinä, kauhistuttaa ajatus, että samassa huoneessa olis avautumassa muitakin ja vielä heidän omaiset. Nythän haaveilin naistenklinikalle menosta ja mietin onko siellä just tolleen et avaudutaan yhdessä.
Niin @Tupuli meidän äiti aina neuvoo ottamaan ykkös-olutta että maito nousee. Toimii kuulemma hyvin. Muutenkin mä tsemppaan todella yrittää panostaa siihen vaikka tuntuis vaikealta, siis jos haluaa imettää. Mulla meni ekan kanssa imetys metsään, luulin et se vaan onnistuu ja sit kun sairaalassa jo työnsivät radin vuoksi lisämaitoa niin en saanu ees kunnolla ohjausta imetykseen ja eihän se sit kotonakaan lähteny. Oon potenu siitä huonoa fiilistä ja kakkosen kohdalla painotin koko ajan että haluan imettää ja vaadin siihen myös kunnolla ohjausta, ei annettu lisämaitoa muttei ollut siinä kyllä radiakaan. Onnistuin ja nyt aion onnistua myös vaikka nyt onkin taas radi. En ollu itseasiassa ikinä ees kuullu et radi vaikeuttais maidon nousua, se oli varmaan osasyy et ekan kaa epäonnistu ja et ei oikeesti vaan osannut enkä tajunnut vaatia apuja eikä kehokaan tiennyt mitä tehdä. Nyt on taas radi mut maitoa tihkuttelee jo, ainakin kroppa heräilee jo.
Tulipa pitkä viesti. Koko yön poltteli, nukuin hyvin mut heräilin tasasesti polttoihin. Alaselkä nytkin kipee. Muutama napakampi supistus tullut. Luotan, että tän viikon aikana tulee tapahtumaan. Ei kuitenkaan näillä tapahdu vielä mitään.
Huh, mikä synnytys @Tupuli, hienosti jaksettu, kuulostaa aika rankalta toi käynnistys kaiken kaikkiaan. Varmaan toi tiheä oksitosiinitiputus teki synnytyksen niin rajuksi, toki voi olla naisestakin kiinni mut veikkaan oksitosiinitippaa. Ite ehdin kakkosesta olla synnärillä useamman tunnin ennen ku poika syntyi ja ehdin kävellä käytävillä, lillua ammeessa ja jumpata sängyn laidalla pystyssä ennen ku kaaduin petiin Synnytys käynnisty itekseen ja kesti 8 h ja eteni omaan tahtiin muutoin mut vauva autettiin imukupilla virhetarjonnan takia. Pikaista toipumista ja hurjasti onnea vauvasta Ja maidon nousuun auttaa parhaiten rentoutuminen, lepo ja ihokontakti vauvan kans. Kyl se siitä. Jos on hankaluutta imuotteen kans niin kannattaa pyytää imetystukiäitiä avuksi ja ylipäätään hyödyntää sairaalassa kätilöiden osaaminen. Toiset kätilöt osaa paremmin ku toiset, kannattaa kysyä useammalta vinkkejä.
Ite heräsin viime yöstä vessaan ku maha oli ihan outo. Sen reissun jälkeen huomasin et supistaa ekaa kertaa kipeästi, sitte muutaman kerran sen jälkeenkin ja sit loppu ku ehdin ajatella et nytkö tää käynnistyy Aamulla mietin näinkö unta vai supistiko tosiaan kipeästi. Muistan kuitenki etten yöllä viittiny ekasta supistuksesta herättää miestä, me kuultiin eilen että sen äidillä on pitkälle edennyt sisäelinten syöpä ja sillä on huono ennuste Mies oli niin stressaantunut eilen ihan kaikesta että aattelin ilmoittaa sille synnytyksestä vasta sitte ku se on ihan varmana käynnissä...
Synnytys käynnisty itekseen ja kesti 8 h ja eteni omaan tahtiin muutoin mut vauva autettiin imukupilla virhetarjonnan takia. Pikaista toipumista ja hurjasti onnea vauvasta Ja maidon nousuun auttaa parhaiten rentoutuminen, lepo ja ihokontakti vauvan kans. Kyl se siitä. Jos on hankaluutta imuotteen kans niin kannattaa pyytää imetystukiäitiä avuksi ja ylipäätään hyödyntää sairaalassa kätilöiden osaaminen. Toiset kätilöt osaa paremmin ku toiset, kannattaa kysyä useammalta vinkkejä. Ite heräsin viime yöstä vessaan ku maha oli ihan outo. Sen reissun jälkeen huomasin et supistaa ekaa kertaa kipeästi, sitte muutaman kerran sen jälkeenkin ja sit loppu ku ehdin ajatella et nytkö tää käynnistyy
Aamulla mietin näinkö unta vai supistiko tosiaan kipeästi. Muistan kuitenki etten yöllä viittiny ekasta supistuksesta herättää miestä, me kuultiin eilen että sen äidillä on pitkälle edennyt sisäelinten syöpä ja sillä on huono ennuste Mies oli niin stressaantunut eilen ihan kaikesta että aattelin ilmoittaa sille synnytyksestä vasta sitte ku se on ihan varmana käynnissä...Hei kaikki syyskuisketjulaiset!
Oletteko huomanneet, että etsimme testiryhmäläisiä keskustelupalstan kehittämiseen? Juuri teidän mielipiteenne ovat meille kovin arvokkaita.
Lisää täällä: https://kaksplus.fi/threads/osallistu-testiryhmaeaen-saat-6-kuukauden-lehtitilauksen.2524041/
T. digituottaja Tiina Kaksplussan toimituksesta
Oletteko huomanneet, että etsimme testiryhmäläisiä keskustelupalstan kehittämiseen? Juuri teidän mielipiteenne ovat meille kovin arvokkaita.
Lisää täällä: https://kaksplus.fi/threads/osallistu-testiryhmaeaen-saat-6-kuukauden-lehtitilauksen.2524041/
T. digituottaja Tiina Kaksplussan toimituksesta
Mulla menee kohta järki tähän jonkun vuodon x holahteluun eikö ole oikeesti olemassa mitään testiliuskoja tm mitä voisi käyttää kotona? Osaisin sellaisen kyllä itsekin tyrkätä sisään tarvittaessa ettei aina tarttis lähtee tonne synnärille. Tätä jotain neste vuotoa tulee oikeesti aika reippaasti, kahteen kertaan jo todettu tämän raskauden aikana olevan valkovuotoa mutta mitä hittoa. Miten tätä voi tulla näin paljon? Tunnissa pikkarit märät kun jätin siteen pois, alkaa toi pikkuhousun suojilla hautominenkin ärsyttää paikkoja että tällei kotona ollessa vaihdan ennemmin sit alusvaatteita. Voisko tää tyyppi nyt vaan syntyä kiitos.
eikö ole oikeesti olemassa mitään testiliuskoja tm mitä voisi käyttää kotona? Osaisin sellaisen kyllä itsekin tyrkätä sisään tarvittaessa ettei aina tarttis lähtee tonne synnärille. Tätä jotain neste vuotoa tulee oikeesti aika reippaasti, kahteen kertaan jo todettu tämän raskauden aikana olevan valkovuotoa mutta mitä hittoa. Miten tätä voi tulla näin paljon? Tunnissa pikkarit märät kun jätin siteen pois, alkaa toi pikkuhousun suojilla hautominenkin ärsyttää paikkoja että tällei kotona ollessa vaihdan ennemmin sit alusvaatteita. Voisko tää tyyppi nyt vaan syntyä kiitos. @tikkunekku90 ai että, toi on kyl jännä tilanne Onko sulla pitkästi synnärille? Mulla tuli viime viikolla erityisen reippaasti vuotoa mut se ei ollu noin runsasta, lopuksi tuli muutama kiinteä möykky joten oletan et limatulppaa vuoteli kohdunsuulta. Voisko olla sullakin sitä, toisilla se on tosi vetistä. Mut toivotaanpa et oli mitä hyvänsä niin vauva ilmaantuis pian
Mä en tiedä ärsyttääkö vai stressaako mua enemmän tää jo jotenkin kipeä supistelu Pitkin iltapäivää tuntunut taas sellasia aiempaa napakampia ja ikävämpiä, vähän kipeitä supistuksia... Mut ei nää tästä oo pahentuneetkaan joten ei ole tosi kyseessä. Vielä ainakaan. Mutta tiedä sitten näistä käynnistyykö tositoimet huomenna vai vaikka neljän viikon päästä Helv... jos tää on tätä monta viikkoa. Silti voisin kyllä yrittää jaksaa ootella vielä ainakin viikon verran ennen synnytystä. Sais lepäillä ja tehdä muuttoa loppuun ja vauva ehtisi vähän vielä kasvaa. Mut ei tällaista viikkotolkulla jaksais...
Onko sulla pitkästi synnärille? Mulla tuli viime viikolla erityisen reippaasti vuotoa mut se ei ollu noin runsasta, lopuksi tuli muutama kiinteä möykky joten oletan et limatulppaa vuoteli kohdunsuulta. Voisko olla sullakin sitä, toisilla se on tosi vetistä. Mut toivotaanpa et oli mitä hyvänsä niin vauva ilmaantuis pian Mä en tiedä ärsyttääkö vai stressaako mua enemmän tää jo jotenkin kipeä supistelu
Pitkin iltapäivää tuntunut taas sellasia aiempaa napakampia ja ikävämpiä, vähän kipeitä supistuksia... Mut ei nää tästä oo pahentuneetkaan joten ei ole tosi kyseessä. Vielä ainakaan. Mutta tiedä sitten näistä käynnistyykö tositoimet huomenna vai vaikka neljän viikon päästä Helv... jos tää on tätä monta viikkoa. Silti voisin kyllä yrittää jaksaa ootella vielä ainakin viikon verran ennen synnytystä. Sais lepäillä ja tehdä muuttoa loppuun ja vauva ehtisi vähän vielä kasvaa. Mut ei tällaista viikkotolkulla jaksais...@Lukka ei oo onneks pitkä matka synnärille että sinällään asian tarkistaminen on helppoa. Mutta hoituis kyllä kotonakin vähä samaan tyyliin kuin vaikka ne pissa testitikuilla proteiinien seuraaminen kun se testihän on vaan sellanen testiliuska. Täällä on aika paljonkin synnytystä enteileviä tuntemuksia mutta saapa nähdä johtavatko lopulta mihinkään.
Onnea kovasti @Tupuli
Mulla myös aiemmassa synnytyksessä meni vedet, eikä käynnistynyt sitten itsekseen (varmaan kun olin niin stressaantunut sairaalassa). Käynnistettiin sitten ja muistikuvat siitä heikot. Nyt toivon että käynnistyisi spontaanisti. Mutta pääasia että kaikki meni hyvin
Täällä ei mitään ihmeempää.. Samoja tuntemuksia kuin jo pidempään eli ajoittain supistelee ja jalat on öisin levottomat. Ja vessassa saa juosta päivin öin
Tämä vauva on aina aamuisin/aamupäivisin hiljainen ja iltaa kohden sitten saattaa virkistyä ja melskata. Monet kerrat olen huolestunut kun aamulla ei meinaa liiikkua juurikaan.
Mulla myös aiemmassa synnytyksessä meni vedet, eikä käynnistynyt sitten itsekseen (varmaan kun olin niin stressaantunut sairaalassa). Käynnistettiin sitten ja muistikuvat siitä heikot. Nyt toivon että käynnistyisi spontaanisti. Mutta pääasia että kaikki meni hyvin
Täällä ei mitään ihmeempää.. Samoja tuntemuksia kuin jo pidempään eli ajoittain supistelee ja jalat on öisin levottomat. Ja vessassa saa juosta päivin öin
Tämä vauva on aina aamuisin/aamupäivisin hiljainen ja iltaa kohden sitten saattaa virkistyä ja melskata. Monet kerrat olen huolestunut kun aamulla ei meinaa liiikkua juurikaan.
Huoh, paitsi että jalkapohjat on turvonneet ja tosi kipeät ja kädet on myös turvonneet niin aamusta asti on myös kasvoissa ollut vähäistä turvotusta, silmien ympärillä varsinkin Mut verenpaineet on ihan normaalit eikä oo muitakaan oireita, jotka sopis raskausmyrkytykseen. Nyt sitten mietin pitäisikö soittaa silti jonnekin vai ollako vaan. Tää on kyllä niin vaivainen raskaus ettei oo tosikaan Onneks ei mitään vakavaa mut näköjään kerään kaikki vakavia vähäisemmät vaivat
Mut verenpaineet on ihan normaalit eikä oo muitakaan oireita, jotka sopis raskausmyrkytykseen. Nyt sitten mietin pitäisikö soittaa silti jonnekin vai ollako vaan. Tää on kyllä niin vaivainen raskaus ettei oo tosikaan Onneks ei mitään vakavaa mut näköjään kerään kaikki vakavia vähäisemmät vaivat @Lukka varmaan noi turvotukset on ihan normaalia näillä viikoilla, itselle tulee helposti jos en juo tarpeeks tai liiku. Lähtee nesteytyksellä ja pienellä kävelyllä yleensä liikkeelle, tosin toki tämä on yksilöllistä
raskausmyrkytyskin kehittyy kuitenkin kai jonkin aikaa eikä ihan hetkessä rysähdä päälle et jos sulla on pissan proteiinit ok ja verenpaine niin tuskin kovin suurta syytä huoleen.
Tänää on taas supistellu aika kiitettävästi. Kävin kaupungilla asioilla niin piti autoa ajaessa pysähtyy pari kertaa tien reunaan hengittelemään, pienetkin kuopat tiessä supistuksen aikana oli aika tuskaisiaviime yönä heräsin kunnon juilintaan alavatsalla. Otin yhden 500 mg Panadolin kun ajattelin, että tätä yötä en ala kipujen takia valvomaan ja nukuinkin sitten pitkästä aikaa melko hyvin. Pitäisi saada jotenkin nyt sellainen levollinen ja rento mieli itselle aikaiseksi jotta synnytys pääsisi käynnistymään. Jostain luin, että stressi voi johtaa siihen, että elimistö on niin jännitystilassa ettei synnytys käynnisty vaan joudutaan sen vuoksi käynnistämään.
Hyviä rentoutumisvinkkejä otetaan vastaan!
raskausmyrkytyskin kehittyy kuitenkin kai jonkin aikaa eikä ihan hetkessä rysähdä päälle et jos sulla on pissan proteiinit ok ja verenpaine niin tuskin kovin suurta syytä huoleen.
Tänää on taas supistellu aika kiitettävästi. Kävin kaupungilla asioilla niin piti autoa ajaessa pysähtyy pari kertaa tien reunaan hengittelemään, pienetkin kuopat tiessä supistuksen aikana oli aika tuskaisia
viime yönä heräsin kunnon juilintaan alavatsalla. Otin yhden 500 mg Panadolin kun ajattelin, että tätä yötä en ala kipujen takia valvomaan ja nukuinkin sitten pitkästä aikaa melko hyvin. Pitäisi saada jotenkin nyt sellainen levollinen ja rento mieli itselle aikaiseksi jotta synnytys pääsisi käynnistymään. Jostain luin, että stressi voi johtaa siihen, että elimistö on niin jännitystilassa ettei synnytys käynnisty vaan joudutaan sen vuoksi käynnistämään.Hyviä rentoutumisvinkkejä otetaan vastaan!
@Veeja hui, jännät paikat ollut sinulla tänään
@Lukka Minä olen aika hyvin toistaiseksi säästynyt turvotukselta. Pientä turvotusta jaloissa ja käsissä. Pääkivun vuoksi olen verenpainetta välillä mittaillut ja rajojen alapuolella pysyneet arvot. Supistelut vähentyneet huomattavasti verrattuna esim. viime viikkoon.
@tikkunekku90 Olen puhunut miehelle, että pitäisi saada minut rennoksi, että synnytys käynnistyisi paremmin Tosin ei tässä kiirus vielä ole. Käynnistykseen en onneksi ole ainakaan ennen joutunut. Mua rentouttaa saunominen ja jalkojen hieronta kyllä hyvin. Ja eikös se suklaan syöminenkin saa mielihyvähormooneja liikkeelle
@Lukka Minä olen aika hyvin toistaiseksi säästynyt turvotukselta. Pientä turvotusta jaloissa ja käsissä. Pääkivun vuoksi olen verenpainetta välillä mittaillut ja rajojen alapuolella pysyneet arvot. Supistelut vähentyneet huomattavasti verrattuna esim. viime viikkoon.
@tikkunekku90 Olen puhunut miehelle, että pitäisi saada minut rennoksi, että synnytys käynnistyisi paremmin
Tosin ei tässä kiirus vielä ole. Käynnistykseen en onneksi ole ainakaan ennen joutunut. Mua rentouttaa saunominen ja jalkojen hieronta kyllä hyvin. Ja eikös se suklaan syöminenkin saa mielihyvähormooneja liikkeelle Tänään käyty kasvukontrollissa ä-polilla Neidin kasvu on tasaantunut ja nyt painoarvio 3400g eli mennään normaalilla käyrällä Toisaalta vähän harmi koska olisin kyllä voinut jäädä käynnistykseen ja synnyttämään jo pientä tulokasta
Vauva on laskeutunut tosi alas ja hyvissä asennoissa syntymään, meinas lääkäri että tuskin menee yhtä viikkoa että tulee maailmaan katsotaan
Eli toivon mukaan nyt sitten päästään luomuna odottamaan synnytyksen käynnistymistä, rupes muuten ehkä hiukan enempi nyt jännittämään että milloin ja missä
Särky on kyllä todella kovaa, häpyluun seudulla, kävely ja maatessa asennon vaihto yhtä tuskaa yöllä sattui niin paljon etten pystynyt hetkeen kävelemään oli pakko pysähtyä ja ottaa tukea. Vatsa supistaa suhteellisen usein mutta kivuttomasti, toistaiseksi
@Veeja onkohan syntynyt jo
Neidin kasvu on tasaantunut ja nyt painoarvio 3400g eli mennään normaalilla käyrällä Toisaalta vähän harmi koska olisin kyllä voinut jäädä käynnistykseen ja synnyttämään jo pientä tulokastaVauva on laskeutunut tosi alas ja hyvissä asennoissa syntymään, meinas lääkäri että tuskin menee yhtä viikkoa että tulee maailmaan
katsotaan Eli toivon mukaan nyt sitten päästään luomuna odottamaan synnytyksen käynnistymistä, rupes muuten ehkä hiukan enempi nyt jännittämään että milloin ja missä
Särky on kyllä todella kovaa, häpyluun seudulla, kävely ja maatessa asennon vaihto yhtä tuskaa
yöllä sattui niin paljon etten pystynyt hetkeen kävelemään oli pakko pysähtyä ja ottaa tukea. Vatsa supistaa suhteellisen usein mutta kivuttomasti, toistaiseksi@Veeja
onkohan syntynyt joNyt kun ollaan kaikki enemmän ja vähemmän lähellä laskettua aikaa niin miten uskallatte vielä lähteä jonnekkin, siis tarkoitan että jos laskettuun aikaan on vaikka viikko niin sitähän ei tiedä tuleeko lähtö huomenna vai vasta parin viikon päästä niin linnottaudutteko kotiin odottelemaan milloin synnytys käynnistyy vai uskallatteko lähteä vielä vaikka leffaan tms..? Itsellä kun ei mitään oireita siihen suuntaan että synnytys olisi lähellä, mutta mistäs sen tietää kuinka salamana se alkaa, niin ei ole kiva olla "kaukana" kotoa ja körötellä jossain synnytys supistuksissa bussissa mutta toisaalta haluaisi vielä mennä ja tehdä kun toistaiseksi on yhtenä kappaleena
mutta toisaalta haluaisi vielä mennä ja tehdä kun toistaiseksi on yhtenä kappaleena @tikkunekku90 musta tuntuu et kun oon pitkin päivää liikkeellä ja jaloillani niin se tekee tota turvotusta, kaikki nesteet jää jalkoihin... Sit kun yritän pitää jalkoja koholla vaikka sohvalla ollessa niin vähän helpottaa. Just luin että tässä vaiheessa kroppa kerää nestettä synnytystä varten eikä munuaiset toisaalta enää saakaan pidettyä turvotuksia niin helposti pois ku normaalisti. Vettä yritän nyt juoda vähän aiempaa enemmän, jospa se auttaisi. Jalat on vaan tosi kipeet, särkee vaikka oisin makuullakin Jospa se tästä... Oikein ootan et vauva syntyy ja saa maata sairaalassa ja levätä pari päivää Saa sitte vanhemmat lapset ja kotityöt jäädä hetkeksi muiden hoitoon.
Toi rentoutuminen on kyl jännä juttu, useinhan synnytys käynnistyy yöllä ku nukkuessa rentoutuu paremmin, niin ainakin väittävät. Mulla kaks aiempaa onkin käynnistyneet periaatteessa molemmat yöllä, toinen puoliltaöin ku olin ehtinyt pari tuntia nukkua ja toinen aikaisin aamulla loistavien yöunien jälkeen. Nyt kyllä toivoisin et tää synnytys käynnistyis aikaisin aamulla tai sit ees päivällä ettei menis yö synnytyksen takia valvoessa. Vauvan takia voi sitte valvoa
Mä oon näistä klassisista ässistä saanu niin paljon sitä siivoamista jo et taidan painottaa viimesille viikoille muita ässiä. Seksiä on ollu nyt tosi vähän, ei oo haluttu riskeerata ennenaikaista vauvaa eikä kumpikaan oo ees nyt jaksanu tän muuttohärdellin keskellä mut eiköhän se tästä nyt ku on pahimmat takana. Just tänään purin viimeisiä laatikoita. Meillä on tässä uudessa kodissa puukiuas niin sitä ei ihan joka ilta jaksa laittaa lämpenee mut jos nyt sit vaikka viikonloppuna kokeilisi senkin ässän
Ai niin, mä en uskalla lähteä yhtään minnekään kauppaa pidemmälle. En vaan haluu et synnytys käynnistyy jossain ties missä. En osaa nyt enää ottaa rennosti ku tutuissa ympyröissä enkä siis halua olla kaukana synnäristä. Mut kyllähän synnytys sujuisi muuallakin päin Suomea kunhan ei ihan keskelle metsää lähde. Ite vain en nyt haluu lähtee enää minnekään
Jospa se tästä... Oikein ootan et vauva syntyy ja saa maata sairaalassa ja levätä pari päivää Saa sitte vanhemmat lapset ja kotityöt jäädä hetkeksi muiden hoitoon.Toi rentoutuminen on kyl jännä juttu, useinhan synnytys käynnistyy yöllä ku nukkuessa rentoutuu paremmin, niin ainakin väittävät. Mulla kaks aiempaa onkin käynnistyneet periaatteessa molemmat yöllä, toinen puoliltaöin ku olin ehtinyt pari tuntia nukkua ja toinen aikaisin aamulla loistavien yöunien jälkeen. Nyt kyllä toivoisin et tää synnytys käynnistyis aikaisin aamulla tai sit ees päivällä ettei menis yö synnytyksen takia valvoessa. Vauvan takia voi sitte valvoa
Mä oon näistä klassisista ässistä saanu niin paljon sitä siivoamista jo et taidan painottaa viimesille viikoille muita ässiä. Seksiä on ollu nyt tosi vähän, ei oo haluttu riskeerata ennenaikaista vauvaa eikä kumpikaan oo ees nyt jaksanu tän muuttohärdellin keskellä mut eiköhän se tästä nyt ku on pahimmat takana. Just tänään purin viimeisiä laatikoita. Meillä on tässä uudessa kodissa puukiuas niin sitä ei ihan joka ilta jaksa laittaa lämpenee mut jos nyt sit vaikka viikonloppuna kokeilisi senkin ässän
Ai niin, mä en uskalla lähteä yhtään minnekään kauppaa pidemmälle. En vaan haluu et synnytys käynnistyy jossain ties missä. En osaa nyt enää ottaa rennosti ku tutuissa ympyröissä enkä siis halua olla kaukana synnäristä. Mut kyllähän synnytys sujuisi muuallakin päin Suomea kunhan ei ihan keskelle metsää lähde. Ite vain en nyt haluu lähtee enää minnekään
Seksistä puheenollen, meillä se kyllä on jäänyt aika vähälle tässä viime viikkoina. Ehkä kerran kahdessa viikossa keskimäärin. Ennemminkin mies himmailee siksi kun näkee mulla välillä tekevän kipeetä supistelut ja kaipa toi lapsen "läsnäolo" myös vähän häiritsee. Itselläkään ei halut kyllä enää huipussaan ole ehkä eniten johtuen siitä, että aika kömpelöä menoahan seksi alkaa jo olla. Onks muilla samanlaista? Tuntuu et osa harrastelee suunnilleen viime metreille saakka ja toisilla loppuun raskaustestiin ja sitten kaikkea siltä väliltä. Jotenkin musta tuntuu että tästä aiheesta ei oikeen puhuta missään