syyllistämistä matkalle lähtemisestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja juupajoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minusta olisi kiva tietää, mikä sitten olisi liikaa. Jos 1-vuotiaan äiti haluaa mennä viikoksi kaverinsa kanssa etelään, niin varmaan hän myös haluaa esim. joululomalla lähteä puolisonsa kanssa viikoksi etelään. Onko se OK? Entä, jos ensi kesänä lapsen ollessa 2-v äiti lähteekin kaverinsa kanssa tällä kertaa kolmeksi viikoksi Thaimaaseen? Onko sekin ihan OK? Entä jos hän käy kerran kuukaudessa kavereittensa kanssa viihteellä ja sen lisäksi puolison kanssa kerran kuukaudessa viihteellä, joten hän onkin jo 2-4 yötä poissa lapsen luota? Todennäköisesti myös päivittäin isän tultua kotiin tämä äiti käy yksin kaupassa, jumpassa, kävelylenkillä tms.

Missä menee se raja, mikä on lapsen perusturvallisuuden kannalta OK ja mikä taas liikaa? Minusta ainakin tuntuisi, että jos vuoden ikäisen luota olisi 2 viikkoa poissa, niin muistaisikohan lapsi enää edes äitiään???
 
Alkuperäinen kirjoittaja jäi mietityttämään:
Minusta olisi kiva tietää, mikä sitten olisi liikaa. Jos 1-vuotiaan äiti haluaa mennä viikoksi kaverinsa kanssa etelään, niin varmaan hän myös haluaa esim. joululomalla lähteä puolisonsa kanssa viikoksi etelään. Onko se OK? Entä, jos ensi kesänä lapsen ollessa 2-v äiti lähteekin kaverinsa kanssa tällä kertaa kolmeksi viikoksi Thaimaaseen? Onko sekin ihan OK? Entä jos hän käy kerran kuukaudessa kavereittensa kanssa viihteellä ja sen lisäksi puolison kanssa kerran kuukaudessa viihteellä, joten hän onkin jo 2-4 yötä poissa lapsen luota? Todennäköisesti myös päivittäin isän tultua kotiin tämä äiti käy yksin kaupassa, jumpassa, kävelylenkillä tms.

Missä menee se raja, mikä on lapsen perusturvallisuuden kannalta OK ja mikä taas liikaa? Minusta ainakin tuntuisi, että jos vuoden ikäisen luota olisi 2 viikkoa poissa, niin muistaisikohan lapsi enää edes äitiään???

Tuota noin, kuka sanoo, että jos joku haluaa pitää viikon loman ilman lasta, että hän automaattisesti haluaa tehdä kaiken tuon edellä mainitun sen jälkeen...? Mutta jos tilanne olisi tuo, niin eiköhän se ensisijainen kiintymyksenkohde sillä lapsella ole silloin se isä? Sekin kun on mahdollista... Ja monissa perheissä isä tekee juuri tuota edellä mainittua. Miksei se sitten voisi olla äiti. Se olisi sitten äidin tappio ettei lapsensa elämässä ole mutta jos isä ottaa äidin paikan niin mikäpä siinä sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jäi mietityttämään:
Minusta olisi kiva tietää, mikä sitten olisi liikaa. Jos 1-vuotiaan äiti haluaa mennä viikoksi kaverinsa kanssa etelään, niin varmaan hän myös haluaa esim. joululomalla lähteä puolisonsa kanssa viikoksi etelään. Onko se OK? Entä, jos ensi kesänä lapsen ollessa 2-v äiti lähteekin kaverinsa kanssa tällä kertaa kolmeksi viikoksi Thaimaaseen? Onko sekin ihan OK? Entä jos hän käy kerran kuukaudessa kavereittensa kanssa viihteellä ja sen lisäksi puolison kanssa kerran kuukaudessa viihteellä, joten hän onkin jo 2-4 yötä poissa lapsen luota? Todennäköisesti myös päivittäin isän tultua kotiin tämä äiti käy yksin kaupassa, jumpassa, kävelylenkillä tms.

Missä menee se raja, mikä on lapsen perusturvallisuuden kannalta OK ja mikä taas liikaa? Minusta ainakin tuntuisi, että jos vuoden ikäisen luota olisi 2 viikkoa poissa, niin muistaisikohan lapsi enää edes äitiään???

Siis jos tekee niin niin varmaan myös noin?? Onko sulla kaikki ihan himassa? Ehkäpä äiti voi olla viikon pois hyvällä omallatunnolla kun tietää että lapsi on hyvässä hoidossa isän luona. Sen sijaan äiti ei ehkä halua lähteä isän kanssa viikoksi matkalle, koska lapsi joutuisi ulkopuoliselle hoitoon viikoksi. Ja äiti ei ehkä itsekään halua olla lapsen luota kolmea viikkoa pois, koska tulisi liian ikävä, eikä ehkä tarvitse kolmea viikkoa irtiottoon arjesta. Se mikä on liikaa jokainen perhe määrittelee itse, eikä kukaan nettipalstan kaikkitietävä tekopyhä ÄITI.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Tämän keskustelun keskeinen kysymys on se, että miksi tässä tapauksessa äidin ja tässä tapauksessa viikon poissaolo on vuoden ikäiselle lapselle epämiellyttävä kokemus.

Jos lapselle on epämiellyttävää olla viikko isänsä kanssa niin onko silloin vika äidissä vai kenties isän olemattomassa suhteessa lapseensa?? Mietipä sinä sitä. Jos isällä on yhtä läheinen suhde lapsiinsa kuin äidillä niin silloin isä on lapselle äidin veroinen hoitaja ja ensisijainen kiintymyksenkohda, eikä äidin poissaolo silloin aiheuta lapselle henkisiä vaurioita, koska lapsella on turvallista olla isänsä kanssa.

Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Ymmärrättekö te saivartelijat, että omaa aikaa voi ottaa muutenkin kuin lähtemällä viikoksi halpalomalle pitämään ystävyyssuhteita yllä?? Ymmärrättekö, että elämää on myös muunlainen oma aika, tai ihan se, että EI KAIPAA useiden päivien irtiottoja lapsen ollessa pieni. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä? Voisiko joku vastata tähän, olisin hyvin kiitollinen.

Tottakai omaa aikaa voi olla myös muunlainen oma aika kuin matkalle lähtö. Kuka on väittänyt ettei olisi? Voisin kuvitella, että moni itsekseen matkalla käyvä äiti ottaa myös muunlaista omaa aikaa, mutta tästä huolimatta haluaa myös lähteä ystävien kanssa viikoksi ulkomaille. (tuo halpalomaan viittaaminen oli minusta tässä tapauksessa täysin turhaa leimaamista ja tarkoituksena ilmeisesti vain leimata matkalle lähtevät äidit pinnallisiksi hurvittelijoiksi jotka örveltävät kännipäissään jossain etelän turistirysässä. kuulostaisihan se erilaiselta jos äidin sanottaisiin lähtevän kulttuurilomalle vaikkapa Wieniin.) Jos sinä et KAIPAA irtiottoja lapsestasi niin miksi sinun puolestasi on vaikea hyväksyä, että joku kaipaa niitä?? Ja siitä huolimatta rakastaa lastaan, ikävöi tätä poissollessaan ja on hyvä äiti? Saatko sinä jotain tyydytystä leimaamalla muut huonommiksi äideiksi, jotka hylkäävät lapsensa suunnilleen roskakaivoon ja lähtevät rilluttelemaan?

Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Koska ikäväähän ei lasta kohtaan saa tuntea (?), sehän on heikkoutta ja superäitiyttä..

Miten niin?? Kuka on sanonut ettei lasta kohtaan saisi tuntea ikävää?? Tottakai jokainen äiti tuntee lastaan kohtaan ikävää, mutta sellaista elämä joskus on. Aina ei voi olla lapsen vierellä kaikissa elämän käänteissä ja silloin sen ikävän kanssa täytyy vaan elää. Ja luottaa siihen, että lapsi pärjää esim. matkan ajan oman isänsä kanssa.



Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Minuakin alkaa jo kyllästyttämään se, että täällä saa perustella näkemyksiään miten vain, ja silti jotkut poimivat vain tietyt asiat ja jättävät muut kohdat ilmeisesti lukematta...

Kiitos samoin. Poimit osuvasti kohtia, kärjistät ja liioittelet. Että ihan turha nyt marttyyriä esittää.

Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Minulla ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että muut matkustelee, mutta tässä ketjussa haettiin ajatuksia ja mielipiteitä asiaan.
No ei siltä kuulosta. parhaasi mukaan ainakin koitit syyllistää ja lyödä huono äiti- leimaa otsaan.

Vielä yksi kysymys: Saako miehesi matkustaa? Päästäisitkö tai haluaisiko hän itse lähteä matkalle ilman perhettään? Onko hän teidän perheessä tasaveroinen hoitaja lapsille?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova/Anteeksi jos tulee tuhat kertaa:
Ja onko teidän mielestä äidin mielihalun varassa se, kuinka kauan hän voi olla lapsen luota pois, kun ette kerran usko näihin ihan fiksuihin suosituksiin? Eli jos äitistä tuntuisi, että kolmeksi viikoksi voisi lähteä huitelemaan, niin sekin olisi ok? Vuoden ikäinen ei joka tapauksessa viikon ajan muista äitiään, saati tajua että hän tulee takaisin, niin eikös se ole sitten ihan sama jos relaa kerralla vaikka kuukauden?

Eikös täällä jo todettu ettei ole sellaista suositusta että lapsi voisi olla erossa ÄIDISTÄÄN max 1/pvä per ikävuosi vaan kyse on lapsen jättämisestä ulkopuoliselle hoitajalle. JOka on ihan eri asia kuin lapsen oma isä.

Ja mitä tulee tuohon etteikö vuoden ikäinen muista äitiään viikkoa niin tuo on ihan höpöhöpöä. Vuoden ikäinen ei välttämättä muista äitinsä KASVOJA noin pitkää aikaa, mutta kyllä hän äitinsä muistaa. Ja muistamista voi myös helpottaa esim. puhumalla lapselle puhelimessa ja isä voi vaikka näyttää äidin kuvia ja kertoa missä äiti on.

Meillä lapsen isä oli kesällä viikon matkalla (ja huom. ei muuten saanut paheksuntaa osakseen keneltäkään, tilanne olisi varmaankin ollut toinen jos kyseessä olisi ollut minä eli lapsen äiti??!) ja lapsi (reilu 1 v) kyllä muisti kysyä isänsä perään joka päivä. Eli ei todellakaan häntä unohtanut. Ja ilahtui silminnähden kun isä palasi kotiin. Tuskin isän poissaolo hänelle kuitenkaan mitään pysyviä henkisiä vaurioita jätti vaikka isä onkin hänelle ihan yhtä läheinen kuin minäkin. Hänellä oli turvallinen ja hyvä olla minun kanssani ja sama varmasti olisi ollut myös jos roolit olisivat olleet toisinpäin.

Täällä on kyllä sen luokan kyökkipsykologeja että oksat pois. Miksi väkisin pitää joka keskusteluun tuoda psykan teorioita ja vielä vääristellä niitä ja muka tieteen varjolla perustella asioita päin mäntyä?? Pelotella ja tuomita ihmisiä netin kautta, tuoko se teille oikeasti jotain tyydytystä? Täytyy asiat olla aika heikolla kantilla itsellä jos oman äitiyden mittarina pidetään jotain nettipalstan keskusteluja.

Olisi kiva tietää onko tuota kiintysmyssuhdeteoriaa tiukasti ja väärin tulkitseva henkilö yksi ja sama, joka tuo sitä joka keskustelunavaukseen? Mikä on koulutuksesi ja motiivisi?
 
Kauhean pitkiä kirjoituksia tullut tänne. Missähän ne mammojen lapset on sillä aikaa kun tänne rustaatte kirjoituksia hullun kiilto silmissä? Kyllä varmasti saavat traumoja kun äiti vaan nettailee ja hätistelee lapset pois tieltä. Ressukat, tulevat nuorisokriminaalit. Voitte sitten vaan syyttää itseänne!
 
Teorioihin uskova, älä ota nokkiisi tästä loanheitosta päällesi. Teet aivan oikein, olet äiti juuri niin kuin sydämesi sanoo. Kuten kaikki muutkin. Mielestäni et ole pyrkinyt syyllistämään tai kiillottamaan omaa sädekehääsi. Mistä moiset syytökset? Olet vain eri mieltä valtaväestön kanssa. Et kaikkien!
Siinä olen samaa mieltä, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Mitä se ketään haittaa jos joku viihtyy kotona ja ottaa mieluiten lapsensa mukaan lomille? Tai se että uskoo lapsen ikävöivän eikä näe syytä lähteä lapsen luota pitkäksi aikaa? Tai on jopa sitä mieltä ettei muidenkaan olisi suotavaa? Sehän on mielipide.

Pitää myös muistaa että toiset lapset ahdistuvat silminnähden erossa vanhemmistaan kun taas toiset ovat pienestä asti rohkeita ja itsevarmoja. En puhu sellasista eroista joita mahdolliset kasvatukselliset asiat luovat vaan luonteen eroista.

Tuo on hyvä pointti että poissaolevasta vanhemmasta puhutaan lapsen kanssa. Jonkulainen keskitie tässä asiassa on se, että kumpikin vanhemmista pyrkii olemaan kotona eroahdistusten aikaan. Ettei juuri silloin ole pakottava tarve ottaa etäisyyttä, aikuiset voivat hyvin joustaa kun taas lapset eivät vielä osaa. Eikä normaalin kehityksen kanssa ole tarvekaan joustaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piis:
Mitä se ketään haittaa jos joku viihtyy kotona ja ottaa mieluiten lapsensa mukaan lomille? Tai se että uskoo lapsen ikävöivän eikä näe syytä lähteä lapsen luota pitkäksi aikaa? Tai on jopa sitä mieltä ettei muidenkaan olisi suotavaa? Sehän on mielipide.

No oletko katsonut alkuperäistä kysymystä? Siitähän tämä keskustelu lähti. Ei kukaan kysynyt häneltä tai muilta "teoreetikoilta" miten he toimivat vaan he katsoivat itse asiakseen mollata muita ja heidän äitiyttään. Jos joku haluaa olla lapsen kanssa 24/7 ympäri vuoden niin ihan vapaasti, mutta vähintä mitä voisi tehdä on olla syyllistämättä niitä jotka eivät näin toimi.

Minusta kysymykset isän roolista olivat relevantteja ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla minkälaisia miehiä näillä omistautuja- ja syyllistäjä-äideillä on. Ovatko he mitenkään lastenhoidossa mukana ja jos eivät niin onko kyse omasta vapaasta halusta vai eikö heille ole annettu perheessä edes tilaa? No, ilmeisesti asia oli sen verran arka ettei mitään vastauksia tullut. Siitä ainakin itse vedän johtopäätöksen, että ko. isät eivät ole lastensa tasaveroisia hoitajia ja äiti on joko pakosta tai vapaaehtoisesti ottanut sen dominoivan vanhemman roolin. Olen iloinen ettei minulla ole vastaavaa tilannetta, koska vaikka lapsiani rakastan suuresti, tarvitsen välillä (jopa yli yön, hui!) breikkiä. Ja niin myös mieheni.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tasa-arvo rules!:
Alkuperäinen kirjoittaja piis:
Mitä se ketään haittaa jos joku viihtyy kotona ja ottaa mieluiten lapsensa mukaan lomille? Tai se että uskoo lapsen ikävöivän eikä näe syytä lähteä lapsen luota pitkäksi aikaa? Tai on jopa sitä mieltä ettei muidenkaan olisi suotavaa? Sehän on mielipide.

No oletko katsonut alkuperäistä kysymystä? Siitähän tämä keskustelu lähti. Ei kukaan kysynyt häneltä tai muilta "teoreetikoilta" miten he toimivat vaan he katsoivat itse asiakseen mollata muita ja heidän äitiyttään. Jos joku haluaa olla lapsen kanssa 24/7 ympäri vuoden niin ihan vapaasti, mutta vähintä mitä voisi tehdä on olla syyllistämättä niitä jotka eivät näin toimi.

Minusta kysymykset isän roolista olivat relevantteja ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla minkälaisia miehiä näillä omistautuja- ja syyllistäjä-äideillä on. Ovatko he mitenkään lastenhoidossa mukana ja jos eivät niin onko kyse omasta vapaasta halusta vai eikö heille ole annettu perheessä edes tilaa? No, ilmeisesti asia oli sen verran arka ettei mitään vastauksia tullut. Siitä ainakin itse vedän johtopäätöksen, että ko. isät eivät ole lastensa tasaveroisia hoitajia ja äiti on joko pakosta tai vapaaehtoisesti ottanut sen dominoivan vanhemman roolin. Olen iloinen ettei minulla ole vastaavaa tilannetta, koska vaikka lapsiani rakastan suuresti, tarvitsen välillä (jopa yli yön, hui!) breikkiä. Ja niin myös mieheni.

Hei,

Olkoon tämä viimeinen kirjoitukseni, koska joillekin on ilmeisen vaikeaa käsittää, etten ole syyllistämässä ketään. Mitä sinun mielestä ap halusi, jollei keskustelua? Onko minun kirjoitukseni syyllistämistä, koska olen eri mieltä?

Jos otat silmän käteen näet, että olen paljon muita henkilökohtaisemmin kertonut mieheni ja minun tavoista olla lapsen kanssa. Mitä sinä olet kertonut? Olen myös tuhat kertaa maininnut arvostavani miestäni, ja pitäväni meitä molempia hyvin tärkeitä. Nämä asiat unohdetaan, koska satun uskomaan että vauvalle/1-vuotiaalle äiti (meillä äiti on ollut kotona, isä muutaman viikon) on se ensisijainen kiintymyssuhde. Tämä ei ole mielestäni mieheni väheksymistä, ja toinen keskustelu olisi se, että en koe itseäni millään tavalla hoitajaksi YLITSE mieheni etenkään nyt kun lapsi on jo useita vuosia vanha. Mielestäni poissaoloni olisi ollut merkittävämpää kuin mieheni silloin kun lapsi oli vuoden, koska a)imetin b)aikaan yms. jo lueteltuun perustuen mielestäni olin lapselle kiinteämpi osa päivää kuin mieheni. Tämä on nyt taas liikaa joillekin.

Kerro sinä nimimerkki "Tasa-arvo rules" jotain itsestäsi, ennen kuin lähdet sanomaan, ettei ole kerrottu mitään suhteesta ja diipadii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teorioihin uskova:
Olen myös tuhat kertaa maininnut arvostavani miestäni, ja pitäväni meitä molempia hyvin tärkeitä. Nämä asiat unohdetaan, koska satun uskomaan että vauvalle/1-vuotiaalle äiti (meillä äiti on ollut kotona, isä muutaman viikon) on se ensisijainen kiintymyssuhde. Tämä ei ole mielestäni mieheni väheksymistä, ja toinen keskustelu olisi se, että en koe itseäni millään tavalla hoitajaksi YLITSE mieheni etenkään nyt kun lapsi on jo useita vuosia vanha. Mielestäni poissaoloni olisi ollut merkittävämpää kuin mieheni silloin kun lapsi oli vuoden, koska a)imetin b)aikaan yms. jo lueteltuun perustuen mielestäni olin lapselle kiinteämpi osa päivää kuin mieheni. Tämä on nyt taas liikaa joillekin.

No eihän sun olekaan mikään pakko lähteä viikoksi tai edes päiväksi mihinkään. Ap puhui omasta tilanteestaan, ei teidän perheestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tasa-arvo rules!:
Alkuperäinen kirjoittaja piis:
Mitä se ketään haittaa jos joku viihtyy kotona ja ottaa mieluiten lapsensa mukaan lomille? Tai se että uskoo lapsen ikävöivän eikä näe syytä lähteä lapsen luota pitkäksi aikaa? Tai on jopa sitä mieltä ettei muidenkaan olisi suotavaa? Sehän on mielipide.

No oletko katsonut alkuperäistä kysymystä? Siitähän tämä keskustelu lähti. Ei kukaan kysynyt häneltä tai muilta "teoreetikoilta" miten he toimivat vaan he katsoivat itse asiakseen mollata muita ja heidän äitiyttään. Jos joku haluaa olla lapsen kanssa 24/7 ympäri vuoden niin ihan vapaasti, mutta vähintä mitä voisi tehdä on olla syyllistämättä niitä jotka eivät näin toimi.

Minusta kysymykset isän roolista olivat relevantteja ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla minkälaisia miehiä näillä omistautuja- ja syyllistäjä-äideillä on. Ovatko he mitenkään lastenhoidossa mukana ja jos eivät niin onko kyse omasta vapaasta halusta vai eikö heille ole annettu perheessä edes tilaa? No, ilmeisesti asia oli sen verran arka ettei mitään vastauksia tullut. Siitä ainakin itse vedän johtopäätöksen, että ko. isät eivät ole lastensa tasaveroisia hoitajia ja äiti on joko pakosta tai vapaaehtoisesti ottanut sen dominoivan vanhemman roolin. Olen iloinen ettei minulla ole vastaavaa tilannetta, koska vaikka lapsiani rakastan suuresti, tarvitsen välillä (jopa yli yön, hui!) breikkiä. Ja niin myös mieheni.

Minusta nämä "omistautuja- ja syyllistäjä-äidit" niin kuin itse kuvasit eivät ole yrittäneet ketään SYYLLISTÄÄ, vaan enemmänkin ne jotka eivät halua ottaa huomioon lapsen tuntemuksia/suosituksia/teorioita haluavat HAUKKUA niitä, jotka ne huomioivat elämässään!

Olen täysin samaa mieltä "Brravoo"-nimimerkin kanssa, tai hänellä taisi kyllä olla ihan koulutuksen/ammattinsa puolesta aivan oikeaa tietoa asioista. En jättäisi mistään "heiveröisestä" syystä pientä lasta viikoksi ilman äitiään. Valitettavasti oma keittiöteoriasi ei pidä paikkaansa, koska mieheni on osallistunut lapsen hoitoon täysipäiväisesti yhtä paljon kuin itsekin, tekee yli puolet kotitöistä ja on kaikin puolin osallistuvampi ja läsnäolevampi kuin mitä enemmistö suomalaisista isistä. Tunnen sen vain melko selkeästi, että lapseni on erityisen kiintynyt minuun, äitiinsä, joten uskon, että minä olen se ensisijainen kiintymyksen kohde, vaikka kuinka haluaisin uskoa, että olemme tasa-vertoisia. Syitä en tiedä, mutta yli vuoden kestänyt imetys on voinut osaltaan vaikuttaa erityisen suhteen kehittymiselle, mutta on vain hurja arvaus.

Kertokaa te "haukkujat" puolestaan, että kuinka käytännössä TEIDÄN MIEHENNE osallistuvat lapsen/vauvan hoitoon? Kaksi tuntia arki-iltaisin ja 10h per päivä viikonloppuisin vai mitä? Vai ovatko miehenne kenties pitäneet hoitovapaata esim. vuoden päivät ja olleet todella vastuutaottavia isiä ja isä-lapsi suhdekin päässyt kehittymään eri tavoin kuin YLEENSÄ ilta- ja viikonloppuisillä.

Olisin kiitollinen, jos jotkut voisivat kertoa omista tilanteistaan hieman enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvinn:
Minusta nämä "omistautuja- ja syyllistäjä-äidit" niin kuin itse kuvasit eivät ole yrittäneet ketään SYYLLISTÄÄ, vaan enemmänkin ne jotka eivät halua ottaa huomioon lapsen tuntemuksia/suosituksia/teorioita haluavat HAUKKUA niitä, jotka ne huomioivat elämässään!

Juuri näin, tältä minustakin tuntuu. Sädekehiään täällä kiillottelevat vain he, jotka lomailevat ilman lapsiaan. Ja ihan syystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvinn:
[Kertokaa te "haukkujat" puolestaan, että kuinka käytännössä TEIDÄN MIEHENNE osallistuvat lapsen/vauvan hoitoon? Kaksi tuntia arki-iltaisin ja 10h per päivä viikonloppuisin vai mitä? Vai ovatko miehenne kenties pitäneet hoitovapaata esim. vuoden päivät ja olleet todella vastuutaottavia isiä ja isä-lapsi suhdekin päässyt kehittymään eri tavoin kuin YLEENSÄ ilta- ja viikonloppuisillä.

Olisin kiitollinen, jos jotkut voisivat kertoa omista tilanteistaan hieman enemmän.

Millähän nimimerkillä tuolla alkupuolella kirjoitin, mutta totesin, etteivät lapset rikki mene, jos joku muu heitä hoitaa lomien aikana. Ja omat lapseni ovat jo aikuisia eikä heistä ainakaan huomaa mitenkään, että ovat olleet lomien ja työmatkojen aikan hoidossa. Päinvastoin, ovat fiksuja, hyvin toimeentulevia ja itsenäisiä nuoria aikuisia eikä meillä edes koskaan ollut mitään vaikeuksia murkkuiässä tms.

Ja mieheni on aina ollut hyvä isä ja huolehtinut paljon lapsista. Hän joutui tositoimiin heti ensimmäisen synnyttyä, sillä sain sairaalabakteerin ja makasin 2 viikkoa vuoteessa pystymättä huolehtimaan vauvasta. Isä siis hoiti vastasyntyneen enkä ole huomannut traumoja nyt jo aikuisella pojalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jäi mietityttämään:
Minusta olisi kiva tietää, mikä sitten olisi liikaa. Jos 1-vuotiaan äiti haluaa mennä viikoksi kaverinsa kanssa etelään, niin varmaan hän myös haluaa esim. joululomalla lähteä puolisonsa kanssa viikoksi etelään. Onko se OK? Entä, jos ensi kesänä lapsen ollessa 2-v äiti lähteekin kaverinsa kanssa tällä kertaa kolmeksi viikoksi Thaimaaseen? Onko sekin ihan OK? Entä jos hän käy kerran kuukaudessa kavereittensa kanssa viihteellä ja sen lisäksi puolison kanssa kerran kuukaudessa viihteellä, joten hän onkin jo 2-4 yötä poissa lapsen luota? Todennäköisesti myös päivittäin isän tultua kotiin tämä äiti käy yksin kaupassa, jumpassa, kävelylenkillä tms.

Missä menee se raja, mikä on lapsen perusturvallisuuden kannalta OK ja mikä taas liikaa? Minusta ainakin tuntuisi, että jos vuoden ikäisen luota olisi 2 viikkoa poissa, niin muistaisikohan lapsi enää edes äitiään???

Melkoista yleistystä. Itsekin pidän matkustelusta, mutta en toki harrasta sitä kuukausittain, vaikkei lasta olekaan. Toisekseen vielä 70- luvulla äitiysloma oli 3 kk, jonka jälkeen lapsi meni hoitoon. Kesällä pieni lapsi (varmaan 1- vuotiaskin tilanteesta riippuen) saattoi olla hoidossa tai vaikka mummolassa kuukausikaupalla ja kyllä muisti äitinsä...
 
No eihän sun olekaan mikään pakko lähteä viikoksi tai edes päiväksi mihinkään. Ap puhui omasta tilanteestaan, ei teidän perheestä.

Olen huomannut, että monille äideille (etenkin) on vaikeaa asettua toisen, erilaisen äidin asemaan, koska tämä toinen toimiessaan toisin toimii tietenkin tämän äidin mielestä väärin (koska ei toimi niin kuin minä ja minä tiedän miten lapsia tulee hoitaa) ja siten aitoa keskustelua ei synny.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piis:
Alkuperäinen kirjoittaja hyvinn:
Minusta nämä "omistautuja- ja syyllistäjä-äidit" niin kuin itse kuvasit eivät ole yrittäneet ketään SYYLLISTÄÄ, vaan enemmänkin ne jotka eivät halua ottaa huomioon lapsen tuntemuksia/suosituksia/teorioita haluavat HAUKKUA niitä, jotka ne huomioivat elämässään!

Juuri näin, tältä minustakin tuntuu. Sädekehiään täällä kiillottelevat vain he, jotka lomailevat ilman lapsiaan. Ja ihan syystä.

Eiköhän täällä ole montaa kertaa todettu, että viimeisimpien teorioiden mukaan lapsi voi luoda MONTA ensisijaista tunnesidettä eli sekä äitiin että isään. Eli jos ei usko siihen, että vain äiti on lapselle ensisijainen tunneside niin sitten ei usko teorioihin ollenkaan, niinkö?? Eli toisin sanoen jos joku ei usko samaan tulkintaan teoriasta kuin sinä niin hän ei ota sitä huomioon ollenkaan?? Melkoista kärjistystä ja syllistämistä sanoisin.

Tuntuu siltä, että monille omaa suuremmoista ja omistautuvaa äitiyttä korostavalle tasa-arvoiset perheet ovat suuri uhka ja siksi heitä tulee haukkua ja pelotella jollain lapsen mielenterveyden vaurioilla. Ja uhka he ovat siksi, että tasa-arvoiset perheet romuttavat äidin kaikkovoipaisuuden myytin jolla nämä omistautuja-äidit ratsastavat ja jonka varaan itsetuntonsa rakentavat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvinn:
Tunnen sen vain melko selkeästi, että lapseni on erityisen kiintynyt minuun, äitiinsä, joten uskon, että minä olen se ensisijainen kiintymyksen kohde, vaikka kuinka haluaisin uskoa, että olemme tasa-vertoisia. Syitä en tiedä, mutta yli vuoden kestänyt imetys on voinut osaltaan vaikuttaa erityisen suhteen kehittymiselle, mutta on vain hurja arvaus.

Eli jos sinä TUNNET että sinä olet lapsesi ensisijainen kiintymyksen kohde niin siinä tapauksessa jollain muulla lapsella ei se ensisijainen kiintymyksenkohde voi olla isä? Tai sekä äiti että isä? Jos puhutaan kyökkipsykologista niin tuo sinun teoriasi se vasta sitä olikin.

Olisi mukava kuulla myös teidän omistautuja-äitien koulutusaste. Anteeksi yleistys, mutta jotenkin tuntuu vahvasti siltä ettette ole opinnoissanne kovin pitkälle päässeet tai jos olette niin ne ovat hoiva- ym alalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VTT-:
Alkuperäinen kirjoittaja hyvinn:
Eli jos sinä TUNNET että sinä olet lapsesi ensisijainen kiintymyksen kohde niin siinä tapauksessa jollain muulla lapsella ei se ensisijainen kiintymyksenkohde voi olla isä? Tai sekä äiti että isä? Jos puhutaan kyökkipsykologista niin tuo sinun teoriasi se vasta sitä olikin.

Olisi mukava kuulla myös teidän omistautuja-äitien koulutusaste. Anteeksi yleistys, mutta jotenkin tuntuu vahvasti siltä ettette ole opinnoissanne kovin pitkälle päässeet tai jos olette niin ne ovat hoiva- ym alalla.

Nimimerkki hyvinn puhui nimenomaan omasta lapsestaan. Hän ei todellakaan väittänyt etteikö jossain muussa perheessä asia voisi olla toisin.

Perheitä ja tilanteita on niin monenlaisia, että yhtä oikeaa totuutta ei tässä asiassa ole. Itse uskon että ap:n lapsi on pärjännyt oikein hyvin isänsä kanssa äidin lomamatkan ajan ja varmasti tämä on lähentänyt isän ja lapsen suhdetta entisestään. Mutta kyllä Suomessa on vielä hyvin paljon perheitä joissa lastenhoito jää aivan äidin vastuulle ja isällä ei ole lapsiin kunnon suhdetta. Eikä tämä tilanne todellakaan aina johdu siitä että äiti omisi lapset itselleen.

Edelleenkin tämä keskustelu vaikuttaa minusta siltä, että äidit jotka ottavat enemmän omaa aikaa itselleen, kokevat siitä jonkin asteista syyllisyyttä ja siksi kokevat, että "omistautuja-äidit" muka syyttävät heitä jostain.
 
Lainaus meni vähän hassusti... :(

VTT-:n viimeinen kommentti "omistautuja-äitien" koulutusasteesta on mielestäni hyvin omituinen. Itse en ole hoiva-allalla, mutta mielestäni ihmiset, jotka siellä ovat, tekevät ehkäpä arvokkainta työtä mitä on olemassa.
 
Olen samaa mieltä tuosta omasta-ajasta ja itsensä syyllistämisestä. Vaikka itse tiedän, että meillä on moneen muuhun verrattuna todella helppo työelämän ja lapsiperheen yhteensovittaminen, tunnen syyllisyyttä oman ajan ottamisesta. Vaikka meillä lapsi on todella vähän hoidossa (töistä riippumatta), vietämme paljon aikaa kotona lapsen ehdoilla, lomaa on 4kk koko vuodesta ym, tunnen syyllisyyttä omista harrastuksista, matkoista miehen kanssa. Ja todellakin tuntuu, että jokainen kotiäiti pienillä äänenpainoillaan arvostelee meidän elämäntyyliä :). Näin ei tietenkään ole, mutta omassa pikku päässään sitä muuttaa toisen sanoman niin kuin itse sen haluaa. Ja se oma syyllisyys painaa ja vaikuttaa tähän todella paljon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hehhehheh:
Mutta kyllä Suomessa on vielä hyvin paljon perheitä joissa lastenhoito jää aivan äidin vastuulle ja isällä ei ole lapsiin kunnon suhdetta. Eikä tämä tilanne todellakaan aina johdu siitä että äiti omisi lapset itselleen.

Ja ilmeisesti näiden äidin varassa olevien perheiden on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että on olemassa perheitä joissa äidit voivat ottaa omaa aikaa ilman, että koko pakka kaatuu ja lapset ovat suunnilleen mielisairaalassa??

Alkuperäinen kirjoittaja hehhehheh:
Edelleenkin tämä keskustelu vaikuttaa minusta siltä, että äidit jotka ottavat enemmän omaa aikaa itselleen, kokevat siitä jonkin asteista syyllisyyttä ja siksi kokevat, että "omistautuja-äidit" muka syyttävät heitä jostain..

Ai "muka" syyttävät. Eiköhän tämä keskustelu ole täynnä syyttämistä kuten "jos ette suosituksista piittaa", "jos pystytte tosta noin vaan lähtemään lapsen luota, minä en ainakaan pystyisi" jne jne. Ja paljon kärjistetympiäkin ilmauksia. Ja sitten jos joku syyttää toisinpäin, että toiset omistautuvat lapsilleen liikaakin niin johan siitä meteli syntyy.

Äidit tuntevat syyllisyyttä siksi, että yhteiskunnassamme tuo omistautuja-äidin myytti ainoana oikeana vaihtoehtona on niin vahva. Ja se todella on vahva jos tätäkin keskustelua lukee. Jos edes toiset äidit eivät voi olla syyllistämättä viikon lomamatkalle lähtevää äitiä lapsensa hylkäämisestä niin voitte vaan kuvitella millaista syyllistämistä muilta tahoilta tulee. Sen sijaan että tsempattaisiin ja kannustettaisiin toisia äitiydessä syyllistetään ja tuomitaan. Se on minusta todella ikävää ja ala-arvoista käytöstä. Jotenkin vielä voisin ymmärtää nuo syytteet jos äiti ja isä lähtisivät yhdessä matkalle ja jättäisivät lapsen jonkun ulkopuolisen hoitoon. Mutta että lapsi jätetään omalle isälleen (joka on lapselle läheinen) ja siitä nousee tällainen meteli - en voi ymmärtää!






 
Taas tapahtui niin kuin aina ennenkin, että ne äidit jotka tekevät suosituksien vastaisesti alkavat agressiivisiksi ja kohkaavat lukematta ja haluamatta ymmärtää muita (N. Mikkosen tyyli). Mutta niinhän se on aina näissä tämäntyyppisissä ketjuissa.

Mielestäni erittäin asiallisia kirjoituksia on etenkin "teorioihin uskova":lla, hienosti jaksaa perustella mielipiteensä vaikka moni vastaakin hänelle ala-arvoisesti.
Ja kun lukee tämän, tai minkä vain palstan mammojen valituksia miehistään ja miten he eivät osallistu lasten tai kodin hoitoon niin yhtäkkiä täällä onkin kaikilla tasavertaisesti lapsen hoitoon osallistuva mies! Hienoa että niitäkin yhtäkkiä alkoi löytyä;)
Juu ja siitä itsensä ylentämisestä vielä, eiköhän sellainen ihminen joka katsoo oman "maalaisjärkensä" peittoavan tieteelliset tutkimukset ja suositukset ole itsensä ylentäjä eikä suinkaan se joka niitä noudattaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kommentia kommentin takia:
Taas tapahtui niin kuin aina ennenkin, että ne äidit jotka tekevät suosituksien vastaisesti alkavat agressiivisiksi ja kohkaavat lukematta ja haluamatta ymmärtää muita (N. Mikkosen tyyli). Mutta niinhän se on aina näissä tämäntyyppisissä ketjuissa.

Mielestäni erittäin asiallisia kirjoituksia on etenkin "teorioihin uskova":lla, hienosti jaksaa perustella mielipiteensä vaikka moni vastaakin hänelle ala-arvoisesti.
Ja kun lukee tämän, tai minkä vain palstan mammojen valituksia miehistään ja miten he eivät osallistu lasten tai kodin hoitoon niin yhtäkkiä täällä onkin kaikilla tasavertaisesti lapsen hoitoon osallistuva mies! Hienoa että niitäkin yhtäkkiä alkoi löytyä;)
Juu ja siitä itsensä ylentämisestä vielä, eiköhän sellainen ihminen joka katsoo oman "maalaisjärkensä" peittoavan tieteelliset tutkimukset ja suositukset ole itsensä ylentäjä eikä suinkaan se joka niitä noudattaa?

Mikä on suosituksen vastaista toimintaa, voisitko täsmentää? Ja voisitko myös tuoda tänne ne tieteelliset tutkimukset ja suositukset joiden pohjalta ap ei voisi lähteä matkalle? Tämä on musta aika naurettavaa, että täysin epätieteelliset ihmiset jotka eivät tunne teorioita ollenkaan viittaavat niihin ja tuovat niitä virheellisesti esiin ja vieläpä tuomitsevat muita näiden virheellisten tulkintojensa pohjalta. Se on vaan valitettavasti niin, että teidän kaikkien wannabepsykanasiantuntijamammojen on turha koittaa puhua sellaisesta mistä ei edes ymmärrä. Jos isä on lapselle läheinen ja ensisijainen kiintymyksenkohde niin siinä tapauksessa äidin viikon matkasta ei ole lapselle mitään haittaa. Mutta tämä ei ilmeisesti mene sinun tajuntaasi. Ei sitten millään.

 
Noh noh, eipäs nyt hermostuta. Sitä voi vaikka googlettaa "kiintymyssuhde" sanalla niin kyllä sieltä hitaampikin löytää tietoa siitä minkälainen hoito ja huolenpito sille naperolle on parasta. Etsivä löytää ja kysyvä ei tieltä eksy! Ja sehän on upeaa että suurimmalla osalla täällä se lapsen isä on se ensimmäinen kiintymyksen kohde, eikun reissuun vaan!
 

Yhteistyössä